Post by Sephirot on Jun 30, 2007 13:55:03 GMT 3
//Peli on vapaa kaikille, toisin sanoen toivoisin mukaan ainakin yhden tai kaksi osanottajaa jotka kestävät sitä etten mikään paras kirjoittaja ole. Mitään noudatettavaa juonta en ole pelille keksinyt, joten katsotaan mihin suuntaan tämä lähtee menemään. Mukaan vaan!//
Sephirot katsoi kun nuori poika viiletti tämän edellä kuin pahainen koira, jota olisi pitänyt talutus nuorassa pidellä ettei olisi kadonnut silmistä. Haltia joutui harppomaan itseasiassa melko lujaa vauhtia nulikan perässä, jottei kadottanut tätä näköpiiristään. Satamassa vilisi ihmisiä, joka omallatavallaan haittasi perässä pysymistä. Hemmetin kakara!
"Rich! Odota vähän!" Haltia huusi ja sai onnekseen pojan huomion kääntymään itseensä. Poika katsoi hetken paikallaan kuin patsas ja lopulta lähti juoksemaan 'isäntäänsä' kohti. Sephirot puolestaan puuskutti pää polvissa äskeisestä metakasta ja yritti saada hengitystään tasaantumaan. Yllättäen tämä tunsi käden olkapäällään.
"Anteeksi herra, ei ollut tarkoitus. Olen pahoillani." Pojalla oli käytös tapoja, kyllä. Se teki haltiaan suuren vaikutuksen, muttei tämä kuitenkaan voinut pitää sisällään sitä vihaa, jota juuri nyt tunsi nulikkaa kohtaa.
"Rich! Älä herroittele minua! Olenhan kieltänyt sinua jo monet kerrat, muttei se näköjään mene tuohon lapsen kalloosi. Uskallakkin sanoa se vielä kerran." Sephirot loi tuiman katseen Richiin ja läimäytti tätä kevyesti poskelle. Poika ulvaisi ja hieroi poskeaan pitkän tovin. Haltia murahti ja lähti jatkamaan matkaansa kohti määränpäätänsä.
Aikaa oli tuhlattu jo aivan tarpeeksi, ja kaiken huipuksi Rich vielä uskalsi hidastella perässä.
"Vauhtia niihin jalkoihisi. Ei meillä kokopäivää ole aikaa!" Poika kohensi oitis vauhtiaan ja kiri isäntänsä vierelle katsomatta tietenkään eteensä. Nulikka kompastui maassa kohollaan olevaan kiveen ja veti myös Sephirotin mukanaan. Kuului tömähdys ja siinä kaksikko nyt oli mahallaan maassa.
"Senkin pieni elukka. Nyt kyllä kuulet kunniasi!" Pojan silmät jäivät hetkeksi tuijottamaan isäntäänsä kunnes tämä ampaisi kovaa vauhtia karkuun Sephirot perässään. Enhän minä sitä tahallani tehnyt. Poika ajatteli mielessään samalla kun ohitti suuren väen ihmisiä. Nyt pienuudesta oli todellakin hyötyä.
"Rich tänne ja heti!" Seph yritti huudella pojan perään kun tämä viiletti eteenpäin mutta tuloksetta.
Viimeinkin Seph oli saanut nulikan kiinni.
"Voisin hukuttaa sinut tuohon ämpäriin!" Poika väänsi kyyneleitä toisensa perään.
"Ja lopeta tuo vetistely!" Sephirot huusi pojalle pää melkein punaisena. Poika nosti katsettaan.
"Mutta, se oli vain vahinko." Isäntä ei takuulla pidä tuosta. Poika arvasi oikein kun Seph jo nakkasi pojan maahan istualteen.
"Ole hiljaa!" haltia karjaisi kovaan ääneen ja potkaisi Richiä vasemman jalan polveen. Poika ulvaisi jälleen ja jäi kyyneleet silmissä katsomaan erittäin vihaisen näköistä isäntäänsä polveaan pidellen.
//sekavaa...//
Sephirot katsoi kun nuori poika viiletti tämän edellä kuin pahainen koira, jota olisi pitänyt talutus nuorassa pidellä ettei olisi kadonnut silmistä. Haltia joutui harppomaan itseasiassa melko lujaa vauhtia nulikan perässä, jottei kadottanut tätä näköpiiristään. Satamassa vilisi ihmisiä, joka omallatavallaan haittasi perässä pysymistä. Hemmetin kakara!
"Rich! Odota vähän!" Haltia huusi ja sai onnekseen pojan huomion kääntymään itseensä. Poika katsoi hetken paikallaan kuin patsas ja lopulta lähti juoksemaan 'isäntäänsä' kohti. Sephirot puolestaan puuskutti pää polvissa äskeisestä metakasta ja yritti saada hengitystään tasaantumaan. Yllättäen tämä tunsi käden olkapäällään.
"Anteeksi herra, ei ollut tarkoitus. Olen pahoillani." Pojalla oli käytös tapoja, kyllä. Se teki haltiaan suuren vaikutuksen, muttei tämä kuitenkaan voinut pitää sisällään sitä vihaa, jota juuri nyt tunsi nulikkaa kohtaa.
"Rich! Älä herroittele minua! Olenhan kieltänyt sinua jo monet kerrat, muttei se näköjään mene tuohon lapsen kalloosi. Uskallakkin sanoa se vielä kerran." Sephirot loi tuiman katseen Richiin ja läimäytti tätä kevyesti poskelle. Poika ulvaisi ja hieroi poskeaan pitkän tovin. Haltia murahti ja lähti jatkamaan matkaansa kohti määränpäätänsä.
Aikaa oli tuhlattu jo aivan tarpeeksi, ja kaiken huipuksi Rich vielä uskalsi hidastella perässä.
"Vauhtia niihin jalkoihisi. Ei meillä kokopäivää ole aikaa!" Poika kohensi oitis vauhtiaan ja kiri isäntänsä vierelle katsomatta tietenkään eteensä. Nulikka kompastui maassa kohollaan olevaan kiveen ja veti myös Sephirotin mukanaan. Kuului tömähdys ja siinä kaksikko nyt oli mahallaan maassa.
"Senkin pieni elukka. Nyt kyllä kuulet kunniasi!" Pojan silmät jäivät hetkeksi tuijottamaan isäntäänsä kunnes tämä ampaisi kovaa vauhtia karkuun Sephirot perässään. Enhän minä sitä tahallani tehnyt. Poika ajatteli mielessään samalla kun ohitti suuren väen ihmisiä. Nyt pienuudesta oli todellakin hyötyä.
"Rich tänne ja heti!" Seph yritti huudella pojan perään kun tämä viiletti eteenpäin mutta tuloksetta.
Viimeinkin Seph oli saanut nulikan kiinni.
"Voisin hukuttaa sinut tuohon ämpäriin!" Poika väänsi kyyneleitä toisensa perään.
"Ja lopeta tuo vetistely!" Sephirot huusi pojalle pää melkein punaisena. Poika nosti katsettaan.
"Mutta, se oli vain vahinko." Isäntä ei takuulla pidä tuosta. Poika arvasi oikein kun Seph jo nakkasi pojan maahan istualteen.
"Ole hiljaa!" haltia karjaisi kovaan ääneen ja potkaisi Richiä vasemman jalan polveen. Poika ulvaisi jälleen ja jäi kyyneleet silmissä katsomaan erittäin vihaisen näköistä isäntäänsä polveaan pidellen.
//sekavaa...//