|
Post by poneron on Feb 6, 2008 20:13:30 GMT 3
"Luukitko että antaisin sinun mennä sinne yksin pitämään hauskaa?"Kuului miehen ääni.Tyhmä kysymys,tietenkin menisin sinne yksin.Olinhan ennenkin käynyt yksin ryöväämässä satoja laivoja.En minä tarvitse minkään huonokuntoisen miehenyrmelyksen apua,osaanhan itsekkin ryövätä vaikka silmät kiinni.(he siis edelleen juoksivat)
Poneron hyppäsi ja jäi roikkumaan laivan reunaan,kun laivan vartiat seisoa jököttivät kannella.Hänen katseensa kiinnittyi vartiaan joka katsoi häntä suoraan silmiin, ja näytti kuin vartia olisi ollut jotenkin pahoillaan, koska Poneron oli raahautunut eteenpäin ja oli vastapäätä vartiaa.Hän katsoi miestä satamassa ja oli näkevinään ilkikurisen hymyn tämän suulla, mutta se oli hänen mielikuvituksensa, voi ei ..... olikö hänellä mielikuvitus?Miten hän ei voinut muistaa, että hänellä oli mielikuvitus?
Poneron havahtui vartian huutoon."Hei! täällä on joku poika, tulkaa katsomaan.Apua!Poneron oli paljastunut.Hänellä oli kaksi vaihtoehtoa:joko joutua hirteen tai paeta ja joutua etsintäkuulutetuksi.Kumpikaan vaihtoehto ei miellyttänyt, joten hän hyppäsi veteen ja sukelsi.
|
|
|
Post by Rinco on Mar 19, 2008 17:37:35 GMT 3
Haico oli pysähtynyt jo kauan ennen kuin poika oli huomannut vartiat, ilkeän näköiset suurisuiset vartijat, jotka napsivat merirosvoja kuten typeriä poikia, viitaten edellä juoksevaan poikaan, ja paiskasivat tyrmään. Ja ennen kuin kukaan huomasikaan, he olivat poissa, hirressä. Haico tiesi, että joku päivä hirsi odottaisi häntäkin, mutta ei vielä. Merirosvo seisoi putsaten kynsien alusiaan, kuin olisi putsannut niitä jo tovin, hän ei kiinnittänyt mitään huomiota hono onniseen pojan rääpäleeseen, he eivät olleet koskaan tavanneet, sillä muussa tapauksessa seuraavana aamuna olisi kaupungin torilla yhden hirtto köyden sijasta kaksi, molemmille omansa. ja kuten jokainen, hän yritti välttää sitä, nyt ja aina.
Vartja huusi tovereilleen ilmoituksen pojasta, ja vasta silloin Haico nosti katseensa laivan suuntaan, otti yllättyneen näköisen ilmeen kasvoilleen ja seurasi tapahtumia sivusta. Hän olisi voinut vain huutaa, että poika oli hänen poikansa, ja mennyt uimaan koska hän olisi käskenyt mennä viemään haisevan ruhonsa pois, mutta miksi hän olisi niin tehnyt, hänellähän oli nyt aivan mahtava tilaisuus pujahtaa laivaan kun vartijat hinaisivat pojan vedestä, ja hän voisi tutkia laivan läpikotaisin ja elää siten ytä kylläisyydessä muutaman päivän. Sitten hän menisi seuravana aamuna ivailemaan pojalle joka seisoi hirttolavalla hirttoköysi kaulallaan. Ilkeää, mutta se oli elämää itsessään. Siihen saattoi vaikuttaa omalla tekemisellään enemmän kuin uskoikaan. Mutta osan silmät piti yksin kertaisesti avata pihdeillä, että he osasivat katsoa mitä olivat aiheuttaneet. Kuten tuo paikakin tuossa, hän olisi selvinnyt vartijoista niin yksinkertaisella tavalla, kuin kysymällä vain kelloa niiltä, poikasia he eivät epäilleet, ja tuo meni ja hyppäsi järveen! Pikku hiljaa Haico alkoi miettiä oliko tuo niin viisas kuin hän oli kuvitellut...
Tapahtuneesta huolimatta, Haico tyytyi vain nostamaan kulmiaan antaen ymmärrtää että ihmetteli syvästi miten joku saattoi hypätä kylmään veteen vaikka mahdollisuuksia oli ollut muitakin. Haico katseli tarkkaavaisesti tapahtumia, putsaten kynsiään ja hieroen kylmettyneitä sormiaan.
|
|
|
Post by HolyVirus on Mar 21, 2008 18:21:41 GMT 3
((Voikos tähän peliin väliin tunkea? ))
|
|
|
Post by Rinco on Mar 23, 2008 15:11:27 GMT 3
kyllä minun puolestani, tuskinpa Katjalillakaan on mitään vastaan...
|
|
|
Post by HolyVirus on Mar 23, 2008 18:50:52 GMT 3
Äkkiä laivasta tuli esiin toinenkin vartija. Hän oli pukeutunut punaiseen hupulliseen kaapuun ja hänen kasvoissa oli ohimolta kaulaan uloittuva arpi. Hän käveli vartijoiden luokse ja sanoi."Jättäkää nyt tuo pojan nulikka rauhaan. Minun sopimukseni päättyy tähän. Kiitos hyvästä matkaseurasta!" Sen jälkeen hän käveli kultapussi kädessään pois laivasta kohti Haicoa ja sanoi "Aika rämäpää tuo poika ikäisekseen... Ollaanko sitä muuten merirosvoja?" Hän sanoi ja katsoi Haicon likaisia vaatteita. "Muuten minun nimeni on Raven. Ja ei tämä rehellinen työkään kovin kamalaa ole." Hän sanoi ja kilisti kultapussia Haicon silmien edessä tunki sen taskuunsa ja jäi katsomaan mitä pojalle kävi.
|
|
|
Post by poneron on Apr 8, 2008 16:58:56 GMT 3
Poneron sukelsi, mielessään kuva pienestä luukusta laivan pohjassa.Hän kuuli kuinka laivan kannelta kuuluvat äänet kumisivat pois päin askel,askeleelta.Poneronilla ei ollut enää paljon aikaa sukellella sataman likaisessa vedessä.Hän mietti kuinka saisi luukun laivan pohjassa auki.Yhtäkkiä Poneronin pää osui johonkin ,jos oltaisiin nopeasti mietitty niin metalliin ja sitä se olikin. Se oli luukku,luukku jossa oli iso lukko, mutta kyllä Poneron nyt lukoista selvisi.-d´arvit,hän mumisi ja otti pienen,lukkojen murtamiseen tarkotetun metalli "avaimen" ja sovitti sitä kiireesti lukkoon.
Tuo "avain" oli liian pieni tähän lukkoon.Poneron kokeili uudestaan ja laittoi avaimen lisäksi nuolenterän jonka oli löytänyt laivasta etsiessään vasaraa,mutta se ei vieläkään sopinut.Poneron tunsi,kuinka hänen sydämmensä alkoi pamppailla nopeammin ja nopeammin.Hänen oli noustava pintaan hengittämään.
Poneron pääsi juuri oikealla hetkellä pintaan ja veti syvään henkeä.Hän oli samalla puolella,kuin viimeksi.Hän näki toisen vartioista,joka näki myös hänet.- Voisitteko hieman auttaa,kun minä tulin pyytämään yösijaaja sitten putosin veteen? Poneron kysyi hieman epävarmasti.Hän näki,kuinka punakaapuinen hahmo kilisytti rahapussia tuon hänelle jo hieman tuttavamman miehen edessä.
((eihän se mitään haittaa,jos tähän peliin muitakin hahmoja tulee))
|
|
|
Post by Rinco on Apr 8, 2008 20:32:26 GMT 3
Haico hymyili inhottavaa tekohmyään. Ja katseli vaatteitaan kuin olisi tutkiskellut, vaikka tosi asiassa hän tunsi jokaikisen tahran joka oli liannut hänen vaatteitaan,. yhtö hyvin kuin hän saattoi, hän muisti mistä jokainen oli tullut ja miksi. Jokaisella oli oma tarinansa. Useimpiin liittyi kahakoita ja paljon olutta. Mutta sitä ei kai pitänyt näyttää. Hän kutristi kulmiaan ja irvisti. "Tuli vähän mutkia matkaaan kun tulin Mykrokselta, mutta merirosvo en ole, mutta jos työtä olisi atrjolla niin tässä yksi ehdokas, rahat vähän vähissä." Hän sanoi ja täytti tyhjiä taskujaan, mistä löytyi oikeastaan munankuoria, joita hän oli pihistänyt Mykrokselta, se, oli oikeastikin syy miksi hän oli täällä...
Sitten hän vilkaisi poikaa joka oli viitsinyt tulla haukkamaan raitista ilmaa vaihtelun vuoksi. Oli ollut aika pitkään veden alla, suunnitteli varmasti jotain todella... todella typerää... kuten tämä laivajupakkakin, ja hän oli tietty tullut mukaan, ja tässä sitä oltiinkin, hankkimassa rehellistä työtä, kammottavaa! Haico ajatteli, mutta piti ilmeensä tyynenä vaikka sappi kiehuikin aika lailla päässä.
|
|
|
Post by poneron on Jul 4, 2008 12:59:06 GMT 3
" Huuh, puuh, huoh...." Kuuluivat Poneronin hengästyneet puheyritykset. " Holisikoteillähyöpaikkaah?" Äh! eihän tästä tule mitään, minä puuskutan täällä märät housut kintuissa ja toiset saa rahapusseja viattomien kakaroiden seuraamisesta.Miten moraalitonta!
Poneronin olisi valittava kah, eikun siis kolmesta vaihtoehdosta: Joko jäädä taas satamaan, mennä laivaan rehellisenä ihmi,eikun merirosvona tai mennä laivaan alakautta EPÄREHELLISENÄ merirosvona ja jäädä seuraavaan satamaan laivassa saadun maukkaan aterian´jälkeen.Hän varastaisi hieman, lähtisi sitten järvelle tärkeämpiin asioihin jättäen muut kuin nalli kalliolle. Hetken harkitsemisen jälkeen hän päätyi kompromissiin: Poneron menisi rehellisenä ja lähtisi huijarina.Hyvältä kuullosti.
Yhtäkkiä Poneron tinsi kuinka hänen käteensä tarttui isokokoinen mies."siis tuletko?" "No totta maar." Poneron tunsi yllättäen ,että olisikin joku joka välittäisi,mutta unohti tunteensa.Hän oli edes kerran onnellinen.
|
|