Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Jun 6, 2006 12:50:10 GMT 3
Ihmistyttö nyökkäsi kevyesti ja lähti tasaiseen, nopeahkoon ja joustavaan juoksuun kaakkoa kohti, ylittäen kevyillä loikilla maassa olevat oksat, kuopat, kivet ja kannot. Hänen asentonsa oli hyvin tukeva ja hänen jalkansa kuljettivat häntä hyvää vauhtia maankamaraa pitkin jatkaen eteenpäin ja eteenpäin.
'Onneksi nyt on aamu... Näen sentään, jos jokin tulee vastaan, sillä hajuaistista ei edelleenkään ole minkäänlaista apua. Sen sijaan siitä on vain haittaa, sillä jokainen olento parinsadan jalan säteellä haistaa minut ja rialin helposti. Toivon vain, että pahimmilta hankaluuksilta säästytään.'
Tummanruskeat hiukset liehuivat lippuna ihmistytön jäljessä, kun hän loikkasi luonnon tekemän ojan ylitse toinen nilkka ottaen vastaan seuraavan reunan. Tasapainossa pysyen ihmistyttö juoksi kierrellen metsän puita ja väistellen muita esteitä. Hän sai pienen naarmun kämmenselkäänsä kun hän horjahti hieman astuttuaan pieneen kuoppaan, mutta hän tuskin huomasi sitä. Muutama veripisara tipahti metsän sammaleelle, mutta tyttö oli jo kaukana.
|
|
|
Post by submarine on Jun 6, 2006 17:15:00 GMT 3
Hersei ei voinut tehdä juuri muuta, kuin istua aloillaan. Hän oli yrittänyt jo kertaalleen nousta edes seisomaan, mutta melkoisen epätoivoista se olisi ollut. Tämä oli vastoin hänen luontoaan, istua vain aloillaan ja odottaa. Jos hän vain hallitsisi mestarinsa, isänsä ja opettajansa taidon, ruumiin energioiden manipuloimisen. Silloin hän pystyisi yksinkertaisesti keskittämään jalkansa ja kätensä takaisin kuntoon. Mutta ei, hän ei osannut.
Tuskastuneena rial kuitenkin asetti toimivan kätensä murtuneelle jalalleen ja alkoi tuijottaa sitä kiistämättömän kiinteästi. Hetken hän uskoi jonkin toimineen, kuin luut olisivat yhtyneet, ja kohotti kätensä - ei mitään. Jalka oli aivan samanlainen vieläkin. Entistä tuskastuneempana hän lysähti odottamaan.
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Jun 8, 2006 9:36:55 GMT 3
Vain hieman hengästyneenä puna-ruskea-asuinen tyttö saapui pieneen joenvarren kalastajakylään. Hän vietti pari minuuttia etsien jotakuta, joka haluaisi myydä joitain vaatteitaan ja vietti vielä toisenkin hetken tinkiessään vaatteiden hinnasta pihin kalastajan kanssa. Kun hän lopulta sai muutamia vaatekappaleita kasaan hän lähti kylästä, aloittaen jälleen keveän juoksunsa. Hän piti vaatteita tiukasti sylissään sukellellen puitten välissä ja hyppelehtien pehmeällä jäkälä- ja sammalpohjalla.
'Onpa vieläkin hyvä tuuri. Kaikesta huolimatta en ole nähnyt ainoatakaan metsäneläintä, en kuullut linnunlaulua tai nähnyt jälkiä. Mitä oikein on tapahtumassa?'
Ihmistyttö sukelsi nopeasti ulos metsästä ja näki jonkin matkan päässä puoliksi sammuneen nuotion, jonka hän oli jättänyt sammuttamatta. Tuli paloi hiljaa kytevien puiden seassa, lähettäen pienen ja ohuen savuvanan ilmaan.
|
|
|
Post by submarine on Jun 8, 2006 16:38:22 GMT 3
Tämä oli kestämätöntä, se että hän saattoi vain istua aloillaan ja odottaa. Hersei halusi päästä ylös, takaisin mistä ikinä olikaan lähtenyt! Ja täällä hän vain istua nökötti, odottaen ilmeisesti vaatteita. Kun hän lopulta pääsisi sitten pois, tarvittaisiin kartta. Hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan sijainnistaan, eikä virran pituudesta. Täytyisi vain tutkia karttaa ja etsiä tiettyjä asioita, niin hän tietäisi päämääränsä. Mahdottoman kauaa hän ei ollut voinut ajelehtia, korkeintaan viime yöstä. Kun hän tietäisi sijaintinsa, hän voisi suunnitella, miten käyttäisi aikaansa ja milloin liikkuisi kohti aiottua paikkaa.
Niin pian, kuin hän vain voisi kävellä, ei olisi enää mitään estettä toimia. Eikä hän antaisikaan minkää estää itseään, se salamurhaaja oli kuin kävelevä kuolema, mahdollisena kohteenaan hänen ryhmänsä... Pohtiessaan hän vilkaisi ohimennen, kun tyttö ilmeisesti teki paluuta.
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Jun 10, 2006 6:19:05 GMT 3
Ihmistyttö oli nopeasti rialin vierellä ja tipautti vaatteet maahan tämän viereen. Tummanruskeitten hiuksien heilauksessa tyttö oli taas leirinuotion vieressä, yrittäen saada sitä lopettamaan savuamisen.
"Valitse vaatekasasta jotain." Tyttö sai savuttamisen loppumaan ja asetteli tuhkat tasaisesti maahan. Hän istahti maahan ja selasi taas nopeasti tavaroitaansa läpi.
|
|
|
Post by submarine on Jun 10, 2006 9:53:19 GMT 3
Hersei kävi vaatekasan läpi hiljalleen, ja otti sivuun jotenkuten sopivia vaatteita. Ne eivät ehkä olleet juuri mistään kotoisin, mutta kaikki oli parempaa kuin hänen riekaleensa. Vaatteet olivat myös melkoisen suuria hänen kokoiselleen, mutta yhä parempia. Valittuaan uudet vaatteensa hän puki ne ylleen, niiden löysyys salli sen jopa hänen murtuneella kädellään. Nyt hänellä oli yllään karhea, säkkikankaasta tehty paita ja lyhyimmät mahdolliset housut. Saatuaan vaatteensa kuntoon hän repi kaksi kangaskaistaletta mahdollisimman punasävyisestä paidasta ja kiersi yhden kummankin korvansa ympärille tyveen.
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Jun 11, 2006 9:37:07 GMT 3
Tyttö lopetti tavaroittensa kaivelun ja tarkisti, että hänellä oli kaikki tarvittava mukanaan. Ihmistyttö nousi seisomaan ja käänsi huomionsa takaisin rialiin. Tummanruskeahiuksinen tyttö seisoi nurmikkoisella rannalla kevyessä tuulenvireessä, ruskeat silmät vakavina.
"Minulla olisi useampia kysymyksiä sinulle, jotka kaipaisivat vastausta, mutta ne saavat jäädä. On vain yksi kysymys, johon tahtoisin vastauksen. Miten ihmeessä onnistuit hankkiutumaan tuohon kuntoon, ajelehtimaan voimakasvirtaista jokea alas ja kuitenkin selviämään siitä hengissä?"
|
|
|
Post by submarine on Jun 13, 2006 21:14:55 GMT 3
Varmistettuaan, että oli sitonut nauhat korviensa ympärille niin hyvin, kuin kykeni, Hersei alkoi itsekin pohtia kysymystä. Hän nyt siis oli hengissä, ilmeisesti jonkin uskomattoman onnen ansiosta. Hänet oli yksinkertaisesti pyyhkäisty alas, varmasti odotuksena kuolema. Hän itsekin oli odottanut kuolevansa aivan varmasti. Mutta hän oli "vain" lähes silpoutunut hengiltä, joka oli kuitenkin melkoinen saavutus.
"Minä taistelin, minä hävisin, minä putosin", rial totesi yksinkertaisesti pohdittuaan hetken. Se oli aivan tarpeeksi totta, niin oli käynyt. Mutta miksi se salamurhaaja oli sitten vielä antanut hänen miekkansa takaisin? Ehkäpä tämä oli yksinkertaisesti sitä mieltä, ettei soturin kuulunut kuolla ilman miekkaansa.
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Jun 14, 2006 11:26:38 GMT 3
Ihmistyttö katseli hetken aikaa rialin nauhojen sitomista, ja kohoitti lievästi kulmakarvaansa tämän vastaukselle. Tummanruskeahiuksinen tyttö kuitenkin tyytyi siihen, kevyesti nyökäten. Hän työnsi sormillaan muutaman hiussuortuvan korvansa taakse.
"Ja on vielä toinen kysymys, mutta sen kysyn lähinnä sinun itsesi vuoksi. Mitä aiot tehdä nyt, kun jäitkin eloon? Minne aiot lähteä? Mitä aiot, saatikaan mitä voit tehdä?"
Ihmistyttö sulki silmänsä hetkeksi, ja aukaisi ne uudelleen, luoden tietyllä tavalla kysyvän katseen rialiin. Samalla hän tutki muutaman yksityiskohdan tämän voinnista. Tämä ei selvästikään ollut mitenkään parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta sellaisenaankin tämän olemuksesta näkyi mennyt kova harjoittelu miekkailutaidoissa. Tyttö katsoi hiukan synkentyen rialin oikeaa kättä ja jalkaa, jotka haittaisivat tämän olennon liikkumista vielä jonkin aikaa. Kuinka kauan, se riippuisi tämän omasta tahdonvoimasta. Puna-ruskea -asuinen tyttö nosti katseensa taas rialin silmiin.
|
|
|
Post by submarine on Jun 14, 2006 12:50:14 GMT 3
Herseille hänen seuraava tiensä oli selvä, yksinkertainen ja selvä. Ei empimisiä, ei perääntymisiä, ei pelkoa. Hän ei pysähtyisi, jatkaisi epäröimättä aiottua tietään. Ja jos kuolisi, kuolisi tietäen tehneensä parhaansa. "Minä palaan sinne, hiljalleen. Mutta kun palaan, tulen olemaan vahvempi, taitavampi. Tai sitten elämäni loppuu kesken. Oli miten oli, en pelkää tulevaa", rial totesi. Hänen äänensä oli tyyni, varma.
Periaatteessä hän tarkoitti sitä, että aikoi yksinkertaisesti vaeltaa hiljalleen ja kiertäen kohti paikkaa, mitellen taitojaan mahdollisimman taitavien vastustajien kanssa. Tietenkin se oli helppo tapa kuolla, mutta myös paras mahdollinen tapa harjoitella. Ja niin hän aikoi tehdä.
"Ehkäpä jo pian pääsen tästä", hän totesi vielä yksinkertaisesti.
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Jun 14, 2006 20:32:57 GMT 3
Ihmistytön silmissä vilkahti jokin omituinen tunne, jota ei kukaan olisi ikinä pystynyt määrittelemään tarkasti. Siinä oli tietynlaista kepeyttä, mutta myös jotain syvempää. Hän katsoi rialia tarkasti, ja huomasi tämän päättäväisyyden. Tummahiuksisen tytön ilmettä oli mahdotonta lukea.
"Selvä. Olet selvästi päättänyt asian, eikä minun tulekaan vaikuttaa siihen mitenkään. Ja en voi mitenkään tietää miten nopeasti paranet, sillä et ole ihminen, enkä tunne lajisi paranevuus nopeutta. Mutta jotta tiedät minne olet menossa, sinun täytyy tietää, missä olemme nyt."
Tyttö nosti pakkauksestaan taitetun lapun, ja taittoi sen kevyesti auki. Siihen oli hahmoiteltu yksityiskohtaisesti maantiet, joet, kaupungit ja niiden ympäristöt. Kartta ei ollut täydellinen, sillä sen reunoilta puuttui paljon, mutta se oli paras minkä rahalla pystyi saamaan. Ihminen etsi hetken aikaa kartastaan jotain, kun hän löysi sen hän laskeutui rialin viereen ja näytti hänelle karttaa, osoittaen rantakaistaletta jonkin matkan kalastajakylää, pientä siltaa ja maantietä pohjoisempana.
"Kun olemme tässä, sinun on täytynyt ajelehtia jostain ylävirran puolelta. Katso jos löytäisit oikeaa kohtaa."
|
|
|
Post by submarine on Jun 14, 2006 21:37:38 GMT 3
Kuka tämä edes oli? Hersein täytyi pysähtyä miettimään, kenen kanssa nyt oikein asioi ja miksi tämä auttoi häntä noin vain. Moni ei tekisi niin, eikä välttämättä auttaisi edes palkkiosta. Mutta ehkäpä sillä ei ollut edes väliä. Hän tiesi vain, että oli pelastettu, jonkin hyväsydämisen toimesta. Ehkäpä sen enempää ei tosiaan tarvinnut tietää.
Saatuaan kartan hän siirsi miekkansa sivuun ja alkoi tutkia sitä. joten, tässä kohtaa hän oli nyt... Ja tuosta meni virta... Ja tuossa... Entäpä tuo... Juoksutettuaan kynttä hyvänaikaa yli paperin hän pääsi lopulta kohtaan, joka jotenkuten muistutti oikeaa. Joten siinä se oli. Hyvän matkaa pohjoiseen, itse asiassa muutaman kuukauden matka. Mutta hän kyllä pystyisi siihen. Varmistettuaan itselleen, että paikka oli jotakuinkin oikea, hän napautti sitä muutaman kerran. "Tuossa."
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Jun 15, 2006 8:18:55 GMT 3
Tummahiuksinen tyttö katsoi hetken rialin osoittamaa kohtaa, ja nyökkäsi sitten. Hän katseli hetken aikaa karttaa, miettien hiljaa. Sitten hän katsahti takaisin joelle, kaikesta huolimatta tarkkaavaisena. Ihmistyttö nousi hetken kuluttua seisomaan.
"Tajusit aivan varmasti itsekin, että matka kestää kauan, vaikka olisitkin parhaassa mahdollisessa kunnossa. Joten matkaaminen kannattaa aloittaa heti, tai mahdollisimman pian. Uskon tosin, että selviäisit itsekin, mutta taidan seurata sinua siitä huolimatta jonkin aikaa. Ainakin sen verran, että haavasi ovat parantuneet."
Keskipäivän auringonvalossa ihmistyttö ojensi kätensä rialille, vetääkseen tämän ylös. Hänen aikeensa olivat lähes täysin vilpittömät tässä vaiheessa, ja tummanruskeahiuksinen tyttö oli todella tarkoittanut, mitä hän oli sanonut. Ojentaessaan kättä hän kohteliaasti esitteli itsensä.
"Èilin."
|
|
|
Post by submarine on Jun 15, 2006 12:15:35 GMT 3
Hersei tarttui ojennettuun käteen ja, pienten vaikeuksien kautta, pääsikin jaloilleen. Tai jalalleen, jos tarkkoja oltiin. Olihan se hiukan epävarma tapa seistä, mutta pysyi hän silti pystyssä. Onnekseen hän kykeni käyttämään häntäänsä, joka ihmeen kautta oli ehjä, tasapainottajana. "Matka voi olla pitkä, mutten aio jättää sitä kesken", hän vastasi aivan yhtä varmasti kuin äskenkin. Tällaisesta vammasta voisi olla vain se etu, että hän taistelisi vaikeammissa olosuhteissa, joka tiesi lisäharjoitusta.
"Minä olen-", hän aloitti, mutta korjasi sitten: "Minä olin Hersei Iluktmene, Rautahännän koulukunnasta." Hän ei ollut enää edellisen nimensä arvoinen, ei kuoltuaan ja synnyttyään tällä tavalla uudelleen. Hänen tuli ansaita nimensä takaisin, joko kuolemalla tai voittamalla se salamurhaaja. "Nyt olen Leseno Kerrankuollut", hän sitten vain totesi. Se oli ensimmäinen, jonkä hän keksi eikä kuulostanut kovinkaan huonolta.
|
|
Pikku
Member
Katse ja kuiskaus.
Posts: 79
|
Post by Pikku on Jun 15, 2006 13:39:48 GMT 3
Èilin ymmärsi osittain rialin tunteet, ja jätti turhan huomauttelun jonnekin sielunsa sopukkaan, ajatukset säntäillen jokapuolelle hänen päänsä sisällä, vaikkei ulospäin näkynyt mitään kummoisempaa. Hänen ajatukset olivat syviä, ja jollain tavoin sisäänpäin suuntautuneita, mutta hänen äänensä oli aivan normaali.
'Kerrankuollut...'
"Aivan kuten sanot, Leseno. Luuletko, että pystyt kävelemään?"
|
|