|
Post by nirna on Feb 9, 2008 16:03:28 GMT 3
((Freija on tässä 23v))
Freija hiipi varjoissa kohti uhriaan. Vampyyri loikki hänen edellään taakseen vilkuillen, haistellen välillä ilmaa kuin koira. Freija hipaisi saappaansa vartta ja hänen itsevarmuutensa kasvoi saappaassaan olevan aseen tunnusta. Freija tiesi kaupungissa olevan yö, vaikkei hän tiennyt oliko valoisaa vai ei. Näiden muutamien vuosien aikana hänen sisäinen kellonsa oli korvannut valon suoman ajanmäärityksen. Hän ei nähnyt kylttien neonvalojen räikeitä värejä eikä takaa-ajettavansa ihon kalpeutta, mutta hän näki autojen liikkeen, takaa-ajettavansa jalkojen tärinän ponnistaessa ja huorien keimailut sivukujilla.
Freija kyyristyi hänen koukatessaan vampyyrin perässä sivukadulle. Olento juoksi kohti kerrostalojen tiilistä umpikujaa ja aikoi arvatenkin hypätä korkealle päästäkseen hänestä eroon. Freija veti aseensa esiin ja ampui kaksi laukausta vampyyrin jalkoihin. Olento lyyhistyi maahan ja Freija ampaisi heti tämän eteen, turvallisen välimatkan päähän. Nainen veti pitkän nahkatakkinsa alta esiin kaksi lyhytmiekkaa ja nosti niiden hopeiset terät ilmaan. Hän kuiskasi yöhön: "Vie terveiset isännällesi, Thomas".
|
|
|
Post by Ziegrand on Feb 13, 2008 1:10:38 GMT 3
Valot räiskyivöt hänen silmissään, hänen ollen polvillaan eräällä kujalla yskien verta kurkustaan ja sitä alkoholin määrää joka oli kuin peite hänen silmissään, maailma tärisi hänen silmissään, se oli kuin maanjäristys toisen jälkeen. Sitten hän kuuli ne...kaksi pientä kajauta, läheltä hän irvisti ja yritti nousta seisomaan ottaen kujan seinästä tukea mutta samalla hänen vartalonsa petti jälleen hänen oksentaen kivun allon pyyhältäen hänen ylitseen kuin lauma nauravia harpyja jotka repivät henkisesti hänen selkärankaansa ja sekoittivat hänen tummia kynittyjä likaisia hiuksiaan.
"Ei ole minun päiväni.."Tuo sanoi ja nousi seisomaan kujan seinää vasten. noiden sinisten sumeiden silmien yrittäen keskittyä kivun ja alkoholin lävitse. "Ei helvetissä ole.."
|
|
|
Post by nirna on Feb 13, 2008 1:21:12 GMT 3
Freija sai työnsä tehdyksi ja kuivasi veren miekoistaan uhrinsa vaatteisiin. Nainen työnsi miekat takaisin paikoilleen ja jäi hetkeksi liikkumattomaksi, kuunnellen kaupungin ääniä jokainen lihas jännittyneenä. Hän kuuli, hän aisti, pinkaisi sivuun ja katsoi taakseen, ympärilleen. Jonkin matkan päässä, sivukujalla, tuntematon hahmo häälyi uhkaavana seinän vierellä.
Freija napautti rannettaan ja puhui mikrofoniinsa: "Thomas on mennyttä, sektori FR-21.8. Meillä on seuraa, sektori FR-21.6. Tarkistan." Freija asteli varoen lähemmäs hahmoa, nähden tämän äärirajat selvästi. Kun hän oli lyhyimmän turvallisen välimatkan päässä, ehkä nelisen metriä, hän pysähtyi, kädet valmiina miekkojensa kahvoilla. "Kuka olette?" hän kysyi, ääni sivaltaen ilmaa, kohti tuntematonta.
|
|
|
Post by Ziegrand on Feb 13, 2008 1:27:21 GMT 3
...Aika moinen piiska naiseksi..Jos nyt korvani eivät valehtele minulle että tuo on nainen, saakelin viinapiru.. Tuo nosti katseensa. "Alkoholisti ja elämänpohjan nakertaja.. Kukas sinä?" Hän oli erillainen.... Vanhat muistot iskivät häneen jälleen kuin lapio kulmantakaa suoraan kasvoihin. Ne tuoksut, ja ne äänet... KIRKAISU
Sameat silmät yrittivät keskittää katseensa tuohon, se oli hankalaa mutta vanha vaisto sanoi että tuo osasi jotain, käsien asennosta päätellen..Tuolla oli jotain ikävää Sormet raapivat karheaa sänkeä kurkun rykäisten ja verisen klimpin läsähtäen märkään asfaltiin.
|
|
|
Post by nirna on Feb 13, 2008 1:47:19 GMT 3
Freija oli koko ajan valmiina vetämään miekkansa esiin, mutta tuntematon ei tehnyt elettäkään häntä kohti. Vai alkoholisti...
"Olen eräs kaupungin poliiseista, tarvitsetteko apua?" nainen kysyi ja tunsi silmiensä takana hetken kipua. Hän painoi päänsä alas, vain hetkeksi, ja kipu katosi. Freija nosti päänsä takaisin ylös ja katseli tuntemattoman piirteitä: mikään ei vaikuttanut huolestuttavalta.
|
|
|
Post by Ziegrand on Feb 13, 2008 1:55:05 GMT 3
"Ai että virkavaltaa?" Voi paska...Tämä tästä puuttuikin.. Ei kyllä minä pärjään tulihieman nautittua liikaa vain, pitää tästä mennä metsästämään yön petoja, ja viinahenkiä taas.. Kulmahampaikkaita petoja ainaki."
Tuo sanoi hänen äänensä menetti sammaltamisensa hetkeksi. Testataan tätä tyttöä, en minä nyt perkele niin kännissä ole että jollekkin nuorukaiselle hävi- Tuo oksensi jälleen. "Ei enään Jekkuja minulle, häviän aina noihin jekkuihin.. Ja vanha kunnon vallaton ei tomi myöskään.." Mies mutisi. Hän tosin oli siirtänyt kätensä takkinsa sisään rauhallisesti ja puristi nyt sormensa vanhan ystävänsä ympärille.
|
|
|
Post by nirna on Feb 13, 2008 2:01:30 GMT 3
Vai vaaraton, Freija mutisi itselleen mielessään ja veti miekkansa esiin. Niissä oli vielä edellisen uhrin veren muisto, eikä nainen epäröinyt kylvää kuolemaa uudelleen näin pian. "Sinuna varoisin, kuka sitten oletkin. Olemmeko samalla puolella?" Freija kysyi pitäen silmällä miehen kättä. Hän ei tarvinnut valoa nähdäkseen, ei pimeyttä suojakseen...
|
|
|
Post by Ziegrand on Feb 13, 2008 2:09:32 GMT 3
"Minä en ole kenenkään puolella naapuri en ole ollut pitkään aikaan." Tuo sanoi rauhallisesti ja nousi seisomaan ravistaen päätään hänen hiuksiensa liikkuen villisti hänen kasvoilleen puoliksi, tuon pitäen kätensä takkinsa sisällä joka oli myös pitkä ja likainen ja kulunut(vaikka toinen tuskin sitä näkisi) "Sinä tyttö tulit minun luokseni, oletko sinä uhka?" Ja veit minun tapponikin.. tuo ajatteli ja naurahti Kivun aallon jälleen käyden hänen lävitseen. Tuon nostaen katseensa ylös. Tähän aikaan kivut olivat sentään pieniä. "Kerro nimesi Tyttö."
|
|
|
Post by nirna on Feb 13, 2008 2:29:10 GMT 3
"Minun pitää varmistaa tienoot, muukalainen. En tiedä, mistä olet tulossa, mutta olen jo jonkin aikaa hoitanut tämän tienoon... tuholaisongelmat," Freija sanoi katse edelleen tuntemattoman käsissä, valmiina toimimaan.
"Minä olen Freija, enkä ole tyttö," nainen murahtaa ja antaa miekkojensa laskeutua hieman, vain sen verran, että lihakset saavat inan happea. "Lienet sen verran vanhaa koulukuntaa, että tunsit äitini, Selenan. Olen hänen tyttärensä, ja ainakin tulossa hänen veroisekseen," nainen sanoo matalalla äänellä pimeyteen.
|
|
|
Post by Ziegrand on Feb 13, 2008 2:32:18 GMT 3
..Voi paska voi paska voi paska..Selenan tytär..Mitä helvettiä minä nyt sanon. "Ai että Selenalla oli tytär,......Suloista?.. Anteeksi en oikein osaa reagoida tähän tilanteeseen oikein. Niin koska äitisi metsästi minua sen "tapaturman" takia, ja lähdin pakoon. "Ai että hänen veroisekseen.. Kerro minulle mitä pimeyden tuholaisia sitten tunnet tyttö."
Mies astui pois kujalta yskien pienesti Miehen hengitys oli raskasta ja hidasta, kivuliastakin varmasti.
|
|
|
Post by nirna on Feb 13, 2008 8:22:12 GMT 3
Freija seurasi miehen, kyllä, olento oli mies, kulkua ja piti hänet koko ajan näkökentässään. Nadjan ja kumppaneiden olisi pitänyt jo tulla, missä he kuppasivat?!?
"Sinä siis tunsit äitini..." nainen huokaisee ja parantaa otettaan miekoistaan. "Tämä tyttö ei muuta tunnekaan kuin pimeyden," hän jatkaa ja vaihtaa nopeasti painoa jalalta toiselle. "Se tunto ei tosin ole Selenan ansiota, hän ehti kuolla ennen homman opettamista minulle." Kuka oli tämä häntä tytöttelevä mies? Äidiltä pakoon päässyt saalis, isän kätyri, kuitenkin viaton sivullinen?
|
|
|
Post by Ziegrand on Feb 13, 2008 11:21:48 GMT 3
"Tunsin minä hänet, jonkin aikaa. Emme olleet parhaita tuttuja mutta tuttuja silti.." "Teimme hetken töitä kumppaneina kunnes välimme hieman rikkoutuivat.." Mies naurahti hiljaa
"Olet siis uusi tyttö, kerro minulle yksi asia.. "Miksi sinä halusit aloittaa tuon elämän tuhoavan järjestön sisällä nuo työt, se ei ole kutsumus se on kirous tyttö!" Mies liikahti nopeasti ja käänsi selkänsä tiputtaen samalla pienen kuulan asfalttiin, Miehen lähtien juoksuun.
|
|
|
Post by nirna on Feb 13, 2008 13:00:20 GMT 3
Freijalla ei kestänyt hetkeäkään reagoida miehen lähtöön. Kuula, jonka mies tiputti, esti häntä käymästä miehen kimppuun, sillä hän ei vaaran uhatessa saisi heitä molempia turvaan. Miehen sanat mielessä kumisten nainen pyrähti juoksuun, vastakkaiseen suuntaan mitä mies, ja oli hetkessä poissa.
Vai kirous... Kirousta on koko loppuelämäni muutenkin, tämän epänäkevän näön kanssa, kummajaisena tulen tieni kulkemaan...
|
|
|
Post by Ziegrand on Feb 27, 2008 2:24:08 GMT 3
Kuula pamahti levittäen savua ympäristöön miehen juosten kujalta toiselle nopeasti vetäen henkeä pysähtyen jonkin matkan päähän. "Hänellä oli siis tytär...Onnekas.." Mies hymyili ja kaivoi taskumatin povitaskustaan ja otti kulauksen. "Malja sinulle, onnea tyttärestäsi, hän on kasvava kukka."
|
|
|
Post by nirna on Feb 27, 2008 12:25:48 GMT 3
Freija oli kuulan pamahtaessa jo kaukana. Hän ilmoitti yksikölleen oudosta kohtaamisesta ja kipusi erään talon katolle. Kuu erottui taivasta vasten jotenkin hänen silmilleen, hän näki mielessään sen luomat varjot ympärillään. Nainen lähti kohti kotia hyppien katolta toiselle. Tässä hänen näkönsä oli mahtava, jokainen askel ja hyppy löysi oikean paikan ja askelman. Hänen näkönsä luotasi koko ajan ympäristöään, eikä Freija astunut koskaan harhaan.
|
|