Post by Kalin D. on Oct 25, 2007 18:50:05 GMT 3
"Miten niin ei onnistu?" Hiljaisuus. "Jebeni kurva, pistät sen onnistumaan. Onks sulla jotenki ongelma sen kaa?" Puuskahdus. "Hei, sen on oltava painossa TÄNÄÄN, pronto. Äläkä väitä mulle vastaan mitään saatanan sensuuri-paskaa, sä tiät etten mä niele sellasta. Hoida se juttu musteeks tai saat alkaa ettiä uutta työnantajaa." Kahvikuppi kolahti pöydän kulmalle. "Turpa kiinni ny! Hoida se! Sä oot lakimies, kyllä sä tiät miten sä saat sen läpi ilman oikeusjuttua." Linja katkesi ja ötökänvihreä puhelin tömähteli sohvalle. "Helvetin mulkku..."
Ljuba Milentije Panić. Keskipitkä mies luuta ja nahkaa, pakkomielteistä ammattitautia ja palavaa intohimoa roskaan. Suoraan ei koskaan sanottu mitään, mutta aika moni väitti tunnistaneensa rikkaasti satavat vieraskieliset kiroukset karhean puheen seasta serbiaksi. Kansainvälisyyttä, baby. Sisällissodasta kahta raadollisempaan taistelutilanteeseen, näin väittivät. Pahimmat huhut leimasivat luurangonlaihan työnarkomaanin olevan sotarikollinen pakomatkalla, yrittämässä ujuttautua nopeasti uuteen yhteiskuntaluokkaan kätkeäkseen historiansa Serbian julmuuksissa. Osa sanoi röyhkeän hurmurin olevan varmasti osittain intialaista sukua, tai vähintään sukua Robbie Williamsille lavakarismassaan. Ljuba tuntui säkenöivän samaa valehtelematonta hävyttömyyttä, itsensä maalitauluksi asettavaa rohkeutta ja itsevarmuutta kuin ne tähdet, joita hän jahtasi. Se oli välttämätöntä, jotta selvisi alalla. Media. Se ei tappanut, mutta lokasi maineen, välitti kuvat miljoonille silmäpareille ja tuhosi yksityisyyden.
Rikkoutuneita uria, kaadettuja julkkiksia, viina- ja huumeputkia, shampanjaa, särkyneitä sydämiä, oikeusjuttuja, huoria ja Playboy-pupuja, överit miesten vessan kopissa, vieroitushoidot, Hollywoodin golf-kärryautot, VIP-kortteja, juoruja, painomustetta, huippumuotia, Valentino, Gucci, Dolce&Cabbana, skandaaleja, pelimerkkejä, pop-kulttuuria, dollareita, dollareita, dollareita! ....ja baby. Sä palat. Sä palat tulessa nälkääs lukea sen kaiken, nähdä kuvat, jossa julkkisten säikähtäneet ilmeet ovat salaman välähdyksellä värjäytyneet pupilleilta punaisiksi ja editti on palauttanut ne jälleen mustiksi. Etkä sä ees tajua miten vitusti Photoshoppia käytetään mainoksissa, ennen kuin minimaalisesti editoitu katukuva paljastaa, että Angelina Joliella on sittenkin ryppyjä ja selluliittia pitkin persposkia. Sä haluat nähdä sen kiiltokuvan tummuvan ja haalistuvan - sä haluat taas järkyttyä siitä, miten rupsahtanut sekin tähti on. Mitä vittua, sehän on yli kolmenkymmenen! Jebeni, sen pitäs olla jo haudassa!
"Da, ja sitä selluliittia sit kans riittää." Kapea kasvoinen mies sytytti savukkeen irvistellen hopeiselle zipolleen, haukaten liekin kadoksiin kouraansa. "Mä oon Ljuba Panić. Ä. Älä sano mitään, äläkä näytä tolta, tietenkää sä et oo ikinä ees kuullu musta. Et tietenkää oo." Slaavilaisilla riutuneilla piirteillä leikki kapea hymy, ohuet huulet suutelivat L&M-savukkeen filteriä hellästi. "Sulla oli liian kiire lukee miks Britney menetti lastensa huoltajuuden ja menettääkö se hauvansa kans." Ljuba naksautti kieltään ja vinkkasi uupuneen virneensä raukeaksi, nojaten väljän Valentinon puvun kätkemän vartensa syvän sohvan syleilyyn. Mustaa ja valkoista, hyvin ohuita haaleita liituraitoja ja se saatanan vanha, ikuisuuden kestänyt tummanturkoosi vakosametti-lätsä. "Katos..." Ainaisesta kiireestä levottomat kädet naputtelivat tuhkat savukkeen hehkuvalta sydämeltä, paljastaen salaisuuden sanoillakin, sekä intensiivisellä tummien silmien katseella. Ljuba katsoi aina silmiin. Aina. "...mä kerron ny sulle jotain. Se on Suuri, Julkinen Salaisuus. Sä et saa kertoa sitä kellekään, mutta kuitenki sä kerrot ja sun kaveris kertoo taas, vannottaen olemaan hiljaa. Ja siten Julkinen Salaisuus kasvaa. Mut se on tarkotuski." Niin se vain kuitenkin menisi taas, sitä kapeat hartiat kommentoivat hyväksyvällä kohautuksellaan. "Toimittajat on näkymättömiä. Meillä on se taika. Ettekä te oo meille vihaisia, vaan puratte turhautumisenne julkkiksien typerään käytökseen ja yhteiskunnan yleisiin vääryyksiin, jotka vaikeuttavat just SUN henkilökohtasta elämääs olemassaolollaan. Me ollaan tämän yhteiskunnan zombie-viirus, voodoo-kirous ja Frankensteinit, jotka vie teiltä tahdon ja osoittaa suunnan, jonne raahata kinttujaan. Jos se on mustaa valkosella ja lehdessä, sen on oltava totta. Eihän ny sensuuri tai mikään päätoimittaja päästä sontaa sivuilleen. Ehei, älä ees kuvittele." Serbi hekotti tarjoten sarkasminsa enemmän silmissään kuin ilmeissään, kimaltavana tuikkeena tummien kulmien alta. Toinen niistä oli katkennut joskus lyhyen rosoisen arven viemänä, eikä suinkaan partaterällä muotoiltuna. "Tää on julma maailma, jossa vittumaisin paskiainen voittaa ja tie huipulle on päällystetty Oscareilla, punaisella matolla ja salamavalojen valkasemilla pääkalloilla. Niin kauan ku kukaan ei tajua haastaa sua oikeuteen - mitään sääntöjä ei ole." Toimittaja vakavoitui ja tumppasi savukkeensa kasipallon muotoiseen tuhkakuppiin, asetellen jalkansa hotellihuoneen matalalle pöydälle.
"Tässä maailmassa, mon cherié, edes vahvat eivät pärjää. Eivät, jos vastassa on media. Vakuuta mut ja sä vakuutat maailman. Mokaa ja Julkinen Mielipide repii sut kappaleiksi. Susta tulee tulee uus David Hasselhoff tai Chuck Norris, ihan kummin vaan sä valitset. Mut muista; sun pitää vakuuttaa MUT. Ei ketään muuta, sillä sä pärjäät, kiddo."
(( Mahdollista pelin alkua siis ja hahmon esittelyä. Olkaa hyvä; Ljuba Milentije Panić, keltaisen lehdistön kruunaamaton mustalaiskuningas, skandaalin metsästäjä ja itsenäinen freelance-toimittaja, joka vaanii Beckhameiden takapihalla ja parrasvalojen katveessa. ))
Ljuba Milentije Panić. Keskipitkä mies luuta ja nahkaa, pakkomielteistä ammattitautia ja palavaa intohimoa roskaan. Suoraan ei koskaan sanottu mitään, mutta aika moni väitti tunnistaneensa rikkaasti satavat vieraskieliset kiroukset karhean puheen seasta serbiaksi. Kansainvälisyyttä, baby. Sisällissodasta kahta raadollisempaan taistelutilanteeseen, näin väittivät. Pahimmat huhut leimasivat luurangonlaihan työnarkomaanin olevan sotarikollinen pakomatkalla, yrittämässä ujuttautua nopeasti uuteen yhteiskuntaluokkaan kätkeäkseen historiansa Serbian julmuuksissa. Osa sanoi röyhkeän hurmurin olevan varmasti osittain intialaista sukua, tai vähintään sukua Robbie Williamsille lavakarismassaan. Ljuba tuntui säkenöivän samaa valehtelematonta hävyttömyyttä, itsensä maalitauluksi asettavaa rohkeutta ja itsevarmuutta kuin ne tähdet, joita hän jahtasi. Se oli välttämätöntä, jotta selvisi alalla. Media. Se ei tappanut, mutta lokasi maineen, välitti kuvat miljoonille silmäpareille ja tuhosi yksityisyyden.
Rikkoutuneita uria, kaadettuja julkkiksia, viina- ja huumeputkia, shampanjaa, särkyneitä sydämiä, oikeusjuttuja, huoria ja Playboy-pupuja, överit miesten vessan kopissa, vieroitushoidot, Hollywoodin golf-kärryautot, VIP-kortteja, juoruja, painomustetta, huippumuotia, Valentino, Gucci, Dolce&Cabbana, skandaaleja, pelimerkkejä, pop-kulttuuria, dollareita, dollareita, dollareita! ....ja baby. Sä palat. Sä palat tulessa nälkääs lukea sen kaiken, nähdä kuvat, jossa julkkisten säikähtäneet ilmeet ovat salaman välähdyksellä värjäytyneet pupilleilta punaisiksi ja editti on palauttanut ne jälleen mustiksi. Etkä sä ees tajua miten vitusti Photoshoppia käytetään mainoksissa, ennen kuin minimaalisesti editoitu katukuva paljastaa, että Angelina Joliella on sittenkin ryppyjä ja selluliittia pitkin persposkia. Sä haluat nähdä sen kiiltokuvan tummuvan ja haalistuvan - sä haluat taas järkyttyä siitä, miten rupsahtanut sekin tähti on. Mitä vittua, sehän on yli kolmenkymmenen! Jebeni, sen pitäs olla jo haudassa!
"Da, ja sitä selluliittia sit kans riittää." Kapea kasvoinen mies sytytti savukkeen irvistellen hopeiselle zipolleen, haukaten liekin kadoksiin kouraansa. "Mä oon Ljuba Panić. Ä. Älä sano mitään, äläkä näytä tolta, tietenkää sä et oo ikinä ees kuullu musta. Et tietenkää oo." Slaavilaisilla riutuneilla piirteillä leikki kapea hymy, ohuet huulet suutelivat L&M-savukkeen filteriä hellästi. "Sulla oli liian kiire lukee miks Britney menetti lastensa huoltajuuden ja menettääkö se hauvansa kans." Ljuba naksautti kieltään ja vinkkasi uupuneen virneensä raukeaksi, nojaten väljän Valentinon puvun kätkemän vartensa syvän sohvan syleilyyn. Mustaa ja valkoista, hyvin ohuita haaleita liituraitoja ja se saatanan vanha, ikuisuuden kestänyt tummanturkoosi vakosametti-lätsä. "Katos..." Ainaisesta kiireestä levottomat kädet naputtelivat tuhkat savukkeen hehkuvalta sydämeltä, paljastaen salaisuuden sanoillakin, sekä intensiivisellä tummien silmien katseella. Ljuba katsoi aina silmiin. Aina. "...mä kerron ny sulle jotain. Se on Suuri, Julkinen Salaisuus. Sä et saa kertoa sitä kellekään, mutta kuitenki sä kerrot ja sun kaveris kertoo taas, vannottaen olemaan hiljaa. Ja siten Julkinen Salaisuus kasvaa. Mut se on tarkotuski." Niin se vain kuitenkin menisi taas, sitä kapeat hartiat kommentoivat hyväksyvällä kohautuksellaan. "Toimittajat on näkymättömiä. Meillä on se taika. Ettekä te oo meille vihaisia, vaan puratte turhautumisenne julkkiksien typerään käytökseen ja yhteiskunnan yleisiin vääryyksiin, jotka vaikeuttavat just SUN henkilökohtasta elämääs olemassaolollaan. Me ollaan tämän yhteiskunnan zombie-viirus, voodoo-kirous ja Frankensteinit, jotka vie teiltä tahdon ja osoittaa suunnan, jonne raahata kinttujaan. Jos se on mustaa valkosella ja lehdessä, sen on oltava totta. Eihän ny sensuuri tai mikään päätoimittaja päästä sontaa sivuilleen. Ehei, älä ees kuvittele." Serbi hekotti tarjoten sarkasminsa enemmän silmissään kuin ilmeissään, kimaltavana tuikkeena tummien kulmien alta. Toinen niistä oli katkennut joskus lyhyen rosoisen arven viemänä, eikä suinkaan partaterällä muotoiltuna. "Tää on julma maailma, jossa vittumaisin paskiainen voittaa ja tie huipulle on päällystetty Oscareilla, punaisella matolla ja salamavalojen valkasemilla pääkalloilla. Niin kauan ku kukaan ei tajua haastaa sua oikeuteen - mitään sääntöjä ei ole." Toimittaja vakavoitui ja tumppasi savukkeensa kasipallon muotoiseen tuhkakuppiin, asetellen jalkansa hotellihuoneen matalalle pöydälle.
"Tässä maailmassa, mon cherié, edes vahvat eivät pärjää. Eivät, jos vastassa on media. Vakuuta mut ja sä vakuutat maailman. Mokaa ja Julkinen Mielipide repii sut kappaleiksi. Susta tulee tulee uus David Hasselhoff tai Chuck Norris, ihan kummin vaan sä valitset. Mut muista; sun pitää vakuuttaa MUT. Ei ketään muuta, sillä sä pärjäät, kiddo."
(( Mahdollista pelin alkua siis ja hahmon esittelyä. Olkaa hyvä; Ljuba Milentije Panić, keltaisen lehdistön kruunaamaton mustalaiskuningas, skandaalin metsästäjä ja itsenäinen freelance-toimittaja, joka vaanii Beckhameiden takapihalla ja parrasvalojen katveessa. ))