Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Apr 25, 2007 21:58:37 GMT 3
((cutteria odottelen peliseuraksi))
New York, miljoonakaupunki, jonka kadut ovat likaiset, mutta täynnä elämää. Myös öisin, tai oikeastaan etenkin öisin. Erään pilvenpiirtäjän asunnossa oli kuitenkin hiljaista tänä yönä, itse asiassa luonnottoman hiljaista. Sen oli Matthias varmistanut, ja suoritettuaan työnsä ja sitä seuraavat puhdistus- ja varmistustoimenpiteet tämä poikamaisen rehellisen näköinen mies poistui asunnosta omistajan avaimella.
"Ammatti kuin ammatti", olivat hänen suvaitsevat vanhempansa vain todenneet, kun Matthias oli kertonut valmistuneensa salamurhaajaksi. Sama asenne oli myös hänellä itsellään, vaikkakin täytyy myöntää, että itse asiassa hän nautti työstään. Työ vaati pikkutarkkuutta, varovaisuutta, suunnitelmallisuutta ja älyä, ja näitä kaikkia Matthiaksella oli. Hän piti myös työn tarjoamista haasteista, ja koska hän oli taitava työssään, oli palkkakin sen mukaista. Tosin, jos oli taitamaton työssään, mikä tahansa keikka saattoi olla viimeinen, mutta sitä Matthias ei tarpeellista enempää miettinyt. Hän oli hyvä, ja tiesi sen itsekin.
Riisuessaan käsineitään Matthiaksen aivot askartelivat jo seuraavan työtehtävän parissa. Tämä olisi yksi hänen haastellisimmista tehtävistään, ja hän oli tehnyt tavallistakin tarkemmat suunnitelmat. Eikä mikään saanut mennä vikaan, sen oli hänen työnantajansa teroittanut hänen mieleensä. Eikä mikään myöskään menisi. Hän oli tehnyt suunnitelman jo kuukausia sitten tarkkailtuaan kohdettaan tarkoin ensin kahden kuukauden ajan. Tänä yönä olisi aika laittaa suunnitelma täytäntöön.
New York, miljoonien ihmisten kaupunki, valmistautui menettämään jälleen yhden asukkaansa Matthiaksen käsien kautta.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 28, 2007 17:55:23 GMT 3
((Niin, ja muuten unohtui mainita, eihän sinua haittaa että yleensä ne Nykyaika-pelit joissa olen mukana sijoittuvat jonkun vuoden päähän tulevaisuuteen (n. vuoteen 2012 tarkkaan sanottuna)? Käytännössähän tämä ei vaikuta paljon mitään peruspelaamiseen, mutta pieniä eroja saattaa välillä olla. Ja hahmoni tässä pelissä on tyttö tästä tarinasta. Kaikki mitä tarvii tietää selviää pelin aikana, eikä tarinaa välttämättä edes tarvi lukea. Se lähinnä hieman voi antaa valaistusta tämän ja yhden toisen hahmoni suhtautumiselle toisiinsa, hahmo joka ei edes tässä pelissä esiinny (ainakaan suoraan) )) ((Öh, ja onko hahmosi nyt kävelemässä kadulla, vai mitä? Kun en oikein tajunnut tuosta, kun vähän jätät tuon auki tuossa. No, pistän nyt hahmoni kadulle kävelemään)) Oli kulunut pari kuukautta siitä kun Kathy oli ollut joutua ennenaikaiseen hautaansa, ja kuukausi siitä kun Kathy oli täydellisesti tajunnut kuka oli tuon pelastanut kohtalolta. Salaperäinen tappaja joka oli ollut ryöstämässä pankkia jostain syystä oli onnistunut herättämään tuon vaaleatukkaisen lakia opiskelevan nuoren aikuisen mielenkiinnon. Miksi tuo oli auttanut häntä? Eikö kyseessä ollut kauhistuttava Narri, tappaja jollaista ei maailmassa ennen oltu nähty kuin korkeintaan sarjakuvissa? Minkä takia juuri Kathy oli saanut apua tuolta? Tuskin hän saisi ikinä tietää, mutta pohtipa kuitenkin tuota nytkin, kävellessään pitkin New Yorkin katuja. Kaupunkilaistyttö tuo oli, sangen kaunis. Nuori juuri kukkimaan puhjennut kaunokainen. Tuo ei tosin kovin paljoa välittänyt omasta kauneudestaan, kaunis tai ei, ei sillä väliä. Persoonallisuus oli se mikä tarkoitti jotain. Eikä tuo halunnut jotain komistusta joka oli tyhjäpäinen, vaan jos joskus tuo pääsisi naimisiin, se olisi mukavan persoonallisuuden omaavan miehen kanssa, sama se miltä toinen näyttäisi. Tosin Kathy tuskin ikinä enää luottaisi gootteihin, sen verran järkyttävä oli se parin kuukauden takainen tapahtuma ollut, vaikka Kathy olikin älykäs, ja hän yritti ajatella sen olleen vain yksittäinen tapahtuma, ei hän silti oikein onnistunut vakuuttamaan itseään. Varsinainen blondi, tuo itse ajatteli, vaikka oli kaukana stereotyyppisestä blondista monella tavalla. Tuon hiukset olivat melko lyhyet, ja melkoisen sievät, kuten tuo oli muutenkin. Tuon kauneus oli muutenkin sellaista söpöä ja sievää, ei mitään mallikauneutta. Semmoinen kivan näköinen naapurintyttö oli paras mahdollinen vertauskuva. Kuitenkin, mietteliäänä tuo käveleskeli katuja pitkin pimeällä, sangen huolettomasti silti. Ei tuo pelännyt toista raiskaus/tappo-yritystä, olihan muitakin liikkeellä tuohon aikaan näillä isoilla kaduilla. Pikkukujat tosin olivat vaarallisia, mutta semmoisille tuo ei aikonut kävellä.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Apr 30, 2007 17:20:19 GMT 3
((Juu, se ei haittaa. Itse asiassa se on vain hyvä. Öh, tosiaan...hahmoni oli kyllä kadulla menossa, olin vain kirjoittaessani väsynyt, niin tuli hiukan puutteellista ja sekavaa tekstiä... anteeksi sekoilu. ^^; ) Matthias pohti suunnitelmaa kävellessään eteenpäin asvalttikaduilla. Hän nautti New Yorkin yöstä ja sen tunnusta ympärillään. Nuoren miehen mielestä ihmisten kiire, ja piittaamattomuus toisistaan oli lumoavaa. Lisäksi tällaisessa ympäristössä oli helppo työskennellä, koska täällä jokainen oli persoonaton, vain yksi muurahainen lisää. Ja kukapa välittäisi, jos yksi muurahainen joutuisi tallotuksi? Hetken hän nautti ympärillään vilkkuvasta, ikuisesti liikkuvasta yöstä. Pian hänen ajatuksensa palasivat taas edessä olevaan tehtävään. Tämä mies, joka hänen oli määrä murhata, oli haaste. Matthias tiesi, että miehen turvajärjestelyt olivat parhaita, mitä rahalla sai. Mies piti itseään liian tärkeänä, jotta olisi uskaltanut ottaa riskejä elämänsä suhteen. Totta oli, että joissakin piireissä hän oli hyvinkin tärkeä. Mutta oli myös totta, että toisille piireille hän oli uhka. Ja Matthiaksen tehtävä oli poistaa tuo uhka. Siksi hän oli ottanut selvää miehen turvatoimista käyttäen kaikkia mahdollisia suhteitaan ja omaa älyään. Siltikin tehtävä oli ollut haasteellinen. Mutta mitä enemmän haasteita ilmeni, sitä enemmän Matthias oli tehtävästään innostunut. Hän rakasti haasteita, ja tämän miehen murhaaminen oli osoittautunut suureksi haasteeksi. Oikeastaan paljon laajemmaksi, kuin Matthias oli aavistanutkaan. Mutta hän oli varma, että tänä yönä oli muistanut ottaa huomioon kaiken, jopa odottamattoman, jos niin voi sanoa. Hieman huvittuneena omista ajatuksistaan Matthias asteli rennosti eteenpäin kohti kohdettaan. Matkaa oli vielä, mutta samoin oli aikaakin, kaikki oli laskettu tarkasti. Sitä paitsi Matthias nautti kävelystä. Hän tunsi miltei huumaavaa jännitystä edessä olevan tehtävän takia ja samalla myös ylitsevuotavaa iloa sen vuoksi, että oli edelleen elossa, vaikka niin monet muut olivat kuolleet. Melkein kiihkeää oli tämä ilo, ja se ehkä eniten erotti hänet muista kaduilla kulkevista ihmisistä, ilmeettömistä muurahaisista. Matthias tunsi heitä kohtaan miltei sääliä, mutta samalla hän halusi auttaa heitä tajuamaan sen ihmeen, että he saavat elää ainakin tämän yön. Senpä takia hän kohdisti yön humalluttaman hurjan hymynsä vastaantuleville ihmisille.
|
|
|
Post by CutKiire on May 1, 2007 22:10:41 GMT 3
Kathy pysähtyi hetkeksi harhailevalla retkellään kaupungin läpi, sattuen sopivasti pysähtymään jonkin kaupan eteen. Lähempi tarkastelu osoitti paikan olevan sarjakuva-kauppa. Hieman olkiaan kohauttaen, ajanpuutteesta lähinnä päätti tuo vaaleatukkainen nuori nainen astua sisään. Kyllähän tuo aina silloin tällöin oli ostellut erilaisia sarjakuvia, vaihdellen niin omituisista ja syvällisistä huumoripitoisiin. Vaihteleva maku tuolla oli tuossa asiassa, niin kuin monessa muussakin. Tosin vampyyreihin liittyvä fiktio oli nykyään tuon mielestä jotain mitä kannattaisi vältellä.
Kaupan kassan takana istuskeli nuori mies lukemassa itsekin jotain sarjakuvaa, mitä sitten oikein lukikaan, sitä Kathy ei saanut selville. Kassan takana istuskeleva pisti vain vaivoin merkille toisen tulon tuonne pieneen kauppaan, ennen kuin taas syventyi sarjakuvaansa. Tuo nuori nainen käveleskeli tuolla hyllyjen seassa jonkun aikaa katsellen uteliaana hyllyillä olevia sarjakuvia, kunnes saapui lopulta isompien kokoelmien seuraan. Hyvin nopeasti tuon huomion kiinnitti eräs kokoelma, jotain mikä kiehtoi lähinnä sen takia, että hahmo kokoelman kannessa näytti sangen tutulta ottaen huomioon parin kuukauden takaisen tapahtuman. Kyseessä oli jonkinlaisen Jokeriin liittyneen minisarjan kokoava sarjakuvakirjanen, ja Kathy sai jostakin päähänsä ostaa tuon kokoelman, vaikkei tuo yleensä pitänytkään supersankari-sarjakuvista. Todennäköisesti takana oli lähinnä se aiemmin mainittu tapahtuma.
"Anteeksi," tyttö aloitti kysymään myyjältä, tuo kokoelma kädessään, "paljonkohan tämä maksaa?". "Tuo pari vuotta vanha kokoelma? Odotapas... Tekijä Brian Azzarello... Odotapas hetkinen", tuo naputteli hetken tietokonetta, ja vastasi pian: "Juu, se maksaa näköjään 18.90. Tuota kyseistä kokoelmaa on kyllä kehuttu aika runsaasti, joten melkoinen hyvä valinta teillä neiti", myyjä sanoi hymyillen. "Kiitos, minäpä taidan ostaa tämän, kerta ei tuon enempää maksanut" Kathy puolestaan sanoi, ja maksoi tuon vaaditun summan, ja kiitti myyjää ennen kuin lähti taas kadulle. Jonkun aikaa taas käveltyään tuo istahti erään bussipysäkin luona olevalle penkille, ja alkoi uteliaana lukemaan ostamaansa kokoelmaa. Pian Kathy syventyi lukemaan, jättäen muun maailman pois mielestään melko hyvin.
((Heh, kokoelma jonka Kathy osti on oikeasti tekeillä, tai siis, kyseinen minisarja on alkamassa tänä vuonna... Se pitäisi kyllä hankkia sitten joskus... Sori mahdollisista ajatusvirheistä, mutta sen verta kiire nottei pysty korjailemaan.))
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on May 4, 2007 15:04:30 GMT 3
Askelten ääni oli nopeaa ja rytmikästä. Yhtään kertaa rytmi ei muuttunut, korkeintaan pysähtyi hetkeksi, kun äänten aiheuttajakin seisahtui. Pian askelten kaiut kuitenkin jatkuivat, yhtä rytmikkäinä ja muuttumattomina kuin aikaisemminkin. Yhtäkään turhaa askelta ei otettu. Matthias ei sellaisia tarvinnut. Korkeintaan tämän yön viimeisen keikan jälkeen voisi eksyä kaupungin tunnelmaan hetkeksi, tuumi tämä huvittuneena. Oli oikeastaan kummallista, että tänä yönä hänellä oli kaksi murhaa suoritettavana. Salamurhaajan ammatti kun oli toisinaan niin kovin aliarvostettua, ettei työtä tuntunut olevan aina tarjolla. Toisaalta, Matthias oli erinomainen kenen tahansa mittapuulla, ja sellaisella maineella työtarjouksia tuli tavallista runsaammin.
Nyt hän oli jo lähellä kohdettaan. Senaattorin kaupunkiasunto kohosi hänen edessään. Matthiaksen makuun rakennus oli liian koreileva, ikään kuin sen ainoa tarkoitus olisi ollut ympäristöstä erottuminen hinnalla millä hyvänsä. Mutta siinä se muistutti vain senaattoria itseään. Ja ulkonäöstään huolimatta molemmissa, niin senaattorissa kuin tässä kaupunkiasumuksessakin piili odottamattomia ansoja.
Matthias hymyili kuivaa hymyä. Hän oli tietoinen molempien mahdollisista vaaroista, ja vilkaisten uudestaan kelloaan, hän jatkoi kulkuaan kohti tuota rakennusta. Hän ei kuitenkaan kävellyt perille, vaan meni vastapäätä sijaitsevan bussipysäkin luo. Jonkin ajan kuluttua tältä paikalta lähtisi bussi, joten olisi ihan normaalia istua odottamassa sitä. Se tuskin kiinnittäisi kenenkään huomiota. Pian myös senaattorin talossa tapahtuisi jotain, ja silloin olisi Matthiaksen aika toimia. Nyt oli kuitenkin vielä hetki aikaa miettiä suunnitelmaa, joka tällä hetkellä oli olemassa vain Matthiaksen mielessä. Ammattilainen kun ei koskaan jättänyt jälkiä suunnitelmistaan. Siksi Matthias, tarkastettuaan ensin ympäristön, istahti alas bussipysäkin lähistöllä olevalle penkille muiden linja-autoa odottavien keskuuteen.
((Tässä tämä nyt, viimeinkin. Teksti on vähän tönkköä tällä kertaa, ajatus ei oikein sairaana tahdo kulkea...))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 13, 2007 18:18:07 GMT 3
((Sori myöhäilystä, mutta tässä nyt olisi. Muuten, saattaisin vaihtaa tuon oman hahmoni tätä peliä varten erääksi toiseksi, kun hoksasin että toimisi ehkä hieman paremmin tässä. Eräs hämäräperäinen motiiveiltaan tuntematon henkilö, joka on hieman omituinen. Pistän jo tämän vuoron loppuun pienen alkusysäyksen ennen henkilön varsinaista esiintymistä. Kys. henkilö tulisi tämänhetkisen palkkaajansa toimeksiannon takia jostakin syystä senaattorin talolle.))
"Eww", totesi Kathy lueskellessaan ostamaansa kokoelmaa, törmättyään hyvin pian, hyvin graafiseen tappokohtaukseen. Tosin piirretty murha ei näytä niin pahalta, mikäli on katsonut vierestä kun toinen ensin lävistetään kävelykepillä, ja sitten muutetaan seulaksi uzilla. Se vähän aukaisee näkökulmia, ja kyllä aika runsaasti korottaa sietokykyä vastaaviin, saatika sitten fiktiivisiin versioihin. Mutta silti, ei se mitään kovin mukavaa ole siltikään.
Tuohon lähelle istuneeseen muukalaiseen tuo ei kiinnittänyt ollenkaan huomiota, lukuunottamatta pikaista vilkaisua, ennen kuin huomio kiinnittyi taas kokoelmaan. Ei tuo muuta kuin nopeasti katsahtanut oliko toinen mielenkiintoisen oloinen, ja mitään erityisen mielenkiintoista piirrettä ei pikainen vilkaisu tuottanut. Mielenkiintoinen palanen harmaata massaa, jossa ei ollut mitään mikä olisi oikeuttanut huomion. Tosin, Kathyn määritelmä mielenkiintoisesta on todennäköisesti jonkin verran vinksahtanut ja liikaa vaativa, johtuen tuon tapaamisesta omituisen mielipuolen kanssa. Vaikka tuo tiesikin että mikäli maailma olisi täynnä samanlaisia sekopäitä kuin häntä auttanut tappaja, niin se olisi aika kamala, mutta olisipahan ainakin mielenkiintoinen maailma. Tämä tavallinen harmaa maailma ei oikein jaksanut kiinnostaa parhaimmillaankaan.
**** ((Tämä on se pätkä josta puhuin alussa))
Senaattorin talon eteen ajoi suhteellisen rauhallista tahtia täysin valkoinen auto, sävyltään sellainen kirkkaan- pikemminkin kuin kermanvalkoinen. Merkki oli Porsche, ja sangen uusi malli, ehkä vuoden. Kallis auto kuitenkin ilmiselvästi, ja komea, kaksi asiaa jotka kertoivat jotain omistajastaan, ainakin se, että rahaa oli millä mällätä, ja sitä käytettiin. Tosin sitten sitä, että mistä raha tuli, siitä ei sitten voikaan sanoa yhtään mitään. Autosta astui ulos ainoastaan yksi mies, joka oli pukeutunut lähes täysin valkoisiin vaatteisiin, mukaanlukien valkoinen lierihattu. Iho tuolla oli myös sangen valkoinen, ja hiukset myös. Albiino siis. Hetkeäkään epäröimättä tuo mies asteli sisään senaattorin taloon.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on May 17, 2007 16:47:22 GMT 3
((Juu, kyllähän se käy. Onpahan joku sekoittamassa Matthiaksen suunnitelmia [ei, en tahdo omille hahmoilleni vaikeuksia *köh*]. Minulla on kiire (pitäisi ehtiä kauppaan viidentoista minuutin sisällä), joten tulee nyt lyhyttä))
Vartiopaikallaan Matthias valpastui. Senaattorin talon eteen ajoi auto. Tien toiselta puoleltakin Matthias erotti, että kyseessä oli loistoauto, ja ilmiselvästi kallis. Vaistomaisesti salamurhaaja katsoi rekisterikilpiä ja vertaili niitä muistamiinsa. Ei, tämä ei kuulunut senaattorin vakiovieraisiin, eikä etenkään sopinut Matthiaksen tämänpäiväisiin suunnitelmiin. Näyttämättä valpastumistaan muille bussia odotteleville Matthias tarkasteli autoa kuin kuka tahansa luksukseen tottumaton saattaisi. Tai siltä se näytti. Todellisuudessa salamurhaaja odotti kärsimättömänä, että auton omistaja astuisi ulos.
Matthiaksen odotus palkittiin. Autosta astui mies, yhtä valkoinen kuin autonsakin. Vaatteetkin tällä olivat valkoiset, ja hetken Matthiasta huvitti. Tässä vaikutti olevan joku, joka ei todellakaan halunnut peitellä erikoisuuttaan. Mutta erikoinen tai ei, vierailu vaikeutti Matthiaksen suunnitelmia. Mutta sille ei voinut nyt mitään, suunnitelma täytyi toteuttaa tänään. Albiinomies oli vain.. muutos suunnitelmaan. Matthias inhosi suunnitelmanmuutoksia, mutta nyt ei ollut aika murehtia sitä. Hitaasti mies nousi penkiltä, ja lähti laiskannäköisesti astelemaan suojatietä kohti.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 18, 2007 19:43:10 GMT 3
((Koska et ollut ilmoittanut senaattorin nimeä, sanon häntä nyt Hawthorneksi jos sopii. Myöskin oletan turvajärjestelmän olevan melkoisen moderni. Ja ai niin, unohtui mainita, herra Whitellä on mukanaan myös salkku - valkoinenpa tietenkin.))
Herra White oli astunut talon eteiseen, ja katsoi turvallisuusjärjestelmän kameraan, odottaen että kameran toisella puolella oleva henkilö aukaisisi elektronisen turvaoven. "Olen herra Francis White, J-yhtymän edustaja. Uskoakseni teille soitettiin asiaan liittyen muutama tunti takaperin?" albiino sanoi kohteliaasti kameralle. Hetken kuluttua ovi aukesi, paljastaen takaansa turvamiehen, joka tarkisti ettei vierailijalla ole mitään ylimääräistä. Tuo tutki albiinon salkun, Whiten katsellessa vierestä ilmeettömänä. Kohta turvamies totesi miehen olevan aseeton, ja että salkussakin oli vain joitain J-yhtymän papereita. Turvamies osoitti valkoiselle miehelle oikean reitin senaattorin työhuoneeseen, jossa tuo parhaillaan oleskeli.
White ei kovin paljoa välittänyt talon arvokkaista tauluista ja muista status-symboleista. Oli kaksi aivan eri asiaa maksimoida tehokkuus uusimmalla mahdollisella teknologialla ja koristella talo esineillä jotka parhaimmillaankin olivat vain ns. miehisyyden jatkeita. Whitea tuskin olisi kukaan saanut kiinni turhasta prameilusta. Tuon talokin oli täynnä lähinnä tavaraa jota tuo tunsi joko tarvitsevansa, tai sitten sellaista joka miellytti tuota esteettisesti. Mitään status-symboleja tai yleisesti muodissa olevaa tavaraa ei tosin tuon talosta löytynyt kovin paljoa. Lähinnä siellä taisi olla armeija-uran huippuhetkistä kertovat mitalit joita voisi laskea statusta ilmaiseviksi esineiksi, mutta toisaalta, hän oli niistä kohtalaisen ylpeä.
White koputti kohteliaasti ennen kuin astui sisään senaattorin työhuoneeseen. "Hyvää iltaa senaattori Hawthorne. Saanen esitellä itseni, herra Francis White, J-yhtymän edustaja. Johtaja lähettää terveisiä, ja toivoo että pääsemme yhteisymmärrykseen tässä asiassa josta teille soitettiin aiemmin tänään", mies sanoi hymyillen lihavahkolle keski-ikäiselle senaattorille, hieman laskien silmiä suojaavia aurinkolaseja, paljastaen hermostuttavan punaiset silmät. "Toki, istu alas, niin puhukaamme", senaattori sanoi ensin käteltyään vierastaan, osoittaen pöydän edessä olevaa tuolia.
((Kuvan tuosta hahmostani pistän jossain vaiheessa esiin myös))
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on May 19, 2007 20:48:37 GMT 3
Päästyään kadun toiselle puolelle Matthias asteli eteenpäin. Hänellä ei ollut mukanaan muuta kuin musta asunsa ja sen vyötärölle kätketyt tavarat. Niiden joukossa oli erilaisia pieniä myrkkypulloja ja myrkytettyjä esineitä, salakuuntelulaitteita, hyvin kätketty tikari ja äärimmäistä hätää varten pieni käsiase. Sitä Matthias ei ollut tarvinnut vielä koskaan. Hän tiesi salamurhaajia, joiden asusteet kätkivät lukemattomat määrät erikoistekniikkaa ja aseita, mutta hän itse tuli mieluiten toimeen mahdollisimman vähällä. Sitä paitsi, mietti hän itsekseen, suurin osa noiden sälästä oli tarkoitettu vain itsetuntoa kohottamaan. Kuinka useasti Matthiaskin oli kuullut huomautuksia omista vähistä tavaroistaan. Se ei salamurhaajaa kuitenkaan kiinnostanut. Mitä vähemmän tavaraa, sen helpompi toimia. Hän oli säilynyt kiinnijäämättä ja -mikä tärkeintä- elossa paljon pitempään kuin monet muut alalla toimineet.
Hän vilkaisi kelloaan. Toivottavasti auto ei olisi myöhässä, hän luotti nyt Maria Beualoiseen, jet-set kaunottareen, joka liehitteli senaattoria. Ilmeisesti tämä toivoi senaattorin vaikutusvaltaisena miehenä auttavan häntä itseään levittämään omaa parfyymintuoksuista vaikutusvaltaansa vieläkin kauemmas. Matthias oli selvittänyt myös neiti Beauloisen taustat, ja drinkkilasien ja korkokenkien takaa oli paljastunut jotain aivan muuta. Muissa olosuhteissa Matthias olisi ihaillut naisen häikäilemättömyyttä, mutta nyt hän arvosti sitä aivan muista syistä. Tämä olisi hänen avaimensa senaattori Hawthornen asuntoon.
Auto saapui kadulle, ja Matthias hymyili. Ah, ihastuttava neiti Beauloise oli ajoissa, kuten aina. Musta Chevrolet pysähtyi, ja Matthias kykeni miltei haistamaan naisen parfyymin, kun tämä astui ulos autosta. Nyt Matthiaksen täytyi vain luottaa siihen, että neiti Beauloise oli niin ihastunut nuoriin miehiin kuin kerrottiin. Tämän piti olla hänen suunnitelmansa ainoa kohta, mutta toisaalta, Matthias oli asiastaan melkoisen varma. Niinpä hän suunnisti naisen luo ennen kuin tämä ehti astua sisään senaattorin rakennukseen. Kumartaen hiukan hän sanoi: "Kunnia tavata, neiti Beauloise."
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 22, 2007 19:51:28 GMT 3
((Oletan notta sinä ohjailet tuota Beauloisea, Beauloise ja minä tuota senaattoria (ainakin tällä hetkellä)))
"Niin, herra senaattori", White sanoi istuutuessaan, ja aukaisi salkkunsa toisen pöydällä, paljastaen sen sisällä olevan kasan papereita, joissa suurimmassa osassa oli J-yhtymän logo, iloisesti hymyilevä vaaleanpurppurainen hymynaama, "tehän tiedätte olevanne tärkeässä asemassa tässä äänestyksessä siitä uudesta laista, joka sallisi huomattavasti laajemman geenimanipulaation testauksen ja käyttämisen, siis mikäli se pääsisi läpi", herra White kertasi hieman syitä, jolloin senaattori nyökkäsi. "Niin, jatkakaa", senaattori totesi nyökytellen. "Herra Jonathan Black, J-yhtymän pääjohtaja, haluaisi teidän äänestävän tämän lain puolesta, joka saisi aikaan sen, että teitä useimmiten kannattavat senaattorit äänestäisivät myös lain puolesta, ja lopulta johtaisi lain läpimenoon. Puolueennekin suhtautuisi todennäköisesti hieman paremmin tähän jos te kannattaisitte tätä", albiino selitti senaattorille. "En kyllä nyt oikein tiedä tästä... Se voisi olla epämieluisaa joillekin äänestäjistäni. Kyllähän teidän on ymmärrettävä, että jotkut vanhoillisista saattaisivat järkyttyä syvästi tällaisesta päätöksestä. En minä noin vain voi tätä lakia voi alkaa kannattamaan, ainakaan ilman jonkinlaista hyvää kannustinta..." senaattori totesi, painottaen selvästi viimeistä sanaa. Valkoinen alituiseen aurinkolaseja käyttävä mies hymyili hieman, ja vähän aikaa kaiveli salkkunsa sisältöä, ennen kuin otti sieltä esiin yhden pienen lapun, ja ojensi tämän senaattorille. Lappu oli shekki, joka oli tällä hetkellä vielä jätetty tyhjäksi, lukuunottamatta kuutta nollaa jotka siihen oli jo raapustettu. "Emmeköhän me jonkunlaisen kannustimen keksi, vai mitä senaattori Hawthorne?" White sanoi virnistäen leveästi.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on May 28, 2007 17:49:41 GMT 3
Matthiaksen suunnitelma oli toimimassa juuri niin kuin hän oli toivonutkin. Neiti Beauloise oli hidastanut vauhtiaan ensin epäröiden, mutta pysähtyen sitten kokonaan. Hän tarkasteli Matthiasta niin kuin taiteen ihailija voisi tarkastella kaunista maalausta, ennen kuin olisi valmis ottamaan sen kokoelmiinsa. Naisen katseessa oli myös samanlaista ahneutta, ja mielessään Matthias ivallisesti ajatteli, että ilmeisesti vanhahkossa senaattorissa oli muitakin vikoja kuin vain vanhuus. Ja hän itse puolestaan tunsi jollain oudolla tavalla olevansa kuin nuori ja murea jänis, jota saalistaa paljon kokeneempi susi. Huvittuneena hän kätki nämä ajatukset, ja sen sijaan katseli neiti Beauloisea paljon tämän katsetta viattomammalla ilmeellä.
"Kiitos", neiti Beauloise sanoi viileää etäisyyttä tavoittelevalla äänellä. "Valitettavasti minulla ei ole kunniaa tuntea teitä, mutta olen varma, että te epäilemättä tulette kertomaan henkilöllisyytenne minulle." Naisen sanoista huolimatta tämän äänensävy ja ilmeet kertoivat, mitä tämän mielessä todella liikkui. Matthias sen sijaan vartioi itseään huolellisemmin, ja onnistui jopa loihtimaan kasvoilleen punastumisen merkkejä ja hämmentyneen ilmeen. "Anteeksi töykeyteni, neiti Beauloise. Olen Robi Valley, kirjailija" ja..." hän epäröi sopivan pituisen hetken ja jatkoi: "Olen ollut suuri ihailijanne jo kauan. Uskomatonta, että saan tavata sinut aivan henkilökohtaisesti."
Robi Valley oli hänen aiemmin murhaamansa miehen nimi. Oli uskomaton onni, että Matthias oli saanut tehtäväkseen hoitaa hänet, sillä hän oli heti tajunnut, että voisi käyttää tilannetta hyväkseen. Mies kun oli melkoinen erakko eikä antanut kasvojaan julkisuuteen. Hänen kirjoituksistaan kohistiin silti paljonkin, ja Matthias oli varma, että tieto hänen henkilöllisyydestään tekisi Marié Beauloisen kaltaiseen naiseen varmasti vaikutuksen. Eikä hän ollut väärässä, sen näki naisen ilmeistä. Kiireesti hän vielä jatkoi: "Jos uskoisin kohtaloon, sanoisin, että juuri se on auttanut minua teidän tapaamisessanne." Teeskennellen typerää hän vielä kysyi: "Minne olette matkalla? Haluaisin mielelläni saattaa teitä. Minulla olisi kyllä velvollisuuksia suoritettavana, mutta kaltaisenne naisen takia kuka tahansa mies olisi valmis luistamaan velvollisuuksistaan." Sanat tulivat Matthiaksen suusta helposti, mutta tosiasiassa hän miltei inhosi itseään, kun joutui alistumaan moiseen touhuun. Hän uskoi, että tämä oli yksi urakan ehdottomasti vaikeimmista tehtävistä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on May 30, 2007 19:19:09 GMT 3
((Hmm... Kumma mitä kaikkia sitä huomaa: Ihan tahattomasti syntyi yhteensattuma jossa J-yhtymän johtaja on Jonathan Black, ja tämä albiino tässä herra White... Mielenkiintoista.)) "Ah, eiköhän tämä toimi. Kunhan vain tämä pistetään tulemaan minulle parin eri järjestön kautta, jottei tulisi ikäviä korruptio-syytöksiä", senaattori sanoi hymyillen, katsoessaan shekkiä. "Mimmoistas numeroa pistetään tuohon eteen?" albiino kysyi senaattorilta yhtä lailla hymyillen. "Ei olla ahneita, kyllä se yksi jo riittää. Suurempi summa olisi myös todella hankala jakaa eri järjestöjen kautta, ja johan herra Black tuki minua samankaltaisella summalla vaaleissa", senaattori sanoi tyytyväisesti puhellen, viitaten samalla Whiten edustaman yhtiön pääjohtajaan. Mainetta oli kyseinen herra niittänyt suurilla hyväntekeväisyys tempauksilla, ja hurjan nopeasti kasvaneella yrityksellään. Oli vain sattunut osumaan oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan tietotekniikka-alalla, ja nyt yhtiö toimi monilla eri markkina-aloilla, aina paperiliittimien valmistuksesta laivatelakoihin. Viidessä vuodessa oli J-yhtymät kasvaneet yhdestä IT-alan yhtiöstä monikansalliseksi jättiläiseksi. Uudeksi Microsoftiksikin oli J-yhtymiä tituulerattu valtavan menestyksen johdosta. *** Muutaman korttelin päässä suuri rekka ajoi paikalliseen parkkitaloon, alimmalle tasolle. Rekka oli sangen suuri kokoinen, sen kontin sisälle olisi todennäköisesti mahtunut vähintään kaksi keskikokoista paketti-autoa, ja tilaa jäisi vielä ylikin jonkin verran. Rekan kylkeen oli painatettu teksti 'Circus Farceur', ja kuva iloisesta narrinasuisesta herrasta. Rekan kontti oli värjätty tummansiniseksi. Vaikka rekka näytti aivan tavalliselta sirkus-rekalta, oli hyvin, hyvin outoa ettei lähistöllä ollut muita rekkoja samasta sirkuksesta, ja se että kulkuneuvon ikkunat olivat tummennetut niin että sisällä olevaa kuskia ei pystynyt näkemään. ((Tuota muuten, onkos herra senaattori tietoinen Beauloisen saapumisesta? Tarvisi sitä tietoa ennen senaattorin seuraavaa puheenvuoroa. Ja tuo rekka liittyy todennäköisesti myöhempiin tapahtumiin pelissä, riippuen vähän miten peli etenee... Mutta enhän minä aio kertoa miten se liittyy, tai mikä etenemisuunta aiheuttaa/ei aiheuta sen tuloa. ))
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Jul 2, 2007 4:28:14 GMT 3
((Kyllä hän periaatteessa on sopinut tapaamisen. Neiti Beauloise vain sattuu rakastamaan aivan liiallisen dramaattisia sisääntuloja [=aina vähintään kaksikymmentä minuuttia myöhässä jokaisesta tapaamisesta]. ))
Neiti Beauloisen kasvoille palasi huonosti peitelty ahneus entistä selvempänä. Matthias pystyi miltei seuraamaan, miten tämän ajatukset liikkuivat pienen pään sisällä. Aivan taatusti hän piti Matthiasta... ei, vaan Robi Valleyta melkoisena saaliina. Hitaasti nainen antoi suupieltensä levitä hymyyn. Salamurhaaja tiesi, että tuo hymy oli saanut saaliikseen useita vaikutusvaltaisia miehiä, joiden avulla "kunniallinen ja arvostettu" neiti Beauloise oli päässyt asemaansa. Häneen se ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta. Ainoa asia, joka oli hänen mielessään, oli hänen tehtävänsä.
Hän malttoi mielensä, kunnes neiti Beauloise puhui: "No mutta herra Valley! Minähän aivan punastun." Naisen kasvoilla ei näkynyt merkkiäkään punasta -paitsi keinotekoisesta- tämän jatkaessa: "Itse asiassa minulla on tapaaminen arvoisan senaattorin kanssa. Voin kuitenkin mielellään keskustella kanssasi ennen kuin menen tapaamaan häntä, sillä en koskaan jättäisi käyttämättä mahdollisuutta intellektuaaliseen keskusteluun." Matthias kumarsi naisen sanoille. "Kutsukaa minua vain Robiksi, neiti Beauloise. Olen erittäin kiitollinen tästä huomionosoituksesta."
Kumartaessaan uudelleen Matthias kätki hymynsä. Neiti Beauloise oli juuri niin typerä ja imartelulle altis kuin salamurhaaja oli kuullutkin. Harmi, että neiti oli niin tärkeässä osassa Matthiaksen suunnitelmaa. Muuten tämän olisi ehkä voinut jättää henkiin.
((aika väsynyttä tekstiä, mutta näitä harvoja kirjoitusmahdollisuuksia pitää käyttää))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 5, 2007 13:45:44 GMT 3
((Selmaz.))
"Asia on kuitenkin nyt siis selvä. Miten on herra White, jäisittekö vielä hetkeksi päivälliselle? Minulle on tulossa tänään vieras, neiti Beauloise, ja olisi mukavaa jos jäisitte seuraksi", senaattori sanoi tämän asian ollessa selvä, samalla kun albiino viimeisteli shekin senaattorin ilmoittaman summan mukaisesti. "Suostun mielelläni, senaattori Hawthorne", Francis sanoi hymyillen. "Menen nyt ilmoittamaan herra Blackille siitä että pääsimme sopimukseen", albiino sanoi noustessaan ylös tuolistaan. "Tottahan toki. Annan jonkun palvelijoistani tai turvamiehistäni opastaa teidät oleskelutiloihin, kunhan olette saaneet asianne hoidettua", kaljuuntuva senaattori sanoi hymyillen, ennen kuin albiino oli lähtenyt huoneesta.
White lähti kävelemään käytävällä kohti, krhm, saniteetti-tiloja samalla kun nosti puhelimen korvalleen, ja alkoi soittamaan tyytyväisen oloisena ylemmilleen. Oli se mukavaa välillä saada pieni yksinkertainen tehtävä, eikä aina jotain äärimmäisen vaikeaa, ja joissakin tapauksessa vaarallistakin toimeksiantoa. Herra Black oli parempi toimeksiantaja kuin useimmat, vaikka White tiesikin kyseisen herran todelliset kasvot ja aikeet, jotka rehellisesti sanottuna hermostuttivat häntä. Mutta palkka oli parasta mitä hän oli ikinä saanut, joten moraali oli helppo unohtaa. "Homma onnistui sir. Hawthorne tyytyi miljoonaan", Francis sanoi puhelimeen, ja kävellessään eteenpäin katseli ikkunoista pihalle, ja pysähtyi hetkeksi katsomaan pihalla olevaa kaksikkoa. Ilmeisesti Beauloise ja joku tuntematon valopää, albiino päätteli. "Loistavaa! Vieläpä noin halvalla! Minä odotin että se ahne paskiainen olisi halunnut enemmänkin", Whiten palkkaaja vastasi tyytyväisenä. "Mutta sain tietooni erään ongelman, joka sinun täytyy hoitaa pois päiväjärjestyksestä", ääni jatkoi eri äänensävyllä. "Minkälainen?", White sanoi, hieman rypistäen kasvojaan, yhä ulos katsellen, nyt tosin hieman tarkkailen muuallekin. Katse sattui osumaan tyttöön bussipysäkillä, jonka tuo tunnisti uutisista joissa tuo oli kerran esiintynyt. Mielenkiinto oli tosin vain hyvin hetkellinen, ja pian katse palasi taas keskustelijoihin. "Olen saanut tietooni alamaailman kontaktien kautta, että joku haluaa armaan senaattorimme päiviltä. Ymmärrät varmaan että se ei missään nimessä käy. Sinun täytyy varmistaa että senaattori selviää päivästä hengissä, ymmärrätkö?! Kunhan hän on huomenna kerennyt saada asiansa vakuutettua puoluetovereilleen, se on aivan sama mitä hänelle tapahtuu, mutta sitä ennen, pidät hänet piru vieköön hengissä! Uskoakseni voin järjestää sinulle harhautuksen jonka avulla voit saada hänet turvapaikkaan, mutta yritä keksiä jotain itse. Harhautus on aivan liian äänekäs, vaikka se takaisikin hänelle poliisinsuojelun, niin riskit, ne riskit!" ääni puhelimessa komensi Whitea, joka huokaisi raskaasti, ja hieroi hieman aurinkolasiensa tukien alla ollutta ihoa. Tästä tulisi pitkä päivä. "Mitään tietoa kuka tappaja on?", White kysyi. "Ei, saattaa olla pahimmassa tapauksessa useampiakin. Muuta tietoa en saanut kuin tappomääräyksen, Viktor etsii parhaillaan lisätietoa, mutta en odottelisi liikoja", ääni vastasi. "Selvä, jos en ilmoita mitään, sanotaanko puolentoista tunnin sisään, järjestä harhautus. Turha riskeerata kaikkea", White sanoi ja sulki puhelun. Hieman ärtyneesti tuo katsoi ulkona olevia keskustelijoita, ottaen hetkeksi aurinkolasinsakin pois nähdäkseen paremmin kaksikon. Kuitenkin tuo pian jatkoi matkaansa saniteetti-tiloihin, kysyttyään ensin suuntaa palvelijattarelta, joka auttoi mielellään, ja sai palkinnokseen hymyn, kun White suuntasi saniteetti-tiloihin.
((Foreboding! Next turn: Albinos are very dangerous enemies!))
|
|