S
Member
Tiger wiger
Posts: 169
|
Post by S on Jan 5, 2007 4:17:40 GMT 3
Valot välkkyivät savun seassa, kirkkaat neonvärit, sininen, vihreä, oranssi, violetti, punainen, kaikki sumenivat sankassa konesavussa, joka puhalsi tanssilattialle. Mustaksi maalatut seinät, joihin oli liimattu peilin sirpaleita, loivat tunnelmaa kaksikerroksisen klubin alakertaan, jossa musiikki jumputti saaden ihmiset liikkumaan. Tanssilattia täytti lähes kolmasosan alakerrasta ja silti se oli täynnä ihmisiä. Ihmisiä, jotka tanssivat niin hurmoksessa uusimman musiikin tahtiin, ettei kukaan edes huomannut vaikka tuli tönityksi. Kaikki olivat saman vauhdikkaan virran vietävänä.
Yläkerrassa oli rauhallisempaa, siellä ihmiset nauttivat keskusteluista ja hyvästä juomasta baaritiskin äärellä tai rauhallisissa nurkkapöydissä himmeässä valaistuksessa, mutta alakerrassa vallitsi aivan eri meininki, johon joutui pakostakin kiskaistuksi heti portaat alas laskeuduttuaan.
Tanssilattia aivan toisessa päässä portaikosta ja koko se väliin jäävä tila oli tungokseen asti ihmisiä, jotka yrittivät päästä paikasta A paikkaan B, oli se sitten tanssilattia, baaritiski tai WC-tilat.
Baaritiskin päädyssä, siellä syrjäisemmässä, joka oli kauimpana tanssilattian melusta ja siksi joten kuten siedettävän hiljainen, istukseli yksinään oleva nainen. Nainen oli kummallisen viehättävällä tavalla hurjan näköinen ilmestys. Hänen lyhyiksi nyrhityt platinanvaaleat hiuksensa oli suittu sivuilta vasten päätä ja ylhäältä pystyyn keesiksi. Hänen ihonsa oli vaalea ja vartalonsa hoikan jäntevä.
Naisen silmiä oli hankala nähdä tarkkaan, sillä ne oli meikattu voimakkaan mustiksi. Kajalia oli paksulti ja luomet olivat mustat kuin hiili. Tumma meikki tekikin naisen haaleanvihreästä katseesta aavemaisen ja läpitunkevan.
Iältään tuo saattoi olla arviolta 25 ja 30 vuoden välillä, mutta tässä valaistuksessa ja meikeissä oli todellakin hankala sanoa. Naisen kasvonpiirteet olivat sirot, mutta samalla jotenkin voimakkaat. Ilme oli tuima ja katse kylmä, eikä millään tavalla kovinkaan helposti lähestyttävä.
Erikoisinta naisessa oli kuitenkin tuon asu, joka oli selkeästi - ainakin joskus ollut - hääpuku. Se oli selkeästi nähtävissä mm. valkeasta korsetista, jossa kulki koristeellisiä pitsikuvioita ja jota piti kiinni kaunis valkea silkkinauha. Eniten se oli kuitenkin havaittavissa helmasta, jonka saattoi helposti kuvitella joskus levinneen leveänä ja prinsessamaisena naisen pitkien säärien ympärille. Nyt se kuitenkin oli revitty lyhyeksi, ylettyen edestä korkeintaan polviin, takaa taas hieman pidemmälle. Kauniista silkki- pitsi- ja harsounelmasta oli revitty kuin minkäkin punkkarin bilemekko, mihin naisen jaloissa roikkuvat maiharitkin voimakkaasti viittasivat.
Tupakka paloi puolessa välissä naisen huulilla ja viskilasi oli yhä lähes koskematon hänen edessään. Naisen nimi oli Dash, ainakin se, minkä monet tiesivät. Näistä monista, jotka hänet tiesivät, vain muutama lähestyi naista tuttavallisesti - tällä hetkellä ei yksikään - ja loput kiersivät hänet vähän kauempaa. Dash oli tunnettu hurjapäänä, naisena joka ei ollut kiinni missään, eikä tuntunut pelkäävänkin mitään. Jengitön näytti aseettomalta, mutta sitähän ei koskaan tiennyt, mitä oli tuonkin puvun alle kätkenyt. Muutaman kerran joku humalainen lähestyi naista iskuyrityksineen, mutta pistävä katse onnistui häätämään tällaiset tapaukset ennen kuin naisen tarvitsi edes sanoa mitään. Baarimikko tuntui sillä hetkellä olevan ainoa, jolle nainen ylipäätään puhui.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Jan 5, 2007 4:49:42 GMT 3
Portaikosta alakertaan muun molempiin suuntiin kulkevan liikenteen mukana saapui jykevät maihinnousukengät tukevasti lattiaa vasten tömähdellen pitkähkö mieshenkilö. Ehkä kymmenisen senttiä vajaa kaksi metriä, ja pituuteensa nähden sopusuhtainen vartaloltaan. Pukeutumistyyliin näytti tänäiltana kuuluvan hieman kulahtaneet ja sieltä täältä revenneet mustat farkut ja musta t-paita, jonka rintakehää koristi suuri valkea pääkallo. Ainakin Robbyn, joka paitaa päällänsä piti, mielestä se oli oikein hieno ja sopiva. Miehen hiukset taas roikkuivat pitkinä ja mustina miltei puolivälissä selkää melkoisen vaikuttavana näkynä.
Mustiinpukeutuneen (ei tosin ainoan sellaisen) katse etsi väkijoukosta hieman harvemmin kansoitettua tilaa. Paikallaan tuo ei silti pysynyt väkijoukon tungeksinnassa, vaan päätti nopeasti ottaa suunnan tiskiä kohden, sinnepäin jossa vielä oli tilaa tilata juomista. Juomaanhan tänne oli etupäässä tultu, ei niinkään nauttimaan henkevistä keskusteluista. Yläkerrasta tuo oli poistunut siksi, että se vaikutti kovin sopimattomalta paikalta juoda yksin, ja täällä sentään soi musiikki ja ihmiset olivat keskittyneet enemmän tanssimiseen.
Joka askeltansa sai miltei tarkkaan strategioida päästäkseen väkijoukossa eteenpäin, mutta toisaalta miehellä oli kyllä kokoetu isohkoon osaan paikallaolijoista verrattuna, joten väkivirtojen vietäväksi tuo ei suinkaan antautunut. Lähes tukahduttavan matkan päätteeksi oli tyyppi saanut itsensä tungettua tiskin tuntumaan ja huokaisi sitten raskaasti miltei jo hikoillen sen ääreen päästyään. Otsaansa pyyhkäisten tuo jäi odottelemaan baarimikkoa saapuvaksi, ja kaivoi siinä odotellessaan esille lompakkonsa, joka oli kytketty kohtalaisen näyttävällä kettingillä tuon housujen vyötärölle kiinni. Toimenpidettä suorittaessa tuo vilkaisi ohi mennen vieressään oleskelevaa, ilmeisesti punkkaria, joka istui yksikseen tiskin äärellä. Vilkaisu ei ollut järjin pitkä, tuo ehti tosin tiedostaa kaiken tärkeimmän. Nainen oli tuon mielestä ihan hyvän näköinen, mutta jostain syystä tuolla oli punkkareista jossain määrin 'räjähtelevä' käsitys. Naisen päätettiin antaa olla toistaiseksi.
Maksuvälineenä käypä seteli kädessään tuo sitten houkutteli paikalle baarimikon ja sai korottaa ääntään, jotta tilauksensa olisi kuultu. "Votka ja iso tuoppi!", siinä tuon tilaus. Kirkas viina katosi miehen kurkusta alas lähes välittömästi kun se oli toimitettu. Tuopistaan tuo hörppäisi vasta vähän päästä, taisteltuaan ensin viinan perille mahalaukkuunsa asti.
|
|
S
Member
Tiger wiger
Posts: 169
|
Post by S on Jan 5, 2007 5:02:39 GMT 3
Jostain kumman syystä siinä päädyssä baaritiskia todellakin oli hyvin hiljaista. Tuntui kuin vähintään 5 metrin säteellä naisesta baari olisi täysin tyhjä, jopa tällä puolen baaritiskia olevat kaksi pöytää olivat typotyhjät, vaikka muualla oli ehkä liiankin täyttä. Baarimikko, joka seisoskeli naisen lähettyvillä ja rauhallisin elein kuivasi lasisia tuoppeja valkoiseen pyyheliinaan aikansa kuluksi, välillä nyökkäillen naiselle, jonka huulet liikkuivat verkkaiseen tahtiin tupakan siirtyessä tällöin kapeiden sormien väliin, joiden kynnet oli nyrhitty lyhyiksi ja lakattu kirkkaan pinkeiksi.
Miehen - voisi jopa käyttää sanaa "uskaltautuessa" - ilmestyessä baaritiskille, oli itsestään selvää, että tuo saisi naiseltä katseen. Ja pitkään Dash uutta tulokasta tarkkailikin. Tutkien, pikkutarkasti, mutta vain hädintuskin kiinnostuneena. Vaaraton, nainen totesi itselleen ja virnisti baarimikolle, sanoen tälle vielä jotain. Baarimikkoa virnisti takaisin ja siirtyi miehen luokse.
"Mitäs saisi olla?" baarimikko kysyi ja hymyili valpasta asiakaspalveluhymyään ja levitti kätensä tiskille.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Jan 5, 2007 5:15:18 GMT 3
Kunnon hörppy tuopista. Jos paikalla olisi ollut aivan hiljaista, olisi voinut kuulla hiljaisen, kuiskaavan 'ahh', äänen miehen avonaisesta suusta. Ilmeisesti tuli tarpeeseen. Sitten toinen samanlainen mojova hörppy. Ja sen jälkeen tuo huomasi silmäkulmastaan olevansa tarkkailun kohteena.
Toinen kulmansa aavistuksen kurtussa tuo nielaisi oluensa ja käänsi sitten kasvonsa naista kohti. Ei naisen tarkkaileva katse nyt ihan vastannut samaa mitä tuo oli toisinaan naisilta saanut osakseen baareissa, ne olivat olleet vietteleviä, tai inhoavia. Lähes poikkeuksetta jompaa kumpaa. Ja oikeastaan mitään muita ilmeitä tuo ei itse harrastanut, kuin vähä vähältä rumempia irvistyksiä. Tämä ilme oli lievää kummeksuntaa ilmaiseva, ikäänkuin ilme olisi korvannut kysyvän äännähdyksen 'Häh?', ei tosin ihan irvistys kuitenkaan.
Tässävaiheessa mies ymmärsi seisovansa kohtalaisen autiolla saarekkeella ihmismassoista koostuvan meren, ja seinän välillä. Mutta asiaan ei toistaiseksi kiinnitetty suurempaa huomiota, koska kukaan ei ollut vielä käynyt mieheen kiinni, tai kehottanut poistumaan.
|
|
S
Member
Tiger wiger
Posts: 169
|
Post by S on Jan 5, 2007 5:31:59 GMT 3
Alue ei virallisesti ollut todellakaan mitään VIP-aluetta, tai vastaavaa, mutta jokainen, joka tunnisti naisen edes etäisesti huhujen perusteella ja halusi pitää hauskan ja rennon illan, tajusi pysytellä kaukana naisesta. Ei ollut kyse niinkään siitä, että nainen itse olisi ollut erityisen vaarallinen tai hullu, tuo vain tuntui jostain kumman syystä keräävän vaikeuksia ympärilleen - ja myös lähellä oleviensa ympärille.
Jokaikinen henkilö, joka astui naisen "reviirille" läpikävi tuon samaisen pistävän tarkkailevan katseen, joka tuntui katsovan kuin suoraan lävitse. Se oli enemmänkin puolustuksen vuoksi, varsinkin miesten suhteen, sillä naisen oli oltava jatkuvasti varuillaan.
Nainen tapitti miestä ilme rauhallisena, mutta katse jollain kierolla tavalla kylmänä ja tuon kasvoille syntyi leveä hymy, punaisten huulien väistyessä syrjään puhtaanvalkean hammasrivistön edestä. Kauneudestaan huolimatta hymyssä oli jotain pskoottista ja tätä vain lisäsi se, että pian nainen kallisti aavistuksen päätään, irrottamatta katsettaan miehestä. Hymyssä oli jotain niin teeskenneltyä, että se melkein karmisi selkäpiitä.
Toinen käsi piteli yhä lähes loppuun palanutta savuketta, kun toinen käsi - sen jonka mies näki parhaiten - laskeutui lähes viettelevällä hitaudella naisen kaartuvaa lantiota pitkin reidelle, helmaa pitkin paljaalle reidelle, jota pitkin helmaa nostaen aina ylemmäs ja ylemmäs... Ennen kuin käsi pääsi pikkuhousurajalle asti, sormet tarttuivat kylmän metallin ympärille ja nainen vetäisi reisikotelostaan ysimillisen Beretan ja asetteli sen tyynesti, yhä miestä tuijottaen ja hymyillen, tiskin kiiltävälle puupinnalle.
Ase lepäsi pöydällä vetän varmasti puoleensa jos jonkinlaista huomiota. Piippu ei osoittanut mieheen, eikä niinkään myös naiseen. Se vain lepäsi siinä, kylmänä ja toimettomana. Nainen antoi savukkeensa tipahtaa edessään olevaan tuhkakuppiin ja tapitti yhä miestä, viattomasti kuin mikäkin pikkutyttö.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Jan 5, 2007 5:48:03 GMT 3
Mies oli havaitsevinaan aluksi jotain inhimillistä naisen kasvoille ilmestyneessä hymyssä ja tuon omakin ilme hieman pehmeni. Ehkä nainen oli juonut liikaa, ilme ei vaan pidemmän päälle oikein istunut. Ja sitten hetken päästä tuo toi miehelle mieleen kaikkine meikkeineen jonkun kammottavan nuken, jonka tehtävä oli ehkä pelotella ihmiset housuistaan sen sijaan, että se olisi ilostuttanut. Viimeistään siinä vaiheessa kun naisen käsi lähti liikuskelemaan sangen mielenkiintoisia reittejä (no ainakin miehen mielestä) pitkin, herpaantui tuon katse hetkeksi naisen katseesta, mutta katse palasi pian takaisin silmiin, sillä vaikka heteromies olikin, Robbyn mielestä moinen psykopaattisuus kehotti kävelemään, tai ehkä ennemmin juoksemaan pois.
Ja sitten tiskiin kolahti käsiase, paukkurauta, mutka, miten nyt vaan halusi asian ilmaista. Mies katsoi asetta tovin, odotti kiljaisuja tai muita hätääntyneitä ääniä etäämpää... niitä ei kuulunut. Eikö kukaan aikonut panikoida!? Tiskillä oli ase! Vaikkei tuo sellaista nyt kuitenkaan ihan ensikertaa nähnytkään, kehotti Robbyn suojeluvaisto olemaan hieman varovaisempi tuon kummallisen naisen seurassa. Silti jostain kumman syystä, liekö sitten välinpitämättömyyden, vai uteliaisuuden takia, käänsi tuo jälleen katseensa aseesta naiseen. Tälläkertaa tuo katseli naista uudemman kerran arvioiden, mitä tuolla vielä saattaisi olla hihassaan. "Menossa metsälle?", kysyi mies ennen kuin tuo itse oikeastaan ymmärsi niin tapahtuneen. Oli tapahtunut pieni lipsahdus, tuo ajatteli.
|
|
S
Member
Tiger wiger
Posts: 169
|
Post by S on Jan 5, 2007 6:05:27 GMT 3
Syy miksi kukaan ei reagoinut - muuta kuin ehkä näkemällä parhaaksi hiljalleen kadota baarista - oli se, että humalatilasta huolimatta suurin osa paikallaolijoista omasi aivot. Baarimikko jatkoi tyynesti puuhiaan, vilkuili Dashin ja miehen suuntaan välillä korkeintaan uteliaisuudesta. Nainen saattoi vaikuttaa välillä kävelevältä aikapommilta, mutta omasi kuitenkin aivot. Aseen esiin vetäminen oli puhdasta taktikointia - ehkä jollain hullulla tavalla jopa leikkiä?
Dash katseli miestä hetken aikaa, räväytti muutaman kerran silmäluomiaan ja päästi suustaan sitten naurunremahduksen, joka kaikessa naisellisuudessaan oli myös käheä. Tarkka silmä saattaisi nopeasti havaita kuinka naisen lihakset liikahtivat aavistuksen ja rentoutuivat.
"Anteeksi, luulin sinua erääksi toiseksi, " Dash virnisti ja vaikka karheus ei ollutkaan kadonnut mihinkään, oli naisen ääni ennen kaikkea pehmeä, samettinen. "Ja halusin vain ilmaista kantani," hymy naisen huulilta hälveni suurimmaksi osin, mutta tilalle jäi melkein jopa huvittunut virnistys. Mikään ei varmaan kuulostaisi vähänkään järkevältä miehen korviin, mutta sillä ei oikeastaan ollut mitään merkitystä.
"Et taida olla näiltä nurkilta?" mieheltä kysyttiin samalla kun nainen kaivoi esiin savukkeen tiskillä olevasta askista ja kumartui ylöspäin jakkaralla tiskin ylitse, saadakseen baarimikolta tulta. Kuin tottelevainen koirapentu baarimikko kaivoi taskustaan zipon ja antoi naiselle tulta. Tilanteeseen olisi niin sopinut, että Dash olisi vielä taputtanut miestä päälaelle.
Vedellen rauhallisesti ja pitkään nauttien tupakansavua keuhkoihinsa, nainen nojautui takaisin jakkaralleen ja käänsi katseensa mieheen, aavistuksen kysyvän kulmakohon kera. Ase sai olla rauhassa paikoillaan tiskillä, vaikka nainen välillä kuin ohimennen hivelikin sen mustaa kylmää pintaa sormiensa päillä.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Jan 5, 2007 6:22:01 GMT 3
Kummallinen nainen, tosiaan... Väki alkoi harveta hieman ympäriltä. Lisää hengitystilaa. Ainakaan ihmiset eivät tuijottaneet miehen suuntaan niinkuin odotellen mitä tuo tekisi seuraavaksi.
Miehen kasvot pysyivät edelleen suurinpiirtein peruslukemilla, vaikka niitä tarkkaillut olisikin saattanut koko kohtauksen aikana lukea niiltä yllättymisen piirteitä. Lähinnä silmien tienoilta. No ainakin tuo oli oppinut että turha elehtiminen ei välttämättä pelastaisi tosipaikan tullen. Hermojakin oli ennen koeteltu, mutta jokaisessa tällaisessa tilanteessa oli mahdollisuus panikoida. Niin ei kuitenkaan käynyt nyt.
Naisen sanat eivät paljoa soittaneet kelloja. Mihin ilmaistaan kanta nostamalla ase pöydälle? Ja onko se joku yleinenkin tervehdys näillämain.
"Joo, en ole täältä vaan muualta.", vastasi tuo naisen esittämään kysymykseen. Nainen pelasi kummaa peliä. Koetteliko se miehen hermoja? Mies rohkeni nostamaan tuoppinsa tiskiltä ja hörppäämään siitä. "Toivottavasti pettymys ei ole suuri kun en ollut se keneksi luulit.", jatkoi tuo niinkuin olisi hörpännyt tuopista lisää sanoja suuhunsa.
|
|
S
Member
Tiger wiger
Posts: 169
|
Post by S on Jan 5, 2007 6:34:43 GMT 3
Jälleen kerran nainen naurahti hieman. "Ei, ei ollenkaan ikävä juttu. Päinvastoin," nainen vastasi. Jäi katselemaan miestä kuin punnitakseen mielessään, olisiko mies mitenkään huomioimisen arvoinen tapaus vai pitäisikö vain antaa olla?
Pitkälle Dash ei pohdinnoissaan päässyt, kun toiselta puolelta alakertaa, portaiden suunnalta, alkoi kuullua epämääräisiä ääniä. Ihmiset nurisivat joutuessaan tönityksi portaikossa ja kolme miestä tummissa, samankaltaisissa vaatteissa laskeutui rivakkaa vauhtia alakertaan.
Yksi miehistä kulki selvästi edellä muita, tämä oli kahta taaempaa melkein pään verran lyhyempi - muiden ollessakin siinä sadan ja yhdeksänkymmenen hujakoilla - ja näytti hyvin, hyvin tyytymättömältä. Miehen hiukset olivat pikimustat ja vedetty siistiksi taakse ja kasvonpiirteiltään tuo näytti italiailaiselta tai vastaavalta. Mies oli puketunut tummanharmaaseen liituraitapukuun, valkoiseen kauluspaitaan ja viinipunaiseen kravattiin, kun taaemmaisilla miehillä oli hieman tavanomaisemmat puvut.
Miehet näyttivät vähän turhan laadukkailta sopiakseen ihan täysin kyseiseen yökerhoon, mutta harhailemattomin askelin kolmikko asteli suoraan baaritiskin luokse, jääden seisomaan miehen kohdalle, tuijottaen Dashia. Tällä kertaa baarimikkokin valpastui ja etsi katseellaan varmuuden vuosi tiskin alla olevaa haulikkoa.
Dash valpastui hänkin samantien, sekunnin ajan silmillä kimalsi nurkkaan ajetun eläimen pelko, mutta se katosi nopeasti. Nainen tarttui tiskillä olevaan aseeseen tiukasti, mutta antoi kätensä laskeutua tiskiltä reittään vasten. Kääntyi jakkarassa kohti miehiä ja loi näihin samankaltaisen leveähkön hymyn kuin miehelle aiemmin - ehkä ei kuitenkaan tällä kertaa yhtä itsevarmaa.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Jan 5, 2007 6:52:04 GMT 3
Robby helpottui hetkeksi naisen vastauksesta. Tosin kaikki tuon sanat oliva tolleet vähemmän uhkaavia, mutta ruumiinkieli taas viittasi selvästi johonkin muuhun. Kauaa toista ei ehditty analysoida ympäristöön vähemmän sulavan joukon tunkeutuessa kuviin portaikon suunnalta.
Ja mitäs helvettiä nyt tapahtuu? Robby seurasi kolmea miestä, jotka näyttivät tulevan kohti. Onko alamaailman rikollisjärjesetöt kiinnostuneita tuosta oudosta naisesta? 'Häivy!' vinkui joku pieni ääni tuon pään sisällä, mutta mies järkeili, ettei se ollut fiksua. Hänet oli ehkä jo nähty, joten katsotaan nyt päätyikö tämä ammuskeluun, tai jopa kuolemaan? Aseita tuo oli kyllä omistanut, mutta juuri nyt ainoat sellaiset olivat nyrkit, niin ja kengät. Vaarallista, mutta ennenkin oli selvinnyt ilman. Ja ehkä tuo olisi aseita kantanut niitä mukanaan jos olisi tällähaavaa omistanut.
Miehet tulivat lähelle, Robbyn toinen käsi lepäili tiskillä rennosti lasisen tuopin viileää pintaa vasten kiertyneenä. Ranneliike, ja siitä saisi epämiellyttävän aseen. Baarimikon toiminta vihjaisi myös siihen, että oli tapahtuva jotain, samoin kuin naisen reaktio kolmikkoon. Robby seurasi miesten kulkua. Kaikki voisi olla sekunnista kiinni, mutta mies ei halunnut toimia ensimmäisenä nyt. Väärinkäsityksen kyseessä ollessa se voisi surmauttaa hänet ja ehkä pari muutakin, jos sillä enää oli väliä oman hengen menon jälkeen. Kolmikon tultua paikalle tiimit oli nyt ilmeisesti jaettu, hyväksyivätkö 'pelaajat' ne tai eivät.
|
|