Post by Kalin D. on Mar 11, 2006 20:15:04 GMT 3
Neon valojen syke, stropojen välke, maalasivat klubin ääriviivat varjoillaan ja vaihtuvalla valollaan sekaviksi. Koskaan ei ollut täysin pimeää, eikä täysin valoista, vain valojen hallittua kaaosta ja sähköisinä kipunoivia säkeitä, jotka repivät tiensä irti kaiuttimista bassojen sykkeen työntämänä. Alamaailma kuhisi, eli omaa elämäänsä musiikin ja intohimon ohjaamina, vailla yhteisön kontrollia. Se oli yksilöiden vapautta, sielujen juhlaa ja musiikin mukana tanssiin taipuvien vartaloiden tahto sulautua ääneen, joka oli kaikkialla. Club Pyramid, Kairon keskusta, kapeiden katujen alla, kellareiden ja jälleen rakennettujen tunneleiden verkosto, se oli paikka tanssia ja elää öisin. Samasta klubista sai elämänsä moni, niin tanssijat jotka taipuivat villeinä musiikin sykkeeseen kuin klubin työntekijät, joille musiikin tuottaminen oli sekä elanto, että nautinto. Mutta oli eräs, jolla oli aivan omat tavoitteensa ja päämääränsä klubilla. Hän oli syntyään egyptiläinen, iholtaan ruskettunut, tumma silmiltään ja sielultaan, joka kätkeytyi hoikkaan, notkeaan kehoon. Keskellä klubia, puolipallomaisessa kammiossa, pyöreällä tasanteella hän seisoi ja tarkkaili tanssijoita. Ne olivat hänen tämän yön yleisönsä, riehuva lauma, joka eli täydellisessä huumassa. Aivan kuten hän itsekin. Mies ojensi käsivartensa ja risti sormensa asetellen kämmenensä kaljua päälakeaan vasten. Hänet oli ajeltu kaljuksi, jotta suuri kobratatuointi näkyisi kunnolla kiipeävän aina ristiselältä päälaelle saakka.
Leveä virne nousi hitaasti egyptiläisen nuoren miehen kapeille kasvoille, hänessä oli yhä poikamaista charmia huolimatta 24 vuoden iästään. Hän oli tunnettu niin Kairossa kuin laajalti Euroopan klubeilla, mutta tuntematon vielä Amerikassa, vaikka niittikin julkisuutta omalla alallaan. Tuo ala liittyi kiinteästi korokkeeseen ja sen keskellä kohoavaan käärmeen muotoon valettuun metalliseen tankoon. Mies ojensi käsivartensa hitaasti, veti kaapumaisen pitkän takkinsa hihat kyynärtaipeisiinsa ja astui muutaman askeleen kohti tankoa hakien liikkeisiinsä sykkivän arabimusiikin rytmi. Hoikka vartalo taipui pehmeästi, melkein käärmemäisesti askelten mukana, jotka kiersivät tangon hitaasti, vetivät tanssijoiden huomion puoleensa.
Hitaasti klubiväen katseet kiinnittyivät jäntevään mieheen, joka kantoi avonaista tummanoranssia takkia, läpinäkyvää mustaa hihatonta paitaa, tummanvioletteja silkkihousuja, joiden laskokset valuivat pehmeästi arabityylisiin leikkauksiin. Hänet oli puettu hyvin perinteisesti, mutta kankaiden materiaalit olivat kalliita, hyvin suunniteltuja ja vauraita, eivät missään nimessä halpatuotantoa tai jokaisesta kaupasta löytyviä. Yksinkertaiset leikkaukset kuitenkin korostivat miehen vartalon hoikkuutta ja käärmemäistä notkeutta, jolla hän liikkui kiertäen tangon vielä kerran sipaisten tankoa. Despina Vandin kappale hiipi soimaan kaiuttimista sähköisenä, sekoittuen naisäänen arabiaksenttiin. Musiikki yhdisti perinteisen laulannan, vanhat soittimet ja trancen taitavasti, saaden stripparin pysähtymään ja taipumaan mukaansa vaivatta, sulavuudella, josta aavikon käärmeetkin olivat kateellisia. Paljaat jalat hakivat tukevasti sijansa levittäytyen ja mies antoi käsivarsiensa kohota hitaasti pyörteillen vartalonsa hitaiden taivutuksien mukana. Musiikki kuroi nopeutta, sai jäntevän kehon mukaansa, käsivarret kohoamaan kaljuksi ajellun päälaen yläpuolelle, kämmenet lyömään yhteen. Pätkijät pitivät sijansa metallisella alustalla, kannat nousivat taputuksien mukana kannustaen yleisön mukaan tanssiin lattialla. Vasta kun yleisö oli mukana taputuksissa, leveä virne miehen kasvoilla paljastanut helmenvalkeat hampaat täysin, hän antoi sormiensa lipua takkinsa kauluksille, tarttua pehmeään kankaaseen ja nykäistä takin puolittain alas, kyynärtaipeiden varaan. Tummien silmien katse pyyhkäisi yleisön läpi, pää kääntyi terävästi, kallistuen lopulta hieman takakenoon sivulle nautinnollisen virneen levitessä stripparin kasvoille.
Hitaasti, musiikin hiipivän sykkeen mukana, hän antoi takkinsa valua alas käsivarsiaan pitkin, pudota käärmetangon juurelle. Enää violetit arabityyliset housut ja läpinäkyvä hihaton paita peittivät alleen miehen kehon, joka värisi juuri ja juuri huomattavasti kiihkosta ja adrenaliinista, jonka tanssiminen pumppasi häneen. Tuolla hetkellä yleisö oli yhdentekevä, ympäristö ei merkinnyt hänelle mitään, vain musiikin syke ja tanssiminen silkasta nautinnosta täyttivät Setiten mielen. Mies tarttui tankoon, antoi kehonsa painopisteen siirtyä sivulle, kehonsa taipua S-malliselle lievälle kaarelle käsivarren siirtyessä hitaasti ylemmäksi tangolla. Jalkojen asento levisi hitaasti, kunnes strippari näytti olevan pystyssä pelkästään otteensa varassa. Vapaa käsivarsi ojentui eteen, lipui yleisön ylitse kutsuvana katseen mukana, jossa paloi liekkien meri, itämainen kiivaus ja kutsu tuliseen syleilyyn. Hitaasti kutsuvan liikkeen myötä mies antoi käsivartensa nousta ja tarttua tankoon. Vartalo suoristui kuin ruoskan iskusta, käsivarret jännittyivät ja vetivät miehen irti tasosta nopealla heilahduksella, joka kietoi notkean vartalon puolittain tangon ympärille jalkaterien lukitessa otteensa ristikkäin tankoon. Liikkeessä oli jotain, mitä siihen ei olisi kuulunut, aivan liian paljon nopeutta ja voimaa, jolla mies piti itsensä liikkeessä. Käsien ote irtosi, käsivarret suoristuivat sivellen käärmetankoa hitaasti, ensin ylös, sitten alas pitkin jäntevää ylävartaloa, sormet sivellen paidan reunalle. Ja yhtä hitaasti kuin laskeutuessaankin nuo sormet vetivät Juuri tuosta syystä hän oli alansa paras Kairossa. Vain hänen fysiikkansa kesti liikkeen, joka oli muille miehille mahdoton.
Vasta kun mies pystyi ojennetuilla käsillään koskettamaan lavan lattiaa, hän päästi otteensa jaloillaan irti. Ensin kohosi toinen jalka, sitten toinen hetken jäljessä, kurottamaan kohti kattoa työntäen miehen irti tangosta. Puolittain pudottuen hän antoi kehonsa taipua sivuun, jalkojen koukistua jotta pudotus päättyi kannoille, josta hän ojensi vartalonsa suoraksi musiikin hiipivien sävelten nostamana. Tuon liikkeen aikana yleisön uudet ihmiset näkivät hänen tatuointinsa, siron mustan käärmeen kiipeävän pehmeästi aaltoillen miehen selkärankaa pitkin aina päälaelle, jossa kobran pää ja kaulus levittyivät hyökkäävään asentoon. Käärme, juuri se hän oli keholtaan sekä mieleltään. Miesstrippari kallisti päätään taakse, tuijotti yleisöään hetken aikaa musiikin hakiessa lisää voimaa bassojen sykkeen syvistä iskuista, jotka saivat kukin lyönnillään käärmemäisen vartalon taipumaan aaltona, lantion hakemaan rytmin sitarin sävelten terävyydestä. Käsivarret kohosivat nyt nopeasti, yllyttivät yleisön jälleen mukaan taputuksiin, mukaan tanssiin, joka oli täynnä perinteisiä melodioita, sekä sykettä, joka kuului nykyiseen hetkeen ja todellisuuteen. Mutta tuo todellisuus oli kaukana, hukkunut intohimoon ja adrenaliiniin, miehen leimuavien silmien tuleen, joka poltti jokaista, johon hänen katseensa osui. Vartalo taipui sykkeeseen kuin käärmeen lumoaja olisi tanssittanut hänen sielussaan asuvaa käärmettä, lumonnut hänet tanssimaan mukanaan vailla omaa tahtoa. Huolimatta musiikin kiivaasta rytmistä toinen miehen käsi laskeutui kuin hiipien housujen vyölle, silitti hopeista solkea katseen kiertäessä yleisössä. Halusivatko he vyön auki? Halusivatko he housut pois? He saisivat sitä ennen huutaa tarpeeksi kovaa, yllyttää stripparin siihen.
Nopea nykäisi avasi soljen kilauksen säestämänä, käsivarsi singahti sivuun ja kohosi kämmenen viittoessa yleisöä pitämään enemmän meteliä. Hänen ei olisi välttämättä tarvinnut tehdä sitä lainkaan, yleisö oli jo mukana, aaltoili tasanteen ympärillä kurotellen kohti lavaa. Nautinnollinen virne ei pyyhkiytynyt tumman miehen kasvoilta, yleisön huuto ajoi hänet vain entistä syvempään transsiin, johon hän oli vajonnut hitaasti musiikin sykkeen kiihtyessä. Vyö liukui irti pidikkeistään, napsahti irrottuaan ruoskana ilmassa terävän nykäisyn myötä. Ruoskana hän vyötä ajatteli enemmin kuin housujen pidikkeenä, ainakin siten oli vyöhön ensimmäistä kertaa tutustunut. Terävät liikkeet ajoivat itsensä läpi miehen sulavuudesta, toivat esille hyökkäävyyden, jota hänessä ei ollut aikaisemmin näkynyt. Pää kallistui hieman eteen ja tummat kulmat piirsivät uhkaavuuden kapeille kasvoille. Nahkainen vyö heilahti uudemman kerran, lukkiutuen miehen käsiin, joista hän heilautti sen niskansa taakse ja veti itsensä kumaraan aivan lavan reunalle. Yleisö kurkotteli, huusi arabiaksi ja englanniksi hänen nimeään. Vince! Chavena! Molemmat hän erotti, mutta kaikki muu hukkui kiihkeään tulenpunaiseen usvaan. Jotain kuitenkin muuttui. Ne olivat stripparin silmät, joiden pupillit kapenivat viiruiksi, tummanruskea iiriksen väri vaaleni kirkkaan keltaiseen. Ne olivat käärmeen silmät. Ne lumosivat ne, jotka niihin katsoivat, hypnotisoivat vieden uhriltaan vallan omaan ajatteluun. Ne lähettivät vain yhden tuntemuksen, eivät koskaan sanoja - vain hillitsemättömän halun sekä intohimon. Se oli stripparin tapa ajaa yleisönsä hulluksi himosta. Se sai adrenaliinin virtaamaan, veren tuoksun vahvistumaan ja huumaamaan miehen aistit. Vasta kun eturivin jokainen tanssija oli nähnyt hänen silmänsä, saanut koskettaa heitä kohti kurottunutta kättä ja viedä vyön, strippari kohottautui irti. Notkea keho taipui nojaamaan vasten tankoa, kädet silittivät nauttien paljasta rintakehää nousten vatsalihaksille, rintakehälle, aina niskaan saakka pään kallistuessa hitaasti taakse. Hän viivytteli nauttien yleisön huudosta, verestä, joka soi hänen korvissaan suloisemmin kuin arabiteknon vaativat sävelet. Yhtä hitaasti kädet valuivat alas, kapea leuka painui lähemmäksi rintakehää pahankurisen virneen saattamana, nykäisivät lantion sivuilla jotain, mitä katsojat eivät nähneet. Ne olivat pienet langat, jotka olivat helmillä merkityt hänelle. Ommel purkautui, repivät housujen lahkeet sivuista auki aina nilkkaan saakka, saivat lahkeet riippumaan vain kangasvyön varassa stripparin lanteilla. Kuten koko miehen vartalo, hänen jalkansakin olivat jäntevät ja lihaksikkaat, mutta edelleen käärmemäisen sulavat kuten kokonaisuuteen kuului.
Kitarat kuroivat sävelensä neonvalojen täyttämään ilmaan sähköisenä seittinä, joka väreili matalien bassojen sykkeessä lähettäen kipunansa tanssijan ruumiin lävitse pieninä shokkeina. Syke sai hänet taipumaan tanssiin uudelleen, antautumaan musiikille ilman verensä, sukunsa tai sanansa kahleita. Missä tahansa muussa tilanteessa hän olisi luopunut omasta tahdostaan koska vain jos hänen herransa niin tahtoisi, mutta lavalla nojatessaan metalliseen vahvaan tankoon, kenelläkään ei ollut varaa käskeä häntä. Vain klubilla hän oli vapaa tanssimaan ja metsästämään, irrallaan klaaninsa tiukoista opeista ja käskyistä, joita oli noudatettu satoja vuosia ennen yleisen ajanlaskun alkamista. Aivan, ennen Jeesuksen syntymää.
Kädet kurottivat häntä kohti, koettivat tavoittaa hänen jalkojaan ja ojennettuja käsiään kuin pakanat muinaisen jumalan epäpyhää kuvaa. Se oli villi rituaalitanssi Suurelle Käärmeelle, sekä Seth-jumalalle, joka oli maalattu usein taitavin grafiitein klubin kivisiin kattoihin kuvaamaan Muinaisegyptiläisten kuolleiden kirjan tapahtumia. Kuten grafiiteissa seinällä, jossa Seth taisteli Osirista vastaan, lavalla esitti rituaalista taisteluaan käärmemäisen notkea mies taipuen puolittain nykyajan rajuun rave-tanssityyliin, mutta sulaen aina toisinaan puhtaaseen egyptiläiseen tanssiin. Noina hetkinä hukkuneena musiikkiin hän kadotti inhimillisyytensä, paljasti todellisen luonteensa yleisölleen, joka oli hänen käärmeensilmiensä hypnoosin sokeuttama. Kaaoksen jumalan seuraaja, egyptiläinen vampyyri, veti itsensä kiinni kobratankoon ja kiersi korokkeen kertaalleen antaen lihaksikkaan vartalonsa taipua musiikkiin.
Leveä virne nousi hitaasti egyptiläisen nuoren miehen kapeille kasvoille, hänessä oli yhä poikamaista charmia huolimatta 24 vuoden iästään. Hän oli tunnettu niin Kairossa kuin laajalti Euroopan klubeilla, mutta tuntematon vielä Amerikassa, vaikka niittikin julkisuutta omalla alallaan. Tuo ala liittyi kiinteästi korokkeeseen ja sen keskellä kohoavaan käärmeen muotoon valettuun metalliseen tankoon. Mies ojensi käsivartensa hitaasti, veti kaapumaisen pitkän takkinsa hihat kyynärtaipeisiinsa ja astui muutaman askeleen kohti tankoa hakien liikkeisiinsä sykkivän arabimusiikin rytmi. Hoikka vartalo taipui pehmeästi, melkein käärmemäisesti askelten mukana, jotka kiersivät tangon hitaasti, vetivät tanssijoiden huomion puoleensa.
Hitaasti klubiväen katseet kiinnittyivät jäntevään mieheen, joka kantoi avonaista tummanoranssia takkia, läpinäkyvää mustaa hihatonta paitaa, tummanvioletteja silkkihousuja, joiden laskokset valuivat pehmeästi arabityylisiin leikkauksiin. Hänet oli puettu hyvin perinteisesti, mutta kankaiden materiaalit olivat kalliita, hyvin suunniteltuja ja vauraita, eivät missään nimessä halpatuotantoa tai jokaisesta kaupasta löytyviä. Yksinkertaiset leikkaukset kuitenkin korostivat miehen vartalon hoikkuutta ja käärmemäistä notkeutta, jolla hän liikkui kiertäen tangon vielä kerran sipaisten tankoa. Despina Vandin kappale hiipi soimaan kaiuttimista sähköisenä, sekoittuen naisäänen arabiaksenttiin. Musiikki yhdisti perinteisen laulannan, vanhat soittimet ja trancen taitavasti, saaden stripparin pysähtymään ja taipumaan mukaansa vaivatta, sulavuudella, josta aavikon käärmeetkin olivat kateellisia. Paljaat jalat hakivat tukevasti sijansa levittäytyen ja mies antoi käsivarsiensa kohota hitaasti pyörteillen vartalonsa hitaiden taivutuksien mukana. Musiikki kuroi nopeutta, sai jäntevän kehon mukaansa, käsivarret kohoamaan kaljuksi ajellun päälaen yläpuolelle, kämmenet lyömään yhteen. Pätkijät pitivät sijansa metallisella alustalla, kannat nousivat taputuksien mukana kannustaen yleisön mukaan tanssiin lattialla. Vasta kun yleisö oli mukana taputuksissa, leveä virne miehen kasvoilla paljastanut helmenvalkeat hampaat täysin, hän antoi sormiensa lipua takkinsa kauluksille, tarttua pehmeään kankaaseen ja nykäistä takin puolittain alas, kyynärtaipeiden varaan. Tummien silmien katse pyyhkäisi yleisön läpi, pää kääntyi terävästi, kallistuen lopulta hieman takakenoon sivulle nautinnollisen virneen levitessä stripparin kasvoille.
Hitaasti, musiikin hiipivän sykkeen mukana, hän antoi takkinsa valua alas käsivarsiaan pitkin, pudota käärmetangon juurelle. Enää violetit arabityyliset housut ja läpinäkyvä hihaton paita peittivät alleen miehen kehon, joka värisi juuri ja juuri huomattavasti kiihkosta ja adrenaliinista, jonka tanssiminen pumppasi häneen. Tuolla hetkellä yleisö oli yhdentekevä, ympäristö ei merkinnyt hänelle mitään, vain musiikin syke ja tanssiminen silkasta nautinnosta täyttivät Setiten mielen. Mies tarttui tankoon, antoi kehonsa painopisteen siirtyä sivulle, kehonsa taipua S-malliselle lievälle kaarelle käsivarren siirtyessä hitaasti ylemmäksi tangolla. Jalkojen asento levisi hitaasti, kunnes strippari näytti olevan pystyssä pelkästään otteensa varassa. Vapaa käsivarsi ojentui eteen, lipui yleisön ylitse kutsuvana katseen mukana, jossa paloi liekkien meri, itämainen kiivaus ja kutsu tuliseen syleilyyn. Hitaasti kutsuvan liikkeen myötä mies antoi käsivartensa nousta ja tarttua tankoon. Vartalo suoristui kuin ruoskan iskusta, käsivarret jännittyivät ja vetivät miehen irti tasosta nopealla heilahduksella, joka kietoi notkean vartalon puolittain tangon ympärille jalkaterien lukitessa otteensa ristikkäin tankoon. Liikkeessä oli jotain, mitä siihen ei olisi kuulunut, aivan liian paljon nopeutta ja voimaa, jolla mies piti itsensä liikkeessä. Käsien ote irtosi, käsivarret suoristuivat sivellen käärmetankoa hitaasti, ensin ylös, sitten alas pitkin jäntevää ylävartaloa, sormet sivellen paidan reunalle. Ja yhtä hitaasti kuin laskeutuessaankin nuo sormet vetivät Juuri tuosta syystä hän oli alansa paras Kairossa. Vain hänen fysiikkansa kesti liikkeen, joka oli muille miehille mahdoton.
Vasta kun mies pystyi ojennetuilla käsillään koskettamaan lavan lattiaa, hän päästi otteensa jaloillaan irti. Ensin kohosi toinen jalka, sitten toinen hetken jäljessä, kurottamaan kohti kattoa työntäen miehen irti tangosta. Puolittain pudottuen hän antoi kehonsa taipua sivuun, jalkojen koukistua jotta pudotus päättyi kannoille, josta hän ojensi vartalonsa suoraksi musiikin hiipivien sävelten nostamana. Tuon liikkeen aikana yleisön uudet ihmiset näkivät hänen tatuointinsa, siron mustan käärmeen kiipeävän pehmeästi aaltoillen miehen selkärankaa pitkin aina päälaelle, jossa kobran pää ja kaulus levittyivät hyökkäävään asentoon. Käärme, juuri se hän oli keholtaan sekä mieleltään. Miesstrippari kallisti päätään taakse, tuijotti yleisöään hetken aikaa musiikin hakiessa lisää voimaa bassojen sykkeen syvistä iskuista, jotka saivat kukin lyönnillään käärmemäisen vartalon taipumaan aaltona, lantion hakemaan rytmin sitarin sävelten terävyydestä. Käsivarret kohosivat nyt nopeasti, yllyttivät yleisön jälleen mukaan taputuksiin, mukaan tanssiin, joka oli täynnä perinteisiä melodioita, sekä sykettä, joka kuului nykyiseen hetkeen ja todellisuuteen. Mutta tuo todellisuus oli kaukana, hukkunut intohimoon ja adrenaliiniin, miehen leimuavien silmien tuleen, joka poltti jokaista, johon hänen katseensa osui. Vartalo taipui sykkeeseen kuin käärmeen lumoaja olisi tanssittanut hänen sielussaan asuvaa käärmettä, lumonnut hänet tanssimaan mukanaan vailla omaa tahtoa. Huolimatta musiikin kiivaasta rytmistä toinen miehen käsi laskeutui kuin hiipien housujen vyölle, silitti hopeista solkea katseen kiertäessä yleisössä. Halusivatko he vyön auki? Halusivatko he housut pois? He saisivat sitä ennen huutaa tarpeeksi kovaa, yllyttää stripparin siihen.
Nopea nykäisi avasi soljen kilauksen säestämänä, käsivarsi singahti sivuun ja kohosi kämmenen viittoessa yleisöä pitämään enemmän meteliä. Hänen ei olisi välttämättä tarvinnut tehdä sitä lainkaan, yleisö oli jo mukana, aaltoili tasanteen ympärillä kurotellen kohti lavaa. Nautinnollinen virne ei pyyhkiytynyt tumman miehen kasvoilta, yleisön huuto ajoi hänet vain entistä syvempään transsiin, johon hän oli vajonnut hitaasti musiikin sykkeen kiihtyessä. Vyö liukui irti pidikkeistään, napsahti irrottuaan ruoskana ilmassa terävän nykäisyn myötä. Ruoskana hän vyötä ajatteli enemmin kuin housujen pidikkeenä, ainakin siten oli vyöhön ensimmäistä kertaa tutustunut. Terävät liikkeet ajoivat itsensä läpi miehen sulavuudesta, toivat esille hyökkäävyyden, jota hänessä ei ollut aikaisemmin näkynyt. Pää kallistui hieman eteen ja tummat kulmat piirsivät uhkaavuuden kapeille kasvoille. Nahkainen vyö heilahti uudemman kerran, lukkiutuen miehen käsiin, joista hän heilautti sen niskansa taakse ja veti itsensä kumaraan aivan lavan reunalle. Yleisö kurkotteli, huusi arabiaksi ja englanniksi hänen nimeään. Vince! Chavena! Molemmat hän erotti, mutta kaikki muu hukkui kiihkeään tulenpunaiseen usvaan. Jotain kuitenkin muuttui. Ne olivat stripparin silmät, joiden pupillit kapenivat viiruiksi, tummanruskea iiriksen väri vaaleni kirkkaan keltaiseen. Ne olivat käärmeen silmät. Ne lumosivat ne, jotka niihin katsoivat, hypnotisoivat vieden uhriltaan vallan omaan ajatteluun. Ne lähettivät vain yhden tuntemuksen, eivät koskaan sanoja - vain hillitsemättömän halun sekä intohimon. Se oli stripparin tapa ajaa yleisönsä hulluksi himosta. Se sai adrenaliinin virtaamaan, veren tuoksun vahvistumaan ja huumaamaan miehen aistit. Vasta kun eturivin jokainen tanssija oli nähnyt hänen silmänsä, saanut koskettaa heitä kohti kurottunutta kättä ja viedä vyön, strippari kohottautui irti. Notkea keho taipui nojaamaan vasten tankoa, kädet silittivät nauttien paljasta rintakehää nousten vatsalihaksille, rintakehälle, aina niskaan saakka pään kallistuessa hitaasti taakse. Hän viivytteli nauttien yleisön huudosta, verestä, joka soi hänen korvissaan suloisemmin kuin arabiteknon vaativat sävelet. Yhtä hitaasti kädet valuivat alas, kapea leuka painui lähemmäksi rintakehää pahankurisen virneen saattamana, nykäisivät lantion sivuilla jotain, mitä katsojat eivät nähneet. Ne olivat pienet langat, jotka olivat helmillä merkityt hänelle. Ommel purkautui, repivät housujen lahkeet sivuista auki aina nilkkaan saakka, saivat lahkeet riippumaan vain kangasvyön varassa stripparin lanteilla. Kuten koko miehen vartalo, hänen jalkansakin olivat jäntevät ja lihaksikkaat, mutta edelleen käärmemäisen sulavat kuten kokonaisuuteen kuului.
Kitarat kuroivat sävelensä neonvalojen täyttämään ilmaan sähköisenä seittinä, joka väreili matalien bassojen sykkeessä lähettäen kipunansa tanssijan ruumiin lävitse pieninä shokkeina. Syke sai hänet taipumaan tanssiin uudelleen, antautumaan musiikille ilman verensä, sukunsa tai sanansa kahleita. Missä tahansa muussa tilanteessa hän olisi luopunut omasta tahdostaan koska vain jos hänen herransa niin tahtoisi, mutta lavalla nojatessaan metalliseen vahvaan tankoon, kenelläkään ei ollut varaa käskeä häntä. Vain klubilla hän oli vapaa tanssimaan ja metsästämään, irrallaan klaaninsa tiukoista opeista ja käskyistä, joita oli noudatettu satoja vuosia ennen yleisen ajanlaskun alkamista. Aivan, ennen Jeesuksen syntymää.
Kädet kurottivat häntä kohti, koettivat tavoittaa hänen jalkojaan ja ojennettuja käsiään kuin pakanat muinaisen jumalan epäpyhää kuvaa. Se oli villi rituaalitanssi Suurelle Käärmeelle, sekä Seth-jumalalle, joka oli maalattu usein taitavin grafiitein klubin kivisiin kattoihin kuvaamaan Muinaisegyptiläisten kuolleiden kirjan tapahtumia. Kuten grafiiteissa seinällä, jossa Seth taisteli Osirista vastaan, lavalla esitti rituaalista taisteluaan käärmemäisen notkea mies taipuen puolittain nykyajan rajuun rave-tanssityyliin, mutta sulaen aina toisinaan puhtaaseen egyptiläiseen tanssiin. Noina hetkinä hukkuneena musiikkiin hän kadotti inhimillisyytensä, paljasti todellisen luonteensa yleisölleen, joka oli hänen käärmeensilmiensä hypnoosin sokeuttama. Kaaoksen jumalan seuraaja, egyptiläinen vampyyri, veti itsensä kiinni kobratankoon ja kiersi korokkeen kertaalleen antaen lihaksikkaan vartalonsa taipua musiikkiin.