|
Post by Kalin D. on Mar 6, 2006 23:10:24 GMT 3
"Desculpe-me." Jäänsiniset, hailakat silmät. Ne tuijottivat lasittuneina puolityhjää tuoppia. Noissa silmissä oli jotain erittäin päättäväistä, jotain mikä kertoi järjestelmällisyydestä ja rauhallisuudesta, mutta silti niissä oli jotain hyvin häiritsevää. Ehkä se johtui siitä käsittämättömästä vaaleudesta, joka sai siniset iirikset lähes katoamaan valkeaksi.
Käsi kohosi silittämään tuopin reunaa, kiertämään kehää lasin kunnes sormenpää löysi kohouman sarjatuotannon miljoonaihmeessä. Ei sentään särö. Jossain taustalla soi haljenneesta kaiuttimesta nykyaikainen ja mambovaikutteinen versio Michael Bublen Sway-kappaleesta. Like the lazy ocean hugs the shore... Hold me close, sway me more... Balance-me mais... Hän istui aivan tiskin päässä, melkein nurkkauksessa baarimikon tiskiporttien vieressä. Kullanvaaleat hiukset, sellaiset, joiden sävyä saattoi epäillä värjätyiksi tai suorastaan kullalla maalatuiksi. Ne olivat lyhyet, päältä hieman pitemmät ja nousivat otsalta lähes harjakseksi, mutteivät aivan yltäneet noudattamaan muotia. Perussiistit, eivät leikkaukseltaan huomiota herättävät lainkaan. Niskasta siistityn hiusrajan alapuolella kulki sarja pieniä tatuointeja; goottityylisiä ristejä. Viisi, ehkä kuusi kappaletta, laskeutuen kallonkuopasta selkärankaa myöten piiloon mattamustan kauluspaidan alle.
Pikimustaa, koko vaatetus, ei mitään farkkuja vaan suorat housut, jopa mustat sukat. Ainoan värin ja kontrastin muodolliseen väriin toi raskas hopeinen ketju, joka katosi tiskiin nojaavan kehon painamana piiloon. Se mitä itse mieheen tuli kertoi arjalaisesta syntyperästä; hänen jäntevä ja sopusuhtainen kehonrakenteensa, korkeat poskipäät ja terävät piirteensä olisivat saaneet Adolf Hitlerin mykistymään onnesta rotuoppiensa puhtauden edessä. Ainoa miinus oli ruskettunut iho, joka kieli joko työstä ulkoilmassa tai pitkään etelässä vietetystä ajasta. Mitä ikinä se olikaan, arjalainen näytti olevan kaukana kotoaan, näin kavalsi matkalaukku hänen jaloissaan ja pitkä villakangastakki, joka riippui seinällä naulassa.
( Olkaa hyvä. )
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Mar 6, 2006 23:26:25 GMT 3
Suuri ja mahtava haukotus. Miten noin suuri saattoikaan päästä noin sirorakenteisesta naisesta? Tuo asteli baarin ovista sisään rauhassa venytellen. Myrkynvihreät silmät tarkistivat paikan huomaamatta, huolettomalla katseella sähkönsinisten etuhiusten alta.
Rauhalliset askeleet kulkivat kohti baaritiskiä kohentaen kevyen kangastakkinsa asentoa yllään. Se saattoi olla vielä hiukan viileä näihin säihin, mutta ainakin oltiin nollarajan yläpuolella. Tuo hieraisi olematonta rähmää silmistään samalla kun veti korkean baarijakkaran takamuksensa alle. Näytti ainakin olevan elämänsä kunnossa tämä nainen, joka tuskin täysi-ikäiseltä näytti, ellei tarkemmin katsonut. Tuolla oli aivan tavalliset siniset farkut jaloissaan, tosin ne olivat paikoin kauhtuneet ja kuluneet, sekä muutamissa kohdissa oli selviä viiltoja, jotka eivät taatusti olleet tulleet mistään kaatumisesta vaan teräesineestä. Kangastakkinsa oli puoleenreiteen oleva ja väriltään musta. Sen alta näkyi valkea paita, luultavimmin pitkähihainen, ainakin tuohon ilmantilaan, ellei nainen ihan järjetön ollut.
Tiskin toisessa päässä istuva naisesta melko epätavallinen näky sai muutamankin katseen tuolta baaritiskin keskivaiheilla istuvalta. Suvaitsi hän häiritä baarimikkoakin sen verran että tilasi tuolta vahvaa mustaa kahvia. Huokaus, jälleen uusi päivä.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 6, 2006 23:39:13 GMT 3
Katse nousi tuopista oven avautuessa, kiinnittyi tulijaan kuin arvioiden kullanvaaleat kulmat rypyssä - aito blondi siis. Sininen. Kapeat huulet puristuivat viivaksi ja suupieli nykäisi. Se ilmeettömyys, joka lepäsi naamiona klassisen komeilla kasvoilla, lisäsi oman osansa silmiinpistävään olemukseen. Pieniä juonteita kulmien välissä ja suupielissä, merkkejä huolesta ja vakavuudesta. Jäisten silmien katse laskeutui takaisin tuoppiin, jonka reunaa sormet yhä kiersivät hitaan raukeaan tahtiin. Ei rannekelloa, ei sormuksia, vain tuo raskas ketju ja tatuoinnit niskassa. Ne saattaisi nähdä jos kulkisi miehen takaa ohitse. Sway-kappale taivutteli yhä suloisen vietteleviä säveliään raskaassa ilmassa, johon olisi sopinut erittäin hyvin tupakin pehmeät savuiset laineet, mutta kuppi mustiin pukeutuneen edessä oli koskematon. "Café prova como a merda, você não pensa?" Matala, tummasävyinen ääni liukui sykkivän musiikin kaikuihin, mies oli kohottanut leukaansa ja tuijotti baarikaappia tiskin takana katsomatta nuoreen naiseen, joka oli hyvin todennäköisesti alaikäinen.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Mar 6, 2006 23:46:40 GMT 3
Hiljainen haukotus uudelleen samalla kun käsi nousi suulle peittämään sitä. Edes jotakin tapoja. Kyynerpäällään alkoi nojaamaan tiskiin ja baarimikko toi hymyillen kahvikupin naisen eteen. "Mustana niin kuin aina.." Ja pieni hymähdys sanojen perään. Nainen sanoi hiljaisen kiitoksen ja kurotti toista kättään kupin korvalle kohottaen tuota sitten huulille, jotka suppuuntuivat valmiina hörppäämään kuumaa litkua. Irvistys. Kitkerää! Nopea kädenliike palautti kupin takaisin paikalleen alustalleen. Miksi hän aina tilasi liian vahvaa kahvia? Mietti väsynyt mieli, joka oli taasen valvonut yhden pitkän yön.
Vilkaisipa tuo vielä uudemmankin kerran tuohon kultapäiseen, tai siltä tuo nyt lähemmin tarkasteltuna vaikutti, kulmakarvojen perusteella se oli miehen aito väri, mutta jotkut menivät niinkin pitkälle että värjäsivät kulmakarvansa. Assosiaatio sai hänet ajattelemaan itseään sähkönsinisillä kulmakarvoilla, josta seurasi automaattinen tyrskähdys, ja hihittely kohtaus, jota yritettiin piilottaa käden taakse.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 7, 2006 0:07:02 GMT 3
Sormet lasin reunalla pysähtyivät. Stereoiden hittilevyltä murisi Alice Cooperin Poisonin kitarasoolon värisevä alku vetäen selkeästi kylmät väreet pitkin miehen selkää. Värähdys oli selkeästi nähtävissä ja lasi siirtyi sentin tiskin pinnalla. Massatuotteen sisällä läikehti vesi kosketuksen samentamia seinämiä vasten. Ilmeettömyys suli hieman, nostaen virallisuuden usvasta esiin ilmeen, jonka saattoi nimetä lieväksi huvittuneisuudeksi tytön irvistellessä kupille. "Maistaisit espressoa joskus." Baarijakkara narahti miehen kääntyessä puolittain naisen alun suuntaan kyynärpää yhä tiskin kulmalla. Se hopeinen ketju juoksi niskan takaa alas, kaveten vasta pallean tienoilla yhdistyen yhteen isoon lenkkiin joka kannatteli esinettä, jonka arvoa saattoi vain arvailla. Se oli risti; massiivinen, erittäin kauniilla kaiverruksilla koristettu ja samaa goottilaisen raskasta tyyliä kuin tatuoinnit. Keskellä tuota uskon symbolia lepäsi peukalon pään kokoinen rubiini, joka hehkui veripisaran muotoon leikattuna ja hiottuna. Se olikin vaatetuksen ainoa yksityiskohta. "Anteeksi jos häiritsen, minha criança, tänään on ollut varsin pitkästyttävä ja harmaa päivä." Pieni hymy kävi kapeilla kasvoilla, ylsi jopa kirkkaisiin silmiin, mutta jäi lyhyeksi katseen painuessa jonnekin alaviistoon. Ujoutta? Mahdollisesti. Ulkoasu kertoi virallisesta asemasta, ulkonäkö tarkkuudesta ja ikää oli jotakuinkin parikymmentä vuotta arviolta, joten katsekontaktin välttäminen oli muuhun olemukseen nähden ristiriidassa.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Mar 7, 2006 0:18:08 GMT 3
Hihittely loppui lyhyeen, kun miehen suunnalta kuuluikin puhetta. Antoipa hän itsestään aikuisen kuvan. Katse kääntyi mieheen nyt uudemman kerran. "Kiitos vain, mutta vahva kahvi saa minut juuri sellaisenaan hereille." Hymyilipä tuo sitten niin viattomasti kuin kykeni, ja tarkasteli nopeasti ristiä, saaden siitä kaiken tarvitsemansa havainnon hyvinkin lyhyessä ajassa. "Niin todellakin on ollut. Sumuakin kuulemani mukaan jossain päin kaupunkia tavattu." Vastasi tuo sitten tarkastellen nyt tarkemmin tätä mitä eriskummallisemmaksi muuttuvaa miestä.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 7, 2006 0:25:39 GMT 3
Jostain syystä vaalea mies hymyili, tällä kertaa hieman näkyvämmin, eikä hymy kadonnut vaan jäi häilymään kasvoille. "Sumua.. Névoa. Kaunista lähes missä tahansa ympäristössä." Katse nousi, ilmeisesti lyhyen rohkeuden keräämisen jälkeen, yllättävän vakaana, mutta ystävällisenä kohtaamaan vihreät silmät. "Uskallan olettaa, että olette paikallisia, minha criança?" Ääni puhui kuin sanat olisivat olleet hieman vieraita, melkein unohdettuja, mutta nuo kaksi viimeistä sanaa lausuttiin pehmeän luontevasti. Tietyllä tapaa matala ääni yhdistettynä ulkomaalaiseen ääntämiseen sai ne kuulostamaan puoliksi lauletuilta, nuoteilta, joita liukui baarin hämyssä stereoiden soveliaan äänenvoimakkuuden seassa. Asento oli rento, toinen jalka tiskin jalkatuella, ranteet riippuivat velttoina, mutta sormet kääntyivät kämmeniä vasten. Hyvin tarkkanäköinen saattaisi havaita kaulan jänteiden lievän jännityksen.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Mar 7, 2006 0:29:22 GMT 3
Kohautti hiukan kulmiaan "Sellaiseksi minua voisi myöskin kutsua. Ja oletan että te ette välttämättä ole?" Nainen kysyi tavoitellen ääneensä soveliasta kohteliaisuutta, samalla kun terävät silmät poimivat viestejä toisen olemuksesta, kuten jännittyneet kaulajänteet. Pieni hymähdys. Mistähän moinen mahtoi johtua. Varovaisesti kohotti jälleen kahvikuppiaan huulilleen, siemaisten sen sisältöä irvistellen.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 7, 2006 0:39:13 GMT 3
"Não, en ole." Jälleen uusi pehmeä sana ja lyhyt pään puisto. Heikko valo yritti tarttua kultaisiin hiuksiin tanssiakseen ylös ja taakse taipuvilla suortuvilla, mutta huoneen varjot voittivat. "Saavuin vasta. Etsin..." Tiskillä nojaava käsi teki muutaman pyöräyttävän liikkeen kulmien rypistyessä turhautuneena. "...yö... huone... Hotel.. Hotellia." Pieni pään kallistus, ilmeettömyys alkoi sulaa sitä mukaa mitä mies oli etsinyt tavoittelemaansa sanaa ja saanut kasvoilleen miettivän kysyvän ilmeen. "Etsin hotellia, minulla ei ole vielä karttaa kaupungista. Tai... Que era..." Lyhyt mutina tuolla pehmeällä kielellä, jonka sanoja karkaili puheeseen. Nuori mies joutui selkeästi miettimään sanojaan, keskittymään jokaiseen lauseeseen. "Mosteiro... Não.. En muista sanaa." Katse karkasi tiskiin, tarkemmin vesituoppiin, jonka arjalainen näytti unohtaneen. Häntä nolotti, aivan selkeästi, koska verenkierto kasvoilla ja korvilla kiihtyi nostaen kevyen punan ruskettuneelle iholle.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Mar 7, 2006 0:45:22 GMT 3
Jälleen naisen kulmat kohosivat etuhiusten alla, ja tuo katsoi kysyvänä ja kuunnellen mitä mies kertoi. Hotellia vai? Sellainen ei kai olisi niin kovin kaukana täältä, ehkä pari korttelia, jos hän oikein muisti. Tuo nyökkäsi pienesti toisen sanoille, mutta ei ymmärtänyt mitä toinen ajoi takaa viimeisillä sanoillaan, ja se jätti hiukan hämmentyneen ilmeen naisen kasvoille. "Hotelli ei ole kovinkaan kaukana täältä, vain muutama korttelia." Nainen puhui ajatuksiaan sanoiksi ja siten selvempään järjestykseen. "Ja kaupungin kartan pitäisi ainakin sieltä saada, kun pyytää vastaanottovirkailijalta." Nainen kertoi hiukan huvittuneena miehen punastumisesta. Itse nainen näytti rauhallisuuden perikuvalta vaikka silmissä olikin jotain perin epärauhallista.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 7, 2006 0:53:49 GMT 3
Alkuun asteen kulmikkaat kasvot kirkastuivat hotellin sijainnin selvitessä, vaikka kämmen etsiytyikin poskelle miehen nojatessa pukinpartaisen leukansa kätensä varaan. Se oli osittainen yritys peittää poskille levinnyttä punaa, mutta apu oli vain nimellinen ja muodollinen lohduke. Viimeinen sana kuitenkin veti kulmat uudelleen ryppyyn. "Vastaanottovirk...? Que?" Poskelle nousut käsi kääntyi hieman, sormet peittivät kapeat huulet pienen yskähdyksen koettaessa karata kurkusta. Puna syveni sävyasteen. "En ymmärrä sanaa..." Jäiset silmät koettivat löytää jotain muuta katsottavaa kuin tuon rauhallisen Eevan tyttären ja koska katse ei tavoittanut mitään mihin voisi järkevästi tuijottaa, päätyi se harhailemaan epämääräisesti pitkin pöytää ja lattiaa. "Desculpa-me, olen unohtanut... En puhu kieltä hyvin." Vapaa käsi heilahteli pahoitellen nolostuneen miehen silmien korkeudella, liikkuen kuin jatkeena sanoille. Ele oli luonteva ja nopea, kertoi kulttuurista, jossa oli luonnollista puhua sanojen lisäksi myös käsin ja vahvoin elein. Vihjasi Välimeren suuntaan.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Mar 7, 2006 17:51:30 GMT 3
Nainen kohotti käden suunsa eteen naurahtaen hiljaisesti sen takana. "Niin siis vastaanottovirkailija on se tyyppi joka vastaanottaa hotellin vierailijat heti aulassa." Nainen puhui hitaasti ja selvästi artikuloiden. Hän löysi tilanteen erittäin huvittavaksi. Tämän rinnalla kahvikin kalpeni. Ainakin vielä kun puna miehen kasvoilla sai tilanteen vielä hauskempaan muotoon. Mielen sisäistä nyökyttelyä. Ulkomaalaiset olivat mukavia. Tosin jos joutuisi monta kertaa selittämään sanoja, niin tilane voisikin kääntyä nopeasti epämieluisaksi. Pieni harmin piikki muistutti takaraivossa.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 7, 2006 18:13:21 GMT 3
"Aaaa.. Empfangsdame." Matala ääni sai uuden ääntämyksen, konsonantit karahtivat karkeina särminä sanasta, jota blondi ei ollut ymmärtänyt ja käänsi nyt toiselle kielelle. "Nyt ymmärrän." Sormet silittivät hermostuneina ohimoa, vaikka puna alkoi hieman laskea rauhoittumisen myötä. "Anteeksi töykeyteni, olen isä Ludgero. Minun olisi pitänyt ymmärtää esittäytyä ennen kuin teen itsestäni hölmön turistin." Mustiinpukeutunut yskähti ja ojensi kätensä, hymyillen yhä nolona, mutta suurimman vaivautuneisuutensa voittaneena.
|
|
shard
Member
Watch out! I'm here somewhere!
Posts: 374
|
Post by shard on Mar 7, 2006 21:39:39 GMT 3
Nainen vain nyökkäsi toisen sanoille, vaikka ei ihan täysin ollut varma tarkoittiko toinen vastaanottovirkailijaa. Mutta mitäpä sillä väliä, kunhan oli jonkinmoinen yhteisymmärrys.
Hän oli arvellutkin toista jonkinlaiseksi papin tyyppiseksi henkilöksi, ja pompahti pois tuoliltaan kävellen toisen luokse ja tarttuen ojennettuun käteen hiukan puristaen. "Eipä tuo mitään" Hymähdys "Marie Culloup" Mikä sukunimi. mielen sisäistä silmien pyörittelyä. Ei, hänen nimensä ei oikeasti ollut Marie Culloup, ja ties mistä hän sai aina päähänsä keksiä noita sukunimiäkin. "Hauska tutustua."
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 7, 2006 23:04:12 GMT 3
"Ilo on puolellani, senhora Marie Culloup." Työmiehen käsi; vahva ja varma ote, kovat kämmenet, mutta sileä iho. Ote kertoi tietyllä tavaa tottumuksesta raskaiden esineiden käsittelyyn vahvuutensa puolesta, mutta sileys taas kumosi mahdollisuuden, että työ olisi raadollista. Voimaa silti löytyi, vaikka puristus oli lyhyt. "Voisitteko... Tietenkin jos teillä ei ole mitään asiaa vastaan... kertoa minulle jotain tästä kaupungista? Paikkoja, joissa vierailla? Nähtävyyksistä? Mosteiros? Klubeista?" Hieman itseluottamusta, sitä alkoi kerääntyä hiljalleen takaisin ja matalan pehmeän äänen säestämät kädet liikehtivät rennommin. Ludgero. Ulkomaalainen nimi, mahdollisesti italialainen tai espanjalainen, ehkä jostain rannikolta, mutta ennen kaikkea täydessä ristiriidassa arjalaisen ulkonäön kanssa. Mikään miehen luustossa ei viitannut välimeren kansan geeniperimään, nenä oli suora ja terävä, eikä suinkaan haukkamainen tai kyömy, kuten aksentti ja elekieli olisivat yrittäneet alkuperää määrittää. Pientä kimalletta, sitä pilkahteli jäänsinisissä silmissä, jotka eivät voineet mitenkään voittaa värikylläisyydessään sähkönsinisiä hiuksia. Noihin suortuviin katse nousi toisinaan, mutta palasi nopeasti ja kohteliaasti takaisin silmiin.
|
|