|
Post by dallan on May 12, 2006 13:17:33 GMT 3
((Tämäkin otus olisi tulossa mukaan.))
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on May 25, 2006 19:19:58 GMT 3
Suuri halli näkyi piilottelevan sisälleen jo useamman vihaisen näköisen silmäparin. Paikalle oli saapunut joukkoa, joka tiesi tämän illan olevan usealle heistä viimeinen. Iskua, joka aiottiin suorittaa, oli suunniteltu pitkään. Se oli kuukausia ollut pelkkä humalainen haave. He olivat joukolla kokoontuneet milloin mihinkäkin nurkkabaariin juomaan halpaa viskiä ja olutta ja miettineet sitä kuinka kylväisivät kuolemaa ihmisille, jotka eivät ansainneet elää. Ja sitten yhtenä iltana oli joku heistä, selvästi selvempi kuin muut, vain kysynyt että miksi helvetissä ei? Keaira ei kuolemakseen muistanut kuka tuo neropatti oli ollut, tuo reppana, joka oli aikaansaanut hersyvän naurumyräkän masentavan näköisessä joukossa, mutta yhtäkaikki tässä he nyt olivat. Sillä seuraavana päivänä oli yksi jos toinenkin tiedustellut samaa. Jos tässä nyt kumminkin kaikki kuoltaisiin surkeina paskaläjöinä, joiden elämällä ei kummempaa merkitystä joka tapauksessa ollut, niin ainakaan ei sitten voinut väittää, etteikö yritystä olisi ollut. Keiara asteli portaat alas ja pysähtyi niiden juurelle. Paikalla oli paljon sellaisia hulluja, joiden seurasta hän ei pahemmin olisi välittänyt, mutta myös paljon tyyppejä joihin saattoi luottaa ja jotka olivat juuri sellaisia ystäviä, jollaisia jokainen yksinäinen tämän pallon tallaaja tarvitsi. Ja tottahan paikalle oli saapunut mies, jota ilman ei mikään maailmassa onnistuisi. Valin oli niitä ihmisiä, joiden näkeminen ilahdutti aina siinä missä sai mielen murheelliseksi. Hänenkaltaisensa ihminen ei kuulunut tänne viemäreiden hajuun ja roskajoukon keskelle. Suuri tumma mies sai tervehdyksekseen hymyn naisenalun etsiessä paikkaa hallin keskelle puoli vuotta aikaisemmin kannetusta laatikko ja tynnyri röykkiöstä, jotka oli aseteltu pöydän virkaa tekevän liukuhihnan ympärille. Koko tämäniltainen isku oli suunniteltu tuon pysähtyneen lastauslaitteen ympärillä. Siinä oli useat paperit levitelty ja toiset piirretty täyteen suunnitelmia ja kaavioita. Kyseessä oleva halli oli varustettu huippunopeilla tiedonsiirtokaapeleilla ja liukuhihnan alta kavettiin jo esille puolen kymmentä näyttöä ja muutamaa hologrammiheijastajaa. Eihän tuolla jengillä ikinä olisi ollut varaa tuollaisiin tarvikkeisiin, mutta epätoivo on kumman tehokas motivoimaan vaikka millaisiin tekoihin , eikä väkivalta ole niistä pienin. Valin näkyi jo näpyttelevän esiin joitain tietoja mukanaan tuomasta keskusyksiköstä. Ei menisi kauaa kunnes roolien ja tehtävien jako alkaisi.
--
Onneksi kaiken ilmassa leijuvan vihamielisyyden keskeltä saattoi aistia muutakin. Se oli kuin joulua edeltävää jännitystä. Paikallaolevat olivat selvästi selvillä siitä, että tämä ilta jäisi historiaan, että he elivät nyt hetkiä, jotka saattoivat muuttaa kaiken. Kukapa ei olisi halunnut olla mukana hetkessä, joka saattaisi olla ensimmäinen valon pilkahdus todella pitkän tunnelin päässä. Valin asteli liukuhihnan luo samalla nyökkäillen ja tervehtien tuttuja kasvoja. Hän tiesi, ettei omistanut tässä hallissa yhtäkään vihamiestä ja se oli aina mukava tunne. Mutta ihminen jolla oli paljon liittolaisia saattoi olla varma, että jossain lymyili sama joukko pahaa haluavia. Mies kaivoi takkinsa piiloista litteän, mustan metalliläpyskän. Se oli noin peukalon paksuinen ja kooltaan ehkä hänen kämmenensä laajuinen. Joku ystävällinen sielu oli jo kaivanut kaapelit esille maasta ja tökätessään läpyskän kiinni yhteen sellaiseen, syttyi kaiken mustuuden keskelle yksi pieni vihreä valo ja heti viereen punainen joka alkoi vilkkua vinhaan tahtiin. Laite oli siis kunnossa. Joukkoa alkoi jo kerääntyä karkeille istuimilleen. Valin tunsi hengityksensä käyvän raskaammaksi, hermostuneisuus tarttui häneenkin. Kohottaessaan katseensa laitteestaan hän näki näyttöjen jo ilmaantuneen hihnalle ja kahden heijastajan olevan jo kytketyn kaapeleihin. Tiedot, jotka olivat suljetut vasta liitettyyn laitteeseen alkoivat nyt vilistä tarkoitusta varten pystyyn nostetulla paksulla panssaripleksillä heijastajien käydessä yhä kirkkaammiksi ja selkeämmiksi. Laitteet olivat selvästi vanhoja ja suuri kuva värisi välillä pelottavasti, kuin aikeissa aivan kohta pettää seuraajien luottamuksen, mutta kohta paikalle kerääntyvien eteen ilmaantui se, minkä vuoksi kaksi heistä oli piesty ja kolme ammuttu hengiltä: suuri, kompleksimainen, monikerroksinen ja -värinen pohjapiirros.
|
|
|
Post by dallan on May 27, 2006 16:01:55 GMT 3
((en ole ihan varma menikö vuoro tapahtumapaikkojen suhteen oikein, mutta ilmoittajaa jos se ei mennyt, niin editoin sen kuntoon.))
Vihreä urheiluauto kaarsi kohtaamispaikalle. Sen rekisterinumero oli paljonpuhuva: Uf0. Jollain oli taas rahaa kuin roskaa siinä sivussa, missä toinen puoli maailmaa eli köyhyydessä ja sai miettiä mistä saada ruokansa suuhunsa ja yösijan paikasta, mistä katujengit eivät häntä löytäisi, ryöstäisi ja hakkaisi. Autosta kuljettajan paikalta jopa ihan itse ovensakin avannut noin 190 senttinen mieshenkilö ei näjökään ollut edes käyttänyt kuljettajaa koko tämän matkan aikana vaan ajanut ihan itse. Johan osasi olla ahkera kaveri. Mies puhui vielä matkapuhelimeensa, jota hän piti oikeassa kädessään ja mussutti samalla kinkkukolmiovoileipää, jota hän piti vasemmassa kädessään.
"Kyllä" "Tuotte vain tänne ne kamat." "En min sitä osoitetta tiedä. Hyvät ihmiset, millä vuosiluvulla te oikein elänne? Paikantakaa se paikka." "Niin juuri. Kolme kameramiestä, puhelimia, paikannuslaitteistoja ja pieniä kameroita sekä mikrofoneja kaikkiin kiinnitettäviksi nyt ensialkuun ja nopeasti sitten!" "En minä mitään turvamiehiä tarvitse. Puhut nyt henkilölle, joka sai kultaisen planeetan katujengidokumentistaan ja käytinkö minä silloin muka turvamiehiä? En käyttänyt." "No hyvä on sitten, lähettäkää kaksi turvamiestä, mutta sitten vain kaksi."
Mies sulki puhelimensa ja kiroili jotain vakuutusyhtiöihin liittyvää hiljaa ääneen. Yllään tulla upporikkaalla tulijalla oli pitkä kiiltävän vaaleansininen koko vartalon peittänyt takki ja mustat vastakiillotetut merkkikävelykengät. Hän käytti myös sinisiä aurinkolaseja ja piti sormissaan kuutta suurta smaragdisormusta. Herran iho oli usean leikkauksen jäljiltä vielä rypytön ja aivan kokonaan lyhyiden karvojen peittämä. Nuo karvat oli värjätty himmeän kullan keltaisiksi ja valossa näytti kuin tuo miehen iho olisi hohtanut. Sama väritys oli laitettu mytös käden lyhyisiin keinohoidoilla kasvatettuihin pieniin karvoihin. Henkilön tukka sen sijaan oli pitkä ja väriltään tummanpunainen tummansinisine raitoineen.
Tämä halli se oikea paikka sitten varmaan olisi. Mies nyrpisti nenäänsä. Täällä satama-alueella sitten osasi haista kamalta. Ilmakin oli niin myrkillistä ja saasteista, että tämän keissun jälkeen olisi taas tarve käydä puhdistuttamassa omaa kehoaan parempaan terveydentilaan. Onneksi taskusta löytynyt raikas hajuvesipullo heiman nenälle suihkutettuna auttoi poistamaan hajua ja tuomaan mieleen meren aaltojen raikkaan tuoksun niiden osuessa rantakalliota vasten lokkien rääkymisen tahdissa. Tämän reissun jälkeen Lordi Dkare, millä nimellä tuo maailmankuulu dokumenttiohjaaja tunnettiin, lähtisi kyllä jälleen saaristoon lomalle lukemaan tämän ajan kirjallisuuden suurteoksia täynnä sitä loputonta yhteiskuntakritiikkiä, ajan raadollisuutta ja henkistä kipua mausteena aimo annos kärjistyksiä ja ääritapauksia tästä maailmasta. Sellaiset ajan kirjoittajat kuin Chabir, Scihaaj, Noc, Zody, Bergé, Velje, Fabreus ja Xell voitaisiin kyllä aateloida. Sen verran merkittäviä ajan kuvauksia he olivat onnistuneet tuottamaan.
Rohkeasti tuo pitkä mies asteli rakennukseen sisälle vilkaistakseen ympärilleen. Hän tiesi keräävänsä katseita, mutta ei välittänyt siitä sen erityisemmin. Dkare oli kiinnostuneempi siitä, mitä hän itse näki kuin siitä, mitä tämä kansalaisjoukko täällä sai hänessä nähdä. Ehkä he vihaisivat kaikkea hänen kaltaistaan, mutta toivottavasti ne raukat edes ymmärtäisivät, että vihatun palvelemisesta saattaisi olla apua vielä enemmän vihaamaansa riesatessa. Tai kuten Fabreus sen kirjoitti: "Ei tässä maassa ole heitä. Ei enää ryöväreillekään riitä vihaa, sillä kaikkensa hekin tekevät yhteiselle asialle. Paremmalle tulevaisuudelle? Kohtaloko sen tietää? Ei pahan siemen idä pahassa. Pahan siemen itää ajassa. Hyvän siemen voi itää vihassakin, pahassakin ja ryövärissäkin."
Väki näytti juuri sellaiselta kuin tuo dokumenttiohjaaja oli odottanutkin. Tarvittaisiin ehkä vain hieman meikkiä ja kenties pikkuisen lisää saastaa, jotta iskuryhmä olisi täydellinen kuvauksia varten. Ohjaajan arvioiva silmä kävi jokaisen näkemänsä läsnäolijan yksi kerrallaan läpi ja mies yritti hahmottaa kuka heistä olisi tämän porukan johtaja. Tuskin sellaista oli. Vaikea heistä oli sanoa juuri mitään, kun ne kaikki näyttivät samanlaisilta. Mies kaivoi taskustaan pienen paperilapun ja silmäili sen sisältöä. Hän vertasi lapun sisältöä näkemiinsä henkilöihin, katsoi taas lappua, sitten henkilöitä ja lopulta turhautuneena rypisti lappusen takaisin takkinsa taskuun. Ujoudella miestä ei silti oltu pilattu ja hän käveli satunnaisesti valitsemansa kaverin luokse. Valin sai olla tuo onnekas, joka pääsi puhumaan ensimmäiseksi maailmankuululle dokumentintekijälle.
"Te olette siis se iskuryhmä", mies kysyi matalalla ja kylmällä äänellä viitaten hallin väkeen. "Älkää suotta minua säikkykö. En ole poliisista ja en tullut tänne ilmiantamaan teitä. Sen sijaan minulla olisi teille esitettävänä tarjous." Mies selvitti kurkkuaan ja kaivoi takkinsa sisältä pienen vesipullon, josta hän otti huikan ennen kuin jatkoi asiansa esittelyä.
"Olen neuvotellut parin vastarintaliikkeen kanssa kapinaiskun televisioinnista, mutta heille ei sopinut. Sitä kautta kuitenkin joillain lähteillä oli vuotaa minulle tietoa tästä iskusta ja ajattelin ehdottaa, että jos suostutte siihen, että tämänpäiväinen ikuistetaan kameroilla, niin voin luvata iskunne ja aatteenne saavan roppakaupalla lisää julkisuutta."
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on May 29, 2006 2:46:13 GMT 3
Alec seurasi Valinia katseellaan ja vuorotellen ihmetteli tehtävän alustusta varten viritettyä laitteistoa. Ympärillä oli ihmisiä, niistä hän ei tällähetkellä juurikaan välittänyt, joskaan ei heitä täysin huomiottakaan jättänyt. Yleensä hän ei viihtynyt väkijoukoissa, ja sellaisissa oleskeleminen sai hänet ainakin viimeaikoina hyvin hermostuneeksi, ellei jopa aggressiiviseksi, mutta kuitenkin vain sisäisesti. Mutta nyt tuo ei tuntenut samoin. Näillä ihmisillä oli sama tavoite taustoista riippumatta, eikä heillä varmaankaan ollut mielessä tuon mielestänsä elämän murjoman miehen kimppuun käyminen millään muotoa. Aiemmin tuon tuntema jännitys oli jo antanut periksi hieman, ja hallissa vallitseva ilmapiiri miltei alkoi käskynjaon lähestyessä tuntua miellyttävältä. Tavallaan merkitykseltä.
Vain tovin seurattuaan kiinnostuneena valmisteluja istuimeltaan (tai siis vanhan laatikon päältä), joka oli tavallaan eturivissä Valinin suhteen muut paikallaolijat huomioonottaen, kun ulkoa kuului muusta ulkomaailman äänestä erottuva auton ääni. Ilmeisesti vielä joku myöhästynytkin. Porukka tuntuu vaan kasvavan. Vilkaisu ovelle, ja Alecin ilme koki säväyksen. Tulija ei suuremmin näyttänyt kapinalliselta, anarkistilta, tai Valininkaan tapaiselta isokenkäiseltä. Tai no ehkä omalla tavallaan isokenkäiseltä. Jokin tuon henkilön kuvassa ei sopinut tähän porukkaan. Se oli kuin kaikkien kirkkaiden värien tanssiva sekamelska krapulaisen silmille... No ainakin se sopi tähän tilanteeseen yhtä hyvin. Tulija näytti saapastelevan Valinin puheille heti kättelyssä. Kaiketi tuo oli sitten joku tärkeä avustaja tai jotain sellaista. Tuon asiasta mies ei saanut selvää, vaikka yrittikin olla hiljaa ja kuunnella. Silmä kovana tuo seurasi tulijaa, tuossa henkilössä oli jokin sellainen vivahde, mitä Alec piti kummana sattumana tässä sopassa.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on May 31, 2006 11:40:11 GMT 3
Keaira oli istahtanut oman tynnyrinsä päälle odottelemaan jonkin alkamista, eikä alkuunkaan huomannut uutta tulijaa ennenkuin tämä jo saavutti kookkaan tumman miehen liukuhihnan luona. Sen verran lähellä tyttö oli, että kuuli osan keskustelusta. Hän ymmärsi, ettei mies todellakaan kuulunut suunnitelmaan, mikä sai pienen rypyn ilmaantumaan otsalle. Toisaalta Valinin ilme ei näyttänyt närkästyneeltä vaan keskittyneeltä. Tulokkaalla näytti olevan jotain mielenkiintoista kerrottavaa, sillä hän puhui pitkään ja Keaira oli aivan varma kuulleensa jotain jostain laitteista. Se mikä häntä tuossa keskustelussa hermostutti kaikkein eniten oli fakta, että tuo mies oli kuullut heidän suunnittelemastaan iskusta, vaikka koko jutun piti kuulua vain pienelle piirille. Ja miehen ilmaantuminen juuri tällä hetkellä kertoi ikävää tarinaansa siitä, että ajankohtakin oli joillain ulkopuolisilla tahoilla selvillä. Se oli kaikkien tiedossa, että ylemmille tahoille vasikoivia oli kaikkialla, eikä näinollen olisi järkeä luottaa kehenkään, mutta eihän elämää voinut elää ilman luottamusta. Saattoi olla, että joku hiestä, täällä hallissa mulkoilevista, oli vasikoinut, mutta se riski piti ottaa. Keaira tunsi hermostuvansa hetki hetkeltä yhä enemmän. Hänen sydämensä tuntui takovan voimakkaasti, juntan lailla, ja kädet alkoivat hiota. Ulkopuolisen silmiin tällaiset toiminnot olisivat menneet niin jännityksestä kuin vieroitusoireistakin, näinä päivinä kun käyttäjiä oli lähes mahdoton erottaa kuivilla olevista, kaikki näyttivät yhtä kalpeilta ja köyhiltä. Jännittäminen ja kehon vireystilan nousu oli hyvä asia, sitä mieltä pörrötukka oli, mutta ei liian suuressa määrin. Hänen pitäisi pystyä keskittymään myös käskynjakoon ja suunnitelman mieleenpainamiseen, ennen toiminnan alkua. Jännittäminen etukäteen oli juuri toiminnan suhteen hyvä asia, näin hän saattoi olla varma siitä, että tulisi olemaan parhaassa terässään. Samassa Valin avasi suunsa, mikä sai ajatuksiinsa vaipuneen säpsähtämään hereille ja heristelemään korviaan. Miehen ääni tuntui vakaalta ja ilmeensäkin melko neutraalilta. Eli vieraan ja varsin korean miehen tulo ei ollut saanut ainakaan joukon johtohahmoa tolaltaan. /// Valin rypisti otsaansa kuullessaan auton äänen. Hallin seinät olivat sen verran ohuet ja miehen korvat jo tottuneet tunnistamaan moottorin ääntä, ettei tehnyt vaikeaa tajuta seinän taakse ilmaantuneen menopelin, joka ei sinne kuuluisi. Moottori murisi matalana ja tehokkaana vielä hetken ennenkuin sammui. Lyhyt hetki siitä ja oviaukosta astui sisään lähinnä huvittavan näköinen mies. Tuo tulokas oli selvästi tarkka ulkonäöstään, sillä ei kukaan vanhan kaupungin asukas ikinä viitsisi nähdä tuollaista vaivaa hiusten tai ylipäänsä minkään asustusseikan suhteen. Valin suoristi ryhtinsä ja jäi odottamaan. Hän tiesi kyllä itsekkin hyvin erottuvansa joukosta ja tuon tulokkaan pitäisi olla melkoinen pässi mikäli ei hänen luokseen osaisi tulla, kun tässä kerran seistiin keskellä hallia, valossa ja kaikkien koneiden ympärillä. Vaivihkaa miehen sormi napsautti jotain nappia ja pohjapiirros, joka oli jo heijastettu kaikkien silmien eteen alkoi pikkuhiljaa himmetä ja muuttui ikäänkuin usvaiseksi. Kyseessä ei selvästikään ollut eilisen teeren poika, sillä varakkaan näköinen mies asteli alta aika yksikön Valinin luo ja avasi suunsa alkaen suoraan esittää asiaansa ilman sen kummempia esittelyjä tai selityksiä. Asialle ei voinut mitään, mutta kaikki tuo ulkonäkö, kävelytapa, käytös ja puhe antoivat oitis sen kuvan, ettei tämä tyyppi ollut tottunut kuulevan kieltävää vastausta. Vaikka kaikkien hallissa olijoiden omat olisi laskettu yhteen, ei sekään olisi riittänyt kattamaan tämän herran ilmeisen vahvaa itsetuntoa. ”Ehdotus on kyllä mielenkiintoinen ja on totta, että joistain noista olisi meillekin hyötyä, saatikka sitten sinulle.” vastasi puolestaan mustaan takkiin pukeutunut saadessaan puheenvuoron. Ääni oli tasainen ja matala. Siinä oli aavistus hyväksyntää, mutta kaikesta saattoi päätellä 'mutta' sanan vielä seuraavan jossain vaiheessa. Asia, mikä Valinia todella hermostutti oli miehen ilmaantuminen ylipäänsä. Iskusta ei pitäisi olla tietoa kellään muulla kuin heillä jotka jo olivat hallissa, sillä mitä nyt nopea vilkaisu kattoi, oli sekalaisen kirjava jengi jo kasassa ja suurin osa jo istumassa aloillaan ja seuraamassa näiden kahden välistä keskustelua. Useilla noista näytti vieläpä olevan kireät ilmeet, eikä ollut vaikeaa päätellä koko joukon olevan valmis loikkaamaan tulokkaan niskaan. Tämä papukaijaa muistuttava mies edusti sitä maailmaa, jota vastaan tässä oltiin pommeja virittelemässä. ”Mahdollisten radioyhteyksien ylläpito varmasti onnistuisi mainitsemillasi laitteilla, muttei tämän mahdollisen iskun loppuun asti. Joukko tulee jossain vaiheessa astumaan alueelle, jolta radioyhteyksien ylläpito on mahdotonta, eikä mukana voi kantaa nauhoittavaa rekvisiittaa.” Tumma mies oli selvästi päättänyt pitää päänsä kylmänä ja vain selittää faktat faktoina. Eihän tuo mies mahdollisesti edes tiennyt mitä tässä oltiin räjäyttämässä, joten eiköhän tässä voinut sen asian myöntää, että jotain oltiin jokatapauksessa tekemässä. Radioyhteyksien ylläpito oli ollut yksi tämän koko iskun suurimpia ongelmia, sillä ilman niitä olisi tehtävää hyvin hankala ajoittaa. Näin homma saattaisi jopa onnistua. Olettaen siis, että miehellä oli tarjota heidän käyttöönsä tarpeeksi tehokkaat, huomaamattomat kamerat, joiden lähetysvoima kantaisi useita kymmeniä kilometrejä. Ja pystyisi läpäisemään useamman seinän.
|
|
|
Post by dallan on Jun 4, 2006 17:11:32 GMT 3
Dokumenttiohjaaja ei antanut lukuisien katseiden häiritä itseään. Hän tiesi hyvin, että tällainen työ oli vaarallista ja oli mahdollista, että yksi noista ampuisi hänet jos jokin menisi pieleen. Kaikki oli kuitenkin vielä tähän mennessä hyvin, joten nyt ei vain saisi mokata, niin homma saataisiin saatettua loppuun ja saaristoloma ja seuraava palkintogaala odottaisivat. Mies ei ymmärtänyt tekniikkapuolesta juuri mitään, mutta ei antanut tietämättömyytensä antaa itsestään huonoa vaikutelmaa. Hänellä ei tosiasiassa ollut aavistustakaan mistään radioyhteyksien kuntoonlaittamisesta, mutta sen, mitä mies ammattinsa puolesta tiesi oli toinen henkilö, joka tiesi, mistä tässä kaikessa oli kyse.
"Pyytäkää vain mitä tarvitsette, niin järjestän sen teille", mies sanoi alkaen jo kaivaa puhelintaan taskustaan. "Tekniikan pojat tulevat pian tänne, joten heidän kanssaan saatte varmaan laitteet kuntoon." Dkare kokenein elein taskustaan käsin näppäili tuon pienen puhelimen roolissa olleen laitteensa kuntoon katsomatta sitä sillä hetkellä lainkaan ja jo haluamalleen henkilölle soitettua hän nappasi puhelimen taskustaan ja kääntyi selin Valiniin nähden.
"Homma on kunnossa, joten tulette tänne vain." "Jotain radioyhteyksien ylläpitolaitteita tarvitaan, joten hommatkaa ne." Vihaisemmin. "Jos teillä ei ole niitä, niin sitten te hankitte ne." "Miten niin ette muka saa hankittua niitä nopeasti?" "Ottakaa se sitten." "Odotas, tarkistan."
Äkkiä mies taas kääntyi Valiniin päin. "Selitä sinä hänelle, että mitä laitteita te tarvitsette", Dkare totesi ja ojensi puhelintaan Valinia kohti.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Jun 11, 2006 22:54:48 GMT 3
Laatikkonsa päältä keskustelua seuranneen Alecin ilme muuttui hieman kireämmäksi tuon kuullessa lisää osia keskustelusta jota käytiin kaikkien noiden paikalle tuotujen laitteiden läheisyydessä. Tulokas ei sittenkään ollut mikään apulainen vaan joku joka tahtoi tavalla tai toisella päästä mukaan operaatioon? Ja mitä, vielä lisää porukkaa olisi tulossa? Miehen mieli alkoi hieman mustua. Hommahan leviäisi pian käsiin ellei tilannetta saataisi pian hallintaan. Kuitenkin luottaen Valinin diplomaattisiin kykyihin tuo tyytyi vain vaihtamaan hieman turhautuneen oloisena asentoa laatikonsa päällä. Ilmeisesti tuo tulija oli erittäin varma kyvyistään, tai sitten tuolla oli mukana taustatukea. Varmasti kai tuo nyt tiesi minkälaiseen tilanteeseen oli ilmaantunut. Alec vilkuili varovaisesti kohti hallin katonrajoja siltävaralta että hänen oivalluksensa oli oikea ja sinne olisi ilmaantunut lauma ihmisiä aseiden kera, mutta mitään tuo ei katonrajasta, tai mistään muualtakaan erottanut. Katse palasi takaisiin Valinin ja uuden tulokkaan suuntaan. Asialla saattoi kyllä olla valoisatkin puolensa, mutta tällähetkellä entinen poliisi päätti pitää tulijaa ja tämän mahdollisesti paikalle saapuvia alaisia tiukasti silmällä. Käsi tunnusteli takin alta pistoolin perää, se olisi tarvittaessa hollilla.
|
|