|
Post by nirna on Feb 13, 2008 13:08:42 GMT 3
Ei uutta päivää Ei tuttua maata jalkojeni alla Ei mitään minulle enää koskaan
Siksipä tämän hetken Tämän ohikiitävän hetken Suo minulle taivas tykönäsi
((Gallerian "Viimeinen suudelma" innosti aloittamaan oman kansion))
|
|
|
Post by nirna on Feb 13, 2008 13:12:16 GMT 3
Olen antanut kaikkeni Repinyt itseni äärirajoille ja sen yli Uhrannut kaiken omani ja hiukan muidenkin Ei enää mitään minulle koskaan lisää
Kunnes huomaankin kestäväni vielä hiukan lisää Yhden pisaran Jonka pitäisi saada malja ylitsevuotavaksi
Ja aina olen kestänyt sen Kurottanut pintajännitykseni uusille äärirajoille Kunnes se nyt on mennyttä Enkä enää koskaan anna veden nousta yli asettamani rajan
Helppo on luvata Vaikeampi pitää Jopa itselleen
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Feb 13, 2008 21:57:03 GMT 3
Joku sitä osaa runoilla. Erityisesti tuo toinen on mieleeni. Se on hyvin jaoteltu, puhutteleva, ja loppu on ihan omaa luokkaansa. En yleensä edes lue runoja, ja minä pidin tästä hyvin paljon. Se, ystäväni, on saavutus *virn*
|
|
|
Post by nirna on Feb 15, 2008 0:45:09 GMT 3
Olen antanut kaikkeni Tehnyt voitavani Uhrannut itseni ja onneni
Ei mitään koskaan minulle
En ole jaksanut enempää Olen pelännyt viimeistä iskua Maljani viimeistä pisaraa
Yllin kyllin saastaa, surua ja murhetta harteilleni
Mutta aina olen kestänyt Kurottanut pintajännitystäni Tehnyt tilaa uudelle pettymykselle
|
|
|
Post by nirna on Feb 15, 2008 0:48:48 GMT 3
Olen ollut suojaton maa Pystyttänyt vain rajapyykkejä
Ja maalleni on tunkeuduttu Eikä minua ole kuultu Satoni on tallottu Enkä ole voinut aseetta taistella
Nyt Tässä on aitani Kiveä ja sähköä Enää et kulje ylitseni Tallo minua jalkoihini
Nyt Tähkäpäissäni kulkee tuuli Rajojeni tuolla puolen soi sotatorvi Enkä tiedä Pitävätkö aitani
|
|
|
Post by Ziegrand on Feb 15, 2008 1:39:15 GMT 3
Sinä osaat kirjoitta, sinä osaat kirjoittaa toisenlaisella tavalla kuin minä
-Oikein.
|
|
|
Post by nirna on Feb 28, 2008 3:16:29 GMT 3
He seisovat kahta puolen minua Muodostavat minulle kujan Seisovat vartiossa kuolevan
En voi pysähtyä Jalkani eteenpäin vie Syylliseksi julistettu rikkuri
Vielä on hetki jäljellä Vielä voin taistella Vielä muutama metri ennen pyöveliä
Vedänkö miekkani esiin Taistelenko Annanko itseni tappaa
Vielä on askeleita ottamatta Vielä päätöksiä tekemättä Vielä kaikki on mahdollista
|
|
|
Post by nirna on Feb 28, 2008 3:41:34 GMT 3
Ei mitään menetettävää Ei mitään odotettavaa
Tulesta tuleen Taistelusta toiseen Vailla pelkoa Ilman epäröintiä
Ei mitään odottamassa Ei mitään minkä vuoksi palata
|
|
|
Post by nirna on Sept 27, 2008 22:21:48 GMT 3
Ehkä hymy on tullut viimein jäädäkseen. Rauha mieleeni ja kaikkiin aisteihini. Nauran. Tullaanko se kostamaan?
Olen kulkenut katuja yksin ja jonkun kanssa, ja seinät ovat kaikuneet naurustani. Olen tanssinut ja hypähdellyt kivetyillä poluilla, jotka kaikuvat askeliani. Ne samat polut kuljin kerran toistekin, ja askeleeni oli raskas. Onko tämä todellinen minäni? Tämä iloinen, naurava, tanssiva tyttö, joka ei välitä ihmisten katseista vaan juoksee riehaantuneena, nauraen kaduilla?
Sanoo toiset että vielä minua kaduttaa. Että vielä itken jonkun perään ja kaikkia niitä joita en tahtonutkaan. Minä olen jo niin tehnyt vaikken myönnäkään ja vielä monesti teen sen uudestaan.
Mutta minun on hyvä näin, koskaan aiemmin ei ole hymyni näin usein noussut seurakseni.
|
|