Post by Ziegrand on Jan 27, 2008 22:55:57 GMT 3
Tasainen rummutus kaikui hiljaisesti hänen korvissaan. "Hey!,Hey!,Hey! Tuhansien jalkojen iskien maata kämmenien paukuttaen ilmaa nyrkkien raivaten itselleen tietä. "Hey! Hou! Hou! Hou! Pit! Pit! Pit! Encore! Encore! Encore! Maatärisi kuin tuo armeeja hurrasi huutoja spottien heittäen valojaan taivaalle valaisten tuon synkkyydeen ja saasteiden täyttämän myrkyn luoden sinne väriä tuon värittömyyden sekaan.
"Tästä se lähtee.. Mennään Jätkät!".
Valot pimenivät hiljaisuus oli käsinkoskelteltavaa.
"Hey..Hey..Hey.. Hide your daughters, hide your wife's...Just hide your womans!
Rummut räjäyttivät tajunnan koskettimien raapien selkärankoja kuin kylmä tuuli, Basson raivatan tiensä takaraivoihin. Kitaran raapien tiensä sydämmiin.
Laulun iskeytyen sisimpään.
Vartalot lähtivät liikenteeseen musiikin rytmissä niskojen heiluen pitkien viljapeltojen ja tummien risukkojen riehuen yhdessä yhteisessä myrskyssä nyrkkien takoen ilmaa jalkojen tampaten maata. Unohdus oli suuri, ei murheita ei surua vain Adrenaliinia ja fiilistä kun taivaat repesivät sen yhtyen soitantoon raskaan vesisateen piiskaten tiensä maahan.
He eivät välittäneet he karjuivat lauluntahtiin sanoja sama oliko laulu oikeassa kohdassa fiilis oli se tarkoitus, Fiilis jolla pystyi unohtamaan sen murheen ja surun.
"Nostakaa sormea! näyttäkää sormea! Suuntana pohjoinen suuntana tuo "Pyhyys keskellä kaupunkia! ANTAA PALAA!"
Liekit roihahtivat äänien nousten karjuntaan ja tuhansien sormien nousten osoittamaan kunnioitusta tuolle valkoiselle norsunluutornille huudon kaikuen tuulessa.
"Haista paska Arasaka, Haista paska ja romahda vittuun!
Soitanto loppui ytimekkäästi.
ja kaukana tornissaan Jumala aivasti.
"Tästä se lähtee.. Mennään Jätkät!".
Valot pimenivät hiljaisuus oli käsinkoskelteltavaa.
"Hey..Hey..Hey.. Hide your daughters, hide your wife's...Just hide your womans!
Rummut räjäyttivät tajunnan koskettimien raapien selkärankoja kuin kylmä tuuli, Basson raivatan tiensä takaraivoihin. Kitaran raapien tiensä sydämmiin.
Laulun iskeytyen sisimpään.
Vartalot lähtivät liikenteeseen musiikin rytmissä niskojen heiluen pitkien viljapeltojen ja tummien risukkojen riehuen yhdessä yhteisessä myrskyssä nyrkkien takoen ilmaa jalkojen tampaten maata. Unohdus oli suuri, ei murheita ei surua vain Adrenaliinia ja fiilistä kun taivaat repesivät sen yhtyen soitantoon raskaan vesisateen piiskaten tiensä maahan.
He eivät välittäneet he karjuivat lauluntahtiin sanoja sama oliko laulu oikeassa kohdassa fiilis oli se tarkoitus, Fiilis jolla pystyi unohtamaan sen murheen ja surun.
"Nostakaa sormea! näyttäkää sormea! Suuntana pohjoinen suuntana tuo "Pyhyys keskellä kaupunkia! ANTAA PALAA!"
Liekit roihahtivat äänien nousten karjuntaan ja tuhansien sormien nousten osoittamaan kunnioitusta tuolle valkoiselle norsunluutornille huudon kaikuen tuulessa.
"Haista paska Arasaka, Haista paska ja romahda vittuun!
Soitanto loppui ytimekkäästi.
ja kaukana tornissaan Jumala aivasti.