Post by Deina on Jan 23, 2008 13:19:09 GMT 3
Vuoden ajat
Syksy.Lehdet saivat väripeitteen,hohtivat sateenkaaren värein,tippuen maahan syksyiseen.Lehtien keskellä hän karkeloi,hän joka oli riehakas,kuin eteläinen tuuli.Soitti pajupilliä yöt ja päivät.Ihmiset eivät häntä nähneet,mutta tiesivät hänen tulleen.Villi nauru kantautui kauas,oli hänen aikansa ja juhlansa.Tulenpunaiset hiukset heiluivat villin rytmin tahdissa.Kun kylmyys hiipi hiljaa maan ylle,lähti hän jatkamaan matkaansa,ainaisesti karkeloiden,pajupillin soidessa.
Talvi.Hän oli kaunis kuin kukka ja kylmä kuin jää.Hiukset valkeat kuin lumi ja silmät siniset kuin talvinen taivas.Hänen askeleittensa jäljessä kukat kuihtuivat ja maa sai lumipeitteen.Kulki läpi maiden ja mantujen,kuin jotain etsien.Yöllä ulvoi kohtaloaan,täysikuun loistaessa,seuranaan vain yksinäisyys.Missä ikinä kulkikin,jätti jälkeensä vain jäätä ja kylmyyttä.Kun ilmat alkoivat lämmetä,ja ensimmäiset kukat ponnistivat esiin lumen alta,vaipui hän horrokseen,odottaen taas aikaansa..
Kevät.Soi laulu metsän nymfien.Kukat täyttivät maan,lumi suli hiljaa pois.Eläimet heräilivät talviunestaan,ja puut viheriöivät.Kaiken keskellä hän kulki,kevään neito.Vaaleat hiukset hulmusivat lempeässä tuulessa,harmaat silmät katselivat ympäröivää maailmaa tyytyväisenä.Linnut liversivät puissa ja ketunpoikaset telmivät hänen jalkojensa juuressa.Kun tuuli kääntyi,tiesi hän että oli aika.Neito istui kivelle odottamaan prinssiään.
Kesä.Ratsasti hän maan halki,etsien jotain.Suuri raudikko hevonen,jonka askelten alla eivät kukat taittuneet,selässään ratsastaja,hiukset mahongin ruskeat tuulessa liehuen.Hän oli kesän herra,joka etsi prinsessaansa.Mies neidon havaitsi ja pysäytti ratsunsa,hypäten sen selästä,kävellen rakkaansa luokse,sulkien tämän syliinsä.Tämä yksi hetki heillä aikaa oli.Kun ilta kesäinen koitti,piti neidon lähteä.Kyyneleet poskille valuivat.Suudelman mies tämän huulille painoi,kuivaten kädellään tämän kyyneleet.Kuiskasi korvaan"Ensi vuonna taas tapaamme."Niin lähti neito muihin maisemiin ja mies tämän perään katsomaan jäi,tuulen kuiskiessa puiden oksistossa.Oli vuosi lopuillaan,ja kun viilenivät ilmat,lähti kesän herra rakkaansa perään,antaen syksylle tilaa.
Vuosi oli kulunut...