|
Post by dallan on Dec 24, 2007 13:21:37 GMT 3
Joulu, voisin nimetä kissani niin pienen takkuisvalkokarvaiseni, jonka kuljetin lukitussa laatikossa vierailta mailta kotiin ja se itki ja narisi jo saranoineen josta se loikkasi mustaan nurkkaan värisemään pehmeää untaan tuhatta ajatustaan, aaveita vanhasta hautakotelostaan. Pimeys piileksii siellä nykyään, sieltä se lepattaa hennoilla siivillään, leviää taivasta tummentamaan langettaen ruusunpunapiikkistä aikaa kissalle kultahampaiselleni.
Viritin verkon pienisiipisiä saalistaakseni menneiden aikojen langoiksi yöaikaani Punoakseni saaliseläimistäni rusetteja ja pieneläimen kuvajaisia joutsenenvalkeita sydämeltään Ne ovat omia muistikuviani materiana seuranani suojaksi pimeään kulmaan laskemaltani arkulta siltä kirotun elämän paketilta lahjanaan tyhjä viinikarahvi poljettuna tiensivuun murtuneena, liattuna antina vääriin käärinliinoin hyväilty kulkutauti levittämässä sanaa vain voimasta ja katkeruudesta makeasta mustan enkelin karvaasta myrkystä Johon juopuu. Sydämestään.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 24, 2007 15:30:03 GMT 3
Todella herkkä ja kaunis runo.
|
|
|
Post by dallan on Dec 25, 2007 16:44:45 GMT 3
Kiitos.
Korjasin tekstistä yhden kirjoitusvirheen.
|
|