Post by firefly64 on Nov 29, 2007 8:25:52 GMT 3
Päätin pistää tämän tännne. Arvostelkaa ihan vapaasti.
Varjoissa vaeltaja.
Nuori mies, iältään noin 21 vuotias. Seisoi korkean kerrostalon katolla ja katseli alhaalla näkyvää synkää kaupunkia, jonka kaduilla ihmiset kulkivat paikasta toiseen eivätkä tienneet yksinäisestä tarkkailijasta, jolta mikään ei jäänyt huomiotta. Nuorukainen siirsi korpinmustia hiuksiaan jotka oli sidottu takaa lyhyelle letille pois kalpeilta kasvoilataan ja asetteli aurinkolaseja paremmin silmilleen. Hiusten lisäksi, myös vaatteet olivat hänellä mustaa, pitkä polviin asti ulottuva nahkatakki, t-paita, farkut ja pitkävartiset armeijan kengät. Ainoa väriläiskä taisi olla kirkkaan punainen lohikäärme kuvio takin selkämyksessä jonka osittain peitti katana, jota nuorukainen kantoi selässän. Nuorukaisen nimi oli Xareth.
Xarethilla oli kaksi syytä seistä tuolla kyseisellä katolla, toinen oli tarkkailla kaupunkia ja hänellä oli myös tapaaminen erään henkilön kanssa, joka tosin oli pari minuttia myöhässä. Xareth kiroili mielessään, hänellä olisi ollut parempaakin tekemistä kuin seistä täällä. Pian hän kuitenkin kuuli pelokkaita askelia selkänsä takaa ja Xareth kääntyi hitaasti ympäri. Hänen odottamansa henkilö oli keski-ikäinen tilintarkastaja joka vapisi hermostuneesti ja puristi käsissään harmaata kansiota.
-Olet myöhässä. Xareth sanoi jäätävällä äänellä.
Mies nyökkäsi. - Olen pahoillani, mutta virka toverini ovat alkaneet epäillä, miksi viivyn töissä niin myöhään? Hän sanoi hermostuneena ja ojensi kansion Xarethille.
-Siinä ovat loput haluamanne tiedot, toivottavasti ne riittävät teille. Mies sanoi ja vilkuili ympärilleen.
Xareth selasi kansion nopeasti läpi ja nyökkäsi. -Kyllä riittävät, oikein hyvin. Tämä onkin viimeinen tapaamisenne ja saatte elää rauhassa. Xareth sanoi.
Mies nyökkäsi ja huokaisi helpotuksesta mutta hieman liian aikaisin. Xareth painoi katanan terän miehen kurkulle.
-Muistakaa, että jos koskaan kerrot näistä tapaamisista niin menetätte muutakin kuin vain henkenne. Xareth sanoi, otti terän pois miehen kurkulta ja katosi sitten yöhön . Mies seisoi hetken paikallaan ja pyörtyi sitten kauhusta.
Xareth käveli hiljaa kerrostalon seinää pitkin, kuin olisi kävellyt tavallisella kadulla ja vihelteli samalla. Silloin takin taskusta kuuluva pirinä keskeytti hänen viheltelynsä ja Xareth kaivoi kännykän esiin, vilkaisi nopeasti numeroa ja vastasi siihen.
-Mitän nyt Sky? Onko ongelmia? Xareth kysyi.
-On ja aika isoja. Ollaan saatu kaksi Xardhan klaanin Vampyyriä ajettua hylättyyn romuttamoon ja tarvittaan hieman apua. Sky sanoi.
-Missä se romuttamo sijaitsee? Xareth kysyi.
-Se on Satama kadulla. Sky sanoi.
-Olen siellä kolmen tunnin kuluttua.- Xareth sanoi ja sulki kännykän.Hän lähti juoksemaan alaspäin ja päästyään kadulle, nousi vanhaan Corvetteen vuodelta -95. Hän käynnisti auton ja lähti suunnistamaan kohti satama kadulle.
Perille päästyän häntä vastassa oli kolme hänen ikäistä miestä. Sky, Caleb ja Keith jotka olivat hieman saman lailla pukeutuneet, kuin Xareth paitsi että takeista puuttui lohikäärme kuvio ja ainoastaan Keithillä oli katana.
-Ne loiset piileskelevät tuolla sisällä. Sky sanoi ja osoitti vanhaa rakennusta selkänsä takana.
Xareth nyökkäsi. -Oletteko varma että ne oli Xardhan Klaanin väkeä? Xareth kysyi.
-Olemme, niitä oli aluksi kolme mutta saimme yhden kiinni ja sillä oli Xardhan klaanin tunnus tatuoituna niskaan. Sky vastasi.
-Ilmeisesti alempaan kastiin kuuluvia, koska antoivat ajaa itsensä ansaan. Xareth sanoi.
-Kenties tai sitten tämä on ansa. Siksi soitimmekin sinulle. Caleb sanoi ja katsoi rakennusta joka vaikutti hiljaiselta.
Xareth mietti hiljaa. -Menen tuonne yksin, jääkää te tänne siltä varalta että toinen yrittäisi karkuun. Xareth sanoi ja lähti kävelemään kohti rakennusta.
Sillä aikaa kun Xareth oli jutellut Skyn ja tämän ystävien kanssa. Kaksi vamppyyriä tarkkaili heitä. molemmat kuuluivat Skyn mainitsemaan klaaniin. Nyt he tosin olisivat halunneet kuulua ihan muuhun klaaniin, kuin Xardhaan.
-Näetkö kuka se neljäs tyyppi on Andrew? Kysyi toinen vampyyreista jolla oli violetti huppari ja vihreät leveälahkeiset housut.
-En näe Frank. Vastasi Andewiksi kutsuttu vampyyri.
-Pahus tämän on kokonaan Redin syytä. Oli hänen ideansa lähteä turvatalosta. Frank niminen vampyyri marmatti.
-Älä muuta sano. Oltaisiin vaan jääty turva taloon suojaan. Andrew vastasi ja jatkoi tarkkailua.
-Muuten luuletko että se neljäs tyyppi on se...? Frank sanoi jättäen kysymyksensä kesken.
-Tarkoitatko sitä josta kerrottiin turvatalossa? Andrew kysyi.
Frank nyökkäsi. -sehän voisi olla kai mahdollista. Hän sanoi.
-Se tyyppi on vain satua jolla meitä uusia tulokkaita pelotellaan. Andrew sanoi tuhahtaen ja vilkaisi toveriaan.
-Oletko aivan varma? Frank kysyi.
- Olen! Toi tyyppi tuolla ei ole hän. Andrew sanoi.
Andrew ja Frank olivat niin keskittyneitä kiistelyynsä, etteivät huomanneet tarkkailla mitä ulkona tapahtui. Xareth käveli tyynesti rakennuksen luo ja todettuaan oven olevan lukossa. Alkoi kävellä seinää pitkin ylös, kuten oli kävellyt aikaisemmin kerrostalon seinää pitkin. Hän kuuli jo kaukaa kaksikon kiistelyn. -Vai vasta tulleita. Se selittääkin kaiken.Xareth ajatteli huvittuneena ja saapui pian ikkunan taakse jonka luona vampyyrit kiistelivät. Se jäi kuitenkin kesken, kun he huomasivat Xarethin.
-Tervehdys pojat, mukava ilta. Xareth sanoi ja riisui lasit pois silmiltään jotka olivat väriltään verenpunaiset.
Andrew ja Frank valahtivat vieläkin kalpeammaksi mitä jo ennestään olivat.
-PAKOON! Andrew huusi ja lähti juoksemaan Frank tiukasti perässä. He juoksivat pitkin käytäviä, kääntyen vuoroin oikealle ja välillä vasemmalle. Kadottaen lopulta suunnan kokonaan.
-Karistimmekohan hänet vihdoinkin? Frank kysyi hengästyneenä, heidän pysähdettyä hetkeksi.
-Toivottavasti tai me ollaan pulassa. Andrew sanoi ja vaikeni sitten järkytyksestä, sillä Xareth seisoi Frankin takana.
-Mitä nyt Andrew? Frank kysyi, eikä muuta ehtinyt kysyäkkään, kun Xareth leikkasi hänet kahtia ja Frankista tuli palava tuhkakasa. Andrew alkoi perääntyä hiljaa.
-Armoa säästä minut. Andrew pyysi ja vapisi kauhusta.
-Armoa? Teidän kaltaiset saastat eivät ansaitse armoa. Xareth sanoi ja hänen silmistään paisti viha ja halveksunta.
-Minä pyydän. Meillä ei ollut vaihtoehtoja, joko vampyyriksi tai sähkötuoliin. Andrew sanoi ja jatkoi perääntymistä, kunnes huomasi olevansa selkä seinää vasten.
-Ei. Vastasi Xareth ja veti miekan esiin.
Andrewin kauhun huuto kantautui ulkona seisovan kolmikon korviin. Kaikkien ilme oli hieman säihkähtänyt.
-En halua tietää mitä äsken tapahtu. Caleb sanoi ja yritti olla vapisematta.
-En minäkään, menisi vain yö unet. Keith sanoi.
-Olen nähnyt hänen toimintansa ja voin kuvitella mitä tuolla tapahtuu. Sky sanoi.
-Siinä käy vampyyreita sääliksi vaikka muuten heitä inhoisikin.Hän vastasi
Xareth palasi pian iloisesti viheltäen, ja kädet takin taskussa.
-Homma hoidettu voidaan palata kotiin. Xareth sanoi hymyillen ja nousi autoonsa.
Nuori mies, iältään noin 21 vuotias. Seisoi korkean kerrostalon katolla ja katseli alhaalla näkyvää synkää kaupunkia, jonka kaduilla ihmiset kulkivat paikasta toiseen eivätkä tienneet yksinäisestä tarkkailijasta, jolta mikään ei jäänyt huomiotta. Nuorukainen siirsi korpinmustia hiuksiaan jotka oli sidottu takaa lyhyelle letille pois kalpeilta kasvoilataan ja asetteli aurinkolaseja paremmin silmilleen. Hiusten lisäksi, myös vaatteet olivat hänellä mustaa, pitkä polviin asti ulottuva nahkatakki, t-paita, farkut ja pitkävartiset armeijan kengät. Ainoa väriläiskä taisi olla kirkkaan punainen lohikäärme kuvio takin selkämyksessä jonka osittain peitti katana, jota nuorukainen kantoi selässän. Nuorukaisen nimi oli Xareth.
Xarethilla oli kaksi syytä seistä tuolla kyseisellä katolla, toinen oli tarkkailla kaupunkia ja hänellä oli myös tapaaminen erään henkilön kanssa, joka tosin oli pari minuttia myöhässä. Xareth kiroili mielessään, hänellä olisi ollut parempaakin tekemistä kuin seistä täällä. Pian hän kuitenkin kuuli pelokkaita askelia selkänsä takaa ja Xareth kääntyi hitaasti ympäri. Hänen odottamansa henkilö oli keski-ikäinen tilintarkastaja joka vapisi hermostuneesti ja puristi käsissään harmaata kansiota.
-Olet myöhässä. Xareth sanoi jäätävällä äänellä.
Mies nyökkäsi. - Olen pahoillani, mutta virka toverini ovat alkaneet epäillä, miksi viivyn töissä niin myöhään? Hän sanoi hermostuneena ja ojensi kansion Xarethille.
-Siinä ovat loput haluamanne tiedot, toivottavasti ne riittävät teille. Mies sanoi ja vilkuili ympärilleen.
Xareth selasi kansion nopeasti läpi ja nyökkäsi. -Kyllä riittävät, oikein hyvin. Tämä onkin viimeinen tapaamisenne ja saatte elää rauhassa. Xareth sanoi.
Mies nyökkäsi ja huokaisi helpotuksesta mutta hieman liian aikaisin. Xareth painoi katanan terän miehen kurkulle.
-Muistakaa, että jos koskaan kerrot näistä tapaamisista niin menetätte muutakin kuin vain henkenne. Xareth sanoi, otti terän pois miehen kurkulta ja katosi sitten yöhön . Mies seisoi hetken paikallaan ja pyörtyi sitten kauhusta.
Xareth käveli hiljaa kerrostalon seinää pitkin, kuin olisi kävellyt tavallisella kadulla ja vihelteli samalla. Silloin takin taskusta kuuluva pirinä keskeytti hänen viheltelynsä ja Xareth kaivoi kännykän esiin, vilkaisi nopeasti numeroa ja vastasi siihen.
-Mitän nyt Sky? Onko ongelmia? Xareth kysyi.
-On ja aika isoja. Ollaan saatu kaksi Xardhan klaanin Vampyyriä ajettua hylättyyn romuttamoon ja tarvittaan hieman apua. Sky sanoi.
-Missä se romuttamo sijaitsee? Xareth kysyi.
-Se on Satama kadulla. Sky sanoi.
-Olen siellä kolmen tunnin kuluttua.- Xareth sanoi ja sulki kännykän.Hän lähti juoksemaan alaspäin ja päästyään kadulle, nousi vanhaan Corvetteen vuodelta -95. Hän käynnisti auton ja lähti suunnistamaan kohti satama kadulle.
Perille päästyän häntä vastassa oli kolme hänen ikäistä miestä. Sky, Caleb ja Keith jotka olivat hieman saman lailla pukeutuneet, kuin Xareth paitsi että takeista puuttui lohikäärme kuvio ja ainoastaan Keithillä oli katana.
-Ne loiset piileskelevät tuolla sisällä. Sky sanoi ja osoitti vanhaa rakennusta selkänsä takana.
Xareth nyökkäsi. -Oletteko varma että ne oli Xardhan Klaanin väkeä? Xareth kysyi.
-Olemme, niitä oli aluksi kolme mutta saimme yhden kiinni ja sillä oli Xardhan klaanin tunnus tatuoituna niskaan. Sky vastasi.
-Ilmeisesti alempaan kastiin kuuluvia, koska antoivat ajaa itsensä ansaan. Xareth sanoi.
-Kenties tai sitten tämä on ansa. Siksi soitimmekin sinulle. Caleb sanoi ja katsoi rakennusta joka vaikutti hiljaiselta.
Xareth mietti hiljaa. -Menen tuonne yksin, jääkää te tänne siltä varalta että toinen yrittäisi karkuun. Xareth sanoi ja lähti kävelemään kohti rakennusta.
Sillä aikaa kun Xareth oli jutellut Skyn ja tämän ystävien kanssa. Kaksi vamppyyriä tarkkaili heitä. molemmat kuuluivat Skyn mainitsemaan klaaniin. Nyt he tosin olisivat halunneet kuulua ihan muuhun klaaniin, kuin Xardhaan.
-Näetkö kuka se neljäs tyyppi on Andrew? Kysyi toinen vampyyreista jolla oli violetti huppari ja vihreät leveälahkeiset housut.
-En näe Frank. Vastasi Andewiksi kutsuttu vampyyri.
-Pahus tämän on kokonaan Redin syytä. Oli hänen ideansa lähteä turvatalosta. Frank niminen vampyyri marmatti.
-Älä muuta sano. Oltaisiin vaan jääty turva taloon suojaan. Andrew vastasi ja jatkoi tarkkailua.
-Muuten luuletko että se neljäs tyyppi on se...? Frank sanoi jättäen kysymyksensä kesken.
-Tarkoitatko sitä josta kerrottiin turvatalossa? Andrew kysyi.
Frank nyökkäsi. -sehän voisi olla kai mahdollista. Hän sanoi.
-Se tyyppi on vain satua jolla meitä uusia tulokkaita pelotellaan. Andrew sanoi tuhahtaen ja vilkaisi toveriaan.
-Oletko aivan varma? Frank kysyi.
- Olen! Toi tyyppi tuolla ei ole hän. Andrew sanoi.
Andrew ja Frank olivat niin keskittyneitä kiistelyynsä, etteivät huomanneet tarkkailla mitä ulkona tapahtui. Xareth käveli tyynesti rakennuksen luo ja todettuaan oven olevan lukossa. Alkoi kävellä seinää pitkin ylös, kuten oli kävellyt aikaisemmin kerrostalon seinää pitkin. Hän kuuli jo kaukaa kaksikon kiistelyn. -Vai vasta tulleita. Se selittääkin kaiken.Xareth ajatteli huvittuneena ja saapui pian ikkunan taakse jonka luona vampyyrit kiistelivät. Se jäi kuitenkin kesken, kun he huomasivat Xarethin.
-Tervehdys pojat, mukava ilta. Xareth sanoi ja riisui lasit pois silmiltään jotka olivat väriltään verenpunaiset.
Andrew ja Frank valahtivat vieläkin kalpeammaksi mitä jo ennestään olivat.
-PAKOON! Andrew huusi ja lähti juoksemaan Frank tiukasti perässä. He juoksivat pitkin käytäviä, kääntyen vuoroin oikealle ja välillä vasemmalle. Kadottaen lopulta suunnan kokonaan.
-Karistimmekohan hänet vihdoinkin? Frank kysyi hengästyneenä, heidän pysähdettyä hetkeksi.
-Toivottavasti tai me ollaan pulassa. Andrew sanoi ja vaikeni sitten järkytyksestä, sillä Xareth seisoi Frankin takana.
-Mitä nyt Andrew? Frank kysyi, eikä muuta ehtinyt kysyäkkään, kun Xareth leikkasi hänet kahtia ja Frankista tuli palava tuhkakasa. Andrew alkoi perääntyä hiljaa.
-Armoa säästä minut. Andrew pyysi ja vapisi kauhusta.
-Armoa? Teidän kaltaiset saastat eivät ansaitse armoa. Xareth sanoi ja hänen silmistään paisti viha ja halveksunta.
-Minä pyydän. Meillä ei ollut vaihtoehtoja, joko vampyyriksi tai sähkötuoliin. Andrew sanoi ja jatkoi perääntymistä, kunnes huomasi olevansa selkä seinää vasten.
-Ei. Vastasi Xareth ja veti miekan esiin.
Andrewin kauhun huuto kantautui ulkona seisovan kolmikon korviin. Kaikkien ilme oli hieman säihkähtänyt.
-En halua tietää mitä äsken tapahtu. Caleb sanoi ja yritti olla vapisematta.
-En minäkään, menisi vain yö unet. Keith sanoi.
-Olen nähnyt hänen toimintansa ja voin kuvitella mitä tuolla tapahtuu. Sky sanoi.
-Siinä käy vampyyreita sääliksi vaikka muuten heitä inhoisikin.Hän vastasi
Xareth palasi pian iloisesti viheltäen, ja kädet takin taskussa.
-Homma hoidettu voidaan palata kotiin. Xareth sanoi hymyillen ja nousi autoonsa.
Jatkuu....
Varjoissa vaeltaja.
Nuori mies, iältään noin 21 vuotias. Seisoi korkean kerrostalon katolla ja katseli alhaalla näkyvää synkää kaupunkia, jonka kaduilla ihmiset kulkivat paikasta toiseen eivätkä tienneet yksinäisestä tarkkailijasta, jolta mikään ei jäänyt huomiotta. Nuorukainen siirsi korpinmustia hiuksiaan jotka oli sidottu takaa lyhyelle letille pois kalpeilta kasvoilataan ja asetteli aurinkolaseja paremmin silmilleen. Hiusten lisäksi, myös vaatteet olivat hänellä mustaa, pitkä polviin asti ulottuva nahkatakki, t-paita, farkut ja pitkävartiset armeijan kengät. Ainoa väriläiskä taisi olla kirkkaan punainen lohikäärme kuvio takin selkämyksessä jonka osittain peitti katana, jota nuorukainen kantoi selässän. Nuorukaisen nimi oli Xareth.
Xarethilla oli kaksi syytä seistä tuolla kyseisellä katolla, toinen oli tarkkailla kaupunkia ja hänellä oli myös tapaaminen erään henkilön kanssa, joka tosin oli pari minuttia myöhässä. Xareth kiroili mielessään, hänellä olisi ollut parempaakin tekemistä kuin seistä täällä. Pian hän kuitenkin kuuli pelokkaita askelia selkänsä takaa ja Xareth kääntyi hitaasti ympäri. Hänen odottamansa henkilö oli keski-ikäinen tilintarkastaja joka vapisi hermostuneesti ja puristi käsissään harmaata kansiota.
-Olet myöhässä. Xareth sanoi jäätävällä äänellä.
Mies nyökkäsi. - Olen pahoillani, mutta virka toverini ovat alkaneet epäillä, miksi viivyn töissä niin myöhään? Hän sanoi hermostuneena ja ojensi kansion Xarethille.
-Siinä ovat loput haluamanne tiedot, toivottavasti ne riittävät teille. Mies sanoi ja vilkuili ympärilleen.
Xareth selasi kansion nopeasti läpi ja nyökkäsi. -Kyllä riittävät, oikein hyvin. Tämä onkin viimeinen tapaamisenne ja saatte elää rauhassa. Xareth sanoi.
Mies nyökkäsi ja huokaisi helpotuksesta mutta hieman liian aikaisin. Xareth painoi katanan terän miehen kurkulle.
-Muistakaa, että jos koskaan kerrot näistä tapaamisista niin menetätte muutakin kuin vain henkenne. Xareth sanoi, otti terän pois miehen kurkulta ja katosi sitten yöhön . Mies seisoi hetken paikallaan ja pyörtyi sitten kauhusta.
Xareth käveli hiljaa kerrostalon seinää pitkin, kuin olisi kävellyt tavallisella kadulla ja vihelteli samalla. Silloin takin taskusta kuuluva pirinä keskeytti hänen viheltelynsä ja Xareth kaivoi kännykän esiin, vilkaisi nopeasti numeroa ja vastasi siihen.
-Mitän nyt Sky? Onko ongelmia? Xareth kysyi.
-On ja aika isoja. Ollaan saatu kaksi Xardhan klaanin Vampyyriä ajettua hylättyyn romuttamoon ja tarvittaan hieman apua. Sky sanoi.
-Missä se romuttamo sijaitsee? Xareth kysyi.
-Se on Satama kadulla. Sky sanoi.
-Olen siellä kolmen tunnin kuluttua.- Xareth sanoi ja sulki kännykän.Hän lähti juoksemaan alaspäin ja päästyään kadulle, nousi vanhaan Corvetteen vuodelta -95. Hän käynnisti auton ja lähti suunnistamaan kohti satama kadulle.
Perille päästyän häntä vastassa oli kolme hänen ikäistä miestä. Sky, Caleb ja Keith jotka olivat hieman saman lailla pukeutuneet, kuin Xareth paitsi että takeista puuttui lohikäärme kuvio ja ainoastaan Keithillä oli katana.
-Ne loiset piileskelevät tuolla sisällä. Sky sanoi ja osoitti vanhaa rakennusta selkänsä takana.
Xareth nyökkäsi. -Oletteko varma että ne oli Xardhan Klaanin väkeä? Xareth kysyi.
-Olemme, niitä oli aluksi kolme mutta saimme yhden kiinni ja sillä oli Xardhan klaanin tunnus tatuoituna niskaan. Sky vastasi.
-Ilmeisesti alempaan kastiin kuuluvia, koska antoivat ajaa itsensä ansaan. Xareth sanoi.
-Kenties tai sitten tämä on ansa. Siksi soitimmekin sinulle. Caleb sanoi ja katsoi rakennusta joka vaikutti hiljaiselta.
Xareth mietti hiljaa. -Menen tuonne yksin, jääkää te tänne siltä varalta että toinen yrittäisi karkuun. Xareth sanoi ja lähti kävelemään kohti rakennusta.
Sillä aikaa kun Xareth oli jutellut Skyn ja tämän ystävien kanssa. Kaksi vamppyyriä tarkkaili heitä. molemmat kuuluivat Skyn mainitsemaan klaaniin. Nyt he tosin olisivat halunneet kuulua ihan muuhun klaaniin, kuin Xardhaan.
-Näetkö kuka se neljäs tyyppi on Andrew? Kysyi toinen vampyyreista jolla oli violetti huppari ja vihreät leveälahkeiset housut.
-En näe Frank. Vastasi Andewiksi kutsuttu vampyyri.
-Pahus tämän on kokonaan Redin syytä. Oli hänen ideansa lähteä turvatalosta. Frank niminen vampyyri marmatti.
-Älä muuta sano. Oltaisiin vaan jääty turva taloon suojaan. Andrew vastasi ja jatkoi tarkkailua.
-Muuten luuletko että se neljäs tyyppi on se...? Frank sanoi jättäen kysymyksensä kesken.
-Tarkoitatko sitä josta kerrottiin turvatalossa? Andrew kysyi.
Frank nyökkäsi. -sehän voisi olla kai mahdollista. Hän sanoi.
-Se tyyppi on vain satua jolla meitä uusia tulokkaita pelotellaan. Andrew sanoi tuhahtaen ja vilkaisi toveriaan.
-Oletko aivan varma? Frank kysyi.
- Olen! Toi tyyppi tuolla ei ole hän. Andrew sanoi.
Andrew ja Frank olivat niin keskittyneitä kiistelyynsä, etteivät huomanneet tarkkailla mitä ulkona tapahtui. Xareth käveli tyynesti rakennuksen luo ja todettuaan oven olevan lukossa. Alkoi kävellä seinää pitkin ylös, kuten oli kävellyt aikaisemmin kerrostalon seinää pitkin. Hän kuuli jo kaukaa kaksikon kiistelyn. -Vai vasta tulleita. Se selittääkin kaiken.Xareth ajatteli huvittuneena ja saapui pian ikkunan taakse jonka luona vampyyrit kiistelivät. Se jäi kuitenkin kesken, kun he huomasivat Xarethin.
-Tervehdys pojat, mukava ilta. Xareth sanoi ja riisui lasit pois silmiltään jotka olivat väriltään verenpunaiset.
Andrew ja Frank valahtivat vieläkin kalpeammaksi mitä jo ennestään olivat.
-PAKOON! Andrew huusi ja lähti juoksemaan Frank tiukasti perässä. He juoksivat pitkin käytäviä, kääntyen vuoroin oikealle ja välillä vasemmalle. Kadottaen lopulta suunnan kokonaan.
-Karistimmekohan hänet vihdoinkin? Frank kysyi hengästyneenä, heidän pysähdettyä hetkeksi.
-Toivottavasti tai me ollaan pulassa. Andrew sanoi ja vaikeni sitten järkytyksestä, sillä Xareth seisoi Frankin takana.
-Mitä nyt Andrew? Frank kysyi, eikä muuta ehtinyt kysyäkkään, kun Xareth leikkasi hänet kahtia ja Frankista tuli palava tuhkakasa. Andrew alkoi perääntyä hiljaa.
-Armoa säästä minut. Andrew pyysi ja vapisi kauhusta.
-Armoa? Teidän kaltaiset saastat eivät ansaitse armoa. Xareth sanoi ja hänen silmistään paisti viha ja halveksunta.
-Minä pyydän. Meillä ei ollut vaihtoehtoja, joko vampyyriksi tai sähkötuoliin. Andrew sanoi ja jatkoi perääntymistä, kunnes huomasi olevansa selkä seinää vasten.
-Ei. Vastasi Xareth ja veti miekan esiin.
Andrewin kauhun huuto kantautui ulkona seisovan kolmikon korviin. Kaikkien ilme oli hieman säihkähtänyt.
-En halua tietää mitä äsken tapahtu. Caleb sanoi ja yritti olla vapisematta.
-En minäkään, menisi vain yö unet. Keith sanoi.
-Olen nähnyt hänen toimintansa ja voin kuvitella mitä tuolla tapahtuu. Sky sanoi.
-Siinä käy vampyyreita sääliksi vaikka muuten heitä inhoisikin.Hän vastasi
Xareth palasi pian iloisesti viheltäen, ja kädet takin taskussa.
-Homma hoidettu voidaan palata kotiin. Xareth sanoi hymyillen ja nousi autoonsa.
Nuori mies, iältään noin 21 vuotias. Seisoi korkean kerrostalon katolla ja katseli alhaalla näkyvää synkää kaupunkia, jonka kaduilla ihmiset kulkivat paikasta toiseen eivätkä tienneet yksinäisestä tarkkailijasta, jolta mikään ei jäänyt huomiotta. Nuorukainen siirsi korpinmustia hiuksiaan jotka oli sidottu takaa lyhyelle letille pois kalpeilta kasvoilataan ja asetteli aurinkolaseja paremmin silmilleen. Hiusten lisäksi, myös vaatteet olivat hänellä mustaa, pitkä polviin asti ulottuva nahkatakki, t-paita, farkut ja pitkävartiset armeijan kengät. Ainoa väriläiskä taisi olla kirkkaan punainen lohikäärme kuvio takin selkämyksessä jonka osittain peitti katana, jota nuorukainen kantoi selässän. Nuorukaisen nimi oli Xareth.
Xarethilla oli kaksi syytä seistä tuolla kyseisellä katolla, toinen oli tarkkailla kaupunkia ja hänellä oli myös tapaaminen erään henkilön kanssa, joka tosin oli pari minuttia myöhässä. Xareth kiroili mielessään, hänellä olisi ollut parempaakin tekemistä kuin seistä täällä. Pian hän kuitenkin kuuli pelokkaita askelia selkänsä takaa ja Xareth kääntyi hitaasti ympäri. Hänen odottamansa henkilö oli keski-ikäinen tilintarkastaja joka vapisi hermostuneesti ja puristi käsissään harmaata kansiota.
-Olet myöhässä. Xareth sanoi jäätävällä äänellä.
Mies nyökkäsi. - Olen pahoillani, mutta virka toverini ovat alkaneet epäillä, miksi viivyn töissä niin myöhään? Hän sanoi hermostuneena ja ojensi kansion Xarethille.
-Siinä ovat loput haluamanne tiedot, toivottavasti ne riittävät teille. Mies sanoi ja vilkuili ympärilleen.
Xareth selasi kansion nopeasti läpi ja nyökkäsi. -Kyllä riittävät, oikein hyvin. Tämä onkin viimeinen tapaamisenne ja saatte elää rauhassa. Xareth sanoi.
Mies nyökkäsi ja huokaisi helpotuksesta mutta hieman liian aikaisin. Xareth painoi katanan terän miehen kurkulle.
-Muistakaa, että jos koskaan kerrot näistä tapaamisista niin menetätte muutakin kuin vain henkenne. Xareth sanoi, otti terän pois miehen kurkulta ja katosi sitten yöhön . Mies seisoi hetken paikallaan ja pyörtyi sitten kauhusta.
Xareth käveli hiljaa kerrostalon seinää pitkin, kuin olisi kävellyt tavallisella kadulla ja vihelteli samalla. Silloin takin taskusta kuuluva pirinä keskeytti hänen viheltelynsä ja Xareth kaivoi kännykän esiin, vilkaisi nopeasti numeroa ja vastasi siihen.
-Mitän nyt Sky? Onko ongelmia? Xareth kysyi.
-On ja aika isoja. Ollaan saatu kaksi Xardhan klaanin Vampyyriä ajettua hylättyyn romuttamoon ja tarvittaan hieman apua. Sky sanoi.
-Missä se romuttamo sijaitsee? Xareth kysyi.
-Se on Satama kadulla. Sky sanoi.
-Olen siellä kolmen tunnin kuluttua.- Xareth sanoi ja sulki kännykän.Hän lähti juoksemaan alaspäin ja päästyään kadulle, nousi vanhaan Corvetteen vuodelta -95. Hän käynnisti auton ja lähti suunnistamaan kohti satama kadulle.
Perille päästyän häntä vastassa oli kolme hänen ikäistä miestä. Sky, Caleb ja Keith jotka olivat hieman saman lailla pukeutuneet, kuin Xareth paitsi että takeista puuttui lohikäärme kuvio ja ainoastaan Keithillä oli katana.
-Ne loiset piileskelevät tuolla sisällä. Sky sanoi ja osoitti vanhaa rakennusta selkänsä takana.
Xareth nyökkäsi. -Oletteko varma että ne oli Xardhan Klaanin väkeä? Xareth kysyi.
-Olemme, niitä oli aluksi kolme mutta saimme yhden kiinni ja sillä oli Xardhan klaanin tunnus tatuoituna niskaan. Sky vastasi.
-Ilmeisesti alempaan kastiin kuuluvia, koska antoivat ajaa itsensä ansaan. Xareth sanoi.
-Kenties tai sitten tämä on ansa. Siksi soitimmekin sinulle. Caleb sanoi ja katsoi rakennusta joka vaikutti hiljaiselta.
Xareth mietti hiljaa. -Menen tuonne yksin, jääkää te tänne siltä varalta että toinen yrittäisi karkuun. Xareth sanoi ja lähti kävelemään kohti rakennusta.
Sillä aikaa kun Xareth oli jutellut Skyn ja tämän ystävien kanssa. Kaksi vamppyyriä tarkkaili heitä. molemmat kuuluivat Skyn mainitsemaan klaaniin. Nyt he tosin olisivat halunneet kuulua ihan muuhun klaaniin, kuin Xardhaan.
-Näetkö kuka se neljäs tyyppi on Andrew? Kysyi toinen vampyyreista jolla oli violetti huppari ja vihreät leveälahkeiset housut.
-En näe Frank. Vastasi Andewiksi kutsuttu vampyyri.
-Pahus tämän on kokonaan Redin syytä. Oli hänen ideansa lähteä turvatalosta. Frank niminen vampyyri marmatti.
-Älä muuta sano. Oltaisiin vaan jääty turva taloon suojaan. Andrew vastasi ja jatkoi tarkkailua.
-Muuten luuletko että se neljäs tyyppi on se...? Frank sanoi jättäen kysymyksensä kesken.
-Tarkoitatko sitä josta kerrottiin turvatalossa? Andrew kysyi.
Frank nyökkäsi. -sehän voisi olla kai mahdollista. Hän sanoi.
-Se tyyppi on vain satua jolla meitä uusia tulokkaita pelotellaan. Andrew sanoi tuhahtaen ja vilkaisi toveriaan.
-Oletko aivan varma? Frank kysyi.
- Olen! Toi tyyppi tuolla ei ole hän. Andrew sanoi.
Andrew ja Frank olivat niin keskittyneitä kiistelyynsä, etteivät huomanneet tarkkailla mitä ulkona tapahtui. Xareth käveli tyynesti rakennuksen luo ja todettuaan oven olevan lukossa. Alkoi kävellä seinää pitkin ylös, kuten oli kävellyt aikaisemmin kerrostalon seinää pitkin. Hän kuuli jo kaukaa kaksikon kiistelyn. -Vai vasta tulleita. Se selittääkin kaiken.Xareth ajatteli huvittuneena ja saapui pian ikkunan taakse jonka luona vampyyrit kiistelivät. Se jäi kuitenkin kesken, kun he huomasivat Xarethin.
-Tervehdys pojat, mukava ilta. Xareth sanoi ja riisui lasit pois silmiltään jotka olivat väriltään verenpunaiset.
Andrew ja Frank valahtivat vieläkin kalpeammaksi mitä jo ennestään olivat.
-PAKOON! Andrew huusi ja lähti juoksemaan Frank tiukasti perässä. He juoksivat pitkin käytäviä, kääntyen vuoroin oikealle ja välillä vasemmalle. Kadottaen lopulta suunnan kokonaan.
-Karistimmekohan hänet vihdoinkin? Frank kysyi hengästyneenä, heidän pysähdettyä hetkeksi.
-Toivottavasti tai me ollaan pulassa. Andrew sanoi ja vaikeni sitten järkytyksestä, sillä Xareth seisoi Frankin takana.
-Mitä nyt Andrew? Frank kysyi, eikä muuta ehtinyt kysyäkkään, kun Xareth leikkasi hänet kahtia ja Frankista tuli palava tuhkakasa. Andrew alkoi perääntyä hiljaa.
-Armoa säästä minut. Andrew pyysi ja vapisi kauhusta.
-Armoa? Teidän kaltaiset saastat eivät ansaitse armoa. Xareth sanoi ja hänen silmistään paisti viha ja halveksunta.
-Minä pyydän. Meillä ei ollut vaihtoehtoja, joko vampyyriksi tai sähkötuoliin. Andrew sanoi ja jatkoi perääntymistä, kunnes huomasi olevansa selkä seinää vasten.
-Ei. Vastasi Xareth ja veti miekan esiin.
Andrewin kauhun huuto kantautui ulkona seisovan kolmikon korviin. Kaikkien ilme oli hieman säihkähtänyt.
-En halua tietää mitä äsken tapahtu. Caleb sanoi ja yritti olla vapisematta.
-En minäkään, menisi vain yö unet. Keith sanoi.
-Olen nähnyt hänen toimintansa ja voin kuvitella mitä tuolla tapahtuu. Sky sanoi.
-Siinä käy vampyyreita sääliksi vaikka muuten heitä inhoisikin.Hän vastasi
Xareth palasi pian iloisesti viheltäen, ja kädet takin taskussa.
-Homma hoidettu voidaan palata kotiin. Xareth sanoi hymyillen ja nousi autoonsa.
Jatkuu....