|
Post by R.C. on Sept 22, 2006 18:12:02 GMT 3
EDIT: Osa teistä saattoi käydä läpi aiemman keskustelunavaukseni, samaisesta aiheesta myöskin. Noh, jälkeenpäin lukien se alkoi tuntua minusta liian raskaalta, joten ajattelin yksinkertaistaa hieman. Minulla on joskus paha tapa liioitella ja intoutua höpisemään kun innostun jostain. Pahoitteluni tästä. ;^^
Eli tiivistän aiheen näin ollen simppelimpään muotoon ’Fantasiakirjallisuus’. Kukin tulkitkoon kuten haluaa ja kirjoittakoon mitä tulee mieleen, mikäli inspaa. ^^
Ja koska aihe on laaja, käsittelen sitä itse niiden kirjojen osalta, jotka saattavat ehkä jäädä valtasarjojen varjoon. Nostan esiin Michael Moorcockin ’Elric Melnibonelaisen’ ( Elric of Melnibone ). Suosittelen lämpimästi tutustumaan mikäli vain kirjaston hyllystä löytyy. Ensimmäinen osa on suomennettu, jatko-osia jostain syystä ei... Ensimmäisessä osassa pitäisi olla Hiltusen upeaa taidetta ( ollut kuvittamassa myöskin Ropecon 10:n teemaa ). Divareissa Moorcockin tuotantoa on todella niukasti saatavilla ( olen koettanut aiemmin metsästää... ). Eräs myyjä taisi mainita seuraavasti: ”Moorcock on kirjailija, jonka kaikki tuntevat, mutta jonka kirjallisuutta ei juuri mistään saa...” Kuulemma aiheesta on kuitenkin tehty ’Stormbringer’-niminen roolipeli, jonka pitäisi olla paremminkin tunnettu. En ole tähän tosin itse tutustunut, kuten pahemmin muihinkaan kirjaroolipeleihin. = /
Olisi mukava kuulla, onko joku muu lukenut Moorcockin kirjallisuutta ja ylipäätään, mitä sellaisia ohukaisia tai paksukaisia fantasiakirjoja mahtaisi olla, joihin kannattaisi tutustua? Mielellään jotain omia kokemuksia ja ehkä pientä juonentynkää mukaan.
Toinen seikka, joka minua on joskus kummastuttanut, on se, kuinka fantasiakirjallisuus tuotetaan usein tiiliskivinä ( = sangen paksuina teoksina ) ja parhaimmillaan monissa osissa. Kuinka paljon näin suurista kokonaisuuksista jää lopulta lukijan päähän? Kolme osaa on mielestäni aika hyvä määrä, vaikka ne olisivat paksumpiakin. Toisaalta esim. Potter-kirjoissa ( olivat ne fantasiaa tai eivät ) vahvuus on mielestäni lukuvuosissa, jotka tavallaan kattavat aina tietyn kokonaisuuden sisäänsä...
Aikani loppui joten jatkan tästä ehkä myöhemmin...tai jätän pallon myös mielellään seuraavalle.
|
|
|
Post by dallan on Sept 24, 2006 17:37:21 GMT 3
Minulla ei ole fantasiakirjallisuudesta paljoa sanottavaa. Viimeksi lukemani kirja oli Leo Tolstoin Sota ja Rauha (tai oikeastaan kirjat, kun se 1500 sivuinen teos oli minulla neljässä osassa saatavilla). Fantasiaa se ei tosiaan ole. Muutenkaan en ole lukenut fantasiakirjallisuutta enää vuosiin, koska koen saavani toisenlaisesta kirjallisuudesta enemmän irti. Ei minulla silti mitään fantasiakirjoja vastaan ole ja lukisin ehkä niitä jos tietäisin hyviä kirjoja luettavaksi. Tietämykseni kirjoista yleensä on kovin suppeaa. Tällä hetkellä luen Italo Calvino -nimisen henkilön kirjoittamaa kirjaa Halkaistu varakreivi.
Joskus hyvin monia vuosia sitten luin Forgotten Realmisia aika monta kirjaa, mutta en todellakaan enää muista, että mitä kirjoja ne olivat ja en pitänyt siitä silloin. Sen jälkeen kuulin Dragonlancesta ja luin sitä monta kirjaa sitäkin. Jonkin verran hahmoja siinä kirjasarjassa oli, jotka kiinnostivat minua, mutta valitettavan usea kohta oli minulle pakkopullaa siinä, mitä piti odottaa, että itseään kiinnostavista hahmoista kerronta jatkuisi. Muistikuvani ovat noistakin kirjoista hämäriä, kun vuosia sitten niitäkin tuli luettua. Taru Sormusten Herrasta -kirjaa en tosiaan ole koskaan halunnut lukea.
Kaikkein eniten pidin lukemistani fantasiakirjoista Peter S. Beaglen kirjasta "viimeinen yksisarvinen", jonka nimen noiden edellä mainitsemieni kirjojen lisäksi ainoastaan muistan niistä fantasiakirjoista, mitä olen lukenut. Monet teistä ehkä ovat varmaan kuulleet tuosta klassikkosadusta. Toivoisin itse kovasti, että te muut kertoisitte, että mitä fantasiakirjailijoita tai -kirjoja suosittelisitte
|
|
|
Post by R.C. on Sept 24, 2006 18:19:25 GMT 3
( D'allan, olen pahoillani että muutin tuota aiheenavausta ennen kuin tajusin sinun olleen juuri kirjoittamassa siihen. Yritin kuitenkin pitää aloituksen yhä mahdollisimman hyvin tarkoitustaan vastaavana. Lähinnä omat litaniani alkoivat ärsyttää siinä määrin että päätin vähän karsia niitä muiden tieltä. )
Tuli tuosta kannanotostasi oikeastaan samantien mieleeni kysyä, mistä syystä et ole halunnut lukea TSH:ta ( Tarua Sormusten Herrasta )? Useimmat fantasiaharrastajat joiden kanssa olen keskustellut pitävät trilogiaa kuitenkin kuin 'kaiken fantasiakirjallisuuden alkuna ja juurena' ja jonakin sellaisena, joka yleissivistyksen raameissa tulisi lukea. TJN. ;^^
Vaan kuten aiemmin mainitsin, itselläni lukeminen lopahti kolmannen osan alkumetreillä, kun tarina oli siihen mennessä vastannut melko tarkasti elokuvien materiaalia, vaikka tässä tapauksessa pitäisi varmaankin sanoa toisinpäin ( elokuvathan ne tehtiin kirjojen pohjalta ). Sorruinkin katsomaan kyseiset rainat ennen alkuperäisiin teoksiin tutustumista, mikä saattoi osaltaan johtaa kyllästymiseeni. Aion kyllä vielä joskus lukea trilogian loppuun. Muista aiheeseen liittyvistä kirjoista kuten Silmarillionista sun muista en sitten tiedä... jos joku suitsuttaa ne taivaisiin, saattaisin kyllä harkita. Ja jottei kellekään jää epäselväksi, niin pidän kyllä paljon TSH:sta, vaikka lukemiseni sen parissa häpeällisesti hyytyikin puolimatkassa. ;^^ Tarina ja hahmot ovat oikein taitavasti ja kekseliäästi toteutettuja, kieliasu taasen ehkä vähän vanhahtava ja dialogit pitkäpiimäisiä. Mutta onhan se ehtaa kulttiainesta...
|
|
|
Post by submarine on Sept 24, 2006 18:45:37 GMT 3
Kaikki, mitä Pratchett ulos räkii, on erittäin suositeltavaa luettavaa. Ja niitähän riittää...
|
|
|
Post by dallan on Sept 24, 2006 18:57:40 GMT 3
On ehkä helpompi miettiä ensin, että miksi en lue sitä nyt, vaikka sen joskus sain lahjaksi. Syy on varmaan se, että ensinnäkin muut kirjat kiinnostavat minua enemmän ja toiseksi kyseinen kirja ei vain jostain syystä innosta minua. Jos vertaa nykyisiä lukumieltymyksiäni, mistä saa kuvan selaamalla vaikka klassikkokirjojen listojen teoksia ja vertaamalla sitä, mitä voin kuvitella Taru Sormusten Herrasta -kirjan olevan, niin ei liene ihme, että nykyään kirja ei minua enää innosta. Minä en sitä tunne, mutta voin kuvitella sen olevan taitavasti kirjoitettu seikkailukertomus. Ajatus seikkailukertomuksesta ei vain enää innosta minua.
On totta, että se on fantasiakirjaksi klassikko ja monet ovat sen lukeneet. Edelleen se on varmaan hyvästä syystä klassikko. Ehkä sitä pidetään fantasiaharrastajan yleissivistykseen kuuluvana. Kuitenkin silloin todella monia vuosia sitten, kun fantasiakirjoja vielä luin, niin minulla oli tuosta kirjasta mielikuva, että se olisi pitkästyttävä. Siksi kai en koskaan tullut lukeneeksi sitä, kun en edelleen kokenut tarvetta olla muiden kaltainen siinä, että olisin sen lukenut. Voi olla, että en olisi kokenut sitä pitkästyttävänä, mutta en enää pääse kulkemaan montaa vuotta taaksepäin ja kokeilemaan, että miltä se olisi sen ikäisenä tuntunut. Nykyään olen nähnyt ne elokuvat ja en pitänyt niistä enää. Ne näyttivät siltä, että ne olisivat vielä nuorempana minua ihastuttaneet, mutta niiden katselemiskokemus tuntui kuin historialta siitä, mistä joskus pienempänä pidin.
|
|
|
Post by R.C. on Sept 25, 2006 22:27:36 GMT 3
Submarine, olen saanut ( jostain ) käsityksen että Pratchett kirjoittaa melko komiikansävytteistä fantasiaa tjn.? Ainakin kansikuvat ovat melko kirjavia, mutta sen lähemmäs en ole aihetta vielä käynyt. Osaisitko sanoa, onko tässä ilmeisen runsaslukuisessa tuotannossa jonkinlaista jatkumoa kirjasta toiseen, vai voisiko jonkun kappaleen ottaa vain summittaisesti hyllystä? =) Ja jälkimmäisessäkin tapauksessa olisi mukava tietää, mitkä näistä kirjoista olisivat vielä erityisen luettavia ja miksi, jos vain satut muistamaan nimiä tjn.
Tai voivat muutkin Pratchettia lukeneet toki suositella. ^^ Kuten muitakin kirjoja, fantasiaa tai muuta. Tosin en mielellään aloittaisi mitään pitkiä spektaakkeleita kuten jotain Ajan pyörää tms. Kyseinen kirjasarja on niin moniosainen että puuduttaa jo valmiiksi...;- -
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Oct 15, 2006 23:19:03 GMT 3
Pratchettilla on käsittääkseni moniaita erilaisia 'sarjoja' joista muistan nyt itse lähinnä vain Magian Väri ja Valon Tanssi (en tiedä jatkuuko sarja). Nämä kirjat ainakin ovat peräkkäisiä tarinaltaan (ja suositeltavia). Lisäksi kirjat: Pyramidit, Vartijat Hoi, Eric, Vapaat pikkumiehet (nuorten kirja, tosin mahtava sellainen) ja Pienet jumalat (loistava) olen lukenut yksittäin ilman tietoisuutta muista sarjaan kuuluvista kirjoista (tosin Vartijat Hoi kirjassa esiintyi henkilöitä jotka esiintyivät muissakin kirjoissa, mutta sillä tuskin on kriittisintä merkitystä kirjan tapahtumiin). Lisäksi olen lukenut kirjoja, joita en nyt muista. Kaikenkaikkiaan pidän Pratchettin parodiaa messevänä ja oikein hauskana (olen monesti naureskellut kirja kädessä ja väitän, että nauran hyvin harvoin yksin ollessani [tai no miten sen nyt ottaa...]).
Fantasiakirjallisuudesta muuten pidän erityisesti Raymond E. Feistin kirjallisuudesta. Ainoana löytämänäni suomennettuna sarjana lukemani käärmesodan taru ( Mustan kuningattaren varjo, Kaupparuhtinaan nousu, Paholaiskuninkaan raivo, Pirstoutunut kruunu) vaikutti suuresti. Aikaisempaa kokemusta kirjailijan tuotoksista olen saanut tietokoneroolipelistä Betrayal at Krondor (joka pohjautuu tietääkseni yhteen kirjasarjaan, jota ei ole suomennettu: Riftwar legacy). Tässä maailmassa pidän erityisesti siitä, että magialla tai millään yliluonnollisella ei normaalisti ole mitään suurensuurta merkitystä ihmisten elämissä (tai ainakaan sitä ei hallitse joka toinen vastaantulija), eikä maailmaa sankareineen nähdä liian mustavalkoisessa valossa. Suosittelen lämpimästi kaikille, joiden mielestä dragonlancet vaikuttavat hieman liian eeppisiltä kertomuksilta (ei pahalla).
Tutustuin alunperin fantasiakirjallisuuteen Forgotten Realmseiden (Salvatoren Drow trilogia) ja Dragonlancejen (Weiss & Hickmann) parissa. Myöhemmin yritin lukea myös Tarun Sormusten Herrasta ennen elokuvien ensi-iltoja, mutta viimeistä kirjaa en koskaan saanut luettua. Liian raskasta tekstiä minulle. Kuitenkin kyseinen maailma on hyvin tarkoin ajateltu, ja mietitty ja tutkiskelen sen 'faktoja' sillointällöin. Hyllystäni löytyy myös Silmarillion, jota en ole koskaan lukenut kokonaan.
|
|
|
Post by R.C. on Oct 16, 2006 11:27:59 GMT 3
Kiitos noista Pratchett-listauksista, Akula, niistä on minulle varmasti jatkossa apua. =) Taidanpa luottaa arvioosi ja kokeilla jossain sopivassa saumaa tuota 'Pieniä jumalia' jos kirjastosta vain löytyy. Sitä ennen olen tuuminut lukea Anne Ricen 'Veren vangit', jota moni on niin ikään kehunut. Se tosin on kauhukirjallisuutta, ei fantasiaa. Tjah, toivon mukaan kirjanlukutaitoni ei ole pahasti päässyt ruostumaan, kun on viime vuodet lähinnä sarjakuvia puputtanut. ;- ^
Feist on minulle hämärämpi nimi, mutta tuosta kirjojen maailmasta mainitsemastasi kuvauksesta tuli mieleeni Robin Hobbin 'Salamurhaaja'-trilogian näyttämö, joka sekin oli mielestäni mukavassa määrin realistisemman tuntuinen. Ensimmäisessä kirjassa ei muistaakseni ainakaan matkattu pitkin maita eikä mantuja vaan pysyttiin kiltisti yhdessä paikassa ja seurattiin elämää siellä. Vasta kolmannessa osassa huokaisin raskaasti kun näin kanteen kuvitetun lohikäärmeen. ;- - Ei siihen sarjaan mitään myyttisiä olentoja olisi minusta tarvinnut sotkea, se oli loistava jo lähinnä poliittisena vehkeilynä itsessään. Noh, mutta oikein messevä se trilogiana kuitenkin oli, ja etenkin sopivan pituinen. Yritin sittemmin alkaa lukemaan jatkoa tälle kirjakolmikolle ( Lordi Kultainen, Narrin matka-> ), mutta aikomus tyrehtyi jo ensimmäiseen lukuun kun iski silkka ahdistus päähenkilön puolesta: 'Jättäkää tuo miesparka jo rauhaan!'. =D
Minulla taitaa olla tasan yksi fantsukirja hyllyssäni, se on kokoelma Moorcockin Elric-kirjallisuutta englanniksi. Piti tilaamani Akateemisesta kun ei mistään muualta tahtonut löytyä. Onkohan monilla muilla tapana ostaa kirjoja, vai köpöttelettekö yleensä suorinta tietä kirjastoon? =)
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Oct 16, 2006 12:12:59 GMT 3
Minä ainakin lainaan kirjastosta lukemistoni. Tosin muutamia kirjoja minulla on hyllyssäni, kuten linnunradan käsikirja liftareille ja silmarillion.
Michael Moorcockin Elric Melnibonelainen minun piti joskus vuosia sitten lukea ihan vaan jo sen takia että pelasimme porukalla Stormbringeriä aika kovasti. Se kuitenkin sitten jäi. Nykyään olen sitten lueskellut aikalailla vähemmän.
Hmm. Lohikäärme. No ei se Feistin tuotanto kuitenkaan 'niin' magiasta vapaata ole (on velhoja kuitenkin) etteikö siellä kaikenlaisia rotuja olisi ja muinaisjäänteitä. Tulin tähän päätökseen mietittyäni asiaa hieman lisää. Minusta se ainakin on 'realistinen' jossain määrin. No parasta kun kukanenkin itse ottaa selville, niin kai se selviää. Minä ainakin suosittelen. Se ensimmäinen kirja jotenkin tempaisee mukaansa.
|
|
|
Post by spyrre on Oct 16, 2006 22:36:02 GMT 3
Hmm. High-fantasiaa minulle, jos valita aivan itse saa. Historia ja fantasia ovat kaksi asiaa erikseen, eikä edeltävä vaihtoehto kovinkaan usein onnistu kiinnostamaan paljoakaan. Eeppisyydessä ei ole mitään vikaa niin kauan kuin se pysyy viihdyttävänä eikä mihinkään aivan idioottimaisuuksiin mennä, vaikka kyllä hiukan pienemmätkin juonikuviot käyvät jos ne onnistutaan pitämään kiinnostavina pelkän kuivan poliittisen vääntämisen sijaan.
Minulla on paha tapa lueskella fantasiaa aika paljonkin, vaikka tosiaan sarjakuvia on myöskin lähiaikoina tullut luettua, sekä aikoinaan myöskin "kauhua" melkoisesti. Ja sitten satunnaisesti kaikkea jännää ja turhaa "mystiikkaa" mitä sattuu löytämään, kuten "tietoa" kummituksista tai ihmissusista tai vastaavista. Prachettia on tosiaan tullut luettua myös minunkin, sekä myös Robin Hobbin kirjat, viimeksi lukaisin toisen osan "Narrin matka":sta, ennen sitä taisi tulla luettua Eragon. Myös Forgotten realmsit ja Dragonlancet olivat aikoinaan melkoisessa kulutuksessa, samoin DL:n kirjoittajien Kuoleman portti-sarja. Juu, kovin "sivistynyt" en taida lueskeluni kannalta olla, mutta minkäs teet. ^^; Viimeinen yksisarvinen ja Taru sormusten herrastakin on tullut joskus luettua, mutta en miksikään Tolkien-faniksi julistaudu.
On noita kirjoja tullut itsellekin ostettua aikoinaan, mutta nyt rahat kuluvat lähinnä sarjakuviin ja halpis-leffoihin, yleensä hinnakkaat kirjat täytyy hakea lähinnä vain kirjastosta. Jos humoristista fantasiaa kaipailee Prachettin lisäksi, voisin suositella myös kirjaa nimeltä "lohikäärmeen prinsessa" (kirjoittajaa en muista juuri nyt). Jatko-osia on ilmaantunut tuolle läjä, mutta ensimmäinen on kyllä silti ihan mainio vaikkeivat seuraavat enää aivan niin hyviä minusta olleet.
|
|
|
Post by merril on Oct 20, 2006 18:22:03 GMT 3
Tjaah. Minä olen kamalan heikoilla jäillä, mitä tulee näihin laajoihin keskusteluihin...muttamutta...
Minun käsitykseni fantasiakirjallisuudesta on aika tiukkaan tilaan rajattu- on tuo 'perussankarimättöhömpötys', jossa kuolemattomat sankarit vipeltävät pitkin maailmaa, uskomattomuuden rajoilla horjuen ja kaikensortin paholaisia teilaten. Näillä kirjoilla minä suurinpiirtein aloitin fantasiaharrastukseni, silloin joskus polvenkorkuisena. Heh. Näihin lukeutuu mielestäni aika liuta Forgotten Realmsin sepustuksista, joita yhä hyllylläni on aika liuta. Ei ole vain tullut luettua pitempään toviin.
En myöskään ole enää tullut lukeneeksi näitä satunnaisia lukemisia/ostoksia, aina Dragonlance-maailman kirjoista (en ole ikinä oikein sietänyt lohikäärmeitä) Raymond E. Feistin tuotantoon (jota, surukseni joudun myöntämään, en ole lukenut kolmea nidettä enempää, kirjat kun ovat jykeviä kuin tiiliskivet, vaikka hahmot ja maailma kiinnostavia olevatkin)...Kait Stephen Kingin 'Musta Torni' sarjakin tippuisi tuohon kategoriaan, mutta en ole viime vuosina vaivautunut etsimään jatkoa tuohon saagaan...kenties pitäisi. Teksti vaan oli silloin tällöin hieman karua mieleeni.
Nykyään kulutan pääsijaisesti lapsuudeninnostustani, Elfquest-sarjakuvaa, joka yllättäen (ja suureksi ilokseni) tuli uudelleenjulkaistua, joskin mustavalkoisena. Eihän tuo varsinaista 'kirjallisuutta' ole, mutta tarina, piirtojälki sekä hahmot jaksavat yhä kiehtoa. Muttamutta- mitä varsinaiseen fantasiakirjoihin tulee, pitäisi kait todeta että minulla on kyltymätön lukunälkä Pratchettin tuotantoon- minusta on mukava nauraa silloin tällöin, ja Kiekkomaailma hahmoineen on erittäin mieluisa luettava. Tälläkin hetkellä tuo 'The Truth' nojaa tuota tietokonepöydän kulmaa vasten, joka on uusin ostokseni. Pitäisi kait sanoa, että minuun vetoavat miekkosen terävä huumori, sekä arkipäivän sankarit kuten Rincewind ja Vimes- jotenkin sympaattisempia persoonia kuin yksikään siloposkinen säihkysäilä, joka tuppaa joka kirjassa pelastamaan maailman kaikensortin sotaruhtinailta, louhikäärmeiltä tai suurdemoneilta (huoh).
Erm, mutta siinä on vain vähäinen panokseni tähän puheenaiheeseen. Tiedä nyt, saako tuosta mitään irti, kun oli enemmälti mielipide kuin kannanotto, mutta eipä oikein muutakaan mieleen juolahtanut.
|
|
|
Post by mazero on Nov 10, 2006 15:36:32 GMT 3
Pratchett faneja!!! Hurraa! Itsekin olen lukenut alkupään tuotantoa - englanniksi tottakai. Kielivitsit ei avaudu suomeks kunnolla. Mort on niitä parhaimpia. Tuossa on kirjailijan Discworldeille itse laatima lukujärjestys.
The Colour of Magic (Magian väri) The Light Fantastic (Valon tanssi) Equal Rites (Johan riitti!) Mort (sama suomeksi) Sourcery (Velhous verissä) Wyrd Sisters (Noitasiskokset) Pyramids (Pyramidit) Guards! Guards! (Varijat hoi!) Eric (sama suomeksi) Moving Pictures (Elävät kuvat) - Ilmestyy syksyllä Reaper Man (Viikatemies) Witches Abroad (Noitia maisemissa) Small Gods Lords and Ladies Men at Arms Soul Music Interesting Times Maskerade Feet of Clay Hogfather (Valkoparta karjupukki) Jingo The Last Continent Carpe Jugulum The Fifth Elephant The Truth Thief of Time The Last Hero (kuvitettu) The Amazing Maurice and His Educated Rodents (Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät) Night Watch The Wee Free Men (Vapaat pikkumiehet) Monstrous Regiment
Toinen hyvä kirjailija on Neil Gaiman... kait jotenkin Pratchetin kaltaista. Kirjoja ei ole vain suomennettu, mutta kaukolainalla saa englanniks kirjastosta. Lukujärjestys:
Preludes and Nocturnes The Doll's House Dream Country Season of Mists A Game of You Fables and Reflections Brief Lives Worlds' End The Kindly Ones The Wake erillinen Dream Hunters ja uusin Endless Nights.
Suomennetut: Ilmeisesti vain Kalma-lehdessä Nukketalo 1 ja 2 Unien maa 1 ja 2 Usvien aika 1 eli jää kesken
(älkää onnitelko minua näistä listauksista... ne löytyvät risingshadowilta - tai löytyivät noin vuosi sitten. Uudempia teoksia ei tuolta löydy, mutta loogisesti voisi oletta että ne vois lukea noiden edellisten jälkeen)
TSH ja Silmarillion tuli luettua jo semmoset kaheksan vuotta sitten... siis ennen tätä uutta buumia. Tykkäsin paljon. Pienenä kun lukee, osaa eläytyä hahmoihin niin voimakkaasti. Kun lukee kirjat ennen elokuvaa, ei niissä ole muuta yhteistä kuin nimet ja perusjuoni. Niiden tunnelmat ovat aivan erilaiset. Jos katsoo elokuvan ennen kirjaa, kirjasta tulee kuin kirjoitettu elokuva eikä siinä juuri ole hirveämmin uutta.
Kiitoksia muuten vinkistä - Feist tuleepi ilman muuta luettua jossain välissä. Enden päättymätön tarina on kuitenkin kenties paras fantasiakirja, jonka olen koskaan lukenut. Siinä on niin leppoisaa lukea ja siihen on helppo eläytyä.
Jos scifin voisi laskea fantasiaksi, suosittelisin myös Doglas Adamsin viisiosaista trilogiaa (Linnunradan käsikirja liftareille, Maailmanlopun ravintola ja ne muut). Ne ovat todella hulvattomia ja ne on kirjoitettu todella rattoisaan sävyyn... hahmot ne ovat niin mahtavia!
Werberin Muurahaiset ja Muurahaisten kapina ansaitsevat myös tulla mainituiksi. Ne ovat äärimmäisen viisaita kirjoja ja niitä on mukava lukea.
Jaa... sarjakuvia ei ole tullut kuin kerran pari kokeiltua. Eivät oikein iske...
|
|