|
Post by The Animal on Aug 8, 2006 1:53:09 GMT 3
Paksu sumu leijaili meren yllä. Vesi oli tyyni, mutta sen pinnan rikkoi hiljalleen eteenpäin liukuva laiva. Se näytti täysin hylätyltä, aavemaiselta, vanhalta rötisköltä. Sen kyljessä näytti olevan reikä, mutta laiva ei silti uponnut. Pölyisellä ja sekaisella kannella oli kaikenlaisia esineitä, sekä muutama luuranko. Kannessa oli reikä josta pääsi ruumaan. Siellä oli pimeää ja kolkkoa .. Yhdellä seinustalla oli ketjut, joiden päässä roikkui olento. Se oli käsistään kiinni ketjuissa, jotka olivat niin lyhyet ettei tuo päässyt polvilleen tai istualleen, se joutui seisomaan vain. Olento oli virunut ruumassa monia vuosia ja sen pystyi nähdä tuon olkonäöstä. Sotkuinen mustatukka peitti likaisia kasvoja, melkein luurangon laihaa kehoa peitti rääsyiset vaatteet. 'Apua ..' Tuo kuiskasi jälleen kerran ja painoi päänsä rintakehäänsä vasten. Kannelta kuului rymähdys joka sai ketjuissa roikkuvan otuksen tärähtämään.
|
|
etna
Member
Kaunis, mutta tappava
Posts: 51
|
Post by etna on Aug 8, 2006 10:54:39 GMT 3
((Saako aloittelija tulla mukaan merenneito hahmollaan?))
|
|
|
Post by The Animal on Aug 8, 2006 20:54:00 GMT 3
(( Saa saa ^^ ))
|
|
etna
Member
Kaunis, mutta tappava
Posts: 51
|
Post by etna on Aug 10, 2006 11:11:16 GMT 3
((Kiitos. Hahmoni on muuten Shill.))
*Äkkiä meren syvyyksistä nousi kaunis viherhiuksinen pää. Se tarkkaili sinisillä silmillään lipuvaa laivaa. Olio kiersi laivaa hitaasti tuijottaen koko ajan sen kantta. Sitten se huomasi reiän laivan kyljessä. Pää tutkaili reikää, joka oli kovin pieni. Otus nosti räpylämaisen kätensä ja tarttui laivan kylkeen. Sitten se kurkisti reiästä sisään. Mitään ei näkynyt. Pelkkää pimeää.
Olio nosti toisenkin kätensä ja tarttui laivan kylkeen. Pian pystyi havaitsemaan, että olio oli merenneito. Merenneito molskautti vettä pyrstöllään ja näytti siltä, kuin se yrittäisi kiivetä laivaan. Pitkän yrittämisen jälkeen merenneito onnistui yrityksessään. Se oli nyt laivan kannella. Merenneito roikotti sinistä pyrstöään laivan reunan yllä ja nojasi hiukan taaksepäin. Äkkiä se alkoi laulaa kaunista sävelmää.
|
|
|
Post by The Animal on Aug 12, 2006 17:40:24 GMT 3
Tumman harmaan sinertävät silmät rävähtivät ammolleen ja tuijottivat merenneitoa. Tuon hengitys korisi ja kahleet lonksuivat, käsien haroessa ilmaa. " Sinäh .. Laske minut kahleistani.. " Olento kuiskasi ja kilautti kahleitaan. [ Todella lyhyttä .. inspis puuttuu .. ]
|
|
etna
Member
Kaunis, mutta tappava
Posts: 51
|
Post by etna on Aug 12, 2006 19:11:00 GMT 3
((Ei haittaa))
Merenneito käänsi päänsä ääntä kohti ja lopetti laulamisen. Se katsoi ketjuissa roikkuvaa olentoa suoraan silmiin eikä hievahtanutkaan. Merenneito oli vakava ja mietteliäs. "Miksi päästäisin sinut? Mistä tiedän mitä aiot tehdä vaupautumisesi jälkeen?" Se kysyi epäluuloisena. Merenneito katsoi syvälle olennon silmiin ilme värähtämättä.
"Minulla ei ole edes jalkoja, joilla voisin kävellä sinne vapauttamaan sinut. Ja miten sinut tulisi vapauttaa?" Merenneito piti lyhyen tauon. "Minulla ei ole mitään millä katkaisisin kahleesi."
((Saanko tiedustella onko sinulla peli kokemusta vai oletko myös aloittelija?))
|
|
|
Post by The Animal on Aug 13, 2006 11:41:53 GMT 3
Olennon silmät rävähtivät ja hyökkäsi eteenpäin, lysähtäessä kuitenkin kahleiden varaan. " Olen virunut täällä vuosisatoja.. Ja menisin vapautumisen jälkeen mereen, sillä lajiani ei ole tarkoitettu maaneläjäksi .. " Tuo puhui matalalla äänellä, välillä ääni korahtaen ja silmät kiiluen. Merenneidon tuijottaessa tuon silmiä, saattoi se tuntea äkkinäisen kylmyyden kehossaan. " Tarvitset vain avaimen .. mikä on tuolla pohjassa, mustan simpukan sisällä .. " Olento jatkoi ja heilautti toista kättään, ketjuen kilahtaessa taas.
[ On jonkun verran pelikokemusta .. ^^'' ]
|
|
etna
Member
Kaunis, mutta tappava
Posts: 51
|
Post by etna on Aug 13, 2006 17:53:27 GMT 3
((Selvä, ajattelin vain))
*Merenneito tuijotti yhä olennon silmiin. Se ei näyttänyt luottavan tähän ollenkaan. Merenneidon mielessä kävi hetken ajan ajatus syödä tuo outo olento, mutta hylkäsi sitten ajatuksen. Merenneito kääntyi olentoa kohti mitään sanomatta ja arvioi tätä katseellaan ilmeisesti varmistaakseen, oliko olento elämänsä kunnossa.
Äkkiä merenneito kääntyi ja hyppäsi takaisin mereen. Vedessä se sukelsi syvemmälle ja syvemmälle. Hän läheni koko ajan pohjaa, jossa lojui muutama simpukka. Ainoastaan yksi simpukoista oli musta, joten avain oli helppo löytää. Merenneito tarttui mustaan simpukkaan ja tutki sitä tarkasti. Sitten hän lähti kohti pintaa.
Vihdoin merenneidon pää pulpahti pinnalle ja se asetti simpukan hampaidensa väliin. Se kiipesi takaisin laivaan ja istahti samaan kohtaan, jossa jo aikaisemmin oli ollut. Merenneito nappasi simpukan suustaan ja ojensi sitä olentoa kohti. "Tätäkö tarkoitit?" Merenneito heilutti simpukkaa ja sieltä kuului kolinaa. Merenneito avasi simpukan ja löysi sieltä avaimen. Se tarkkaili sitä hetken ja huomasi sitten simpukan olevan elossa.
Merenneito kaivoi simpukankuoren sisältä valkoise ja limaisen eliön. Hän avasi kitansa ja paljasti samalla todellisen ulkomuotonsa: Merenneidon suu oli todellisuudessa valtava ja täynnä pitkiä veitsenteräviä hampaita. Merenneito tipautti liman suuhunsa ja nielaisi sen. Avaimen hän otti käteensä ja näytti kovin mietteliäältä.
|
|
|
Post by The Animal on Aug 13, 2006 18:35:35 GMT 3
" Juuri tuota .. " Olento sanoi käheällä äänellä. Moni olisi tullut paniikkiin nähdessään tuon hampaat, mutta tämä otus oli nähnyt tuota kauheampiakin asioita. Nyt tuo sulki silmänsä ja mumisi jotain, joilloin avai lähti leijumaan kohti olentoa. Se meni ensimäisen lukon luo ja niksautti sen auki. Painava rauta ketju tipahti olennon ranteen ympäriltä, joka oli täynnä nirhautumia. Toinenkin lukko aukesi helposti ja kahleet lojuivat maassa. Olento hypähti nopeasti merenneidon yli ja katosi yhtä´äkkiä tummaksi muuttuneeseen mereen. Laiva alkoi uppoamaan hiljalleen ja vesi jatkoi tummenemistaan. Silloin kauempana tuli tuo olento pinnalle, se oli nyt aivan erilainen.
Mustansinertävät hiukset olivat kauneilla laineilla ja ne kiiltelivät kilpaa syvänsinisten silmien kanssa. Tuon iho oli täysin valkoinen, mutta huulet olivat punaiset. Kynnet olivat koukkumaiset kuin kotkalla, mutta paljon pidemmät ja ranteista kasvoi lisä kynnet, joilla taasen pituutta oli kolmekymmentä senttiä. Tuolla oli hain leveä pyrstö ja muutenkin vyötäröä myöten oli olento hai. Suuri selkä evä lähti sen selästä ja silmätkin muistuttivat hieman muodoltaan hain elottomia silmiä. Olennon selässä oli samanlainen kuvioitus kuin tiikerihailla, joka jatkui myös pyrstöön ja käsiin. Ja kieli sillä oli kaksihaarainen kuin käärmeella ja suussa valkohain mahtavat hampaat, sekä leuoissa samanlainen puruvoima.
Petohan tuo oli, vangittuna tappamisesta laivaan mutta koska merenneito tuon avaimen toi ei voisi se tappaa pelastajaansa. " Haluan palkita sinut .. " Peto sanoi salamyhkäisesti ja katosi veden alle.
|
|
etna
Member
Kaunis, mutta tappava
Posts: 51
|
Post by etna on Aug 27, 2006 20:08:04 GMT 3
((Pahoittelen viivettä))
*Merenneito hämmästyi hiukan, kun olio hyppäsi tämän ylitse, mutta ei välittänyt siitä sen kummemmin. Vasta olion ollessa vedessä merenneidon kiinnostus syttyi. Shill tuijotti hain näköistä oliota ja kuunteli sen sanoja. "Vai olet sinäkin vedessä asuvia olentoja." Shill sanoi olennon mentyä. Lopulta Shill hyppäsi myös veteen ja sukelsi veteen. Merenneito yritti katsoa minne päin haiolento oli mennyt. Shill lähti uimaan suuntaan, johon luuli olennon menneen eikä yhtään pelännyt. Olihan hän itsekin peto. Merenneitoa vastaan ui kalaparvi ja Shill nappasi siitä pari ja tunki kitaansa. Sitten merenneito jatkoi matkaa tähyillen ympärilleen. Shill halusi löytään olennon, koska häntä oli ruvennut kiinnostamaan tämän sanat. Minnekköhän hän meni? Merenneito ajatteli uidessaan eteenpäin.
|
|