rincoeijaksakirjautua
Guest
|
Post by rincoeijaksakirjautua on Dec 10, 2007 16:02:17 GMT 3
Tristan nyökkäsi, mitäs tuosta, kysykööt, ei kai siinä mitään pahaa ollut, vaikka jotkut asiat, saivat jäädä lohikäärmeiden tietoon, mutta ne asiat, jotka saattoi paljastaa, niin mitäs tuosta, tietäkööt, ei se Trisatnia haitannut, mutta hyötyikö hän tuosta mitään? Ei kai. Piti olla nokkela, hänkin halusi tietää jotain uutta sillä eiväthän lohikäärmeetkään mitään kaikkitietäviä olleet, vaikka heitä usein pidettiinkin viisaina, ja ennen kaikkea pelottavina. " olen Tristan Condor, kutsu minua vain Trisatniksi... Onko siis mahdollista että kerrot teistä jotain, kun vastan kysymyksiisi, en nimittäin tiedä ihmisistä opaljoakaan, vain pahoja puolia, koska vaikka olen suosittu tietyissä kylissä, ei suosio tässä tilanteessa ehkä ole minun mieleeni, sillä en pidä tuosta ihmisen tuosimasta lajista, lohikäärmeen seivästyksestä." Tristan kohauttin olkapäitään, kuitenkin hieman tympääntynyt ilme kasvoillaan, ei saanut toisen ymmärtää että tuo olisi kuolematon, taikka ei välittäisi tuosat ihmisten harrastuksesta, sillä toisin se oli, hän alusi tietää siitä kaiken, jotta säilyisi hengissä, nyt ja myös huomenna ja ylihuomenna. "kysy siis Angelica, niin vastaan sinulle." Tristanin ääni oli ylväs, ja hän suoristautui täyteen kokoonsa, ennenkuin lyssähti taas maahan, saaden hiekan pöllyämään hänen ympärillään, ehkä myös toisenkin ympärillä.
|
|
|
Post by Aqwell on Dec 10, 2007 22:55:13 GMT 3
Angelica oli odottanutkin tätä. "No Tristan" Aqurae aloitti: "Pitääkö paikkansa, että lohikäärmeet keräävät arvo esineitä luoliin ja joskus kaappaavat kauniita neitojakin?" tyttö piti pienen tauon ja mietti uutta kysymystä. "Onko tota että lohikäärmeet syöksevät tulta, jolla pystyy sulattamaan kiviä?" hän kysyi. Angelica muistutti nyt enemmän pikkutyttöä joka kyseli tyhmiä. " Voiko lohikäärmeitä hankkia lemmikeiksi tai koulutaa suojelemaan?" hän vielä kysyi ja vaipui sitten omiin ajatuksiin. "Hmmm siinä taisivat olla kaikki nyt alkuun" Angelica totesi: "Niin ja en edelleenkään ole ihminen. Aquraet ja ihmiset eroavat toisistaan hyvin paljon. Me emme taistele muuta kuin pakon uhalla ja harjoituksissa... Emmekä havittele toistemme omaisuutta tai maita sillä tiedämme mitä siitä seuraa. " Aqurae piti tauon: "Niin me eroamme ihmisistä paljonkin... olemme enemmän lähempänä maageja kuin ihmisiä." Angelica lopetti selityksensä. Niin meitä ei metsästetä koska vain harva elossa oleva meistä tietää... tyttö ajatteli vaieten.
|
|
|
Post by Rinco on Dec 11, 2007 16:12:55 GMT 3
tristan kuunteli Angelicaa, tuon kuulustellessa häntä, hän kutristi kulmiaan ja hymyili sitten vemusti, hän voisi valehdella, hän piti siitä, mutta miksi, tuokin saattaisi. Tehdä ties mitä. "No, Kyllä, me keräämme arvoesineitä luoliimme,. koristeiksi tavallaan, pidämme niistä, ne kimaltavat ja sadehtivät, saaden häntämme nykimään, kunnes huomaammekin esineen olevan luolassamme, varastamme, tapamme ja teemme kaikenlaista mistä ihmiset eivät pidä. oma vikansa, antaisivat suosiolla. niin, ne neidot, riippuu vähän, jotkut pitävät siitä, mutta se riippuu aika lailla lajista. minusta ne ovat iljettäviä." Tristan kohautti olkapäitään ja katsahti tyttöä hymyillen hiukan enne kuin vastaisi toisee kysymykseen. "Osa lohikäärmeistä osaa syöstä tulta, se on tavallaan kuin magiaa, lohikäärmeiden magiaa. Kaikki eivät osaa käyttää magiaa, eikä syöstä tulta. mutta useimmat, se auttaa tasteluissa paljon. kivien sulattamisestaq ne tiedä, en ole koskaan jutellut muiden lohikäärmeiden kanssa aiheesta niin kauen että tietäisin."Hän sanoi lopun vähän haikeasti, hän ei osanut syöstä tulta, hänen äitinsäkään ei ollut osannut. "meitä lemmikeiksi!" Tristan huudahti järkyttyneenä. hänen silmänsä muuttuivat hieman surullisiksi, ja hän nyökkäsi hitaasti. "Kyllä, useimmiten ne otetaan poikasina, niille syötetään valheita jolloin ne luulevat asioita jotka eivät ole oikeasti tosia. Olen tavannut sellaisen, se olisi kurjaa, mutta kyllä niitä voi kesyttää."
Kun Tristan kuuli tytön mainiysevan maagit tuo loikkasi jaloilleen ja katsoi Angelicaa vauhkona, miksei hän ollut haistanut sitä! "Olet siis maagi." Tristan perääntyi hieman ja avasi siipiään vähän raolleen. "Kysyn siis kysymykseni siitä. Vainoatko lohikäärmeitä, onko lähistöllä muita maageja? missä he ovat?"
|
|
|
Post by Aqwell on Dec 11, 2007 20:33:14 GMT 3
Angelica mietiskeli asioita samalla kun Tristan kertoi vastauksia kysymyksiin. Hän ei ollu odottanut että häntä luultaisiin maagiksi ja siksi oli hieman kummissaan siitä. "Ei en ole maagi käsitit väärin. Me Aquraet emme ole maageja vain kohtalaisen läheistä sukua eräälle maagi lajille, joka on tapettu maagi sodan aikana lähes sukupuuttoon." Aqurae sanoi: "Niin heitä on todetusti enää yksi tai kaksi jäljellä eivätkä Aqwellmaagit ole koskaan metsästäneet edes lohikäärmeitä tietääkseni... En tiedä mikä yhteys heillä on teidän kaltaisiin olentoihin se kaiketi liittyy jotenkin Aqweleihin itsessään mutta joo ei siitä sen enempää." Angelica mietti missä ne kaksi tai se yksi mahtoi olla sillä hän oli ainakin valmis suojelemaan jäljellä olevia.
Angelicalle tuli surullinen olo ajatellessaan Aqwellmaagien kohtaloa joten hän päätti yrittää kääntää aiheen toisalle. "Eikö ole mitään muuta tapaa saada lohikäärmettä lemmikiksi kuin varastamalla emoiltaan, sillä se kuulostaa kauhealta.?" Aqurae kysyi vähän alakuloisen oloisesti.
|
|
|
Post by Rinco on Dec 12, 2007 16:42:50 GMT 3
tristan oli hetken hiljaa, hän mietti miten vastata angelica¨n kyswymykseen, vaikkei se ollut mikään kiva kysymys, ahdistava enimmäkseen, eikä kukaan lohikäärme varmastikkaan pitäisi sitä hyvänä tekona, pahimmillaan hänet saatettaisiin tappaa, jos hän paljastaisi tiedon, mutta nyt hän ei oikeastaan miettinyt sitä, vaan sitä että oliko tuolla takaajatuksia, mitä ajatuksia, ja miksi hän ehdes kysyi tuollaisia. "no, kaipa voisi, jos voisit saada lohikäärmeen luottamusken, se on vaikeaa. Lohikäärme voi auttaa sinua, ja antaa sinun ratsastaa selässään, mikä sekin on melko harvinaista, mutta luottamuksen saaminen on vaikeaa, hyvin vaikeaa, lahjonta ei tepsi, pitää olla nokkela, nokkelampi kuin me, muttei saa paljastaa olevansa viisaampi, sillä olemme tottuneet olemaan varuillamme, me villit ainakin, ja se tieto lisäisi vain vaaraa tulla syödyksi... emme katsos ota riskejä." sanat olivat kuin vinkki siitä ettei kannattanut yrittää, mutta tuskinpa tuo tajuaisi, kun kerran tahtoi aina tahtoi. "en kannata sitä että aiot kesyttää lohikäärmeen." Tristan hymyili vähän, kuin olisi musitellut jotain, mutta yritti kätkeä tuon.
|
|
|
Post by Aqwell on Dec 13, 2007 20:43:17 GMT 3
Angelica mietti kauan toisen kertomaa vihjettä ja suositusta. "Uskon että olet oikeassa. Lohikäärmeenä tiedät paremmin omasta lajistasi" Angelica totesi. Noita sanoja seurasi taas pitkä hiljaisuus. "Haluaisin jonkin erikoisen lemmikin, joka voisi katsella maailmaa puolestani." Aqurae totesi harmillisesti. Aqwelit ovat liian yleisiä eräässä mielessä. Lohiäärmeet ovat vaikeita ja vaarallisia, mutta mitä muuta sitten jää? tyttö kysyi itseltään. No jos ei muuta keksi niin ainahan voisi hankkia jonkin sekarotuisen koiran, mutta ne ovat vähän liiankin yleisiä hän ajatteli ja huokaisi hiljaa. Angelica otti kiven maasta ja heitteli sitä ilmaan. Tästä on tullut jotenkin pakonomainen tapa. Jos en voi pyöritellä miekkojani niin pitää tehdä se jollain muulla Aqurae tuumi ja naurahti hiukan. Äkkinäisillä mielialan vaihdoksilla oli joskus hyvätkin puolensa sen hän oli oppinut joskus ala-koulussa. Angelica muisteli niitä aikoja jolloin hän vielä eli perheensä kanssa. Niitä aikoja jolloin hän ei vielä ollut saanut Aquraeuuden painavaa taakkaa harteilleen. Tai ainakin hänelle se oli painava taakka, mutta hän koetti nyt keskittyä enemmän niihin hyviin aikoihin, jotta saisi varmasti kaiken surun pois mielestään.
|
|
|
Post by Rinco on Dec 14, 2007 22:21:26 GMT 3
"Tietenkin voisit hankkia lohikäärmeestä ystävän, ehkä ne ovat isoja, ja jotkut petollisia, mutta kilttejäkin löytyy. Jotkut ovat solmineet ystävyyssuhteen, se auttaa molempia osapuolia suuresti, ja ulkopuolisiakin, jos toinen on aivan mahdoton, ajattelea asiaa, ehkä se voisi toimia." Tristan vinkkasi Anelicalle silmää ja mietti hetken, ennekun jatkaisi. "Tai voisit kokeilla aarnikotkaa ja kissaa, ne eivät ehkä ole kovin uskollisia, mutta koira ehkä, ne kun ovat niin kovin avuttomia. Entä susi?" Tristan kysyi. "...Ne eivät ainakaan ole kovin suosittuja, mitä minä olen nähnyt, hevonen on melko suosittu, ratsuna pikemminkin, yksisarvinen on hankala saada kiinni, ellet ole neitsyt... ovat kuulemma hulluina niihin..." Lohikäärmeen äänessä oli pientä kiusoittelua, ja tyttö saattoi suuttuakin jopa mutta hän ei ollut huolissaan, hänhän sattaisi hypätä veteen ja uida silmän räpäyksessä tuon ulotuumattomiin, tai tehdä jotain vastaavaa, vähän väkivaltaisempaa tosin, vaikka se ei houkutellut häntä ollenkaan, tuon tappaminen tai millään tavalla satuttaminen ei tuntunut kivalta, olihan hänelläkin jonkin moista kunnian tuntoa, vaikkei tuota voinut kiittää sen liiallisesta käytöstä, oma vikansa, kannattaisi miettiä ennenkuin tekisi mitään typerää, vaikka sekin oli vähän kyseenalaista, lohikäärmeellä oli niin kovin erillainen käsitys typerästä kuin ihmisellä. ei hän silti pyytäisi ainteeksi, vaan tekisi jotain muuta. Eli otti ilmeekeekseen viattoman koiranpennun ilmeen, ehkä hän ei ollut ilmeilyn maailmanmestari, mutta meko hyvä kuitenkin, ehkä tuo luusisi että sanat oliavt tulleet hänen suustaan vahingossa.
|
|
|
Post by Aqwell on Dec 19, 2007 15:22:55 GMT 3
Angelica kuunteli Tristanin ehdotuksia. "Sudet ovat kuitenkin aika yleisiä joissain piireissä." hän totesi hiljaa. "Olisiko mitään pientä ja söpöä eläintä, joka voisi jollain tavalla olla myös hyödyksi?" Aqurae sitten kysyi toiveikkaasti. Aqwelit ovat sellaisia ja sellaisia on kohtalaisen helppo myös hankkia ja jos ei muuta vaihtoehtoa jää niin otan ehkä sellaisen. tyttö tuumi itsekseen.
Angelica oli jokseenkin erikoinen persoona välillä. Hän ei oikein ärsyyntynyt mistään kovinkaan helposti. Itseasiassa hän oli hermostunut kunnolla vain kerran elämässään, eikä nytkään siihen ollut tarvetta. Hän oli enemmänkin huvittunut kuin ärsyyntynyt toisen äänensävystä ja siksi hymyili jälleen kerran. No pienet asiat saavat välillä aiaan ihmeitä tyttö ajatteli, mutta pysyi toistaiseksi vaiti.
|
|
rincoeijaksakirjautua
Guest
|
Post by rincoeijaksakirjautua on Dec 19, 2007 16:27:11 GMT 3
tristan kohauttin olkapäitään, eihän hän voinut tietää mistä ihmiset ja kaksijalkaiset ylipäätään pitivät, se oli mahdototnta, moni kun oli ottanut avakseen olla salaperäinen. "No, onhan niitä marsuja ja kanejakin, tai voisit ottaa kalan, tai lampaan, jos nälkä yllättäisi olisi jotain syötävää." Tristan huomautti, hän piti ajatusta kovinkin viisaana, eikä nähnyt siinä mitään vikaa, vaikka moni ihminen katsoi nokkaansa pitkinn niitä joiden mukana oli joitan erikoisia eläimiä, mtai kotieläimiä ylipäätään, lampaita tai porsaita esim. "Tee mitä lystäät, mutt aolen sillä kannalla että lammas olisi paras." Hän tuhahti, ei ollut mitään sanottavaa, pähkäilkööt itse, ei häntä kiinnostanut, koska hän ei tarvinnut lemmikkejä, nyt tai ikinä.
|
|
|
Post by Aqwell on Dec 29, 2007 1:18:27 GMT 3
Angelica naurahti toisen ehdotuksille ja oli aikeissa huomauttaa muutamasta mainitsemastaan pikkuseikasta, mutta päässi olla hiljaa tällä kertaa. "No sinä olet lohikäärme, joten en ihmettele valintaasi." Aqurae totesi leikillisesti. Voisin jättää asian hetkeksi harkintaan hän tuumi hymyillen.
Angelica oli taas hetken hiljaa miettien uusia kysymyksiä. "Olisiko mahdollista että kertoisit minulle jotain lohikäärmeistä ja niiden tavoista Tristan hyvä?" hän sitten kysyi rauhallisella äänellä. Nuori Aqurae muisti että koulussa olisi opetettu jotain lohikäärmeistä, mutta se olisi tullut vasta myöhemmässä vaiheessa, joten nyt olisi mahdollisesti hyvä aika saada lisää tietoa tästä kiehtovasta lajista.
Yhtäkkiä Angelican liina löystyi ja tipahti silmiltä ilman että hän itse huomasi mitään. Aqurae näki oikean lohikäärmeen nyt ensimmäistä kertaa, mutta joutui luopumaan siitäkin, koska ei niinkään pitänyt räpsimisen aiheuttamasta tunteesta, joten hän nosti liinan takaisin silmille ja sitoi sen tiukemmin. "Anteeksi tuo ei ollut tarkoitus" tyttö sanoi korjaillen liinan asentoa vielä hiukan: "Ei tahdo pysyä millään paikoillaan."
((Anteeksi että kesti, mutta tässä on nyt jotain))
|
|
|
Post by Rinco on Dec 29, 2007 13:06:41 GMT 3
Tristan hymyili, hän kallisti päätyään ja mietti mitä sanoisi tytölle, sillä oli joitakin asioita joita ei ehkä kannattanut paljastaa, mutta hän uskoi ettei sanoisi niitä vahingossa, tai muutenkaan, mutta niitä arkisia asioita ehkä. "No... Tappelemme usein, joku ulkopuoliinen kuten sinä, voisi sanoa vain että reviireistä ja vastakkaisen sukupuolesta, mutta tosiasiassa asia on monimutkaisempi, sillä useimmiten pienempi lohikäärme pysyy kauempana suuresta, välttelee suurempaa, sillä suuremmat tietävät että ovat suurempia ja täten alkavat pomottaa pienempiä, ja komentelevat, mutta vaikka toinen olisi pienempi, on sekin yhtä ylpeä kuin suurempi, eikä siedä pomottelua, mikä toimii myös ihmisten suhteen, sillä ne jotka ovat eläneet vapaana, eivät vain siedä sitä, ehkä ymmärrät, se on paljon monimutkaisempaa kuin luulisi. " Hän sanoi ja kutristi kulmiaan hieman. "ellei sitten pienempi lohikäärme ole nokkelampi, ja nopeampi, usein suurempi häviää, sillä voima ei aina ole se mikä ratkaisee. on joitakin minua paljonkin pienempiä jotka ovat voittaneet minua paljonkin suurempia, mutten musita niiden nimiä, olen kai laska, mutten ole jaksanut kuunnella kun toiset yrittävät opettaa minua. Idiootit, opettelen pielummin itse lentämään kuin annan niiden pomottaa minua." Tristan mutisi ja puuskahti äreissään.
Hän katsoi kuinka toinen laittoi huiviaan takaisin silmiensä eteen, vähän kummastuneena Tristan kallisti päätään ja kysyi: " Ovatko kaikki tiedänlaisenne tuollaisia, voisin nimittäin kuvitella että tahtoisitte nähdä eteenne."
|
|
|
Post by Aqwell on Dec 30, 2007 0:12:13 GMT 3
Angelica kuunteli Tristania tarkkaavaisesti ja hiljaa painaen kaiken mieleensä. hän oli varsin hyvän tuulinen ainakin siihen saakka kunnes Tristan kysyi häneltä Aquraeista erään silmiä koskevan kysymyksen. Tyttö oli aluksi aivan hiljaa paikallaan katsoen tyhjyyteen ja miettien mitä sanoisi tuosoh. Hän kyllä tiesi vastauksen, mutta se ei ollut sitä. Se oli jotain ihan muuta paljon henkilökohtaisempaa, josta hän ei mielellään oikeastaan puhuisi, mutta kun toiset kerran sitä kyselivät oli hänen pakko vastata. Ennemmin tai myöhemmin. "Ei" Angelica vastasi hiljaa: "Olen ainoa. Ainoa geeni vioittunut koko Aquraeiden valtakunnassa." hänen äänensä voimistui loppua kohden samalla kun hän myös nousi seisomaan. "Kaikkien puhdasveristen joukossa olen vain ainut musta lammas. Ainoa virheellinen..." Aquraen ääni oli voimakas ja hän käytti myös paljon eleitä apunaan. "niin ainoa täysin mitätön ja tarpeeton koko valtakunnassa" Hän sanoi vielä paljon hiljempaa ja lysähti takaisin kivelle, josta oli lähtenyt.
Oli taas hetken hiljaista kun Angelica vain istui eikä tehnyt mitään. "Anteeksi. En hallinnut itseäni tuossa tilanteessa eikä siitä tarvitse sälittää. Minä olen täysin tarpeeton kellekään, joten ei sillä väliä" Hän sanoi hiljaa, mutta kuitenkin niin kovaa että sen pystyi selkeästi kuulemaan. Angelica oli taas oma sekoileva itsensä. Hän sekoitti asioita, mitkä olivat totta ja mitkä eivät, sillä tietyllä tavalla esitetyt kysymykset saivat hnet välillä sekoittamaan ajatuksiaan keskenään ja saamaan aikaan uusia, vääriä ajatus suuntia, jotka sumensivat väliaikaisesti hänen todellisuuden tajuntansa. Niin siksihän minä sieltä lähdin. Koska en ole puhdasverinen. En kuulu heidän joukkoonsa. En kuulu minnekään tyttö ajatteli ja huokaisi syvään.
|
|
|
Post by Rinco on Jan 1, 2008 17:20:32 GMT 3
Tristan kuunteli tyttöä huolissaan, hän ei uskonut tuon puheeseen, siis uskoi että tuolla saattaisi olla joku geenijuttu, mutta ei turha, kukaan ei ollut turha, tai sitten kaikki olivat turhia, tyttöä pitäisi vähän ojentaa tuosta. Tristan mietti happamana. "Kuulehan nyt, mikä on sinulle turha ja mikä tärkeä, etkö ymmärrä, ei ole mitään sellaista." lohikäärme sanoi hieman myreissään. " tiedätkös, ihmiset ovat keksineet koko systeemin, ne joilla on valtaa, ne keksivät mitä saa tehdä ja mitä ei, kun huomasivat että te tottelette häntä, ehkä teidän johtajanne on vahva, mutta minun mielestäni jokainen on tärkeä, teidän pitää päättää omista asioistanne, välillä edes suuruus ei tuo sitä tärkeyttä, mitä taidat haluta, mieti asiaa." Tristan hymyili lempeästi ja nousi istumaan.
Lohikäärme oli löytänyt tuona päivänä itsestään kiltimmän puolen, viisaamman ja vähemmän rajun puolen. jotkut lohikäärmeet olivat luonnostaan viisaita ja rauhallisia, jotkut taas ovat rajuja ja typerämpiä, jotkut ovat häseltäviä, mutta ehkä jokaisessa lohikäärmeessä oli vähän kaikkea, niinkuin sipsiä olisi dippailtu moneen eri astiaan, mutta vain osa mausteista maistuivat kun sipsin laittoi suuhun, mutta osa vasta vähän myöhemmin, kun huomasi että kieltä kihelmöi ja poltteli. Tytössäkin oli avrmasti kaikkea, itsevarma minä, jossain vähän syvemmällä, mutta tuo ei ollut löytänyt sitä, ei ollut kaivanut tarpeeksi syvätä, ja aarre odotti vielä jossain, oikeaa hetkeä, kun Angelica lopettaisi rypemisen itsesäälissä, se ei auttanut, paitsi jos oli mummojen itkettäjä, mutta tuskinpa.
Hän antoi tytön miettiä rauhassa, ehkä tuo oivaltaisi jotain, mikä auttaisi tuota myöhemmin, jos tuo ei ymmärtäisi, ehkä heidän keskustelunsa musituisi joskus hamass atulevaisuudessa tuon kieleen, ja tuo miettisi asiaa, siitä oliis loppujen lopuksi paljon apua, tai sitten ei. Jos tyttö ei ollut tyarpeeksi vahva. No... hän auttaisi, vaikkei hänkään mikään suuri ollut, ihmisten silmissä ehkä, muttei lohikäärmeiden, mutta pitikö hänen välittää? Hän voiis olla nokkela ja päihittää muut sillä, hän ei kuuntelisi lohikäärmeiden, eikä kenenkään ihaa enää, nyt tai koskaan. Tristan oli päättänyt asian, ja nyt hän voisi taas keskittyä tyttöön, eikä itseensä.
|
|
|
Post by Aqwell on Jan 11, 2008 15:22:26 GMT 3
Angelica käänsi päätään ylös Tristanin alkaessa puhua. Hän ei aluksi ymmärtänyt mitä toinen ajoi takaa, mutta se pani hänet miettimään asioita. Mikä nyt on oikein ja mikä ei? Onko tässä nyt mitään järkeä vai ei? hänen päässään pyöri kysymyksiä vailla vastauksia ja kaikki tuntui jotenkin sekavalta. Aqurae koetti selvitellä mielessään olevia kysymyksiä, muttei jostain syystä tai toisesta saanut puolistakaan selvää. Mitä tästäkin taas tulee? tyttö ajatteli yrittäessään selventää itseään.
Angelica horjahti hieman, ja oli pudota kiveltä, mutta sai onneksi kynsillään pidettyä kiinni kiven rosoisesta pinnasta, ja sai korjattua asentonsa. Tämä on taas varsin sekavaa. hän ajatteli yrittäessään edelleen työntää mielessään pyöriviä, vailla vastauksia olevia ja hyvin turhia, kysymyksiä. ”Oletko nyt aivan varma tuosta asiasta?” Aqurae kysyi Tristanilta saatuaan viimein sysättyä suurimman osan ajatuksistaan syrjemmäs, eli saatuaan mielensä noin suunnilleen selväksi. Tästä tulee vielä jonkinmoinen ongelma hän ajatteli itsekseen vaikkei ymmärtänyt miksi niin teki.
((Anteeksi kun kesti kauan -.-' ))
|
|
|
Post by Rinco on Jan 11, 2008 22:00:25 GMT 3
Tristan katsoi happana järvelle, ja mietti asiaa. "Kyllä, olen aika varma asiasta, mutta voisin kyllä mainita, että muillakin olennoilla taitaa olla osansa hyvän ja pahan käsitteen syntymiselle, ja oikealle ja väärälle, mutta humpuukia se kuitenkin on." Hän tokaisi yksinkertasiesti.
((joo, nyt ei oikein suju kirjoitus, joten tekstistä tuli aivan minimaalisen mitättömän vähän, mutta ehkä siitä saa jotain irti, tai ainakin voi kokeilla... *virn*
|
|