|
Post by Shady on Oct 19, 2007 14:29:18 GMT 3
(Ayumishouten tänne näin ))
Pieni syksyinen tuulenpuuska repi puista viimeisiäkin lehtiä. Lehtiä, joita tyynen peilipintaisen järven rannalla istuva tumma hahmo koetti epätoivoisesti sytyttää polttopuiksi käytettävien oksien päälle. Hahmo kirosi hiljaa itsekseen yrityksen epäonnistuessa jo neljättä kertaa. Viidennellä kerralla onnisti; tuli syttyi ja vampyyritar suojasi sitä käsillään siihen asti kunnes se levisi kuivista lehdistä oksiin. Helpotuksen huokaus pääsi naikkosen suusta kun tuo laski kädet takaisin sivuilleen ja nojautui hiukan kauemmas nuotiosta. Ilma oli koleampi kuin aikoihin ja vampyyritartakin paleli. "Viitta" oli paksu ja lämmin, mutta sen alla oleva avokaulainen mekko ei niinkään. Niinpä nainen nosti ison hupun pään peitoksi, kietoutui tiukemmin viittaansa ja veti kädetkin viitan sisään piiloon. Kuinkakohan kauan lumen tuloon vielä kestäisi? Tuskin moniakaan viikkoja. Kunhan ei vielä tulisi, sillä se vaikeuttaisi vampyyrittaren kulkemista. Eikä hän halunnut jäädä mihinkään pidemmäksi aikaa. Onneksi tästä olisi enää päivän matka läheiseen kylään. Naisen ravinnon tarve oli erittäin suuri, jo melkein sietämätön. Edes matkalla tämän järvenrantaan ei ollut tullut yhtäkään ihmistä vastaan, josta hän olisi voinut juoda. Eläimeen hän ei koski, ei kyllä ikinä, vaikka sitten heittäisikin henkensä.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Oct 19, 2007 14:54:14 GMT 3
Havinaa, narinaa, tuulen ulinaa. Puut palelevat, narisevat lehdettömyyttään ja tätä ympärillä tanssahtelevaa kylmyyttä ja maailman ylle laskeutuvaa pimeyttä joka kylmyyttä tanssittaa. Kylmyys kiristyi Auringon laskiessa, harva tällaisella säällä pihalla vaeltaa, öisin. "Pahus... Olisi pitänyt aavistaa tämä... Enemmän vaatetta..." Hiljainen ääni mumisee sitten hupun varjoista. Puhuja on mies, harmaaseen kaapuun kietoutunut, vyöllä miekan huotra jossa ase, vasemmassa kädessä suora, tummapuinen sauva jonka päätä koristaa valoa imevä musta kristalli.
Miehen vierellä kävelee tyttö joka tuskin 12 kesää nähnyt on, tytölläkin on yllänsä huppu mutta sen varjoista valuvat esiin paksut, punaiset hiukset. Mies värisee kylmästä, tyttö ei vaikuta olevan moksiskaan, kävelee vain hiljaisena miehen vierellä. "Marya.. Meidän pitää hakea vain se kivitaulu, sitten pääsemme lämpimään.." Mies sanoo sitten lohduttelevasti vaikka tiesikin ettei tytöllä ole kylmä. Kaksikon on määrä hakea kivitaulu joka järven pohjaan viskattuun arkkuun on lukittu. Järveä päin siis matka vie, ohutta polkua pitkin.. Ainoa ongelma on itse arkun noutaminen järven pohjasta.. Miten helvetissä sen voi saada ylös kun ei edes tiedä missä arkku on?`Hullukaan ei lähtisi veteen uimaan tällä säällä..
|
|
|
Post by Shady on Oct 19, 2007 15:50:59 GMT 3
Tuulen ulinan ja nuotion -joka nyt oli jo syttynyt kunnolla- puiden rasahtelun lisäksi oli täysin hiljaista. Vampyyritar tärisi kylmästä ja kalman kalpeat kädet liukuivat hitaasti pois viitan hihoista ja ojentuivat kohti liekkejä. Nainen katseli vaaleita käsiään.. kynnet täsmälleen yhtä vaaleat kuin sormet, joihin ne olivat kiinnittyneet. Edes lämmetessään kädet eivät saaneet pienintäkään sävyä, vaan pysyivät vitivalkoisina. Toisinaan Lucine olisi kaivannut niihin jotakin väriä... Vampyyrittaren herkät korvat havaitsivat nyt muitakin ääniä kuin nuotion ja tuulen. Ihmisiä mahdollisesti? Hiljaista puhetta, lähestyviä askelia. Sanoja nainen ei erottanut, eikä sitä kuinka monta tulijoita oli. Melko varmasti enemmän kuin yksi, sillä kuka nyt yksin keskustelua harjoittaisi. Varmuuden vuoksi Lucine riuhtoi huppua enemmän kasvojensa suojaksi, jos tulija -tai useampi- olisivat ihmisiä eivät he välttämättä tajuaisi näkemättä kasvoja mikä hän oli. Vampyyritar toivoi hiljaa mielessään että askelten äänet lähtisivät vaimenemaan ja hän saisi kerrankin olla rauhassa, mutta ei. Askeleet sen kun lähestyivät, mutta toisaalta tässä saattoi olla myös mahdollisuus...
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Oct 22, 2007 12:44:13 GMT 3
Parivaljakko astelee eteenpäin, toinen siis kylmissään, toinen iloisena. Järven pitäisi näkyä jo hetken päästä, Mevezah tietää sen. Tyttö tämän vierellä alkaa hymyilemään, pian katse käännetään kaapuun verhoutuneeseen mieheen. "Opettaja, joku on täällä.." Sanat sanotaan helisevästi, Meve pysähtyy ja niin tekee tyttökin. Tyttö näyttää hiljenevän, lopettavan iloisen hymyn, hän luulee että on tehnyt jotain väärin. "Ei, et sinä mitään väärin tehnyt, hyvä kun ilmoitit." Mevezah kuiskaa sitten hiljaa, tarttuen tyttöä kädestä hiukan tiukempaa. Hetken aikaa mies katselee ympärilleen, täälläkö muka joku? Hiukan varovaisemmin, asioita pohtien mies jatkaa matkaa, tyttö seuraa. Pian tuon jälkeen, parin puun takaa jo näkyy tuo järven pinta, tasaisena, kauniina, peilinä. Tosin nyt hiukan kauempana näkyy myös valonlähde, tuota ihmettelemään Mevezah jää, tyttö vierellä aivan hiljaa, järven kauneutta ihastellen.
|
|
|
Post by Shady on Oct 22, 2007 14:05:29 GMT 3
Tulijat pysähtyivät, lisää puhetta, hiljaisia kuiskauksia. Sanoja oli vieläkin mahdoton erottaa, vaikka tulijat olivatkin jo huomattavasti lähempänä. Vampyyritar kiskoi mustaa vaatettaan yhä tiukemmin ympärilleen, hän tunsi olonsa melko turvattomaksi. Kuka tahansa nyt voisi hyökätä puukon kanssa ja iskeä sen varomattoman selkään. Lucine veti yhden hyvin syttyneen kalikan hieman erilleen muusta nuotiosta, jättäen kuitenkin sen toisen pään vielä tulen nuoltavaksi. Tällä hän aikoi puolustautua, jos siihen tarvetta ilmenisi. Vampyyritar kurkki huppunsa suojista metsänrajaan. Katse lipui niin pitkälle kuin se ylsi. Ei ketään.. vielä, nainen lisäsi mielessään hieman myrtyneenä. Hän tuijotti tuleen, valmiina tarttumaan palavaan oksaan. Nainen kuunteli. Ei kuulunut enää mitään. Hän käänsi uudemman kerran katseensa kohti metsää. Muutaman puun takaa vampyyritar näki vilahtavan jotakin harmaata, ihmisiä. Lähestyviä sellaisia. Katse kävi taas nopeasti kalikassa, siinähän se oli edelleenkin tallella. Mikä sen nyt olisi pois vienyt, hänen turvansa.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Oct 30, 2007 17:01:56 GMT 3
Hetken ihmeteltyään, pohdittuaan ja päätettyään mies kyykistyy tytön tasolle, laskee kämmenensä tämän pään päälle ja suo pienen hymyn. "Odota täällä.. Juuri tässä.. Ymmärrät..?" Mevezah kuiskaa sitten hiljaa tytölle, iloisesti tuo nyökkääkin. Mies kohoaa ja vilkaisee järveä, sitten puita, kylmää ja pimeää, tuulikin on jäädytetty. Huppuansa paremmin kasvoille asetellen mies lähtee nyt kohden valoa. Oksat rasahtelevat jalkojen alla kun valo voimistuu.
Hetken päästä, mies saapuu kohdalle josta näkee tuon nuotion, nuotion äärellä olevan hahmon, yksin, onneksi, yksi ei yleensä meinaa hankaluuksia. "Iltaa." Mevezah sanoo sitten äänellä jonka toinen kuulee selvästi, kesti hetken ennenkuin mies sai kakaistua sanansa suustaan. Nyt kuitenkin hiljennytään, Mevezah vain jähmettyneenä, kaapuunsa peittoutuneena, ulkoasu puhukoon, toinen vastatkoon.
|
|
|
Post by Shady on Nov 5, 2007 17:46:00 GMT 3
Askeleet lähestyivät taas. Tällä kertaa vain paljon, paljon lähempänä. Mustaan viittaansa kietoutunut hahmo ei tehnyt elettäkään huomioidakseen tulijaa ennenkuin mies -ääni kuului selvästi miehelle- tervehti häntä. Huputettu pää nousi hiukan, mutta jätti silti naisen silmät tummaan varjoonsa. Näiden silmien katse lipui miehen päästä varpaisiin ja nainen totesi tulijan näin nopeasti silmäiltynä melko harmittomaksi, mutta silti hän piti palavaa kalikkaa yhä käden ulottuvilla. "Iltaa." Nainen vastasi innottomalla, kylmällä sävyllä vaikkakin huulille levisi pienoinen vino hymy. "Mitä te mahdatte tehdä täällä näihin aikoihin?" Hän jatkoi samalla sävyllä kuin aiemminkin ja sama koruton hymy säilyi yhä kasvoilla. Oli paljon mahdollista että mies ei olisi halukas vastaamaan kysymykseen, mutta ei hän menettänyt mitään kysymällä ja vastaus tyydyttäisi hänen koko ajan kasvaavaa uteliaisuuttaan.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Nov 13, 2007 17:02:05 GMT 3
Mevezah humisee hlijaa, tarkkailee tuota yhä varjonsa pimennoista, punniten, vartoen.. Toinen tervehtii ja pian kysyy perään jotain, Mevezah hymähtää..
Vielä hetken hiljaa oltuaan herra sitten vilkaisee taakseen, näkee, paremminkin kuulee pienen tytön jupinat, hän siis on yhä paikallansa. "Mielestäni naisen ei kuulu olla tällaiseen aikaan, tällaisella säällä.. Tällaisessa paikassa." Mies puhuu sitten matalalla äänellä, eihän nyt omaa asiaansa kertoisi.. Sanansa sanottuaan mies ottaa pari askelta kohden naista, epäileväisenä. "Ehkäpä.." Mies mumisee sitten, pohtien jotain, katse kääntyy maata kohden ja käsi kohoaa leuan alle.. Mevezah vaikuttaa siltä kuin olisi täysin väliinpitämätön tuosta toisesta, nyt, pohdinta vaikuttaa olevan melko tiivistä, niinkin tiivistä että todellisuus hukkuu.
|
|
|
Post by Shady on Nov 24, 2007 13:27:48 GMT 3
(( Anteeksi että on taas tää vastailu kestänyt ))
Vain hymähdyksen nainen sai vastaukseksi eikä se todellakaan riittänyt tyydyttämään hänen tiedon janoaan. Hupun varjon alle peittyneet kulmat rypistyivät aavistuksen miehen nopean aiheen vaihdon johdosta. "Hmmh.." Tyytymättömyyden sävyttämä äännähdys -tai puuskahdus- pääsi naisen suusta. Hän kohottautui seisomaan täyteen pituuteensa, joka ei aivan tuon miehen mittaan yltänyt mutta siitä huolimatta olisi häntä voinut pitkäksi sanoa. Nainen kiskaisia huppua paremmin kalvakoiden kasvojensa suojaksi ennenkuin puhui. "Kiitos huolenpidosta, mutta enköhän kykene itse päättämään missä minun on sopiva olla mihinkin aikaan ja millä säällä." Sanoja seurasi pieni hymy, joka ei kuitenkaan ulottunut silmiin asti. Miehen pohdinta ja hiljainen mumina sai naisen kulmat rypistymään entisestään. Mitä tuolla mahtoi olla mielessään? Uteliaisuus senkun kasvoi, mutta mitään hän ei ollut vielä toistaiseksi onnistunut nyhtämään miehestä irti.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Dec 7, 2007 20:01:21 GMT 3
(Minullakin kestää, en voi moittia, yhtään.)
"Niin monesti sanotaan.. Mmh.. Inituaalit ovat niin tietämättömiä monista vaaroista ja mahdollisuuksista.. Eivät käytä edes käytä kaikkea sitä mitä kykenisivät käyttämään.." Mies jupisee sitten hiljaa, sanoen asian aivankuin olisi itse pohtinut sen mitä nainen äsken sanoi. "Tai sitten olet peto pimeyksistä.. Jos nyt pedoksi voi sanoa.. Jumalat eivät katso kokoon, tahi kehoon.." Mies jupisee sitten hiukan lisää, näyttäen saavan sitten heräyksen. Heräys tapahtuu säpsähdyksenä, askeleena taaksepäin ja katseen kohottamisena naiseen. "Sää tosiaankin on kylmä.." Mies sanoo sitten kuulostaen jokseenkin poissaolevalta, vaikka vaikuttikin olevan hyvin varautunut mahdollisiin.. Yllätyshyökkäyksiin?
|
|