|
Post by Rinco on Aug 4, 2007 19:07:54 GMT 3
Tristan nyökkäisi miettien elämää vampyyrina, tämä katsahti Lucaan. tristan irvisti velmusti tälle, tietäen että Luca olisi mielummin kantanut Lamia itse, kuin antanut tämän mennä nälkäisen lohikäärmeen selkään, joka oli joskus melko arvaamaton. Väsymys painoi tämän siipiä, vaikkeivat he olleetkaan matkanneet kovin pitkään, mutta muutaman päivän paasto oli vienyt omansa. Lohikäärme haukotteli ja liisi aina kun mahdollista. "Tiamaan ei ole enää kovin pitkä matka, ehdimme sinne ennen kun aurinko on ehtinyt puiden taa, aiotteko hyökätä yöllä vai heti kun olemme ehtineet kylään?" Tristan kysyi miettien kuinka monta lehmää hän tappaisi tällä kertaa, vaikka hän tiesi että jaksaisi syödä ainoastaan kaksi, jonka jälkeen hän nukkuisi seuraavan kuusitoista tuntia.
|
|
|
Post by Rinco on Aug 25, 2007 22:05:06 GMT 3
(( No, kun peli ei etene, tai olet tauolla, enkä jaksa odottaa^^ niin taidanpa kaapata lohikäärmeeni tästä pelistä ja oli mukava pelata kanssasi, ja jos vielä jatkat pelaamista olisi mukava jos voisimme pelata uudestaan. mutta jos et, oli mukava "tavata". ))
Tristan jäykistyi kesken lennon kuin lankku, hänen silmänsä olivat pullistuneet ulos kuopistaan ja korvat olivat nousseet ja kääntyilivät sinne tänne. Lohikäärme kellui ilmavirran mukana hetkisen, sen pää nousi ylös ja silmissä vilahti pelko, mutta vain hetkisen, se oli pyyhitty pois. Levottomuus paistoi silti Tristanin kasvoilta, ja sen pystyi päätellä tämän eleistä.
Kultainen karva tanssahteli puolelta toiselle, ja tuuli kantoi mukaanaan tuttua, mutta niin vierasta tuoksua, Tristan olisi voinut vannoa hajun tulevan druidien, velhojen ja suurten noitien ruumiista.
Lohikäärmeellä oli heikkouksia, jotkä tämä piilotti huolellisesti, mutta suurin heikkouksista oli että hän pelkäsi magiaa, siitä oli ollut haittaa koko Tristanin elämän ajan, eikä hän halunnut sekaantua siihen nyt, piti keksiä suunnitelma, mutta hän ei voinut mennä Tiamaan, lohikäärme oli varma että haju tuli sieltä. Pudistellen surullisena päätään Lohikäärme näki silmänurkastaan ihmisen, ja sen ylihuolehtivan höperön siivekkään ihmisen, lohikäärmeen mielessä kävi jos he olisivat yrittäneet viedä hänet ansaan, lohikäärmeiden loppu. Kauhuissaan Tristan vilkaisi Lucaa, ja teki äkillisen liikkeen jonka hän toivoi tiputtaneen vampyyrin hänen selästään, mutta Tristan ei tuntenut eroa, hän uskoi menettäneensä hetkeksi tunnon selästään, hän teki toisen liikkeen joka olisi tiputtanut kuninkaankin lohikäärmeen kyydistä. Tristan katsahti velmusti Lucaa ja halkoi ilmaa siivillään yhä uudestaan ja uudestaan, nosti päänsä uljaasti, ja teki puoli voltin ilmassa ja lensi yhä kauemmas ja kauemmas Lucasta, jättäen viimeisen katseen siivekkääseen ja sydän pumppaillen tämä lensi niin nopeasti kuin vastatuuleen pääsi, niin nopeasti pois tiamasta.
Katsomatta kertaakaan taakseen hän jatkoi matkaansa ohi lammen, metsien, mykroksen, suuntanaan jokin uusi paikka, turvallinen jossa ei olisi vaaraa velhoista, jossa hän saisi palautua rauhassa levätä ja syödä. Lohikäärme ei silti voinut olla ajattelematta että oli hän ollut aika ilkeä, mielissään siitä tämä hihitti hiljaa korkealla ilmassa, niin myös eksyksissä, mutta onnekseen tuolloin tämä ei sitä tajunnut, vasta myöhemmin.
|
|