|
Post by cihhulainen on Jul 24, 2007 12:25:08 GMT 3
// Pelailen aluksi vähän yksikseni Lamilla ja Lucalla mutta saa (=lue: jos et tule seuraksi, en vastaa teoistani) tulla mukaan // Pienen tytön näköinen varjovampyyri hyppelehti puusta puuhun. Täydenkuun valossa kylpevän metsälammen pinta hohti sysimustana, tyynenä. Yön hiljaisuutta rikkoi vain pöllön huuto jossain kauempana. Täällä.. Täällä on epätavallisen hiljaista.. Tyttö ajatteli ja vilkaisi ympärilleen ennenkuin loikkasi alas oksalta metsälammen rannalle. Se katsoi kuinka pinta särkyi muutaman lehden tipahtaessa sen mukana. '' uu-u uu-uu-u-huu.. '' Se hymisi ja muisti laulun jota äiti hyräili joskus tämän ja Koaramin ollessa vielä vauvoja. Hän muisti koko laulun sanoineen. Yhtäkkiä jostain korkealta, ilmasta kuului siipien läpsytystä. Lami hypähti seisomaan ja katsoi taivaalle, jossa yksinäinen kuu valaisi taivaalla lentävän enkelin. Tai siltä se ainakin näytti. Poika - noin 17 vuotias - oli täysin valkea siipiä myöten, vain punaiset silmät tarkkailivat maassa tähystävää tyttöä. Näytti siltä että poika aikoi laskeutua. Mit.. Kuka tuo on? Lami ajatteli ja hypähti lammen ylle kaartuvalle oksalle, lehvistön suojaan istumaan. Lami katsoi kuinka albiino poika laskeutui ja taittoi siipensä taakseen. Poika vilkuili ympäristöä ja näytti siltä että se oli huomannut tytön. Perh.. Kuka hemmetti tuo on!? Se ajatteli jo enemmän ärtyneenä kun poika asteli lähemmäs lampea, katse tytön silmissä mikä sai tämän punastumaan. '' Kuka sinä olet? '' Tyttö tiuskahti ja loikkasi puun oksalta lammen toiselle puolelle peittäen punastustaan. Poika vain naurahti ja vastasi; '' Luca. '' Lami kohotti kulmakarvaansa ja risti käsivartensa kertoakseen ettei ollut tyytyväinen vastaukseen. '' Kuka sinä olet? '' Poika toisti Lamin kysymyksen ja tyttö mulkaisi tätä pahasti. '' Ja se kuuluukin sinulle? '' Se tiuskahti vaikka tiesi olevansa melko lapsellinen. Yhtäkkiä, kun se kohotti katseensa pojan verenpunaisiin silmiin, heidän välilleen kohosi sanaton yhteys ja molemmat lysähtivät voimattomina eteenpäin, kaatuen lampeen. Lami tunsi vahvojen, kylmien käsivarsien vetävän itseään mustasta, todella syvästä pimeydestä. '' Mmmh.. Mitä tapahtui? '' Lami mutisi. Hän avasi silmänsä ja näki äskeisen pojan - Lucan - edessään. Ilman äskeistä valkeaa viittaa. '' Mitä-mitä hemmettiä..!? '' Lami huudahti ja kompuroi pystyyn ja tajusi että valkea, kevyt viitta oli hänen harteillaan. Poika hymyili ja sanoi; '' Menetit tajusi.. Se oli yhteys, Koalami '' Tajutessaan tytön tuijottavan itseään, joka oli pelkissä alushousuissa, hän punastui ja otti kaapunsa ja viittansa tytön yltä. '' L-laitoin n-ne lämmittämään.. Viitan meinaa.. '' Poika sopersi ja veti kaavun ylleen. '' Mistä tiesit nimeni? '' Lami kysyi ja huomasi kuun hävinneen mustan pilven taakse. Ensin oli aivan pimeää, vain kaksi verenpunaista silmäparia tapitti toisiaan. Sitten kuu tuli takaisn näkyviin ja Luca vastasi; '' E-etkö ymmärrä? '' Se näytti hieman pettyneeltä mutta kertoi tytön olevan tämäm suojatti. Lami tajusi Lucan olevan jonkinlainen suojelusenkeli eikä puhunut juuri enempää, kun poika istahti lammen yllä olevan puun oksalle katse yhä tytössä. Pojasta huokui ystävällisyys, jokin lämpö. Tuntui kuin olisi löytänyt vanhan ystävän uudestaan. Lami hypähti maahan istumaan ja alkoi koota kasveista eläimiä ollen taas sama, leikkisä itsensä. Tyttö vilkuili vähän väliä poikaa, joka nojasi puuhun oksalla istuen. Lopulta aamuyöstä Lamia jo haukotutti ja ennenkuin hän ehti tajuta, oli jo nukahtanut. Aamulla tyttö heräsi pojan siipien suojista, oksalta istumasta. Lami ei voinut tunnustaa nukkuneensa enemmän kuin hyvin mutta tekeytyi suuttuneeksi pojan paapoessa häntä niin, olkoonkin vaikka minkälainen suojelusenkeli. Yleensä Lami ei nukkunut öisin, mutta oli valvonut monta yötä ja päivää. '' Tarvitset verta. '' Luca totesi kun Lami istahti lammen rannalle antaen varpaidensa vajota mustaan veteen. Auringon säteet leikkivät veden pinnalla. Koska Lami ei ollut täysiverinen vampyyri, sen ei tarvinnut pelätä oksien lomitse säteilevää aurinkoa.
|
|
|
Post by Rinco on Jul 25, 2007 8:54:53 GMT 3
((änkeän mukaan Tristan hahmollani ) Tristan tallusteli pöheikössä etsien juotavaa, hänellä oli niin kova jano että olisi voinut juoda itsensä ähkyyn, hän tiesi että jossain lähellä oli vettä, mutta missä, sitä hän ei tiennyt. Lohikäärme nosti päänsä ruusupuskasta, sen korvat kääntyilivät uteliaasti suuntaan jos toiseen, joku puhui. "Tarvitset verta." Sanat kaikuivat puiden lomasta kuin veden pinta olisi tuonut ne tänne saakka. Vettä. Tristan räpiköi oksien suojasta ja näki omia jälkiään monesta kohti. "Vai olen minä kulkenut rinkiä." Hän pudisti päätään ja jatkoi matkaansa suuren ruusupensaan läpi. Ruusun piikit pistelivät ristanin jalkoja kun tämä koikkelehti niiden ylitse. Auringon valo heijastui lammen pinnasta kirkkaampana kuin lohikäärme oli luullut, se teki sekunnin murtoosaksi Tristanin sokeaksi, ja tämä käänsi katseensa äkkiä pois auringosta, kunnes tottui h ieman valoisampaan ympäristöön kuin ruusupensas pöheikköön. Lammen toisella puolella oli jotain elollista. Ihmisiä. Tristan irvisti ilkikurisesti. Taitaa olla aika mennä peloittelemaan niitä, ei kai tässä muuta tekemistä olekkaan. Mutta ensin juon hieman. Tristan levitti siipensä suuren metelin soiden taustalla ja räpytteli niitä kunnes oli ilmassa, hän karjaisi ja syöksyi lammen syvyyksiin.
|
|
|
Post by cihhulainen on Jul 25, 2007 10:17:51 GMT 3
// ^^ //
Luca kuuli läheltä askelia mutta aluksi ei välittänyt. Se tarttui tytön käteen ja veti tämän seisomaan. Lami näytti uhmakkaalta pikkutytöltä. Se ei pitänyt paapomisesta ja komentelusta. Yhtäkkiä ruusupöheiköstä asteli lohikäärme. Luca oli tyyni. Se katsoi kuinka lohikäärme syöksyi mustaan veteen. Lami kiljahti jääkylmän veden roiskuessa metsäaukiolle ja katsahti Lucaan. Poika veti tytön siipiensä taakse, nousi paremminn seisomaan ja valmistautui jo lohikäärme aikoi syöksähtää ja hyökätä. Ei niistä ikinä tiennyt. '' Pysy siellä! '' Luca kivahti Lamille kun tämä halusi nähdä mitä tapahtui. Pojan ääni ei ollut määräävä, se oli melkein pyytävä ja sellainen kuin keskittymisrauhaa haluavan ääni. Albiino poika katsoi lammen mustaan syvyyteen odottaen lohikäärmeen hyökkäystä.
|
|
|
Post by Rinco on Jul 25, 2007 12:40:14 GMT 3
Tristan työnsi päänsä lammesta aivan omituisen siivekkään ihmisen edessä. Sen mustat silmät tarkkailivat ihmistä uteliaana ja hieman hämmentyneenä. "Mikä ihme olet, sinulla on noin hienot silmät ja siivet, mutta et pelkää, en pidä siitä." Tristan sanoi ehkä hieman liian innostuneena, sillä ei ollut tottunut juttelemaan muutamaa minuuttia pitempään ihmisen kanssa joka ei ollut pelännyt häntä.
Lohikäärme työnsi huulensa veteen ja hörppäsi kolme pitkää kulausta kurkkuunsa, tämän korvat olivat luimussa ja selkä kyyryssä veden alla. Hän lipaisi huuliaan ja näytti suuret valkeat hampaansa tahallisen selvästi, jotta saisi vieraalle selväksi että aikoisi käyttää niitä tarpeen tullen, vaikka se olisi melko epätoden näköistä. Kyllä, Tristan haastoi mielellään riitaa, muttei ihmisten kanssa, varsinkaan noin kiinostavan kuin siivekkään, kuka ties se olisisi ollut vaikka maagikko. Tristan värähti, aina hänelle oli toitotettu. 'älä rupea tappelemaan maagikon kanssa, ne ovat sinua vahvempia ja ovelampia, sama koskee ihmisiä, ne olivat ovelia ja niillä oli aseita minkä teholle emme mahda mitään, ne lävistävät sydämmen enne kun ehdit tehdä mitään.' Niin sanoi äiti ja isä aina, oppi oli mennyt melkein perille, ihmiset olivat kerta kaikkisen kiinostavia ja maagikot... no, kunnioitusta herättäviä ja pelottavia.
Lohikäärme nousi vedestä hiljaa ja oli melkein siivekkään edessä. Tristan levitti siipensä ja peruutti pää kohotettuna ja korvat edessä kiinnostuneena, tämä oli nyt noin kahdeksan metrin päässä siivekkäästä ja näki sen takana olevan tytön, pieni tyttö. En tainnutkaan saada ruokaa. Trisatn huokaisin niin huomaamattomasti kuin pystyi ja odotti ylväänä mitä tapahtuisi seuraavaksi, tulisiko tappelu. Sitä Tristan ei halunnut.
|
|
|
Post by cihhulainen on Jul 25, 2007 14:31:10 GMT 3
Luca nosti päätään lohikäärmeen noustessa pintaan. Se vaikutti melko innostuneelta kun kysyi mikä Luca oli. Lami yritti kurkkia siipien välistä mitä tapahtui ja Luca vastasi; '' Kiitos. Itse asiassa, olen Suojelija. En Suojelusenkeli, vaan Suojelija. '' Luca selvensi eikä halunnut sekoittua suojelusenkeleihin vaikka ehkä merkittävin ero niillä oli että Lucalla ei ollut sädekehää. Lohikäärme nousi vedestä ja Luca pysyi paikoillaan. Se virnisti ja nosti käsiään näyttääkseen ettei piilotellut aseita. Lohikäärmeet olivat yleensä melko epäluuloisia otuksia. '' Kuka sinä olet? '' Luca kysyi lohikäärmeeltä ja ajatteli että olisi parasta esitellä Lamikin. Poika astahti sivulle ja tarttui tyttöä kädestä. '' Tämä on Suojattini, Koalami. '' Lami ei tiennyt mitä tehdä ja punastui tahtomattaan. Se ei tiennyt miten lohikäärmeitä käsitellään. Kuten ihmisiä, vai olentoja? Lopulta tyttö päätti parhaaksi olla sanomatta mitään ja vilkaisi Lucaa joka odotti lohikäärmeen vastausta, toinen käsi Lamin kädessä, toinen suoraan eteenpäin valmiina hyökkäykseen, muttei kuitenkaan uhkaavana.
|
|
|
Post by Rinco on Jul 25, 2007 17:32:13 GMT 3
Tristan kohotti katseensa. Aseeton, hyvä. Tristan ajatteli ja sulki siipensä kylkiään vasten, tämän häntä heilui puolelta toiselle miettien mikä oli suojelia, ilmeisesti sen pitää suojella jotain, ehkä aarretta tai jotain arvokasta. Tristan oli kuullut joskus puhuttavan suojelusenkeleistä, niiden tehtävä oli suojella ihmisiä joltain, ja tämä siivekäs painotti sanaa Suojelia eikä suojelusenkeli Tristan oletti niiden olevan lähes sama asia, paitsi että tällä suojelialla ei ollut sitä hehkuvaa rengasta pään ympärillä. J atämän suojelian työ oli siis suojella tyota tyttöä, Koalamia. Tristan irvisti muistaessaan kuinka oli joskus poikasena varastanut enkeliltä sellaisen, Tristan oli piilotanut sen pesäänsä, mutta se oli leijunut seuraavana yönä pois.
Tristan kuunteli kysymyksen, tuo toinen tyttö oli siis Koalami ja toinen... Siivekäs suojelia. Tristan oli hetken hiljaa miettien miten vastaisi kysymykseen. hetken hiljaisuuden jälkeen tämä vastasi. "Olen Tristan Condor, voit kutsua minua Herra Condoriksi... tai älä kutsukkaan, kutsu sir Condor... älä, liian naurettavaa, sano Tristan suuri lohikäärme." Tristan räkätti itsekseen hetken, (tämä siis kuulostaa melko lailla ukkosen jyrinää) mutta vakavoitui ja poisti hymyn huuliltaan. "Sano Tristan." Luultavimmin jos Tristanilla ei olisi ollut karvapeitettä, olisi nähnyt tämän olevan korviaan myöten punastunut mutta kun sellainen hänellä oli, oli mahdotonta nähdä punaa. "onko sinulla jotain erityistä muuta nimeä kuin Koalamin suojelia?"
|
|
|
Post by cihhulainen on Jul 26, 2007 12:45:57 GMT 3
Luca hymyili lohikäärmeen selittäessä nimiään mutta päätyi vain Tristaniin. "onko sinulla jotain erityistä muuta nimeä kuin Koalamin suojelia?" lohikäärme kysyi ja Luca vilkaisi tyttöä joka eit tiennyt mitä tehdä joten tyytyi työntämään vapaan kätensä taskuun ja katsovansa Lucan ja Tristanin keskustelua kuunnellen puolella korvalla. Jokin liikkui matalana ruusupöheikössä mutta kaksi muuta eivät sitä kai huomanneet. '' Okei, Tristan. Olen Luca. '' Luca vastasi ja laski kätensä taisteluasennosta. Toinen käsi oli yhä tytön kädessä.
'' Tiedätkö missä on lähin kylä. Kannattaisiko mennä Mykrkokselle vai siihen pieneen tuppukylään, Tiamaan? '' Luca kysyi. Lamin piti saada verta ja kylästä löytyi varmimmiten ihmisiä. Kysyessään Luca rentoutui muttei päästänyt irti tytön kädestä. Se oli huomannut pusikossa liikettä muttei kiinnittänyt siihen liikaa huomiota, jos se vaikka olisi peura tai koira. Poika pysyi silti valppaana.
|
|
|
Post by Rinco on Jul 26, 2007 13:08:53 GMT 3
Tristan istahti maahan ja katseli taivasta miettien kaikenlaisia kyliä, toli totta että mykros ja tiama oli lähimpänä, mutta kumpi oli lähempänä. Tristan oli joskus öisin käynyt varkaissa molemmissa, mutta ei tarkalleen muistanut kumpi oli lähempänä. "odota, äläkä liikahda, kun käyn ylhäällä" Tristan sanoi ja levitti siipensä, ja läpäytti niitä muutaman kerran kohoten jokaisen siiven iskun nostamana korkeammalle ilmaan, tämä lensi niin hyvin koin osasi, sillä ei halunnut myöntää olevansa itse asiassa melko torvelo lentäjä.
Tuuli oli ylhäällä melko kova, tuuli Mykroksen suunnalta. 'perempi mennä Tiamaan, nopeammin se menisi, kun hurmaavalla pojalla oli siivet, jos he suostuisivat menemään yöllä kylään, minäkin saisin helpon saaliin jostain huono onnisesta sonnista.' Tristan hymähti tyytyväisenä ja tiputtautui alas kuullen samalla puskasta jotain, ruokaa? " Jos otatte minut mukaan pääsemme nopeammin Tiamaan kuin mykrokselle, olisi myötä tuuli ja voisin kantaa tuota." Tristan katsahti tyttöön hetkeksi ja käänsi taas päätään puskaan päin.
|
|
|
Post by cihhulainen on Jul 26, 2007 16:15:31 GMT 3
Lami tiputtautui maahan istumaan ja veti kätensä Lucan kädestä lohikäärmeen käydessä yläilmoissa. Luca vilkaisi tyttöä puoliksi huvittuneena, puoliksi ihmeissään. '' Mikä on? '' '' Sinä. '' Lami tokaisi ja nyppi ruohoa. Lohikäärmeen tullessa takaisin tyttö kohotti katseensa ja tunsi sisällään roihahtavan kiukun. Miksi Lucan piti holhota häntä näin. Kyllä hän löytäisi itsekin ihmisverta. '' Kiitos, hyvä on '' Luca vastasi Tristanille yhä hymyillen ja istuutui. Se vilkaisi ympärilleen varuillaan aja ujutti puolihuomaamatomasti toisen siipensä Lamin suojaksi saaden osakseen mulkaisun.
|
|
|
Post by Rinco on Jul 26, 2007 22:53:07 GMT 3
Nälkä oli vaivannut Tristania jo pitkän aikaa, ja ruoan ajatteleminen teki tuskaa hänen vatsalleen. Lohikäärme haukotteli ja huisakisi hännällään ilmaa. "miksi suojelet tyttöä, huomaathan itsekin että tässä ja nyt ei ole mitään miltä häntä pitäisi suojella, paitsi minä, ja jos tuolla pusikossa on susia, niin voin auttaa pelottelemaan pois, kun nälkäkin alkaa olla. " Tristan hymähti ja kyyrisyi maahan niin että hänen selkäänsä oli mahdollista kiivetä. "onko teillä jokin tietty syy lähteä Tiamaan? olen kuullut että se on julma paikka, en tiedä onko totta ennä ne syövät lohikäärmeitä, mutta karmaisevaa se on silti, ja aijon mennä kostaman sen verran että raatelen heidän karjansa ja no, en muuta." Tristan kohautti olkiaan ja päästi sieeraimistaan tummaa savua.
Hänen siipensä oli levitetyt valmiina lähtöön, vaiakka oikeastaan hän ei tiennyt milloin he olisivat lähdössä, tämä laksi päätään sen verran että olisi samalla korkeudella kuin Koalami ja sanoi niin kiltisti kuin ilkeästä suustä lähti. " Neiti voi tulla kyytiin niin pääsemme ennen iltaa perille, ellette halua että olen niin nälissäni että syön jomman kumman reiden, vaikka neidin reittä surkin saisin edes maistettua kun enkelisi, eipäs kun suojeliasi on kimpussani, ja sitähän emme halua." Tristan vinkkasi Koalamille silmää ja sulki ne oleen aivan paikoillaan kuin olisi koomassa. (tosin hän vain sulki mielensä nälältä joka oli piiloutunut janon taakse piiloon, ja rävähti esiin kun jano oli saatu tyydytettyä.)
|
|
|
Post by cihhulainen on Jul 27, 2007 14:04:49 GMT 3
Luca mietti hetken ennenkuin vastasi; '' Lami tarvitsee verta.. '' Se oletti Tristanin ymmärtävän. Lami nolostui ja ärtyi pojan pitäessä häntä avuttomana pikkulapsena. '' Osaan hankkia sitä itsekin. '' Se mutisi katse maassa. Lohikäärmeen sanat saivat Lamin nousemaan ja kävelemään epäröiden lohikäärmeen luo. Se vilkaisi Lucaa ennenkuin nousi Tristanin selkään. '' Olisin minäkin voinut Koalamin kantaa, mutta olkoon. '' Luca sanoi ja hymyili haastavan ilkikurisesti kun järjesti siipensä ja syöksyi taivaalle. Ei ollut vielä läheskään ilta mutta olisi paras silti jo lähteä.
|
|
|
Post by Rinco on Jul 27, 2007 18:27:31 GMT 3
Koalami nousi Tristanin selkään, tämä vavahti tytön noustessa selkäänsä, tottumattomana että joku oli hänen kyydissään, mutta mikä tuossa lentäessä, eihän tyttö paljoa painanut. "Olisin minäkin Koalamin voinut kantaa, mutta olkoon." Luca sanoi. Tristan pärskähti ja ponnisti maasta vauhtia. " "Älä ota turkistani kiinni, vaan nojaudu etukenoon ja puristan jalkojasi kiinni ja yritä pysyä paikallasi." Tristan neuvoi ja siivilöi ilmaa kohoten maasta nopeasti, ja leijuen hetken paikoillaan, suhahtaen hetken kuluttua nopeasti Tuulen yläpuolelle. Hän kurkisti Koalamin suuntaan. "älä pelkää tyttö, jos tiput otan sinut kiinni tassuihini, mutta ota silti kaulastani kiinni niin ohitetaan tuo höpsö siivekäs, se on ihan höperönä sinuun, olisin itse antanut sille jo köniin. Valmiina." Tristan iski Koalamille silmää ja teki pienen kiepin ilmassa. ((tämän vuoron jälkeen minulla on viikon tauko pelaamisessa, joten älä ihmettele tai tee muuta vastaavaa... )
|
|
|
Post by cihhulainen on Jul 27, 2007 19:07:28 GMT 3
// ''Höpsö siivekäs..'' // Koalami noudatti lohikäärmeen ohjeita ja nojautui etukenoon ja tarrasi kaulasta kiinni. Se ei pelännyt korkeita paikkoja tai lentämistä, mutta toivoi että Tristanin kyyti pysyisi tasaisena. Lami tyrskähti lohikäärmeen nimittäessä Lucaa höpsöksi siivekkääksi ja oli samaa mieltä; Lamin oli välillä vaikea hillitä itseään ettei kävisi väkivaltaiseksi pojan paapoessa. '' Valmiina '' Se vastasi ja tarrasi kaulasta kiinni lohikäärmeen kiepahtaessa ilmassa. Luca nauroi ääneen ja antoi kasvoja läiskivän ilmavirran tanssia valkeiden, pitkien hiustensa kanssa. Se katsahti taakseen nähdäkseen oliko Lami turvallisesti Tristanin kyydissä ja näytti luottavan lohikäärmeen lentotaitoihin.
|
|
|
Post by Rinco on Jul 27, 2007 21:11:18 GMT 3
((vielä yksi vuoro))
Tristan kaarteli mielissään taivaalla, vihollisia ei ollut mailla halmeilla, eikä hän uskonut että Luca tai Koalami olisi hänelle uhka, ja pahat kolttosen voisi tehdä myöhemmin, hänellä oli nälkä, eikä oliis pahitteeksi jutella ihmisten kanssa, niistä oppiii joka kerta uutta, näkihän hän tällä kertaa suojelian ja vapyyrin. 'Vampyyri! Uskomatonta, olen kuljettamassa vampyyria selässäni. kaikkea sitä tuleekin tehdyksi!' Tristan oli utelias tietämään kuinka kauan vampyyri pystyi olla syömättä mitään, sillä itse hän söy joka kolmas päivä, mutta nyt hän oli ollut syömättä lähes viisi päivää, eikä hänen vatsansa kestänyt sellaista, ja Tristan sanoi aina että hänen vatsansa oli herkkä, ja piti olla täsmällinen ruoan kanssa ettei masu tule pipi. "kuinkahan usein vampyyri syö?" tämä kysyi.
|
|
|
Post by cihhulainen on Jul 27, 2007 22:44:59 GMT 3
Luca kiiti jossain korkealla ja nähdessään lohikäärmeen tulevan tasoihin tämä kaarsi vierelle läpytellen siipiään harvakseen, silti mennen melko lujaa. Se varoi Tristanin siipiä ja katsoi Lamia arvioiden voiko tämä hyvin; jotkut pelkäsivät korkeita paikkoja mutta tytön käytös ilmaisi selvästi että tämä matkustaisi mieluummin Tristanin kuin suojelijansa kyydillä. Poika ei ollut loukkaantunut, vain huvittunut tytön jääräpäisyydestä. Lami vastasi Tristanin kysymykseen juuri kun tämä sai sen kysyttyä. '' Itse asiassa olen vain puoliksi vampyyri. Isäni oli varjo. Äitini vampyyri. '' Lami selitti. '' Mutta syöminen - tai juominen - vähän riippuu nälästä. No.. Täysivampyyrit liki joka päivä, mutta voivat olla noin kaksi viikkoa ilman ihmisverta mutta se tekee ne heikoiksi. Puolivampyyri noin kerran kahdessa viikossa, viimeistään kuukaudessa. Asia riippuu tietenkin henkilöstä.. '' Lami hämmästyi kuinka aikuismaisesti itsekin puhui. Se päästi hetkeksi irti lohikäärmeen kaulasta mutta otti pian takaisin kiinni kaulasta. Se ei halunnut tahallaan tippua ja aiheuttaa ongelmia vaikka Tristan kai nappaisi hänet helposti ilmasta. Tosin tämä oli nälkäinen ja jos joutuisi syöksymään, se kai villitsisi nälkäiset vaistot.. Lami mietti ja otti tukevammin kiinni lohikäärmeen kaulasta.
|
|