Post by dallan on Nov 8, 2005 23:19:44 GMT 3
Ihan aluksi, en ole varma kannattaako tällaisia miettiä vai onko vain parempi painaa ”takaisin” -nappia ja nauttia pelaamisesta.
On tullut mietittyä millaisiin rajoihin asti asioita voi pelatessa kuvitella. Tuntuu selvältä, että raja tulee vastaan jossain vaiheessa ja on olemassa yleisistä tosiseikoista riippuvat ehdot sille mihin pisteeseen on pakko viimeistään pysähtyä, että pelaaminen ylipäätänsä säilyy missään määrin järkevänä. Joidenkin ehtojen on siis pakko olla voimassa, mutta mitä nämä ehdot voisivat olla?
Tässä ei nyt haeta mitään tarkkaa filosofista mahdollisuuden ja välttämättömyyden analyysiä mahdollisissa maailmoissa vaan toivoisin, että kirjoittaisitte vaikka ihan tuntuman pohjalta ajatuksia siitä, millaisia rajoja ette itse menisi rikkomaan. Lisäksi toivon, että pysyttäisiin ihan järkevissä mittakaavoissa ja voitaisiin kylmästi hylätä jo mahdottoman tuntuiset toiminnan mahdollisuuden periaatteet ilman, että meidän tarvitsisi sallia näiden asioiden esiintyminen äärimmäisyyksiin vietyjen niitä puoltavien esimerkkien nojalla. Mitään perusteluja ei välttämättä tarvitse laittaa.
Myös peliin liittyvät ulkoisten tekijöiden asettamien ongelmien esitteleminen olisi erittäin tervetullutta. Pyrin tarkastelemaan myös joissain määrin sitä tässä samassa.
Jos tästä kirjoituksesta ei ole mitään muuta hyötyä niin ainakin voin ilmoittaa näiden sääntöjen pätevän oman hahmoni (D’allanin) omassa maailmassa, jonne se joskus saattaa muita viedä.
Muutamia omia ajatuksia:
Olemassaolo
Täydellisen vapauden mahdottomuus. Olennot välttämättä joutuvat seuraamaan ainakin näitä lakeja.
Ristiriidan laki (ei siis voi olla esimerkiksi niin, että sataa ja ei sada.)
Ristiriitaisten olentojen mahdottomuus. Esimerkiksi pyöreä neliö.
Muut perustavanluontoiset logiikan lait (ei tule mieleen aiheen kannalta tärkeitä periaatteita, jotka voisi mainita erikseen).
Epätäydellisten olentojen olemassaolo näissä maailmoissa. Esimerkiksi yksisarvista voidaan sanoa
epätäydelliseksi olennoksi, koska meillä ei ole mitään kriteerejä sille, millainen yksisarvinen on. Tämän ongelman osittainen ratkaisuehdotus on esitetty hahmoesittelyssäni.
Kaikki sellainen, mikä vain tuntuu mahdottomalta tai välttämättömältä todennäköisesti on sitä vaikka se listalta puuttuisikin.
Näistä en ole varma:
Jumala (ei välttämättä kristinuskon kuvaama jumala) ja todellisuuden yleinen luonne (Voiko maailmaa olla olemassa ilman Jumalaa? Missä määrin pelaajan itsensä suhde hahmoonsa on rinnastettavissa perinteiseen jumalkäsitykseemme? Miten toimia sen osan kanssa, mitä meidän on pelaajana vaikeaa täyttää, mutta mikä hahmon kannalta silti tuntuu tärkeältä?)
Tahdon vapaus (Tahdon vapaus yleensä.)
*Moraalinen vastuu ja tekojen vaihtoehtoisuus (Jos sanotaan, että jokin moraalilaki velvoittaa meitä niin olemmeko me silloin enää vapaita? Miten toimia sellaisessa tilanteessa, jossa itsellemme tärkeä moraalikäsitys ei pädekään hahmollemme, mutta silti hahmomme tekojen vaihtoehtoisuus tuntuu kärsivän oman ajattelumme myötä? Olisiko tällainen tilanne pelillisesti siis edes mahdollinen?)
*etukäteistieto tulevaisuudesta ja tahdonvapaus (Tietä tulevaisuuteen mitenkään muuttaa jos se jo kerran tiedetään ennalta? Millainen vaikutus tavallamme kuvata hahmojemme tekoja joskus turhankin laajasti ja pitkälle on kanssapelaajiimme, jotka tietävät tätä kautta jotain tulevaisuudesta, mutta eivät ole vielä itse saavuttaneet sitä?)
Aika (Tarvitaanko ajan käsitettä vai riittääkö, että puhumme vain muutoksesta? Missä määrin sitä tarvittaisiin? Hahmomme kuitenkin usein lähinnä vain muuttuvat ilman, että aikaan kiinnitetään pelissä paljoakaan huomiota.)
Syy- ja seuraussuhde. (Tämä ei ole ainakaan omasta mielestäni ihan välttämättä pakollinen. Voi olla, että se on välttämätön, mutta toisaalta minusta tuntuu, että vaihtoehtoisesti se voisi olla olematta välttämätön. Tietenkään se ei ristiriidan lain nojalla ole molempia yhtä aikaa. Kuitenkin on selvää, että jos tätä ehtoa ei noudateta, niin pelaaminen olisi ainakin hyvin vaikeaa. Itse näen, että jos kausaliteettia ei tahdo ottaa mukaan peliin, niin kaiken tapahtuvan täytyisi olla täysin satunnaista, mikä on aikamoinen haaste pelaajalle.)
Näitä on varmasti ihan hirveästi lisää. Yritän omalta osaltani täydentää listaa kykyjeni mukaan.
On tullut mietittyä millaisiin rajoihin asti asioita voi pelatessa kuvitella. Tuntuu selvältä, että raja tulee vastaan jossain vaiheessa ja on olemassa yleisistä tosiseikoista riippuvat ehdot sille mihin pisteeseen on pakko viimeistään pysähtyä, että pelaaminen ylipäätänsä säilyy missään määrin järkevänä. Joidenkin ehtojen on siis pakko olla voimassa, mutta mitä nämä ehdot voisivat olla?
Tässä ei nyt haeta mitään tarkkaa filosofista mahdollisuuden ja välttämättömyyden analyysiä mahdollisissa maailmoissa vaan toivoisin, että kirjoittaisitte vaikka ihan tuntuman pohjalta ajatuksia siitä, millaisia rajoja ette itse menisi rikkomaan. Lisäksi toivon, että pysyttäisiin ihan järkevissä mittakaavoissa ja voitaisiin kylmästi hylätä jo mahdottoman tuntuiset toiminnan mahdollisuuden periaatteet ilman, että meidän tarvitsisi sallia näiden asioiden esiintyminen äärimmäisyyksiin vietyjen niitä puoltavien esimerkkien nojalla. Mitään perusteluja ei välttämättä tarvitse laittaa.
Myös peliin liittyvät ulkoisten tekijöiden asettamien ongelmien esitteleminen olisi erittäin tervetullutta. Pyrin tarkastelemaan myös joissain määrin sitä tässä samassa.
Jos tästä kirjoituksesta ei ole mitään muuta hyötyä niin ainakin voin ilmoittaa näiden sääntöjen pätevän oman hahmoni (D’allanin) omassa maailmassa, jonne se joskus saattaa muita viedä.
Muutamia omia ajatuksia:
Olemassaolo
Täydellisen vapauden mahdottomuus. Olennot välttämättä joutuvat seuraamaan ainakin näitä lakeja.
Ristiriidan laki (ei siis voi olla esimerkiksi niin, että sataa ja ei sada.)
Ristiriitaisten olentojen mahdottomuus. Esimerkiksi pyöreä neliö.
Muut perustavanluontoiset logiikan lait (ei tule mieleen aiheen kannalta tärkeitä periaatteita, jotka voisi mainita erikseen).
Epätäydellisten olentojen olemassaolo näissä maailmoissa. Esimerkiksi yksisarvista voidaan sanoa
epätäydelliseksi olennoksi, koska meillä ei ole mitään kriteerejä sille, millainen yksisarvinen on. Tämän ongelman osittainen ratkaisuehdotus on esitetty hahmoesittelyssäni.
Kaikki sellainen, mikä vain tuntuu mahdottomalta tai välttämättömältä todennäköisesti on sitä vaikka se listalta puuttuisikin.
Näistä en ole varma:
Jumala (ei välttämättä kristinuskon kuvaama jumala) ja todellisuuden yleinen luonne (Voiko maailmaa olla olemassa ilman Jumalaa? Missä määrin pelaajan itsensä suhde hahmoonsa on rinnastettavissa perinteiseen jumalkäsitykseemme? Miten toimia sen osan kanssa, mitä meidän on pelaajana vaikeaa täyttää, mutta mikä hahmon kannalta silti tuntuu tärkeältä?)
Tahdon vapaus (Tahdon vapaus yleensä.)
*Moraalinen vastuu ja tekojen vaihtoehtoisuus (Jos sanotaan, että jokin moraalilaki velvoittaa meitä niin olemmeko me silloin enää vapaita? Miten toimia sellaisessa tilanteessa, jossa itsellemme tärkeä moraalikäsitys ei pädekään hahmollemme, mutta silti hahmomme tekojen vaihtoehtoisuus tuntuu kärsivän oman ajattelumme myötä? Olisiko tällainen tilanne pelillisesti siis edes mahdollinen?)
*etukäteistieto tulevaisuudesta ja tahdonvapaus (Tietä tulevaisuuteen mitenkään muuttaa jos se jo kerran tiedetään ennalta? Millainen vaikutus tavallamme kuvata hahmojemme tekoja joskus turhankin laajasti ja pitkälle on kanssapelaajiimme, jotka tietävät tätä kautta jotain tulevaisuudesta, mutta eivät ole vielä itse saavuttaneet sitä?)
Aika (Tarvitaanko ajan käsitettä vai riittääkö, että puhumme vain muutoksesta? Missä määrin sitä tarvittaisiin? Hahmomme kuitenkin usein lähinnä vain muuttuvat ilman, että aikaan kiinnitetään pelissä paljoakaan huomiota.)
Syy- ja seuraussuhde. (Tämä ei ole ainakaan omasta mielestäni ihan välttämättä pakollinen. Voi olla, että se on välttämätön, mutta toisaalta minusta tuntuu, että vaihtoehtoisesti se voisi olla olematta välttämätön. Tietenkään se ei ristiriidan lain nojalla ole molempia yhtä aikaa. Kuitenkin on selvää, että jos tätä ehtoa ei noudateta, niin pelaaminen olisi ainakin hyvin vaikeaa. Itse näen, että jos kausaliteettia ei tahdo ottaa mukaan peliin, niin kaiken tapahtuvan täytyisi olla täysin satunnaista, mikä on aikamoinen haaste pelaajalle.)
Näitä on varmasti ihan hirveästi lisää. Yritän omalta osaltani täydentää listaa kykyjeni mukaan.