|
Post by dallan on May 23, 2007 16:04:57 GMT 3
((Anteeksi viive.))
Aution oloiset käytävät saattoivat ensin luoda tunteen, ettei koko rakennuksessa asuisi ketään vastaanoton lisäksi tai että kaikki sisältö oli suljettu pois silmien ulottuvilta ja karun työkiireillä täytetyn todellisuuden sai todistaa vain valitut silmäparit, joiden kantajaa ensin testattaisiin olisiko hän kykenevä vastaanottamaan uskomusjärjestelmäänsä yhden merkin lisää kuinka akatemiassakin työskenneltiin tehtaanomaisesti aikaa vastaan, jotta eväät seuraavalle sukupolvelle saataisiin valmiiksi ennen kuin oma aika oli loppu. Kukaan ei todellisuudessa ollut vankina täällä sen enempää, mitä kuolevainen olento oli vain oman aikansa ja saattoi vain yrittää saada haluamansa toteutettua sen itselleen suodun jakson sisäpuolella. Kukaan ei myöskään ollut täällä, koska ei muuta voinut. Rahasta ei tutkijan uralle kannattanut ryhtyä, vaikka kaikki vapaudet sitä olikin välillä ottaa itselleen aikaa muullekin elämälle ja inhimillisille tarpeilleen sisällyttää elämäänsä muutakin kuin ongelmanratkaisuissa etenemistä tai sen taustalle kuuluneiden velvollisuuksien täyttämistä. Kukin tekisi sen, mihin pystyisi ja järjestelmällä pyrittiin varmistamaan se, että tavoite olisi etusijalla eivätkä yksilön intressit. Järjestelmä palveli ongelmanratkaisukykyä ja elävä olento oli osana kokonaisuutta kuin palanen algoritmia, joka raksutti eteenpäin tulostaen alati tarkentuvia arvioita maailmasta.
Käytävillä ovet olivat kiinni ja turvallisuuden ja yksilön rauhan turvaamiseksi ne oli varustettu myös lukoilla. Seinät oli myös äänieristettyjä, joten kukaan ei edes kuulisi käytävillä harhailevaa yksinäistä kulkuria ja kukaan ei välttämättä poistuisi työhuoneestaan koko päivänä, sillä huoneet toimivat myös asuntoina ja niissä oli kaikki tarvittava siedettävään elämiseen. Näin työ oli oman elämän lähellä ja rahaakin säästyi, kun elintarvikkeet ja muu tarpeellinen pystyttiin hankkimaan halvemmalla suurissa erissä. Jokainen vain täytti säännöllisesti kaavakkeeseen, mitä tarvitsisi ja tarvittava hankittiin. Toki kaikilla oli vapaus omillakin ostoksilla käydä, mutta aina sille ei ollut edes tarvetta.
Tällä kertaa oli kuitenkin vähän onneakin matkassa, sillä ajallisesti oli saapumassa konferenssi, missä käsiteltäisiin varakkaan väen tilauksia akatemiasta. Rahalla sai tilattua tutkimuksia, uutta taikuutta, esineitä, esitelmiä, kirjallisuutta tai mitä halusikaan ja vastineeksi akatemia sai rahoitusta palkkoihin, materiaaleihin, uuden aineiston hankkimiseen ja muihin menoihin. Taloustilanne oli tällä hetkellä melko hyvä, kun akatemiassa oli kyetty muun muassa kehittämään neliösumma-aproksimaatiolla laaditun regressiosuoran tasoprojektion sovelluksena tehokkaampia taika-algoritmeja, joilla taas oli kysyntää, kun halvemmalla kyettiin tuottamaan paremmin sovelluksiin sopivaa taikuutta. Geometria tuon sovelluksen taustalla oli nousemassa kuumaksi puheenaiheeksi ja kuumat puheenaiheet olivat omiaan tuomaan myös lisää taloudellisia resursseja.
Konferenssin valmisteleminen taas tarkoitti sitä, että piti pitää pienimuotoisia kokouksia ja sellaiseen oli nyt muuan varsin parrakas siniseen kylpytakin näköiseen kangasvyöllä varustettuun vaatteeseen pukeutunut mieshenkilö matkalla. Hän käveli hitaasti tuolta jostain käytävän toisesta päästä pohdiskellen itsekseen jotain järjestelyihin liittyvää. Hiljaisesta muminasta olisi lähempää saattanut erottaa muutaman sanan konferenssin osallistumismaksuista, jotka sentään kattaisivat tällaisen jos koko hommasta muodostuisi pienimuotoinen katastrofi. Mies ei käytäville eksinyttä tulevaa opiskelijaa oikein noteerannut, kun ei vaikuttanut kohteliaalta puuttua siihen, mitä toinen oli tekemässä, kun tunnetusti vieraan henkilön puuttuminen toimiisi ei tuntunut hyvältä. Mieheltä ehtisi silti vielä kysyä jotain jos jotain oli mielessä, minkä suhteen hän olisi ehkä voinut olla avuksi.
|
|
|
Post by morris on Jun 14, 2007 14:54:06 GMT 3
Keltaiset silmät mittailivat seiniä kuin etsien jotain pientä koloa josta kykenisi tirkistelmään tai kuulemaan seinien takaista maailmaa. Ilmettyähän oli, että tuolta käytävältä elämää ei löytänyt vaikka kuinka olisi maton alle kuikuillut. Aivan seinänviertä varpasilleen kulkenut hakija jähmettyi kun ovi kävi edessään ja takaa ilmaantui kylpytakkimies, joka sai huvittavalla näyllään pienet kulmahampaat välkähtämään riemastuksesta raottuneiden suupielien lomasta. Mies näytti hullunkuriselta ketun silmissä, sillä hänen elämässään ihmisetkin pukeutuivat sentään vaatteisiin.
"Ah! Herra! Sinä siellä, sinä...oi että juuuuuuri sinä", kettu repäisi perunasäkkiä paremmin ja otti muutaman harppovan askeleen miehen eteen. "Loistavaa huomata että täällä on muitakin, aivan loistavaa suorastaan!" olento hihkui sen verran riemusta että oli kammeta miehen käden vatkattavakseen. Innostuksensa halliten kettu kuitenkin vain hymyili aurinkoista hymyään ja heilutteli innoissaan korviaan, kunnes muista taas tukalan eksymistilanteensa.
"Kuuleppa, sinä et näytä yhtään eksyneeltä, etkä mitenkään muutenkaan...", sana omituinen oli karata lauseeseensa mukaan, mutta äkkiäpäkös puhelias olento jatkoi lausettaan josta ei hetimiten huomannut hätäistä korjausta:" ulkopuoliselta, niin ulkopuoliselta olen katsos uusi täällä. Kuvittelin myöhästyneeni tunteja, sitten päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia, mutta uusi ystäväni Illar kertoi etten ole kauheasti myöhässä. Mutta niin aivan, alakerrassa ei ollut enää ketään, Illarin ja minun lisäkseni tietenkin ja mietein tuossa että pitääkö minun mennä johonkin? Ja sitten taas ajattelin, että ei tekisi pahaa jos lähtisin kuleksimaan, ja tässä sitä nyt ollaan. Löysin sinut. Hienoa eikö vain? Aivan..aivan..suorastaan loistavaa! Niin, että et sattuisi tietämään minne minun pitää mennä? Ilmottautua tai jotain? Haastatellaanko täällä? Vai pääsenkö minä tänne ihan vain sisäänkävelemällä? Miten kummassa tämä koko systemaatti toimii?" puheesta tuskin erotti lauseita, saati pysyi sitten lauseiden tahdissa sillä otus supatti ne sellaisella hengenvedolla mihin harva pystyi. Kiille silmissä ja paikalleen jämähtynyt olemus vain killitti kylpytakkisen miehen silmiin, edes tietämättä ymmärsikö mies tätä, saati sitten ymmärsikö.
|
|
|
Post by dallan on Jul 24, 2007 3:10:08 GMT 3
((Nyt voisimme taas jatkaa tätä. Anteeksi tästä tauosta.))
Mies kuunteli rauhassa kaiken, mutta tunsi olonsa erittäin vaivaantuneeksi. Hän ei oikein ymmärtänyt, mistä nuorempi puhui ja ei ollut kovin sosiaalista sorttia muutenkaan. Herra raapi vähän leukaansa pohtien, että mitä vastata. Hän oli tottunut puhumaan vain alastaan ja käytännön kysymyksistä ja silloin tällöin säästä tai muusta oletettavasti ulkoiseen maailmaan liittyvästä piirteestä, josta oli yksinkertaista esittää neutraaleja kannanottoja. Näin ei keskustelijoiden kesken syntynyt ylimääräisiä jännitteitä tai kenenkään ei tarvinnut hävetä omia epäonnistumisiaan.
Ihmisen aivot kuitenkin vääntelivät tuota lausuttua materiaalia ja yrittivät saada siitä informaatiota irti tilanteen tueksi. Ensiksi kettu tahtoi varmaan viitata häneen itseensä. Siinä ei tuntunut olevan mitään muuta infoa muuten kuin hän oli tahtonut oikein erityisesti viitata juuri häneen. Tuo loppu ei kuitenkaan vaikuttanut valtavan oleelliselta, kun nopea vilkaisu ympärille kertoi, että lähellä ei ainakaan näkynyt muita. Korkeintaan tällainen hieman tarpettomaltakin ensialkuun tuntuva korostaminen saattoi liittyä johonkin sellaiseen, että asia, jota tahdottiin tämän jälkeen esitellä olisi hyvin tärkeä. No mutta sitten eteenpäin. Herra ei tosiaan näyttänyt eksyneeltä, kun teki töitä täällä ja asui täällä. Ilmeisesti tässä tahtottiin sanoa, että kettu taas oli jollain tavalla eksynyt ja tahtoi apua tilanteeseensa uskoen, että ei-eksyneeltä olennolta, kuten mieheltä itseltään, tuollaista informaatiota mahdollisesti saisi, kun oli perusteltua olettaa, että täällä ei-eksyneenä kulkenut olento tunsi nämä paikat ja näin ollen luultavasti tulisi tuntemaan vastaukset pian esiteltäviin kysymyksiin. No mutta katsotaan sitten, että onko tälle oletukselle tukea jatkossa seuraavissa materiaalinpalasissa. Kettu oli uusi täällä. Tämä viittaisi siihen, että hän ei tuntenut paikkoja. Tähän mennessä vaikutti hyvältä. Mutta sitten seurasi jotain katastrofaalista. Kettu ei itse tiennyt, että mihin hänen pitäisi mennä! Mies säikähti kovasti ja irvistikin hieman korjaten sijaistoiminnoksi hieman kylpytakkinsa vyötä kireämmälle. Herra oli toivonut, että kyse olisi vain siitä, että kettu tietäisi, minne hänen pitää mennä, mutta ei tiennyt, missä kyseinen paikka sijaitsee. Hän oli siis uusi ja luultavasti varsin oikein oletti, että akatemian uusien jäsenien olisi mentävä jonnekin. Mies ei vain itse tiennyt, että missä tuo jokin oli, sillä hän ei ollut ikinä tehnyt opetustyötä ja ei ollut koskaan perehtynyt uusiin oppilaisiin, tutkijoihin tai muihin työntekijöihin liittyviin asioihin. Tästä ei tarvinnut syyllisyyttä tuntea oli ajatus, minkä herra seuraavasti ääneti lausui itselleen. Nyt vain sattui olemaan niin ikävästi, ettei hän osaisi juuri auttaa tätä nuorukaista, mutta ei se kuulunut hänen toimenkuvaansa ja miten hän olisi näin ollen voinut varautua tällaiseen. Ei se vakuuttelu vain oikein auttanut. Mies nielaisi hieman, kun tunsi olonsa tosi epämukavaksi ja hikosi hieman aikaisempaa enemmän. Epämiellyttävä lämmin tunne valtasi ruumiin ja kurkkuunkin hieman koski ja suuta kuivasi. Mies pyyhkäisi vähän otsaansa. Ei se onneksi ollut vielä kostunut. Tuskin jatkokaan enää tarjoaisi apuja tähän kurjaan tilanteeseen, mutta ehkä se kuitenkin kannattaisi käydä läpi ennen kuin ryhtyi varsinaiseen toimintaan. Mies siis jatkoi jo hetken kestänyttä hiljanoloaan ja leukansa rapsuttamista ja mietti lisää asioita mielessään. Ei, ei se auttanut. Kettu vain tuntui kovasti luottavan häneen ja tämä valitettavasti oli pieni virhe, kun mies ei näistä asioista juuri tiennyt, mutta toisaalta hänellä ei ollut täällä mitään muuta. Ja sitten jos vastaavan tarmon, mitä nuorukaisella oli puhumiseen saisi siirrettyä opiskelutyöhön, niin kyseinen oppilas olisi erittäin lupaava. Hänen auttamisensa tuntui siis praktiselta sen lisäksi, että se oli oikein.
"En tunne tarkkaan tilannettanne, joten en osaa sanoa teille valmiita vastauksia, mutta neljännessä kerroksessa on opintovastaava. Hänen työtään on neuvoa opiskelijoita ja opiskelijoiden joukkoon kuuluvat myös vasta aloittavat opiskelijat. Näin suosittelen teitä kääntymään hänen puoleensa. Löydätte hänet kiipeämällä neljänteen kerrokseen ja kääntymällä vasemmalle sekä etsimällä oven, jossa lukee "opintovastaava." Koputtamalla saanette luvan käydä sisään, sillä hänen työaikansa ei ole vielä loppunut." Hyvinhän se meni. Toivottavasti tämä tästä nyt sitten selviäisi.
|
|
|
Post by morris on Aug 14, 2007 23:43:33 GMT 3
Kylpytakillinen outoilmestys tuntui käyttävän pohdintaansa enemmän aikaan kuin varsinaiseen vastaamiseen, ja se jos mikä sai ketun melkein levittelemään leukojaan haukotuksen myötä. Moiseen röyhkeyteen eläin ei kuitenkaan alkanut, vaan käytti toista taktiikkaansa ja tikkusuorassa seisseenä kettu kumartui puupökkelön tavoin ja tuijotti tavalla, mikä olisi ehkä kyennyt sotkemaan suuremmankin ajatustyön. Ja viimein kun neuvon jyviä sateli ainoalta elolliselta olennolta tuossa kerroksessa - tulos oli kratastrofaalinen. Ilme valahti innostuneesta hieman epäröiväksi ja ahdistuneeksi. Tuuriahan sen pitikin olla, että piti osata tavata noinkin vaikea sana kuin "opintovastaava".
"Ai...niin kuin mikä? En ole ikinä ennen kuullutkaan sellaisesta...ööm...työstä. Ja neljäs kerros vai? Hmm....selvä!" ja kuin jotenkin innostuksen ja uupumattomuuden puuska nappasi jälleen kiinni ketusta. Reippaasti vapaa käsi mäjäytti miestä olalle kuin kiitoksena, ja nopeasti kääntyessään rappuihin - mies oli saada osumaa perunasäkistä. Muutamalla loikalla ylitti laskelmia, kunnes ääni kaikui vielä lisää ja kettu kipitti takaisin, lätkäisten uudestaan reippaasti miestä olalle: "Kiitos! Ja niin...lasketaanko tämä kerros siihen neljään, vai onko tämä kerros niinkui yksi kerros ja sitten pitää mennä vielä kolme. Vai alanko minä laskemaan sen neljännen kerroksen vasta seuraavasta kerroksesta? Vai olisiko minun pitänyt alkaa laskemaan kerroksia tuolta alemmasta kerroksesta mistä tulin tähän toiseen kerrokseen...vai miten?"
|
|
|
Post by dallan on Aug 15, 2007 0:34:40 GMT 3
Kylpytakkimies oli kuullut jotain D'allanin oppilaista, kun oli keskustellut tämän kanssa permutaatiokuvauksista. Yksisarvinen oli todennut, että hänen on laitettava niitä koskeva projektinsa jäihin, kun opetustyöt kutsuvat ja kovin harmissaan asiasta pyytänyt miestä itseään jatkamaan sen projektin parissa. Sopihan se hänelle, kun hän saisi työstä kaiken kunnian, sillä hänellä oli kaikki oikeudet kirjoittaa oma nimensä kirjan kirjoittajiin. Toki olisi kohteliasta ja kaikin puolin reilua mainita myös D'allan tekijäksi, mutta hän ei ollut koskaan halunnut sitä. Yksisarvinen mielummin antoi ideansa muiden viimeisteltäväksi ja jatkoi jonkin muun asian parissa ilman, että olisi jaksanut laittaa yksityiskohtia kuntoon. Se sopi muille ja siitä maksettiin tuolle eläimellekin julkaisujen puutteesta huolimatta, joten yhteistyö toimi harvinaisen hyvin.
Mies kuitenkin alkoi tässä vähän ihmettelemään, että mitä D'allan aikoisi oppilailleen opettaa. Se tuskin liittyisi permutaatioihin, kun eivät ne tuntuneet osaavan edes kerroksia laskea. Mies ei silti ollut mitenkään yllättynyt tai huolissaan asiasta. Hän ei näyttänyt edes huvittuneelta, kun oli jo niin tottunut erilaisiin hengenlahjoihin täällä akatemian puolella. Ei se olisi ensimmäinen kerta, kun joku osaisi jotain hyvin syvällistä, mutta ei koskaan muistaisi, että kumpi puoli oli se oikea puoli ja kumpi vasen. "Tämä kerros on toinen kerros. Kiipeät vielä yhdet portaat kolmanteen ja sitten toiset, niin olet neljännessä." mies vastasi ystävällisellä äänellä. "Olen itse menossa kolmanteen, joten voin saattaa teidät sinne asti. Sen jälkeen on enää yhdet portaat jäljellä." Jälkimmäisen vastauksen saattoi hyvin tulkita ivallisena, mutta mies ei tarkoittanut sitä sillä tavalla. Hän vain tosissaan tahtoi olla avuksi, mutta ei itse sattunut olemaan puhelahjoiltaan kovin lahjakas. Portaiden kiipeämisessäkään herra ei ollut valtavan taitava. Hän katsoi alati alaspäin niitä kiivetessään ja noissa jaloissa ei vaikuttanut olevan valtavasti voimaa. Olivat kai rappeutuneet, että joku teoreettisempi asia kuin fyysinen kunto voisi voida paremmin ja niin kauan, kun ne omistajaansa kannattelivat, niin hän olisi asiaan tyytyväinen. Vaikka oli hänellä eräs ammattitoveri, joka oli istunut tuolillaan niin ahkeraan, ettei enää ollut jaksanut edes kävellä. Hän oli kuitenkin viisas, vaikutusvaltainen ja rikas mies, joten hänellä oli varaa laittaa omat oppilaansa kantamaan häntä. Siinä saisivat nuoret hyvää liikuntaa, että ehtisivät rappeutua hitaammin, kun olivat edenneet urallaan sinne asti. Näitä portaita varten pitäisi kyllä kehittää joku liikkumista helpottava taika. Sitä olisi esitettävä heti konferenssiurakan jälkeen.
|
|
|
Post by morris on Aug 15, 2007 0:55:19 GMT 3
"Selvä...aaa...selvä, kyllä, kyllä...eli tämä on toinen. Niin ajattelinkin, mutta varmistus ei liene koskaan pahaksi. Ei ainakaan varmistuksen varmistus. JA sehän olisi loistavaa mennä samaa matkaa! Hienoa, loistavaa, ihanaa! Mennäänkö kilpaa?" kettu poukkoili innoissaan jo rapuissa ennen kuin kylpytakkinen mies ehti hengähtää pistettä lauseensa loppuun. Saatika sitten sanomaan hoppuiluunsa yhtään mitään kun kettuihminen jo vilisti portaissa jäämättä heti kuitenkaan odottamaan.
Portaiden määrä oli sietämättömän suuri, ja omassa innokkuudessaan ei huomattu neuvojansa jälkeenjäämistä, ja sehän oli suorastaan kohtuuttoman väärin jättää neuvoja jälkeensä. Ja tämän suuren virheensä kun kultasilmä huomasi, niin jälleen olento viiletti portaissa tuskin hengästymättä. Tuuhean oranssi häntä heilahteli vain notkeasti pois jaloista. Kylpytakkisen neuvonantajansa viereen kettu loikki ja jäi sitten kulkemaan rauhaiseen tahtiin vierellä, muutaman rapun verran edellä.
"Mikä sinun nimesi on? On huisin hienoa saada tuttuja jo ensimmäisenä päivänä. En malta odottaa, että tapaan lisää ihmisiä ja muita. Minkälaista täällä on? Oletko kauankin ollut täällä? Oletko opettaja? Voisit olla, vaikutat niin keskittyneeltä. Vai opiskeletko jotain? Voisit olla sitäkin, on niin hienoa kun oppii. Tosin minähän en varmaankana opi mitään, mutta aion kyllä yrittää hurjasti. Mikä se olikaan mitä olen menossa tapaamaan? O...pp...opinvastaava? Opettaako hänkin? Vai tekeekö hän vain sitä mitä sinä sanoit hänen tekevän? Ainiin ja minä olen Max. Maxine Voel oikeastaan, mutta maxin muistaa paremmin. Oi että tämä on niin jännittävää!" olento hihkui niin, että portaissa kajahti tuon innokkuus. Innokkuus, joka eli ainakin silloin kun sai olla suunapäänä. Puhuminen ja ohisuunsa lörpötteleminen saattoi olla tuon yksilön erikoisalaa.
|
|
|
Post by dallan on Aug 18, 2007 20:06:47 GMT 3
Vanhempi mies ei vaikuttanut innokkaalta kilpasille ryhmisen suhteen, mutta oli tyytyväinen nuoremmasta löytyvästä valtavasta tarmosta elää nopeasti ja tehdä paljon lyhyessä ajassa. Sen innon aika luultavasti tulisi tappamaan, kun huikeita määriä velvollisuuksia asetettaisiin niskaan ja niitä tuntui tulevan vain lisää ja lisää, vaikka aiemmat saisikin tehdyksi. Mies tosiaan oli hitaampi ja jäi jälkeen, mutta ei pitänyt sen enempää kiirettä. Häntä ehdittäisiin kyllä odottaa ja hänellä olisi loistavasti aikaa ehtiä tekemään omat tehtävänsä tänään. Opintovastaavakaan ei odottelusta pahastuisi. Hänen kannalta olisi varmaan vain parempi, että nainen ehtisi nauttia tauostaan ennen kuin saisi itselleen jotain velvollisuuskasaa muistuttavaa, nimittäin kysymystulvan ja niin olikin hyvä, sillä informaationvälitys oli tehokkaampaa, kun kysyjä osasi ja kykeni itse esittämään, mitä tarvitsisi.
"Minä olen Arrian. Ihan vain Arrian, ja minunkin puolestani on oikein mukava tutustua. Tämä on oikein viihtyisä työympäristö. Opiskelijoillemme tarjotaan majoitusta vaikka paikallisen majatalon huoneissa ja opiskella saa sitä tahtia, kun haluaa. Sitten, kun on edistyneempi, niin saa itselleen oman työhuoneen ja alaansa liittyviä töitä. Minä en varsinaisesti ole opettaja. Kirjoitan täällä loitsuja. Se on sellaista algoritmista taikuutta. Opit sitä jos luet joskus taiankirjoittamisen teoriaa. Opetan sitä myös sitten myöhemmässä vaiheessa opintoja." Mies oli hetken hiljaa ja keskittyi portaiden kiipeämiseen. Hänen olisi varmaan parasta saattaa tämä uusi oppilas perille asti. Ei siitä niin kovasti vaivaa olisi. Jalkoihin kyllä vain sattui tässä vaiheessa ja teki mieli painaa kädellään kipeytyneitä lihaksia. Sen puolesta ei olisi tehnyt mieli kiivetä yhtään näitä portaita. Neljännessä kerroksessa töitään tekevillä oli varmasti hyvä kunto.
Mies oli juuri aloittamassa puhumistaan, kun häntä jo hengästytti niin, ettei puhumisesta tullutkaan oikein mitään. "Opit sinä varmasti." mies sanoi vähän katkonaisesti, mutta hiljeni sitten vetämään henkeä. Vasta kolmanteen kerrokseen päässeenä hän pysähtyi ja jatkoi puhumistaan. "Saatan sinut vielä neljänteenkin, ettet vain eksyisi. Minulla on tässä kyllä hyvin aikaa. "Oppimisesta, että se on kovaa työtä, mutta jokainen oppii, kun vain yrittää. Joillain se voi olla hitaampaa, mutta kaikkien panos lasketaan. Tämä työ täällä akatemiassamme on yhteistyötä. Vaikka toiset ovatkin lahjakkaampia työssään kuin toiset, niin kokonaisuus on sitä parempi, mitä useampi jaksaa yrittää puurtaa sen parissa. Hallintomme sitten vastaa siitä, että kuka saa mitäkin vastuulleen, että kaikki toimisi mahdollisimman sujuvsasti. Ja on minullakin vaikeaa koko ajan, vaikka olen lukenut pidempään. Olen lukenut jo yli viisitoista vuotta ja alussa minulla oli samalla tavalla hankalaa kuin nytkin. En ollut oppia ensin lukemaan ja nyt en - siis opintovastaava on se henkilö, joka auttaa opiskelijoita valitsemaan oikeita kursseja heille ja avustaa yleensä opiskelemisen etenemisessä. Hän on siis paras vastaamaan kysymyksiin. Mutta siis ongelmista, että nykyäänkin minulla on vaikeaa, kun vaikka tällä hetkellä valmistelen loitsua, jossa pitää yhdestä suuresta altaasta ottaa monta pientä palasta ja vielä palasistakin niiden palasten ihanne eli se paras osuus. Tarvitsisin loitsun, joka valitsee yhden noista osista ja ottaa muista osista sen verran siihen lisää, että se muodostaa ihanteen, joka sisältää myös koko tuon valitun osan. Sellainen, kun on pienin ihanne, joka sisältää koko tuon valitun osan. Näin siis osasta saadaan ihanneosa ja se on hyvin käytännöllinen sovellusten kannalta." Tässä vaiheessa mies vasta tajusi puhuvansa sekavia aiheesta, josta toinen ei varmasti ymmärtänyt mitään. Häntä nolostutti melkoisesti. "Se on siis vaikeaa." hän päätti höpötyksensä. "Mutta lukemisen aloittaminenkin oli aikanaan samalla tavalla todella vaikeaa." mies vielä lisäsi. Pian alkoikin jo näkyä ovi, jossa luki ´Opintovastaava.´ "Tuossa se paikka on, jossa opintovastaava sinua jo odottaa."
|
|