|
Post by iiris on Jul 17, 2006 22:08:34 GMT 3
*Lydia nyökkäsi ensimmäisille kysymyksille, kun ei tiennyt mitä muuta tekisi. Hän oli edelleen kuin puulla päähän lyötynä yksisarvisen muodonmuutoksen jälkeen. "Sitä en kyllä tiedä mitenkä sinä jouduitte tänne, ja vielä vähemmän miten pääsisit kotiin" Lydia vastasi, mutta sitten hän jäi hiljaiseksi. Missä edes hänen kotinsa oli? Viimeisemmät muistot olivat se että hän karkasi aavikolle jonkinlaisesta tukikohdasta. "Mutta voin auttaa löytämään kotisi" Lydia sanoi. Mitä menetettävää hänellä oli enään?*
|
|
|
Post by dallan on Jul 18, 2006 20:21:50 GMT 3
"Minäkö?" *yksisarvinen kysyi ehkä enemmän itseltään kuin Lydialta.* "Siis kun veljeni otti ja kuoli, niin nyt on minun vuoroni olla elossa." *Kuinka erikoiselta tuokin nyt kuulostaisi? Yksisarvinen ei keksinyt parempaa vaihtoehtoa kuin sanoa suoraan, miten asiat olivat, vaikka sen erikoisuus saattaisikin olla käsityskyvyn ylittävää.* "Mitä ihmettä hän oikein teki täällä", *yksisarvinen kysäisi hiljaa itseltään katsellen vielä ihmettelevänä ympärilleen. Tällaisesta hiekkaerämaasta pitäisi sitten muka vielä löytää vettä! Hankalaksi menisi samoin kun edes täältä elossa selviäminen pois.
Vihainen mulkaisu aurinkoonkaan päin ei tuntunut auttavan, sillä siellä se yhä porotti kuin vain piinatakseen aavikon kuumuuteen tottomattomia asukkeja. Toisaalta ilman tuota porotusta kuumuuteen tottuneilla ei olisi kotia. Yksisarvinen oli vain väärillä mailla.* "Älä silti huoli, sillä kyllä hänenkin vuoronsa taas seuraa omaani. Ehkä tässä suunnassa olisi vettä," *yksisarvinen sanoi lähtiessään kävelemään kohti etelää. Siellä oli mielenkiintoisen näköinen hiekkamäki, jonka taakse ei nähnyt. Jos sieltä vaikka löytyisi jotain mielenkiintoista kuten näkymä läheiselle keitaalle tai jotain sen kaltaista.
Mäen takana oli kuin olikin vettä, sillä sieltä löytyi yksinäinen vesimyymälä keskellä ei mitään. Luulisi sitä, että myyjällä olisi tylsää ja kauppakaan ei kävisi näin vähäliikenteisessä paikassa, mutta myyjän näyttäessä olevan puhuva variksenpelätin (eikä edes kuvainnollisesti vaan ihan oikeasti), niin ehkä hän olikin tylsyyttä kestävä. Kuinka typerää tällainenkin oli. Tämä maailma jaksoi aina olla aivan yhtä hämärä.* "Lydia, täällä myydään vettä", *yksisarvinen huudahti peräänsä siltä varalta, että sitä ei oltu seurattu jos toinen ei ollut aivan hänen lähellään.* "Hän nähtävästi on aina sopivassa paikassa sopivaan aikaan", *eläin vielä totesi tilanteesta.*
|
|
|
Post by iiris on Jul 19, 2006 20:44:26 GMT 3
*Lydia oli huojentunut kuulessaan että valkoinen yksisarvinen ei kuollut kokonaan. Hän kun ei kestä jos perhonenkin kuolisi hänen takiansa. Mustan yksisarvisen sanottua että aikoo hakea sitä vettä ja lähdettyään tiettyyn suuntaan, Lydia nousi vaivoin ylös. Kuuma ilma oli vienyt energiaa, kuten myös veden puute. Mutta Veden toivossa hän käveli Yksisarvisen perään, joka huusi etäämmällä että vettä myytäisiin siellä. Lydia pysähtyi hetkeksi ihmettelemään. Miksi ihmeessä keskellä aavikkoa on koju? Lydia jatkoi kävelyä yksisarvisen viereen. Heidän edessään tosiaankin oli koju joka myi vettä, jonka myyjänä... Oli variksenpelätin? "Totta puhut" Lydia vastasi yksisarvisen toteamuksen jälkeen. Hän kaivoi nahkaista pussiansa joka roikkui hänen vyötäröllään. Sieltä löytyi ihan muutama kolikko. "Kuinka paljon pyydät?" Lydia kysyi pelättimeltä, koska ei halunnut heti kadottaa kaikkia kolikkojansa.*
|
|
|
Post by dallan on Jul 25, 2006 11:36:55 GMT 3
"Aavikon vesimyymälästä hyvää päivää", variksenpelätin vastasi hieman käsiään liikutellen. Mikään muu osa tuossa ainakin osittain elävän oloisessa rakennelmassa ei sitten liikkunutkaan sen puhuessa. Se puhui kuin olisi opettanut harakan puhumaan ja antanut sen äänen variksenpelättimelle. "Olemme aina paikalla siellä, missä tarvitaan, kun kyse on aavikosta. Sanokaa vain, että vettä tarvitaan, niin myymälämme löytyy jo läheisen mäen tai keitaan takaa. Yksi ämpärillinen vettä maksaa yhden kolikon. Ämpäri ei sisälly hintaan vaan se pitää palauttaa. Kaikki rahayksiköt kelpaavat." Kojussa tosiaan oli siistille puupöydälle asetettuna tiivisti useita pieniä puisia ämpäreitä, joissa kussakin oli pari litraa vettä. Vedessä ei ollut edes hiekkaa seassa, vaikka tuuli nyt hiekkaa aavikolla jatkuvasti tuntui heittelevän aina jonnekin.
Olisi se vesi yksisarvisellekin kelvannut ja se saattoi katsella vesikojua vain kaipaavin silmin. Eläimellä ei ollut nimittäin yhtään rahaa mukanaan, vaikka vettä tuntuikin saavan millä tahansa kolikolla riippumatta kuinka arvokas tai arvoton kolikko jossain muualla olisi. Ei sarvekkaalla jano ollut, mutta Kovin mielellään se olisi hieman kastellut itseään, kun nyt oltiin näin kuumalla aavikolla. Toisaalta sellainen puuha näyttäisi jokaisen janoisen silmissä varmaankin kovalta tuhlaukselta, joten tuskin sitä olisi sopivaa tehdä. Ajatus oli kai vain parempi hylätä.
"Hei variksenpelätin", yksisarvinen aloitti kysyäkseen jotain tuolta myyjältä saaden hivenen äkäisenkin vastauksen siitä, että variksenpelättimen nimi oli kuulema Henry. "No Henry, osaisitteko te kertoa mitä tietä täältä aavikolta pääsisi pois vehreämmille maille?" "Vehreämmille maille? Mitä se tarkoittaa?" Yksisarvinen ei vastannut. Se oletti vain, että toinen ei tiennyt edes, että maailmassa oli olemassa jotain muutakin kuin aavikko.
|
|
|
Post by IiristaLaiskottaa on Jul 27, 2006 0:18:22 GMT 3
*Lydia löysi nahkaisesta pussistaan kuparisen kolikon. Kai se kelpaisi, Kaikki rahayksiköthän kelpaisi. Yksisarvisen ja variksenpelättimen jutustelu tuokion jälkeen hän oli maksamassa, mutta sitten hän tajusi kysyä yksisarviselta: "Haluatko sinäkin ämpärin, voin kyllä kustantaa sen..?" Lydia kaivoi toisen kupari kolikon esiin.*
|
|
|
Post by dallan on Jul 30, 2006 3:38:29 GMT 3
"Ei teidän tosiaan tarvitse", yksisarvinen lausahti kuin kyse olisi ollut jostain suuresta palveluksesta, jota eläin ei sen suuruuden takia kohteliaana voisi ottaa vastaan. "Yksi ämpäri sitten. Se tekee yhden kolikon. Saatte valita mieluisenne ämpärin." Variksenpelättimen puhe pysähtyi aina lauseen loputtua ja uusi lause alkoi tavalla, joka sai jokaisen lauseen kuulostamaan irralliselta ja teki puheesta hyvin epäyhtenäistä. Variksenpelättimelle kelpasi kuparikolikko hyvin ja se vastaanotti sen jollain kädentapaisella. Ilmeisesti hökötys toivoi, että kolikko työnnettäisiin niiden kasvien sekaan, josta koko rumaa ja jalatonta ihmisolentoa muistuttava rakennelma oli tehty.
"Tuota, Lydia", yksisarvinen aloitti heilutellen päätään hieman myyntikojusta poispäin kuin olisi halunnut Lydian tulevan itsensä kanssa hieman kauemmaksi, jotta vedenmyyjän ei olisi tarvinnut noita sanoja kuulla. "Tulisitko hieman tuonne kauemmaksi, kun saat vetesi juotua", yksisarvinen päätti puheensa. Eläin otti itse hieman etäisyyttä variksenpelättimestä keksien itselleen jotain sijaistoimintaa, jotta Lydialle ei olisi tullut niin vahvasti tunnetta, että sen tarvitsisi kiirehtiä vetensä kanssa. Kun korvien ja hännän heiluttaminen oltiin käyty läpi, niin vuoron sai asioiden pohdiskeleminen. Se tuntui toimivan hyvin ja sai yksisarvisen aidosti näyttämään siltä, että sillä oli jotain tekemistä. Hieman pää vinossa se siinä katseli taivaalle ja mietti jotain mielessään.
Jos Lydia sitten tuli paikalle, niin yksisarvinen lausahtikin tälle muutaman sanan: "Hän ei näytä tietävän, miten täältä päästään pois", yksisarvinen sanoi hiljaa jatkaen vielä hiljempaa vilkaisten hieman variksenpelättimen suuntaan arvioidakseen, että kuunteliko tämä. Hökötys vain seisoi elottoman oloisena paikallaan ja katsoi eteenpäin jos nyt yleensäkään edes näki asioita. Miten tuollaisenkin elekieltä luettaisiin, kun se selvästi kuuli, mutta mitään korvia ei ollut, joista olisi voinut vähääkään pohtia, että minä hetkinä hökötys kuuli ja minä hetkinä ei saanut selvää puhutusta. "En tahdo puhua hänen kuullensa, jotta hänestä ei tuntuisi, että hän voisi olla jossain paremmassa paikassa. Niin ei ole ja en tahdo hänen saavan kuvitelmia asioista, jotka eivät voi olla." Pieni hengähdystauko. "Ei minullakaan tosin ole aavistustakaan, miten täältä aavikolta pääsisi pois." Yksisarvisella olisi kyllä ollut yksi loitsu, mutta ehkä se oli parempi pitää salassa ja jättää käyttämättä ainakin vielä tässä vaiheessa, kun hätää ei ollut. Viime loitsukin oli nimittäin tuonut sateen sijaan kiviä taivaalta, niin miksi tämän kanssa kävisi onnellisemmin. "Kuulisin mielelläni, miten te tänne aavikolle jouduitte. Oman tarinani osittain jo tunnettekin."
((Viimeinen kappale ei siis tapahdu jos siinä oleva ehdo Lydian lähelle saapumisesta ei tuossa vaiheessa vielä toteudu.))
|
|
|
Post by iiris on Aug 3, 2006 22:58:35 GMT 3
((sori etten ole vähään aikaan kirjottanu, olen ollut reissussa. nyt en jaksa roolata, huomenna sitten))
|
|
|
Post by iiris on Aug 6, 2006 3:17:22 GMT 3
((Gnaah... en saa millään nukuttua joten tulin tänne (jos saisin kohta nukahdettua) ))
*Lydia laittoi kupari kolikon variksenpelättimen käden tapaiseen osaan ja otti yhden ämpäreistä. Lydia seurasi yksisarvista, ja hörppi vähän väliä ämpäristä vettä. Olento taisi pitää hetken mietintä taukoa kun he olivat menneet kauemmaksi kojusta. Lydia oli tavallaan olettanutkin ettei variksenpelätin tietäisi miten aavikolta pääsisi pois. Paikka josta Lydia tuli oli jossain aavikon rajamailla, ja hän muisti vielä suunnan. Mutta sinne hän ei mene, ainakaan suoraan.
Lydia hymähti virnistäen hieman yksisarvisen kysymykselle. "Minun tarinaani ei voi ainakaan sanoa pitkäksi" Lydia sanoi ja hörppi vettä lauseen loputtua. Oli kyllä ihanaa saada vettä, varsinkin kun sitä tarvitsi paljon.*
((kirjotan vielä tuohon jatkoa päivemmällä, nyt tuntuu siltä että saattaisin vihdoinkin nukahtaa *_*))
|
|
|
Post by iiris on Aug 7, 2006 12:39:28 GMT 3
*"Karkasin eräänlaisesta tukikohdasta, jossa ihmiset halusivat tehdä minusta aseen." Lydia keskeytti lauseensa, ja ajatteli selventää, josko yksisarvinen ei tiennyt mitä hän tuolla tarkoitti. "Kyborgin nimittäin, ja siksi he tekivät minut. Mutta en hyväksynyt sitä, joten karkasin tänne, ja lopun tiedätkin" Lydia vilkaisi yksisarvista. "Lydia ei ole välttämättä nimeni, otin sen tästä kaulakorusta joka on ollut alusta asti minulla" Lydia käänsi kaulakoruansa, jossa luki 'Lydia'.*
|
|
|
Post by dallan on Aug 12, 2006 2:30:15 GMT 3
D'allanilla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä oli Kyborgi. Ilmeisesti se oli jotain aseisiin liittyvää eli jotain, mistä yksisarvinen ei pitänyt. Tämän Lydian vika se ei ilmeisestikään siis ollut, kun nyt oletettiin, että hän puhui totta. Aivot lähtivät D'allanin päässä taas käymään kierroksilla ja nuo kierrokset saivat yksisarvisen jalat tekemään samanlaisia. Sorkat painautuivat hiekkaa vasten jalkalihasten käskyttäessä niitä liikkeelle. Eläin kiersi kehää, heilutteli hieman häntäänsä ja mietti korvat niskaa kohden painettuna, että mistä ihmeestä tässä kaikkessa oikein oli kyse. Mitä tarkoitti, että jostakin elävästä olennosta tahdottiin tehdä ase? Sarvekas muisti kuulleensa joistain taikuuskokeista, joissa oli tehty jotain tuollaista. Hän ei ollut ollut koskaan itse mukana niissä. Eläin ei yleensäkään piitannut juuri sovelletun taikuuden tutkimuksesta ja vielä vähemmän tahtoi olla mukana sen hyödyntämiseen pyrkivissä projekteissa. Vieläkin vähemmän hän tahtoi osallistua sellaisiin projekteihin, joista sai veljensä aina kuulla valittavan, että ne olivat väärin. Mustalle niin ei tuntunut, mutta veljensä toivetta kunnioittaen hän pysyi poissa niistä.
"Mitä nämä ihmiset oikein ovat?" yksisarvisen oli kysyttävä, kun sen ajetteleminen ei juuri edennyt. "Tarvitsette varmaankin apua heitä vastaan. En tarkoita siis tätä väkivaltaisessa mielessä, sillä siihen minusta ei ole, mutta tahtonne ajaessa teitä kohti aavikkoja vain päästäksenne jotain pakoon lienee niin, että tarvitsette itsellenne paikan, jossa saisitte teille mieleisemmän elämän aluilleen. Minä taas erittäin mielelläni auttaisin teitä tämän paikan etsimisessä ja nyt tahtoisinkin kuulla joitain toiveitanne tuota paikkaa ja jatkotoimintaamme kohtaan."
|
|
|
Post by iiris on Aug 20, 2006 15:21:41 GMT 3
*"Nämä ihmiset ovat pahimmista päästä mitä tiedän." Lydia vastasi kun ei ollut ihan varma mitä yksisarvinen kysymyksellä tarkoitti. "En ollut ainoa siellä. Siellä oli paljon useampia minun kaltaisia ihmisiä, ja muutaman heidän avulla pääsinkin pakoon." Lydian poskelle vierähti kyynel, jonka hän nopeasti pyyhkäisi pois ennen kuin yksisarvinen näkisi sen. "Niin paljon viattomia ihmisiä, jotka eivät muistaneet omaa menneisyyttään. Ja kaikenlisäksi he, jotka eivät olleet riittävän vahvoja, tapettiin armotta." Lydia käänsi päänsä pois yksisarvisen luota pyyhkiäkseen toisen kyyneleen kämmenselkäänsä. Lydiaa hieman nolostutti koska oli alkanut tunteilemaan ja kertomaan jotain ylimääräistä mitä häneltä ei kysytty.
Lydia piti pienen miettimistauon yksisarvisen lauseen loputtua. "Tahtoisin vain löytää pienen asuinpaikan, missä voin asua niin kauan kuin elän." Lydia sanoi tauon jälkeen. "Luulenpa että jos sellaisen aiomme löytää, meidän pitää lähteä sitten liikkeelle."*
|
|
|
Post by dallan on Aug 24, 2006 16:13:38 GMT 3
"Voi sinua raukkaa", yksisarvinen sanoi hiljaisesti ja aidosti säälivästi. "Maailmassa on niin monia asioita, joita en toivoisi täällä olevan. Oman panokseni voin varmaan tehdä siihen aloittamalla nyt auttamalla sinua." Kaukana aivan näkökentän rajoilla näkyi kuitenkin kaikkialla vain hiekkaa. Yksisarvisella ei ollut aavistustakaan, että missä suunnassa olisi mitään muuta maastoa. Väärään suuntaan lähtiessään hiekkaa saattaisi olla monien päivien matkan ajaksi. Toisaalta pahimmassa tapauksessa hiekkaa oli joka suunnassa monien päivien matkan ajaksi. "Minä en vain tiedä, että mihin suuntaan tulisi lähteä. En koskaan edes ole onnekas näissä valinnoissa, joten valitse sinä, niin ehkä sattuma on sillä tavalla luultavammin puolellamme."
|
|
|
Post by iiris on Aug 28, 2006 23:42:04 GMT 3
*Lydia kierähti hitaasti ympäri ja katsoi horisonttiin. "Jos uskallat luottaa minuun tässä asiassa, niin... tuonne" Lydia sanoi ja osoitti kädellänsä tietämättä pohjoiseen. Mutta sen hän tiesi että tulo suunta oli hänen vasemmalla puolella. "Luotatko vielä valitsemaani suuntaan?" Lydia kysyi yksisarviselta.*
((vähäsen lyhyttä..))
|
|
|
Post by dallan on Sept 4, 2006 21:05:24 GMT 3
"Kyllä minä sinuun luotan. En näe syytä, miksi en voisi luottaa. Jos tahdot, niin nouse vaikka selkääni, niin sinun ei tarvitse kävellä. Jaksan kyllä kantaa sinut." Yksisarvinen katsoi Lydiaa kohden ja taivutti polviaan tehdäkseen selkäänsä nousemisesta helpompaa jos tarvittaisiin mikäli tämä oli tarpeellista.
Huolimatta siitä, että tahtoiko Lydia ratsastaa vai ei, niin matkaan silti lähdettiin. Yksisarvinen ainakin lähti kulkemaan Lydian valitsemaan suuntaan suhteellisen hidasta vauhtia, jotta toisella ei olisi vaikeuksia pysyä perässä tai reippain askelin jos hän istui mielummin tämän matkan kuin käyttäisi omia jalkojaan. Pian sitä saataisiin nähdä, mitä tämä suunta tuo tullessaan.
((Jos tahdot, niin voit vapaasti keksiä, mitä tämä kaksikko kohtaa tai vaikka vain kirjoittaa heidän saapuvan pois aavikolta tai mitä vain tahdot.))
|
|