Post by spyrre on Nov 10, 2019 23:15:52 GMT 3
Akela
"Hei! Kuunnelkaa! En satuttanut häntä-- siis, ennen kuin hän yritti iskeä minua puukolla! Voin kuitenkin tehdä niin nyt jos on pakko!"
-Akela diplomatisoi
-Akela diplomatisoi
Arpinen sarvipää
Ensivaikutelmanaan Akela ei ehkä ole kaikkein tervetulleeksi toivottavin, niin käytökseltään kuin ulkonäöltään. Nainen on usein pukeutunut peittävästi varsinkin liikkuessaan julkisesti, ja on harvinaista nähdä häntä ilman jonkinlaista huppua jos hänellä on jonkinlaista valinnanvaraa asian suhteen. Syy tosin selviää nopeasti jos onnistuu näkemään hänet ilman päähinettä joka peittäisi epämääräisimmät piirteet. Kaikkein silmiinpistävimmät ovat varmasti hänen otsastaan kohoavat pienet terävät sarvet sekä pistävän eläimelliset, meripihkanoranssit silmät, joita korostavat mustat tatuoidut kuviot. Villin, rastoittuneen kuontalon seasta pilkistää pari pitkiä suippoja korvia jotka kertovat lisää epäinhimillisestä olemuksesta. Akelan kasvoja peittävät monet arvet jotka näyttävät siltä että ne olisi vain vedetty paikoilleen puolihuolimattomasti, kuin lähes repimään tatuointeja näiden alla. Suuri osa on selvästi vanhoja eivätkä näytä taistelun jättämiltä mutta näistä saattaa olla hankala sanoa varmasti... ainakin niitä on paljon, epäilemättä muuallakin kuin vain hänen kasvoissaan. Piirteet ovat terävähköt ja vaaleanruskean ihon peittämät, villiintynyt kuontalo pitkähkö ja musta. Hän on lyhyt ja jäntevä jonka voi nähdä jopa paksuista vaatteista huolimatta.
Jos asiasta mitään tietää, voi naisen päätellä kuuluvan rajamaiden outoon haltiaväkeen, vaikka tämä herättääkin kysymyksen mitä yksi näistä tekee ihmisten ilmoilla itsekseen. Varsinkin, kun Akela ei suoranaisesti näytä niin sopivan kuin viihtyvän ympäristössään. Hän on usein varautunut, epäluuloinen ja äkkipikainen... parhaimmillaan vakava ja jokseenkin hämmentynyt kuin ei olisi aivan tottunut normaaliin ihmiskontaktiin. Kuitenkin jos kokee varovaisella punninnalla jonkun sen arvoiseksi hän ei suoranaisesti vältä seuraa vaikkakin lämpenee väelle hitaasti. Jos ei koe oloaan haastetuksi tai uhatuksi Akela kykenee olemaan yllättävän empaattinenkin, ja hänellä on vahva (vaikkakin ehkä mustavalkoinen) oikeudentaju. Akela pyrkii pitämään yllä kovaa ja terävää pintaa, mutta tämä saattaa horjua silloin tällöin epävarmuuden edessä tai silloin kun hän on tekemisissä ihmisten kanssa jotka tietää joko harmittomiksi tai tovereikseen. Kukaties diplomaattinen tai sosiaalinen puoli eivät ole hänen vahvuuksiaan, mutta ainakin hän yrittää...
Kaunainen karkuri
Akela harvemmin pitää itsestään suurta meteliä ainakaan silloin kun hänet jätetään rauhaan. Ihmisten ilmoilla liikkuessaan hän pyrkii pitäytymään taka-alalla... paitsi silloin kun katsoo tarpeelliseksi puuttua johonkin näkemäänsä, oli tämä viisasta tai ei. Sarvekas nainen tuntuu reagoivan varsin ärhäkästi väkeä kohtaan joka käyttää voimaansa tai asemaansa hyväkseen sortaakseen heikompiaan, eikä hän jää silloin miettimään liikoja. Akela toimii usein ennen kuin ehtii harkita, ja päättäessään takaisinmaksun olevan oikeutettu hän ei myöskään pitele iskujaan tai odota toisen osapuolen iskevän ensin. Ei olisi ensimmäinen kerta kun nainen onnistuisi saamaan itsensä pulaan jonkun toisen vuoksi tai sitten aivan vain iskeäkseen takaisin jollekin sellaiselle joka hänen mielestään sen ansaitsee... eivätkä hänen otteensa yleensä ole erityisen hienovaraisia tässä aiheessa. Lisäksi hän kantaa syvää, lähes polttavaa kaunaa pohjoisen mystikoita taikka näiden alaisia kohtaan eikä yleensä edes salaile sitä. Mitä luultavimmin Akela ei ole erityisen innostunut puhumaan aiheesta mutta hänestä voi luultavasti saada irti ainakin sen, että hän on saapunut juuri tältä suunnalta jokin aika sitten eikä ole aikeissa mennä takaisin... ellei siihen liity muutaman velhon pään irrottamista kylmällä teräksellä. Tämäkin on kieltämättä asia jota nainen harkitsee ajoittain, mutta epäröi ymmärrettävästi. Arvattavasti sille missä ja kuka Akela on nyt on syynsä, eivätkä ne syyt ole erityisen mukavia. Mistä hän ikinä onkaan lähtöisin, hänen häipymisensä tuskin sujui rauhanomaisesti kuten myöskään hänen elämänsä ennen sitä.
Tarmosta huolimatta on nähtävissä, että nuori nainen on vielä jokseenkin kokematon monessa asiassa, varsinkin sellaisissa jotka eivät liity suoraan survivalismiin. Vaikka ei haluaisi paljastaa sitä Akela hämmentyy vielä usein varsinkin ihmisten seurassa, ollessaan itse hyvinkin suorasukaista sorttia. Nainen ei aina osaa tulkita piikittelyä tai hyväluontoista nahistelua vaan saattaa päätyä hermostumaan ennen kuin ehtii punnitsemaan onko vastapuoli vakavissaan. Uhitteluun vastataan samalla mitalla (tai ainakin yritetään) kuin se olisi iskostunut häneen kantapään kautta. Eittämättä väärinkäsityksiä saattaa näillä eväillä tapahtua niin puolin kuin toisin... vaikka kaikeksi onneksi Akela ei sentään halua ottaa henkiä aivan turhan käsikähmän vuoksi ärhäkkyydestään huolimatta.
Mystinen kulkuri
Ulkonäkönsä lisäksi se mikä Akelasta on helppoa nähdä ensisilmäyksellä on varmasti aseistus sekä naisen taipumus turvautua tähän. Oli nainen itse kevyemmänpuoleinen tai ei, on hänen miekkansa (tai mitä hän sattuu milloikin kantamaan) silti nopea. Hän on ärhäkkä tarttumaan aseeseen niin tositarkoituksessa kuin varmuuden varaltakin, mutta kokeneempi soturi saattaa huomata naisen hyökkäävän suuremmalla vimmalla kuin taidolla. Hän on vikkelä ja näppärä, mutta ei saanut oikeaa koulutusta sen enempää kuin mitä on itse onnistunut hankkimaan ja monesti nämä opit ovatkin olleet karua sorttia. Ehkä tällainen johtaisi hyvin usein myös karuun loppuun mutta tämä ei Akelan onneksi ole hänen ainoa temppunsa vaaraan joutuessaan. Hän tuntuu omaavan myös mystisempiä kykyjä jotka epäilemättä voi yhdistää hänen syntyperäänsä. Vain kädenheilautus pystyy paiskaamaan vihollisen taaksepäin tai pysäyttämään aseeniskun ilmaan, ja Akela on varsin murhaava veitsenheittäjä kauempaakin terien kuin suorastaan hakeutuessa maaliinsa. Siltikin hän on jokseenkin harjaantumaton myös näissä kyvyissä kuten aseenkäyttäjänäkin.
Kulkiessaan Akela harvoin tietää missä tarkalleen on tai minne on menossa mutta on utelias näkemään uusia asioita... joita hänelle varmasti onkin olemassa paljon. Vaikka tuleekin toimeen, tuntuu sarvekas olento olevan silti melkoisen väärässä paikassa vaeltaessaan pitkin mantuja jotka ovat vieraita hänelle itselleenkin. Päämäärättömässä kuljeskelussa on jotain haikeaa, kuin nainen ei tosiaan oikein tietäisi minne olisi menossa. Joskus kuullessaan huhuja oudosta väestä jossakin erämaassa Akela suuntaa tähän suuntaan toivoen löytävänsä kaltaisiaan mutta on aina joutunut palaamaan tyhjin käsin. Jos häneltä kysytään asiasta nainen ei oikeastaan osaa kertoa kansastaan paljoakaan, mikä selvästi turhauttaa häntäkin.
Mutta kuten monessa muussakin asiassa, Akela ei ole aikeissa antaa periksi tässäkään vaan jatkaa kulkemistaan, minne milloinkin on tarpeen.