Post by spyrre on Jul 23, 2018 23:50:39 GMT 3
<Sunbaron>: Kaupunki oli ruma, sen näki kaukaakin. Sitä ympäröivät kuolleiden, rapistuneiden raunioiden kehät; ne osat joita se ei enää nykyisellään pystynyt pitämään hengissä. Totta puhuen kaupunki oli tuskin puoltakaan siitä koosta, jota se joskus oli ollut. Hylätyt, elottomat rakennukset muodostivat sen ympärille varsinaisen sokkelon.
Silti kaukaakin pystyi näkemään, ettei kaupunki ollut kuollut vielä kokonaan. Jos raunioituneet, hylätyt alueet olivat kuolleita juuria, rehotti niiden keskellä silti yhä rujo ja luotaantyöntävä hedelmä. Hylätyn, kuolleen kaupungin keskeltä häämötti paremmin kunnossa pidettyjä rakennuksia ja Valtakunnan rakennelmia, joista ei voinut erehtyä; mustia, pullistelevia, epämiellyttäviä kolosseja, jotka jättivät aikaisemmat rakennukset varjoihinsa ja toisinaan myös murskasivat niitä alleen. Kaupunki oli säilynyt hengissä niiden ympärillä, kun asukkaat olivat vetäytyneet kohti niitä osia, jotka kestivät muita paremmin ja tarjosivat enemmän suojaa. Tai sitten ne olivat vain miellyttäneet täällä määrääviä.
Kauempaa kukkulan laelta oli vaikea sanoa mitään sen tarkempaa kaupungista. Mutta elossa se silti oli. Siitä kertoivat jo pelkästään piskuruiset maatilatkin, joita sen lähettyvillä häämötti. Jos oikein siristi silmiään, pystyi jopa näkemään yksittäisiä, pienoisia hahmoja raunioiden lomassa. Kyllä täällä elämää riitti, selvästikin.
"... no. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, kuka tuolla pitää valtaa, tai mitä mieltä he ovat kiertolaisista, mutta uskoisin, että sieltä löytyy sentään ruokaa ja hetken leposija", Reindal tokaisi lopulta tähyttyään kauas alaspäin aikansa. Kukkulat olivat korkeita, ja matka kaupunkiin totta puhuen yhä pitkä.
"Voittaa se ainakin erämaassa harhailun", hän puuskahti perään ja katsahti ohimennen matkakumppaniinsa. Päivä oli vasta puolessa; näytti siltä, että ensi yöksi heillä olisi katto päänsä ylle.
<spyrreh>: Tumma nainen silmäili itsekin rapistuneen kaupungin hahmoa toverinsa tuntumasta. Kaunis tai ei, oli paikka silti paremmassa kunnossa kuin moni muu ja vihjasi ainakin siitä että tästä olisi jonkinlaiseksi välietapiksi. Näkyvissä oli jopa joitain toimivia maatiloja, ja hän nyökkäsi toverinsa sanoille.
"Hmmh. Kaiketi näemme menemällä katsomaan. Mutta luulisi että rahamme on yhtä hyvää kuin kenen hyvänsä muunkin" Cathryn totesi. Hän nykäisi kevyesti irvistäen kivistävää käsivarttaan painavaa laukkuaan, ja antoi katseensa pyyhkiä paremmin muun ympäröivän maiseman ylitse.
"Katto pään päälle helpottaa kyllä silloin tällöin. Ainakin väki näyttää pärjäävän täällä" mustaturkkinen, petomainen nainen myötäsi ennen kuin veti henkeä ja harppasi eteenpäin.
"No, mennään katsomaan. Pidetään matalaa profiilia niin tuskin kukaan meistä piittaa liikaa."
<Sunbaron>: Reindal raapi leukaansa aavistuksen mietteliäänä, mutta nyökkäsi sitten kuitenkin toiselle. Paikasta oli vaikea sanoa mitään varsinaista näin kaukaa. Oli parempi katsoa lähempää. Laiha mies kiskaisi itsensä uudelleen ratsunsa selkään ja varmisti kiväärinsä olevan käden ulottuvilla - miekasta nyt puhumattakaan. Koskaan ei voinut olla varma, mitä tuleman piti.
Vanha, rapistunut tie teki matkanteosta hieman nopeampaa, kun kaksikko lähti laskeutumaan kukkuloilta kohti kaupunkia. Totta puhuen tarkemmalla vilkaisulla maasto täällä ei näyttänyt erityisen elinvoimaiselta, mutta paremman puutteessa pienet viljelystilat tekivät selvästi parhaansa saadakseen siitä irti sen ravinnon, mitä vain pystyivät. Pieniä, vieri viereen pystytettyjä tupia, jotka oli selvästi rakennettu raunioista otetuista kivistä. Reindal yritti kohottaa kättään väen suuntaan muutaman kerran, mutta väki teeskenteli sokeaa tai suorastaan pakeni nopeasti sisälle. Pian hän tyytyikin vain pudistamaan päätään.
"No. Kaiketi täällä selvitään joka tapauksessa hengissä", hän tokaisi vieressä kulkevalle Cathrynille. Ei kaiketi ihmekään, että väki pelkäsi rosvoja; pienet rakennukset eivät selvästikään olisi tarjonneet juurikaan suojaa...
<spyrreh>: Cathryn tarkasteli maisemaa vaiteliaana kulkiessaan kun kaksikko lähestyi kituuttavaa asutusta. Mistään kukoistuksesta oli turha puhua, mutta elämää oli silti, ja näytti siltä että pienistä pelloista kiskottiin silti irti jonkinlaista elantoa. Kulkijoita ei selvästikään ainakaan toivotettu tervetulleeksi. Petomainen nainen silmäsi suuremmin yllättymättä kun paikalliset luikkivat heidän tieltään Reindalin tervehdyksen tieltä, ja puuskahti itsekseen.
"Säikkyä väkeä. Kuten muuallakin" hän totesi puolittaisesti, vaivautumatta kuitenkaan edes nostamaan huppuaan mustanpuhuvien piirteidensä suojaksi. Ei sillä että tämä olisi paljoa auttanutkaan.
"Toivottavasti tässä paikassa on edes jonkinlainen majatalo. En usko että nämä edes päästäisivät meitä sisälle vaikka maksaisimme" hän hymähti, kääntäen sitten huomionsa maatiloista kohti varsinaista kaupunkia. Rumien rauniorakennustenkin seassa taisi erottua merkkejä asumuksesta, joka toivottavasti lupaisi parempaa menestystä heillekin...
<Sunbaron>: Reindal hymähti kevyesti Cathrynin sanoille.
"Sikäli kuin ottavat edes rahaa vastaan täällä. Siitä piitataan harvassa paikassa", hän tokaisi. Toisaalta, kaipa kaksikolla oli tarpeeksi vaihtokelpoista tavaraakin yösijaan - muuhunkin, toivottavasti.
Kaupunkin lähestyi hitaasti. Sitä oli vaikeampi erottaa raunioiden takaa nyt lähempää ja matalammalta, mutta suuret, rujot Valtakunnan rakennelmat pilkottivat kuitenkin vanhojen, osittain luhistuneiden rakennusten takaa. Rauniot olivat kaiketi olleet osa kaupunkia jo paljon ennen Valtakunnan tuloa.
"... miksi väki ei asu raunioissa vaan rakentaa niistä uusia kauemmas? Niistä luulisi saavan edes hieman suojaa", kalpeakasvoinen mies mutisi mietteliäästi heidän kulkiessaan eteenpäin. Totta puhuen asia pisti pahasti silmään nyt, kun sitä mietti. Kuka tahansa täysjärkinen olisi mieluummin taittanut lyhyen matkan viljelyksille kuin asettunut väkipakolla kauemmas suojasta ja turvasta...
Äkkiä jokin sai hänet kuitenkin herpaantumaan mietteistään. Hän vilkaisi tien sivuun ja kurtisti taas kulmiaan.
"Tuo ei ainakaan ole mikään maanviljelijä", hän tokaisi toverilleen. Tien veressä, kivellä, istua kyhjötti vähintäänkin epämääräisen näköinen mies. Jo kaukaa pystyi näkemään tämän repaleiset, mutta ihmeen värikkäät rääsyt. Muuta tästä ei juuri erottanutkaan niiden alta, mutta miehen suunnalta kantautui silti outoa muminaa. Kukaties kyseessä oli pelkkä kerjäläinen tai jokin hylkiö, mutta jokin tässä vaikutti silti oudolta. Reindal ei tosin osannut sanoa mikä, kun he lähestyivät.
<spyrreh>: Jos jokin näkymässä tuntui oudolta, Cathrynkaan ei tainnut kuitenkaan onnistua heti ottamaan tästä selkoa. Petomainen nainen rypisti aavistuksen kulmiaan kulkiessaan mutta ei sanonut itse mitään ennen kuin Reindal tuntui hoksaavan jotakin. Cathryn räpäytti silmiään ja vilkaisi toista, ennen kuin katsahti uudemman kerran ympärilleen.
Nyt kun tämä oli sanottu ääneen tuntui eittämättä oudolta että väki kyhjötti täällä hökkeleissä, paremman suojan reunamilla...
"...outoa. Väkeä ei tunnu olevan niin paljonkaan ettei tilaa olisi" hän totesi hetken punnittuaan. Nainenkin valpastui nopeasti kun Reindalin huomio kiinnittyi outoon hahmoon tien vierellä.
Värikäs mutta rääsyinen, mutiseva mies ei kieltämättä oikein sopinut näkymään ja Cathryn mittaili tätä oudoksuvasti lähestyessään.
"....kerjäläinen, kenties. Niitä riittää kaikkialla" hänkin arveli matalaan ääneen... mutta tästä saattoi huomata ettei nainenkaan ollut tästä aivan varma. Mutta siitäkin huolimatta Cathrynkin piti tätä silmällä lähestyessään.
<Sunbaron>: Jos kyseessä oli kerjäläinen, oli tämä vähintäänkin epämääräinen sellainen - vaikka totta puhuen Reindal ei uskonut. Lähempää näki hyvin, että kyseessä ei tosiaan ollut mikään tavanomainen rääsyläinen. Mies oli selvästi luisevan laiha värikkäiden rääsyjensä alla, mutta samaan aikaan tämä vaikutti myös oudon elinvoimaiselta ja valppaaltä. Tämä kyyristeli kivellä kuin jokin haaskalintu, pitäen outoa, matalaa muminaansa taukoamatta. Samaan aikaan miehen silmät kuitenkin seurasivat kaksikkoa valppaasti, jopa huvittuneesti. Tämän ikää oli vaikea edes arvailla, saastan ja rasitusten naamion takaa tämä oli iätön ja piirteetön. Totta puhuen mies tuntui tuskin edes vetävän henkeä oudon melunsa seasta.
Reindal veti ratsunsa pysähdyksiin ja jäi katsomaan. Miehessä oli jotakin outoa, eikä hänkään ollut aivan varma miten tähän olisi pitänyt suhtautua. Tervehtiminen tuntui sopimattomalta. Miehen kaulassa roikkui nahkanyöreillä sidottu, pitkä luu. Se oli selvästi lähtöisin ihmisestä, tai jostakin sen kaltaisesta. Pienistä nyssäköistä pilkotti muitakin luita. Hän silmäili niitä vaitonaisesti, kunnes mies äkkiä hiljeni.
"Lisää matkaajia syntien kaupunkiin. Lisää kadotuksen houkuttelemia", mies kirahti ja päästi luotaantyöntävän, kuivan naurunkiherryksen.
"Te seisotte pyhän miehen seurassa. Edessänne odottaa pelkkä synti ja tuho", tämä ilmoitti kuin huvittuneena. Reindalilla ei ollut aavistustakaan, mitä siihen olisi pitänyt vastata.
<spyrreh>: Heidän lähestyessään kummallisesta hahmosta alkoi erottua yksi toisensa jälkeen lisää suorastaan epämiellyttäviä yksityiskohtia. Cathrynkin tajusi nopeasti ettei miehen olemuksessa monikaan viitannut ainakaan sellaiseen kerjäläiseen joita hän oli ennen nähnyt, ja lähestulkoon maanisesta muminastaan huolimatta tapaus piti heitä silmällä varsin terävästi.
Jokin tässä sai hänen olonsa jokseenkin epämiellyttäväksi, vaikkei hän ollutkaan aivan varma mistä se johtui. Cathryn olisi mielellään harpponut hiipparin ohitse mahdollisimman nopeasti, mutta tämä oli selvästi napannut Reindalin mielenkiinnon. Petomainen nainenkin seisahtui vilkaisten olkansa ylitse sihahtaen itsekseen, kunnes rypisti kulmiaan kun hiippari äkkiä puhui ymmärrettävämmin sanoin. Julistus nappasi katinkin jokseenkin yllätyksellä, mutta nainen pyrki nopeasti saamaan jälleen itsestään otteen.
"....hmmh. Vai niin. Siellä ei siis kaiketi ole kummoisia majataloja, kaikesta päätellen" Cathryn tokaisi puolittaisesti mittaillen rääsyistä ilmestystä, ennen kuin kohautti olkapäitään ja silmäsi toveriinsa.
"Jonkinlainen kylähullu. Parempi olla piittaamatta niistä liikaa" hän totesi, vaivautumatta edes madaltamaan ääntään. Kukaties osittain sen ärsyttävän kylmänväreen vuoksi jonka hiippari sai hänen niskaansa.
<Sunbaron>: Reindal ei osannut olla aivan yhtä varma kuin Cathryn. Selvästikin mies oli sekaisin, mutta tämä ei näyttänyt rehellisesti sellaiselta, jonka olisi kuulunut selvitä pitkään tällä tavoin oman onnensa nojassa. Mies kuitenkin keskeytti hänen ajatuksensa uudella kiherryksellä.
"Niinhän ne sanovat. Niinhän ne sanovat. Mutta harva uskaltaa silti karata ilman uhria. Harvalla on varaa", värikäs rääsyläinen tokaisi. Tämä katseli naista kiveltään ahnaasti, melkein kuin saalistaja joka mittaili seuraavaa saalistaan.
"Vai tohditteko astua tuntemattomaan kiroukset niskassanne? Kirottuja olette kaikki! Harva osaa lepyttää enää jumalia tai henkiä! Mutta minä tunnen ne kaikki. Minä voin antaa teille avun tuhon keskellä!" mies julisti. Totta puhuen Reindal ei vieläkään ollut varma, mitä tämä oikeastaan halusi...
<spyrreh>: Hänen äänensä käänsi rääsyläisen huomion häneen, mutta Cathryn ei ollut huomaavinaan... siitäkin huolimatta että hän joutui vastustamaan sinnikästä halua astua kauemmas. Mies ei vastannut hänen käsitystään oikeasta uhasta mutta siltikin tämä itse tuntui kärkkyvän kuin kärsimätön saalistaja pahaenteisine sanoineen. Cathryn tuhahti kohottaen sitten leukaansa ja vilkaisi tapausta uudemman kerran pisteliään uhmakkaasti.
"Niinpä niin. Miten vain. En tiedä kuka luulet olevasi, mutta älä siitä huoli. Osaamme kyllä pitää puolemme" hän tokaisi mahdollisimman viileästi. Ohimennen hän pyyhkäisi kädellään vyöllään riippuvan aseensa kahvaa alleviivaavasti.
"Joten suosittelen, että mitä ikinä suunnitteletkaan toveri, harkitset uudestaan etkä yritä mitään typerää. Emme etsi ongelmia mutta osaamme kyllä pitää asioita silmällä" hän lisäsi, kaiketi toivoen säikyttävänsä mokoman hiipparin hiljaiseksi ja pitämään etäisyytensä. Cathrynilla ei ainakaan tuntunut olevan mitään halua asioida mokoman kanssa ja hän ei salaillut ainakaan tätä tuntemusta.
<Sunbaron>: Mies päästi jo huomattavasti kuuluvamman räkätyksen ja hytkyi kuin olisi ollut vähällä pudota kiveltään, kun Cathryn teki varsin selväksi mitä mieltä oli tästä. Totta puhuen tämän silmissä kareili sellainen hullunkiilto, ettei Reindalkaan uskonut tämän juuri piittaavan aseista tai niillä uhkailemisesta.
"Menkää! Menkää sitten! Menkää tuhoonne ja kuolemaanne, jos ette apua kelpuuta! Teidän kaltaistenne luut kierivät syvyyksiin ja veri voitelee saastaiset koneet! Menkää, syntiset kurjat!" mies rääkäisi keuhkojen täydeltä. Tämä heilutti käsiään kuin olisi yrittänyt häätää heitä pois. Reindal joutui pidättelemään hevostaan, ettei se olisi kavahtanut kauemmas.
"... tule. Mennään", hän tokaisi lopulta Cathrynille. Kukaties väite kylähullusta piti kuitenkin paikkansa...
<spyrreh>: Rääsyiläisen entistä mielipuolisempi kiherrys sai naisen viimein ottamaan pienen askelen taaemmas epämieltyneen irvityksen keralla. Mikä tämän tapauksen ongelma ikinä olikaan, Cathryn ei halunnut siihen osaa tai arpaa, vaikka nainen heittikin pienen varovaisen katseen kohti kauempana kohoavaa kaupunkia. Jokin tässä kaikessa tökki ja pahasti eikä hän pitänyt siitä.
Reindalin kehotus ei selvästikään kohdannut vastustusta hänenkään suunnaltaan. Nainen nyökkäsi ja käänsi kantaaottavasti selkänsä rääsyläiselle.
"Selvä, selvä. Hyvää jatkoa sinullekin, kaiketi" Cathryn sihahti kääntymättä ja astui sitten hanakasti liikkeelle.
"Haiskahtaa fanaatikoilta. Tai joltain pahemmalta" hän mutisi, saatuaan tapaukseen hieman välimatkaa. Rehellisesti häntä karmi jättää moinen hiippari selkänsä taakse tällä tavalla, oli tämä aseistettu tai ei.
<Sunbaron>: Mies jäi räkättämään kaksikon perään. Reindal katsahti taakseen, mutta oli totta puhuen vain tyytyväinen, ettei tällä tuntunut olevan mitään kiinnostusta seurata heitä. Siltikään hän ei osannut näyttää aivan yhtä varmalta asioista, kuin Cathryn.
"Enpä tiedä. Melkein tuntui kuin se olisi yrittänyt sanoa... jotakin", mies vastasi lopulta. Sen tarkemmin hän ei tosin hyvällä tahdollakaan osannut asiaa määritellä. -
"... vaikka eivätpä nuo sanat ainakaan rohkaise suuntaamaan tuonne", hän lisäsi hetken perästä. Edessä häämöttivät kaupungin rauniot. Totta puhuen ne näyttivät läheltä varsin kolkoilta. Varjoisia, hämyisiä loukkoja ja entisen maailman raatoja. Hädin tusin pystyssä sinnitteleviä rankoja, joista suurin osa näytti valmiilta kaatumaan niskaan pienimmästäkin tuulenpuuskasta. Ehkä ihmisten haluttomuuteen asettua tänne oli kuitenkin syynsä...
<spyrreh>: "Niin varmasti mielestään yrittikin. Mutta tuskin mitään missä on mitään tolkkua" Cathryn puuskahti painokkaasti vastahakoisille sanoille, keräten rivakasti etäisyyttä äänekkäästi heidän takanaan räkättävään fanaatikkoon. Hän värähti vaivihkaa, ja vasta tämän jälkeen käänsi huomionsa tarkemmin eteenpäin, kohti pahaenteisiä raunioita. Oli mielipuoli kuinka sekaisin hyvänsä, oli tämä väkisinkin saanut hänetkin epäröimään. Petomainen nainen hidasti kulkuaan jääden hetkeksi mittailemaan raunioita epäluuloisesti.
"...näetkö minkäänlaista asutusta tuolla sisällä? Ovatko kaikki täällä ulkona?" hän tiedusteli viimein varautuneesti, ennen kuin katsahti tarkemmin ympärilleen.
"....kukaties meidän olisi parasta kysyä joltain vähemmän sekaiselta mistä on kyse ennen kuin ryntäämme tuonne..." Cathryn ei kuulostanut suoranaisen innokkaalta tästä, mutta käänsi kuitenkin lopulta katseensa kohti lähintä hökkeliä jossa näkyi olevan elämää. Väki ei vaikuttanut vieraanvaraiselta, mutta parempi kaiketi yrittää lähestyä näitä.
Silti kaukaakin pystyi näkemään, ettei kaupunki ollut kuollut vielä kokonaan. Jos raunioituneet, hylätyt alueet olivat kuolleita juuria, rehotti niiden keskellä silti yhä rujo ja luotaantyöntävä hedelmä. Hylätyn, kuolleen kaupungin keskeltä häämötti paremmin kunnossa pidettyjä rakennuksia ja Valtakunnan rakennelmia, joista ei voinut erehtyä; mustia, pullistelevia, epämiellyttäviä kolosseja, jotka jättivät aikaisemmat rakennukset varjoihinsa ja toisinaan myös murskasivat niitä alleen. Kaupunki oli säilynyt hengissä niiden ympärillä, kun asukkaat olivat vetäytyneet kohti niitä osia, jotka kestivät muita paremmin ja tarjosivat enemmän suojaa. Tai sitten ne olivat vain miellyttäneet täällä määrääviä.
Kauempaa kukkulan laelta oli vaikea sanoa mitään sen tarkempaa kaupungista. Mutta elossa se silti oli. Siitä kertoivat jo pelkästään piskuruiset maatilatkin, joita sen lähettyvillä häämötti. Jos oikein siristi silmiään, pystyi jopa näkemään yksittäisiä, pienoisia hahmoja raunioiden lomassa. Kyllä täällä elämää riitti, selvästikin.
"... no. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, kuka tuolla pitää valtaa, tai mitä mieltä he ovat kiertolaisista, mutta uskoisin, että sieltä löytyy sentään ruokaa ja hetken leposija", Reindal tokaisi lopulta tähyttyään kauas alaspäin aikansa. Kukkulat olivat korkeita, ja matka kaupunkiin totta puhuen yhä pitkä.
"Voittaa se ainakin erämaassa harhailun", hän puuskahti perään ja katsahti ohimennen matkakumppaniinsa. Päivä oli vasta puolessa; näytti siltä, että ensi yöksi heillä olisi katto päänsä ylle.
<spyrreh>: Tumma nainen silmäili itsekin rapistuneen kaupungin hahmoa toverinsa tuntumasta. Kaunis tai ei, oli paikka silti paremmassa kunnossa kuin moni muu ja vihjasi ainakin siitä että tästä olisi jonkinlaiseksi välietapiksi. Näkyvissä oli jopa joitain toimivia maatiloja, ja hän nyökkäsi toverinsa sanoille.
"Hmmh. Kaiketi näemme menemällä katsomaan. Mutta luulisi että rahamme on yhtä hyvää kuin kenen hyvänsä muunkin" Cathryn totesi. Hän nykäisi kevyesti irvistäen kivistävää käsivarttaan painavaa laukkuaan, ja antoi katseensa pyyhkiä paremmin muun ympäröivän maiseman ylitse.
"Katto pään päälle helpottaa kyllä silloin tällöin. Ainakin väki näyttää pärjäävän täällä" mustaturkkinen, petomainen nainen myötäsi ennen kuin veti henkeä ja harppasi eteenpäin.
"No, mennään katsomaan. Pidetään matalaa profiilia niin tuskin kukaan meistä piittaa liikaa."
<Sunbaron>: Reindal raapi leukaansa aavistuksen mietteliäänä, mutta nyökkäsi sitten kuitenkin toiselle. Paikasta oli vaikea sanoa mitään varsinaista näin kaukaa. Oli parempi katsoa lähempää. Laiha mies kiskaisi itsensä uudelleen ratsunsa selkään ja varmisti kiväärinsä olevan käden ulottuvilla - miekasta nyt puhumattakaan. Koskaan ei voinut olla varma, mitä tuleman piti.
Vanha, rapistunut tie teki matkanteosta hieman nopeampaa, kun kaksikko lähti laskeutumaan kukkuloilta kohti kaupunkia. Totta puhuen tarkemmalla vilkaisulla maasto täällä ei näyttänyt erityisen elinvoimaiselta, mutta paremman puutteessa pienet viljelystilat tekivät selvästi parhaansa saadakseen siitä irti sen ravinnon, mitä vain pystyivät. Pieniä, vieri viereen pystytettyjä tupia, jotka oli selvästi rakennettu raunioista otetuista kivistä. Reindal yritti kohottaa kättään väen suuntaan muutaman kerran, mutta väki teeskenteli sokeaa tai suorastaan pakeni nopeasti sisälle. Pian hän tyytyikin vain pudistamaan päätään.
"No. Kaiketi täällä selvitään joka tapauksessa hengissä", hän tokaisi vieressä kulkevalle Cathrynille. Ei kaiketi ihmekään, että väki pelkäsi rosvoja; pienet rakennukset eivät selvästikään olisi tarjonneet juurikaan suojaa...
<spyrreh>: Cathryn tarkasteli maisemaa vaiteliaana kulkiessaan kun kaksikko lähestyi kituuttavaa asutusta. Mistään kukoistuksesta oli turha puhua, mutta elämää oli silti, ja näytti siltä että pienistä pelloista kiskottiin silti irti jonkinlaista elantoa. Kulkijoita ei selvästikään ainakaan toivotettu tervetulleeksi. Petomainen nainen silmäsi suuremmin yllättymättä kun paikalliset luikkivat heidän tieltään Reindalin tervehdyksen tieltä, ja puuskahti itsekseen.
"Säikkyä väkeä. Kuten muuallakin" hän totesi puolittaisesti, vaivautumatta kuitenkaan edes nostamaan huppuaan mustanpuhuvien piirteidensä suojaksi. Ei sillä että tämä olisi paljoa auttanutkaan.
"Toivottavasti tässä paikassa on edes jonkinlainen majatalo. En usko että nämä edes päästäisivät meitä sisälle vaikka maksaisimme" hän hymähti, kääntäen sitten huomionsa maatiloista kohti varsinaista kaupunkia. Rumien rauniorakennustenkin seassa taisi erottua merkkejä asumuksesta, joka toivottavasti lupaisi parempaa menestystä heillekin...
<Sunbaron>: Reindal hymähti kevyesti Cathrynin sanoille.
"Sikäli kuin ottavat edes rahaa vastaan täällä. Siitä piitataan harvassa paikassa", hän tokaisi. Toisaalta, kaipa kaksikolla oli tarpeeksi vaihtokelpoista tavaraakin yösijaan - muuhunkin, toivottavasti.
Kaupunkin lähestyi hitaasti. Sitä oli vaikeampi erottaa raunioiden takaa nyt lähempää ja matalammalta, mutta suuret, rujot Valtakunnan rakennelmat pilkottivat kuitenkin vanhojen, osittain luhistuneiden rakennusten takaa. Rauniot olivat kaiketi olleet osa kaupunkia jo paljon ennen Valtakunnan tuloa.
"... miksi väki ei asu raunioissa vaan rakentaa niistä uusia kauemmas? Niistä luulisi saavan edes hieman suojaa", kalpeakasvoinen mies mutisi mietteliäästi heidän kulkiessaan eteenpäin. Totta puhuen asia pisti pahasti silmään nyt, kun sitä mietti. Kuka tahansa täysjärkinen olisi mieluummin taittanut lyhyen matkan viljelyksille kuin asettunut väkipakolla kauemmas suojasta ja turvasta...
Äkkiä jokin sai hänet kuitenkin herpaantumaan mietteistään. Hän vilkaisi tien sivuun ja kurtisti taas kulmiaan.
"Tuo ei ainakaan ole mikään maanviljelijä", hän tokaisi toverilleen. Tien veressä, kivellä, istua kyhjötti vähintäänkin epämääräisen näköinen mies. Jo kaukaa pystyi näkemään tämän repaleiset, mutta ihmeen värikkäät rääsyt. Muuta tästä ei juuri erottanutkaan niiden alta, mutta miehen suunnalta kantautui silti outoa muminaa. Kukaties kyseessä oli pelkkä kerjäläinen tai jokin hylkiö, mutta jokin tässä vaikutti silti oudolta. Reindal ei tosin osannut sanoa mikä, kun he lähestyivät.
<spyrreh>: Jos jokin näkymässä tuntui oudolta, Cathrynkaan ei tainnut kuitenkaan onnistua heti ottamaan tästä selkoa. Petomainen nainen rypisti aavistuksen kulmiaan kulkiessaan mutta ei sanonut itse mitään ennen kuin Reindal tuntui hoksaavan jotakin. Cathryn räpäytti silmiään ja vilkaisi toista, ennen kuin katsahti uudemman kerran ympärilleen.
Nyt kun tämä oli sanottu ääneen tuntui eittämättä oudolta että väki kyhjötti täällä hökkeleissä, paremman suojan reunamilla...
"...outoa. Väkeä ei tunnu olevan niin paljonkaan ettei tilaa olisi" hän totesi hetken punnittuaan. Nainenkin valpastui nopeasti kun Reindalin huomio kiinnittyi outoon hahmoon tien vierellä.
Värikäs mutta rääsyinen, mutiseva mies ei kieltämättä oikein sopinut näkymään ja Cathryn mittaili tätä oudoksuvasti lähestyessään.
"....kerjäläinen, kenties. Niitä riittää kaikkialla" hänkin arveli matalaan ääneen... mutta tästä saattoi huomata ettei nainenkaan ollut tästä aivan varma. Mutta siitäkin huolimatta Cathrynkin piti tätä silmällä lähestyessään.
<Sunbaron>: Jos kyseessä oli kerjäläinen, oli tämä vähintäänkin epämääräinen sellainen - vaikka totta puhuen Reindal ei uskonut. Lähempää näki hyvin, että kyseessä ei tosiaan ollut mikään tavanomainen rääsyläinen. Mies oli selvästi luisevan laiha värikkäiden rääsyjensä alla, mutta samaan aikaan tämä vaikutti myös oudon elinvoimaiselta ja valppaaltä. Tämä kyyristeli kivellä kuin jokin haaskalintu, pitäen outoa, matalaa muminaansa taukoamatta. Samaan aikaan miehen silmät kuitenkin seurasivat kaksikkoa valppaasti, jopa huvittuneesti. Tämän ikää oli vaikea edes arvailla, saastan ja rasitusten naamion takaa tämä oli iätön ja piirteetön. Totta puhuen mies tuntui tuskin edes vetävän henkeä oudon melunsa seasta.
Reindal veti ratsunsa pysähdyksiin ja jäi katsomaan. Miehessä oli jotakin outoa, eikä hänkään ollut aivan varma miten tähän olisi pitänyt suhtautua. Tervehtiminen tuntui sopimattomalta. Miehen kaulassa roikkui nahkanyöreillä sidottu, pitkä luu. Se oli selvästi lähtöisin ihmisestä, tai jostakin sen kaltaisesta. Pienistä nyssäköistä pilkotti muitakin luita. Hän silmäili niitä vaitonaisesti, kunnes mies äkkiä hiljeni.
"Lisää matkaajia syntien kaupunkiin. Lisää kadotuksen houkuttelemia", mies kirahti ja päästi luotaantyöntävän, kuivan naurunkiherryksen.
"Te seisotte pyhän miehen seurassa. Edessänne odottaa pelkkä synti ja tuho", tämä ilmoitti kuin huvittuneena. Reindalilla ei ollut aavistustakaan, mitä siihen olisi pitänyt vastata.
<spyrreh>: Heidän lähestyessään kummallisesta hahmosta alkoi erottua yksi toisensa jälkeen lisää suorastaan epämiellyttäviä yksityiskohtia. Cathrynkin tajusi nopeasti ettei miehen olemuksessa monikaan viitannut ainakaan sellaiseen kerjäläiseen joita hän oli ennen nähnyt, ja lähestulkoon maanisesta muminastaan huolimatta tapaus piti heitä silmällä varsin terävästi.
Jokin tässä sai hänen olonsa jokseenkin epämiellyttäväksi, vaikkei hän ollutkaan aivan varma mistä se johtui. Cathryn olisi mielellään harpponut hiipparin ohitse mahdollisimman nopeasti, mutta tämä oli selvästi napannut Reindalin mielenkiinnon. Petomainen nainenkin seisahtui vilkaisten olkansa ylitse sihahtaen itsekseen, kunnes rypisti kulmiaan kun hiippari äkkiä puhui ymmärrettävämmin sanoin. Julistus nappasi katinkin jokseenkin yllätyksellä, mutta nainen pyrki nopeasti saamaan jälleen itsestään otteen.
"....hmmh. Vai niin. Siellä ei siis kaiketi ole kummoisia majataloja, kaikesta päätellen" Cathryn tokaisi puolittaisesti mittaillen rääsyistä ilmestystä, ennen kuin kohautti olkapäitään ja silmäsi toveriinsa.
"Jonkinlainen kylähullu. Parempi olla piittaamatta niistä liikaa" hän totesi, vaivautumatta edes madaltamaan ääntään. Kukaties osittain sen ärsyttävän kylmänväreen vuoksi jonka hiippari sai hänen niskaansa.
<Sunbaron>: Reindal ei osannut olla aivan yhtä varma kuin Cathryn. Selvästikin mies oli sekaisin, mutta tämä ei näyttänyt rehellisesti sellaiselta, jonka olisi kuulunut selvitä pitkään tällä tavoin oman onnensa nojassa. Mies kuitenkin keskeytti hänen ajatuksensa uudella kiherryksellä.
"Niinhän ne sanovat. Niinhän ne sanovat. Mutta harva uskaltaa silti karata ilman uhria. Harvalla on varaa", värikäs rääsyläinen tokaisi. Tämä katseli naista kiveltään ahnaasti, melkein kuin saalistaja joka mittaili seuraavaa saalistaan.
"Vai tohditteko astua tuntemattomaan kiroukset niskassanne? Kirottuja olette kaikki! Harva osaa lepyttää enää jumalia tai henkiä! Mutta minä tunnen ne kaikki. Minä voin antaa teille avun tuhon keskellä!" mies julisti. Totta puhuen Reindal ei vieläkään ollut varma, mitä tämä oikeastaan halusi...
<spyrreh>: Hänen äänensä käänsi rääsyläisen huomion häneen, mutta Cathryn ei ollut huomaavinaan... siitäkin huolimatta että hän joutui vastustamaan sinnikästä halua astua kauemmas. Mies ei vastannut hänen käsitystään oikeasta uhasta mutta siltikin tämä itse tuntui kärkkyvän kuin kärsimätön saalistaja pahaenteisine sanoineen. Cathryn tuhahti kohottaen sitten leukaansa ja vilkaisi tapausta uudemman kerran pisteliään uhmakkaasti.
"Niinpä niin. Miten vain. En tiedä kuka luulet olevasi, mutta älä siitä huoli. Osaamme kyllä pitää puolemme" hän tokaisi mahdollisimman viileästi. Ohimennen hän pyyhkäisi kädellään vyöllään riippuvan aseensa kahvaa alleviivaavasti.
"Joten suosittelen, että mitä ikinä suunnitteletkaan toveri, harkitset uudestaan etkä yritä mitään typerää. Emme etsi ongelmia mutta osaamme kyllä pitää asioita silmällä" hän lisäsi, kaiketi toivoen säikyttävänsä mokoman hiipparin hiljaiseksi ja pitämään etäisyytensä. Cathrynilla ei ainakaan tuntunut olevan mitään halua asioida mokoman kanssa ja hän ei salaillut ainakaan tätä tuntemusta.
<Sunbaron>: Mies päästi jo huomattavasti kuuluvamman räkätyksen ja hytkyi kuin olisi ollut vähällä pudota kiveltään, kun Cathryn teki varsin selväksi mitä mieltä oli tästä. Totta puhuen tämän silmissä kareili sellainen hullunkiilto, ettei Reindalkaan uskonut tämän juuri piittaavan aseista tai niillä uhkailemisesta.
"Menkää! Menkää sitten! Menkää tuhoonne ja kuolemaanne, jos ette apua kelpuuta! Teidän kaltaistenne luut kierivät syvyyksiin ja veri voitelee saastaiset koneet! Menkää, syntiset kurjat!" mies rääkäisi keuhkojen täydeltä. Tämä heilutti käsiään kuin olisi yrittänyt häätää heitä pois. Reindal joutui pidättelemään hevostaan, ettei se olisi kavahtanut kauemmas.
"... tule. Mennään", hän tokaisi lopulta Cathrynille. Kukaties väite kylähullusta piti kuitenkin paikkansa...
<spyrreh>: Rääsyiläisen entistä mielipuolisempi kiherrys sai naisen viimein ottamaan pienen askelen taaemmas epämieltyneen irvityksen keralla. Mikä tämän tapauksen ongelma ikinä olikaan, Cathryn ei halunnut siihen osaa tai arpaa, vaikka nainen heittikin pienen varovaisen katseen kohti kauempana kohoavaa kaupunkia. Jokin tässä kaikessa tökki ja pahasti eikä hän pitänyt siitä.
Reindalin kehotus ei selvästikään kohdannut vastustusta hänenkään suunnaltaan. Nainen nyökkäsi ja käänsi kantaaottavasti selkänsä rääsyläiselle.
"Selvä, selvä. Hyvää jatkoa sinullekin, kaiketi" Cathryn sihahti kääntymättä ja astui sitten hanakasti liikkeelle.
"Haiskahtaa fanaatikoilta. Tai joltain pahemmalta" hän mutisi, saatuaan tapaukseen hieman välimatkaa. Rehellisesti häntä karmi jättää moinen hiippari selkänsä taakse tällä tavalla, oli tämä aseistettu tai ei.
<Sunbaron>: Mies jäi räkättämään kaksikon perään. Reindal katsahti taakseen, mutta oli totta puhuen vain tyytyväinen, ettei tällä tuntunut olevan mitään kiinnostusta seurata heitä. Siltikään hän ei osannut näyttää aivan yhtä varmalta asioista, kuin Cathryn.
"Enpä tiedä. Melkein tuntui kuin se olisi yrittänyt sanoa... jotakin", mies vastasi lopulta. Sen tarkemmin hän ei tosin hyvällä tahdollakaan osannut asiaa määritellä. -
"... vaikka eivätpä nuo sanat ainakaan rohkaise suuntaamaan tuonne", hän lisäsi hetken perästä. Edessä häämöttivät kaupungin rauniot. Totta puhuen ne näyttivät läheltä varsin kolkoilta. Varjoisia, hämyisiä loukkoja ja entisen maailman raatoja. Hädin tusin pystyssä sinnitteleviä rankoja, joista suurin osa näytti valmiilta kaatumaan niskaan pienimmästäkin tuulenpuuskasta. Ehkä ihmisten haluttomuuteen asettua tänne oli kuitenkin syynsä...
<spyrreh>: "Niin varmasti mielestään yrittikin. Mutta tuskin mitään missä on mitään tolkkua" Cathryn puuskahti painokkaasti vastahakoisille sanoille, keräten rivakasti etäisyyttä äänekkäästi heidän takanaan räkättävään fanaatikkoon. Hän värähti vaivihkaa, ja vasta tämän jälkeen käänsi huomionsa tarkemmin eteenpäin, kohti pahaenteisiä raunioita. Oli mielipuoli kuinka sekaisin hyvänsä, oli tämä väkisinkin saanut hänetkin epäröimään. Petomainen nainen hidasti kulkuaan jääden hetkeksi mittailemaan raunioita epäluuloisesti.
"...näetkö minkäänlaista asutusta tuolla sisällä? Ovatko kaikki täällä ulkona?" hän tiedusteli viimein varautuneesti, ennen kuin katsahti tarkemmin ympärilleen.
"....kukaties meidän olisi parasta kysyä joltain vähemmän sekaiselta mistä on kyse ennen kuin ryntäämme tuonne..." Cathryn ei kuulostanut suoranaisen innokkaalta tästä, mutta käänsi kuitenkin lopulta katseensa kohti lähintä hökkeliä jossa näkyi olevan elämää. Väki ei vaikuttanut vieraanvaraiselta, mutta parempi kaiketi yrittää lähestyä näitä.