Post by spyrre on Aug 27, 2017 13:54:35 GMT 3
-Cathryn-
-Petomainen soturi-
Jo vain vilkaisu häneen kertoo epäilemättä paljon, vaikkakin vain pinnallisimmista asioista... mutta nämä asiat ovatkin epäilemättä hyvin ilmeisiä tavalla, joihin suurin osa väestä tuskin suhtautuu luottamuksella. Cathryn muistuttaa olemukseltaan jonkinlaista kissaeläimen ja ihmisen sekoitusta mustaa turkkia, pitkää häntää ja kuonomaisia kasvoja myöten. Silmät ovat vihreät, kissamaiset ja kiiluvat, ja päätä peittää punertavanruskea, suurimmaksi osaksi kynitty harjamainen kuontalo, jonka seasta pilkistävät vielä korvarenkailla puhkotut, repaleiset eläimelliset korvat. Suu muistuttaa lähestulkoon kitaa terävine hampaineen, joita nainen harvoin edes piilottelee, kuten muutakaan ulkomuotoaan siitä huolimatta että on varmasti perillä herättämästään huomiosta.
Cathryn uskoo kykenevänsä kyllä pitämään huolta itsestään, mutta on todennut monesti että tarpeeksi ikävältä näyttäminen voi siltikin säästää ongelmilta... varsinkin, kun oudon rotunsa lisäksi hän on selvästi vielä jotain muutakin lähes yhtä epäilyttävää tavalliselle kaduntallaajalle; ilmeinen soturi ja seikkailija. Vaikka ei olekaan erityisen pitkä, on hän siltikin solakka sekä jäntevä niin ruumiiltaan kuin elkeiltään, ja maanläheisten vaellusvaatteiden sekä tumman viitan lomasta voi helposti erottaa aseistusta joita tämä selvästikin osaa myös käyttää. Pitkäkyntinen käsi on harvoin kaukana vyöllä riippuvasta sapeliparista ja selässä (kärsineen varustelaukun tuntumassa) riippuu myös pitkä jousi nuolineen... puhumattakaan niistä mahdollisista yllätyksistä jotka eivät ole niin ilmeisesti heti esillä. Ei ole epäilystäkään etteikö nainen olisi varttunut ja kasvatettu soturiksi, vaikka hän onkin viettänyt omillaan tien päällä jo ilmeisesti pidemmänkin tovin. Syytä tähän Cathryn tosin tuskin kertoo aivan heti suoraan kenelle tahansa.
-Terävä samooja-
Seuraava asia joka naisesta nopeasti ilmenee on seikka että hän on kokenut matkalainen, ja taittanut matkaa vaarallisten erämaidenkin halki jo vuosia. Jos Cathrynilla onkin jokin suunta tai tarkoitus, tuntuu hän silti ajautuvan lähes tuulen mukana milloin minnekin. Joskus hän saattaa vain kadota vietettyään hieman aikaa jossakin, ja ilmaantua uudestaan kylään jossakin kaukana, ties mistä korvesta. Katti on näppärä selviytymään kaukana sivistyksestäkin ja on oppinut hyvinkin survivalistiseksi. Aina ennemmin tai myöhemmin hän päätyykin palaamaan tähän vaikka elämä erämaassa onkin karua, mutta ilmeisestikin liikkuminen on jotakin mitä levoton nainen tarvitsee, syystä tai toisesta. Hän on taitava metsästäjä ja kissamaiset aistit sekä ketteryys auttavat selviytymään, kuten myös terävä mieli.
Siltikin, vaikka hän monesti liikkuu yksin ja saattaa olla kärkäs ja etäinenkin, ei Cathryn lopulta varsinaisesti karta seuraa... ainakaan sellaista, joka häntä sattuu miellyttämään. Rehellisesti petomainen nainen osaa näyttää melkoisesti häijymmältä kuin onkaan, ja olonsa viihtyisäksi tuntiessaan Cathryn on varsin huumorintajuinen (luultavasti liiankin kanssa) ja saattaa mielellään viettää aikaa tai kinastellakin hyvässä hengessä. Hän harvoin tarkoittaa pahaa tällä, mutta piikittely ja kilvoittelu voi kyllä muuttua nopeasti myös passiivis-agressiivisemmaksi (tai vähemmän passiivisemmaksikin) jos tiettyjä rajoja ylitetään tai asenteita osoitetaan. Nainen on varsin ylpeä ja harvoin aikoo katsoa pahansuopia, alentuvia tai ylenkatsovia elkeitä kovinkaan pitkään... mutta jos hän päinvastoin osuu seuraan jossa todella viihtyy, voi kissasta saada hyvinkin uskollisen ystävän. Tämä luottamus tosin on ansaittava, joka ei näennäisestä rentoudesta huolimatta käy hetkessä pohjimmiltaan varautuneen olennon suhteen. Loppupeleissä hän on kuitenkin varsin kissamainen siinäkin mielessä ettei epäröi jättää jälkeensä väkeä tai paikkoja joiden kanssa ei viihdy. Siltikään ei olisi ennenkuulumatonta häneltä astua selvästi apua tarvitsevan muukalaisenkin avuksi, aivan vain siitä syystä että hän sattui osumaan paikalle.
-Oman tiensä raivaaja-
Sivullisille saattaa jäädä kysymysmerkiksi Cathrynin tavoite hänen näennäisen sattumanvaraisissa hortoilussaan, mutta vaikka hänen reittinsä kulkee milloin mihinkin on tässä silti tiettyä määrätietoisuutta. Kenties ei kovinkaan järjestäytyneesti tai perusteellisesti mutta kuitenkin nainen kiertää niin erämaita kuin menneen maailman vaarallisia raunioita siellä missä tavallinen väki ei rohkene, etsien ja tutkien. Hänellä on mukanaan joukko vanhoja kartastoja joita on haalittu matkan varrelta, paikoista joita ei enää ole kartoitettu, ja Cathryn on ottanut asiakseen kulkea ja täydentää näitä omalla käsialallaan. Pätevät kartat vaarallisemmista alueista ovat epäilemättä hyvin harvassa ja arvokkaitakin, mutta nämä toimivat myös tietynlaisena konkreettisena "todisteena" hänen teoistaan ja saavutuksistaan... tai niin katti itse ainakin tämän tulkitsee. Hänelle itselleen tämä on yksi niistä harvoista asioista jotka Cathryn ottaa hyvinkin vakavissaan, ja kokee lähestulkoon yhtä suurta ylpeyttä kartoistaan kuin raunioista kiskomistaan aarteista. Aarteet ja artifaktit saattavatkin vaihtaa omistajaa kun hinnasta sovitaan, mutta kartoistaan nainen ei hevillä luovu jos luopuu ollenkaan. Aiheeseen liittyy selvästi jonkinlaista aitoa motivaatiota ja kunnianhimoa... vaikka Cathryn tuskin heti kättelyssä puhuukaan suoraan tästäkäkään.
-Palvelijaksi kasvatettu... ja menneisyytensä jättänyt-
Kuka tahansa pystyy epäilemättä näkemään silmäykselläkin ettei Cathryn kuulu millään tavalla tavalliseen väkeen... ja jos tietää menneestä maailmasta mitään, on tämä entistäkin ilmeisempää. Alkujaan hänen kaltaisensa kuuluivat vanhan valtakunnan hurjiin sotureihin ja suojelijoihin, sekä kuuliaisiin palvelijoihin. Kaikesta päätellen jokin tällainen tuskin on kovinkaan kaukana Cathrynin itsensäkään menneisyydestä... mikä on seikka jota hän ei selvästikään muistele millään tavalla lämmöllä. Enemmänkin juuri päin vastoin. Nainen on ylpeä, kärkäs, terävä ja monesti suorastaan itsepäinen... niissäkin määrin, että saattaa kokea auktoriteetin suorastaan jonkinlaisena haasteena. Onneksi hänellä sentään löytyy itsehillintääkin, ainakin silloin kun katti kokee tarpeelliseksi tällaista harjoittaa. Silloinkin tämä tosin tehdään usein hyvin happamesti, ellei kyseessä ole joku joka jo on ansainnut hänen kunnioituksensa. Aivan tämän perusteella tuskin on yllättävää että pinnallisen rentonakin alkanut tilanne saattaa muuttua joskus jonkinlaiseksi sarvienkalisteluksi. Cathrynilla ei näennäisesti itsevarmuutta puutu ja monesti hän onkin kärkäs näyttämään kykyjään... eikä luultavasti olekaan yllättävää että nainen on jokseenkin huono häviäjä jos näin sattuu käymään.
Taipumusta pullisteluun tai ei, tuntuu tämä silti monesti hyvinkin alleviivatulta kuin tässä olisi jotakin hyvin tarkoituksenmukaista... kuten myös kissan perustavanlaatuisessa vastenmielisyydessä ylhäistöä ja näiden palvelijoitakin kohtaan. Kuten arvattua, Cathryn tuskin puhuu menneisyydestään kuten harvoin mistään henkilökohtaisesta muutenkaan... ja jos tämä päätyy sanomaan aiheesta yhtään mitään (tai oikeastaan edes myöntämään jotain heikkoutta jolla on jotain oikeaa väliä, oli tämä ilmeistä tai ei) on kyseessä jo hyvinkin suuri luottamuksen osoitus. Vaikka tarkemmin ajatellen myös katin mielivaltaisen levottomassa kuljeskelussa saattaa kukaties piillä aavistus siitä ettei nainen halua jättää merkkejä liikkeistään, kuin uumoillen että nämä saattaisivat kiinnostaa jotakuta.