|
Post by spyrre on Jan 24, 2017 10:28:40 GMT 3
<Sunbaron>: Tarinamme alkaa pienestä, syrjäisestä kylästä. Kyseessä on suhteellisen rauhallinen paikka, ainakin noin nyt päällisin puolin. Kylä sijaitsee tosiaan syrjässä ja suojaisessa laaksossa. Vaikka se onkin pieni, tiedetään sen olleen tällä paikalla jo varsin kauan. Sen nimi on vähemmän mielikuvitukellisesti Tammilaakso. Koska siellä kasvaa kookkaita tammia. <Sunbaron>: Kylä itsessään ei ole kummoinen näky. Se on pienehkö. Rakennuksia on sen verran, että paikka tulee itsekseen toimeen. Parisenkymmentä. Tänne ei kulje kovinkaan hyviä teitä, mutta jonkinmoinen kuitenkin. Vieraita varten ei ole myöskään kummoisia palveluita tarjolla, mutta kylässä on taverna. Paikallisia varten lähinnä. Hiljainen paikka kaiken kaikkiaan. <Sunbaron>: Tai on ainakin yleensä. <Sunbaron>: Tänään väki näyttää kerääntyneen juuri tuon tavernan edustalle ja sisään jupisemaan jostakin. Ilmapiiri on melkoisen jännittynyt. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään oikea kokous, eikä kukaan johda mitään puhetta, vaan väki istuskelee siellä täällä mutisemassa keskenään ja särpii samalla olutta. Jokin selvästi huolettaa... <spyrreh>: Cath on varmaankin sitten myös kulkeutunut tänne tavalla tai toisella mahdollisesti edellisenä iltana tai jotain. On viettänyt yön jossakin majatalossa ja nyt lähtenyt kuljeksimaan hieman enemmän, ja löytää tiensä tavernan suuntaan missä hoksaakin sen oudon väkijoukon. Vähän ihmeteltyään se sitten maleksiikin lähemmäs, kuuntelemaan mistä on kysymys. <Sunbaron>: Kuten asiaan kuuluu, väki kyräilee uutta ja outoa tulokasta jonkin verran. Kiinnostus kuitenkin laantuu nopeasti, ja suurin osa väestä enemmänkin kääntää enemmän selkäänsä tälle ja jää jupisemaan keskenään. Vaikuttaa siltä, että jokin muu on nyt painavampi huolenaihe kuin satunnainen muukalainen. Cath päästetään ainakin sisään ilman suurempia haasteita. <Sunbaron>: Sisällä meno on aika samanlaista. On päivä, mutta työnteko tuntuu kiinnostavan kovin harvoja juuri nyt. Väki juoruilee ja vaihtaa huolestuneita katseita. Hieman painokkaammin ääntä pitää suurehko mies, joka on ominut itselleen hyvän paikan keskeltä salia. Varusteistaan ja olemuksestaan päätellen tämä voisi olla kukaties esimerkiksi jokin paikallisen, vähäisen <Sunbaron>: vartioston johtaja. <Sunbaron>: Tämä tuhahtelee ja murahtelee kovempaan ääneen muiden puheille ja ryystää olutta. Ympärillä istuu muutama myös vartijalta näyttävä tapaus. <Sunbaron>: Aika täydeltä näyttää. <spyrreh>: Cath tuskin suuremmin laittaa merkille kyräilyjä, kaipa tällainen on melko asiaankuuluvaa tällaisissa. Varsinkin kun porukkaa muutenkin kiinnostaa selvästi joku muu niin että tällainen nappaa väkisinkin ulkopuolisenkin huomion, ja Cathkin talsii muina katteina sisälle. Siellä selvästikin tapahtuu jotain, tai ainakin muutama vartiostomies pitää vähän kovempaa- <spyrreh>: meteliä. Cath vilkuikee vähän vaivihkaa ympärilleen ja sinnekin yrittäen päästä vähän kärryille mistä on edes kyse, mutta oli mistä hyvänsä niin se on ainakin saanut paikan selvästi ihan täyteen. Kaipa se hoksaa sen aika nopeasti itsekin kun yrittää katsella jonkinlaista istumapaikkaa jostain mistä kuulisikin jotain, vaikka taitaa joutua jäämään - <spyrreh>: seisoskelemaan ja jupisemaan hieman sivummalle paremman puutteessa. <Sunbaron>: Ainakaan lähellä tuota vartijoiden pöytää ei tosiaan näytä olevan mitään paikkoja vapaana. Väki on kerääntynyt eniten juuri sinne, kaiketi kuullakseen mitä kylän vaikuttajalla on sanottavanaan siitä, mistä nyt sanottavaa onkaan. Mutta ihme kyllä tavernassa näyttää kuitenkin olevan ainakin yksi paikka vapaana. <Sunbaron>: Melko syrjässä on pöytä, jossa ei istu kuin kaksi henkeä. Syykin taitaa olla selvä, sillä toinen näistä on nuorehko mies, jossa on selkeää matkalaisen ja jopa muukalaisen näköä. Matkaa tekevän vaatteet ja varusteet, ja pöytää vasten nojaa vieläpä miekkakin. Sellaisia ei kyläläisillä näy. <Sunbaron>: Toinen pöydässä oleva on vanha mies. Tavanomaisesta vaatetuksestaan päätellen paikallisia. Tämä särpii olutta ja tuntuu puhuvan jostakin nuoremmalle miehelle, joka ei sen suuremmin juo vaan kuuntelee. <Sunbaron>: Pöydässä näyttäisi olevan tilaakin. Koska kamala muukalainen. <spyrreh>: Hmm, no juu. Cath manailee aikansa itsekseen, mutta hoksaakin sitten jonkun (myös) joukosta aikalailla eroavan tapauksen sivummalla, joka näyttää pelottelevan paikallisia sen verran ettei tämä pöytä ole ihan täyteen tupattu. Se tosin näyttää parhaillaan puhelevan jonkun kanssa siellä ja Cath vilkuileekin tätä hetken ennen kuin kuitenkin lopulta talsii - <spyrreh>: -sinne päin tavaroineen. <spyrreh>: "Onpas tungosta tänään. Teillä ei taida olla käyttöä tuolle tuolille tuossa" se tokaiseekin lopulta rykäistyään puolikohteliaasti. Kaipa se kannattaa ainakin kysyä vaikka saattaa tuntuakin vähän tuppautuvalta. Tosin, tässä ei taida oikein muutakaan voida. <Sunbaron>: Kaksikko vaikuttaa uppoutuneen aika hyvin keskusteluunsa, joten Cathrynin tuloa ei varsinaisesti pistetä merkille. Muutkin antavat tämän kulkea salin poikki suuremmin estelemättä. Tilaa ei ole kamalasti, ja paikka on lopulta aika hämyinen ja savuinenkin. <Sunbaron>: Nuorempi mies havahtuu ja vilkaisee tähän vähän yllättyneenä, kun Cath äkkiä avaa suunsa. Vanhempi mies ei taida oikein pystyä samaan, sillä vilkaisukin riittää kertomaan, että tämän sameat silmät tuskin näkevät yhtään mitään. <Sunbaron>: "Eh, no, tuskinpa se tyhjänä ketään lämmittää", mies vastaa sitten, ennen kuin nojaa hieman sivulle antaakseen tilaa istuutua. Lähempää voi kuitenkin nähdä, ettei pöydässä olekaan vain kahta, vaan kolmaskin. Pöydän alta tulokasta tuijottaa uteliaasti ja hieman mietteliäästi pieni koira. <Sunbaron>: "Enpä tuota ääntä tunnista. Et taida olla ainoa matkalainen tähän hätään", vanhus virkkoo pöytäseuralleen. <spyrreh>: Cath heittää siihen pienen hymyntapaisen kun tilaa lopulta löytyy melkoisen tyytyväisenä, ja nyökkää kiitokseksi. Vilkaisee siinä samalla hieman tarkemmin tätä tapausta sekä vanhempaakin miestä, joka on kuitenkin aika hyvin kartalla siitä mitä tapahtuu vaikka tuskin näkeekään paljoakaan huonoista silmistä päätellen. -- <spyrreh>: "Ei taida olla, vaikka vieraita ei tähän hätään ei taidakaan olla paljoa. Toivottavasti en keskeyttänyt mitään, älkää toki minusta piitatko" Cath vastaakin tähän puolittaiseen kysymykseen ihan itse ja käy vetämään sitten tuolia, tosin jää äkkiä kyräilemään pöydän alle kun tajuaa koiran. Ei kauheasti perusta selvästikään, mutta kyräilee itsekin hetken ennen - <spyrreh>: kuin tuhahtaa ja istuu kuitenkin kaikesta huolimatta. Jääkin sitten asettautumaan siihen, vaikka laittaakin tavaransa tarkasti koirasta kauemmas. <Sunbaron>: Nuorempi mies rykäisee, ennen kuin pudistaa päätään. "Et toki. En ole itse ollut täällä juuri sinua pidempään. Vanha Bertel tässä suostui tuoppia vastaan kertomaan hieman siitä, mitä täällä oikein on meneillään, koska... noh. Täällä nyt selvästi on meneillään", hän vastaa ja yrittää siinä samalla viittoa puolihuomaamattomasti ympärilleen. <Sunbaron>: Berteliksi kutsuttu vanhus puuskahtaa kevyesti, mutta ilman mitään oikeaa nyreyttä. "Sikäli kuin siinä nyt on edes kerrottavaa. Enemmän hälyä kuin mitään selkeää", tämä tuhahtaa. <spyrreh>: Cath valpastuu silminnähdenkin kun puheeksi tulee tämä tilanne, vaikka vilkaiseekin melko tasaisesti ympärilleen siinä samalla kun toinenkin viittaa yleisesti kaikkeen. Vanhuskin saa pienen kulmienkohotuksen hiukan kyseenalaisella vastauksellaan. -- <spyrreh>: "Tätä tungosta ja metakkaa ei kyllä voi olla huomaamatta. Onko jotain sitten tapahtunut?" kysäisee siinä sitten itsekin, ja nojautuu ohimennen hieman pöytään. Ainakin joku kaiketi on selvästi enemmän perillä asioista, ja ehkä jopa suostuu puhumaankin... <Sunbaron>: "Niinpähän nuo väittävät", vanhus vastaa. "Tämä pieni kylä on ollut aina rauhallinen. Nyt väki väittää että on ilmaantunut harmeja. Puhuvat, että peikot ja hirviöt vaanivat väkeä. Enpä ole nähnyt, arvaat varmaan, mutta harmia on kyllä ollut. Tuhoa ja ryöstelyä", tämä selittää. <Sunbaron>: "Näin tullessani jonkin matkaa täältä talon joen varressa. Tai sen mitä siitä nyt oli jäljellä", nuorempi mies toteaa mietteliäästi. <Sunbaron>: "Väki ei tiedä mitä tehdä. Ei meillä ole edes ollut mitään hallitsijaa pitkään aikaan. Oman onnemme nojassa ollaan", Bertel tokaisee. Tämä ei vaikuta suoranaisen kauhistuneelta, enemmänkin mietteliäältä. <spyrreh>: Cathryn kohottaa hiukan enemmänkin kulmiaan tälle kun kuulee mistä on kysymys, ja jääkin kuuntelemaan. -- <spyrreh>: "Se kieltämättä kuulostaa melko... ikävältä. Luulisi että joku olisi nähnyt jotain jos joku aiheuttaa noinkin suurta vahinkoa" huomauttaakin itsekin, ja kohauttaa sitten hieman synkästi harteitaan. "No. Luulisi ettei tässä paljoakaan ole sitten tehtävissä. Jonkun pitäisi ottaa selville kuka täällä riehuu ja missä ne ovat, ja ottaa ne päiviltä. -- <spyrreh>: Sitä varten vartiostonne kaiketi täällä onkin." <Sunbaron>: Bertel tuhahtaa. "Eipä se siltä kuulosta, että kukaan olisi aikomassa paljoakaan. Orren tuolla, meidän pienen "vartiostomme" päällikkö, on tuskin koskaan edes heiluttanut asetta mitään sellaista kohti, mistä olisi oikeaa vaaraa. Uskohan pois kun sanon, että tämä väki yrittää korkeintaan mähkiä asian kuntoon", tämä mutisee. <Sunbaron>: "Enpä tosiaan tiedä mistä lopulta on kyse. Mutta pulassa tämä kylä kyllä on", nuorempi mies toteaa. <Sunbaron>: Tämä nuorempi on totta puhuen melko kookas tapaus. Ainakin pitkä. Harteikaskin ehkä, vaikka näyttääkin siltä, ettei tämä ole syönyt viime aikoina erityisen hyvin. Posket ovat vähän painuneet. Ja silmien alla on varjot siihen malliin, ettei tämä ole nukkunut tarpeeksi. <spyrreh>: Cathryn luo melko puolivillaisen vilkaisun uudestaan ympärilleen kun selviää ettei kukaan ole ilmeisesti oikein aikeissa tehdä mitään järkevää asioiden eteen, eikä voi olla puuskahtamatta itsekin. -- <spyrreh>: "Hmh... Ymmärrettävää ettei kukaan ole varsinaisesti halukas ryntäämään vaaraan, mutta.... jos tilanne on sellainen että joku käy jo asumustenkin kimppuun noin rajusti, ei pähkimisellä saada aikaan enää paljoakaan ilman tekoja." Cath tokaisee melkoisen suorasukaisesti, ja vilkaisee ohimennen sitä toistakin muukalaista. Kieltämättä tuntuu melkoisen turhalta - <spyrreh>: ja turhauttavaltakin että kukaan ei aio ilmeisesti tehdäkään mitään siitä huolimatta että jokin tällainen asetelma saattaa ollakin varsin vaarallinen, ja Cathrynkin jää punnitsemaan tätä hetkeksi. <Sunbaron>: "Mmh. Totta puhut. Täällä selvästikin kaivataan rahkeita käydä toimeen", nuorempi mies toteaa, selvästikin vähän hanakammin. Tämä tulee nyökänneeksi hyväksyvästi, ennen kuin viittaa ohimennen itseensä. <Sunbaron>: "Ainiin, minä olen Reindal. Olin ohikulkumatkalla, kun satuin kuulemaan tästä", tämä selittää. <Sunbaron>: "Ja tämä tässä on Onnimanni", Reindal lisää ja viittaa myös pöydän alle. Pieni koira tuntuu valpastuvan kun kuulee nimensä. Se näyttää silti melko mietteliäältä Cathrynin suhteen. <spyrreh>: Cath nyökäyttää itsekin toisen tokaisuun vaikka kaiketi hieman harkitsevammin, ja valpastuu kuitenkin kun esittäydytään. -- <spyrreh>: "Ah, tosiaan. Cathryn. Minullakin taitaa olla suunnilleen sama tilanne. Olin kuullut jotain levottomuuksista, mutta...." vastaa itsekin vilkaisten jossain määrin yleisesti ympärilleen, vaikka harhautuu vilkaisemaan hiukan pöydänkin alle kun koirastakin puhutaan. Ei rehellisesti näytä kovin vaikuttuneelta tästä, tuntuukin yrittävän lähinnä olla huomaamattakaan <spyrreh>: koko otusta... vaikka pitää kyllä tarkasti jalkansa sen ja repun välissä. -- <spyrreh>: "Onko tällaisia... tapauksia ollut jo pidemmänkin aikaa?" kysyykin sen sijaan kohta, kaiketi enemmän siltä vanhukselta. <Sunbaron>: "Ei kauhean kauaa. Ei siitä pitkään ole kun tämä alkoi", Bertel toteaa. <Sunbaron>: "Vaikutat siltä, että olet nähnyt kaikenlaista. Joku olisi saattanut kauhistua kuulemaansa", Reindal tokaisee aavistuksen mietteliäänä ja hieman tarkkaavaisenakin. Tämä tutkii katseellaan Cathrynia ja tämän varusteita. <spyrreh>: Cath myhähtää hiukan, vaikka kieltämättä hiukan synkähkösti, ja nyökäyttää sitten pohdinnoille. -- <spyrreh>: "Noh. Kaipa niin voi sanoa. Olen ollut tien päällä jo jonkin aikaa, ja... sillä tavalla kieltämättä näkee kaikenlaista" vastaakin tähän ja kohauttaa puolittaisesti olkapäitään, vaikka jääkin vielä pohtimaan jotain naputellen kynsillään pöydän pintaa. "Mutta... kuten sanoin, joku joka aiheuttaa noin suurta tuhoa varmasti jättää jälkiä. Luulisi että niitä olisi <spyrreh>: mahdollista seurata sinne minne se pirulainen - tai pirulaiset - ovat luikkineet."
****
<Sunbaron>: Vanha Bertel maiskauttaa huuliaan vähän siihen malliin, ettei ole ihan vakuuttunut Cathrynin sanoista. "Voipi olla, jos täällä olisi ketään jolla olisi rahkeita sellaiseen. Ei tästä väestä kukaan halua niitä seurata - kaikki haluavat pysyä mahdollisimman kaukana niistä!" tämä napauttaa. Sillä tavalla vähän nuivasti, mutta voimatta kaiketi syyttääkään. <Sunbaron>: Reindal näyttää vähän mietteliäämmältä mokoman suhteen. "Oletko joskus tehnyt sellaista? Jäljittänyt hirviöitä? Nykypäivänä niitä kuuluu riittävän vain enemmän ja enemmän. Sikäli kuin kaikkea muutakin ikävää", hän pohtii. <Sunbaron>: Vanhus tuhahtaa mokomalle. "Pelkkää sotaa ja kahinaa kaikkialla! Eipä ole meidänkään kylästämme kukaan huolehtinut enää pitkään aikaan edes leikisti. Liian kiire hakata päitään yhteen, ja tässä sitä nyt ollaan!" <spyrreh>: "Hmh. Tietysti kaikki haluaisivat pysyä kaukana. Ongelmia kaiketi vain tulee siinä vaiheessa kun niillä otuksilla ei ole mitään aikeita tehdä niin itse." Cathryn toteaa, vaikka ei voikaan olla huokaisematta hiukan. Hän jääkin miettimään hetkeksi, ja päätyy vilkaisemaan Reindalia kun tämä puhuu. Harkitsee hetken, ennen kuin kohauttaa olkapäitään. --- <spyrreh>: "Minä? Toki. Useammankin kerran. Ikäviä otuksia, vaikka riippuu tietysti mihin sattuu törmäämään" vastaakin sitten, enemmän tai vähemmän puolihuolimattomasti, ja vilkaisee ohimennen jupisevaa vanhustakin. "Harvempi siltikään johonkin tällaiseen yksinään haluaa lähteä. Vaikka uskoisin kyllä ettei olisi erityisen mahdotonta jäljittää jotakin joka tekee noinkin- <spyrreh>: suurta tuhoa..." <Sunbaron>: Vanha mies ei tähän hätään tunnu keksivän kaksistakaan sanottavaa tuohon. Reindalilla sen sijaan näyttää olevan paljonkin. Hän kuuntelee Cathin puheita valppaana ja kiinnostuneena. "Oikeassa olet, harvapa tuollaiseen mielisi yksin lähteä... eikä suurin osa myöskään hyvää hyvyyttään. Et tosin vaikuta miltään hirviönmetsästäjältä." - <Sunbaron>: "Sellaisiakin kuulemma liikkuu. Kiertelevät etsimässä paikkoja, joissa kärsitään hätää ties millaisten otusten kanssa. Ja sitten tekevät sillä hyvät rahat. Mutta yleensä heikäläiset taitavat liikkua suurella joukolla. Sinä et ole tainnut kohdata hirviöitä pelkästä rahasta?" Reindal kysyy. Hän vaikuttaa siltä kuin mietiskelisi jotakin. <spyrreh>: Cathrynkin tuntuu pohdiskelevan jotakin kun Reindal puhuu, ja raaputtelee ohimennen kuononpieltään kuunnellessaan. Hän ei tunnu pitävän kiirettä vastauksen kanssa mutta ei lopulta tunnu empivän kauheasti kun viimein vilkaisee jälleen toista. -- <spyrreh>: "No. En varsinaisesti. Mutta onhan sitä tehty kaikenlaista mistä on milloinkin ollut... hyötyä." vastaakin lopulta, melkeinpä itsekin jo uumoillen jotain, ja hymähtää ohimennen hieman. "...tosin, vaikka johonkin sellaiseen suostuisinkin, tarvittaisiin siltikin parempi suunnitelma. Siitä tuskin olisi mitään hyötyä vaikka minä etsisinkin ne otukset samalla kun- <spyrreh>: muut jäisivät kotiin piiloon, vai mitä? Teoriassa, tietenkin." Cath toteaakin, ja nojaa ohimennen käteensä silmäillen jossain määrin punnitsevasti. <Sunbaron>: Reindal miettii hetken, ennen kuin nyökkää myöntävästi. "Totta puhut. Hirviöiden kohtaaminen yksinään tuskin olisi viisasta. Mutta jonkun on näytettävä mallia, eikö niin? Annettava sellainen tönäisy. Ja sitä paitsi, yksikin... tai kaksikin tekijää oikeassa paikassa oikeaan aikaan voi tehdä jo paljon. Kunhan vain on rahkeita." <Sunbaron>: Vanha Bertel maistelee oluttaan vaiti, ennen kuin sitten toteaa: "Teinä varoisin kyllä kohottamasta ääntä liiaksi. Jos Orren saa kuulla, että jotkin muukalaiset pitävät häntä mukamas kyvyttömänä, tulee tupenrapinat." <Sunbaron>: Tämä viittaa ohimennen taas kookaaseen mieheen keskemmällä salia. Tämä tuntuu edelleen keskittyvän vaikuttamaan asioihin. Noin nyt yleisesti lähinnä. <spyrreh>: Cathryn myhähtää uudemman kerran kuunnellessaan ennen kuin heittää kuonolleen pienen hymyntapaisen. "Taidat olla oikeassa. Pidän ajattelutavastasi. Vaikuttaa hieman siltä, että ilman rahkeita täällä ei taida tapahtua mitään... Mitä olet ajatellut?" Hän tiedusteleekin viimein suorasukaisemmin jokseenkin odottavasti, tosin päätyen pian rypistämään hieman - <spyrreh>: kuonoaan Bertelille ja tämän varoitukselle. "En minä mikään juonitteleva ryöväri ole. En toki ala tuputtamaan apuani jos sitä ei haluta, mutta rehellisesti näyttäisi että sellainen olisi teille varsin tarpeen" tuhahtaa hieman, ja vilkaisee ohimennen jossain määrin punnitsevasti vartioston pöydän suuntaan, ei kovinkaan ilahtuneesti. <Sunbaron>: Bertel ei liiku sen suuremmin suuntaan tai toiseen, mutta kohauttaa silti olkapäitään kevyesti. "Enpä minä tuohon vastaankaan väitä. Kunhan ajattelin että parempi sanoa", tämä tokaisee, ennen kuin keskittyy taas lähinnä tuoppiinsa. <Sunbaron>: Reindal tulee vilkaisseeksi myös mainittuun vartiostoon, tai ainakin sen päämieheen, mutta ei tunnu myöskään liiaksi perustavan mokomasta. Hän keskittyykin Cathryniin ja kallistaa hieman päätään. Puolimietteliäästi. <Sunbaron>: "No, enpä uskalla mennä sanomaan mitään tarkkoja, kun en itsekään edes tiedä mistä todella on kyse. Mutta jonkun pitäisi ainakin olla se joku, joka ottaa siitä selvän. Ja tekee sitten sille jotakin. Aina parempi jos siihen ei tarvitsisi ryhtyä yksin. Ja vielä parempi, jos onnistuu saamaan väenkin kiinnostuneeksi omasta voinnistaan", Reindal tokaisee. <Sunbaron>: "Enpähän usko, että tähän kolkkaan eksyy lähiaikoina turhan montaa muutakaan sellaista, jotka pystyisivät asioihin puuttumaan. Tai piittaisivat, jos ei muuta. Nämä ajat ovat sellaisia. Pieni ihme, että kumpikaan meistäkään sattui saapumaan tänne tähän hätään", hän vihjailee. <spyrreh>: Cathryn vilkuilee hetken jossain määrin nyrpeästi vartioston suuntaan, ennen kuin tuhahtaa hieman ja jääkin sitten kuuntelemaan Reindalia kun tämä puhuu. Hän päästää itsekin mietteliään hymähdyksen, ennen kuin nyökkää melko salaliittolaisin elkein. "Melkoinen sattuma, kieltämättä. Taitaisi olla turhaa edes toivoa että paikalle osuisi oikeita -- <spyrreh>: hirviönmetsästäjiä juuri nyt... jos sellaisia edes tarvitaan. Tuhon aiheuttamiseen ei aina edes tarvita hirviöitä... mutta vaikea sanoa vielä tähän hätään." Hän jatkaa, ennen kuin raaputtaa jälleen kuonoaan ja vilkaisee ympärilleen vaivihkaa. "Hmmh. Kukaties.... meidän pitäisi puhua jollekulle tästä asiasta. Jollekin muulle kuin tuo äänekäs typerys, kaiketi"- <spyrreh>: Cath pohdiskelee hiljaiseen ääneen, ennen kuin kuitenkin vaikenee hetkeksi harkitsevasti. "....tosin, puhuminenkin saattaisi olla helpompaa kun asioista todella tietäisi hieman enemmän. Lopulta jäljittämiseen ja tutkailuun tuskin tarvitaan kovinkaan montaa. Mitä luultavimmin päin vastoin." <Sunbaron>: "Jos te todella mielitte sekaantua tähän, niin on muutama jotka osaisivat ehkä kertoa enemmän. Sellaisia jotka ainakin väittävät nähneensä mitä on tapahtunut. Kahdelta meni talo alta tai muuta sellaista. Minä lähtisin kyselemään sieltä", Bertel mainitsee. Vanhuskin vaikuttaa tarkkaavaiselta kun nyt tällaisesta puhutaan, vaikkei liikaa sekaannukaan. <Sunbaron>: Reindal hieroo hetken leukaansa, ennen kuin naksauttaa kieltään. "Varmasti hyvä kysellä enemmänkin kyllä. Mutta minusta näyttää, että aivan ensiksi pitää tehdä jotakin muuta. Annahan kätesi", hän tokaisee Cathrynille ja ojentaa omansa pöydälle. <spyrreh>: Cathryn nyökkää mietteliäästi Bertelin ehdotukselle, pyöritellen epäilemättä jo ajatuksia mielessään. Kieltämättä jokin tällainen vaikuttaa jo jossain määrin saavankin hänet kiinnostuneemmaksi. Tosin pohdinnat taitavat keskeytyä hieman kun Reindal puhuu jälleen, ja tämä saakin hieman yllättyneen vilkaisun. Cathryn kohottaa aavistuksen kulmiaan moiselle - <spyrreh>: vaatimukselle, mutta lopulta ojentaa itsekin hieman kokeilevasti kättään. "Hmm? En tainnut unohtaa esittäytyä taas, enhän?" <Sunbaron>: Reindal hymähtää kevyesti. "Ei, et minulle", hän tokaisee, ennen kuin tarttuu käteen. Ja nousee sitten pystyyn, vetäisten samalla Cathryninkin perässään. <Sunbaron>: Hän kohottaa ääntään. "Hyvä kylänväki! Minä olen Reindal, ja tässä on Cathryn! Me aiomme ottaa huolenne hoidettavaksemme. Voitte luottaa siihen, että teemme parhaamme! Tulemme selvittämään mikä teitä piinaa ja mitä sille voisi tehdä! Näin vannon!" soturi esittää kovaan ääneen. <Sunbaron>: Vastaanotto on... melko vaitonaista. Moni kääntyy katsomaan ja kyräilemään ääneti. <Sunbaron>: "... no sopii yrittää sitten!" joku tarjoaa avuliaasti. Tai mahdollisesti ivallisesti. <Sunbaron>: Lienee helppo arvata, ettei edellämainittu Orren näytä ihan otetulta mokomasta. Kookas mies kyräilee äkkiä pystyyn nousseita muukalaisia siihen malliin, että arvioi ovatko nämä vain hölmöjä vai tietävätkö oikeasti hankaluuksia. <spyrreh>: Cathryn rehellisesti tuskin osasi odottaa ihan tällaista, ja päätyykin hetkellisesti näyttämään jokseenkin hämmentyneeltä kun äkkiä aletaan kiskoa jaloilleen. Kestää pieni hetki ennen kuin pääsee mukaan siihen mitä oikein on meneillään ja irvistää hiukan vaivihkaa itsekseen, ennen kuin vilkaisee Reindaliin silmäkulmastaan melko kiusallisesti. -- <spyrreh>: "Olisit varoittanut ensin! Eikö meidän sitäpaitsi pitänyt tutkia asioita ensin?" sihahtaa hiukan, kuitenkin yrittää vielä pelastaa edes osan arvokkuudestaan suoristautumalla, ja luomalla pienen mulkaisun siihen huutelijaan joukon keskellä. "Niin me ajattelimme. Vaikuttaa siltä, että edes jonkun on tehtävä jotain!" Cathryn tokaiseekin takaisin, vaikka - <spyrreh>: pistääkin kyllä nopeasti merkille Orrenin taustalla joka ei näytä kauhean ilahtuneelta tästä. <spyrreh>: "...joten... joku on ilmeisesti nähnytkin jotain siitä mitä on tapahtunut? Mistähän voisimme löytää hänet?" hän lisää hetken itseään kokoiltuaan, ja vilkaiseekin ympärilleen. Jos tässä nyt kaiketi kerran kuulutetaan kaikki ilmoille niin kaiketi täytyy samalla yrittää saada jotain selvillekin....
*** <Sunbaron>: Reindal ei suuremmin häkelly, kun Cathryn ei tunnu olevan kamalan mielissään äkillisestä huomiosta. "Älä huoli, kyllä me tutkimmekin asioita. Mutta väki lienee suopeampaa jos tietää meidän olevan hyvissä aikeissa", hän kuiskaa takaisin, kohottaen yhä naisen kättä kuin mitäkin voittajaa julistaen - <Sunbaron>: "... ja sitä paitsi, eihän meidän sovi salailla kuin mitkäkin salakähmäilijät!" hän vielä lisää. Kukaties hieman liiankin kovaan ääneen. -- <Sunbaron>: Samaan aikaan kyläläisten vastaanotto on tosiaan huomattavasti vähemmän innosta piukea. Väki lähinnä mulkoilee, vaikka Cathrynin nopea koppi tilanteesta tuntuukin vähän pehmentävän asioita. Kukaan ei vaikuta kamalan halukkaalta avaamaan suutaan, mutta lopulta niin kuitenkin tapahtuu. <Sunbaron>: "No tässä on yksi! Reekele! Minulta tuhosivat kaiken! Minun myllyni rikkoivat! Minun jauhoni veivät! Kaikki jauhot!" yksi mies parkaisee läheisestä pöydästä ja heittää kätensä ilmaan painottaakseen sanojaan. Tämä on sinällään hyvinvoiva, vähän pullea tapaus, mutta selvästikin kaikkea muuta kuin hyvillään viimeaikaisista. Moni muu pitää myötämielistä, <Sunbaron>: tyrmistynyttä ääntä. <spyrreh>: Kun numero kerran on jo tehty, ei Cathrynkaan voi lopulta muuta kuin yrittää mennä mukana niin hyvin kun pikaisesti pelastettu ylpeys sallii. Reindal saa jälleen pienen vilkaisun mutta pian nainen huokaa hiljaa, joutuen kaiketi tyytymään tähän. Homma oli vähän turhan reteää hänen makuunsa, mutta sille ei kaiketi voinut enää mitään.... ja kaiketi toisella oli- <spyrreh>: jonkinlaista perääkin. "Ensi kerralla sano ensin kun aiot jotakin tuollaista" hän sihahtaa vielä vastaan, ennen kuin pyöräyttää kiusallisesti silmiään ja keskittyykin väkeen ympärillä. Kyräilystä huolimatta jonkinlainen vastauskin jopa saadaan, ja Cathryn kääntääkin huomionsa parhaansa mukaan pokerinaamaansa päälleen kiskoen tähän, ja jää silmäilemään - <spyrreh>: myllynsä menettänyttä. "Koska tämä tapahtui? Ja näitkö ne jotka sen tekivät?" tarkentaakin kohta kuunneltuaan. <Sunbaron>: Mylläri vilkaisee ympärilleen, kuin hakien jonkinlaista tukea, ennen kuin sitten kuitenkin avaa suunsa. Väki ympärillä tuntuu seuraavan tätä sananvaihtoa tarkkaan. "Viikko sitten. Enpä nähnyt, kun ne tulivat yöllä! Heräsimme perheen kanssa hirveään ryskeeseen ja kun ehdittiin paikalle niin myllyssä oli jo oven paikalla reikä!" - <Sunbaron>: "Jauhot ne veivät, ja kaikki oli hajalla niin ettei sitä varmaan enää saa edes korjattua! Häipyivätkin sen siliän tien!" tämä jatkaa vielä. <Sunbaron>: "Meiltä meni lato ja lehmä!" joku toinen huutaa sivummalta. <Sunbaron>: "Meiltä vietiin sika! Ja aita meni rikki!" tulee lisää. <Sunbaron>: "Ja onhan tämä nyt sitä paitsi kamalaa! Vaanivat meitä! Moni on kuullut rytinää metiköstäkin! Ja vanha Urpo sanoi että näki ne toissapäivänä!" <Sunbaron>: "Vanha Urpo on kyllä täysi urpo..." joku tohtii epäillä. <Sunbaron>: "No näki se ne silti!" <Sunbaron>: Kytenyt turhautuminen tuntuu nopeasti olevan leimahtamassa... <spyrreh>: No, kaiketi ainakin vastakaikua sitten, vaikka Cathryn ei vielä osaakaan olla ihan varma siitä oliko tämä kuitenkaan se ihan paras idea. Kuitenkin muutakaan ei voi kuin kuunnella kun väki ainakin kertoo kokemuksistaan, ja hän yrittääkin kuunnella tasaisen tarkkaavaisesti jokaista, vaikka ohimennen nykiikin vaivihkaa kättään takaisin. Nyökkäilee vähän kaikelle <spyrreh>: kuunnellessaan ja kääntää katseensa uusiin puhujiin kun lisää tapauksia tuntuu löytyvän... ja lopulta joku joka on joka nähnytkin jotain? Hän höristää korviaan ja jääkin silmäilemään sitä tapausta joka kertoi silmin-näkijästä. "Joku on siis nähnytkin ne? Onko hän ainoa? Mistä tämä... Urpo sitten löytyy?" tiedustelee nopeasti, ennen kuin informaatio karkaa - <spyrreh>: ihan käsistä. <Sunbaron>: Näyttää pahasti siltä, että niin on ikävä kyllä jo käynyt. Väki alkaa jankata keskenään, kun jokainen yrittää vuoronperään todistaa miten kaikki tosiaan on aivan kamalaa ja miten asiat ovat pilalla ja hirveitä. Jos kukaan kuulee enää Cathrynin kysymystä, ei siihen ainakaan reagoida. Väki vain pitää meteliä. Reindalkin näyttää vähän häkeltyneeltä tästä. <Sunbaron>: Yhtä jos toistakin huudetaan, ja melu kohoaa koko ajan kovemmaksi. Mokoma tilanteen sohaisu oli selvästikin omiaan laukaisemaan yhden jos toisenkin tunteet... <spyrreh>: ...no se siitä sitten. Cathryn irvistää itsekseen ja heittää vaivihkaisesti hieman epämääräisen vilkaisun Reindaliin joka tosin tuntuu olevan yhtälailla yllättynyt tästä. Väki tuntuu innostuvan keskenään entisestään niin että mitään fiksuja vastauksia ei oikein saada, ja lopulta Cathryn kiroaakin itsekseen ja yrittää sitten korottaa ääntään. - <spyrreh>: "Hei! Väki! Tästä kaaoksesta ei ole mitään hyötyä kenellekään! Tarvitsemme tietoja, joista voimme saada jotakin irti!" hän ärähtää metelin ylitse saadakseen huomiota. "Yksi kerrallaan! Ja missä tämä perhanan Urpo on?!" <Sunbaron>: Väki kyllä reagoi äänen korottamiseen... joskin ei välttämättä kuten oli toivottu. Kun yksi alkaa huutaa kovempaa, pitää muidenkin ehdottomasti yrittää. Melu on nopeasti kohoamassa sellaiselle asteelle että koko taverna jytisee. <Sunbaron>: Sitten tosin jokin muukin kohottaa ääntään. Ja nyt seuraukset ovat huomattavasti selveämmät. <Sunbaron>: "Vaiti! Järjestystä! JÄRJESTYSTÄ!" kuuluu hirsiä tutisuttava karjaisu, joka leikkaa koko joukon läpi kuin kirves. Äkkiä melu väheneekin huomattavasti - lukuunottamatta sitä yhtä hölmöä, joka pajattaa vielä vähän aikaa ennen kuin moni paha silmä vaientaa tämänkin. <Sunbaron>: Orreniksi kutsuttu vartija seisoo pöytänsä ääressä hakaten nyrkkiä siihen, kasvot raivosta kurtussa ja kaikkea muuta kuin hyvillään. Väki selvästikin joko kunnioittaa tai pelkää tätä todella, sillä hiljaista tulee. <Sunbaron>: "Jo se nyt on kumma! Jokainen on suunniltaan kun pari muukalaista ilmaantuu paikalle! Ihmekään ettei kukaan teistä nahjuksista ole saanut aikaan mitään vaan ties mitkä möröt ryöväävät tuulimyllyjä!" mies ärisee. Väki painuu silminnähden kasaan ja syvemmälle penkkeihinsä. <Sunbaron>: "Ja miksi te edes menitte kertomaan näille mitä on meneillään!? Johan täällä on nähty useampikin epämääräinen muukalainen viime aikoina! Eikö kenellekään sattunut pieneen päähän, että heillä saattaa vaikka olla jotakin tekemistä tämän kaiken kanssa! Jotakin tolkkua!" <Sunbaron>: "Muttakun ne sanoi että aikoo..." joku yrittää aloittaa. <Sunbaron>: "No sehän ei tarkoita yhtään mitään!" Orren ärähtää ja pamauttaa taas nyrkkiä pöytään. "Ties vaikka olisivat jotakin rosvoja! meillä on jo tarpeeksi huolia täällä muutenkin! Ilman että te tohelot kohellatte!" tämä mylväisee vielä, ennen kuin vaikenee ja mulkoilee itse kutakin pahasti. <Sunbaron>: Hiljaista tulee. Reindal tuntuu jännittyvän. Se on helppo tuntea kun tämä nyt sattuu vieläkin puristamaan Cathrynin kättä. <spyrreh>: Kaiketi homma pääsi kuitenkin karkaamaan jonkin verran. Cathrynkin päätyy kiroamaan ääneen kun väki ei asetu sitten millään, mutta ennen kuin ehtii pohtimaan että pitääkö alkaa huutaa kilpaa, joku muu tekeekin sen. Hänkin säpsähtää väkisinkin kun Orren viimein hermostuu koko touhuun, ja jää vilkuilemaan miestä jokseenkin varuillaan... vaikka tämä kaiketi nyt <spyrreh>: ainakin hiljensi mellakan. Hän katsoo parhaaksi hiljetä itsekin kun mies purkaa turhautumistaan, mutta rypistää aavistuksen verran kulmiaan kun (kaiketi oikeutetunkin) tyytymättömyyden lisäksi aletaan jaella jonkinlaisia syytöksiäkin. "Mitä? Ei meillä ole mitään salattavaa, emmeköhän me sen vuoksi yrittäneetkin puhua kaikille ennen kuin teemme mitään" - <spyrreh>: hän tokaisee lopulta takaisin mahdollisimman viileästi, ja puuskahtaa hieman. "Tuskin meidän tarvitsisi kysellä yhtään mitään jos meillä olisi jotain tekemistä jonkin tällaisen kanssa. Mutta voimme yrittää tehdä mitä voimme, joka on ainakin vähintään ottaa selville mitä kirottua täällä tapahtuu!" Cathryn vaikenee itsekin vilkaisemaan ympärilleen hieman - <spyrreh>: kuonoaan rypistäen, ja ainakin yrittää näyttää niin tasaiselta kuin voi... vaikka pitääkin Orrenia ja tämän porukkaa itsekin vaivihkaa silmällä. "Olettaisin, että olisi huomattavasti hyödyllisempää että yrittäisimme mielummin selvittää tämän sen sijaan että ainakaan jäämme kinaamaan keskenämme, eikö?" <Sunbaron>: Tavernassa on nyt kovin hiljaista. Sen vuoksi jännittynyt tunnelma onkin erityisen helppo aistia. Kyläläiset vilkuilevan vähän sinne tänne ja yrittävät kaiketi parhaansa mukaan päättää, mitä miletä asioista pitäisi olla. Orren tuntuu kuitenkin tietävän vastauksen oikein hyvin. - <Sunbaron>: "Johan minä sanoin, ettei täällä kaivata ties mitä sekaantujia ja hämäräheikkejä! Ongelmia on tarpeeksi muutenkin, ja teikäläiset tietävät vain lisää harmia! Vielä se muistetaan kun kuu tai kaksi sitten kävi joku epämääräinen hiippari! Ja vasta muutama päivä sitten toinenkin! Eiköhän se riitä kertomaan, mitä teikäläiset mukanaan tuovat!" Orren ärähtää. - <Sunbaron>: "Älähän nyt! Hän puhuu totta. Haluamme vain auttaa. Emme vaadi maksua emmekä velvoita mihinkään. Toivomme vain apua, hyvä mies", Reindal tokaisee ja päästää nyt vihdoin irti Cathrynin kädestä - lähinnä kohottaakseen kättään sovittelevaan elkeeseen. Ilmeestä päätellen se ei uppoa. - <Sunbaron>: Tavernassa on nyt kovin hiljaista. Sen vuoksi jännittynyt tunnelma onkin erityisen helppo aistia. Kyläläiset vilkuilevan vähän sinne tänne ja yrittävät kaiketi parhaansa mukaan päättää, mitä miletä asioista pitäisi olla. Orren tuntuu kuitenkin tietävän vastauksen oikein hyvin. - <Sunbaron>: "Johan minä sanoin, ettei täällä kaivata ties mitä sekaantujia ja hämäräheikkejä! Ongelmia on tarpeeksi muutenkin, ja teikäläiset tietävät vain lisää harmia! Vielä se muistetaan kun kuu tai kaksi sitten kävi joku epämääräinen hiippari! Ja vasta muutama päivä sitten toinenkin! Eiköhän se riitä kertomaan, mitä teikäläiset mukanaan tuovat!" Orren ärähtää. - <Sunbaron>: "Älähän nyt! Hän puhuu totta. Haluamme vain auttaa. Emme vaadi maksua emmekä velvoita mihinkään. Toivomme vain apua, hyvä mies", Reindal tokaisee ja päästää nyt vihdoin irti Cathrynin kädestä - lähinnä kohottaakseen kättään sovittelevaan elkeeseen. Ilmeestä päätellen se ei uppoa. - <Sunbaron>: "Hiljaa, ruoja! Minä olen laki täällä, koska kukaan muukaan ei sitä pidä! Ja minä sanon että me otamme mieluummin nämä harmit kuin sen mitä te tuotte mukananne! Nytkin on jo täysi sekasorto heti kun antaa vähänkään rellestää!" Orren ärähtää. <Sunbaron>: Kaikki kyläläiset eivät näytä niin vakuuttuneilta. Mutta harvapa uskaltaisi sanoa vastaankaan... <spyrreh>: Niin huono idea kuin inttäminen tällaisessa tilanteessa varmasti onkin, ei Cathrynkaan kyllä näytä kauheasti pitävän siitä vastaanotosta joka tässä saadaan. Hän jää kyräilemään Orrenia enemmän tai vähemmän pistävästi kun Reindal yrittää rauhoitella tilannetta, ja pitkä häntä heilahtaa kerran jos toisenkin. "Harmeja teillä näyttää jo riittävänkin, ja kun apua <spyrreh>: tarjottaisiin, ei se sitten kelpaa" hän puuskahtaa. "Minulla ei ole aavistustakaan keitä täällä on hiippaillut aiemmin eikä meillä ole mitään tekemistä heidän kanssaan, mutta asiat ovat selvästikin olleet karkaamassa käsistä jo pidemmänkin aikaa ennen kuin me edes tulimme. Eikö olisi jo aika tehdä jotakin järkevää? Väki ainakin vaikuttaa siltä ettei halua - <spyrreh>: vain istua katsomassa kun asumukset ryövätään ympäriltä!" <Sunbaron>: Kun nyt väestä puhutaan, tulee Orrenkin vilkaisseeksi ympärilleen. On helppo huomata, ettei kannatus taida olla erityisen yksioikoista. Samassa pöydässä tämän kanssa istuu muutakin sellaista sakkia, joka voisi hyvinkin toimittaa vartijan virkaa tässä kylässä. Edes nämä eivät näytä täysin varmoilta yhtään mistään. Hetken Orren tuntuu kuitenkin arvioivan <Sunbaron>: jatkaisiko vain läpihuutoaan. <Sunbaron>: "... no. Ettepä te kai mihinkään ole lähdössä vaikka kauniisti pyytäisikin, ruojat. Jos te nyt välttämättä haluatte sekaantua meidän asioihimme, niin siitä vain sitten! Menkää ärsyttämään hirviöitä niin katsotaan, mitä siitä vielä seuraa! Mutta jos me saamme kärsiä seurauksista, niin te saatte sitten kärsiä niistä seurauksista!" mies ärähtelee. <Sunbaron>: ja sitten, suorastaan mielenosoituksellisesti, kookas mies harppoo väkijoukon halki tavernan ovelle. Kukaties hyväkin, kun ottaa huomioon että kun tämä astuu pois pöydän luota, voi nähdä että tämä on koko ajan puristanut kookasta kirvestä kourassaan. Muu vartiostontapainen seuraa perässä vaisuna. <Sunbaron>: Ja sitten onkin kiusallisen hiljaista. <Sunbaron>: "... no. Ehkä väelle nyt voi puhua?" Reindal tarjoaa hetken hiljaisuuden jälkeen. <spyrreh>: Cathryn jää kyräilemään Orrenia kun tämäkin harkitsee tilannetta, joka alkaakin vaikuttaa jossain määrin vähemmän ilmiselvältä kuin olisi voinut luulla. Väki epäröi, ja lopulta Orrenkin joutuu antamaan perään, vaikkakaan ei ilman uhkauksia. "Ikävä kyllä en usko että ne teidän hirviönne ovat menossa yhtään mihinkään vaikka kuinka antaisitte niiden olla - <spyrreh>: rauhassa" hän tuhahtaa ja suoristautuu tuskastuneeseen sävyyn, mutta jää kuitenkin jokseenkin vaiti seuraamaan terävästi kun Orren harppookin tiehensä, melko pahaenteisesti. Cathryn tuijottelee hetken tämän perään, kuin jopa aavistuksen voitonriemuisesti vaikkakin jotakin ikävää uumoillen, ennen kuin havahtuu nopeasti uuteen hiljaisuuteen. - <spyrreh>: "Eh? Ai. Se... olisi varmaankin viisasta" hän töksäyttää Reindalin ehdotukseen, ja suoristautuukin sitten vilkaisemaan uudemman kerran ympärilleen. "No niin, olisi varmasti sitten hyvästä että jos saisimme jotain oikeaa tietoa tästä. Missä se Urpo on?" hän toistaa terävästi, ja vetäisee kätensäkin tiukkaan puuskaan odotellessaan. <Sunbaron>: Orrenin poistuttua väki vaikuttaa hiukkasen epävarmalta, mutta Cathrynin kysymys kyllä kerää nopeasti näiden huomion. Ja pienen empimisen jälkeen joku vihdoin suostuu kuin suostuukin antamaan ihan oikeita vastauksia johonkin. <Sunbaron>: "Vanha Urpo on sellainen... no, sellainen urpo. Se elää kylän reunamilla. Sillä on sellainen pieni mökki siellä. Ison patsaan alla. Sen... ainoan patsaan mikä täällä on", yksi kyläläisistä mutisee lopulta. Joku osoittelee epämääräisesti suuntaan, joka saattaisi olla kukaties pohjoinen. "Metsän lähellä", joku toinen lisää avuliaasti. - <Sunbaron>: Väki tuntuu yhä kuitenkin empivän, ja ilmassa tuntuu olevan lausumattomia asioita. Harvalla tuntuu kuitenkin olevan rohkeutta niiden lausumiseen. Ennen kuin sitten eräs nuorukainen melko läheltä rykäisee siihen malliin että haluaa puhua. <Sunbaron>: "Tuota... meillä on kyllä käynyt täällä jotain... muukalaisia. Kuten Orren sanoi. En minä sillä että te olisitte niitä tai mitään, mutta... tahtoo siis sanoa että..." tämä aloittaa, mutta empii ja vaikenee kuitenkin sitten. - <Sunbaron>: "Poika yrittää sanoa, että pitäis tietää keitä te olette. Onhan se järkevää. Kun on kaikenmoisia liikkeellä ja kaikkea tapahtuu. Ihan järkevää vain", vanhempi mies, mahdollisesti isä, jatkaa. Moni mumisee jotain hyväksyvää tai nyökkäilee. Onhan se selvästi järkevää. Ihan vain maalaisjärkeä. <spyrreh>: Cathryn odottelee kädet puuskassa aikansa vastausta, vilkuillen ympärilleen melkoisen odottavasti. Kun vastauksia viimein alkaakin tulla ymmärrettävämpään sävyyn repaleiset korvatkin höristyvät hieman mutta olemus pysyy tasaisen valppaana, ennen kuin lopulta nyökkääkin hyväksyvämmin. "Hyvä, selvä. Me käymme sitten jututtamassa häntä piakkoin" Cathryn kuittaa <spyrreh>: ja nyökäyttää lopullisempaan sävyyn kuin olisi itsekin harkitsemassa ulos talsimista, mutta havahtuu kuitenkin nopeasti hoksaamaan väen empimisen. Hän räpäyttää silmiään ja päätyy kohottamaan hieman kulmiaan kun joku lopulta rohkenee puhua, ilmeisen kysyvämpään sävyyn. Hän silmäilee nuorukaista ja toista puhujaa kuin hieman yllättyneenä, ennen kuin - <spyrreh>: päästää huokauksen ja kohauttaa olkapäitään periksiantavasti. "Ah. Niinno. Tosiaan. Teillä... on tosiaan tainnut olla täällä.... kaikenlaista" hän vastaa yrittäen verhota kiusaannusta, vilkaisten ohimennen Reindaliinkin. "Me... No, minä olen Cathryn, kuten jo kuulittekin. Olen vain vaatimaton matkalainen, mutta voisin sanoa jo nähneeni yhtä jos toistakin - <spyrreh>: josta varmasti on apua tässäkin. Olen nähnyt ja kohdannut niin hirviöitä, kuin ihmisiäkin" tokaisee sitten ja suoristaa selkäänsä, mahdollisimman vakuuttavasti. <Sunbaron>: Väki kuuntelee vaitonaisena, eikä kukaan varsinaisesti sano mitään kun Cathryn on esitellyt itsensä. Siellä täällä nyökkäillään tai päästellään puolihyväksyviä ääniä, mutta kaipa asia sitten on vain niin. Reindalkin tulee vilkaisseeksi naiseen... ja sitten puuskahtaa kevyesti, ennen kuin itse avaa suunsa. <Sunbaron>: "Älkää huoliko! Toverini on vaatimaton, mutta voitte uskoa, että hän tietää mitä tekee! Hänellä oli saman tien suunnitelma asioiden varalle ja selvästi rahkeita tarttua siihen! Uskokaa pois, voitte luottaa häneen! Ja niin voitte minuunkin! Minä olen Reindal, ja miekkani on monia kohdannut!" Reindal julistaa huomattavasti, huomattavasti eläväisemmin, ennen <Sunbaron>: kuin kumartuu alas ja noukkii jotain käsiinsä. <Sunbaron>: "Ja tämä on Onnimanni, uskollisin toverini", hän ilmoittaa painokkaasti, ja kohottaa pienehköä koiraa näkyville. Se tuijottaa kaikkea hetken hyvin huolestuneesti, ennen kuin päästää epämääräisen möhkäisyn. Muutama kyläläinen tohtii naurahtaa varovaisesti. <Sunbaron>: "Kerrohan heille, Cathryn, jokin urotekosi! Näytä että sinuun kannattaa luottaa!" Reindal jatkaa, ja ikään kuin vaivihkaa tönäisee naista hieman edemmäs ja paremmin näkyville. Moni viakuttaakin varsin kiinnostuneelta kuulemaan... <spyrreh>: Cathryn kokoilee jälleen pokerinaamaansa hetken vaikka ei voikaan varsinaisesti estää häntäänsä heilahtelemasta epämääräisesti tuijotuksen keskellä. Kaiketi hiljaisuudesta huolimatta kukaan ei kuitenkaan ole aikeissa lähteä haastamaankaan vaikka hän jo melkein jotakin sellaista katseellaan etsiskelikin, mutta päätyy säpsähtämään itsekin hieman kun Reindal - <spyrreh>: tarttuukin puheeseen jokseenkin hanakammin. Mies saa uuden vaivihkaisen vilkaisun kun tämä käy vakuuttelemaan asioita, ja tämä tuntuukin kaiketi uppoavan väkeen hieman paremmin. Ainakin siihen asti kunnes tämä kumartuu ja poimii koirankin esiteltäväksi. Cathryn räpäyttää silmiään pienelle otukselle vaivihkaa korviaan luimistaen, mutta havahtuu uudestaan kun - <spyrreh>: Reindal äkkiä tönäisee eteenpäin ja käy tiedustelemaan äänekkäästi urotekoja. Hän vilkaisee miestä uudemman kerran yrittäen nopeasti kiskoa äkillistä yllätystään pintansa alle, mutta joutuu kääntämään huomionsa jo melkoisesti kiinnostuneeseen väkijoukkoon. "Ehm? Ah, niin. Tokihan minäkin... olen tehnyt kaikenlaista" myötäilee nopeasti, vaikka ei voikaan olla <spyrreh>: luomatta jokseenkin hapanta katsetta vaivihkaa Reindaliin. Cathryn suoristautuu hetkeksi kuonoaan raaputtaen kuin harkiten kaikkia mahdollisia hurjia urotekojaan. "No, katsotaanpa. En tiedä onko mikään kantautunut tänne saakka teidän korviinne, mutta... no, ei kovinkaan kauan sitten joukko hirviöitä ahdisteli kaupunkia kauempana idässä. - <spyrreh>: Isoja, rumia ja karvaisia, aseetkaan eivät tuntuneet purevan niihin. Hyökkäsivät jopa riehumaan keskelle kauppahuonetta! Minä ja pari toveriani... pidättelimme niitä, ja kun vartiosto ehti paikalle, ne pakenivat jotka kykenivät. Kaikenlaista on sattunut siis muuallakin." Hän jää hetkeksi nyökyttelemään itsekseen kuin ajatuksissaan ja ottaa tukevamman asennon, <spyrreh>: ennen kuin vilkaisee jälleen Reindalia silmäkulmastaan. "Kelpaako? Entäpä sinä sitten? Kaiketi tasapuolisuuden vuoksi kerrot itsekin jotakin?"
**** <Sunbaron>: Väki kuuntelee kiinnostuneena, kun Cathryn suostuu kuin suostuukin paljastamaan urotekojaan. Kukaan täällä ei selvästikään ole kuullut mokomia huhuja. Ihmiset eivät varsinaisesti hurraa tai muutenkaan osoita suurempia tunteita, mutta ilmasta voi kuitenkin aistia tiettyä ihmettelyä ja arvostusta. Muutama asiaankuuluva kohahduskin. - <Sunbaron>: Ilmeisesti kertomus uppoaa, jos ei mitään muuta. <Sunbaron>: Reindalkin kuuntelee mielenkiinnolla, vaikka ei sen suuremmin keskeytä tai kohotakaan omaa ääntään. Pitäähän jutulle antaa tilaa. <Sunbaron>: Ja sitten ilmeisesti onkin hänen vuoronsa. Väen huomio kiinnittyy mieheen kun kissamainen nainen ottaa puheeksi hänen urotekonsa. Reindal kohottaa aavistuksen kulmiaan, ennen kuin sitten hymähtää. Hän laskee pitelemänsä pienen koiran takaisin lattialle, ottaa itsekin taas hieman tukevamman asennon ja heilauttaa ylimalkaisesti kättään. <Sunbaron>: "No toki! Pahoin pelkään, että joudun tarjoamaan vain lyhykäisen jutun, että ehdimme tarttumaan tänään toimeenkin, mutta tokihan minulla riittää urotöitä kerrottavaksi! Vasta ihan vähän aikaa sitten kohtasin hirvittävän pedon, joka ahdisteli väkeä. Hieman samaan tapaan kuin täälläkin, siis! Ajat ovat tosiaan vaaralliset!" <Sunbaron>: Reindal antaa sanojensa viipyillä hetken ja heittää nopean katseen kyläläisiinkin, ennen kuin rykäisee ja jatkaa. "Se oli valtava ahma - suuri kuin karhu! Sen turkki oli punainen, enkä suin surminkaan tiedä oliko se luontojaan sen värinen, vaiko koska oli mässäillyt niin monen lihalla ja verellä! Mutta minä jäljitin tuon pedon syvälle metsään ja siellä asetin <Sunbaron>: sille ansan. Ja kun peto oli jäänyt loukkuun, loikkasin itse miekkani kanssa esiin ja iskun sen syvälle hirviön rintaan! Hädin tuskin sekään riitti, ja hirvitys raastoi itsensä vapaaksi ja teuhtaroi toista tuntia veripäissään ennen kuin lopulta suostui talttumaan. Itse kiiruhdin sen perässä jotta voisin olla varma, että se todella kaatuisi - ja pitihän <Sunbaron>: miekkakin saada takaisin!" soturi heittää loppuun. Muutama kyläläinen naurahtaa tälle. <Sunbaron>: Tunnelma tuntuu vapautuvan hieman nyt, kun muukalaiset eivät ole enää aivan yhtä muukalaisia. Kukaan ei varsinaisesti kysele tai sano mitään, mutta ainakaan kaksikkoa ei kytätä aivan samaan tapaan kuin aikaisemmin. <Sunbaron>: Vaikka kaiken keskellä yhä ovatkin. <spyrreh>: Jos Cathryn oli pettynyt tarinan tasaisesta vastaanotosta, ei hän lopulta sitä ainakaan näyttänyt, vaikka vilkaisikin ympärilleen kertomuksensa lopuksi. Sen sijaan hän jääkin silmäilemään Reindalia lähestulkoon alleviivaavan odottavasti, ja kun toinen alkaakin kertoa omasta urotyöstään nainen jää kuuntelemaan pöytään ohimennen nojaillen. - <spyrreh>: Ilmoille päästettiin arvioiva myhähdys kuin toinenkin kun katti seurasi tarinaa kohottaen hieman kulmiaankin moiselle. Hän pysyi vaiti tovin, kunnes toisen rehvakkaan tarinan lopuksi katin kuonolla häivähti pieni virneen tapainen. "Hmmh. No, onhan tuossakin juttua kerrakseen. Kaikkea sitä. Ilmeisestikin sinullakin on sitten ihan kokemusta aiheesta" hänkin - <spyrreh>: myönsi kiireettä, suoden pienen puolihyväksyvän nyökkäyksen. "...kaiketi iso eläin ei ole aivan yhtä paha kuin oikea hirviö, mutta varmasti tarpeeksi vaarallinen kuitenkin" katti lisäsi vielä, kuin jonkinlaisena pienenä nokituksena. Tai niin olisi voinut ainakin epäillä siitä pienestä vaatimattomasta tavasta jolla hän kohautti harteitaan kaikelle. - <spyrreh>: "Joten... meidän olisi sitten kaiketi parasta yrittää ottaa selville mitä voimme ennen kuin teemme mitään kovin hätiköityä" Cathryn ehdotti lopulta, luoden ohimennen aavistuksen malttamattoman katseen kohti ovea. Tai sitten tässä oli mukana jopa aavistus epäluuloa, ottaen huomioon että juuri tähän suuntaan vartioston päällikkö oli hurjistuneena harpponut - <spyrreh>: vain hetki sitten. <Sunbaron>: Reindal suo jonkinlaisen puolittaisen elkeen, kun Cathryn myötäilee hänelläkin olevan kukaties jotakin kokemusta tällaisesta. "Tuskinpa löytyy montaakaan matkalaista, jolla ei tänä päivänä olisi jotakin kokemuksia ikävyyksistä. Elämme sellaisia aikoja", hän tokaisee. Ja sitten virnistää toisen nokitukselle. - <Sunbaron>: "Kukaties meille kummallekin tulee pian tilaisuus kohdata oikeita hirviöitä. Eläinten tai tarinoiden sijaan", hän nokittaa takaisin ilman mitään oikeaa riitaisuutta. Sitten onkin kaiketi aika taas vakavoitua hieman. <Sunbaron>: "Olet oikeassa. Jos haluamme tehdä jotakin asialle, pitää meidän nyt ensiksi ottaa selvää mistä on edes kyse. Se... Urpo lienee kaiketi ensimmäinen jolta voimme kysyä asioista", hän toteaa. - <Sunbaron>: "Jos te sen luokse aiotte mennä, niin olkaahan varuillanne sitten. Siinä on kunnon kylähullu, uskokaa pois. Syystäkin laitettu asumaan ihan kylän reunamille", vanha Bertel tokaisee paikaltaan. Tämä ei nähtävästi ole erityisemmin järkyttynyt tilanteesta suuntaan tai toiseen, vaan istuskelee yhä paikoillaan ja tutkii tyhjää tuoppiaan kuin yrittäisi selvittää s <Sunbaron>: saisiko siitä vielä tippasen irti. <Sunbaron>: "... jos edes saatte siltä mitään selville", tämä vielä lisää. <spyrreh>: Cathryn päätyy lähinnä hymähtämään uudemman kerran Reindalin kuittaukselle, ja vastaakin tähän lopulta pienellä nyökkäyksellä. Oli tilanne vakava tai ei, taisi ilmapiiri sentään keventyä aavistuksen verran, vaikka kattikin vakavoituu pian. "Kenties näemme sen sitten pian" hänkin tokaisee, kunnes jää hetkeksi raaputtamaan harkitsevasti kuononsa pieltä - <spyrreh>: seuraavaa siirtoa pohdittaessa. Bertelkin saa vilkaisun varoituksestaan, ja katti mutristaa aavistuksen suutaan. "Niinkö? Ja hänkö on sitten... ainoa silminnäkijä millekään tällaiselle? Kuinkahan.... luotettavia nämä hänen tietonsa sitten edes ovat?" <Sunbaron>: Bertel hymähtää, tai ehkä tuhahtaa, kovaan ääneen. "No luotettavaksi sitä miestä ei varmaan sanoisi kukaan! Umpihullu ja vähän tyhmäkin se on. Ihan yhtä hyvin on saattanut nähdä vaikka... huuhkajan. Kunhan hortoilee öisin siellä täällä ja pitää meteliä. Se tuli yhtenä yönä ulisten takaisin kylään ja väitti kaikille että näki hirviöitä metsässä." <Sunbaron>: "Kyllähän se todesta otettiin kun niitä oikeasti on. Mutta... en minä tiedä mitä siitä nyt saisi irti. Urpo on... Urpo. On kai ne otukset joku muukin nähnyt, mutta ei kellään mitään järkevää sanottavaa ole. Ne tulevat öisin ja ryöväävät paikkoja. Jos eivät tekisi sellaista tuhoa, niin voisivat yhtä hyvin olla ties mitä rosvoja. Orren on kyllä puhunut <Sunbaron>: että pitäisi väen vahtia öisin. Ja niin tekevätkin - tuvistaan käsin. Ei kukaan nyt niin hullu ole, että menee ties minkä peikkojen keskelle yöaikaan!" Bertel selittää. Moni kyläläinen nyökkäilee tomerasti. <spyrreh>: Ymmärrettävästi tällainen ei varsinaisesti saa aikaan erityisen suurta intoa, ja Cathryn irvistääkin aavistuksen verran, ennen kuin kuitenkin joutuu päästämään ilmoille syvän huokauksen. "....no, saamme kaiketi pian nähdä asian laidan tässäkin. Oli kuinka oli, hän kaiketi on silti paras paikka aloittaa, ikävä kyllä. Olisi typerää olla edes tarkistamatta - <spyrreh>: jotakin tällaista" hän puuskahtaa, silmäten kuitenkin paljonpuhuvasti Reindaliinkin. Bertelin toteamus Orrenista saa kissan jälleen hetkeksi mietteliääksi, ennen kuin hän vilkaisee jälleen ympärilleen. "Hmh. Onhan se ymmärrettävää... mutta epäilen silti, että Orren on oikeassa. Ikävä kyllä niitä hirmuja ei selvästikään kiinnosta paljoakaan jättää mitään - <spyrreh>: rauhaan mihin saavat kyntensä, ja niitä eivät ilmeisesti seinätkään pidättele" Cathryn huomauttaa synkästi. "Tarkoitan siis, että jos niitä ei edes yritetä estää, on vain ajan kysymys koska ne osuvat itse kenenkin kohdalle." Hän vaikenee hetkeksi pohtimaan (tai kaiketi odottamaan sanojensa tehoa) ennen kuin vilkaisee jälleen Reindaliin ja suoristautuu. - <spyrreh>: "No, sitä suuremmalla syyllä taitaa olla parasta ryhtyä toimeen ja yrittää ottaa edes jostain selkoa. Se Urpo tuskin on ainakaan liian vaikea löytää" hän toteaa, madaltaen sitten ääntään. "...ja parempi tehdä jotakin ennen kuin se yksi äkäpussi päättää tehdä jotakin typerää. Hän ei vaikuttanut ainakaan tippaakaan innostuneelta meistä." <Sunbaron>: Kenelläkään ei taida olla ainakaan vastaanväitettävää Cathrynin mietteisiin. Väki näyttää lähinnä voimattomalta ja ikävän tietoiselta omasta kykenemättömyydestään tällaisessa tilanteessa. - <Sunbaron>: "Todennäköisesti löydätte Urpon mökiltään. Se on kylän laidalla, sen suuren patsaan luona. Sitäkään ei pitäisi olla hankala löytää", Bertel tokaisee vielä. Reindal puolestaan nyökkää Cathrynille ja astuu ottamaan omia varusteitaan pöydän äärestä. Mutta siinä samassa, ilman mitään varoitusta, tavernan ovi lennähtää selälleen. <Sunbaron>: Oviaukossa seisoo hengästynyt ja järkyttyneen näköinen nuori mies, joka kaikesta päätellen oli yksi Orrenin mukaan lähteneistä vartijoista. Tämä tuijottaa hetken kauhistuneena väkeä, ennen kuin tajuaa että tämän pitäisi kai sanoakin jotakin. <Sunbaron>: "Hirviöt! Hirviöt hyökkäävät! Ne ovat ladolla!" nuorukainen huudahtaa, ennen kuin jo katoaa oviaukosta ja lähtee juoksemaan ties mihin. <Sunbaron>: Hetken aikaa on hiljaista. Ja seuraavassa hetkessä tyrmistynyt puheensorina täyttää jo tavernan. Tuoleja kaatuu kun väki nousee pystyyn. Moni vilkuilee kauhuissaan ympärilleen. Eikä kukaan näytä tietävän mitä pitäisi tehdä. <spyrreh>: Cathrynkin käy keräilemään tavaroitaan pöydän tuntumasta, mutta kauhean kauaa tähän ei taideta ehtiäkään keskittyä kun tavernan ovelle ryntää joku. Cathrynkin hätkähtää ja suoristautuu jännittyen yllättyneenä tuijottamaan ovelle rynnistänyttä nuorukaista. Hetken tyrmistyksen jälkeen kun tämä saa kuitenkin huudahdettua varoituksen, nainen rypistää kulmiaan- <spyrreh>: ja tuntuu löytävän nopeasti jälleen ajatuksensa. "No. Kukaties ne pirulaiset onkin sitten melkoisesti helpompi löytää" hän sihahtaa ja kumartuu rivakasti heittämään tavaransa olalleen, ennen kuin harppaa jo orastavan kaaoksen halki eteenpäin kohti ovea. Ei taida olla epäilystäkään että on jo viittä vaille ryntäämässä itsekin ulos. <Sunbaron>: Reindal tuijottaa nuoren vartijan perään yhtälailla muutaman hetken. Hänelläkään ei kuitenkaan kestä pitkään selviytyä takaisin tolkkuihinsa. Hänen kätensä liikahtaa ja tarraa pöytään nojaavaan miekkaan, ja sitten hän kahmaisee sen mukaansa. Näyttää siltä, ettei ole aikaa enempiin mietteisiin tai kysymyksiin. - <Sunbaron>: Nopein ja varmoin liikkein myös Reindal harppoo orastavan hämmingin lävitse ovelle aivan Cathrynin perässä. Hän ehtii kuitenkin vilkaista taakseen ja heittää ilmoille yhden ainoan nopean huudon: "Onnimanni, paikka!" <Sunbaron>: Tavernan ulkopuolella nuori vartija näyttää olevan jo kiiruhtamassa takaisin kohti hämminkiä - jota tuskin olisi tosin hankala löytää muutenkaan. Pienen kylän pohjoisreunalla häämöttää tosiaan suurehko lato, ja sen luona tosiaankin on meneillään asioita. Kaksi suurta hahmoa, reilusti suurempia kuin ihmiset ja jotenkin rujompia muutenkin, huitoo ja pitää - <Sunbaron>: meteliä. Niiden lähettyvillä näkyy pienempiäkin hahmoja. Yksi niistä näyttää Orrenilta. Ja kuulostaakin. Ilmassa on myös eläinten kauhistuneita huutoja... <spyrreh>: Siinä ei sitten jääkään paljoa aikaa pohtia tai ihmetellä mitä tehdä seuraavaksi. Cathryn heittää vain puolittaisen, epämääräisen vilkaisun Reindaliin kun tämä komentaa koiraa mennessään ennen kuin kiirehtii itsekin ovelle ja ulos. Nuori vartija löytyy nopeasti kuten se mistä tämä varoitti, ja Cathryn pysähtyy vain hetkeksi heittämään kiireisen katseen - <spyrreh>: ympärilleen tavernan edessä ennen kuin saa silmiinsä kaaoksen kauempana sekä siellä heiluvat hahmot. Tämä tuokin nopeasti jo huomattavasti leveämmän irvistyksen kissan kuonolle, vaikka hänen kätensä liikahtaa jo empimättä kohti jousta. "Ne jutut hirviöistä taisivat sittenkin olla totta" hän sihahtaa siristellen kohti valtavia hahmoja, ja vetää sitten jousen - <spyrreh>: valmiiksi harppoen joutuisasti kohti kaaosta, suuria otuksia tulilinjalle sihtaillen. Tämä tilanne tuskin jättää ainakaan kauheasti arvailun varaan mitä on meneillään... <Sunbaron>: Muutama muukin selviytyy tavernasta ulos kaksikon näyttäessä esimerkkiä, joskaan kukaan ei näytä kamalan halukkaalta rynnistämään aivan keskelle tilannetta, joka nyt on meneillään. Väki jää pällistelemään perään ällistyneenä ja kauhistuneena. Reindal ei jää miettimään sitä, vaan suuntaa eteenpäin nopeaa juoksua. Hänellä ei ole mukanaan jousta tai muutakaan <Sunbaron>: mukavaa heittoasetta, joten miekalla nähtävästi mennään. Hän ei kuitenkaan jää murehtimaan sitäkään. "Kaikki olivat kovasti sitä mieltä, että ne iskevät vain yön turvin!" hän ehtii nopeasti huudahtaa Cathrynin suuntaan. Kaiketi tässä on jotakin outoa sitten... vaikka toisaalta, tilanne edessä näyttää kyllä muutenkin oudolta. - <Sunbaron>: Lähempää on helppo nähdä tilanne vähän selkeämmin. Vartijajoukko heristelee aseitaan kohti kahta kookasta otusta. Ne ovat pitkäraajaisia ja melkeinpä luisevia. Niiden nahka on kalpea ja niillä on oudon mitättömät kasvonpiirteet. Mustat, tuijottavat silmät, olematon nenä ja suuret, terävähampaiset suut. Mutta vaatteet kuitenkin, vaikkakin yksinkertaiset. - <Sunbaron>: Otukset näyttävät aika honteloilta, mutta vahvoja ne kuitenkin ovat. Vartijajoukko selvästikin yllätti ne ryöstöpuuhista, sillä toinen ladon suurista ovista on revitty saranoiltaan, ja toisella otuksista on kourat täynnä säkkejä. Viljasäkkejä. Toisella taas on kourissaan kokonainen elävä sika, jota se heiluttaa vihaisesti vartijoiden suuntaan. Eläin rääkyy <Sunbaron>: kuin syötävä. <Sunbaron>: Vartijat puolestaan, Orren etunenässä, tuntuvat tyytyvän lähinnä uhittelemaan otuksia ja heiluttamaan sekalaisia aseitaan niiden suuntaan turvallisen välimatkan päästä. Kukaan ei tunnu olevan halukas menemään lähemmäs - eikä ihme, kun ottaa huomioon, että kukaan näistä ei yltä otuksia kuin puolireiteen... <spyrreh>: "Siellä ne näyttävät silti nyt olevan!" Cathryn kuittaa takaisin Reindalille, ennen kuin keskittyykin jännittämään jousta juostessaan. Jos jokin tällaisessa touhussa epäilyttää niin Cathrynin mielestä tilanne taitaa olla aivan tarpeeksi selkeä. Hän ei jää edes katsomaan seuraako väkeä perässä tavernasta vaan tuijottaa tiukasti tapahtumaa edessäpäin, joka - <spyrreh>: kaiketi ei kuitenkaan ole vielä puhjennut uhkailusta puolin ja toisin. Otukset eivät kuitenkaan tunnu olevan aikeissa luovuttaa ryöstösaalista vaikka Orren miehineen uhittelee näitä. Cathryn kiroaa eikä voi rehellisesti olla empimättä itsekin aavistuksen nähdessään kuinka valtavia otukset ovat, mutta jännittää kuitenkin jousensa ja leiskauttaa lopulta - <spyrreh>: varoituslaukauksen kohti otuksia, jonka tuskin on tarkoitus osuakaan, lähinnä vasta säikäyttää. Hän jääkin silmä tarkkana seuraamaan otusten reaktiota hidastaen vauhtiaan sen verran että saa vedettyä varmuuden varalle uutta nuolta jänteelle. <Sunbaron>: Vaikka Orren onkin saanut miehensä ruotuun ja toimimaan, tällä ei näytä olevan sen enempää aavistusta kuin kenelläkään näistäkään sen puoleen, mitä pitäisi oikeasti tehdä. Orren karjahtelee summittaisia komentoja, joita noudatetaan jotenkuten. Tässä kohtaa joukko näyttää lähinnä tyytyväiseltä sen suhteen, että valtavat hirvitykset eivät näytä olevan aikeissa <Sunbaron>: vain rynnätä suoraan päälle. Pattitilanne, jota saavutaan onneksi murtamaan. - <Sunbaron>: Reindal jatkaa eteenpäin samalla kun Cathryn kohottaa jousensa. Tilanteeseen keskittyneet otukset eivät tunnu suuremmin kiinnittävän huomiota siihen mitä kauempana tapahtuu, joten tuleekin melko yllätyksenä, kun ladon seinään aivan viereen pamahtaa äkkiä nuoli. Sikaa heilutellut jätti vilkaisee sitä, ennen kuin löytää katseellaan myös ampujan. Näky ei <Sunbaron>: miellytä yhtään, ja seuraavassa hetkessä otus kohottaa äkkiä rääkyvän possun päänsä ylle - ja paiskaa sen sitten ilman halki kohti naista. Rääkyvä elukka kieppuu ilmassa samalla kun sinkoaa pelottavan kovaa vauhtia ampujaa kohti... <spyrreh>: Tilanne ei selvästikään miellytä yhtään ketään läsnäolijoista, ja vielä vähemmän kun kohti alkaa viuhua nuolia. Cathryn hidastaa varuillaan ja kohottaa joustaan kun otukset selvästikin huomaavat, ja jää silmänräpäykseksi arvioimaan itsekin tilannetta.... joka tosin on selvästikin tarpeeksi toiselle otuksista vastata ahdisteluun. - <spyrreh>: Katin naama venähtää kieltämättä melkoisesti kun rääkyvä sika äkkiä viskataan kohti, joka ei tainnut olla mitään mitä hän oli osannut odottaa. Naisesta irtoaa epämääräinen hätäinen ähkäisy kun hän joutuu heittäytymään vähemmän katu-uskottavasti varsin kiireellä alas väistääkseen päin sinkoavan porsaan hyvin täpärästi, nuolenkin päätyessä - <spyrreh>: putoamaan hänen käsistään. "Se... se pirulainen--!" tyrmistynyt ja tuohtunut sihahdus karkaa naisen kurkusta, samalla kun hän haparoi tasapainoaan ja löytääkseen seuraavan nuolen sormiinsa pahimmasta yllätyksestä suunnilleen toivuttuaan. No, kaiketi sika saatiin takaisin....? <Sunbaron>: Rääkyvä sika lentää ilman halki... eikä rääy enää yhtään niin paljon sen jälkeen kun on pamahtanut maahan. Vaikea sanoa, onko eläin nyt hengetön vaiko vain tainnoksissa, mutta hiljaiseksi se ainakin menee. Kenelläkään muulla ei taida olla saumaa rauhoittua. Reindal harppoo yhä eteenpäin, ja vartijoiden kohdalla hän kiskaisee miekkansa huotrastaan. Pitkä terä <Sunbaron>: välähtää auringossa, ja huotra viskataan nopeasti syrjään tarpeettomana ja tiellä. "Pitäkää pintanne!" hän huudahtaa vartijoille, ennen kuin käännähtää kunnolla kohti valtavia otuksia edessään. Ne eivät varsinaisesti tunnu edes piittaavan siitä, että kiusankappaleita on nyt pari lisää. - <Sunbaron>: "Palauttakaa ne säkit ja antautukaa, niin tästä selvitään vähemmällä!" Reindal huudahtaa äkkiä otusten suuntaan. Ne näyttävät totta puhuen melko hämmentyneiltä mokomasta ehdotuksesta - kuten myös vartijat vieressä. Kukaties kukaan näistä ei pidä mokomaa edes yrittämisen arvoisena... mitä se ei taida ikävä kyllä ollakaan. - <Sunbaron>: Sikansa heittänyt jätti ärähtii vihaisesti, ja kiskaisee sitten maasta irti revityn ladonoven. Se sopii huonosti jopa niin valtaviin kouriin, mutta ikävä kyllä sopii kuitenkin. Nyt se näyttää siltä, kuin olisi aikeissa läiskiä koko vartijajoukon kerralla maahan. Reindalin kunniaksi lienee sanottava, että hän ei ainakaan silminnähden kauhistu tai peräänny... <spyrreh>: Joutui hetkeksi hämmennyksiin lentävästä siasta tai ei, toipuu Cathrynkin nopeasti viimeistään siinä vaiheessa kun tapahtumat itse näyttävät olevan hyvää vauhtia eskaloitumassa ikävämpään, mutta kaiketi aikalailla suorasukaisempaan suuntaan. Hän päästää Reindalin ryntäämään edelle mutta ei lopulta jättäydy itsekään aivan taustalle vaikka näyttääkin päättävän <spyrreh>: pitää välimatkaa itsensä ja hirviöiden välillä... varsinkin kun toinen päättää aseistaa itsensä ladon ovella sikansa menetettyään. Kukaan, otukset mukaanlukien, ei tunnu vaikuttuvan Reindalin jämäkästä komennosta (vaikka Cathryn päätyykin heittämään miehen selälle pikaisen, epämääräisen katseen)... ja varmasti kaikkien ikäväksi ladon oveen tarrannut ilmestys- <spyrreh>: päätyy nopeasti omaan johtopäätökseensä tilanteesta. Tämä ajaa Cathryninkin nopeasti jälleen liikkeelle. "Varokaa!" Hän huudahtaa varoituksen samalla kun kiskaisee jousensa jälleen ylös, tällä kertaa tähdäten viimein hurjistuneeseen otukseen. Nuoli suhahtaa ilmaan kohti kohdettaan, naisen ilmeisestikään aikomatta enää tuhlata aikaa enempiin - <spyrreh>: varoituslaukauksiin... <Sunbaron>: Vartijajoukko kyllä totteleekin Cathrynin käskyä oikein hyvin ja perääntyy kiireellä, kun ladonovea heilutteleva jätti astuu eteenpäin. Se tuntuu nyt hermostuneen toden teolla eikä enää selvästikään vain uhittele. Pelokkaimmat joukosta kääntyvät kannoillaan ja suorastaan pinkovat lähimmän kulman taakse suojaan. Reindal ei kuitenkaan tunnu olevan aikeissa <Sunbaron>: perääntyä yhtä pikaisesti. Hänkin kyllä ottaa varuillaan askeleita, mutta ne näyttävät laskeskelevilta ja tarkoituksenmukaisilta. Jätille ne ovat tosin aivan se ja sama, kun se hyökkää valtavan uksensa kanssa... tai ainakin aikoo hyökätä. - <Sunbaron>: Otus ärähtää ensin kohottaessaan raskasta ladonovea, ja sitten uudestaan, vähemmän hurjasti, kun ilman halki napsahtaa nuoli jonnekin sen kyljen paikkeille. Se ei selvästikään kaada sitä, eikä otus edes varsinaisesti horjahda, mutta se kuitenkin värähtää ja herpaantuu ovensa heiluttelusta. Äkillinen haava on sille sekä ärsyttävä, että kukaties hieman <Sunbaron>: pelottavakin - tai niin voisi ainakin päätellä sen reaktioista. Ilmeet ovat outoja. - <Sunbaron>: Nopeasti kuitenkin kajahtaa ilmoille uusi vihainen ärähdys. Tällä kertaa se tulee taaemmasta, tähän asti vain tilannetta tuijottaneesta tapauksesta. Toverin haavat hurjistuttavat kuitenkin sitä, ja nyt sekin astuu eteenpäin. Sillä on sylin täydeltä viljasäkkejä, ja äkkiä se tarttuu yhteen niistä ja paiskaa sen sian näyttämän esimerkin mukaisesti kohti naista. <Sunbaron>: Heitto ei mene edes likelle, vaan pamahtaa viereisen talon seinään. Jyviä sinkoaa joka puolelle. Mutta jätillä on monta säkkiä - ja kohta se viskaa jo seuraavan. Ja miksipä sei vielä toista tai kolmattakin... <spyrreh>: Kukaties Cathrynin olisi pitänyt miettiä hieman tarkemmin härkintäänsä, kun kohteeseensa napsahtava nuoli saakin aikaan varsin ärhäkän reaktion. Kylkeen uppoava nuoli ei selvästikään ole tarpeeksi kaatamaan tai suuremmin edes horjuttamaan valtavaa otusta, mutta moinen ei selvästikään miellytä tätä... tai myöskään tämän säkkejä kanniskelevaa toveriakaan. - <spyrreh>: Nainen jännittyy ja häivähdys osuman aiheuttamaa tyytyväisyyttä hiipuu nopeasti kun toinen hirmu hurjistuu vastahangasta, ja kiinnittää myös huomionsa häneen... ja päättää sitten seurata toverinsa esimerkkiä. Ehkä teko ei enää tule samanlaisena yllätyksenä kun otus tempaisee raskaan viljasäkin käsistään häntä kohti, mutta siltikin kohti viuhuva kapine ajaa - <spyrreh>: naisen taaksepäin ääneen kiroten. Seinään tömähtävästä säkistä ropisevat jyvät sinkoilevat hänenkin niskaansa, mutta Cathrynille tuskin jää aikaa päivitellä moisia sivuseikkoja... jo aivan siitäkin syystä että hirmulla tuntuu viskottavaa riittävän. Vihreät silmät tarvitsevat vain kiireisen katseen hurjistuneeseen otukseen tajutakseen mitä tämä aikoo, juuri - <spyrreh>: ennen kuin katti joutuu syöksähtämään entistä värikkäämmin manaten pois uuden säkin tieltä. Hän ehtii hädin tuskin leiskauttaa pikaisen, puolihuolimattoman nuolen suunnilleen otuksen suuntaan, joutuen kuitenkin nopeasti pyörähtämään jälleen kauemmas... nyt kuitenkin terävästi hirvitystä ja tämän liikkeitä seuraten. Jos ei muuta, on otus ainakin selvästi nyt - <spyrreh>: varsin harhautunut suuttumuksessaan.... <Sunbaron>: Ladonoveaan edelleen heiluttava jätti näyttää hetken tarkkailevan Cathrynia, ovi suojanaan, mutta kun alkaa näyttää siltä että tällä on nyt aivan tarpeeksi muuta mietittävää, se kohottaa taas kapistuksen korkealle ja astuu uudelleen Reindalia kohti. Tällä kertaa kukaan ei selvästikään ole tulossa väliin. Miekka on aika pieni kapistus ovea vastaan... - <Sunbaron>: Randal ei kuitenkaan kavahda. Jätti pamauttaa oven ylhäältä alas kuin yrittäisi murskata kärpästä, ja hän harppaa taaksepäin, pois oven tieltä. Se jysähtää maahan niin että tomua ja mutaa lentää kaikkialle. Ja seuraavassa hetkessä hän harppaa eteenpäin, oven päälle, sivaltaen samalla kohti otuksen kasvoja. - <Sunbaron>: Paha kyllä jätti on nopea ja selvästikin aikaisemmasta haavasta varuillaan, sillä se kavahtaa taaksepäin hyvissä ajoin, pois miehen miekan tieltä. Ja melkein saman tien se päästää toisella kädellä irti ovesta ja huitaisee sillä Reindalia kohti. Mies ehtii käännähtää harjoitetulla valmiudella ja miekka valmiina sitä kohti... mutta millään asepuolustuksella <Sunbaron>: tuollaista voimaa ei kyllä torjuta. Nyrkki pamahtaa vasten ja pamauttaa hänet kauemmas. Ihme kyllä hän seisoo edelleen jaloillaan, puristaen miekkaansa melkein itseään vasten, mutta iskussa on silti voimaa jota ei noin vain kielletä. Toisaalta jättikään ei nähtävästi selviä täysin ehjin nahoin, sillä se ärähtää uudelleen ja kohottaa verta vuotavan kätensä <Sunbaron>: ylös silmiensä tasalle. Yksi isku ja toinen... - <Sunbaron>: Samaan aikaan aivan vieressä käydään toistakin mittelöä - joskin kauempaa. Toinen jätti paiskoo viljasäkkejään vihaisesti, ja entistä vihaisempana kun mokoma ammuskelija ei tunnu jäävän alle millään. Raskaat säkit pamahtelevat sinne tänne, ja nurkan takaa kurkkivat vartijatkin painavat kiireesti päänsä alas kun yksi osuu lähelle. - <Sunbaron>: Muutaman hetken mokoma jatkuukin. Tämäkin jätti saa maistaa huolimatonta nuolta, mikä tuskin on sille kuitenkaan enempää kuin neulanpisto. Mutta olkaan osunut nuoli saa sen kuitenkin turhautumaan entisestään. Se ärähtää ja lähtee harppomaan kissamaista naista kohti. Se viskoo edelleen samalla säkkejä kuin mitäkin mätiä vihanneksia. Nyt se vain näyttää siltä, <Sunbaron>: että aikoo kohta tunkea viimeisen alas mokoman kiusanhengen kurkusta, kun riesa ehtii väistää heitot... <spyrreh>: Alkaa melko nopeasti näyttää siltä että härkinta saa kyllä hirmutkin hyvin nopeasti hermostumaan entisestään. Cathryn ehtii nähdä lentävien jyvien ja seiniin tömähtelevien säkkien seasta kuinka Reindal ja toinen otuksista iskevät yhteen, mutta ei ehdi jääd katsomaan tätä kyllä yhtään sen pidemmälle kun toinen otuksista vaatii huomiota viskomalla jo uutta - <spyrreh>: säkkiä. Nainen joutuu jälleen sukeltamaan sivuun ehtimättä tähdätä kunnolla nuoltakaan, mutta vikkelät kintut ja refleksit tuntuvat ainakin vielä toistaiseksi riittävän. Oikeastaan kiireestään huolimatta kissan kuonolla ehtii käydä pieni omahyväisyydenhäivähdys kun jälleen uusi säkki suhahtaa ohitse, otuksen ilmeiseksi turhautumiseksi, siitäkin huolimatta - <spyrreh>: että tilanne tuskin on erityisen hyvä juuri nyt niin hänen kuin Reindalinkaan kannalta. Apuun taitaa olla turha juuri nyt yrittääkään.... varsinkaan kun hurjistunut jätti viimein harppoo ärjyen kohti, viimeistä säkkiä uhkaavasti heilutellen. "Älä edes luule!" Cathryn sihahtaa hampaidensa lomasta, ja säntää sitten jälleen kiroten liikkeelle, yrittäen kaartaa - <spyrreh>: kauempaa päälle pyrkivät otuksen ympärillä ja pitää tämän etäällä. Jousi nousee jälleen nopeasti ja leiskauttaa vielä nuolen, ennen kuin hän perääntyy jälleen ja pudottaa äkkiä jousen käsistään. Pitkäkyntiset sormet tarraavat sen sijaan nopeasti vyöllä riippuviin sapeleihin, vihreiden silmien seuratessa kuitenkin koko ajan pistävästi suuren otuksen liikkeitä, <spyrreh>: kuin tilaisuutta vaanien... <Sunbaron>: Jätti harppoo Cathrynia kohti vihaisesti. Sillekin alkaa selvästi olla selvillä, etteivät viljasäkit saa aikaan paljoakaan. Se paiskaa vielä yhden, ennen kuin huomaa viskoneensa jo kaikki viimeistä lukuunottamatta. Senkin se kiskaisee jo valmiiseen kouraansa, mutta ei kuitenkaan paiskaa sitä. Sen sijaan se kohottaa sen äkkiä suojakseen kun nainen ampuu vielä <Sunbaron>: yhden nuolen kohti. Raskas säkki riittää hyvin torjumaan mokoman, ja sitten otus kohottaakin sitä varoittavasti, kuin aikoen käyttää sitä nuijana. Puhkottu säkki pirskottaa jyviä sinne tänne. Ja sitten otus hyökkääkin jo naisen kimppuun. Sen suurempaa suunnitelmaa sillä ei tunnu olevan - vaikka näin valtavaa ja voimakasta hirvitystä tuskin voikaan siitä - <Sunbaron>: syyttää. Kunhan nyt kohottaa säkkinsä ja hyökkää päin, huitoen ja mätkien... - <spyrreh>: Siinä huitomista näyttää riittävän jokaisella omalla tahollaan... ja hyvin pian Cathrynkin joutuu huomaamaan ettei häntäkään kohti harppova jätti suostu pysymään kiltisti mukavan välimatkan päässä. Ammuttu nuoli tömähtää tielle kiskaistuun säkkiin ja nainen kiroaa uudestaan... vaikka tällä lopulta tuskin on enää edes väliä, kun hirmu harppaakin jo häntä kohti <spyrreh>: säkkiä heiluttaen. Otuksen liikkeet ovat lopulta kaikkea muuta kuin vaivihkaisia aivan jo kokonsakin vuoksi, mutta vaatii silti aivan liian rivakkaa liikkumista ja täpäriä tilanteita väistellä hurjaa huitomista. Kissan ketterät jalat väistelevät ja syöksähtelevät puolelta toiselle parhaansa mukaan, mutta nainen puree hampaansa yhteen perääntyen otuksen edellä <spyrreh>: sapeleitaan puristaen. Jätti ei tunnu ainakaan juuri nyt taktikoivan paljoakaan ja huomatessaan harhautuneensa lähelle yhtä rakennuksista, harppaa nainen rivakasti lähemmäs kuin hakeakseen suojaa tämän seinustalta. Mutta otuksen kohottaessa aseensa jälleen iskuun Cathryn syöksähtääkin äkkiä eteenpäin, iskun tieltä heittäytyäkseen. Ja äkkiä katti sapeleineen - <spyrreh>: yrittääkin luikahtaa lähemmäs itseään korkeampia, mutta suhteellisen suojattomalta näyttäviä kinttuja...
**** <Sunbaron>: Reindal väistelee ja kiertelee vastaansa saamaansa jättiä, pystymättä sen suuremmin keskittymään ympärillään tapahtuvaan. Ikävä kyllä otuskin tuntuu tajuavan, että valtava ladonovi antaa oikein mukavasti etäisyyttä miekasta, ja että vastassa oleva ihminen ei pysty edes haaveilemaan lähestymisestä sen huitoessa. Tilanne on ikävän patissa... jos ei ota huomioon <Sunbaron>: sitä, että toinen näistä kahdesta on vaarassa murskautua ja toinen ei. Randal pysyttelee kuitenkin poissa oven alta parhaansa mukaan. Maa tutisee, muta lentää ja ladon seinäkin pamahtelee, kun valtava uksi liikkuu tavoilla joilla sen ei koskaan pitäisi liikkua. - <Sunbaron>: "Senkin lurjukset ja pelkurit! Puolustakaa kyläänne jos koette sen minkään arvoiseksi!" Reindal ehtii ärähtää taakseen ladon kulmalle, jossa vartijajoukko edelleenkin kurkkii nurkan takaa epäluuloisesti. Sanoilla ei ikävä kyllä tunnu olevan ainakaan välitöntä vaikutusta yhtään mihinkään, eikä hänkään ehdi näitä sen enempää suomia. Ilmeisesti jokainen on tähän <Sunbaron>: hätään omillaan... - <Sunbaron>: Samaan aikaan Cathrynin kimppuun käynyt jätti pääsee vihdoinkin niin lähelle kuin oli toivonutkin. Pirullista kyllä vaikuttaa siltä, että edes suora murjonta ei riitä vikkelän kissan litistämiseen. Otus ärähtelee turhautuneesti ja paukuttaa sinne tänne jauhosäkillään - onnistuen lähinnä lopulta iskemään sen täysin riekaleiksi. Jyvien roiskuessa se hädin <Sunbaron>: tuskin ehtii edes huomata kissan äkillistä vastaiskua. Miekkoineen kinttuihin hyökkäävä soturi on kuitenkin sen verran ikävä ilmestys, että otus kavahtaa taaksepäin yllättävän nopeasti, kuin nyt ainakin joku jonka jalkoihin äkkiä singahtaa ties miten kelju pieni elukka. Ei kuitenkaan riitä, vaan harppauksesta huolimatta jätin kintuissa on pian ilkeät viillot. <Sunbaron>: Haavat eivät näytä suoranaisen vaarallisilta, mutta kaikesta päätellen ne tekevät pahasti kipeää. Jätti jää hetkeksi mulkoilemaan naista mustilla silmillään, irvistellen kivulle. Ja sitten se yllättäen avaakin suuren, terävähampaisen kitansa. - <Sunbaron>: "Riistäjä! Varas!" jätti äkkiä soimaa. Sen ääni on melkoisen korkea otuksen kokoon nähden, mutta ainakin se tarkoittaa että sanat kuuluvat hyvin. Ne haparoivat hieman, kuin se ei osaisi kieltä kunnolla, mutta selvä tarkoitus niissä silti on. Enempää se ei taida katsoa tarpeelliseksi sanoa, ennen kuin äkkiä tarraa viereisen talon katon kulmaan ja riuhtaisee - <Sunbaron>: kovaa. Ja äkkiä mokomaa naista kohti sinkoaa taas jotakin; tällä kertaa ikäviä puunsäleitä ja laudanpaloja... <spyrreh>: Taistelun ja kaaoksen tuoksinassa ei Cathrynillakaan jää paljoa aikaa murehtia paljoakaan tois-sijaisia (tai vähemmänkään tois-sijaisia) asioita ympäriltään. Hän ehtii hädintuskin luoda pikaisen silmäyksen kohti Reindalia kun mies ottaa yhteen ladon ovea heiluttavan hirviön kanssa huutaen kauempana kärkkyville vartioston jäsenille, kuitenkaan ilman suurempaa- <spyrreh>: tulosta. Ja sitten kissankin täytyy keskittyä jälleen omaan tilanteeseensa... aivan vain siksi, että säkin kanssa riehuva otus jytistelee jo lähestulkoon silmille. Apua ei selvästikään ole tulossa eikä nainenkaan voi olla kiroamatta ääneen, joutuen sitten jo sukeltamaan sivuun seuraavan hyökkäyksen tieltä, ja hakemaan sitten omaa paikkaansa. - <spyrreh>: Riehaantunut jättikin tuntuu tajuavan tilanteen kun hän syöksähtää sivaltamaan tämän pitkiä jalkoja sapeleillaan, eikä moinen selvästikään miellytä tätäkään. Hän pyörähtää nopeasti kauemmas hakien jälleen etäisyyttä veren punaamia sapeleitaan jälleen kohottaen samalla kun otus irvistelee kivusta, tuijotellen hänen peräänsä ilmeisen vihaisesti. - <spyrreh>: Kuitenkin se, mitä otus äkkiä päästää terävähampaisesta kidastaan tulee melkoisena yllätyksenä. Jopa Cathryn jännittyy silmänräpäykseksi tuijottamaan yläilmoihin jokseenkin tyrmistyneenä kun otus manaa haparoivin mutta ymmärrettävin sanoin... ja sitten käykin vastahyökkäykseen. Häkeltyneeltä kissalta kestää silmänräpäys liian pitkään tajuta mitä otus aikoo, - <spyrreh>: ja kun tämä äkkiä repäisee rakennus <spyrreh>: *rakennuksesta lisää viskottavaa, hän joutuukin havahtumaan nopeasti. Nainen ähkäisee hätäisesti ja kavahtaa taaksepäin viskatun roinan tieltä, kuitenkin tätä seuraa pian ikävä, hyvin epä-tyytyväinen rääkäisy kun laudanpätkä jos toinenkin kolahtaa kohteeseensa, saaden hänet kompuroimaan. Hätäisesti hän haparoi taaksepäin kohottaen käsiään suojakseen, - <spyrreh>: hakien nopeasti etäisyyttä otukseen. <Sunbaron>: Reindal sävähtää kesken oman mittelönsä. Hän perääntyy ja heittää nopean vilkaisun kohti Cathrynia, peläten kukaties jo pahinta. Eipä sentään, mutta ei tilanne hyvältäkään näytä. Soturi ei kuitenkaan pysty vain jättämään omaa tilannettaan sikseen, vaan joutuu jälleen keskittymään eteensä. Jätti lähestyy taas ovea varoittavasti kohottaen. Se näyttää kuitenkin <Sunbaron>: jo väsyneemmältä raskaan aseensa heiluttamiseen. Ikävä kyllä se tekee siitä myös laskelmoivamman. Varovaisemman. - <Sunbaron>: "Pyydän vielä! Perääntykää ja häipykää täältä, niin kukaan ei jahtaa teitä, eikä tämän tarvitse käydä tämän ikävämmäksi! Minulla ei ole enää varaa pitkittää tätä!" Reindal huudahtaa. Sanat saavat jätin seisahtamaan hetkeksi, mutta on helppo nähdä, ettei se tosiaankaan harkitse mokomaa vakavasti - kukaties ainoastaan sitä, kannattaako sen edes vastata. - <Sunbaron>: Lopulta päätös tulee uuden huitaisun muodossa. Reindal ei lopulta näytä sen yllättyneemmältä kuin kukaan muukaan. Hänen suunsa muodostaa sanoja, mutta niitä ei ole tarkoitettu muille. Ja sitten hän on taas liikkeessä. Nyt siinä on erilaista varmuutta... - <Sunbaron>: Cathrynin kimppuun käynyt jätti ei epäröi sen enempää kuin toverinsa, eikä selvästikään aio tuhlata tilaisuuttaan. Se harppaan perääntyvän, kolhitun naisen perään, ja potkaisee harppaavalla jalallaan samalla maata, ryöpyttäen mutaa, pieniä kiviä ja muutakin ikävää naisen suuntaan. Se on tosissaan ja vihainen. Nyt se ei pelkää enää sapeleita, vaan luottaen - <Sunbaron>: kivun ja sokaisevan ryöpytyksen tuomaan etuun se harppaa saman tien eteenpäin ja heivauttaa hurjan potkun naista kohti. Liike on niin holtiton, että se joutuu ottamaan tukea lähimmästä talosta - mutta eittämättä siinä on mys aivan tarpeeksi voimaa hoitaa asiat loppuun... <spyrreh>: Tilanne ei selvästikään jää odottamaan ketään, ja vaikka kauempanakin selvästikin tapahtuu jotakin, on Cathrynilla nyt entistä enemmän päänsärkyä aivan omassa tilanteessaan. Hän kiroaa ääneen silmänräpäyksen huolimattomuuttaan, tosin saamatta ylellisyyttä jäädä harmittelemaan tätä yhtään pidemmäksi aikaa. Hirvitys ei selvästikään epäröi kun saa näinkin hyvän- <spyrreh>: paikan, ja hetkessä katti saa niskaansa laudanpätkien lisäksi myös terävän ryöpsähdyksen muutakin ryjää... ja perään huomattavasti vaarallisemman potkun. Kivet ja hiekka pistelevät silmissä ja naarmuissa, mutta jonkinlainen selviytymisvaisto saa naisen jännittymään kun valtava jalka humahtaa kohti. Kissa heittäytyy hätäisesti sivuun aivan liian läheltä - <spyrreh>: viistävän potkun tieltä kivusta sihahtaen ja hiekkaa silmistään räpytellen. Jättiläisen jalka on vähällä kiskaista hänet jaloiltaan vain häntä pyyhkäistessäänkin, ja Cathryn vastaakin likimain yhtä holtittomalla sapelinsa huitaisulla tämän suuntaan, kaiketi enemmän refleksinä kuin kovinkaan harkittuna vasta-iskuna. Hätäisesti hän yrittääkin ostaa edes hetken <spyrreh>: aikaa kompuroida kauemmas jätistä ja hakeakseen suotuisampia asemia... tai edes hieman vähemmän murhaavia sellaisia. <Sunbaron>: Reindal liikkuu varmuudella ja selkeydellä. Ei enää kuten tavanomainen soturi, joka pyrkii parhaansa mukaan pysymään tilanteen tasalla, vaan kuten joku, joka on sen hallinnassa. Äsken hän väisteli ja vältteli valtavaa, murskaavaa ladonovea kuten kuka tahansa joka tietää, miten huonosti sen alle jäämisessä kävisi. Mutta nyt hän liikuu suoraan ja varmasti kuin <Sunbaron>: joku, jolle jätin valtava ase on ainoastaan hidas ja ilmeinen - ja peittävä. Otus huitaisee, ja hän ei väistäkään pois oven alta, vaan sen editse, peittäen omat liikkeensä sillä. Se pamahtaa hänen taakseen ja sen lietsoma ilmavirta riepottelee hänen vaatteitana ja hiuksiaan, mutta mokoma ei tee soturiin vaikutusta tai saa häntä epäröimään. - <Sunbaron>: Aivan yhtä epäröimättä ja yksioikoisesti Reindal myös jatkaa. Ennen kuin jätti ehtii edes tajuta hänen olinpaikkaansa, hän iskee. Miekka sivaltaa ja uppoaa jätin käteen. Ei jo haavoitettuun, vaan terveeseen. Teräs survaisee läpi kyynärvarresta julmasti ja suoraan - ja vetäytyy saman tien, nopeasti kuin iskevä käärme. Ja ennen kuin jätti edes mylväisee, hän on <Sunbaron>: jo harpannut eteenpäin, pois sen katveesta. Kauemmas. Yksi ainoa yksinkertainen ja suora, selkeä veto. Jätti kavahtaa taaksepäin ja huitaisee toisella kädellään aivan liian lähelle päässyttä uhkaa - mutta turhaan. Reindal on jo kauempana ja poissa alta. Otus ei ehdi kuin jäädä tuijottamaan perään verta tursuavaa kättään pidellen, kun mies kiiruhtaa jo - <Sunbaron>: eteenpäin. Kohti toista jättiä ja Cathrynia. - <Sunbaron>: Sielläkään päin tilanne ei ole erityisen kaunis. Jätti potkaisee kissaa kohti kaikilla voimillaan, mutta ei selvästikään harkitse sen suuremmin mahdollisia seurauksia. Se tuskin edes tuntee kuinka pyyhkäisee naista kintullaan... mutta sitäkin paremmin jotakin muuta. Ärähdys muuttuu tuskaiseksi mylvähdykseksi ja tuska sokaisee otuksen sen verran pahasti, että <Sunbaron>: se on vähällä lentää kumoon, ja jää vain roikkumaan kourallaan kiinni talon kulmasta. Tuskaan lienee syytäkin, kun ottaa huomioon miten syvälle nopea sapelinsurvaisu valmiilta ja valppaalta soturilta onkaan uponnut. Miekka tuskin on jätille sen enempää kuin rautanaula ihmiselle... mutta naulaan astuminen riittää kyllä rampauttamaan kookkaammankin miehen. - <Sunbaron>: Otus ähkii ja unohtaa hetkeksi kissan kokonaan. Se takertuu molemmin käsi nkiinni taloon ja kiskoo itseään paremmin pystyyn. Haavoittunut, verta tursuava jalka vetäytyy vaistomaisesti suojaavaan koukkuun, mahdollisimman kauas maasta. Kukaties vamma ei sinällään riittäisi viemään täysin jätin toimintakykyä, mutta juuri nyt se ei itsekään ehdi miettiä asiaa <Sunbaron>: liiaksi... <spyrreh>: Yritti kuinka yritti, muuttuu Cathrynin rivakka väistö nopeasti syöksäyhdyksestä enemmänkin sinkoutumiseksi kun voimakas, häntä viistävä potku iskeytyy ohitse, ja vasten sapelin terää. Jo alkujaankin kiireinen heittäytyminen horjuu ja nainen kaatuu eteenpäin, muuttaen tämän kuitenkin viime hetkellä pyörähdykseksi... samalla kun jalkansa haavoittanut jätti - <spyrreh>: jää itsekin valittamaan kipuaan. Katti päätyy tekemään lähestulkoon haparoivan, hätäisen kuperkeikan ennen kuin löytää suunnilleen maata jalkojensa alle, ja vakauttaa asentonsa polvensa varaan. Hän sihahtaa hampaidensa välistä ja ravistaa pikaisesti vieläkin pyörivää päätään, ennen kuin katse kääntyy jo hakemaan jättiä, joka näkyy myös harhautuneen hetkeksi. <spyrreh>: Mitään lopullista ei selvästikään ole vielä saatu aikaan mutta kipu selvästi puree tähänkin... ja oivallus saa jälleen liikettä hieman epävakaaseen kissaihmiseenkin. Jäämättä miettimään tai empimään Cathryn ponnistautuu jälleen jaloilleen vaikkakin irvistäen, kiskaisee sapelinsa valmiiksi, ja syöksähtää sitten kohti kaartaen päin jalkaansa puristavaa jättiä,- <spyrreh>: tämän toistakin jalkaa tavoitellen, selvästikin aikeissa yrittää ratkaista tilanteen nopeasti... <spyrreh>: Tai ainakin aiheuttaa tarpeeksi vahinkoa otusta horjuttaakseen ennen kuin tämä toipuu tarpeeksi hyökätäkseen uudestaan. <Sunbaron>: Reindalin liikkeissä on edelleen samaa varmuutta ja nopeutta, kun hän jättää yhä haavansa hämmentämän, tuskaisen jätin taakseen ja kiiruhtaa kohti toista taistelua. Cathryn on selvästi myös yhä taistelussa mukana, mutta se ei saa häntä hellittämään. Kun nainen kaartaa haavoittuneen ja puoliramman jätin kimppuun edestä, hän syöksähtää takaa. - <Sunbaron>: Tuskainen otus ei selvästikään ole tilanteen tasalla, ja osaa hädin tuskin ärjyä tuskaisesti edes naisen suuntaan. Se huitoo kädellään ilmaa, kuin yrittäen pelotella tämän pois - eikä edes huomaa toista soturia, joka on hyökkäämässä sen kimppuun selustasta. Valtavasta koostaan huolimatta otus on selvästi hätää kärsimässä. Ja Randal, järkkymättömän varmana ja <Sunbaron>: valppaana, tietää seuraavaksi vuorossa olevan vain kohtalokas loppu. Tai niin ainakin pitäisi. - <Sunbaron>: Ja sitten, yhtäkkiä, kahden soturin välissä ei olekaan enää yhtä jättiä, vaan kaksi. Ei ladon luokse jäänyttä haavoittunutta, vaan uusi. Jätti, joka ei varmasti äsken ollut missään lähimaillakaan. Randal ehtii hädin tuskin parhaalla taidollaankaan, varmana ja keskittyneenäkään, pakottaa itsensä pysähtymään kun valtava nuija (todennäköisesti pieni puunrunko) - <Sunbaron>: pamahtaa aivan hänen eteensä. Hän ei ehdi miettiä tilannetta muutenkaan sen suuremmin, sillä yhdellä valtavalla rykäisyllä jätti tarttuu haavoittuneeseen toveriinsa ja suorastaan paiskaa tämän syrjään, pois kaksikon välistä ja sivummalle talojen väliin. Otus itse vaikuttaa aivan yhtä yllättyneeltä ja kaatuu ähkien pitkin pituuttaan. - <Sunbaron>: Ja äkkiä kaksikon välissä seisoo uusi jätti. Se pyörähtää saman tien ympäri ja heilauttaa nuijaansa myös naista kohti pakottaakseen tämän kauemmas. Liikkeessä on tiettyä varmuutta ja tarkoitusta, joka kahdelta muulta, ympäriinsä teutaroineelta otukselta tuntuu puuttuneen. Sellaista, joka kertoo kokemuksesta... - <Sunbaron>: Niin kuin asiat eivät olisi olleet jo muutenkin tarpeeksi mutkikkaita! <spyrreh>: Synkän määrätietoisesti eteenpäin ryntäävä Cathryn ehtii kaiketi hoksaamaan myös paikalle ryntäävän Reindalin mutta ei selvästikään jää miettimään tätä sen enempää, heittäen miehen suuntaan vain pikaisen vilkaisun ennen kuin huomio nauliutuu jälleen haavoittuneeseen jättiin. Äkkiä tämä onkin varsin haavoittuvassa asemassa ja horjuneen kissaihmisen elkeissä on <spyrreh>: jo melkoista vimmaa kun tämä hyökkää eteenpäin, aikoen iskeä otusta nyt äskeisen haparointinsa edestäkin... mutta jollakin muulla tuntuukin olevan muita suunnitelmia. Vihreä, pistävä katse oli jo nauliutunut kohteeseensa kun äkkiä, ilman varoituksia, jättejä onkin äkkiä yhden sijasta kaksi. Kaikesta siitä hurjistuneesta vakaumuksestaan verenvuodatukseen - <spyrreh>: huolimatta Cathrynista irtoaa uusi varsin tyrmistynyt ähkäisy kun massiivinen otus äkkiä kiskaistaan hänen edestään toisen vastaavan toimesta... ja sitten uusi hirmu jo heilauttaa asettaan häntä kohti. Kaikeksi onneksi kissamaiset refleksit ovat valppaina ja yllättynyt katti syöksähtää sivuun huomattavasti harkitumman iskun tieltä,kaartaen kiireesti kauemmas. <spyrreh>: "Mitä-- Mistä se--" nainen sihahtaa heittäen nopean katseen ympärilleen asetelmaa kartoittaakseen, selvästikin uuden käänteen yllättämänä. Tämä olento ei selvästikään kuitenkaan ole sama joka aiemmin ottu yhteen Reindalin kanssa, vaan... kolmas samanmoinen? Moinen käänne ei selvästikään ole odotettu saati tervetullut, pakottaen kissankin perääntymään - <spyrreh>: varuillaan, harkitakseen. Jos kaksi hirviötä oli tuntunut vaaralliselta, oli kolmannen ilmaantuminen (jotenkin?) - <spyrreh>: vähintäänkin uhkaavaa... Varsinkin kun he tuntuivat olevan kahden näitä kaikkia vastaan... <Sunbaron>: Reindal ei kaikessa varmuudessaankaan osaa reagoida tilanteeseen juuri sen tehokkaammin kuin Cathrynkaan. Kolmas jätti, kolmas valtava otus täysin tyhjästä, olisi varmasti omiaan viemään kenen tahansa toimintakyvyn hyväksi hetkeksi. Soturi vetäytyy puolustuskannalle, siinä määrin varuillaan että todennäköisesti epäilee jostakin hyökkäävän kohta kokonaisen <Sunbaron>: lauman verran lisää valtavia hirvityksiä. Eipä niin, etteikö yhdessäkin lisää olisi jo aivan tarpeeksi harmia... - <Sunbaron>: Kaksikon välissä seisova jätti näyttää tyynemmältä, varmemmalta ja varovaisemmalta, kuin toverinsa. Se ei ole näitä kookkaampi, mutta sen olemuksessa on selkeä ero. Se seisoo kahden soturin välissä, voimakkaana ja valtava karttu kourassaan. Silläkään ei ole päällään juuri yksinkertaisia vaatteentapaisia kummempia... mutta sen kupeelta roikkuu nyssäkkä. Pelkkä <Sunbaron>: pieni pussi sille, mutta kokonainen säkki ihmiselle. Se kohottaa asettaan varoittavasti, mutta ei näytä olevan aikeissa hyökätä sen kanssa. Ei ainakaan vielä. Sen sijaan se avaa kitansa ja huutaa. Ei ymmärrettävällä kielellä, vaan jollakin karkeammalla. Sanoja, joita ei selvästikään ole tarkoitettu kaksikolle, vaan kuuluvasti ilmoille. Niille, jotka ne <Sunbaron>: ymmärtävät. - <Sunbaron>: Reindal ehtii heittää nopean katseen Cathrynin suuntaan. Hänen silmissään on kiihkeä palo, kuin jonkinlaista sisäistä voimaa jota niissä ei aikaisemmin varmasti ollut. Hänen ihonsa on kuitenkin muuttunut kalpeammaksi ja silmänympäryksien varjot syventyneet kolkosti. Soturi ei kuitenkaan vilkuile kissaan pitkään, vaan heittää nopean katseen myös sivuun - <Sunbaron>: viskatun jätin suuntaan... ja hätkähtää. - <Sunbaron>: Talojen välissä, siellä minne jätti hetki sitten varmasti kaatui, ei ole yhtään mitään. Tai on. Siellä on painauma siinä kohtaa, johon kookas otus kaatui. Mutta ei jättiä. Ei melkein kolmen miehen korkuista, valtavaa otusta, joka ei varmasti olisi pystynyt nilkuttamaan näin nopeasti piiloon... jos se nyt piiloon pääsisi muutenkaan. Ei mitään... <spyrreh>: Jokin tällainen on epäilemättä tarpeeksi horjuttamaan Cathryninkin ärhäkkää olemusta, ja hetken aikaa hänkään ei osaa muuta kuin tuijottaa heidän eteensä äkkiä ilmaantunutta olentoa, odottaen hetkellä millä hyvänsä saavansa niskaansa lauman äkillisiä uusia hyökkääjiä. Ympärille singahteleva katse ei kuitenkaa ainakaan vielä löydä muita, ja nainen jääkin - <spyrreh>: varsin epäluuloisena seuraamaan pahaenteisesti maltillisemmalta näyttävää otusta. Hän kurtistaa kulmiaan ja petomainen kuono rypistyy, säpsähtäen kuitenkin pian uudestaan kun uusi otus äkkiä huutaa vieraita, kaikuvia sanoja. Nainen jännittyy ja kohottaa aseitaan heittäen itsekin pikaisen katseen Reindaliin odottaen itsekin selvästi hyökkäystä. - <spyrreh>: Hänenkin katseensa seuraa toista kohti niin ensimmäistä otusta kuin kauemmas viskattua vastaavaa... kuitenkin melkoisen tyrmistyneen ilmeen levitessä nopeasti hänenkin kasvoilleen. Hän oli varma että oli nähnyt haavoittuneen hirvityksen tulevan viskatuksi rakennusten väliin... mutta haki kuinka haki, ei katse enää löytänytkään tätä. Kissaihminen päästää uuden <spyrreh>: jokseenkin tyrmistyneen sihahduksen katseensa singahdellessa kuumeisesti ympäriinsä, ennen kuin palaa edessä seisovaan olentoon jo entistä hälyttyneempänä. "Mitä kirottua--- Varo, tämä on jonkinlainen noitatemppu!" hän sähähtää Reindalin suuntaan, samalla kun repaleiset korvat kuin rypistynyt kuonokin etsivät kuumeisesti merkkejä siitä mitä kirottua sitten - <spyrreh>: ikinä onkaan meneillään. Tällainen selvästikin pistää harkitsemaan asioita uudestaan.... tai ainakin saa huomattavasti vähemmän hanakaksi vain ryntäämään kimppuun.
****
|
|
|
Post by spyrre on Jan 27, 2017 2:01:31 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal ei selvästikään tohdi kiirehtiä sen enempää kuin Cathrynkaan. Tilanne on äkkiä muuttunut oudoksi ja arvaamattomaksi, eikä miehen äkillisestä varmuudesta ja voimasta ole apua sellaista vihollista vastaan, jota ei pysty kunnolla edes arvioimaan. Koko tilanne tuntuu jähmettyvän paikoilleen, kun keskelle hyökännyt jättikään ei ole aikeissa hyökätä saman <Sunbaron>: tien mihinkään suuntaan. Otus vain seisoo paikoillaan tasaisena ja uhmakkaana tavalla, joka tuskin kertoo ainakaan minkäänlaisesta ylimääräisestä itseluottamuksesta. Se ei selvästikään hätiköi tai epäröi, mutta ei myöskään yritä turhan päiten kiirehtiä asioita. Nyt kun se seisoo paikoillaan, voi erottaa sen nahasta monia arpia ja jälkiä - selviä merkkejä <Sunbaron>: kokemuksesta ja nähdyistä vaaroista... - <Sunbaron>: "Tiedän! Ole varuillasi, se aikoo vielä jotakin! Tämä ei ole kuten nuo kaksi muuta!" Reindal huudahtaa takaisin Cathrynille, vaikka tuleekaan tuskin kertoneeksi tälle mitään mitä nainen ei olisi osannut itsekin jo päätellä. Miehen äänessä on jännitystä ja pakottava sävy, kuin hän joutuisi ehdoin tahdoin ponnistelemaan sanoja varten - melkein kuin olisi - <Sunbaron>: jotenkin uupunut. - <Sunbaron>: Olipa miten oli, tilanne edellyttää valppauteen ja toimintaan. Mies ottaa varautuneen askeleen sivulle, kiertäen jätin selustassa hieman lähemmäs naista. Samalla hän luo tähän nopean vilkaisun, soturina toiselle. Yhtä nopeat päänliikkeet tämän suuntaan pyrkivät välittämään selvää viestiä: toinen kiinnittäkööt otuksen huomion itseensä, niin että hän iskee - <Sunbaron>: siihen takaapäin. Parempaan suunnitelmaan ainakaan hän ei tähän hätään kykene... <spyrreh>: Yhtä nopeasti kuin oli kuohahtanutkin, jännittyi tilanne jälleen hetkeksi lähestulkoon paikoilleen. Jossain muussa tilanteessa olisi saattanut voida olla kiitollinen hetken hengähdystauosta, mutta Cathryn saattoi aavistaa että tämä oli kaikkea muuta kuin armonaikaa, tai mitään muutakaan millään tavalla tervetullutta. Hän saattoi aistia erilaisen olemuksen - <spyrreh>: tässä uudessa hirvityksessä, ja kuinka tämä seisoi heidän edessään arpisessa nahassaan huomattavasti laskelmoivampana ja kokeneempana kuin kaksi aikaisempaa otusta. Puhumattakaan siitä, että tämä oli epäilemättä äsken tehnyt... jotakin, josta hän ei osannut sanoa muuta kuin että tämä oli kaikkea muuta kuin luonnollista. Hän nyökkäsi pikaisesti Reindalin - <spyrreh>: varoittavalle huudahdukselle, kuitenkin tajuten pienellä viiveellä miehen vaikuttavan äkkiä jotenkin oudolta. Katti loi uuden uhkarohkean vilkaisun tämän suuntaan aavistuksen kulmiaan kurtistaen, kuitenkaan rohkenematta jäädä itsekään liian pitkäksi aikaa paikoilleen kun tilanne oli mitä oli. Jos otukset aikoivat jotakin ei niiden saanut antaa viedä aloitetta <spyrreh>: ja kun Reindal hivuttatui liikkeelle teki kissakin niin, tiukasti uutta otusta ja tämän aikeita silmällä pitäen. Miehen vaivihkainen ele ei mennyt ohi Cathrynin silmien, vaan vaikka hänen kasvoillaan kävikin pikainen kaikkea muuta kuin tyytyväinen irvistys, kiinnitti nainen huomionsa takaisin arpiseen olentoon. "En tiedä mitä juonittelua tämä on, mutta teidän <spyrreh>: olisi kannattanut häipyä kun teille annettiin tilaisuus" hän sihahti, lopulta olematta erityisen varma ymmärsikö (tai edes välittikö otus), mutta se ei lopulta tainnutkaan olla oleellista nyt. Katti pyöräytti sapeleitaan, ennen kuin syöksähtikin sitten eteenpäin kuin tavoitellakseen nyt vuorostaan tämän otuksen kinttuja aseillaan. Ainakin hän toivoi että tämä <spyrreh>: olisi tarpeeksi nappaamaan jätin huomion niin että Reindal pääsisi tekemään siirtonsa... <Sunbaron>: Kaksikon keskellä seisova jätti tuijottaa Cathrynia, mutta ei tunnu reagoivan tämän sanoihin oikein mitenkään. Jos se ymmärtää ne, on sen vastaus kivikasvoinen hiljaisuus... joka ei tosin mitenkään tee sen reaktiosta hitaampaa, kun nainen äkkiä käykin hyökkäykseen. Nopeasti se huitaisee nuijansa alas ja pyyhkäisee sillä laajan kaaren pakottaakseen naisen <Sunbaron>: taaksepäin - ja sitten vielä toisen. Yksinkertaisia, nopeita liikkeitä - tehokkaita ja koruilemattomia. Mutta siltikin ne on tarkoitettu vain yhteen suuntaan. - <Sunbaron>: Reindal ei odottele enempiä. Kun jätti häätää naista kauemmas, hän syöksähtää eteenpäin nopeasti, miekka koholla. Se on suunnattu valtavan otuksen polvitaipeisiin jossakin hänen rintansa korkeidella. Hän ei päästä ääntäkään tai ota ylimääräistä askeltakaan... mutta siltikään terä ei löydä kohdettaan vaivatta... <Sunbaron>: Jätti pyörähtää ympäri saman tien, käytännössä melkein kesken sohaisunsa naista kohti, ja harppaa taaksepäin. Jos se ei jollakin tapaa kuullut miehen lähestymistä, se selvästikin aavisti hänet. Samalla se tuntuu luottavan siihen, että laajat huitaisut ovat pakottaneet kissamaisen naisen perääntymään reilusti kauemmas... mikä paha kyllä tarkoittaa, että se ei <Sunbaron>: juuri pidättele voimiaan vaan pyöräyttää nuijansa päänsä ylle ja suoraan Reindalia kohti. Hän on hankalassa asennossa, miekka eteen ojennettuna ja tasapaino muutenkin häirittynä. Nuija viuhahtaa ilman halki, ja mies päästää suorastaan tuskaista ähkäisyn samalla kun vääntää ruumistaan voimalla sivuun. Valtava karahka pyyhkäisee aivan vierestä ja - <Sunbaron>: pamahtaa maahan sellaisella voimalla että on heittää hänet jaloiltaan... mutta todellisuudessa sen tekee vasta sama nuija, kun jätti silmänräpäystä myöhemmin huitaisee sivulle. Iskussa ei onneksi ole paljoa voimaa, mutta se riittää silti paiskaamaan hänet hyvän matkaa sivuun. Ja antaa otukselle hyvin aikaa kääntyä taas kohtaamaan kissan... <spyrreh>: Jätti on nopea reaktioissaan kun tätä kohti hyökätään, mutta kaiken aiemman perusteella Cathryn ei muuta odottanutkaan. Hirviön nuija iskee kohti, mutta hurja ryntäys ei lopulta ollut tarkoitettukaan loppuun saakka, ja katti perääntyykin jälleen rivakasti kun puunpätkä pyyhkäisee uhkaavasti hänen ohitseen. Ja samaan aikaan Reindal hyökkääkin jo taholtaan - <spyrreh>: kohti olennon selkää... mutta ikävä kyllä jätti osoittautuukin vielä valppaammaksi kuin kumpikaan heistä oli toivonut. Äkkiä tämä pyörähtää ympäri lähes kesken liikkeensä, saaden Cathryn sihahtamaan ilmoille nopean kirouksen. Äkkiä hyökkäyksen kohteena onkin Reindal, eikä miehen asemia varmasti kadehdi kukaan kun jätti sivaltaa tätä kohti paiskaten toisen - <spyrreh>: sivuun. Kissaihminen ei kuitenkaan ehdi jäädä pohtimaan tätä. Suunnitelma ei selvästikään onnistunut... mutta tämä oli entistäkin suurempi syy toimia rivakasti. Hirviön kääntyessä jälleen ympäri kohtaamaan hänet, Cathryn syöksähtää puolestaan jälleen ärhäkästi eteenpäin sapelinsa valmiina. Nainen kaiketi luottaa olevansa nopeampi kuin massiivinen olento, - <spyrreh>: jonka iskua hän jo lähestulkoon odottaa... <Sunbaron>: Reindal ei selvästikään ole vielä poissa pelistä. Jätin nopea huitaisu paiskasi hänet komeasti sivuun, mutta loppujen lopuksi siinä ei selvästikään ollut paljoa voimaa, enemmänkin pelkkä tönäisy, sillä melkein saman tien maahan osuttuaan mies on jo kampeamassa itseään pystyyn. Siitä huolimattakaan hän ei tähän hätään voi kuin katsoa sivusta, kuinka Cathryn - <Sunbaron>: kohtaa jätin yksikseen... - <Sunbaron>: Jätti itse ei selvästikään ole aikeissa hätiköidä tai tehdä virheitä sen enempää kuin äskenkään. Se kääntyy kohtaamaan naisen ja kohottaa varoittavasti nuijaansa, mutta ei hyökkää kuitenkaan tämän päälle. Totta puhuen se antaa tämän itse tehdä ensimmäisen siirtonsa - kuten tämä tekeekin. Kun tämä hyökkää jälleen sen jalkoja kohti sapelit valmiina, se - <Sunbaron>: kuitenkin lähteekin äkkiä perääntymään sivuun. Ei niinkään hätiköiden, vaan määrätietoisesti ja nopean oloisesti. Pitkät koivet ottavat nopeita taka-askeleita pois hyökkääjän tieltä ja pyrkivät viemään tämän rynnäköltä sen pirullista nopeutta. Samalla se huitaisee jälleen eteensä laveasti, mutta ei tunnu kuitenkaan edes tavoittelevan vastustajaansa, vaan <Sunbaron>: ainoastaan suojaavan itseään. Ei välttämättä erityisen taidokkaasti tai nokkelasti, mutta ainakin tasapäisesti ja huolellisesti... - <Sunbaron>: Jätti perääntyy monta pitkää askelta sivulle, niille paikkeille johon viskasi äsken lajitoverinsa. Ja sitten se pamauttaa nuijansa maata vasten kuin sauvan, kuin jonkinlaisena uhmakkaana julistuksena. Toisella kädellään se kiskaisee kupeeltaan siellä roikkuneen säkin, jonka paiskaa saman tien maahan. - <Sunbaron>: Kapistus pelmahtaa auki, ja äkkiä sen sisältä alkaa puhkua jonkinlaista... mustuutta. Ensihätään sitä voisi luulla savuksi, mutta kun se nopeasti valtaa alaa, on se enemmänkin kuin todellista pimeyttä. Mustaa, valotonta pimeyttä, joka nielee sisäänsä hetkessä suuren alueen säkin ympäriltä. Sen verran suuren, että jätti peittyy itse sen sisään... - <Sunbaron>: "Varokaa! Menkää kauemmas! Se on jotain noituutta!" kuuluu kauempaa kauhistuneiden vartijoiden huutoja... <spyrreh>: Cathryn tuskin ehti jäädä niin empimään kuin harkitsemaankaan rynnätessään eteenpäin aiempaakin hurjemmin, tällä kertaa selvästi aikoen vakavissaan upottaa teränsä jätin lihaan. Ikävä kyllä samaa ei selvästikään voinut sanoa itse otuksesta, joka ei vieläkään tule napatuksi yllätyksellä vaikka nainen tekeekin parhaansa ollakseen antamatta tälle aikaa koota - <spyrreh>: itseään. Jälleen hirmu harppaa kauemmas ja perääntyy suojaten itseään sivalluksella joka pakottaa paljon pienemmän vastustajan väkisinkin väistämään, olennon kuitenkaan tavoittelematta varsinaista hyökkäystä. Moinen saa vuorostaan kissaihmisen sähähtämään turhautuneena kun hän joutuu kaartamaan sivuun, harppoen kuitenkin painostamaan jättiä uudestaan - <spyrreh>: parhaansa mukaan. "Lakkaa juoksemasta kuin pelkuri!" hän sähähtää hirmun perään ja jännittyy rynnätäkseen uudestaan eteenpäin ilmestyksen uhkaavasta hosumisesta huolimatta... mutta äkkiä nuijansa heiluttelun sijasta tämä paiskaakin maahan jotakin. Ennen kuin hyökkäävä kissaihminen ehti suuremmin edes hämmentyä moisesta ryöpsähtääkin ilmoille - <spyrreh>: pilvi läpitunkematonta mustuutta, joka hälyttää naisen vaistot välittömästi ennen kuin taustalta huudetut varoitukset ehtivät hänen korviinsa. Katista irtoaa tyrmistynyt, jo lähestulkoon pelästynytkin sihahdus ja tämä iskee välittömästi jarrunsa pohjaan välttyäkseen siltä mitä säkistä ikinä ryöppyääkään, unohtaen hetkeksi jopa kaiken keskelle kadonneen jätin. <spyrreh>: "Mitä kirottua--" Cathryn ähkäisee kompuroidessaan pysähdyksiin ja sivuun... tosin tämä on huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty täydestä vauhdista. Hetkeksi katinkin määrätietoinen hyökkäys takeltelee melkoisesti... <Sunbaron>: Äkillinen hämminki ja epäluonnollisten keinojen aiheuttama seisahdus tilanteessa antavat Reindalille tarpeeksi aikaa kerätä itseään, että hän saa kiskaistuksi itsensä kunnolla pystyyn ja harpatuksi takaisin mukaan... tai siis ainakin toisen vierelle. Miehellä ei selvsäti ole toista parempaa aavistustakaan siitä, mitä nyt on tapahtumassa, ja hänkin pitää hyvän <Sunbaron>: välimatkan äkkiä ilmaantuneeseen pimeään alueeseen. Vaikea sanoa, paljonko miekasta on hyötyä moista vastaan, mutta hän pysyy silti valmiina ja valppaana, varautuneena siihen että jokin äkkiä hyökkää ulos mustuudesta. Kaikki aistit tunnustelevat aluetta ja yrittävät kerätä tietoa - mutta kovin turhaan. - <Sunbaron>: "... ei kuulu mitään. Ei mitään. Pidä varasi..." Reindal toteaa nopeasti. Palo hänen silmistään on kadonnut, eikä hänen ihonsa näytä enää aivan yhtä kalvakalta, mutta siltikään hän ei näytä erityisen terveeltä tähän hätään. Hieman kuin toipilaalta jostakin sairaudesta, kukaties. Soturin kuri ja opit pitävät hänet kuitenkin keskittyneenä tilanteeseen, siitä - <Sunbaron>: huolimattakin, ettei olotila varmasti ole hyvä - siihen olisi riittänyt pelkkä nuijaniskukin. - <Sunbaron>: Hetket venyvät, ja alkaa pahasti vaikuttaa siltä, että vihollinen on heittänyt eteen uuden, entistäkin hankalamman pakotteen tehdä aloite itse... <spyrreh>: Cathryn jää itsekin tasaamaan hengitystään ja kyräilemään äärimmäisen epäluuloisesti tyhjästä puhjenneeseen, läpitunkemattomaan pimeyteen. Hän oli ollut varsin motivoitunut yrittämään estää jättiä kokoamasta itseään ja tilannettaan, mutta nyt äärimmäisen turhauttavalla ja huolestuttavalla tavalla, olikin hänet pakotettu tähän. Katti askelsi jännittyneenä - <spyrreh>: paikoillaan empien, vilkaisten pikaisesti kohti Reindalia kun mieskin kiirehtii paikalle... kuitenkaan toinenkaan ei selvästikään pysty tekemään tähän hätään sen enempää kuin hänkään. "Se kirottu--- Miksi se ei tee mitään? Se vain... odottaa" hän sihahtaa takaisin miehelle, rohkenematta kuitenkaan irrottaa katsetta vellovasta mustasta läiskästä. - <spyrreh>: Hän puristaa sapeleitaan valmiina hetkellä millä tahansa tapahtuvaan hyökkäykseen kaikkia aistejaan terästäen, mutta hetket venyvät entisestään... "...mitä se oikein odottaa?" nainen töksäyttää lopulta kireän epäluuloisesti. Hän epäröi vielä hetken, ennen kuin katseensa pimeää haravoiden sujauttaa toisen sapelinsa paikoilleen huotraansa ja vetää esille - <spyrreh>: tikarin. Hetkeksi vihreät silmät siristyvät mitä tahansa etsien ennen kuin hän kohottaakin tikarinsa ja viskaa tämän voimalla pimeyteen. <Sunbaron>: Reindalilla ei ole kovinkaan hyviä vastauksia toiselle. Hän uskaltautuu heittämään naisen suuntaan nopean vilkaisun, ennen kuin säpsähtää katsomaan takaisin mustaan läiskään, joka tuntuu uhmaavan kaikkia järjen lakeja ja taivaalla paistavaa aurinkoa. "Se... ehkä se yrittää saada meidät hätiköimään. Se on niin paljon suurempi, että jos joudumme sokeina sen - <Sunbaron>: eteen..." mies toteaa, ja jättää sanansa roikkumaan ilmaan. Tuskinpa on edes tarpeen viedä niitä loppuun. Jos puhutaan vastustajan usuttamisesta, lienee tämä katala noitakeino ehdottomasti parasta laatua! - <Sunbaron>: Reindalin silmät räpsähtävät takaisin Cathryniin, kun tämä kiskaisee äkkiä esiin tikarin. Hetken hän näyttää epäröivän, kuin olisi aikeissa kieltää, mutta nuolaisee sitten huuliaan ja pysyy vaiti. Jollakin tavalla tilanteesta on saatava selvyys. Lopulta hän ei pysty muuhunkaan kuin kohottamaan miekkansa varuillaan valmiiksi, yrittäen ennakoida mitä tuleman <Sunbaron>: pitää... - <Sunbaron>: Yhtä tiukasti silmät seuraavat sittenkin, kun nainen lopulta paiskaa tikarinsa ilman halki. Ne seuraavat sen lentoa, kun se halkoo ilmaa - ja kun se sitten katoaa pimeyteen. Siinä ei ainakaan näy mitään epäluonnollista. Teräs vain katoaa. Kuin tämä olisi viskannut aseensa pimeästä oviaukosta sisään. <Sunbaron>: Miehen korvat kuuntelevat tarkasti silmänräpäyksen ja toisenkin, odottaen loputtomien hetkien ajan jättiläisen päästävän jonkin äänen. Kivuliaan ärähdyksen tai edes puuskahduksen. Mutta ei. Sen sijaan hän kuulee silmänräpäyksen odotettua myöhemmin puisen kolahduksen. Ei niinkään pimeydestä, vaan kuin sen takaa. Kuin tikari olisi lentänyt läpi ja osunut talon <Sunbaron>: seinään. - <Sunbaron>: "... ei se voinut paeta tuolta. Me olisimme nähneet", Reindal melkeinpä kuiskaa. "... ja se oli liian iso että siihen ei olisi osunut", hän lisää. Ja vaikenee sitten epävarmana. <spyrreh>: Mikään, yhtään mikään ei selvästikään tuntunut olevan aikeissa sujua niin kuin olisi toivonut... tai pitänyt. Cathryn loi jälleen vain lyhyen silmäyksen kohti miestä ennen kuin viskasi tikarinsa. Hetki venyi toiseksikin mokomaksi saaden hänet jännittymään entisestään... ennen kuin viimein kauempaa kantautui vaimea puinen kolahdus. Kissaihminen ei voi olla - <spyrreh>: heittämättä typertynyttä katsetta yhtälailla häkeltyneeseen mieheen, osaamatta lopulta muuta kuin vastata kireällä (ja äärimmäisen vastentahtoisella) päänpudistuksella. "...emme me kyllä nähneet mistä se tuli alunperinkään. Tai mihin se yksi katosi" Cathryn lähestulkoon sihahtaa, vetäen repaleisia korviaan epäluuloisesti taaksepäin. Petomainen kuono rypistyy <spyrreh>: ja jää nuuhkimaan kuin katti olisi yrittänyt vainuta jäljettömiin kadonnutta jättiä, tämän päästäessä sitten varsin turhautuneen murahduksen. "Emme me voi tässäkään seistä kuin mitkäkin typerykset! Sen on pakko olla vielä jossakin" tämä tokaisee tuskastuneen terävästi, harpaten sitten liikkeelle. Vihreä katse haravoi niin pimeyttä kuin tämän ympäristöäkin - <spyrreh>: samalla kuin hän nuuskii ilmaa, hivuttautuen äärimmäisen varautunein askelin kohti pimeyttä. Nainen oli selvästikin aikeissa kiertää pimeyden, kuin epäillen jätin vielä piileskelevän jossakin tämän takana... <Sunbaron>: Tilanteessa alkaa olla melkoisesti kysymyksiä. Reindal kuristaa yhtälailla kulmiaan, muttei kuitenkaan uskalla vielä laskea suojaustaan. Hän tiiraa pimeyttä huokuvaa läiskää tarkasti ja vaihtaa jopa hieman paikkaa varovaisin, valppain askelin... mutta turhaan. Se näyttää kaikilta suunnilta aivan samalta. Pimeä kohta on nielaissut jätin ja tämän ympäristön <Sunbaron>: sisäänsä, mukaanlukien osan läheisen talon seinästä. Mutta silti sen taakse on helppo nähdä, ainakin sen verran ettei valtava jätti voisi vain paeta. Hän ähkäisee. - <Sunbaron>: "Varo, älä mene liian lähelle. Jos tämä on jokin juoni..." Reindal aloittaa, ennen kuin ymmärtää miten hölmöltä mokoma edes kuulostaa. "Tämä on jokin juoni. Se haluaa hämmentää meitä", hän korjaa, vaikka tietääkin ikävän hyvin että siinä pyrkimyksessä otus on ehdottomasti myös onnistunut. - <Sunbaron>: Äkkiä hän kuitenkin valpastuu, sillä pimeyden reunamat alkavat hapertua. Kuin päivänvalo alkaisi vihdoinkin saada niitä syötyä. Pimeys alkaa kutistua lopulta varsin nopeasti. Soturi valpastuu, tietäen että otus aikoo varmastikin tehdä jotakin viimeistään nyt. Hänen silmänsä tapailevat jo suurta hahmoa... mutta eivät löydä sitä. - <Sunbaron>: Pimeys kutistuu ja vähenee kuin sulava jäänpala, mutta sen alta ei tunnu paljastuvan jättiä. Ei mistään. Paikka on tyhjä... lukuunottamatta tyhjää säkkiä, joka lojuu edelleen siinä mihin se on viskattu. - <Sunbaron>: "... noitakeinoja", Reindal ähkäisee uudemman kerran. <spyrreh>: Epäluulo, epävarmuus ja turhautuminen velloivat Cathrynin sisällä kun hän yritti epätoivoisesti mutta turhaan etsiä heidän vastustajaansa. Kenelläkään tuskin oli epäilystäkään siitä mitä he olivat nähneet hetki sitten, mutta nyt edes tikari ei löytänyt pimeyden verhoon paennutta jättiä, ja päätään nostava epävarmuus sai nopeasti kissaihmisen entistä enemmän - <spyrreh>: varpailleen. Hän tuskin vilkaisikaan Reindalia miehen varoittaessa, vastaten turhautuneella puuskahduksella jota ei edes yritetty naamioida. Kuitenkin ennen kuin hän ehti vastata, alkaa sankka pimeys viimein häilyä ja Cathrynkin terävöityy. Huotraan palannut sapeli vetäistään takaisin nopealla liikkeellä, ja nainen jää odottamaan... saadakseen eteensä vain - <spyrreh>: pelkkää tyhjää kun varjo lopulta katoaa. Vihreät silmät kapenevat kun kattikin jää hetkeksi tuijottamaan tyhjää kuin yrittäen silkan murhaavan katseen voimin saada pirullisen jätin ilmaantumaan, ikävä kyllä vain epäonnistuakseen tässä. "Se... se vain katosi! Se pelkuri!" katti sähähtää turhautuneena, harpaten sitten varuillaan eteenpäin tökkäämään maassa - <spyrreh>: kellottavaa säkkiä epäluuloisesti sapelillaan, ennen kuin katse nousee nopeasti kiertämään muunkin ympäristön. "...entä ne muut?" hän muistuttaa jo pahaa enteillen, kuin lähestulkoon odottaenkin jotakin hyvin ikävää vastaukseksi kysymykseensä. <Sunbaron>: Reindal odottaa varuillaan taaempana, kun Cathryn varmistaa tilanteen olevan juuri kuten se näyttääkin olevan. Ei jättiä. Ei missään. Säkin tökkiminen tai kiertelykään eivät tunnu tuovan sitä paikalle. Mies itse tyytyy lähinnä vetämään syvään henkeä. Toisen nopea kysymys muista saa hänet tosin vilkaisemaan nopeasti ympärilleen, mutta pelkkä vilkaisukin - <Sunbaron>: riittää kertomaan, ettei vastaus taida olla juuri odotettua parempi. "Eivät missään. Se viimeinenkin on kadonnut", Reindal vastaa. Ladonkaan luona ei tosiaan näy enää yhtään jättiä, ainoastaan vartijoita. Ällistyneistä äänistä päätellen nämäkin ovat vasta tajuamassa asian laidan juuri parhaillaan. Kolme valtavaa otusta, savuna ilmaan kaikkien keskellä. <Sunbaron>: "... en edes nähnyt kun yksikään niistä katosi. Ne vain... lakkasivat olemasta. Vaikka ei tässä kai ollut aikaa tuijotellakaan", Reindal puuskahtaa lopulta. Hän vetää uudestaan henkeä, nyt jo tavalla joka vaikuttaa enemmänkin tarpeelliselta kuin vain turhautuneelta tai helpottuneelta. Jokin hänessä, olemus kukaties, tuntuu suorastaan painuvan kasaan nyt, kun- <Sunbaron>: välitön vaara on ohi. Hän antaa huotratta jääneen miekan jäädä roikkumaan kädessään, ennen kuin katsahtaa varjoisin silmin toiseen. - <Sunbaron>: "Niissä oli jotain vialla. Ties missä ne ovat nyt", hän ähkäisee.
****
<spyrreh>: Niin järjettömältä kuin tämä tuntuikin, varmistui tilanne nopeasti suunnilleen juuri siksi miltä tämä oli näyttänytkin: jokainen kolmesta jätistä oli kadonnut kuin savuna ilmaan. Heidän silmiensä edestä, nämä vain... eivät enää oleet missään, huolimatta siitä että Cathryn yritti parhaansa hakea näitä kaikkia aistejaan epäluuloisena terävöittäen. - <spyrreh>: Pitkä häntä naisen takana piiskasi terävin liikkein puolelta toiselle samalla kun pistävästi kiiluvat silmät pyyhkivät kaikkea heidän ympärillään. Reindalin puhuessa varmistaen omalta puoleltaan juuri sen mitä kissakin oli juuri huomannut pääsi olennon kurkusta lähestulkoon kärkäs sihahdus. Siitä huolimatta että kaikki olisi hyvinkin saattanut päätyä hyvinkin <spyrreh>: huonolle tolalle heidän kannaltaan ei Cathryn voinut siltikään olla tuntematta oloaan jollakin tavalla... petetyksi ja nöyryytetyksi, kun heidän eteensä ilmaantuneet valtavat otukset vain katosivat luonnottomalla tavalla. Hetken aikaa naisen petomaisilla kasvoilla olikin erotettavissa lähestulkoon ärtymystä kun tämä askelsi vielä kertaalleen ympäri paikan - <spyrreh>: jossa viimeinen jätti oli ollut, päätyen lopulta paremmankaan puutteessa viimein kumartumaan ja poimimaan varovasti maahan viskatun säkin käteensä. "Vikkeliä piruja katoamaan kokoisikseen" hän sihahti nuuhkaisten epäluuloisena säkkiä. Vihreä katse kääntyy viimein kohti Reindalia kuin huomaten miehen olemuksen muuttuneen taas melkoisesti, ennen kuin nainenkin <spyrreh>: voi vain pudistaa turhautuneena päätään toisen sanoille. "Minäkään en nähnyt mitä tapahtui, vaikka pidin niitä kyllä silmällä. Edes niille kahdelle muulle. Jos ne noituivat jotain, niin... ne tekivät sen kyllä kirotun vikkelästi" hän joutui myöntämään rypistäen aavistuksen kuonoaan. Terävä katse kääntyi myös suuntaan jossa kolmas jätti oli aiemmin ollut - <spyrreh>: löytäen täältäkin kuitenkin vain joukon hämmentyneitä vartiomiehiä. "Hei! Näkikö kukaan sieltä sivusta mitä tapahtui?" hän huikkasi lopulta kärkevästi joukon suuntaan, jääden tuijottelemaan näitä jokseenkin pistävän odottavasti. Kissaihminen vaikutti kieltämättä kaikkea muuta kuin tyytyväiseltä oikein mihinkään tähän hätään. <Sunbaron>: Jätit ovat kadonneet, ja ainoat todisteet niistä ovat melkoinen tuho... ja outo, melko tunkkainen haju niillä main, johon pimeä alue putkahti. Kuin tuulahdus ilmaa jostakin syvältä ja huonohappisesta loukosta. Säkkikin haisee siltä, etenkin kun sitä hypistelee. Kuin se, mitä siinä nyt ikinä olikaan, olisi jättänyt siihen jälkensä... - <Sunbaron>: Kauempana vartijat eivät näytä ainakaan yhtään sen hullua hurskaammalta kuin kukaan muukaan. Nämä ovat levittäytymässä pikkuhiljaa ja äärimmäisen varovasti pois suojastaan ladon kulmalta aseitaan hypistellen ja ympärilleen vilkuillen. Kun Cathryn huutaa äkkiä näiden suuntaan, säpsähtää melkein jokainen, mukaanlukien Orren joukon kärjessä. - <Sunbaron>: "... ei nähty mitään! Me... olimme kiireisiä!" Orren ähkäisee lopulta ja heittää käsiään ilmaan. Ilmeisesti aikaisempi nyreys on hetkeksi unohdettu, mutta siltikään tämä ei taida oikein keksiä mitään kovinkaan edustavaa selitystä sille, miten koko joukko nyt lähinnä kohauttelee olkiaan. Jättien outoja edesottamuksia nämä eivät ainakaan selvästi nähneet. - <Sunbaron>: "... niissä oli jotain outoa muutenkin. Ne olivat jotenkin... epämääräisiä. Etenkin se viimeinen. Kuin niillä olisi ollut jotain... taka-ajatuksia", Reindal puuskahtaa hetken mietittyään. Asiaa on vaikea pukea sanoiksi. Hän vilkaisee ohimennen miekkaansa, melkein kuin vahvistaakseen että se tosiaan oli äsken käytössä. Veri on edelleen terällä, eikä sentään - <Sunbaron>: kadonnut mihinkään. Hän tuijottaa sitä hetken, ennen kuin irvistää ja ähkäisee. Kalpeus ei ole vieläkään juuri helpottanut, ja hetken hän näyttää siltä kuin harkitsisi vakavasti maahan istumista. Katse toiseen on melkeinpä aavistuksen pahoitteleva. "En osannut yhtään odottaa että joutuisin johonkin tällaiseen. En ollut valmis", hän toteaa selittelevästi. - <Sunbaron>: Sitten hän tosiaankin on vähällä istahtaa, ennen kuin äkkää sivusilmällä jotakin, ja käännähtää nopeasti, äkkiä huomattavasti ryhdikkäämmin, ympäri. Kylänväkeä on pikkuhiljaa hiipimässä paikalle, ja itse kukin näistä vilkuilee hämillään tai pelokkaasti ympärilleen, kuin yrittäen ymmärtää tilannetta. Harvempi todennäköisesti näki itse taistelua, mutta äänien - <Sunbaron>: tauottua väkeä on saapumassa paikalle. Reindal rykäisee ennen kuin avaa suunsa. "Hoi! Älkää pelätkö, hirviöt on ajettu pois! Ne luikkivat pakoon kuin mitkäkin rotat, niin nopsaan että sitä hädin tuskin edes näki!" hän huudahtaa äkkiä huomattavasti rehvakkaammin, ja nostaa nopeasti miekan olalleen. - <Sunbaron>: Samaan aikaan nopea sivusilmäys Cathrynin suuntaan on melkeinpä anova. Sellaisen miehen, joka juuri nyt kaipaa hieman tukea... <Sunbaron>: Jätit ovat kadonneet, ja ainoat todisteet niistä ovat melkoinen tuho... ja outo, melko tunkkainen haju niillä main, johon pimeä alue putkahti. Kuin tuulahdus ilmaa jostakin syvältä ja huonohappisesta loukosta. Säkkikin haisee siltä, etenkin kun sitä hypistelee. Kuin se, mitä siinä nyt ikinä olikaan, olisi jättänyt siihen jälkensä... - <Sunbaron>: Kauempana vartijat eivät näytä ainakaan yhtään sen hullua hurskaammalta kuin kukaan muukaan. Nämä ovat levittäytymässä pikkuhiljaa ja äärimmäisen varovasti pois suojastaan ladon kulmalta aseitaan hypistellen ja ympärilleen vilkuillen. Kun Cathryn huutaa äkkiä näiden suuntaan, säpsähtää melkein jokainen, mukaanlukien Orren joukon kärjessä. - <Sunbaron>: "... ei nähty mitään! Me... olimme kiireisiä!" Orren ähkäisee lopulta ja heittää käsiään ilmaan. Ilmeisesti aikaisempi nyreys on hetkeksi unohdettu, mutta siltikään tämä ei taida oikein keksiä mitään kovinkaan edustavaa selitystä sille, miten koko joukko nyt lähinnä kohauttelee olkiaan. Jättien outoja edesottamuksia nämä eivät ainakaan selvästi nähneet. - <Sunbaron>: "... niissä oli jotain outoa muutenkin. Ne olivat jotenkin... epämääräisiä. Etenkin se viimeinen. Kuin niillä olisi ollut jotain... taka-ajatuksia", Reindal puuskahtaa hetken mietittyään. Asiaa on vaikea pukea sanoiksi. Hän vilkaisee ohimennen miekkaansa, melkein kuin vahvistaakseen että se tosiaan oli äsken käytössä. Veri on edelleen terällä, eikä sentään - <Sunbaron>: kadonnut mihinkään. Hän tuijottaa sitä hetken, ennen kuin irvistää ja ähkäisee. Kalpeus ei ole vieläkään juuri helpottanut, ja hetken hän näyttää siltä kuin harkitsisi vakavasti maahan istumista. Katse toiseen on melkeinpä aavistuksen pahoitteleva. "En osannut yhtään odottaa että joutuisin johonkin tällaiseen. En ollut valmis", hän toteaa selittelevästi. - <Sunbaron>: Sitten hän tosiaankin on vähällä istahtaa, ennen kuin äkkää sivusilmällä jotakin, ja käännähtää nopeasti, äkkiä huomattavasti ryhdikkäämmin, ympäri. Kylänväkeä on pikkuhiljaa hiipimässä paikalle, ja itse kukin näistä vilkuilee hämillään tai pelokkaasti ympärilleen, kuin yrittäen ymmärtää tilannetta. Harvempi todennäköisesti näki itse taistelua, mutta äänien - <Sunbaron>: tauottua väkeä on saapumassa paikalle. Reindal rykäisee ennen kuin avaa suunsa. "Hoi! Älkää pelätkö, hirviöt on ajettu pois! Ne luikkivat pakoon kuin mitkäkin rotat, niin nopsaan että sitä hädin tuskin edes näki!" hän huudahtaa äkkiä huomattavasti rehvakkaammin, ja nostaa nopeasti miekan olalleen. - <Sunbaron>: Samaan aikaan nopea sivusilmäys Cathrynin suuntaan on melkeinpä anova. Sellaisen miehen, joka juuri nyt kaipaa hieman tukea... <spyrreh>: Jos katti oli vaikuttanut närkästyneeltä aiemmin, ei hänen ääntään säpsähtelevien vartijoiden epämääräinen vastaus saanut häntä ainakaan yhtään vähempää synkän näköiseksi. Vihreät silmät siristyivätkin kun hän jäi hetkeksi tuijottelemaan näiden suuntaan häntäänsä heilutellen, ennen kuin viimein tuhahti viiksiään pörhistäen. - <spyrreh>: "Niin. Niin ilmeisesti olitte. Tuli kyllä huomattua" tämä tokaisi harpaten sitten kiskaisemaan ohimennen tikarinsa talon seinästä johon tämä oli viskattu, irrottamatta kuitenkaan katsettaan Orrenista ja muista. Kaiketi hetken henkeä vedettyään Cathryn oli jälleen löytämässä malttiaan ja viileää pintaansa mutta tässä oli silti vieläkin havaittavissa annos - <spyrreh>: ilmeistä tyytymättömyyttä. Kuitenkin Reindalin voipunut huomautus saa kuitenkin naisen huomion kääntymään, ja tämäkin kurtistaa nopeasti kulmiaan tällä kertaa enemmän epäluuloisesti, kuin miehen pahaenteinen huomautus olisi saanut hänetkin empimään. "Ne... se kolmas ei tuntunut muutenkaan oikeasti hyökkäävän kunnolla. Kuin olisi yrittänyt vain viivyttää meitä <spyrreh>: ennen kuin ne kaikki vain katosivat. Miksei se hyökännyt piilostaan aikaisemmin? Se olisi voinut hyvinkin yllättää meidät samalla kun huomiomme oli niissä kahdessa muussa" kissaihminen mutisi hetken mietittyään puoliääneen, selvästikään pitämättä siitä mitä sanoi. Tämä heilutti hetken häntäänsä vaiti lykäten tikarinsa takaisin vyölleen, Reindalin voipuneen - <spyrreh>: mutinan saaden naisen viimein huokaamaan. "Tuskin kumpikaan meistä oli odottanut vielä mitään tällaista. Oletko kunnossa?" hän tiedusteli ääntään madaltaen, havahtuen kuitenkin itsekin paikalle hiljakseen arkailevasti hiipivien kyläläisten läsnäoloon. Kattikin suoristautui irvistäen väkisinkin hieman itsekseen ja pyyhkäisten kivistävää, voimalla viskotun - <spyrreh>: tavaran runnomaa kehoaan, luoden kuitenkin pienen vilkaisun nopeasti ryhdistäytyvään Reindaliin kun mies kohottaakin ääntään. Katti luimisti aavistuksen korviaan saamalleen anovalle katseelle kunnes parin silmänräpäyksen hiljaisuuden jälkeen hän veti henkeä hampaidensa lomasta, päästäen kurkustaan epämääräisen huokaisun. - <spyrreh>: "Niinhän siinä kävi. Kaikkosivat kyllä vikkelään kun saivat hieman vastahankaa. Olimme vähällä saada kaksi niistä jo aivan keskenämme, tiedä häntä kuinka olisi käynyt jos meitä olisi ollut edes pari enemmän!" nainen tokaisee lopulta ääntään hillitsemättä, vetäen käsivartensa puuskaan rinnalleen ja luoden ohimennen mutta jokseenkin merkitsevästi lyhyen - <spyrreh>: -vilkaisun vartioston suuntaan, kaikkea muuta kuin imartelevaan sävyyn. No, kaiketi jokin tällainen oli valaissut jollakin tavalla asioita... vaikka toisaalta herättänyt myös entisestäänkin kysymyksiä. <Sunbaron>: Reindal tekee selvästi parhaansa näyttääkseen edustavammalta kuin onkaan. Hän röyhistää rintaansa, tekaisee jostain rehvakkaan ilmeenkin ja korottaa ääntään. "Tosiaankin! Ajoimme ne karkuun sen siliän tien! Näettekö, haihtuivat suorastaan ilmaan kun pakenivat niin nopeasti!" hän julistaa väelle. Ihmiset näyttävät hieman epäuskoisilta, mutta samalla monelta - <Sunbaron>: kirpoaa myös hyväksyviä, jopa innostuneita ääniä. Taistelun jäljet saavat monen silmät leviämään, ja kadulla lojuvaa, tuusan nuuskaksi mätkäistyä sikaa kauhistellaan erityisen paljon. Siltikin näyttää siltä, että mieliala kohoaa nopeasti. Cathrynin kipakka tölväisykin taitaa mennä monelta ohi... vaan ei aivan kaikilta. - <Sunbaron>: Taaempana Orren selvästikin synkistyy moisesta piikittelystä, vaikka selvästi tajuaakin että juuri nyt on parempi olla haastamatta riitaa; väki näkee edessään pari sankaria, eikä näille äriseminen varmasti keräisi ainakaan kannatusta. Tämä jääkin miehineen taka-alalle potkimaan rojua ja tarkastamaan tilannetta. - <Sunbaron>: Samaan aikaan moni kyläläinen kiiruhtaa lähemmäs. Näiltä kirpoaa kaikenlaisia huudahduksia, joiden yleinen sävy on selvästikin arvostava. Reindal tekee parhaansa pysyäkseen vantterana kaiken huomion keskellä. "Niin juuri, nämä miekat maistoivat hirviöiden verta! Kyllä ne terästä kavahtivat!" hän julistaa asettaan näkyville kohottaen. - <Sunbaron>: Cathryninkin ympärille kerääntyy nopeasti väkeä. Syrjäkylän ihmiset eivät selvästikään ole varmoja miten kahdelle maankulkijalle pitäisi oikein puhua, etenkin kun vaikuttavat olevan nyt jotakin suuria urhojakin, mutta paljon ihmettelyä on tosiaan luvassa. "Voi mahdoton!" -huudot kuuluvat pitkälle. <spyrreh>: Vaikka hän ei vieläkään näyttänyt erityisen tyytyväiseltä, alkoi Cathryninkin ärhäkkä ja terävä olemus tasoittua hiljakseen enemmän kun Reindalkin ryhdistäytyy nopeasti väen edessä. Kissaihminen vilkuilee ympärilleen antaen kyläläisten ihmetellä ja tutkiskella taistelun jälkiä ja Reindalin rehvakasta kertomusta, luoden vain silmäkulmastaan katseen kohti - <spyrreh>: Orrenia joukkoineen. Vartiostokin tuntuu käyvän tutkiskelemaan kahinan jälkiä kauempana ja rehellisesti tämä tuntuisi melkein kiinnostavan kissaihmistäkin enemmän, mutta hän jää kuitenkin hetkeksi paikoilleen ihmisten ihmettelevään kuhinaan. Kukaties kyse saattaa olla hänelläkin aavistuksen muustakin kuin vain pullistelusta ja kunnian keräämisestä, - <spyrreh>: naisenkin hengitys kulkee vielä aavistuksen epätasaisen kiivaasti yhteenpurtujen hampaiden lomasta, mutta vaikka ei voikaan olla pyöräyttämättä vaivihkaa silmiään Reindalin esitykselle, päätyy hänkin nyökyttelemään tälle kaiken edessä. "Ne saivat kyllä kyytiä, kaikki kolme. Pääsivät pakoon, mutta kaksi niistä varmasti haavoittuneina!" Cathrynkin toteaa - <spyrreh>: viitaten kuin ohimennen sapelillaan sinne, minne yksi jäteistä oli lysähtänyt ennen katoamistaan ennen kuin lykkää aseen takaisin huotraansa. Kuitenkaan hän ei voi olla vilkaisematta vaivihkaa Reindalia huomattavasti epämääräisemmin kuin olisi itsekin osannut aavistella että jokin tässä ei ollut kohdallaan. Moisessa kuhinassa pohdiskelut joutuivat kuitenkin - <spyrreh>: jäämään. Katti pyyhkäisee ohimennen puolivillaisesti vaatetustaan, ennen kuin myhähtää itsekin kuin ties minkä voitokkaan mittelön päätteeksi. "Tällainen huitominen kyllä pistää janottamaan nopeasti. Taidanpa istahtaa vielä hetkeksi tavernassa, nuo tuskin ainakaan aivan heti ovat uskaltautumassa takaisin" hän tokaisee, heittäen pitelemänsä oudon säkin - <spyrreh>: -olalleen, vilkaisten sitten Reindaliakin. Myönsi moista tai ei, rehellisesti hetkeksi alas istuminen juuri nyt tuskin tuntui kovinkaan vastenmielisesltä ajatukselta... <Sunbaron>: Osa väestä koettelee jo varovaisia hurraa-huutojakin, kun kumpikin kahdesta soturista todistelee tekojaan. Tällaiseen ei ole totuttu, eikä kukaan varmasti halua että tälle olisi tarvettakaan, mutta nyt kun tähän on jouduttu, ja mystisiltä hirviöiltä on viety edes vähän pahinta terää, ajettu jopa pakosalle, helpotusta ja ihmetystä on ilmassa. Rohkeimmat - <Sunbaron>: yrittävät jo kysellä yksityiskohtia tai mitä otukset tarkalleen olivatkaan. Ja että luulevatko soturit, että niitä saattaisi tulla vielä lisääkin. Reindal vastailee reteästi, mutta samalla (jos asiaa nyt tarkemmin miettii) lopulta melko ympäripyöreästi, ja ohjaa suosiolla osansa huomiosta Cathrynin suuntaan. Hämminkiä riittää, ja riittäisi varmasti <Sunbaron>: pidemmäksikin aikaa, mutta kukaties onneksi Cathryn ottaa tilanteesta jonkinlaiset ohjat ja alkaa vihjailla tavernassa käymisestä. - <Sunbaron>: Mokoma tavanomaisuus selvästikin hämmentää muutamia, mutta nopeasti tämäkin saa suosiota. Moni huutelee siitäkin, miten nyt on kyllä tuopit ansaittu. Myös Reindal näyttää myöntyvän tähän melkoisen nopsaan. "Kyllä! Mennään toki ottamaan tuopilliset! Voimme sen jälkeen pohtia tilannetta tarkemmin! Kylläpä nyt janottaa!" hän huudahtaa, ja pyöräyttääkin - <Sunbaron>: miekkaansa reteästi majatalon suuntaan. - <Sunbaron>: Nopeasti väkijoukko suuntaakin takaisin kohti mallasjuomia. Näyttää pahasti siltä, että tilanteesta halutaan nyt kaikki irti, ja kaksikolta odotetaan vielä montaa tarinaa tapahtuneesta, ennen kuin ihmetyksestä päästään... - <Sunbaron>: Samaan aikaan taustalla Orren ja vartijat potkiskelevat rojua ja yrittävät parhaansa mukaan näyttää olevansa tilanteen tasalla. - <Sunbaron>: "Hyvä pelastus", Reindal tulee kuiskanneeksi Cathrynille väkijoukon äänien keskellä. Mies kyllä pitää rintansa röyheänä ja selkänsä suorana väen keskellä, mutta lähempää katsoen on helppo huomata, ettei askellus tosiaankaan ole luontevaa tai kivutonta. Mokoma tuskin johtuu pelkästään aikaisemmin saadusta kolhustakaan. Jotakin on vinossa... mutta näyttää . <Sunbaron>: siltä, että soturi aikoo kantaa kipunsa itse... <spyrreh>: Mekastusta ja innostunutta sorinaa riittää, kun väki pääsee järkytyksestään tapahtumien makuun. Cathrynkin vastailee innokkaisiin kysymyksiin melkoisen ympäripyöreästi mutta sitäkin itsevarmemmin kuin äskeinen ei olisi oikeastaan tehnyt häneen suurtakaan vaikutusta... vaikka kissa itsekään ei tähän hätään varsinaisesti haluaisi katsella hengettömäksi maahan - <spyrreh>: murskattua sikaa erityisen tarkkaan. Onneksi Reindal tarttuu nopeasti hänen ehdotukseensa tavernaan suuntaamisesta ja hän nyökäyttääkin rehvakkaalle elkeelle kannattavasti. Väkijoukkokaan ei selvästikään pane vastaan ajatukselle, ja kattikin vetää kuonolleen virneentapaisen kun alkaa suunnata muiden mukana kohti takaisin tavernaa, ja tällä hetkellä varsin - <spyrreh>: houkuttelevia istumapaikkoja. Hän vilkaisee vaivihkaa uudemman kerran Reindalia ennen kuin kohauttaa vaatimattomasti olkiaan tämän kuiskaukselle. "Hmmh. Väki tuskin jaksaa pysyä kauaa kovin valppaana, luultavasti voimme vain livahtaa pian eikä kukaan edes huomaa" hän arvelee hiljaa vastaan, venytellen vähäelkeisesti jomottavaa käsivarttaan. - <spyrreh>: "Toivottavasti nuo sankarit osaavat edes tarkastaa ympäristön itse ilman apua" hän jupisee vielä, heittäen katseen olkansa ylitse kohti Orrenia ja vartiostoa. Ainakin kylän ilmapiiri tuntuu nousseen melkoisesti aiemmasta joka Cathryninkin on myönnettävä. Kukaties hänenkin askelensa ovat menettäneet aavistuksen aiemmasta sulavuudestaan, mutta kuitenkin nainen <spyrreh>: harppoo rivakasti tavernan ovesta, vetämään tuolia itselleen ennen kuin väkijoukko täyttää jälleen kaikki paikat... <Sunbaron>: Reindal ei vaikuta aivan vakuuttuneelta Cathrynin sanoista. "Huomion keskipisteenä saa tosiaan livahdella hyvin jos haluaa livahtaa", hän vastaa matalalla äänellä, ennen kuin heittää nopean hymähdyksen ympärilleen sanojensa peitoksi. "... ja nyt ei ole livahtelun aika muutenkaan", hän lisää vielä, jämäkämmin kuin olisi ehkä voinut olettaa. - <Sunbaron>: "Uskoisin, että Orren aikoo hoitaa hommansa niin hyvin kuin pystyy. Hänen kasvonsa ovat jo tarpeeksi liatut", mies toteaa vielä, ennen kuin erkaantuu hieman. Tie vie nyt selvästikin tavernaan... - <Sunbaron>: Hyvin nopeasti alkaa näyttää pahasti siltä, että Reindalin arvailu osuu oikeaan. Hän ottaa paikan Cathrynin vierestä, ja varsin nopeasti koko taverna alkaa täyttyä - alkaen mahdollisimman läheisistä pöydistä. Moni hoputtaa mukana olleen isännän äkkiä ruokakomerolleen, ja alkaa uhkaavasti näyttää siltä että kahta rivakkaa soturia aiotaan juhlistaa enemmänkin.- <Sunbaron>: Totta puhuen ainoastaan vanha Bertel näyttää jääneen tavernaan hälyn ajaksi, juuri sille paikalle jossa tähänkin asti istui; mitäpä katsottavaa sokealla miehellä olisikaan ollut? Nyt tällä on kuitenkin sylissään pieni koira, Onnimanni, joka tuijottaa tätä kaikkea ja näyttää jossain määrin paheksuvalta ja epäluuloiselta. Reindal ojentaa sille kätensä ja - <Sunbaron>: taputtaa sitä päälaelta kuin vakuuttaakseen kaiken olevan kunnossa, ennen kuin laskee miekkansa taas pöydän viereen. Aseen huotra taisi tosin jäädä tuoksinnassa sille tielleen... - <Sunbaron>: "Kertokaa miten hirviöt kaatuivat!" huutaa joku malttamaton. Muita yhtyy nopeasti ääneen. "Mitä ne edes olivat!? Olivatko ne hirveitä!?" joku toinen tiukkaa. "Eiväthän ne vain tule takaisin!?" - <Sunbaron>: Nopeasti tunnelma muuttuu varsin tiiviiksi, kun ihmiset tunkevat tyrkylle kuuntelemaan sankareita. Jostain saadaan sentään tuotua oluttuopit näiden eteen. Edessä tuntuu tosiaan olevan paljon läpikäytävää - todennäköisesti moneen kertaan... <spyrreh>: Jos Cathryn oli toivonut tavernasta jonkinlaista harhautusta saadakseen jonkinlaisen paikan livahtaa pian tiehensä, taisivat moiset aikeet osoittautua melkoisen nopeasti hankalammiksi kuin olisi toivonut. Katti heittää Reindalille pienen, puolittaisen katseen kun toinen toteaa ettei nyt ollut aika livahtaa minnekään, katin joutuessa lopulta vain puuskahtamaan <spyrreh>: tälle aavistuksen alistuvasti. Tosin tokaisu Orrenista tuo nopeasti jälleen happaman häivähdyksen naisen kasvoille. "Hmh. Parempi olisi. Saapa nähdä" hän hymähtää puoliääneen, ennen kuin vaikenee jälleen jokseenkin mietteliääseen sävyyn vaikka petomaisille kasvoille onkin liimautunut yleisesti edustavampi virneentapainen. Päästyään sisälle ja jopa istumaan - <spyrreh>: Cathryn ei voi olla huokaisematta hieman. Hän lykkää tavaransa (outo säkki mukaanlukien) takaisin pöydän alle, irvistäen sitten hieman ohimennen pienen kirouksen töksäyttäen kuin vasta nyt jotakin hoksaten. "Piru vie. Jouseni taisi jäädä jonnekin sinne" hän puuskahtaa, joutuen kuitenkin lopulta vain huokaisemaan ja kuittaamaan tämän pienellä olkapäiden - <spyrreh>: kohautuksella. Häntä ei selvästikään huvita ainakaan samantien nousta jaloilleen... varsinkin kun paikoilleen usutettu tavernanpitäjä iskee tuoppia pöytään heidän eteensä, ja nainen tarttuukin tähän varsin halukkaasti. Hän antaa ympärille tuppautuneen innokkaan joukon odottaa hetken siemaistessaan juomaa samalla kun Reindal lepyttelee koiraansa, ennen kuin - <spyrreh>: vastaakin sateleviin kysymyksiin. "En ole aiemmin nähnyt tuollaisia, mutta on niitä vastaan tullut ikävämpiäkin. Olivathan ne isoja, mutta kyllä terä niihin puree kunhan näkee hieman vaivaa. Huitoivat kovaa, mutta kyllä isoinkin otus alas tulee kun siltä vie kintut alta" hän arvelee nyökkäillen, tosin joutuen empimään silmänräpäyksen verran viimeisen - <spyrreh>: kysymyksen kohdalla. "Tuskin ne tuosta vain rohkenevat. Eivätköhän ne tajunneet että jos tulevat niin luvassa on lisää samanmoista" hän tokaisee kuitenkin, kumoten sitten tuoppinsa kurkkuunsa ennen kuin hetken epäröinti ehtisi pistää kenenkään silmään. Ikävä kyllä, tilanne tuskin oli todellisuudessa aivan näin yksinkertainen, mutta....
|
|
|
Post by submarine on Feb 1, 2017 5:37:48 GMT 3
<Sunbaron>: Väki kuuntelee sankareiden kertomia kiinnostuneena, mutta samalla suuri osa ihmisistä myös sorisee keskenään. Ilmassa on paljon hermostunutta, levotonta energiaa nyt kun asioita puidaan läpi. Kaiken keskellä onkin ymmärrettävää, ettei kaksikon lopulta tarvitse panna erityisesti edes parastaan väen huomion ja kunnioituksen saamiseksi; kumpikin näistä selvästi <Sunbaron>: tietää yhtä ja toista taistelemisesta, hirviöistä ja myös kaiketi hirviöitä vastaan taistelemisesta. Kukaan ei tunnu suuremmin edes huomaavan, miten Reindal antaa Cathrynin puhua paljon enemmän ja pitää itse lähinnä kannustavaa, tukevaa elämää. Lähempää ja valppaamman on kuitenkin sitäkin helpompi pistää merkille, ettei mies tosiaankaan ole täysin rinnoin - <Sunbaron>: mukana. - <Sunbaron>: "Aivan totta! Nämä hirviöt kavahtivat kyllä tosiaankin terästä! Kuten näette, ne ovat lihaa ja verta eivätkä mitään painajaisia ja kauhua", Reindal tokaisee Cathrynin perään, ja kohottaa taas yhä veristä miekkaansa väen ihmeteltäväksi. Ihmettelyä piisaakin. Sitten hän kuitenkin vaikenee ja tyytyy vain virnistelemään riemukkaasti kuten jonkinmoisen sankarin - <Sunbaron>: kuuluukin. - <Sunbaron>: "Hyvä! Hyvä! Nyt ne eivät varmasti enää uskalla edes palata, kun meillä on tällaisia urhoja joukossamme!" joku kärkkäämpi huudahtaa muiden joukosta. Moni yhtyy hurraamaan. Kaksikkoa katsellaan tällä hetkellä puhtaan ihastellen ja toiveikkaasti... <spyrreh>: Jos katti laittoi merkille Reindalin jossain määrin taustalle jättäytyvän olemuksen, ei nainen ainakaan sanonut mitään. Tämä kyllä loi joitain vaivihkaisia silmäyksiä toisen suuntaan kuin jotain aavistellen, mutta todettuaan päätyneensä nyt jonkinlaiseksi puhemieheksi... tai ainakin viihdyttäjäksi väen edessä, hän pyrkikin vetämään osansa kuten taisi. - <spyrreh>: Cathryn siemaili tuoppiaan pöytään nojaillen kuin ei olisi alkuunkaan erityisen vaikuttunut äskeisestä kärhämästä tai niistä jotka riitaa olivat haastaneet, ja nyökkäili siinä sivussa Reindalin esitykselle, tarjoten itsekin jonkinlaista puolihuolimatonta sivuhuomiota asioista hilpeää ilmapiiriä tukeakseen. Tosin hilpeydessä ja voitonriemussa oli eittämättä - <spyrreh>: mukana melkoinen annos levottomuuttakin jota Cathrynkaan ei voinut olla huomaamatta. Häntäkin lopulta mietityttivät monet asiat tässä vaikka moiset saivatkin juuri nyt odottaa... varsinkin kun innokkaimmat joukosta jo innostuivat ylistämään uusia suojelijoitaan. Moinen kieltämättä sai jopa Cathrynin räpäyttämään silmiään ja vilkaisemaan ympärilleen, ennen - <spyrreh>: kuin vihreä katse kävi jälleen Reindalissa kohottaen aavistuksen kulmiaan. Kylänväen asenne oli kyllä muuttunut hetkessä melkoisesti... ja äkkiä oli tämän mukana nopeasti seuraamassa myös melkoisesti oletettua vastuuta. Olivathan he kaiketi jo aiemminkin lupailleet pyrkivänsä auttamaan, mutta siltikään katti ei voinut olla maiskauttamatta huuliaan aavistuksen <spyrreh>: epämääräisesti ennen kuin hän kuitenkin naurahti ja kohotti tuoppiaan. "Kukaties oli jopa pieni onnenpotku että pääsimme näkemään äskeisen, tiedämme jo enemmän kuin hetki sitten! Tällä menolla ei mene kauaakaan että setvimme sotkun ja löydämme ne otukset" hän tokaisi varsin topakasti, jääden sitten ryystämään juomaansa. Itsevarmuutta ei ainakaan tainnut - <spyrreh>: puuttua... <Sunbaron>: Jälleen hyväksyvää hurraamista. Jos otuksissa vielä henki pihiseekin, niin varmasti ne kuitenkin aiotaan etsiä aivan ensi tilassa ja päästää päiviltä - mikä tulee tietenkin olemaan sankareille helppo urakka! Väki nyökkäilee tyytyväisenä, ja olutta valutetaan enemmänkin. Reindal hymähtää tälle, tavalla joka ei kuulosta edes aivan pelkältä teatterilta. Samaan <Sunbaron>: aikaan mies kuitenkin tekee itse jotakin, minkä on selvästi tarkoitus mennä ohitse tavernan väeltä. Muina miehinä hän nostaa varovasti jotakin vyönassakastaan, ja kuin vain yleisenä kädenheilautuksena livauttaa sen omaan oluttuoppiinsa. Olipa kyseessä mikä olikaan, se katoaa saman tien vaahtoiseen nesteeseen. - <Sunbaron>: "Kohottakaamme malja kylällenne ja sen tulevaisuudelle!" Reindal huudahtaa äkkiä, ennen kuin kohottaa tuoppinsa näyttävästi ja kumoaa siitä sitten pitkän huikan. Moni muu tekee samoin. Miehen irvistys sen sijaan jää väeltä huomaamatta. Hän peittää sen tuoppinsa taakse. - <Sunbaron>: "No, mitäpä te tiedätte niistä sitten? Pahoittelen, mutta minä en ole tainnut nähdä sitäkään vähää mitä tämä muu väki", Vanha Bertel äkkiä tokaisee, kuitenkin sen verran matalalla äänellä ettei muu väki sitä kuule. Vanhus on leppoisa siinä missä aikaisemminkin, mutta jokin tämän olemuksessa kertoo tietystä valppaudesta. Sokea vanhus ei tunnu olevan yhtä - <Sunbaron>: hullaantunut kuin muu väki ympärillä, mutta sitäkin kiinnostuneempi asioista. Tämä jää selvästikin odottamaan jonkinlaista vastausta jommalta kummalta. Ja kukaties tekemään omia arvioitaan sen pohjalta... <spyrreh>: Ilmapiiri kuohahtaa innokkaasti kun tätä käydään ruokkimaan, eikä Cathrynkaan lopulta näytä laittavan moista pahakseen. Tosin naisessa on havaittavissa aavistus vaivihkaista pidättyväisyyttä kuin jokin olisi vaivannut häntä, mutta toisaalta, moinen tuskin on aivan tilanteenkaan puolesta kovinkaan odottamatonta. Hänkään tuskin ehti kiinnittämään liikaa - <spyrreh>: huomiota siihen mitä Reindal puuhasteli salavihkaa sivustalla, mutta kun tämä kohottaa pian tuoppiaan julistuksensa keralla Cathrynkin havahtuu. Nainen epäröi silmänräpäyksen ennen kuin kuitenkin seuraa sitten esimerkkiä ja kohottaa omaakin tuoppiaan, ehtimättä kuitenkaan keskittyä liiaksi tämän tyhjentämiseen kun vanha Bertel lopulta puuttuu hiljaa puheeseen <spyrreh>: Kissa silmää vanhusta joka tähän saakka oli pysytellyt hyvin pitkälti omissa oloissaan, silmäten sitten aavistuksen ympärilleenkin kuin olisi miettinyt vastaustaan. Sokea vanhus kuulosti melkoisesti vakavammalta ja suorastaan terävämmältä kuin moni silminnäkijöistä, ja lopulta Cathryn myhähtääkin aavistuksen vakavammin tuoppinsa takaa. - <spyrreh>: "No. Kaiketi ainakin sen, että ne ovat kuolevaisia siinä missä kuka hyvänsä, vaikkakin suuria" hän aloitti itsevarmasti, ennen kuin raaputtaa hieman kuonoaan. "...mutta ne eivät ole tyhmiä petoja. Ne osaavat jonkinlaisia noitakonsteja... En ole nähnyt tuollaisia ennen, mutta en ole varma ovatko ne edes varsinaisesti... no, hirviöitä" hän lisäsi hetken - <spyrreh>: emmittyään, madaltaen ääntään. Jokin eittämättä kiusasi tässä... vaikka oli kaiketi myönnettävä etteivät he vielä tienneet erityisesti vieläkään. <Sunbaron>: Reindal menee itsekin mietteliääksi, kun vanha mies enemmän tai vähemmän kiertelemättä haluaa enemmän aivan oikeita vastauksia pelkän ylimalkaisen kerskailun sijaan. Lopulta hänkään ei kuitenkaan sen suuremmin kaartele asiaa tai emmi kun Cathryn kertoo missä todella mennään. Hän kulauttaa uudelleen tuopistaan samalla kun kuuntelee itsekin - kukaties arvioi, <Sunbaron>: miten paljon nainenkaan oikeastaan tietää asiasta - tai tietääkö kukaties enemmänkin kuin hän. <Sunbaron>: - <Sunbaron>: "Puhut totta. Ne toimivat harkiten. Totta puhuen minusta tuntuu, etteivät ne olleet harmien perässä. Ne eivät hyökänneet mihinkään, vaan ryöstivät ruokaa. Vasta kun niitä alettiin hätyyttää, ne kävivät ikäviksi... ja katosivat nopeasti", Reindal tokaisee sitten, ääni varsin matalalla. Kaikeksi onneksi väki ympärillä tuntuu pitävän tyytyväistä meteliä - <Sunbaron>: keskenäänkin. - <Sunbaron>: "Enkä tosiaan tiedä miten ne katosivat paikalta. Noitakonsteja tai ei, ne eivät jättäneet jälkeäkään tai edes tehneet mitään. Ne vain katosivat", mies vielä lisää. Syystä tai toisesta hän tuntuu olevan hieman elpymään päin, ja kelmeä kalpeus on taittumassa edes hieman. Siitä huolimattakin hän näyttää edelleen melkeinpä sairaalloiselta. - <Sunbaron>: "No, siinäpä sitten onkin arvoitusta kerrakseen. Väittäisin, että lupailette vielä aika suuria", Bertel tokaisee. Mies ei kuitenkaan kuulosta varsinaisen tuomitsevalta tai oikein miltään muultakaan. Kunhan kaiketi toteaa asiat kuten ne itse näkee. "Onhan se hyvä että joku pitää toivoa yllä. Sitä täällä on tarvittukin. Mutta tuskinpa kukaan haluaa nähdä mitä - <Sunbaron>: seuraa jos suuret sankarit paljastuvatkin paljon pienemmiksi kuolevaisiksi", hän vielä lisää, rapsutellen yhä pientä koiraa. Se puolestaan näyttää varsin tuomitsevalta... <spyrreh>: Cathrynkin jää kuuntelemaan kun Reindal liittyy puheeseen. Hän pyörittelee tuoppiaan sormissaan kunnes hetken mietteliään hiljaisuuden jälkeen nyökkää, vilkaistuaan vielä ympärilleen kuin varmistaakseen että innokas väki on syventynyt omaan juhlintaansa. - <spyrreh>: "Hmmh. Ne eivät näyttäneet tuoneen kummoisia aseitakaan mukanaan, se nuijakin näytti lähinnä karahkalta mikä oli napattu mukaan matkan varrelta. Enkä usko että se kolmas varsinaisesti edes yritti hyökätä kertaakaan, vaikka sillä olisi ollut tilaisuuskin" nainen lisää, ennen kuin vaikenee jälleen hetkeksi. - <spyrreh>: "Yksi niistä puhui. Jotakin.... riistäjistä." hän tokaisi viimein, tapaan kuin ei olisi ollut itsekään aivan varma miten suhtautua tällaiseen. Hän loi kiinteän katseen niin Reindaliin kuin Berteliinkin, ennen kuin rypisti aavistuksen tyytymättömästi kulmiaan vanhuksin lähestulkoon moittivalle lisäykselle. "Mitä? Jonkun täytyi tehdä jotain, ja me teimme. - <spyrreh>: Aion kyllä tehdä mitä voin, kuten kaiketi jo lupasimmekin" hän puuskahtaa aavistuksen puolustelevasti, yrittäen parhaansa mukaan olla huomaamatta epämääräisesti tuijottavaa koiraa. "...tätä täytyy kyllä miettiä hieman. Tilanne saattaa olla mutkikkaampi kuin oletin. Ettekö ole nähneet tuollaisia olentoja aikaisemmin ennen tätä?" <Sunbaron>: Reindal ei selvästikään ole aikeissa empiä sen enempää kuin Cathrynkaan Bertelin huomautuksen edessä. Hänen katseensa kapenee, ennen kuin hän nyökkää kissamaisen naisen sanoille - siitäkin huolimatta, ettei sokea mies mokomaa elettä pysty näkemään. "En ole tehnyt mitään muuta kuin sen, minkä uskon olevan tämän kylän parhaaksi, enkä aio sanojani syödä. Mutta - <Sunbaron>: uskohan kun sanon, etten myöskään aio vain lietsoa itsestäni jotakin sankaria. Kunhan vain... juuri nyt on parempi antaa väen iloita hetki", Reindal toteaa. Hän vilkaisee tavernan väkeen itsekin ja silmäilee hetken mietteliäästi näitä, ennen kuin kääntää katseensa takaisin olennaiseen. - <Sunbaron>: "No. Hyvä että tiedätte mitä teette. Mutta ei, enpä tosiaan usko että tällaista on nähty täällä ennen. Kuten sanottua, on pieni kylämme saanut olla kovin rauhassa. Tämä on suojaisa paikka eikä täällä ole mitään. Monella taholla soditaan, mutta ei täällä. Ja monessa paikassa hirviötkin ovat vaivana, mutta tänne ne eivät aikaisemmin ole löytäneet", Bertel - <Sunbaron>: vastaa. Tämäkin huokaisee, ennen kuin pudistaa päätään. "Minun ikäiseni vanhus ei näistä asioista ymmärrä. Täällä on ollut rauhallista. Vaikka maaherramme onkin jo kauan sitten jättänyt meidät oman onnensa nojaan, ei kiusanamme ole ollut edes rosvoja. Tänne ei eksy niin ihmisiä kuin hirviöitäkään. Paitsi nyt viime aikoina. Se mitä Orren sanoi oli totta. Vähän <Sunbaron>: aikaa sitten täällä liikuskeli jokin ulkopuolinen. Ja vasta muutama päivä sitten toinenkin. En varsinaisesti ihmettele, että rauhanpitäjämme suhtautuu teihin nyt epäluuloisesti. Tai ainakin suhtautui. Melkoisia yhteensattumia kuitenkin", tämä selittää ja rykäisee. <spyrreh>: Cathryn tyytyy puuskahtamaan aavistuksen paheksuvasti, vaikka hänkin nyökkää Reindalin sanoille ennen kuin kohottaa jälleen tuoppiaan. Rehvastelua tai ei, nainenkin näyttää varsin vakavalta siitä ettei aio jättää asioita vain tähän. Moinen lupaus saattaa toki osoittautua vielä hankalammaksi kuin odotettua, mutta tämä saa kissaihmisen lähinnä entistä - <spyrreh>: mietteliäämmäksi. "Hmh. Kaiketi yritämme niin hyvin kuin tähän hätään on mahdollista" hän kuittaa tuoppinsa takaa. Kun Bertel jatkaa hän kohottaa katsettaan tarkkaavaisesti, repaleisten korvienkin kääntyessä kohti miestä. Hetken aikaa Cathrynkin on hiljaa, kunnes hän rypistää kulmiaan puheille oudoista muukalaisista. - <spyrreh>: "Se kuulostaa kieltämättä oudolta sattumalta. Väki taisi mainita jostain tällaisesta aiemminkin" hän pohtii lopulta. "Millaisista hiippareista oikein oli kyse? Tekivätkö he jotain? Alkoivatko nämä tapaukset siis näiden vieraiden yhteydessä?" <Sunbaron>: Bertel raapii hetken päätään ja miettii kysymyksiä. Reindalkin kuuntelee varsin kiinnostuneena. "Vaikea sanoa mitä ne lopulta hakivat. Ensimmäinen kuului olevan jokin vanhempi mies. Mutta siitä on jo aikaa. Pari kuukautta ainakin. Oli lähinnä kiinnostunut tienoosta, kyseli väeltä sitä sun tätä. Ei mitään turhan erikoista. Ihmetteli meidän patsastamme. Sitä - <Sunbaron>: suurta kylän reunalla. Siis sitä ainoaa. Meni menojaan. Ei sitä kukaan miettinyt silloin. Eikähän tämä vielä silloin alkanutkaan", Bertel kertoo. Hän selvittelee hetken kurkkuaan ennen kuin jatkaa. Tuoreemp itapaus tuntuu olevan paremmin muistissa muutenkin. "Se toinen. Sen ne sanoivat olleen jokin nainen. matkalaisen näköinen, ei ihan nuori sekään. Siitä on <Sunbaron>: vain muutama päivä. Kun kaikki oli jo vauhdissa. Sitä tietysti kyräiltiin paljon. Mutta ei se juuri täällä viihtynyt. Kulki vain kylän läpi, ties minne. Hyvä niin, muuten olisi voinut koitua harmeja. Mene ja tiedä oliko kummallakaan mitään tekemistä minkään kanssa, mutta myöhemmin ei ole nähty uudestaan. Tai kuultu", tämä jatkaa. - <Sunbaron>: Reindal hymähtää mietteliästi. "Melkoinen yhteensattuma, jos täällä ei kerran kukaan koskaan kulje. Mutta vaikea tuon pohjalta on silti mitään sanoa. Meidän pitäisi tietää enemmän", hän lopulta toteaa. Sitten hän vilkaisee Cathrynia, melkein kuin jonkinlaista tukea hakien. Lopulta kovin vähän mitään mihin tarttua... <spyrreh>: Aihe on lopulta kaikkea muuta kuin selkeä, ilmeisesti Bertelille itselleenkin. Katti jää kuitenkin odottelemaan tuoppinsa taakse (vaivihkaa ohimennen koiraa miehen sylissä kyräillen) kun tämä pohtii kysymystä, valpastuen jälleen vanhuksen puhuessa. Vastaus kuitenkaan tuskin on yhtään sen selvempi kuin oikein mikään muukaan tähän hätään, eikä Cathrynkaan sano- <spyrreh>: hetkeen paljoakaan. Kissa pyörittelee hetken tuoppiaan heittäen itsekin Reindalin suuntaan harkitsevan vilkaisun, ennen kuin joutuu huokaisemaan. "...saattaa kaiketi hyvinkin olla vain yhteensattuma. Jokin tuollainen ei välttämättä vielä merkitse mitään, kuulostaisi hieman oudolta että tuollaiset satunnaiset ikäihmiset olisivat jonkinlaisissa tekemisissä - <spyrreh>: tuollaisten... otusten kanssa, mutta..." Cathryn empii itsekin lauseensa lopulla kuin ei kuitenkaan olisi varma sanomastaan, kunnes huokaa uudestaan ja kohauttaa olkapäitään. "... mutta oli kuinka oli, olette kyllä oikeassa. Että voisimme sanoa tästä paljoakaan, olisi meidän tiedettävä tästä enemmän. Kukaties ei olisi pahasta vaikka mekin vilkaisisimme hieman <spyrreh>: ympärillemme siellä minne ne otukset ilmaantuivat. Tai kävisimme sen Urpon luona." hän arvelee, kumartuen kohta hetken pohdittuaan poimimaan jotakin lattialta. Cathryn nostaa jätin jättämän säkin käsiinsä jääden hetkeksi pyörittelemään ja tarkastelemaan tätä tarkemmin... tosin varsinaisesti tuskin tietäen itsekään mitä tästä hakee. Mutta kukaties kapineeseen <spyrreh>: olisi saattanut jäädä edes jotain joka viittaisi.... no, johonkin? <Sunbaron>: Reindal miettii hetken, ennen kuin nyökkää. "Meidän on eittämättä kerättävä enemmän tietoa tästä kaikesta. Näin emme tule hullua hurskaammaksi", hän toteaa. Varovainen vilkaisu tavernan suuntaan tosin kertoo, ettei paikalta häipyminen noin vain tule välttämättä olemaan aivan helppoa. Sitten hän kuitenkin hymähtää. - <Sunbaron>: "Itse kävisin ensin haastelemassa sen... Urpon kanssa. Ehkäpä hän osannee kertoa meille jotakin, jos on kerran oikeasti nähnyt noita otuksia aikaisemmin. En tiedä millainen mies on kyseessä, mutta... no, uskoisi hänenkin piittaavan kylänsä hyvinvoinnista", mies toteaa. - <Sunbaron>: Bertel päästää epämääräisen äännähdyksen. "No, se jää nähtäväksi. Kuten sanottua, Urpo asustelee majassaan sen samaisen patsaan hujakoilla. Todennäköisesti löydätte hänet ilman suurempia vaikeuksia. Sitä miestä... ei ole vaikea huomata muutenkaan", tämä lopulta tyytyy ohjeistamaan. - <Sunbaron>: Reindal nyökkää, ennen kuin sitten vilkaisee Cathryniin. "Luuletko, että saat tarjottua jonkin kelpuutettavan selityksen häipymisellemme? Pelkäänpä, että väki juhlituttaisi meitä vaikka koko illan", hän tokaisee ääni jälleen matalana. <spyrreh>: Vaihtoehtoja seuraavalle siirrolle ei lopulta taida edes olla kovinkaan montaa, ja kun Reindal kannattaa ehdotusta silminnäkijän etsimisestä nyökkää Cathrynkin tälle. "Kuulostaa kaiketi parhaalta idealta tähän hätään" hänkin myötää, vaikka silmääkin ohimennen Berteliä aavistuksen epämääräisen ohjeistuksen vuoksi. "...emmeköhän sitten löydä perille" mutistaan- <spyrreh>: lopulta sävyyn kuin nainen olisi jo uumoillut ettei ollut aivan varma olisiko tämä lopulta kuinka hyvä asia, kunnes hän viimein huokaa alistuneesti ja kumoaa lopun oluestaan kurkkuunsa. Reindalin kuiskaus kuitenkin saa vastaukseksi pienen silmien räpäytyksen kuin kissa olisi vasta nyt tullut ajatelleeksi innostuneita kyläläisiä. Kaiketi vain häipyminen ei - <spyrreh>: ollutkaan aivan niin helppoa... Pieni irve käväisi Cathrynin kasvoilla, ennen kuin hän silmää ympärilleen vaivihkaa kuin ties mitä piiritystä arivioiden. "Kaiketi sitä sitten täytyy" hän huokaa, ennen kuin lykkää tavarat jälleen käsistään ja alkaa sitten nousta paikoiltaan. - <spyrreh>: "Kas, taisinpa unohtaa jouseni kaiken keskellä jonnekin. Taitaa olla parasta käydä etsimässä se nyt vielä kun olen suunnilleen selvin päin. Pitäkäähän mieli korkealla sillä aikaa!" katti tokaisee muina kissoina, ennen kuin alkaa kaavailla reittiään takaisin kohti ulko-ovea, kaiketi toivoen ettei kukaan ehdi juhlinnassaan tarttua aiheeseen sen enempää... <Sunbaron>: Moni väestä havahtuu kun Cathryn äkkiä ilmoittaa hukanneensa jousensa. Mokomaa keskeytystä ei selvästikään aivan odotettu, ja muutama avulias kohottaakin ääntään saman tien tarjoutuakseen hakemaan itse mokoman kapistuksen. Reindal kuitenkin tarttuu nopeasti tähän, ja nousee itse pystyyn. - <Sunbaron>: "Totta, minultakin jäi huotra sille tielleen! Tokihan meidän on siivottava jälkemme! Ja sitä paitsi, pelkään pahoin että minun on muutenkin käväistävä nurkan takana. Pakkohan tässä on tehdä tilaa lopulle oluelle!" Reindal tokaisee kovaan ääneen. Väki naurahtelee, eikä kukaan ainakaan ala väittää vastaan kun mies ottaa miekan käteensä ja suuntaa sen kanssa - <Sunbaron>: ovea kohti, kaiketi odottaen naisen seuraavan perässään. - <Sunbaron>: Ohimennen hänet pysäyttää haukahdus pöydän suunnasta. Pieni Onnimanni-koira näyttää saaneen tarpeekseen istuskelusta kaiken keskellä, ja loikkaa alas Bertelin sylistä ennen kuin kipittää nopeasti omistajansa perään. Tällä kertaa sitä ei komenneta jäämään jälkeen. - <Sunbaron>: "No, pitäkäähän nyt sitten huoli siitä, ettei tämä tosiaan pääty kyyneliin", Bertel vielä tokaisee Cathrynille, ennen kuin keskittyy itse taas oluttuoppiinsa. <spyrreh>: Ilmoitus poistua takaisin ulos nappaakin monen huomion nopeasti kuten Reindal oli jo varoittanutkin, eikä moinen tainnut tulla yllätyksenä Cathrynillekaan. Kuitenkin mieskin tarttuu nopeasti verukkeeseen, ja kylän väki tuntuukin tyytyvän tähän. Kissakin nyökyttelee myötäävästi ja heilauttaa kättään hilpeään sävyyn taakseen, samalla kun kääntyy itsekin kohti - <spyrreh>: ovea toisen jäljessä. Haukahdus heidän takaansa muistuttaa kuitenkin nopeasti heitä olemassaolostaan, ja nainenkin vilkaisee puolittaisesti pieneen eläimeen joka kipittää heidän peräänsä ennen kuin nostaa huomionsa jokseenkin jämäkästi muualle. Bertelin varoitus ainakin saa vilkaisun osakseen ennen kuin nainen hymähtää jälleen hieman. - <spyrreh>: "Noh, älä huoli, teemme mitä voimme. Tuskin tämä hyvin päättyisi ainakaan sillä että kukaan ei yrittäisi mitään" hän tokaisee, ennen kuin heilauttaa kättään ja astuu ovesta takaisin ulos. Moinen kuitenkin tuntuu saavan väkisinkin mietteliääksi, varsinkin kun iloinen väkijoukko jää taakse, ja kissa rypistää aavistuksen kulmiaan vilkaistessaan ympärilleen. - <spyrreh>: "Hmh. Tässä onkin selvittelemistä" hän lisääkin lähestulkoon puoliksi itsekseen, ennen kuin huokaa ja suoristautuu. "Noh, etsitään se Urpo sitten pikaisesti, eivätköhän jouseni ja se huotrakin löydy matkan varrelta." hän toteaa, kääntyen sitten jatkaakseen matkaa katua myöten. <Sunbaron>: Tavernan häly ja nopeasti kohonnut tunnelma jäävät taakse kun ovi sulkeutuu. Reindal ei saman tien suori mihinkään suuntaan, vaan vetää syvään henkeä. Totta puhuen hän painuu hetkeksi hieman kumaraankin, ennen kuin sitten rapsuttaa koiraa korvan takaa ja suoristautuu. Hän vilkaisee Cathryniin ja nyökkää. - <Sunbaron>: "Tuo väki saa kyllä aikansa kulumaan ilman meitäkin. Ja meillä lienee tosiaan melkoisesti tekemistä nyt. En tiedä mitä jokin kylähullu voisi oikeasti tietää, mutta... no, toivotaan parasta?" Reindal lopulta toteaa, ennen kuin levittää aavistuksen käsiään. "Kiitos muuten tuosta, on pakko myöntää että juuri nyt en kaipaa tuollaista hälyä", hän vielä lisää - <Sunbaron>: hieman kiusaantuneesti. <spyrreh>: Kissaihminen jää hetkeksi odottelemaan kiireettömästi paikoilleen kun toinen vetää henkeä koiransa keralla, silmäillen samalla puolihuolimattomasti ympärilleen kuin olisi lopulta ajatellut jo kaikkea muuta kuin niin näkemäänsä kuin taakse jätettyä melskettä. Hän nyökkääkin uudemman kerran aavistuksen venytellen toisen sanoille, kuin ei itsekään laittaisi - <spyrreh>: moista pahakseen. "Varmasti saavat. Ainakin tunnelma on nyt huomattavasti parempi kuin aiemmin" hän toteaa myhähtäen, jääden hetkeksi raaputtamaan niskaansa, vaikka joutuukin lopulta vain kohauttamaan harteitaan. "Voi olla ettei siitä paljoakaan saa irti, mutta.... ei kai auta. Jos tuuri käy, kenties se on edes oikeasti nähnyt jotakin jossain, jos ei muuta" - <spyrreh>: hän myötää itsekin jokseenkin skeptisesti, ennen kuin huokaa. "Kuinka vain, meillä ei taida olla nyt paljoa muutakaan vielä. Kaiketi tässä on tullut tehtyä jo melko suuria lupauksia..." hän jää hetkeksi raaputtamaan kuononsa pieltä, havahtuen kuitenkin ajatuksistaan Reindalin kiitoksen vuoksi. Katti vilkaisee uudemman kerran mieheen ennen kuin nyökäyttää - <spyrreh>: aavistuksen. "Ah, eipä kestä. Eiköhän kumpikin meistä keräile hetken ajatuksiaan oikein mielellään" hän kuittaa naurahtaen kevyesti, kuitenkin vakavoituen pian ja luoden toiseen hieman tarkemman katsahduksen. "...kieltämättä näytit hetken aikaa muutenkin hieman huonolta. Jos haluat levätä vielä hetken, niin enköhän minä löydä yhden Urpon itsekin tarpeeksi - <spyrreh>: hyvin" hän lisää, heittäen toiselle puolikysyvän katsahduksen. <Sunbaron>: Reindal nyökkää totta puhuen varsin vakaana Cathrynin toteamukselle tavernan tunnelmasta. "Vielä aamulla tämä koko kylä oli kuin kuolemaantuomittu. Vailla toivoa tai tulevaisuutta. Sanoipa Bertel mitä sanoikaan, heidän uskonsa herättäminen ja rohkaiseminen on tähän hätään ehdottoman tärkeää", hän toteaa varsin ykskantaan. - <Sunbaron>: Puheenaihe kääntyy kuitenkin nopeasti tulevaan, ja mies nyökkää nytkin toisen mietteille siitä, miten eräskin Urpo on löydettävä. Ja sitten, kun hänelle tarjotaan äkkiä mahdollisuutta lepoon, hän pudistaa päätään hanakasti ja jämäkästi. "Ei. Ei, kyllä minä jaksan. Kuten sanottua, aion pitää huolen että tämä asia tulee kuntoon", hän puuskahtaa. - <Sunbaron>: Hetken Reindal on vaiti, ennen kuin vilkaisee toiseen jälleen kiusaantuneesti ja hieman hankalasti. "Tiedän oikein hyvin, etten varmasti näyttänyt kovinkaan... edustavalta äskeisen jäljiltä. Mutta voin nyt jo paremmin. En vain ollut ehtinyt juurikaan... valmistautua äskeiseen, enkä ollut varautunut joutuvani tänään tarttumaan miekkaan. Hölmöä, tiedän, - <Sunbaron>: mutta... no. Kyllä minä jaksan", hän toteaa lopulta, ennen kuin sitten käännähtää kannoillaan ja vilkaisee toista olkansa ylitse. "Tule, mennään. Meillä on asioita hoidettavana", hän tokaisee ennen kuin lähtee tarpomaan varsin reippaasti eteenpäin. Kukaties jopa todistellen. <spyrreh>: Cathryn jää hetkeksi punnitsemaan asioita mielessään päätyen myötäämään toisen toteamusta pienellä myhähdyksellä, ennen kuin huomio kääntyykin lopulta mieheen itseensä. Reindal tyrmää nopeasti ehdotuksen levosta ja kissa jääkin silmäilemään toista hetkeksi, kuitenkin nyökäten viimein. "Eh, no. Jos olet varma. Äskeinen kieltämättä vei varmasti veronsa, - <spyrreh>: varsinkin näin yllättäen, mutta..." hän toteaa viimein kukaties hieman kokeilevaan sävyyn, kunnes huokaa ja kohauttaa harteitaan kun mies kiirehtii jo jämäkästi edelle. Kukaties tekeillä on jotakin enemmän kuin mitä hän saattoi päältäpäin nähdä, mutta... ainakin toinen näytti nyt voivan jo paremmin? "Noh, olet kaiketi oikeassa. Mitä nopeammin löydämme sen - <spyrreh>: tapauksen, pääsemme poiskin" kuitataan ykskantaan ja nainenkin harppoo viimein liikkeelle, vaikka miehen selkä saakin vieläkin ajoittaisia hiljaisia mietteliäitä katseita osakseen. <Sunbaron>: Reindal ei selvästikään halua sen suuremmin keskustella asiasta, vaan astelee jo edellä, tarmokkaasti ja nopeasti. Suunta on ainakin helppo löytää, sillä kuten Bertel aikaisemmin kertoi, kohoaa kylän reunamilla suurehko patsas, joka on helppo nähdä kauempaakin. Sitä kohti Reindal suuntaa, kaartaen vain taistelupaikan kautta. - <Sunbaron>: Mies vilkuilee paikkaa hetken, ennen kuin tyytyy vain noukkimaan miekkansa huotran maasta ja jatkamaan matkaa. Kukaties siksikin, että Orren miehineen näyttää edelleen työskentelevän lähettyvillä. Tältä irtoaakin pisteliäs vilkaisu kaksikon suuntaan. - <Sunbaron>: Kylän reunamilta patsas on helppo nähdä tarkemmin. Kyseessä on ikivanhan kivipaaden päällä kohoava hahmo, joka on totta puhuen jo niin ajan kalvama, että sen piirteet ovat käytännössä kuluneet pois. Ihmismäinen ainakin, mutta mitään tarkempaa on vaikea sanoa. Patsas on suuri ja korkea, ja sen toinen käsi on kauan sitten katkennut. - <Sunbaron>: Reindal katselee mokomaa hetken, ennen kuin vilkaisee ensimmäistä kertaa hetkeen Cathryniin. "En ehtinyt aikaisemmin vilkaista tätä tarkemmin. Mutta on täällä joskus ollut muutakin kuin pelkkä pieni tuppukylä, jos tämä on täällä. Ei patsaita autioon korpeenkaan rakenneta", hän mutisee. - <Sunbaron>: "... ja tuolla on kai meidän Urpomme", mies lisää perään ja osoittaa patsaan toiselle puolelle. Selvästi erillään muista rakennuksista, melko lähellä taaempana kohoavaa metsää, tosiaan nököttää pienoinen tupa. Tai mökki. Tai maja. Joka tapauksessa piskuinen rakennus. Se näyttää siltä, ettei sitä ole hoidettu millään tapaa koskaan, ja että se pysyy pystyssä - <Sunbaron>: todennäköisesti pelkällä hyvällä tahdolla ja tuurilla. Rakennuksen katto puskee sammalta, seinien maali (jos sitä koskaan on ollut) on rapissut aikaa sitten pois, ja ainoa ikkuna-aukko on pieni ja näyttää siltä kuin sitä ei ikinä avattaisi. Ovenpielestä näyttää roikkuvan eläinten luita, ja tönön ympärillä on ties mitä rojua. <Sunbaron>: "... alan nopeasti ymmärtää miksi Bertel suhtautui nihkeästi tähän", Reindal tokaisee... <spyrreh>: Cathryn seuraa itsekin vaiteliaan mietteliäänä perässä kun kaksikko suuntaa eteenpäin. Poikkeaminen taistelupaikan tuntumassa ainakin kertoo nopeasti että vartiosto tuntuu olevan vielä työn touhussa tutkimassa paikkoja, Cathrynin tosin hädin tuskin uhratessa huomiota näiden suuntaan todettuaan joukon olevan läsnä. Hänen jousensa lojuu suunnilleen siellä minne <spyrreh>: hän oli sen alunperin viskannutkin eikä hänenkään tarvinnut etsiskellä tätä kauaakaan, ja pian nainenkin harppoo poimimaan aseensa maasta, heittäen ohimennen pienen yhtälailla happaman vilkaisun taustalta heitä kyräilevän Orrenin suuntaan. Kun matka jatkuu eteenpäin kissallakaan ei selvästikään ole vastaväitteitä moiseen. Patsasta ei ole kovinkaan hankala - <spyrreh>: hoksata keskeltä pikkukylää, ja heidän lähestyessään kapinetta silmäilee petomainen nainenkin rapistunutta ilmestystä aavistuksen kyseenalaisesti. Moinen ei tosiaankaan istu ympäristöönsä kärsineestä olemuksestaan huolimatta, ja Cathrynkin seisahtuu hetkeksi seuraamaan tätä katseellaan ylös saakka, nyökäten Reindalin pohdinnalle. "Taidat olla oikeassa. Mutta <spyrreh>: siitä on kyllä selvästi todella kauan" hän arvelee takaisin, kunnes havahtuu toisen huomautukseen ja osoitukseen. Cathrynkin laskee huomionsa takaisin maan pinnalle ja seuraa toisen osoitusta, joka tosin tuo nopeasti pienen irvistyksen olennon kasvoille. Pieni, rupuinen ja vähintäänkin rähjäinen mökkipaha rojunsa keskellä on varmasti kaikkea muuta kuin - <spyrreh>: kutsuva näky heidän kummankaan mielestä, ja Reindalin huomautus saakin myötäävän nyökkäyksen kunnes nainen kuitenkin päästää pienen alistuneen puuskahduksen ja astuu eteenpäin. "Noh... oli kuinka oli. Paras hoitaa tämä sitten nopeasti pois alta. Toivottavasti saamme siitä irti edes jotakin suunnilleen järkevää, vaikka alan itsekin jo epäillä sitä" - <spyrreh>: hän tuhahtaa, astahtaen sitten vastentahtoisesti kohti mökkiä tätä katseellaan tarkastellen. Ei kaiketi auttanut kuin käydä toimeen.... <Sunbaron>: Näky edessä ei tosiaan taida katsomalla parantua. Reindal huokaisee ennen kuin nyökkää. Hän vilkaisee perässä seuranneeseen Onnimanniin hieman epäluuloisesti, ennen kuin kuitenkin tuntuu päätyvän siihen tulokseen, että koira osaa pitää huolen itsestään. "No, kai me vain... koputamme sitten ovelle ja katsomme mitä tuleman pitää. Ehkä tämä Urpo on ihan leppoisa <Sunbaron>: tapaus?" hän ehdottaa toiveikkaasti, ennen kuin sitten astahtaa Cathrynin vierelle - ja ohikin. Nähtävästi mies päättää ottaa tilanteessa ohjat ja suorii suoraan ovelle. Siinä sivussa hän joutuu väistelemään useampaakin romukasaa, joissa tuntuu olevan kaikkea eläinten jäänteistä (ja jätöksistä) muun väen poisheittämään rojuun. Haju pyyhkäisee inhottavasti - <Sunbaron>: vasten kasvoja... mutta paha kyllä se tuntuu vain lisääntyvän mökkiä lähestyessä. Hän empii hetken sen edessä ja yrittää kuunnella, ennen kuin vilkaisee toiseen melkein kuin voimia hakien, ja kohottaa sitten kättään. Nyrkki jännittyy taakse... ja sitten hän ähkäisee ja loikkaa itse taaemmas, kun kulahtanut ovi äkkiä heilahtaa auki melkeinpä naamalle. - <Sunbaron>: Oven takana, pimeässä oviaukossa, seisoo mies. Hieman lyhyt, melko laiha, määrittelemättömän ikäinen (mutta todennäköisesti ennemmin vanhempi kuin nuorempi) mies, jonka harva tukka sojottaa joka suuntaan, ja joka on sonnustautunut lähinnä ties mihin rätteihin. Parrassaan ja haivenissaan tällä on ties mitä törkyä, risuja ja epämukavan tarkoituksellisen - <Sunbaron>: näköisiä eläintenluita. Ja silmissään harittava, mutta samaan aikaan jollakin tapaa ikävän pisteliäs katse. - <Sunbaron>: Mies tuijottaa kahta eteensä ilmaantunutta hetken vaiti, ennen kuin äkkiä tuhahtaa. "No tulkaa sisään kun siinä olette!" tämä kivahtaa äkkiä epäselkoisella tavalla, johon pystyy vain joku, jonka suussa ei ole kahta hammasta enempää. Ja sitten, mitään muuta sanomatta, tämä äkkiä käännähtää kannoillaan ja astuu takaisin sisään. - <Sunbaron>: Reindal tulee vilkaisseeksi uudelleen Cathryniin aavistuksen epäuskoisena. Ei ehkä vähiten kun ottaa huomioon, että koko talonrähjä on niin pieni, että kolme ihmistä tuskin edes mahtunee sisään... puhumattakaan hajusta ja muista epämukavista seikoista... <spyrreh>: Cathryn ei voi olla luomatta toiseen jokseenkin puolittaista katsetta kun Reindal pohtii toiveikkaasti ettei se mikä edessä odottaa kenties olisikaan niin paha kuin miltä ensinäkemältä vaikuttaisi... oli kuinka oli, naisella ei myöskään selvästi ole vastaanväitettävää siihen kuinka toinen harppoo edelle ja hädintuskin pystyssä pysyvälle ovelle. - <spyrreh>: Naisen petomainen kuono rypistyy hieman hänenkin lähestyessään mutta vaikka luokin varsin vastenmielisen katseen ympäröivään saastaan, onnistuu hän jollakin tavalla vastustamaan halua nostaa kätensä nenänsä suojaksi... kenties siksi, että osaa jo aavistaa ettei moisesta luultavasti olisi edes apua. Hän seisahtuu hieman miehen taakse nyökäten silmänräpäyksen - <spyrreh>: emmittyään toisen kysyvälle katseelle, ja jää sitten itsekin odottamaan kun mies valmistautuu koputtamaan... tosin koskaan ehtimättä näin pitkälle. Kissaihminenkin säpsähtää yllättyneenä kun ovi äkkiä tempaistaan varoituksetta auki heidän edestään, ollen vähällä jo tarrata refleksinomaisesti aseeseensa. Viime hetkellä hän onnistuu kuitenkin pysäyttämään - <spyrreh>: kätensä ennen kuin tämä hipoo sapelin kahvaa, jääden väkisinkin jokseenkin hölmistyneenä tuijottamaan pimeään oviaukkoon ilmaantunutta hahmoa. Tämä ei varmastikaan näyttänyt erityisen vieraanvaraiselta koherentista puhumattakaan kun mies, joka näyttää likimain yhtä rähjäiseltä kuin mökkinsäkin, jää tuijottamaan heitä pistävästi... ennen kuin äkkiä tokaisee - <spyrreh>: melkeinpä komennuksen astua sisälle harpaten itse takaisin pimeään. Cathryn räpyttelee hetken silmiään varsin epäluuloisesti vilkaisten paremman puutteessa Reindaliakin, ennen kuin vastentahtoinen irve käväisee jälleen hänen kuonollaan. Eh, kukaties... tämä ainakin oli jollakin tavalla uumoiltua helpompaa...? Tai jotain? "...egh. Ehkä parasta tehdä niin kuin <spyrreh>: hän haluaa, jos tahdomme saada tästä jotain irti" nainen mutisee lopulta ilmeisen vastentahtoisesti vaikka luo itsekin vähintäänkin kyräilevän katseen pieneen, hädin tuskin pystyssä pysyvään hökkeliin ja tämän pimeään oviaukkoon. Lopulta hän terästää itsensä ja astahtaakin eteenpäin, kurottaen varuillaan päätään ovenpielen editse, pimeään tihrustaen. - <spyrreh>: "Ehm... Tuota. Ihmettelette varmaan mitä varten olemme täällä. Kylän väki kertoi että olet ilmeisesti nähnyt jotakin metsässä joka saattaa liittyä nykyisiin ongelmiin, ja... jos voisitte kertoa tästä, niin... Siitä voisi kukaties olla jotain hyötyä" hän tiedustelee lopulta aavistuksen epäröivään sävyyn, joka tosin yritetään nopeasti piilottaa takaisin - <spyrreh>: tasaisen pinnan alle. Kaikkeen sitä joutuikin.... <Sunbaron>: Reindal ei varsinaisesti vastustele, kun Cathryn astuu ensimmäisenä sisään. Hän seuraa perässä, suu tiukasti viivaksi puristettuna. Mökki ei näytä sisältä juuri sen paremmalta kuin ulkoakaan; pieni ja nuhjuinen. Sisällä ei toisaalta ole niin paljoa tilaa, että rojua olisi yhtä paljon kuin ulkona. Vain pieni pöytä, tulisija ja penkki. Tilaa niiden ympärillä on <Sunbaron>: juuri ja juuri sen verran, että pöydän mahtuu kiertämään. Haju on kuitenkin melkoinen, ja kaikella todennäköisyydellä se tulee ikivanhoista, lattialle levitellyistä oljista, jotka painuvat lommolle jalan alla epämiellyttävästi - niissä röttelön asukaskin kaiken järjen mukaan nukkuu. Nyt tämä istuu jo penkillä ja naputtaa kämmenellään pöydän pintaa . <Sunbaron>: kärsimättömän odottavasti. "Minä tiedän, minä tiedän", mies mutisee samalla (ilmeisesti itsekseen) kun nytkähtelee. Tämä silmää tarkkaan tulijoita, kun nämä astuvat peremmälle. Ei vaikuttuneena, eikä edes erityisen uteliaana. Enemmänkin vain... silmää. Melkein kuin odottaisi näiltä jotakin. Sitten kissamainen nainen avaakin jo suunsa ja esittää asiansa. - <Sunbaron>: Urpoksi kutsuttu mies kuuntelee vaiti, ennen kuin mutristaa suutaan ja töräyttää nenästään. Tämä sylkäisee nurkkaan suuren mustan möykyn, ennen kuin tuhahtaa. "Niin sitä halutaan jotain selville. Aina välillä joku haluaa. Aina jotain halutaan vaan! Mutta koskaanpa ei minulle mitään anneta siitä! Aina vain nyrpistellään ja tivataan! Vaan mitäpäs ajattelitte - <Sunbaron>: antaa jos en muuten sano!?" tämä äkkiä huutaa. Pienessä tilassa se käy pahasti korville. Mies jää silmäämään kaksikkoa melkoisen tarkkaan... <spyrreh>: Röttelön sisätilat näyttävät epäilemättä suunnilleen siltä kuin oli jo osattu pelätä... eikä hajukaan ole ainakaan yhtään uumoiltua miellyttävämpi. Cathryn joutui käyttämään melkoisesti itsehillintää vain ollakseen irvistelemättä ja pidättelemään henkeään miten huomaamattomasti saattoi, vaikka petomainen kuono kieltämättä nytkähteli aavistuksen epämääräiseen <spyrreh>: sävyyn. Rehellisesti kumpaakaan heistä tuskin houkutteli astella sen pidemmälle saastaiseen hökkeliin kuin oli pakko, ja katti seisahtuikin suunnilleen oven suuhun tehden vain tilaa perässä seuraavalle Reindalille. Mökin asukas oli jo asettunut kärsimättömän oloisena pöytänsä ääreen itsekseen mutisten... eikä lopulta näyttänyt alkuunkaan innostuneelta kun - <spyrreh>: Cathryn avasi suunsa esittääkseen kysymyksensä. Kissan korvat vetäytyivät paljonpuhuvasti taaksepäin kun mies äkkiä sylkäisi nurkkaan ja ärähti sitten äänekkäästi ja ilmeisen epämieltyneenä kysymykseensä. Cathryn ei näyttänyt olevan itsekään alkuunkaan hyvillään moisesta ja olennon kuonolle lipsahti hetkeksi avoimempi irvistys kun kova ääni kaikui pienessä - <spyrreh>: tilassa, ja hän kohottikin nopeasti kättään. "Kuulkaahan nyt, eikö se mitä täällä on meneillään ole yhtälailla teidänkin ongelmanne?" nainen töksäytti takaisin jokseenkin terävästi ennen kuin ehti hillitä itsensä. "Me olemme täällä yrittämässä auttaa tämän asian ratkaisussa, joten ei pitäisi olla kohtuutonta että kertoisitte jos tiedätte jotain!" hän lisäsi, <spyrreh>: ennen kuin henkäisi kaiketi kootakseen itsään. "Noh, kaiketi voit saada kolikon vaivoistasi, jos todella tiedät jotain. Jos et, niin sitten voimme tutkia asioita itsekin" Cathryn jatkoi silmänräpäyksen harkittuaan, vaikka joutuikin puuskahtamaan aavistuksen tuskastuneesti. Tuskin oli lopulta odottamatonta että joku tällainen tapaus halusi maksua mistä tahansa <spyrreh>: ja kaiketi he pääsisivät helpommalla jos edes yrittäisivät myötäillä tätä jotenkin... vaikka toisaalta, Cathryn rehellisesti harkitsi jo puolittaista mahdollisuutta vain pyörähtää ympäri ja painua takaisin ulos tekemään mitä tahansa muuta. Mökin löyhkä oli jo hyvää vauhtia aiheuttamassa hänelle orastavaa päänsärkyä... tämän asukkaasta puhumattakaan. <Sunbaron>: Mökin asukas kuuntelee naisen sanoja kyräillen, ennen kuin sitten tuhahtaa. "Nii-in! Niin se sanoo nyt! Sanoo että on kaukkien ongelma ja että auttaa pitäisi! Niin se nyt sanoo! Vaan koskapa ovat minua auttaneet kun on ollut minun ongelma!? Minua vain irvistellään, niin! Ajetaan pois kylästä, niin! Se on niiden ongelma, kun eivät minua halua!" mies nurisee ja <Sunbaron>: naputtaa pöydänpintaa painokkaammin, suorastaan kuumeisesti. Reindal liikahtaa hieman epämukavasti, muttei sano mitään. Urpokin vaikenee kun kissamainen nainen tuntuu kuitenkin olevan aikeissa tekaista jonkin aivan oikean tarjouksen. Sen tämä kuunteleekin kiinnostuneemmin... ja tuhahtaa sitten uudelleen. - <Sunbaron>: "Rahaa se tarjoaa! Kolikon ihan! Isojen maiden lantteja, niin! Vaan missäs minä sen käytän!? Ei täällä sellaisilla mitään tee! Ei ainakaan jos on minä! Ja minä olen minä! Nii-in! Pidä lanttisi! Jos haluatte mtiään tietää niin annatte jotain mitä haluan! Ja kun en itse tiedä niin saattepa keksiä!" Urpo pamauattaa, ja sitten pamauttaa kädellään pöytää niin että <Sunbaron>: tosiaankin pamahtaa... <spyrreh>: Cathryn tuskin olisi saattanut väittää olevansa yllättynyt siitä ettei epämääräisen näköinen (ja hajuinen) Urpo tuntunut osoittautuvan yhtään enempää yhteistyönhaluiseksi. Nainen rypisti aavistuksen kulmiaan miehen valituksille ja ärinälle, päästäen jokseenkin tuskastuneen puuskahduksen. "Ymmärrän että sellainen on tietysti ikävää, mutta ikävä kyllä me emme - <spyrreh>: sille voi paljoakaan. Ja jos kylälle tapahtuu jotakin, niin kyllä sinunkin olemisesi muuttuu nopeasti entistä ikävämmäksi" hän tokaisee takaisin. Maksu selvästikin saa rähjäisen miehen valpastumaan mutta raha ei olekaan tämän mieleen, eikä Cathryn voi olla pyöräyttämättä silmiään tälle. Mies vaatii kovaan ääneen jotakin, jota ei edes itse tiedä haluavansa ja <spyrreh>: kissa heittääkin Reindalille vieressään tuskastuneen vilkaisun, ennen kuin hetken empivän (taikka punnitsevan) hiljaisuuden jälkeen henkäisee uudestaan. "Niinpä niin. Kaiketi minulla on ainakin hyvä arvaus" kissa tuhahtaa viimein, alkaen sitten kaivella jotakin laukustaan. Esille ilmaantuu pienehkö nassakka joka tuoksahtaa epäilyttävästi viiniltä, ja jopa - <spyrreh>: hölskyy lupaavasti kun nainen vetää tämän käteensä. "Tämä on hyvää viiniä. Tosin, saa kyllä vaatia jo jotakin kunnollista jos tämän haluat. Todistapa, että todella tiedät jotakin hyödyllistä" nainen tokaisee, hölskyttäen ohimennen nassakkaa kädessään nuhjuista miestä silmäillen. <Sunbaron>: Urpo ei juuri vakuutu naisen vetäessä mukaan sen yksinkertaisen tosiseikan, että kylä on tällekin elinehto, pitipä siitä tai ei. Mies tuhahtaa melkein kohtalokkaalla tavalla, joka kukaties kielii viestiään siitä, ettei mokoma erakko edes piittaa asiasta niin hirvittävän paljoa. Jälleen tämä kuitenkin valpastuu hieman, kun kissa alkaa tehdä uutta tarjousta. - <Sunbaron>: Ukko syynää tarkkaan nassakkaa jonka katti kiskoo esille, vaitonaisena mutta pisteliäänä. Silmät seuraavat ja korvat kuuntelevat, ja käsi naputtaa taas mietteliäästi pöydänpintaa. Reindalkin tuntuu jo huokaisevan hieman; varmastihan hyvä väkijuoma on omiaan mokoman kylähullun suostutteluun. - <Sunbaron>: ... vaan ei. Äkkiä mies tuhahtaa uudestaan ja sylkäisee taas nurkkaan. "Kännejä tarjoaa nyt! Juu-u! Mitään muuta, hullulta nuppi täyteen ja hyvä tulee, nii-in! Pidä litkusi, minulla on omatkin! Eipä muuten olisi kestänyt! Omani teen jo, nii-in! Pidä pehmoiset mehusi, pirtu riittää minulle!" Urpo tuhahtaa ja pudistelee päätään. - <Sunbaron>: "Antakaa jotain mitä ei muuten saa! Antakaa jotain mitä haluan! Jotain millä on väliä! Nii-in! Antakaa jotain mistä on iloa minulle!" mies tiukkaa, entistäkin kärsimättömämmän näköisenä. <spyrreh>: Kukaties hetken alkaa näyttää lupaavammalta kun Cathryn esittelee viininassakkaansa, mutta sekin riemu loppuu lyhyeen. Kissakin räpäyttää silmiään jokseenkin yllättyneenä kun jopa tämä tarjous tyrmätään, vain uuden kärsimättömän tiukkauksen keralla. Selvästikin tämä oli osoittautumassa kuitenkin melkoisesti hankalammaksi kuin oli uumoiltu, ja hetkeksi - <spyrreh>: nainenkin jää kyräilemään vaativaa Urpoa kiiluvilla silmillään, kaikkea muuta kuin ilahtuneena tästä käänteestä. "No johan on. Kärttää minkä kärttää, vaikka ei edes tiedä mitä" katti puuskahtaa, lykäten nassakkansa tuskastuneesti takaisin kantamuksiinsa. Rähjäinen mies saa uuden jokseenkin pisteliään katseen vaatimuksineen, ja hetken aikaa nainen - <spyrreh>: tuijotteleekin tätä hiljaa, kunnes tuhahtaa uudemman kerran kuin kyllästyneenä moiseen touhuun. "Tuhlaamme aikaamme. Tuskin tuo mitään tietää kuitenkaan. Se vain yrittää nyhtää meistä irti mitä saa, ei tämä ole vaivan arvoista" tokaistaan närkästyneenä, ennen kuin kissa nykäisee laukkunsa takaisin olalleen ja kääntyy kuin harppoakseen ulos. - <spyrreh>: Tosin vaivihkaa tämä vilkaisee vielä taakseen olkansa ylitse kuin nähdäkseen reagoiko mies jotenkin... tai sitten muuten vain, kuka tiesi?
|
|
|
Post by submarine on Feb 9, 2017 7:08:32 GMT 3
<Sunbaron>: Cathryn astahtaa kauemmas, teeskennellen jo häipyvänsä sen siliän tien. Kukaties mokoma olisi voinut toimiakin, mutta taitaa olla mahdotonta sanoa varmasti, sillä naisen vetäytyessä Reindal astahtaa äkkiä jämäkästi tämän paikalle, sikäli kuin nyt pienessä tuvassa juuri pystyy astahtelemaan muutenkaan. Hänen elkeissään on määrätietoisuutta, kuin hän olisi - <Sunbaron>: suorastaan aikeissa tehdä jotakin huomattavasti ratkaisevampaa. - <Sunbaron>: Lyhyenläntä Urpo jää kyräilemään tätäkin, nyt etualalle astuvaa kuokkavierastaan epäluuloisesti. Reindal vetää henkeä... ja kumartaa äkkiä niin syvään, että on vähällä iskeä päänsä nuhjuisen pöydän pintaan. - <Sunbaron>: "Pyydän anteeksi. Olet kutsunut meidät taloosi, mutta sen sijaan että olisimme olleet hyviä vieraita, olemme tulleet vaatimaan sinulta ja tarjoamaan sinulle lahjuksia. Vannon, ettei toverini tässä ole tarkoittanut pahaa, vaan ainoastaan ajatellut tämän kylän parasta. Siitä huolimattakin pyydän anteeksi meidän kummankin puolestamme. En aio vaatia sinulta - <Sunbaron>: mitään, enkä yritä lahjoa sinua millään. Sen sijaan minä vetoan sinuun ja toivon apuasi, sillä uskomme että vain sinulla on vastauksia, joita kiperästi kaipaamme. Kiitämme sinua vieraanvaraisuudestasi, vaikka ymmärrän ettei sinulla ole ollut siihen juurikaan syitä. Lupaan myös, nähtyäni ja kuultuani tolastasi, että puhun kyläläisten kanssa ja vaadin, että he- <Sunbaron>: kohtelisivat sinua paremmin. En tarjoa tätä vastapalveluksena, vaan osoituksena hyvistä aikeistamme. Toivon, että tartut tähän ystävyydenosoitukseen ja autat meitä, mutta mitään en vaadi!" Reindal puuskahtaa pitkästi ja kuuluvasti. Ja sitten hän jää kumaraan, tarjoten ukolle näköalan päälakeensa ja aikaa sulatella sanojaan. - <Sunbaron>: Urpo jääkin kyräilemään tätä melkoisen, suorastaan epäluuloisen hiljaisuuden varassa. Tätä tämä ei selvästikään ole odottanut, eikä osaa myöskään heti vastata. Kaikessa hiljaisuudessa tämän katse alkaakin nyt kääntyä jo poispäin astuneen naisen suuntaan, kuin hakien joko vahvistusta tai kiistävää elettä. - <Sunbaron>: Samaan tapaan Reindalkin katsahtaa silmäkulmastaan toisen suuntaan, enemmänkin tarkkaavaisena kuin vedoten tai anellen. Nyt on aika lähestyä asiaa toisin... <spyrreh>: Cathrynilla taisi ollakin jo oma suunnitelmansa siitä mitä seuraavaksi olisi parasta tehdä, mutta alkoi nopeasti vaikuttaa siltä että niin oli jollakulla toisellakin. Jo lähestulkoon ulos aikova nainen hämmentyi selvästi kun sivustalla pysytellyt Reindal äkkiä harppasikin eteenpäin kohti mokomaa puliukkoa kuin jotain kaavaillen... ja kumarsi sitten varsin - <spyrreh>: syvään ja nöyrästi. Jos kyseinen Urpo ei ollut tätä odottanut niin ei kyllä ollut Cathrynkaan, ja hetkeksi hänkin harhautui kesken aikeidensa jääden vain tuijottamaan miestä rehellisen typertyneenä tämän puhuessa. Siinä murenivat väkisinkin yhdessä silmänräpäyksessä kaikki mitä hän oli mahdollisesti aikonut, eikä kissa selvästikään osannut hetkeen suhtautua - <spyrreh>: moiseen käänteeseen joka heitti kaiken päälaelleen. Tovin verran pienessä, saastaisessa tuvassa vallitsi raskas hiljaisuus kun niin rähjäinen mies kuin kissaihminenkin tuijottivat Reindalia sanattomiksi typertyneinä. Pian alkoivat Urpon silmät kuitenkin liikehtiä myös oven suuhun juuttuneen kissan suuntaan enemmän tai vähemmän kysyvinä, joka tuntui saavan - <spyrreh>: naisenkin viimein havahtumaan aavistuksen. Olento räpäytti silmiään, tosin saaden aluksi ilmoille vain jonkinlaisen epämääräisen ähkäisyntapaisen. Katse kävi niin rähjäisessä miehessä kuin aavistuksen terävöityen odottavassa Reindalissakin kuin yrittäen parhaansa mukaan setviä oliko tässä jokin koira haudattuna, ennen kuin vihreä katse kääntyi harhailemaan - <spyrreh>: jonnekin seinille ja olento puuskahti uudemman kerran. "No... no niin kai sitten! Kaiketi me sitten... teemme voitavamme jos... jos nyt edes tiedät mitään!" hän töksäytti lopulta hampaidensa lomasta. Nopeasti katti vaikeni jälleen happamasti (mutta vaikeni kuitenkin) jääden häntäänsä vispaten ja käsivarret rinnalle kiskaistuna pälyilemään epämääräisesti, - <spyrreh>: kaiketi yrittäen epätoivoisesti vielä pelastaa edes rippeitä ylpeydestään. Jos moinen enää oli mahdollistakaan. <Sunbaron>: Loppujen lopuksi Cathryn avaa kuin avaakin suunsa. Vastaus ei tosin ole läheskään yhtä nöyrä kuin Reindalin, ja totta puhuen ukko pöytänsä takana kurtistaakin kulmiaan siihen malliin, ettei aivan usko mokoman vilpittömyyteen. Sitten kuitenkin, äkkiä ja varoittamatta, Reindalin toinen käsi pyyhkäisee tämän suuntaan ja kiskaisee naisen kunnolla vierelleen... ja <Sunbaron>: huomattavasti kumarampaan. Otteessa on tiettyä lujuutta, joka kertoo että juuri nyt ei ole purnaamisen aika. Mies ei kuitenkaan sano mitään, vaan pysyttelee vaiti ja kumarassa. Urponkin ilme tuntuu hieman pehmenevän - joskin syynä saattaa olla kopean naisen eittämättä kokema nöyryytyskin. Joka tapauksessa, oikeaan suuntaan kukaties. - <Sunbaron>: Hetken verran Cathrynin lopulta kumarrettuakin vallitsee tuvassa painostava, odotuttava hiljaisuus. Kukaties Urpo joutuu tosiaankin pohtimaan melkoisesti miten edes ottaisi asian... tai sitten tämä nauttii edes yhden ainoan kerran saamastaan vallasta. Joka tapauksessa tämä antaa odottaa itseään. Ennen kuin sitten lopulta, melkeinpä kiusaantuneesti, mies avaa- <Sunbaron>: suunsa. <Sunbaron>: "No. Olen minä jotain nähnyt. Juu-u. Metsässä. Ja yöllä. Yöllä metsässä. Ja muutenkin. Niitä isoja... isoja rääpäleitä! Metsään ovat asettuneet nyt, siellä kiertelevät. Mutta eivät kuulu sinne. Tulevat muualta. Syvemmältä! Syvältä, syvältä. En edes minä mene sinne. Liian syviä paikkoja! Pahoja, vanhoja paikkoja. Paha juttu kun sieltä nousee asioita", Urpo - <Sunbaron>: lopultakin puuskahtaa. Mies tuntuu kuitenkin hukkuvan ajatuksiinsa, ja alkaa mutista itsekseen jotakin käsittämätöntä, nyppien samalla partaansa ja kulmakarvojaan hajamielisesti. Uhkaa tulla taas hiljaista... <spyrreh>: Kaiketi kyseessä jonkinlainen myönnytys Cathrynille edes myötäillä tällaista tämän verran, mutta taisi siltikin olla liikaa toivottu että moinen olisi kelvannut Reindalin huomattavasti... suoremman kumarruksen rinnalla. Katti tuskin arvosti tippaakaan tällä hetkellä saamaansa huomiota varsinkin kun jo muutenkin hyvin kiusallinen tilanne kävi nopeasti entistä- <spyrreh>: kiusallisemmaksi. Jo valmiiksi äärimmäisen vaivautunut katti ehti päästää yllättyneen, vastahankaisen sihahduksen kun mies äkkiä kurottikin tarraamaan häneen, ja varsin nopeasti tyrmistynyt nainen löysikin itsensä tämän viereen varsin alleviivaavasti kiskaistuna. Häntä olennon takana pörhistyi entisestään ja vihreät silmät loivat jo varsin pistävän katseen - <spyrreh>: tämän suuntaan, mutta vaikka olento hetkellisesti jännittyikin, päätyi tämä lopulta tulokseen että vastahanka tuskin toisi enää minkäänlaista tulosta mihinkään. Hetken tämä pihisi itsekseen kunnes lopulta salli kiskoa itsensä alemmas, ja jopa noudatti esimerkkiä kumartaen päätään pitkin hampain. Kaikesta huolimatta, niin epämiellyttävää kuin moinen - <spyrreh>: epäilemättä olikin, toi tämä kuitenkin jopa jonkinlaisia tuloksia. Pian vanha Urpo avasikin jälleen suunsa, tosin huomattavasti eri sävyyn aiemmasta kärttämisestään, joka saikin Cathryninkin kohottamaan aavistuksen kulmiaan. Nainen vilkaisi ukon suuntaan punnitsevasti arvioiden tämän kertomaa, ennen kuin yrittikin nykäistä jälleen selkänsä suorempaan. - <spyrreh>: "Niitä siis liikkuu siellä enemmänkin? Useinkin? Missä siellä?" hän töksäytti, rypistäen otsaansa. Ukko saattoi kuin saattoikin olla oikeasti nähnyt jotain...? Ellei tämä kaikki ollut vain tämän omaa harhaisuutta... <Sunbaron>: Tällä kertaa Reindal ei varsinaisesti estä Cathrynia seisomasta suorin selin - tai kukaties hän on sen verran kiinnostunut kuulemastaan itsekin ettei ehdi. Joka tapauksessa nainen saa taas seistä pystypäin. Urpokin tuntuu sallivan mokoman, sillä ukko havahtuu hätkähtäen naisen kohottaessa ääntään, vilkaisee tähän ja nyökkää sitten yllättävän sopuisasti tämän- <Sunbaron>: sanoille. "Siellä ne ovat. Useampi niitä on, juu. En minä niitä laskenut ole, mutta monta", hän toteaa ja kohottaa oikean kätensä sormet levällään. Vaikea sanoa, onko se tarkoitettu ilmaisemaan jonkinlaista määrää (etenkin, kun miehen keskisormi on pelkkä katkennut tynkä), mutta hetken tämä kuitenkin pitelee kättään painokkaasti näkyvissä. - <Sunbaron>: "Siellä, syvällä. Ei ole polkuja siellä. Syvällä, siellä minne väki ei mene. Siellä missä on teitä... syvemmälle. Vielä syvemmälle. Sieltä ne ovat tulleet. Nyt ne ovat täällä. Minä olen ne nähnyt. Kaukaa, tietysti kaukaa. Eivät osaa olla täällä. Eläimiä pelottelevat, eivät saa kiinnikään mitään. Ovat hukassa. Kylää katselevat. Ovat vihaisia", Urpo mutisee. - <Sunbaron>: Mies näyttää olevan taas aikeissa unohtua omiin maailmoihinsa. Jotakin tämä kuitenkin mutisee vielä perään: "Ja nainenkin on metsässä. Ikää on, mutta vetreä silti. Juu-u. Sekaisin on metsä", tämä mutisee ja jää taas nykimään partaansa katse harittaen. <spyrreh>: Hetkeksi äskeinen nöyryytyskin saa odottaa, kun tämä tuokin pöytään jopa jonkinlaisia vastauksiakin, vaikkakin jokseenkin ympäripyöreitä sellaisia. Cathrynkin jää kuuntelemaan ja punnitsemaan tätä kaikkea mittaillen Urpoa hiljaa katseellaan kuin harkiten kuinka tolkuissaan mies on kertoessaan jotakin tällaista, ennen kuin katse vaeltaa kohti Reindaliakin. - <spyrreh>: Jokin kuitenkin saa naisenkin valpastumaan nopeasti. "...nainen? Mikä nainen? Onko siellä joku muukin?" hän tiedustelee kurtistaen kulmiaan entisestään. Jos koko asetelma ei olisi ollut kyseenalainen muutenkin, jokin tällainen kyllä sotkee kuvioita entisestään... Ehkä hän olisi saattanut saada jonkinlaista käsitystä moisesta kertomuksesta muuten, mutta tämä - <spyrreh>: viimeinen pala ei tuntunut sopivan kuvaan mitenkään järkevästi. "Oletko varma että... Tarkoitan, jos siellä onkin ollut joku nainen jostain syystä, hän ei välttämättä liity ainakaan näihin tapahtumiin" kissa lisää skeptisesti, jääden odottamaan vastausta. <Sunbaron>: Urpo kurtistaa kulmiaan mokomille epäilyksille, mutta enemmänkin hankalana koko asiasta kuin ärtyneenä. Tämä pudistaa hanakasti ja varmana päätään. "Liittyy, liittyy. Kyllä liittyy. Kaikki liittyy kaikkeen ja tämä liittyy niihin. Tarkkailee niitä. Vakoilee. Urkkii. Ei mene luokse, pysyy kaukana, mutta urkkii kyllä. Ja minä urkin kaikkia. Kyläläisiäkin urkin.- <Sunbaron>: Mutta nyt urkin näitä. Kaikki liittyy", Urpo mutisee ja pudistelee edelleen päätään. "Tietää miten liikkuu metsässä, se nainen. Tietää mitä tekee, juu. Ei tule kylään, mutta lähellä käy sekin. On valpas, ei voi mennä liian lähelle. Mutta siellä se on. Kaikki täällä näin", mies puuskahtaa ja levittelee käsiään. - <Sunbaron>: Reindalkin kuritistaa mietteliäänä kulmiaan, tietämättä selvästikään mitä mokomasta pitäisi tarkalleen ottaen ajatella. Hän pysyy kuitenkin vaiti, nyt kun Cathryn tuntuu päässeen kiinni asioihin. Hajamielinen ja harittavakatseinen ukko vain ei tunnu turhan aloitteelliselta. Milläpä kysymyksellä jostakin tällaisesta edes saisi kunnollista selkoa... ? <spyrreh>: Nyt kun Urpo tuntuu viimein pääseen puhumaan, tuntuukin tästä irtoavan yhtä jos toista... vaikkakin toinen toistaan kyseenalaisempia asioita. Cathrynkin tuntuu hetkeksi unohtaneen kiusaantuneisuutensa (tai toivoen muidenkin unohtavan) käyden sen sijaan mietteliääksi kaiken edessä. Hän pui asioita mielessään kuunnellen ohimennen vaatetustaan kädellään - <spyrreh>: pudistellen mutta keskeyttämättä, vaikka olento päätyykin rypistämään jälleen kulmiaan kerran jos toisenkin. "...kuulostat melkoisen varmalta tuosta" huomautetaankin kohta jokseenkin ykskantaan. "Sinä... oletko sitten ´urkkinut´ tätä kaikkea kauankin? Onko se nainen jonkinlainen... paikallinen erakko? Oletko puhunut hänelle?" lisää kysymyksiä seuraa nopeasti- <spyrreh>: toistaan Cathrynin sulateltua hetken kuulemaansa, ennen kuin kiinteän mietteliäs katse kääntyy jälleen nuhjuiseen mieheen. "Kukaties meidän olisi hyvä jututtaa tätä... mystistä naisihmistäkin. Voitko näyttää missä olet nähnyt hänet? Tai niitä... olentoja?" kissa jatkaa. Hän tuntuu saaneen jälleen kiinni ajatuksistaan ja harhautuneen hetkeksi näiden lomaan, - <spyrreh>: yrittäen setviä näistä edes jonkinlaista selkoa. Kaiketi tämä kaikki on kuitenkin jo nyt melkoisesti enemmän kuin hän olisi olettanut aiemmin... <Sunbaron>: "Ei se nainen mitään paikallisia ole, ei! Vähän aikaa on vasta kierrellyt ja katsellut. Se katselee ja kiertelee. Ei pääse lähelle, se on terävä. Osaa kulkea. Isot rääpäleet eivät osaa. Mutta silti ne ovat siellä. Minun paikoissa. Koskevat minun paikkoihin siellä!" Urpo vastaa ärähtäen. Mies tuntuu kiihtyvän melkoisesti omista sanoistaan ja melkein pui - <Sunbaron>: nyrkkiä niiden päälle, selvästikin vihaisena tunkeilijoista. Mutta vielä vähemmän tämä tuntuu perustavan naisen jatkokysymyksestä. "Minä en sinne mene! En! En nyt kun kaikki on sekaisin! Minun asiat ovat sekoittaneet! Ei voi sielläkään enää olla! Sinne menette, niin! Etsitte itse!" mies vastaa yrmeästi ja pudistelee päätään varsin jämäkästi, siihen malliin - <Sunbaron>: etteivät kauniit sanat ole tällä kertaa kääntämässä tämän päätä. - <Sunbaron>: Hetken tämä on vaiti, ennen kuin vilkaisee syrjäkarein kaksikkoon kodissaan. "Siellä on vanhoja paikkoja, juu. Syviä paikkoja. Väki ei mene sinne, pelkäävät. Mutta ei ole vaikea löytää, ei. Ei jos menee sinne. Seuraa merkkejä", mies mutisee, ennen kuin vaikenee mietteliäänä... <spyrreh>: Cathryn ei salaillut paljoakaan mielenliikkeitään tämän oudon tarinan suhteen, kun olento jäi kuuntelemaan nuhjuisen miehen vastausta. Hän kurtisti entisestään kulmiaan ristien käsivartensa uudemman kerran rinnalleen, mutta tästäkään huolimatta nainen ei keskeyttänyt vaan kuunteli terävästi katseellaan miestä tarkkaillen. Hän vaikutti ennenkaikkea - <spyrreh>: mietteliäältä vaikka olemuksessa häivähti aavistus arviointiakin kuin nainen ei olisi ollut täysin vakuuttunut siitä ettei edes osa tästä ollut mokoman puliukon omia kuvitelmia... mutta lopulta osaamatta vain kuitata juttuja tällaiseksi kaiken jälkeen. He olivat jo todistaneet ominkin silmin aivan tarpeeksi kyseenalaisuuksia todetakseen että moinen saattoi - <spyrreh>: hyvinkin olla mahdollista... puhumattakaan siitä, että muutkin kyläläiset olivat jo puhuneet jonkinlaisesta oudosta hiipparista.... Kissa tuntui hetkeksi lähestulkoon jättävän Urpon pienen purkauksen omaan arvoonsa varsinkin kun tapaus kieltäytyi kovaan ääneen astumasta jalallaankaan lähelle koko paikkaa. Ei sillä, että Cathryn olisi ollut moisesta edes - <spyrreh>: erityisen yllättynyt. Hiljaiseksi käynyt nainen loi lyhyen vilkaisun silmäkulmastaan Reindaliin ennen kuin nyökäytti hieman päätään, oikeastaan enemmän itselleen kuin varsinaisesti hajanaisesti mutisevalle miehelle. "Hmm. Sellaisista paikoista kyllä ilmaantuu välillä yhtä jos toistakin.... outoa. Kukaties tässä kaikessa on kuin onkin jonkinlaista järkeä" hän <spyrreh>: pohdiskeli puoliääneen, vaikkakin mutristaen kuonoaan kaikkea muuta kuin ilahtuneena moisesta. "...en varsinaisesti perusta moisista noidanpesistä, mutta... No. Jos täällä on jotakin sellaista, niin se epäilemättä liittyy kaikkeen. Ehkä tästä sotkusta voi saada jotakin tolkkua jos löytää sen paikan. Tai sen hiipparin" hän lisää korvallistaan raapien, ennen - <spyrreh>: kuin nyökkää uudemman kerran ja käännähtää itsekseen mietteliäästi hymisten kuin aikeissa jo lähestulkoon harppoa menemään. Hän tuntui ainakin mielestään saaneen ajatuksineen otteen jostakin, joka jo oli osoittanut kaiken hyvin lupaavaan suuntaan... <Sunbaron>: Reindal vilkaisee mietteliäästi Cathrynin suuntaan, kun tämä näyttää olevan aikeissa jo poistua paikalta. Tällä kertaa hän ei estele naista. Totta puhuen mies näyttää itsekin pohdiskelevan yhtä jos toistakin asiaa, niin Urpon sanomisia kuin toisenkin. Loppujen lopuksi hän käännähtääkin sitten tuvan asukkaan suuntaan, ja kumartaa vielä kerran tälle. - <Sunbaron>: "Kiitos, sinusta on ollut paljon apua. Kuten sanottua, lupaan puhua kyläläisille siitä, miten sinua on kohdeltu", Reindal tokaisee vielä, ennen kuin kääntyy sitten itsekin ja seuraa toista ulos pienestä, ahtaasta ja suoraan sanottuna törkyisestä mökistä. Lyhyt ukko jää vilkuilemaan vaiti heidän peräänsä, sanomatta kuitenkaan yhtään mitään... - <Sunbaron>: Ulkopuolella, muutaman pitkän askeleen päässä tuvan ovelta, istuskelee edelleen Onnimanni. Pieni koira vilkaisee melkeinpä aavistuksen paheksuvasti ulos astuvaa naista, eikä totta puhuen näytä juuri sen huojentuneemmalta Reindalin näkemisestäkään. Reindal itse hengittää tosin paljonkin kevyemmin nyt, päästyään ulkoilmaan - vaikka joutuukin väistelemään - <Sunbaron>: roskaröykkiöitä tuvan ulkopuolella. - <Sunbaron>: "No. Olihan siitä sitten hyötyä kuitenkin", mies tokaisee ilmoille pienen matkan päässä. Sanoissa on tunnustelevaa kepeyttä, kuin hän kokeilisi ilmapiiriä nyt. Kukaties äskeinen ei mennyt aivan kaikista mieluisimmalla tavalla... <spyrreh>: Petomainen nainen pysähtyi vielä hetkeksi mietteliäästi kun Reindal jäi jälkeen lausumaan kiitoksensa nuhjuiselle puliukolle. Cathryn ei näyttänyt aikovan protestoida, mutta ei kyllä puuttuakaan asiaan vaan jatkaen pian menoaan ulos tunkkaisesta mökintapaisesta. Hän joutui ohimennen harppaamaan hieman sivummalle välttyäkseen kävelemästä suoraan ulkona - <spyrreh>: odottavan koiran ylitse, mutta tämäkin tehtiin kuin epähuomiossa, ilman suurtakaan huomiota (epäilyttävän paheksuvalta näyttävän) eläimen suuntaan. Käsivartensa vieläkin rinnalle ristittynä ja kevyen mietteliäänä kynsiään naputellen olento jäikin vähäeleisesti odottamaan perässä seuraavaa miestä kun tämäkin astui takaisin lähestulkoon yhtä likaiselle, mutta - <spyrreh>: sentään vähemmän tukahduttavalle pihamaalle. Katti kuittasi toisen varovaisen kommentin pienellä mitäänsanomattomalla myhähdyksellä, kohauttaen sitten samaan - <spyrreh>: puolihuolimattomaan tapaan harteitaan. "Niin kaiketi. Ehkä ukko sitten jopa tiesi jotain... ellei ole jo niin syvällä omissa harhoissaan että ei enää erota näitä totuudesta" hän totesi hetken mietittyään. Tovin verran nainen raaputti harkitsevasti kuonosa pieltä, kunnes häntä tämän perässä kuitenkin heilahti terävästi, - <spyrreh>: ja vihreät silmät kääntyivät viimein pistävinä kohti miestä. "...mutta katsokin että tuo oli viimeinen kerta että teet noin, tai teen naamastasi vielä litteämmän" hän sihahti, kunnes pyörähti viimein harppomaan närkästynein askelin kauemmas mökistä. Kaiketi moinen touhu oli sittenkin kirpaissut ylpeyttä jonkin verran... vaikka tämä tuntuikin sentään jäävän - <spyrreh>: nyreään ja happamaan luimisteluun. "No. Parempi joka tapauksessa mennä tekemään jotakin järkevämpää nyt jos meillä kerran on jonkinlainen suunta" nainen tokaisi taakseen, puolelta toiselle heilahtelevan häntänsä ylitse. <Sunbaron>: Hetken verran ehtii näyttää siltä että Cathryn olisi painamassa villaisella äskeisen. Reindal rentoutuukin jo hieman ja näyttää olevan aikeissa vastata jotakin, mutta hätkähtää sitten aavistuksen verran, kun nainen suorastaan sähähtääkin hänelle uhkauksen siitä, mitä on luvassa jos mokoma koskaan toistuu. - <Sunbaron>: Hän vilkuilee hetken naisen perään, ennen kuin mutkistaa suutaan ja astuu tämän jälkeen, totta puhuen sen näköisenä ettei ole aivan yhtä valmis vain unohtamaankaan mokomaa. "Kaiketi se on... ymmärrettävää. Mutta tilanne oli äsken leviämässä käsiin, ja tein mitä parhaaksi katsoin. Se myös toimi... puhumattakaan siitä, ettei se ollut aiheetonta", hän tokaisee - <Sunbaron>: takaisin ja heittää toisen takaraivolle hieman napakamman katseen. "Tuollaisella väellä on syytä olla katkeraa. Emmekä me olleet hänelle kuin muukalaisia, jotka tulivat vaatimaan sitä mitä halusivat. Halusin vain osoittaa hänelle, että emme ole niitä, jotka hänet ovat ajaneet elämään omissa jätöksissään tuollaiseen huussiin", hän lisää vakaasti. - <Sunbaron>: "En usko, että menetimme mitään osoittamalla äsken hieman pitkämielisyyttä. Enkä usko, että olisimme saaneet hänestä kiusattua mitään ulos", mies vielä puuskahtaa. <spyrreh>: Jo katua myöten harppova Cathryn ei varsinaisesti näytä ilahtuvan siitä, että äskeinen välikohtaus otettiin (kaikesta happamuudesta huolimatta) vielä puheeksi, ja tämä heittääkin uuden pistävämmänpuoleisen katseen taakseen kun Reindal vastasi, kuulostamatta oikeastaan edes erityisen katuvalta. Moinen saa hännän heilahtamaan jälleen terävämmin, ennen kuin - <spyrreh>: katti puuskahtaa ja heilauttaa tuskastuneesti kättään. "Tietenkään meillä ei ole mitään tekemistä hänen ja hänen tilanteensa kanssa! Mehän yritämme vain selvitellä asioita! Kyllä se olisi puhunut vielä kun olisi hoksannut että ei voi vain yrittää kyniä meitä epämääräisillä jutuillaan" hän puuskahti. "...ja olisimme luultavasti saaneet kyllä kaiken itsekin - <spyrreh>: selville. Vaikka hän kaiketi... ainakin nopeutti asioita. Jos tuo höpinä nyt pitää paikkansa" katti päätyi kuitenkin jupisemaan hetken epäröityään. Kaiketi ainakin puolittaista myönnytystä seurasi uusi harteiden kohautus, ja ilmoille päästettiin jokseenkin dramaattinen syvä puuskahdus. "No. Toivottavasti olet tyytyväinen että olimme kaiketi onnekkaita. - <spyrreh>: Vaikka meidän täytyy siltikin vielä keksiä mitä teemme tälle kirotulle sotkulle. Tämä taitaa olla melkoisesti mutkikkaampi asetelma kuin aluksi näytti" Cathryn jatkoi kurtistaen aavistuksen kulmiaan, tällä kertaa sentään enemmän mietteliäästi. Kaiketi tilanteen pointti olisi lopulta muualla kuin äskeisessä tapauksessa... - <spyrreh>: vaikka moinen toikin happaman maun suuhun. <Sunbaron>: Reindal mutristaa suutaan jälleen, mutta ei totta puhuen näytä vihaiselta tai edes yrmeältä. Kukaties enemmänkin tyytymättömältä tai... valittelevalta. Hän silmäilee hetken Cathryniin, joka tuntuu itsepintaisesti pysyvän kannassaan, ennen kuin sitten huokaisee. "Halju asenne. Mutta ei mitenkään tuntematon", hän myöntää, ennen kuin tuntuu itsekin saavan - <Sunbaron>: tarpeekseen aiheesta. Hän kumartuu ohimennen pyyhkäisemään pienen koiransa päätä, ennen kuin sitten nyökkää toisen sanoille siitä, miten heidän täytyy joka tapauksessa nyt laatia jonkinlaisia suunnitelmia asioiden suhteen, olipa tietoa saatu tai ei. "Meidän pitää olla varuillamme. Siitä naisesta emme tiedä mitään, emmekä siitä mitä hän oikein aikoo. Lisäksi - <Sunbaron>: metsä on meille tuntematon. Jos Urpoon on uskominen, niin ne jätitkään eivät ilmeisesti ole liiaksi kotonaan siellä. Mutta vaarallista se silti on", hän toteaa raapien leukaansa. - <Sunbaron>: "Minun mielestäni meidän ei ole hyvä lähteä enää tänään minnekään. En usko että ne aikovat palata enää tänään kun saivat tällaista vastarintaa. Meidän on paras levätä ja kerätä voimiamme ja valmistautua miten pystymme. Paras myös katsoa, nyt kun Orren on varmaankin saanut jo potkittua rojua tarpeekseen, että miten paljon vahinkoja lopulta tuli. Ehkä löydämme- <Sunbaron>: siinä samalla jotakin vihiä siitä, minkä kanssa edes olemme tekemisissä", mies mietiskelee ääneen. Hän vilkaisee toisen suuntaan, melkein kuin hakien jonkinlaista vahvistusta lopulta varsin ympäripyöreille suunnitelmilleen. Perusjärkeviä, yksinkertaisia ajatuksia, ei mitään sen erikoisempaa. <spyrreh>: "Älä ole typerä. Ei se ole mikään asenne vaan järkeä" katti tuhahtaa tuskastuneesti (tai mahdollisesti härkäpäisesti) moisille vihjailuille, kuitenkin hetken kiusallisesti ympärilleen pälyiltyään hänkin tarttui nopeasti jokseenkin helpompaan aiheeseen. Jos ei kadonnut, niin ainakin hetken happamuus vedettiin jälleen jonnekin pinnan alle kun kattikin jäi - <spyrreh>: puimaan enemmän sitä mitä nyt oli saatu selville, ja mitä tämän suhteen olisi parasta tehdä. Cathryn harkitsi hetken Reindalin huomiota kunnes nyökkäsi hieman hyväksyvämmin. "Tässä on kyllä yhtä jos toistakin kyseenalaista... eikä kaikkein vähiten se nainen, jos hän todellakin on olemassa" hän tuhahti, rypistäen sitten kuonoaan. - <spyrreh>: "Enemmän minua tosin huolettaa jos tähän tosiaan liittyy jotakin... luonnotonta. En pahemmin perusta noitakeinoista ja ties mistä muusta vastaavasta. Tarvitsemme epäilemättä enemmän tietoa kaikesta" katti joutui myöntämään, vaikkakin aavistus turhautuneisuutta äänessään. "Hmmh. No, nyt samantien korpeen ryntääminen olisikin epäilemättä typerää... ja oli - <spyrreh>: kuinka oli, haluan kyllä sen aiemman jälkeen unet ja ruokaa ennen kuin lähden samaan touhuun uudestaan. Saattaahan se olla että Orrenilta jäi jotakin huomaamatta jos katselemme itsekin ympärillemme... vaikka parempi varmaan olla hieman varuillaan vartiostonväenkin suhteen nyt." Cathryn vaikeni jälleen hetkeksi, antaen mietteliään katseensa kulkeutua kohti - <spyrreh>: aiemman taistelun tapahtumapaikkaa. Halusi myöntää tämän tai ei, hänelläkään ei ollut sen parempia ideoita tähän hätään... Oli kaiketi parasta yrittää ottaa selville mitä saattoi kylästä käsin ennen kuin ryntäsi suin päin mihinkään... <Sunbaron>: Mokoma kärkevä aihe ei selvästikään sovi tähän aikaan ja paikkaan, ja Reindalkin on vain ja ainoastaan tyytyväinen kun se saadaan jätettyä taakse... vaikka näyttääkin pahasti siltä, ettei kaksikolla tosiaankaan ole yhteistä säveltä tämän asian suhteen. Silti, juuri nyt on parempi keskittyä olennaiseen. Mies valpastuu kun toinenkin alkaa miettiä tilannetta - <Sunbaron>: ääneen. - <Sunbaron>: Totta puhuen näyttää siltä, että jokin naisen sanoissa saa hänessä taas aikaan vastahankaisuutta. "On totta, ettei Orren ollut millään tavalla lämmin meitä kohtaan aikaisemmin, mutta mielestäni olisi silti parempi pysyä mahdollisimman avoimena ja yhteistyöhaluisena asioista. Jos alamme yrmistellä väelle täällä, emme tee lopulta mitään kenenkään hyväksi", - <Sunbaron>: Reindal tokaisee. Hetken aikaa hän näyttää hieman hankalalta, ennen kuin sitten vilkaisee kylää kohti. "Tällainen tilanne edellyttää yhteishenkeä. Meidän pitää saada väki uskomaan tähän, ja mahdollisuuksiinsa. Kuten myös Orren miehineen. Sillä tavoin tämä tulee onnistumaan", hän lisää vielä. <spyrreh>: Hankalan asetelman pohdinta huomattavasti käytännöllisemmältä kannalta on selvästi tervetullutta molemmille. Kissamainen häntä heilahtelee vieläkin tuon tuostakin epämääräisesti, mutta nainenkin keskittyi jo muihin asioihin, vaikka tuijottelikin toistaiseksi lähinnä ympärilleen harkitessaan heidän mahdollisuuksiaan. Kun Reindal puuttui puheeseen keskeyttäen - <spyrreh>: hänen ajatuksensa kissakin vilkaisi jälleen toiseen, kieltämättä itsekin hieman nihkeästi saamistaan vastaväitteistä. Hän empi hetken kuin aikoen tarttua asiaan, kunnes tämä kuitenkin hetken kuluttua puuskahti jälleen pienesti ja heilautti sitten käsivarsiaan jokseenkin periksiantavasti. "Ehh. No, niin kaiketi. Meillä on tarpeeksi tekemistä tässä jo varmasti- <spyrreh>: muutenkin. Mutta en kyllä silti pahemmin luota siihen mieheen... tai ole erityisen yllättynyt jos hän päättää vielä tehdä jotakin typerää" nainen mutisi lopulta, päätyen lähinnä huokaamaan. Varsinaista vastaanväitettävää Reindalin huomioon ei kuitenkaan tainnut varsinaisesti löytyä vaikka katti ei vaikuttanutkaan erityisen vakuuttuneelta Orrenista. - <spyrreh>: "Kukaties he ovat edes löytäneet jotakin hyödyllistä. Luulisi että niin isot otukset jättäisivät edes jotakin jälkeensä" lisättiin vielä, samalla kun vihreiden silmien huomio alkoi jo kääntyä punnitsevasti kohti aiempaa taistelutannerta. <Sunbaron>: Reindal nyökkää, mutta huokaisee kuitenkin melkoisen epämukavasti. "He ovat peloissaan eivätkä tiedä mitä tehdä. He tuskin ovat koskaan nähneet mitään tällaista. Heidän koko maailmansa on murskattu ja rikottu. Enpä ihmettele, että he ovat valmiita tekemään harkitsemattomia ja epäilemään aivan kaikkia. Sitä näkee aivan liiaksi nykyään. Sota ja levottomuus ovat <Sunbaron>: kaikkialla", mies huokaisee. Hän pudistelee päätään ja heittään naiseen vielä yhden katseen pää aavistuksen kallellaan. "Joten... no, yritä olla ottamatta niitä asioita henkilökohtaisesti. Mikäli pystymme näyttämään heille voivamme tuoda takaisin edes pienen osan heidän turvastaan ja rauhastaan, niin eivätköhän hekin lämpene meille", hän jatkaa. - <Sunbaron>: Reindal antaa sanojensa häilyä hetken, ennen kuin astahtaa eteenpäin, kohti aikaisemman taistelun paikkaa. "Mennään. Toivon tosiaan että olet oikeassa. Jos emme löydä minkäänlaisia jälkiä äskeisestä, alamme tosiaankin olla hataralla pohjalla tämän kaiken suhteen. Edes jokin vihje siitä miten ne oikein katosivat olisi varsin tervetullut", hän tokaisee vielä. <spyrreh>: Cathrynkin tuntuu jäävän hetkeksi vaiteliaasti punnitsemaan kaikkea. Hänen olemuksessaan oli vieläkin annos synkeyttä, mutta katti nyökkäsi silti pienellä viiveellä miehen huomiolle. Olisi kaiketi varsin epäreilua odottaa pienen kylän väen osaavan suhtautua johonkin tällaiseen tai itse julistautuneisiin "sankareihin"... vaikka Reindalin huomautus näyttääkin - <spyrreh>: hieman rikkovan naisen pohdiskeluja ja saavan Cathrynin luomaan toiseen uuden puolittaisen vilkaisun. "Mitä? En tietenkään, älä ole hölmö! Mutta... olisi silti typerää vain... jättää varautumatta asioihin" hän tokaisi, puuskahtaen sitten uudemman kerran ennen kuin harppoi itsekin toisen perään. Kissansilmät käyvätkin pian tutkailemaan ympäristöä, - <spyrreh>: kunnes tovin tarkasteltuaan suuntasi askelensa vieläkin jokseenkin varautunein elkein sinne, jonne kolmas olento oli kadonnut pimeytensä sekaan. Tämä oli epäilemättä ollut se kaikkein kyseenalaisin ainakin kissan järjen mukaan... ja kukaties tämä liittyi myös kahden muunkin katoamiseen... <Sunbaron>: Kylänväki vaikuttaa edelleen juhlivan hirviöiden lyömistä tavernassa, ja raitti on kovin rauhallinen. Kaksikko saapuu ladon lähituntumaan kaikessa hiljaisuudessa. Vartijat eivät ole vielä saaneet hävityksen jälkiä siivottua, vaan tuhoa on vieläkin melkoisesti. Murjottu sianraato on kylläkin kannettu pois - kukapa sitä nyt hyvää lihaa tuhlaisi? - <Sunbaron>: Vartijat itsekin näyttävät siirtyneen muualle, mikä kaikista hyväntahtoisista puheista huolimattakin saattaa olla hyvä. Reindal ei ainakaan valita. Hän suuntaa samalle paikalle kuin Cathrynkin, vilkuillen ympärilleen jokseenkin mietteliäästi ja valppaana. Nopeakin silmäys saa hänet kuitenkin päästämään mietteliään äännähdyksen. - <Sunbaron>: "Tästä voi tulla hankalaa. Kaikki paikat on aivan myllätty. Sen mitä ne otukset eivät ruhoillaan saaneet runnottua, hoiti kyllä ihmettelevä väkijoukko", mies toteaa. Hän vilkuilee ympärilleen, ennen kuin katse kiinnittyy siihen paikkaan, johon mystinen ja luonnoton pimeys aikaisemmin tulvahti. Paikkaa ei pysty mitenkään erottamaan ympäristöstään, samanlaista <Sunbaron>: mutaista maata, mutta siinä se kuitenkin tapahtui. Viereisen talon seinän vieressä, niin että tuvan seinäkin peittyi. Eipä tosin niin, että seinälläkään näkyisi mitään. Pelkkä puinen seinä ja avonainen ikkuna... - <Sunbaron>: "No. Millä tavalla ajattelit etsiä merkkejä?" Reindal heittää toiselle. Hän itse ei selvästi tiedä edes mistä aloittaa... <spyrreh>: Cathrynkaan oli tuskin ollut aivan varma mitä oli odottanut näkevänsä ennen kuin he saivat tapahtumapaikan eteensä... ja kun näin viimein kävi, häivähti kissankin kasvoilla pieni irve aivan vain silkan sekasotkun edessä. Jos joku oli toivonut saattavansa etsiä mahdollisia jalanjälkiä tai vastaavaa, taisi moinen olla melkoisen turha toivo... - <spyrreh>: "No... ainakin väki on toistaiseksi muualla puuhastelemassa omiaan" nainenkin mutisi, suunnatessaan sitten kohti paikkaa, joka tosin ei enää eronnut ympäristöstään mitenkään. Siitäkin huolimatta katti lähestyi varuillaan kuin olisi uumoillut otuksen saattaneen jättää jälkeensä jonkinlaisen ansan... jota tosin ei myöskään lopulta löytynyt. - <spyrreh>: Kissaihminen asteli varovaisesti paikan ympäri kuonoaan rypistäen, luoden epäluuloisen katseen myös kaiken tuntumassa pönöttävään mökkiinkin. Reindalin kysymys sai hänet kuitenkin havahtumaan tarpeeksi heittääkseen jälleen pikaisen katseen miehen suuntaan, ennen kuin katti irvisti jälleen pienesti pyyhkiessään katseellaan kaoottisen näyn ylitse. - <spyrreh>: "Me... kaiketi meidän on vain yritettävä toivoa että aivan kaikkea ei olisi tallattu pilalle" hän mutisi pyykäisten sormensa harjasmaisen kuontalonsa lävitse. "Minä poimin jo sen säkinkin talteen, mutta en ainakaan nähnyt siinäkään mitään ihmeellistä. Mutta pakkohan tässä on jotakin tolkkua olla. Voimme varmaankin olettaa että ne tulivat jostakin ja myös - <spyrreh>: häipyivät, elleivät ne kaikki kolme pysty vain katoamaan noitakeinoin. Ehkä voisimme yrittää etsiä ladon ympäriltä jos löytäisimme mistä suunnasta ne hiippailivat tänne" hän ehdottaa hetken harkittuaan. Cathryn tosin ei pidä vielä kiirettä, nojaten hetkeksi mietteliäänä selkänsä vasten mökin seinää luodessaan aavistuksen empivän silmäyksen - <spyrreh>: kohti miestäkin, vaikka taisi näyttää siltä että tälläkään ei tainnut olla parempaa ajatusta... Nainen ei voinut olla vielä kumartumatta tutkimaan tallattua maata jo kadonneen pimeyden kohdalta, ja kurottautumatta vielä kurkistamaan epäluuloisesti läheiseen avoimeen ikkunaankin, siitäkin huolimatta että tämä taisi olla aivan liian pieni jotta mikään otuksista <spyrreh>: olisi voinut vain luikkia tästä sisällekään. <Sunbaron>: Reindal miettii hetken samalla kun katsoo ympärilleen. Hän nyökkää Cathrynin sanoille, joissa on lopulta melkoisesti järkeä. Jostakin otukset tulivat, ja johonkin ne menivät... tai niin sitä ainakin olettaisi. "Ne kyllä tuntuivat vain katoavan niine hyvineen, mutta... no. Harva asia noin vain katoaa", hän osaa lopulta vain mutista epäluuloisesti. - <Sunbaron>: Mies tuijottelee hetken lähinnä vain kysymyksiä herättävää näkymää suorastaan aristellen, ennen kuin kuitenkin puuskahtaa. "... soturin pahin vihollinen on epätietoisuus. Se ajaa virheisiin ja tekee vaaroista suurempia kuin ne ovatkaan. Jos pystyy käyttämään epätietoisuutta hyväkseen, on jo voittanut. Tärkeintä on olla antamatta arvailulle sijaa ja nähtävä - <Sunbaron>: asiat empimättä", hän toteaa sitten. Sanat kuulostavat melkeinpä harjoitelluilta, tai ainakin niissä on painoa joka kertoo ettei kyseessä ole vain satunnainen ajatus. Hän vilkaisee kissaan. "Näin minun opettajani opetti. Hän tiesi kyllä mistä puhui", hän tokaisee. - <Sunbaron>: Cathryn näyttää kiinnostuvan kuitenkin jostakin muusta, ja Reindal kohottaa kulmaansa, ennen kuin seuraa perässä tämän kurotteleman, avonaisen ikkunanräppänän suuntaan. "Hieman outoa, että se on vain jätetty noin", hän toteaa, ennen kuin kurottaa itsekin, enemmänkin uteliaisuudesta kuin epäluuloisuuttaan, tarkastamaan mokoman. - <Sunbaron>: Näkymä sisälle saa miehen kuitenkin kurtistamaan kulmiaan. "Tuohan on mutaa. Katsohan", hän tokaisee, osoittaen sormellaan sisään ikkunasta. Lattialla sen edessä on tosiaankin mutaa, kuin joku olisi loikannut sisään niine hyvineen... <spyrreh>: "Jos ne todellakin vain katosivat ilmaan, sitten niitä ei ole mahdollista jäljittää millään ilveellä. Mutta jos tämä on jonkinlainen temppu... kuka tietää" Cathrynkaan ei osaa kuin kohauttaa aavistuksen verran harteitaan toisen jokseenkin vastahakoiselle pohdinnalle. Moinen aavistus oli epäilemättä kiusannut jo hänenkin mieltään, eikä ajatus näin vahvoja - <spyrreh>: noitakeinoja taitavista jäteistä rehellisesti rohkaissut häntäkään. Kun Reindal äkkiä puhui uudestaan heittäen suorastaan harjoitellulta kuulostavan mietteen katti vilkaisi miestä puolittaisen uteliaasti, kunnes hetken pohdittuaan nyökkäsi. "Hm. Taidat olla oikeassa. Ei anneta niille otuksille ainakaan sitä etua" nainen totesi, suoristautuen itsekin hieman. - <spyrreh>: Cathryn kävikin pian toimeen vaikka mudaksi tallatun maan tutkiskelu ei tainnut tälläkään kertaa paljastaa mitään uutta... mutta jotakin mätää asetelmassa oli. Nainen itsekin taisi kurkistaa mökin ikkunaan lähestulkoon periaatteesta kuin oikeasti olettaen jätin jotenkin kiemurrelleen tästä läpi, mutta Reindalinkin astahtaessa lähemmäs rypistyvät hänenkin - <spyrreh>: kulmansa nopeasti. Jos hän oli aikeissa vastata miehen pohdintaan jotakin unohtui tämä nopeasti kun oudosta yksityiskohdasta paljastui nopeasti jotakin suorastaan... epäilyttävää. Kissaihmisestä irtosi varovainen, entistä skeptisempi äännähdys kun hänenkin kiiluvat silmänsä jäivät tarkastelemaan lattialle levinnyttä mutaa. - <spyrreh>: "Se... kukaties sitä on vain roiskunut sisälle avonaisesta ikkunasta" hän arveli, kuitenkin venyttäen sanojaan tapaan joka kieli naisenkin jo aavistelevan jotain. Hän vaikeni hetkeksi vilkaisten miestä olkansa yli. "Ole varuillasi. En tiedä mistä on kyse, mutta jokin tässä on pielessä" hän varoitti, - <spyrreh>: ennen kuin äkkiä nosti kätensä ikkunalaudalle kuin ponnistaakseen sisälle hämärään rakennukseen. Niin hölmöltä kuin ajatus siitä tuntuikin, että jätti olisi jotenkin paennut sisälle pienestä ikkunasta, ei Cathryn siltikään aikonut jättää jotakin tällaista vain tarkastamatta.... vaikka se tarkoittaisikin jonkun taloon livahtamista. <Sunbaron>: Reindal tuijottaa ikkunasta sisään pitkän tovin. Tupa näyttää muuten siistiltä, eikä se eroa nopealla vilkaisulla siitä, mitä sellaisen nyt olettaisi olevan. Mutta ikkunan edessä on mutaa, eikä pelkästään jonkin satunnaisen roiskeen verran. Kunnon läntti, sellainen joka näyttää varsin tarkoitukselliselta. "... me emme nähneet tätä ikkunaa sen pimeyden aikana" <Sunbaron>: mies toteaa. Hän vilkaisee loppuakin taloa epäluuloisesti, osaamatta sanoa oikein, mitään järkevämpääkään asiasta. "Jos joku olisi paennut sen kaiken keskellä tuohon taloon, niin... no. En usko että kukaan ehti miettiäkään jotakin tupaa äsken. Jos tänne olisi livahtanut joku... olisi tämä voinut varmasti häipyä kaikessa rauhassa", hän mutisee kokeilevasti - <Sunbaron>: ääneen. - <Sunbaron>: "... siis jos ei olisi valtava jätti", hän lisää kuitenkin nopeasti, kuin osoittaakseen ettei ole kuitenkaan niin hölmö että olisi unohtanut jotain näin keskeistä. Mutta silti, asiaa on vaikea sivuuttaakaan... - <Sunbaron>: "Se ei välttämättä ole mitään. Mutta enpä minä mitään muuta näe missään muutallakaan", Reindal lopulta puuskahtaa. Hän laskee kätensä miekkansa kahvalle, ennen kuin vilkaisee kuitenkin vielä sivulleen. Pieni koira, Onnimanni, tuijottaa huolestuneesti kaksikkoa. - <Sunbaron>: "... tuntemattomaan ei ole järkevää loikata noin vain", hän toteaa ääni astetta matalammalla, vilkaisten samalla Cathryniin. Jos talo tosiaan epäilyttää heitä, miten mokoman suhteen pitäisi toimia... ? <spyrreh>: Vaikutti siltä, että heidän molempien ajatukset olivat uhkaavasti suuntaamassa likimain samoille raiteille. Cathryn kuunteli toisen pohdintoja vakavana ja ilmeisen punnitsevana, nyökäten itsekin. "Ehkä se ei ole mitään... mutta jos olemmekin väärässä, on kaiketi huomattavasti pienempi paha tarkistaa turhanpäiten kuin jättää se huomiotta" hän myötäsi, - <spyrreh>: aavistuksen ääntään madaltaen. Hänelläkään ei ollut aavistustakaan miten yksikään valtavista otuksista olisi voinut onnistua keplottelemaan itsensä sisälle, mutta jokin tässä pienessä epäkohdassa haiskahti ja pahasti... Kissa päätyykin lopulta nopeasti jonkinlaiseen lopputulokseen ja astahtaakin lähemmäs ikkunaa, kuitenkin vilkaisten vielä taakseen Reindalin- <spyrreh>: varoituksen vuoksi. "Empimälläkään emme saa mitään selville. Kunhan vilkaisen, niin tiedämme onko siinä jotakin vai ei. Huudan jos löydän jotakin" nainen tokaisi lopulta. Kun kaiken turhauttavan epätietoisuuden keskellä osui kohdalle edes jotakin potentiaalisen konkreettista, hän ei aikonut päästää moista vain livahtamaankaan vaan tarttui siihen suorastaan - <spyrreh>: kärkkäästi. "Älä huoli, tuskin siellä jättiläistä on. Tai ainakaan kovinkaan montaa" katti heitti vielä kuin jonkinlaista kevennystä hakien, ennen kuin vielä sormillaan sapeleitaan pyyhkäisten tarrasi uudemman kerran ikkunalautaan ja ponnisti ylös. Avoimesta ikkunasta kapuaminen ei lopulta tainnut olla loputtoman vaikeaa ketterälle katille, ja pian tämä - <spyrreh>: jo työnsikin päänsä ikkunasta, kiiluvia silmiään hämärässä siristellen ennen kuin astui mutaiselle lattialle. Toinen käsi oli jälleen noussut varautunein elkein sapelin kahvalle kun hän nuuski ympärilleen, repaleisten korvienkin liikahdellessa ympärilleen kuunnellen. Jos sisällä jotain oli, hän aikoi vakaasti selvittää tämän... <Sunbaron>: Reindal näyttää siltä kuin olisi aikeissa väittää vastaan, kieltää naista astumasta yksin pimeään tupaan tai tarjoutua itse menemään ensin. Miehen käsi miekalla jännittyykin, mutta sitten hän irvistää. Kukaties aikaisemman taistelun jälkimainingit eivät vieläkään ole tasaantuneet. Lopulta hän huokaiseekin, ummistaa silmänsä ja nyökkää. - <Sunbaron>: "Selvä. Ole varuillasi, minä tarkkailen tilannetta täältä. Jos tuolla on jotakin, olet alakynnessä siellä. Noin ahtaassa paikassa et pysty olemaan nopea tai ketterä", mies kuitenkin varoittaa. Hän heittää merkitsevän vilkaisun naisen sapeleihin, joita tämä aikaisemmin käytti varsin vauhdikkaasti. Lopulta hän ei voi kuitenkaan muutakaan kuin jäädä käsi miekan- <Sunbaron>: kahvalla ulos odottamaan. - <Sunbaron>: Sisällä tuvassa vaikuttaa ainakin nopealla arviolla melkoisen rauhalliselta. Pieni talo on vaiti ja hämärä. Mikään ei suoralta kädeltä ainakaan reagoi sisään kiipeävään kissaan - ainoastaan jos kuivahtanut muta rusahtaa jalkojen alla. Sitä näyttää olevan muuallakin ikkunan lähettyvillä, siihen malliin että joku on selvästikin kierrellyt kuraisin jaloin. - <Sunbaron>: Jäljet johtavat tupaa hallitsevan pöydän alle. Sieltä ne eivät sitten jatkukaan enää mihinkään. Liekö tunkeilijan jalkoihin tarttunut lika vain kuivahtanut... vai eikö talo kukaties olekaan niin tyhjä kuin miltä vaikuttaa? <spyrreh>: Reindal ei selvästikään varsinaisesti ihastunut hänen aikeisiinsa, mutta ei lopulta estellytkään, kaiketi itsekään parempia ideoita omaamatta. Cathryn vilkaisi vielä lyhyesti toiseen ennen kuin nyökkäsi jälleen, kääntäen jännittyneen huomionsa sisälle taloon. "Tuskin pystyvät olemaan mitkään jätitkään. Jos siellä jollain ilveellä sellaisia edes on" - <spyrreh>: nainen huomautti pyyhkäisten epäilyksensä määrätietoisesti sivuun, ennen kuin kapusikin ikkunalaudan ylitse. Hämärä mökki ei varsinaisesti kutsunut sisälle, mutta ainakaan häntä ei heti toivottanut tervetulleeksi ilmeinen väijytys kun katti pudottautui likaiselle lattialle. Kiiluvat kissansilmät kiersivät tupaa, samalla kun kuono nuuhki ilmaa, ja pian naisen- <spyrreh>: kulmat painuivatkin entistä epäluuloisempaan kurttuun. "Joku on kuljeskellut täällä" hän sihahti taakseen ennen kuin astui peremmälle. Hetken verran hän seisoi hämärässä kuunnellen ja silmiään totutellen, yrittäen arvioida näkemäänsä. Lopulta vähintäänkin epäilyttävät mutaiset jäljet tuntuivat kulkeutuvan kohti tuvan suurta pöytää, tavalla joka sai hänet - <spyrreh>: hetkeksi tuijottamaan varsin kyseenalaisesti. Tuskin huonekalun alla nyt ainakaan jättejä piileskeli...? Pitkät kynnet naputtivat sapelin kahvaa, kunnes nainen viimein astahti varuillaan eteenpäin aistejaan terästäen, ja kumartui. Rehellisesti hän tunsi olonsa jokseenkin typeräksi, mutta yritti kuitenkin pitää edes sen verran etäisyyttä pöytään kuin tuvassa - <spyrreh>: nyt saattoi, kurkistellessaan tämän alle...
|
|
|
Post by spyrre on Feb 20, 2017 4:01:32 GMT 3
<Sunbaron>: Reindalin tihrustaessa tilannetta ikkunan luona kiertää Cathryn tupaa ja tarkastaa tilannetta. Lopulta katsottavaa ei ole erityisen paljoa, ja auttamatta huomio kiinnittyy keskellä lattiaa nököttävään pitkään pöytään, jonka alle mutaiset jäljet tuntuvat johtavan. Mitään ei kuulu tai näy, mutta pienessä tilassa asian voi lopulta tarkastaa varmasti vain - <Sunbaron>: kumartumalla katsomaan - kuten nainen sitten tekeekin. Reindalkin tuntuu jännittyvän ja valpastuvan ulkopuolella, viimeistään toisen ilmoituksen vuoksi. Lopulta hän ei voi kuitenkaan oikein muutakaan kuin tihrustaa, kun toinen lopulta kyyristyy pöydän luokse... - <Sunbaron>: ... pöydän alla vain ei, ikävä kyllä (tai onneksi?) tunnu olevan yhtikäs mitään. Mokoma näyttää juuri niin tyhjältä kuin voisi odottaakin. Lattia pöydän alla on kyllä varsin mutainen, mutta mitään muuta ei varsinaisesti tunnu näkyvän... tai ehkäpä kuitenkin. Pöydän alla nököttää pieni mytty. Aluksi sitä voisi luulla hiirenraadoksi, mutta totta puhuen sillä - <Sunbaron>: näyttää olevan siivet. Nahkaiset siivet. Tai yksi siipi, jos tarkkoja ollaan. Näyttää siltä kuin jokin (talon kissa, kukaties?) olisi nakerrellut mokomaa. Siihen se on kuitenkin jätetty. Ja siihen loppuvat jäljetkin, mudan ilmeisesti kuivuttua liikaa että piiloutuja olisi häipyessään enää jättänyt sitä jälkeensä. - <Sunbaron>: "Näkyykö siellä mitään?" Reindal tiedustelee varovaisesti. <spyrreh>: Cathryn olisi tuskin osannut itsekään sanoa mitä olisi odottanut kumartuessaan enemmän tai vähemmän epäröiden lattialle, pöydän alle nähdäkseen. Siitäkin huolimatta soturinvaistot saivat hänet jännittyneeksi ja sormet kiertymään sapeleiden kahvoille samalla kun kiiluva katse jäi pyyhkimään hämärää huonekalun alla. Katti siristi silmiään entisestään antaessaan <spyrreh>: epäluuloisen huomionsa pyyhkiä näyn ylitse, kerran jos toisenkin, ennen kuin hänen hampaidensa lomasta karkasi pieni (kenties pettynyt) sihahdus. "Mutaa, lähinnä. Näyttäisi siltä että jäljet loppuvat" vastattiin pienellä viiveellä Reindalin varovaiseen kysymykseen. Petomainen kuono rypistyi, ennen kuin nainen suoristautui rivakasti hiljaa itsekseen manaten. - <spyrreh>: "Yritä kiertää mökki, ja katso näkyykö ulkona mitään! Jos täällä on ollut jotain, se on tainnut jo livahtaa jonnekin" hän huikkasi takaisin ulos. Hetken hän kyhnytti kiusallisesti niskaansa ennen kuin pyörähti itsekin liikkeelle, kiertäen ja tutkien pienen tuvan uudestaan entistä tarkemmin. Lopulta, kaiketi haluamatta myöntää tappiotaan nainen palasi - <spyrreh>: takaisin pöydänkin luokse, kumartuen uudestaan. Tällä kertaa hän kurkisti viimein suoraan tyhjäksi todettuun piiloon, tarkastellen kyseenalaisia mutaisia jälkiä... sekä outoa pientä raatoa kaiken keskellä. Tämä tuskin näytti millään tavalla miltään, mutta tässä oli silti jotakin hyvin... outoa ja sattumaan sopimatonta, joka viimein sai Cathrynin poimimaan - <spyrreh>: pienen otusvainajan ylös tämän ainoasta siivestä lähemmin katsottavaksi. Niin absurdilta kuin ajatus mökkiin piiloutuneista (ja ilmeisesti kuolleiksi lepakoiksi muuttuneista?) jäteistä olikin, tuntuivat nämä oudot jäljet silti aivan liian raskauttavilta ollakseen vain sattumaakaan.... <Sunbaron>: Reindal kohottaa ensin kulmiaan, ja kurtistaa niitä sitten. Mokomat löydöt tuntuvat synnyttävän enemmän kysymyksiä kuin vastaavan mihinkään. Lopulta hän kuitenkin nyökkää. "Selvä. En tiedä paljonko tästä mylläkästä erottaa, mutta... no, yritän parhaani", <Sunbaron>: Reindal kohottaa ensin kulmiaan, ja kurtistaa niitä sitten. Mokomat löydöt tuntuvat synnyttävän enemmän kysymyksiä kuin vastaavan mihinkään. Lopulta hän kuitenkin nyökkää. "Selvä. En tiedä paljonko tästä mylläkästä erottaa, mutta... no, yritän parhaani", mies toteaa, ennen kuin katoaa näkyvistä kiertämään taloa. Sisällä hiljaisuus tuntuu vain syvenevän. - <Sunbaron>: Mitä pieneen raatoon tulee, näyttää kyseessä tosiaankin olevan lepakko. Varsin tavallinen, mitäänsanomaton lepakkon. Pieni, musta, nahkasiipinen otus, joka on eittämättä nyt varsin kuollut - ei tosin erityisen pitkään. Jokin on nakerrellut otusta, ja veri näyttää vielä melkeinpä tuoreelta. Nopeasti arvioiden voisi myös todeta, että otusta on pureskellut jokin <Sunbaron>: Kissaa suurempi. Ei mikään valtava, mutta kuitenkin... - <Sunbaron>: "Täälläkin on ikkuna auki!" kuuluu huudahdus tuvan toiselta puolelta. Ikkuna itse on piilossa näkyvistä toisessa huoneessa (tuvan ainoassa toisessa), mutta Reindalin ääni kuuluu silti hyvin. "Täällä alla on jotakin jälkiä!" hän lisää vielä. <spyrreh>: Tuntui eittämättä turhauttavalta kuinka mikään ei näyttänyt selviävän yhtään kun katti tutkaili vähiä löytöjään, enemmänkin päin vastoin. "En tiedä mitä muutakaan voisimme tehdä. Ainakin täällä on ollut joku" Cathryn vastasi olkansa ylitse Reindalille, ennen kuin kävi haravoimaan tupaa itsekin uudestaan. Ikävä kyllä oudot jäljet pöydän allakaan eivät - <spyrreh>: paljastaneet itsestään sen enempää kuin ensinäkemältäkään edes lähempää katsottuna... ja kuollut pureksittu lepakkokin taisi olla juuri vain sitä miltä näytti. Kissaihminen tuijotti eläinvainaata tiukasti nuuhkien tätä epäluuloisesti, kunnes Reindalin huudahdus jostakin ulkoa havahdutti hänet. Nainen hätkähti nopeasti huomattavasti terävämmäksi - <spyrreh>: ja suoristautui (ollen vähällä kolauttaa kallonsa ohimennen pöydänreunaan, mutta mitäpä pienistä) ja käännähti kohti toisen ääntä. Kuollut lepakko edellään kynsissään riippuen nainenkin seurasi ääntä ennen kuin harppoikin tämän suuntaan seuraavaan huoneeseen. "Tiesin sen! Tämä ei voi olla vain sattumaakaan" katti julisti ääneen, silmäten ympärilleen uudessa - <spyrreh>: huoneessa ennen kuin suuntasi kohti ikkunaa jonka suunnasta miehen ääni kuului. Hänellä ei tosin ollut aavistustakaan miten valtava jätti olisi mitenkään voinut livahtaa mökkiin piiloon, mutta.... no, jotakin tekemistä tällä varmasti jonkin kanssa oli! Kukaties viimeinkin jostain saataisiin jotain tolkkua.... <Sunbaron>: Reindalia ei saman tien näy tuvan toisessa ikkunassa... mikä varmaankin johtuu siitä, että hän on kumartunut sen alle tutkimaan mutaista maata. Cathrynin ilmaantuessa hän kuitenkin valpastuu ja suoristautuu. "Tuossa, katso. En tiedä mikä ne on jättänyt, mutta ne näyttävät siltä kuin se olisi hypännyt sieltä ulos", hän toteaa ja osoittaa katsomaansa kohtaa. - <Sunbaron>: Mutaisessa maassa näkyy tosiaan pienehköjä jälkiä. Niistä on vaikea saada kovinkaan tarkkaa selkoa, mutta ikkunan alla on niitä kaksi vierekkäin. Niiden jälkeen on vielä muutama, mutta ne sekoittuvat nopeasti myllättyyn maahan ja moniin muihin jälkiin. Mahdotonta sanoa, mihin suuntaan pakenija on lähtenyt, mutta ainakin ne ovat olemassa. - <Sunbaron>: "... en tiedä mitä tästä nyt pitäisi ajatella. Mutta jokin on selvästi mennyt tuon tuvan lävitse ja paennut sitä kautta. Vaikka... en tosiaan tiedä mistä on kyse", Reindal mutisee. Hän raapii päätään epäluuloisesti, ennen kuin vilkaisee toiseen. "Tämä on kyllä tosiaankin jo jonkinlaisia noitakeinoja. Nuo jäljet näyttävät siltä, että niitä ei ole voinut jättää <Sunbaron>: mikään lasta suurempi. Mutta... ei tuo tosiaan voi vain sattumaakaan olla", mies toteaa. Hän ei selvästikään tiedä miten mokomaan pitäisi suhtautua. <spyrreh>: Cathryn ei selvästikään antanut kaiken absurdiuden tai kyseenalaisuuden pysäyttää itseään kun nainen harppoi ikkunalle ja kumartui kurottautumaan ulos ikkunalaudan ylitse. Hetken turhautuneisuus oli nopeasti korvautumassa jälleen melkoisella jännittyneellä terävyydellä kun hän silmäsi ensin Reindalia ja antoi sitten katseensa laskeutua alas jälkiin joita tämä <spyrreh>: osoitti. Nämä eivät myöskään millään tavalla näyttäneet jätin jättämiltä mutta kun kaikkeen oli jo todistetusti liittynyt jonkinlaista noituutta, kirkastui Cathrynin olemus nopeasti. "Hienoa, hyvää työtä! Nämä varmasti tarkoittavat jotain! Jos ne pystyvät loitsimaan, kukaties ne pystyvät johonkin tällaiseenkin!" hän tokaisi, luoden sitten vielä pikaisen - <spyrreh>: katseen olkansa ylitse huoneeseen ennen kuin loikkasi jälleen ikkunalaudan ylitse ulos, vähintäänkin epäilyttäviä jälkiä varoen. "Jollakin oli ilmeisesti evästäkin mukana. Ainakin se on vielä tuore" hän tokaisi heilauttaen lepakonraatoa kädessään, tosin huomionsa jo jälkiin kiinnittyneenä. Tuskin katsomattakaan katti lykkäsi raadon Reindalille - <spyrreh>: käyden samantien tutkimaan huomattavasti kiinnostavampia jälkiä. Näiden pieni koko sai hänetkin rypistämään kulmiaan oudoksuvasti, naisen kuitenkin käydessä nopeasti seuraamaan näitä, yrittäen silmiään siristellen seurata mokomia niin pitkälle kuin saattoi. <Sunbaron>: Reindalilla ei tosiaan ole paljoa järkevää sanottavaa tähän kaikkeen - ja vielä vähemmän, kun hänelle äkkiä lykätään puolikas lepakonraato. Miehellä menee hetki tajuta mitä oikeastaan edes pitelee, ennen kuin hän ähkäisee ja nakkaa mokoman kammotuksen käsistään. Se mätkähtää mutaiseen maahan. Pieni Onnimanni vilkuilee sitä hetken epäluuloisesti, ennen kuin - <Sunbaron>: väistää kauemmas. - <Sunbaron>: "No... ehkä ne sitten pystyvät tekemään jotakin tällaista. Tämä ei taida auttaa meitä ainakaan tähän hätään, mutta ainakin tiedämme niistä jotakin enemmän. Ehkä ne eivät vain haihtuneetkaan olemattomiin", Reindal toteaa lopulta. Hän miettii hetken, ja tulee vilkaisseeksi ladonkin suuntaan. - <Sunbaron>: "Siinä kaiken keskellä jokin pieni ja nopea olisi varmasti pystynyt livahtamaan pois ilman että kukaan olisi ehtinyt huomata... eikä kukaan varmasti myöhemmin ehtinyt liiaksi etsiskelemään jotakin sellaista... etenkin kun ei edes tiennyt niistä", hän pohtii ääneen. "Kiero temppu", mies tulee vielä todenneeksi. - <Sunbaron>: Muuta Reindal ei enää ehdikään sanoa, sikäli kuin nyt oli aikeissakaan, sillä äkkiä lähettyviltä kajahtaa huuto joka saa hänet hätkähtämään. "Vai niin! Täällä nämä meidän sankarimme kiipeilevät muiden koteihin!" kuuluu ärähdys. Reindal kiepsahtaa katsomaan, käsi miekalla häämöttäen. Talon kulmalla ei kuitenkaan seiso ainakaan vihaista jättiläistä, vaan - <Sunbaron>: suurehko mies - Orren. Roteva vartiopäällikkö seisoo tomerasti paikoillaan. Tämä puristaa yhä kantamansa kirvestä kourassaan ja tämän kasvoilla on yrmeä, melkeinpä vihainen ilme. "Minä näin kaiken! Te olette pelkkiä pahaisia varkaita, olisihan se pitänyt arvata!" mies ärähtää ja ottaa askeleen kaksikkoa kohti. Syyttävä sormi kohoaa... <spyrreh>: Otettiin lepakkovaivaa vastaan miten otettiin, Cathrynin mielenkiinto oli ainakin jo selvästi muualla. Hänestä irtoaa vain pikainen myhähdys kun Reindal viskaa elikon inhoten käsistään, naisen kuitenkin harppoessa jo jälkijonoa seuraten eteenpäin maahan varsin tiukasti tuijotellen. Miehen ajatukset myötäilivät selvästi jo hänen omiaan ja katti nyökkäsikin - <spyrreh>: painokkaasti kun tämä pohti ääneen outoja mahdollisuuksia. "Varmasti! Ehkä ne tällä tavalla ovat onnistuneet ilmaantumaan aikaisemminkin, ja livahtamaan rakennuksiin, ja ties mit--" katti myötää vihreä katse tiukasti maassa, mutta äkkiä huomattavasti ärhäkämpi ääni kauempaa keskeyttää heidät molemmat. Cathrynkin hätkähtää yllättyneenä ja suoristautuu - <spyrreh>: rivakasti kuin jo pahaa uumoillen... eikä häneltäkään lopulta mene kauaa löytää ärisijää talon kulmalta. Kukaties vihainen Orren ei ollut kovin odottamaton näky, mutta tämän ajoitus onnistui silti sotkemaan hetkellisesti kissankin pasmat... kunnes vihreät silmät viimein kapenevat heitetyille syytöksille. - <spyrreh>: "Mitä? Älä ole typerä, näetkö muka jossakin jotakin varastettua? Me etsimme jälkiä siinä missä muutkin" hän tokaisee terävästi vastaan, kunnes puuskahtaa ja vetää selkänsä suoremmaksi, osoittaen varsin alleviivatusti ensin maahan ja sitten jälkiä myöten kohti avonaista ikkunaa. "Ja löysimmekin! Ainakin jotakin, vaikka.... meidän täytyy kaiketi vielä - <spyrreh>: selvitellä mitä tämä tarkoittaa. Mutta ainakin joku oli loikannut ikkunasta tupaan, ja sitten toisesta ulos sen kaiken mellakan aikana! Siis, ennen kuin minä seurasin sitä äsken" hän lisää vielä, vetäisten kätensä tuskastuneesti lanteilleen vielä hetken mahdollisimman idioottivarmasti maahan osoittaen. Tosin, eittämättä päätään nosti pieni epäilys siitä, - <spyrreh>: ettei tilanne kukaties ollut niin selkeä Orrenille kuin heille itselleen... jos mies edes suostuisi hyväksymään omasta ajatuksestaan poikkeavaa vastausta. <Sunbaron>: Jos kukaan elätteleekään toiveita, että mokoma väärinkäsitys olisi helposti selitetty, taitavat ne osoittautua nopeasti turhiksi. Orren kurtistaa kulmiaan ja nopeasti tämän kasvoille leviää entistäkin yrmeämpi ilme. "Melkoisia selityksiä. Ainakin osaatte tekaista juttuja vaikka muidenkin tarpeiksi! Turha luulla että olisin niin tyhmä, että todella uskoisin - <Sunbaron>: tuollaista soopaa! Ne olivat valtavia hirviöitä, eivät ne mihinkään taloihin pääsisi! Taisit olla sinä itse vain, joka tuonne loikkasi! Kyllä minä tiesin heti mitä te oikein olitte miehiänne! Kunhan vähän heilutatte miekkojanne ja soitatte poskea, niin väki syö jo kädestänne! Kyllä teikäläisiä onnenonkijoita on nähty!" mies ärhentelee ja huitoo kädellään - <Sunbaron>: ilmaa sanojensa painoksi. Selvästikään mokomat selitykset eivät ole vetoamassa... - <Sunbaron>: "Odotahan nyt, hyvä mies. Löysimme jälkiä sisältä ja-" Reindal aloittaa, mutta roteva mies alkaa nopeasti huutaa hänen päälleen. - <Sunbaron>: "Vai että jälkiä? No sepäs on ihmeellistä, mutaa lattialla! Nyt sitä ainakin on, kun olette tonkineet paikat läpi! Noilla muutamalla painerruksellako luulette minut vakuuttavanne!?" Orren ärähtää. "Nyt me teemme niin, että te tulette mukaani ja koko kylä saa kuulla, mitä oikeasti aiotte! Loppuvat nämä naurettavat sankarihöpinät siihen paikkaan!" tämä ärähtää- <Sunbaron>: ja astuu pahaenteisesti kohti kaksikkoa... <spyrreh>: Olisi tainnut olla valetta jos kumpikaan olisi väittänyt pitäneensa Orrenia jollakin tavalla ymmärtäväisenä saati kärsivällisenä miehenä... Ainakin Cathrynin kuonolle levisi nopeasti avoimen tuskastunut irvistys kun korsto tyrmäsi hänen mielestään täysin ilmeiset selitykset ärinällä ja huudolla. Nainen loi lyhyen, paljonpuhuvan vilkaisun kohti Reindalia kuin- <spyrreh>: vahvistaen tällä aiemmat epäilyksensä Orrenista, ennen kuin kiiluvat silmät kääntyivät terävästi takaisin ärisevään mieheen. "Menikö mikään siitä mitä yritimme kertoa läpi paksusta kallostasi? Jos aiot sanoa että tyhjään katoavat otukset ja sitten äkkiä avonainen ikkuna ja outoja jälkiä lattialla juuri niiden kohdalla on vain sattumaa tai meidän tekosiamme, - <spyrreh>: niin olet typerämpi kuin luulinkaan!" katti sihahti piiskaten hännällään, ennen kuin puuskahti uudemman kerran ja heilautti käsivarsiaan alleviivatun turhautuneena. "Kyläläistenkö puheille? Toki, mutta kuten juuri sanoin, meidän pitää tietää ensin enemmän! Jos ilmeiset oudot jäljet eivät ole sinulle tarpeeksi hyvä todiste että jotakin on meneillään, niin en - <spyrreh>: oikein tiedä mitä kirottua odotit! Sitäkö että kalastamme jätin sinulle suoralta kädeltä tyhjästä? Nämä jäljet tarkoittavat että ne tulivat ja häipyivät konkreettisesti jonnekin! Herra on hyvä ja käy aivan itse katsomassa, mutta minusta meidän pitäisi ottaa selville minne nämä jäljet vievät ennen kuin sinä tallot kaiken kintuillasi!" Cathryn ei vaivautunut - <spyrreh>: (tai kukaties hoksannut) estää itseään kohottamasta jo ääntään itsekin äärimmäisen tuskastuneena. Orrenin asenne oli lopulta hänelle jo varsin odotettu, mutta tämä uppiniskaisuus ei tehnyt tästä yhtään vähempää turhauttavaa, varsinkin kun edessä viimein oli pala joka saattaisi hyvinkin johtaa mieltä jäytäneen ongelman ratkaisuun. Kissa ei ainakaan salaillut - <spyrreh>: mitä hänen mielestään olisi pitänyt tehdä seuraavaksi, vaan lähestulkoon röyhkeät syytökset alleviivatusti ohittaen hän astahti eteenpäin jälleen mudan poikki kulkevia jälkiä osoittaen, ennen kuin pistävä katse palasi melkeinpä haastavasti miehen suuntaan. "Parasta kysyä itseltäsi kumpaa haluat tähän hätään enemmän: haastaa riitaa meidän kanssamme, vaiko - <spyrreh>: tehdä edes JOTAIN hyödyllistä tämän tilanteenne eteen!"
*****
<Sunbaron>: Orren ei tosiaan näytä muuttuvan yhtään tyytyväisemmäksi, kun kissamainen nainen vain purnaa entisestään vastaan. Tämä yrmistää kasvojaan vain hurjemmin ja astuu eteenpäin, aikoen selvästikin avata suunsa jälleen - ja mahdollisesti tehdä muutakin. Äkkiä tämä kuitenkin pysähtyy, kun Reindal astuu eteenpäin ja tarraa miestä hartiasta kiinni. - <Sunbaron>: Ärhäkkä mies on selvästikin aikeissa alkaa huutamaan, mutta Reindal ehtii avata suunsa ensin. "Ymmärrän että tämä kaikki on saanut väen varuilleen. Vakuutan, että ymmärrän miksi käyttäydyt näin. Mutta me emme ole sinun vihollisiasi. Toverini tässä on kärkäs, mutta hän on myös oikeassa. Löysimme täältä jälkiä, ja tutkimme nyt niitä. Jos estät meitä, voit - <Sunbaron>: samalla aiheuttaa kamalaa vahinkoa omillesi. Juuri nyt sinun olisi parasta auttaa meitä, tai ainakin olla haittaamatta toimiamme. En usko, että kukaan tulee nauttimaan seurauksista, jos meistä yritetään tehdä jonkinlaisia syntipukkeja. Meistä, joita väki äsken hurrasi sankareina ja joihin he nyt uskovat", Reindal puhuu tasaisella äänellä ja rauhallisesti, - <Sunbaron>: mutta katse samalla tiukasti miehen silmissä ja ote ilmeisen lujana. - <Sunbaron>: Orren tuijottaa hetken takaisin, ennen kuin ähkäisee ja riuhtaisee itsensä taaksepäin ja irti otteesta. Hetken verran tämä näyttää siltä kuin haluaisi vieläkin huutaa itse kullekin, mutta jokin tämän pään sisässä taitaa kuitenkin käsitellä kaikkea äskeistä. - <Sunbaron>: "... no... onhan se vaikeaa uskoa, tuollaista! Eivät ne sinne taloonkaan ole voineet piiloutua, ja siellä te nuuskitte! Parasta olisi etten näe mitään muuta epäilyttävää enää!" tämä lopulta ärähtää, ennen kuin sylkäisee sivulleen ja käännähtää sitten kannoillaan. Nopein ja nyrpein askelin tämä lähtee suorimaan poispäin, potkien mutaa mennessään. - <Sunbaron>: Reindal katsoo hetken tämän perään, ennen kuin huokaisee. Hän vilkaisee Cathryniin hieman vaivautuneesti. "En sano tätä pahalla, mutta onko sinun aivan pakko alkaa ikäväksi aivan kaikille? Oikeakin asia muuttuu nopeasti vastenmieliseksi jos se syljetään vasten kasvoja", hän tokaisee lopulta. <spyrreh>: Orrenin ilme tai asenne eivät näyttäneet mainittavasti ainakaan parantuneen kun Cathryn antoi tämän kuulla kunniansa. Tällä taisi olla enemmänkin aivan päinvastaiset seuraukset kun mies lopulta harppasikin suuttuneena eteenpäin, tavalla joka epäilemättä jo kieli ikäviä. Tämäkään ei tullut yllätyksenä kissaihmiselle, vaan vihreät silmät kapenivat kuin tämä - <spyrreh>: olisi jo lähestulkoon uumoillutkin jonkinlaista käsirysyä... joka mikä luultavimmin olisi saatukin, ellei Reindal olisi äkkiä astunut eteenpäin. Nainenkin päätyi räpäyttämään silmiään tälle kun toinen puuttui puheeseen huomattavasti maltillisemmin, mutta vaikka tämäkin sai osakseen joitain kyräileviä katseita taisi katti sentään tajuta mitä toinen yritti. - <spyrreh>: Hän puuskahti ja veti käsivartensa rinnalleen mutta pysyi sentään vaiti taustalla vaikka olento pitikin terävästi ärhäkkää Orrenia silmällä siltä varalta että mies ei uskoisi järkipuhetta, mutta lopulta vastoin hänen mahdollisia epäilyksiään jokin taisi mennäkin perille. Nainen liikahti kevyesti kuin vaivihkaa valmistautuen johonkin kun mies tempaisi itsensä <spyrreh>: irti Reindalin otteesta, mutta ärhäkästä olemuksestaan huolimatta tämä vastasikin oletettua järkevämmin. Cathryn kohotti hieman kulmiaan moiselle tuhahtaen sitten paljonpuhuvasti pois harppovan Orrenin selälle, kuin aavistuksen voitonriemuisena kun mies joutui lopulta perääntymään järkipuheen edessä. "Sanoinhan että hänestä tulee vielä ongelmia" hän tokaisi,- <spyrreh>: kuitenkin kohottaen kulmiaan uudemman kerran kun Reindal vilkaisi lopulta häneenkin. "Mitä? En minä alkanut mitään, puhuin täyttä järkeä! Hän yritti kävellä ylitsemme, ja vaikka kuinka olisimme täällä auttamassa, emme voi antaa hänen tehdä niin jos haluamme saada mitään aikaiseksi! - <spyrreh>: Näithän että tuo on kärkkynyt meitä jo alusta saakka, vain odottaen tilaisuutta alkaa hankalaksi" nainen tokaisi puuskahtaen, antaen häntänsä sivaltaa jälleen puolelta toiselle. "Meidän täytyy pitää puolemme, varsinkin nyt!" hän viimeisteli, tosin aavistus kiusaantuneisuutta ja tuskastuneisuutta äänessään. Oli tämäkin. <Sunbaron>: Reindal kurtistaa aavistuksen verran kulmiaan kuulemalleen. Hän kallistaa päätään ja katsoo toista mietteliäästi. Ja sitten hän huokaisee. "Soturin puhetta. Ylpeän, oman arvonsa tuntevan soturin. Enpä usko, että häviäisit hänelle tavalla tai toisella, jos niikseen. En usko että hänen kaltaisensa mies voisi tosiaan pakottaa sinua mihinkään tai kovistella - <Sunbaron>: sinua tekemään mitään. Jos hän olisi yrittänyt, olisi hän varmasti katunut sitä. Minä olen nähnyt sotureita, ja sinä olet ehdottomasti kunnoitettavan altis soturi. Minun opettajani olisi antanut sinulle tunnustuksen", Reindal lopulta toteaa. Mutta sanoista huolimatta hän ei kuulosta erityisen kehuvalta. - <Sunbaron>: "Vaan olisiko se hyvä? En usko, että meillä on mitään voitettavaa ajatumalla jokaiseen taisteluun edessämme. Jos jatkat tuon miehen kanssa huutamista, annat hänelle vain vettä myllyyn ja vaikeutat meidän toimiamme. Hän on vihainen ja peloissaan, ja hänenkin kotinsa on uhattuna. Hän on varmasti tottunut olemaan se, johon väki luottaa. Nyt hirviöt vievät hänen- <Sunbaron>: kotiaan ja me hänen arvovaltaansa. Ja jos yritämme huutaa hänet hiljaiseksi, vain todistamme hänelle että hänen pelkonsa ovat oikeita. Me, maankiertäjät ja kulkurit. Aseistetut ja vaaralliset. Minä en varsinaisesti syytä häntä tai ihmettele, miksi hän on tuollainen... joskin rehellisesti en usko, että hän olisi juuri sen parempi muinakaan aikoina", Reindal - <Sunbaron>: jatkaa. Hän vaikenee ja jää silmäilemään toista, kuin tarkastellen herättävätkö sanat tämän päässä mitään uudenlaisia ajatuksia. Ainahan voi kaiketi toivoa... <spyrreh>: Cathryn jäi jälleen kyräilemään aavistuksen varautuneena kun Reindal vastasi huokaisten. Petomainen kuono liikahti hieman ja nainen vaikutti siltä että olisi ollut aikeissa tokaista vielä jotakin, mutta lopulta epäröikin. Terävä katse mittaili miestä hetken, ennen kuin olento puuskahti itsekseen ja silmäsi jokseenkin näreän kiusallisesti ympärilleen. - <spyrreh>: "Hmph. Puheenlahjoja sinulta ei ainakaan puutu. Älä luule, etten huomaa kun minua yritetään imarrella, en ole hölmö" hän tokaisi viimein, kohauttaen sitten pienellä viiveellä hartioitaan päästäen uuden puuskahduksen. "....mutta olet kaiketi oikeassa. Tuo mies on itsepäinen kuin aasi, eikä tämä tilanne varmasti ainakaan auta asiaa. Tämä... on varmasti tiukkaa- <spyrreh>: kaikille, varsinkin jos asiat mutkistuvat aivan turhaan pelkästä kinastelusta" Cathryn töksäytti lopulta, jääden hetkeksi raaputtamaan kuononpieltään kynnellään, tosin vieläkin jokseenkin nyreästi. "Olkoon nyt sitten. Voin kaiketi.... yrittää olla hieman varovaisempi hänen kanssaan. Mutta jos hän yrittää jotakin typerää, niin... en kyllä silti jää katsomaan - <spyrreh>: sellaista!" katti lisäsi tokaisten, kunnes vaikeni uudemman kerran hieman närkästyneesti nyrpistäen, ettei kenellekään jäisi epäselväksi mitä mieltä hän oli Orrenista. Ja sitä paitsi, olihan korsto aloittanut ensin. <Sunbaron>: Reindal odottaa vaiti ja kuuntelee toisen vastausta kiirehtimättä. Olisi varmastikin loukkaavaa kiusoitella toista millään tapaa myönnytyksestä, jonka tämä pitkin hampain suostuu lopulta tekemään. Ja siksipä hän lopulta vain nyökkääkin tunnustuksenomaisesti tälle... mikä ei tietenkään piilota minkäänlaista hymynpoikasta hänen toisessa suupielessään. - <Sunbaron>: "Ehdottomasti. Olen varma että teet mitä täytyy", hän toteaa, ottamatta lopulta asentoa suuntaan tai toiseen. Ja sitten, jäämättä viipyilemään asiassa, hän taputtaa Onnimannia päälaelle ja kääntyy ympäri. - <Sunbaron>: "No, täältä emme löydä ainakaan enempiä johtolankoja. Pitäisikö meidän vilkaista vielä muualle, vai miettiä jotakin muuta? En usko, että todellinen levähdyskään olisi varsinaisesti aiheetonta", hän toteaa olkansa yli vilkuillen. <spyrreh>: Reindal sai jälleen aavistuksen verran epäluuloista kyräilyä osakseen kuin katti olisi epäillyt jonkinlaista jäynää kun mies nyökkäsi hänen myönnytykselleen. Pieni hymy ei tainnut jäädä huomaamatta mutta ainakin mies myötäsi hänen sanojaan, ja vielä aavistuksen varoittavasti toista vilkaistuaan kuittasi nainen kaiken jonkinlaisella uudella puuskahduksella ja <spyrreh>: käänsi huomionsa muualle kuin orastavan kiusaantuneisuutensa salatakseen. Ainakin niin myllätty maa kuin metsänreunakin sai osakseen varautunutta tuijottelua kuin jotakin etsien, kunnes kissa viimein kohautti harteitaan Reindalin huomautukselle. "Hmmh. En ainakaan tiedä mitä muuta voisimme enää tehdä kuin yrittää seurata jälkiä, mikä tuskin on enää helppoa... <spyrreh>: varsinkin tähän aikaan. Kenties paras jättää metsissä ryntäily huomiselle suosiolla" hän tokaisi tarttuen itsekin nopeasti uuteen aiheeseen. "Luultavasti asioita on helpompi huomata muutenkin päivänvalossa... Sitäpaitsi alan kyllästyä tähän mudassa rämpimiseen tältä päivältä. Kaiketi näimme jo muutenkin niin hyvin kuin voimme mihin suuntaan ne jäljet olivat- <spyrreh>: menossa" lisättiin, ennen kuin nainen käännähti ympäri kuin aikeissa suoria takaisin kohti tavernaa tavaroitaan olallaan parempaan asentoon nykäisten. "Jos muutama tuoppi ja kunnon illallinen ei ole tällä ansaittu, niin en sitten tiedä millä!" tämä puuskahti vielä, vieläkin aavistuksen happamasti. Asiat olivat eittämättä mutkistuneet enemmän kuin hän oli- <spyrreh>: odottanut. Puhumattakaan siitä, että täytyi vielä yrittää asioida hankalien kyläläistenkin kanssa.<Sunbaron>: Reindal miettii hetken, ennen kuin nyökkää sitten. "Ansaitusta illallisesta olemme ainakin samaa mieltä. Ja jos Urpon puheet tosiaan pitävät paikkansa, taidamme jo tietää mihin suuntaan ne jäljet johtavat. Olemme saaneet enemmän tietoa kuin mitä olisi ensialkuun uskonut, joten nyt lienee hyvä vetäytyä katsomaan, mitä voimme sen pohjalta keksiä", hän toteaa. - <Sunbaron>: "... no. Sitten meillä ei kai ole muitakaan vaihtoehtoja, kuin palata majatalon hälyyn", hän lisää vielä, sävyyn joka kaiketi kielii, ettei hän yksioikoisesti odotakaan mokomaa. Mokoma näkyy kuitenkin vain hetken, ennen kuin hän tuntuu taas tajuavan olevansa seurassa ja rykäisee. "Juhlatunnelma ja monta tuoppia tiedossa siis", mies naurahtaa. - <Sunbaron>: Muuta hän ei sanokaan, vaan lähtee astelemaan takaisin majatalon suuntaan. Sieltä kantautuvat äänet riittävät kertomaan, että väen tunnelma on edelleen korkealla... <spyrreh>: Ainakin tästä aiheesta tuntuvat heidän ajatuksensa kulkevan samaan suuntaan, mikä kaiketi keventää kiusallista tunnelmaa hieman. Cathryn kohautti olkiaan Reindalin sanoille ja heitti vielä lyhyen vilkaisun olkansa ylitse ennen kuin suuntasi harppomaan jälleen kylänraitin poikki kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. "Melkoisesti setvittävää tässä sotkussa vielä <spyrreh>: onkin. Mutta tuskin tänä iltana ainakaan tapahtuu enää mitään ettemme voisi levätä hetken" hänkin myötäsi taakseen, päästäen pienen tuskastuneen (tai voipuneen) huokaisun haroessaan ohimennen hiuksiaan sormillaan. Houkutteli häly ja koko kylän huomio tai ei, oli tämä kaiketi silti nyt se paras suunta... ja kaiketi sitä saattoi toivoa että hilpeä tunnelma - <spyrreh>: pääsisi tarttumaan kun saisi tilaisuuden istua alas hetken verran. Ainakaan Cathryn ei jäänyt viivyttelemään kolatessaan jälleen ovesta sisälle, nyt epäilemättä vielä aiempaakin enemmän niin sapuskan kuin ryypynkin tarpeessa.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 27, 2017 21:33:21 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal kulkee Cathrynin mukana, eikä hänellä ole ainakaan mitään vastaansanottavaa tämän mielipiteisiin - tällä kertaa, siis. Pieni Onnimannikin, joka on todistanut kaikkea tapahtunutta omassa huolestuneessa hiljaisuudessaan, seuraa mukana. - <Sunbaron>: Reindal tulee vetäneeksi henkeä hieman syvempään kun kylän taverna tulee taas näkyviin, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti sano mitään. Kyse onkin kaiketi enemmän voimia keräävästä kuin varsinaisen nyrpeästä huokaisusta. Mitään hän ei kuitenkaan nurise, kun kaksikko astuu sisälle majataloon. - <Sunbaron>: Tunnelma sisällä näyttää olevan edelleen korkealla, ja väki onkin selvästi päätynyt siihen, että loppupäivä pyhitetään voittojen (kukaties ennenaikaiselle) juhlistamiselle. Kun sankarit ilmaantuvat näkyviin, kohoaa suosiollisten äänien kuoro melkoisen korkealle. Reindal kohottaa kättään melkeinpä voittajan elkein tervehdykseen. Siihen sysätään saman tien - <Sunbaron>: tuoppi, kuten naisellekin. Nopeasti kaksikkoa aletaankin jo ohjata uudelleen istumaan, samalla kun väki ympärillä huutelee kaikenlaista. Tarjouksia yösijasta tulee monelta taholta. Reindal vastailee ja nyökkäilee kaikelle hanakasti ja vantterasti. Vapaa pöytä on kuitenkin lopulta melkoinen helpotus. - <Sunbaron>: "Noniin, nyt voimmekin jatkaa siitä mihin jäimme! Oli se vain kuulkaa melkoista menoa!" Reindal huudahtaakin saatuaan penkin alleen. Moni osoittaa suosiotaan. Illasta on selvästi tulossa railakas... <spyrreh>: Kukaties tilanne olikin osoittautunut mutkikkaammaksi ja kyseenalaisemmaksi kuin ensisilmäyksellä olisi voinut olettaa, mutta kun ovi takaisin kapakan hilpeään ilmapiiriin aukeaa, ei Cathrynkaan tuntunut haluavan jäädä tähän hätään ähmimään moista sen enempää. Reindalin suuntaan heitetään pieni vilkaisu silmäkulmasta, mutta naisenkin petomaisille kasvoille - <spyrreh>: levisi nopeasti leveä virne kun hänkin otti vastaan käsiinsä tyrkytettyä tuoppia. Tätä ei selvästikään laitettu pahaksi kaiken rellestyksen jäljiltä ja katti luovi itsekin väkijoukon halki, ennen kuin asettui tyhjälle istuimelle ilmeisen tyytyväisenä. "Sanopa muuta. Hyvä päästä istumaan hetkeksi tuollaisen jälkeen. Väsyttää jalkoja melkoisesti" nainen tokaisi <spyrreh>: vastaan, venytellen ohimennen raajojaan (ei oikeastaan kovinkaan vaatimattomin elkein) kunnes kohotti tuoppiaan... tosin päätyen luomaan kuitenkin juomansa ylitse jokseenkin etsivän katseen riemukkaan väkijoukon ylitse kuin etsien jotakin. Oli aiempi tilanne päättynyt paremmin kuin olisi voinut tai ei, naisella oli silti selvästi niin mielipiteensä kuin <spyrreh>: epäilyksensä Orrenista ja tämän väestä, eikä hän olisi rehellisesti ollut tippaakaan yllättynyt jos olisi nähnyt miehen luikkimassa epäilyttävästi jossakin.... <Sunbaron>: Ja niinpä se ilta sitten meneekin. Äänekkäästi, reteästi, lopulta suunnilleen rauhallisesti. Olutta kumotaan, ruokaa kannetaan eteen ja väki iloitsee. Reindal Ei totta puhuen syö tai juo niin paljoa kuin voisi olettaa. Hän ei kieltäydy mistään, mutta syö hitaasti ja melkeinpä pidättyväisesti, ja kumoaa tuoppejaan hitaasti. Mutta jos mokoma todella häiritsee - <Sunbaron>: ketään, ei siitä ainakaan kehdata sanoa. Joka tapauksessa on ainakin varmaa, että iltaa myöten hän pysyy paljon joitakin muita paremmassa tolkussa. - <Sunbaron>: Ilakointi, olut ja yleinen rehakointi alkavatkin iltaa myöten vaatia veroaan, ja hiljalleen, ilman suurempia muodollisuuksia, taverna alkaakin hiljentyä. Osa jää kyllä istumaan, mutta väki rauhoittuu ja illan pimentyessä moni istuukin jo omissa pöydissään, omissa mietteissään - ja moni muu omissa kodeissaan. - <Sunbaron>: Vaitonaisen hetken tullen Reindal kaivaa esiin piipun, jonka täyttää ja sytyttää. Hajusta päätellen siinä ei ole tupakkaa, vaan jotakin muuta. Hän jää polttamaan sitä vaitonaisesti, melkeinpä mietteliäästi. Hämärässä miehen kalpea iho näyttää entistäkin kalvakammalta. - <Sunbaron>: Hän tulee vilkaisseeksi Cathryniin ohimennen. "Mistä olet kotoisin, Cathryn? Sinulla on selvästi... ominaiset piirteet", hän kysäisee äkkiä. Kysymystä on vaikea jäsennellä kamalan kohteliaasti edes yrittämällä. <spyrreh>: Illan kuluessa tunnelma ainakin keventyy melkoisesti, vaikka hiljaisuudesta ei oikein salissa voikaan puhua. Voipunut aiemmasta tai ei, tuntui Cathryn ainakin uppoutuvan tähän jälkipyykkiin lopulta vähemmän vastahakoisesti, varsinkin pöydänantimien ääressä. Kukaties katti hotki ruokaa kitaansa enemmän kuin olutta, mutta tämä ei kuitenkaan voinut olla - <spyrreh>: nostamatta tuoppia poikineen tämän kyljessä joka tapauksessa, ainakin kun hän ei enää odottanut Orrenin korstoineen rytistelevän esille jostakin. Hiljakseen salin alkaessa hiljentyä illan kuluessa rauhoittuu menokin, kuten kaiketi kissaihmisen ruokahalukin. Nainen jää hörppimään tuopillista huomattavasti rauhallisempaan tahtiin pöytäänsä nojaillen, kohottaen <spyrreh>: päätään kun piippua tuprutteleva Reindal esittääkin varsin suoran kysymyksen. Katti räpäyttää hieman silmiään vilkaisten toiseen, tuntumatta ainakaan kiirehtivän vastaamaan. Ennemminkin tämä tuntuu miettivän... kuitenkaan päästämättä taukoa venymään liian pitkäksi. - <spyrreh>: "Hmmh? Noh, siinä taidat olla oikeassa. Tulen kauempaa lännestä. Ei kovinkaan kiinnostavaa seutua" nainen tokaisee, naurahtaen hieman kuivasti. "Entä sinä sitten? Et itsekään vaikuta olevasi kotoisin aivan lähimailta" kysymys heitetäänkin takaisin nopeahkosti, vaikkakin jokseenkin viattomasti. <Sunbaron>: Reindal vetää henkoset ja miettii hetken. "Mmh. Lännestä. En ole liikkunut liiaksi sielläpäin. Vaikka toisaalta, missäpä asiat todella olisivat eri tavalla? Sotaa, nahistelua ja ikävyyksiä riittää. Missäpä se ei olisi ollut niin moneen sukupolveen. Nämä tällaiset paikat ovat melkoisia jalokiviä. Nämä paikat, joista omakätisillä pikkuherroilla ei ole aikaa - <Sunbaron>: nahistella", hän toteaa. Katse kiertää nopeasti tavernan halki, lämpimästi mutta hieman haikeasti. Hän antaa savun viipyä hetken suussaan, ennen kuin puhaltaa sen ulos. - <Sunbaron>: "Minä tulen idemmästä. Pelkäänpä, etten osaa sanoa juuri sen erikoisempaa itsekään. Kauempaa joka tapauksessa. Ei sydänmailta. Ei kunniakkaita historioita, ei mahtavia monumentteja. Sotivia pikkuherroja sitäkin enemmän, tietysti", Reindal toteaa sitten. Hän ei kiirehdi jatkamaan, vaan miettii vaiti hyvän hetken. - <Sunbaron>: "En ole ollut siellä pitkään aikaan. En totta puhuen tiedä, olisiko minulla kotia jonne palata. Kukaties se kaikki on jo mennyttä ja tilalla on jotakin muuta lopulta samanlaista. Sitähän se on, liiankin usein", hän toteaa. <spyrreh>: Vaikka kysymys olikin palautettu nopeasti, ei kissaihminenkään alkanut hoputtaa kun mies jäi pohtimaan. "Sitäpä itseään sielläkin, kuten muuallakin. Et ole menettänyt yhtään mitään oleellista." Nainen kuittasi tasaisesti (vaikka kukaties korostetunkin välinpitämättömästi) kohottaen sitten jälleen tuoppiaan. Mietteliäs hiljaisuus laskeutui hänenkin ympärilleen <spyrreh>: hetkeksi. Kiiluva katse kiersi kuitenkin itsekin itsekin ympäri rauhoittuneen hämärän salin kun nainenkin maisteli toisen sanoja juomansa ohessa, kunnes kissakin nyökäytti aavistuksen päätään. "Hmh. Taidat olla oikeassa. Monesta paikasta puuttuu sama... rehellisyys kuin tällaisista seuduista. Ei sillä, että se rehellisyys olisi aina mukavaa, mutta. - <spyrreh>: Joka tapauksessa. Virkistävää sellaisen rinnalla." Hän totesi lopulta itsekin, ennen kuin kohautti aavistuksen olkiaan. "Tosin, sen vuoksi tällaiset paikat jäävät myös helposti oman onnensa nojaan, ilman samalaisia resursseja hallitsijoiden mukana. Kuten täälläkin." Nainen heilautti aavistuksen korviaan etäisen pohtivasti, tuntuen kuitenkin valpastuvan - <spyrreh>: aavistuksen verran kun Reindal soi muutaman sanan henkilökohtaisemmista asioistaan. Vihreä katse kävi jälleen toisessa, Cathrynin kuitenkaan kiirehtimättä vastaamaan. Nainen päästi jossainmäärin epämääräisen myhähdyksen jonka saattoi kaiketi luokitella jonkinlaiseksi myötäilyksi, hörpäten sitten jälleen oluestaan. - <spyrreh>: "Kaiketi. Asiat menevät helposti sillä tavalla" hän pohdiskeli, raaputtaen ohimennen tasaisesti kuononpieltään. Jokin tässä kieltämättä vaikutti saavan ilmapiirin laskemaan aavistuksen kukaties kummankin taholla, ja hetken aikaa vaikuttikin siltä että nainen aikoi syventyä jälleen tuoppinsa pariin. - <spyrreh>: "Kukaties on sitten parempikin olla jossakin muualla. Jos taakse jotakin jäikin, edestä voi hyvinkin löytyä jotakin parempaakin. Eihän sitä katsomatta tiedä, toisin kuin se mitä takana oli, on varmasti liiankin hyvin tiedossa" kuitenkin tokaistiin äkkiä, samaan puolimietteliääseen sävyyn. Petomaisella kuonolla käväisi virnistys, ennen kuin olento naurahti ja <spyrreh>: nojautui hieman taaksepäin tuolissaan. Kukaties juoma sai epähuomiossa puheliaammaksikin, tai jotakin sinne päin. <Sunbaron>: Toisen naurahtavat sanat tuntuvat olevan tarkoitettu lähinnä keveäksi heitoksi, mutta jokin niissä herättää silti Reindalin huomion. Hän kohottaa kulmiaan ja katsoo tovin vaiti toiseen, mietteliäänä tai ainakin havahtuneena. Sitten hän laskee katseensa ja korjaa piippunsa asentoa. "Niin ainakin toivon. Tai ainakin, että löydän aineksia siihen parempaan", hän- <Sunbaron>: toteaa lopulta. Sanoilla on selvästikin suurempaa painoa hänelle- <Sunbaron>: "Eipä niin, etteikö sitä pitäisi silti kiskoa itse esiin. Tässä maailmassa meille ei anneta valmiiksi mitään - ei ainakaan mitään parempaa. Mutta... kukaties", hän lisää. Katse käväisee ohimennen miekassa, joka nojaa taas pöytää vasten. - <Sunbaron>: "... hassua. Vannoin aikanani, että en kulkisi soturin tietä tai kävisi taistelemaan maailmaa vastaan. Kukaties olen onnistunutkin jossakin määrin. Ja silti... ja silti. Isoisäni oli oikeassa, pelkään", hän huokaisee lopulta. Selittämättä mitään, mietteliäänä ja vaitonaisena, hän jää tuijottamaan jonnekin tyhjyyteen. Kukaties muistoihinsa. <spyrreh>: Saattoi olla että toisen havahtuminen sai kissankin tekemään näin, kuin tämä olisi aavistanut että sanat aiheuttivatkin enemmän huomiota. Nainen ei kuitenkaan kiirehtinyt selittelemään vaikka heilauttikin häntäänsä, lopulta kohauttaen vaiteliaasti uudemman kerran olkapäitään kuin jonkinlaisena mietteliäänä elkeenä. Hän pyöritteli hetken tuoppiaan kuin - <spyrreh>: huomaamatta saamaansa katsetta, kääntämättä katsettaan kun toinen vastasi... ja jatkoi itsekin ajatusta pidemmällekin. Tämä kaikki piti selvästi pintansa alla enemmänkin ja repaleiset korvalehdet kohosivat hieman, samaan hiljaisen tarkkaavaiseen tapaan vaikka kissaihmisen leppoisan tasainen olemus ei muuttunutkaan. - <spyrreh>: "Noh, mikäpä täällä helppoa olisi. Varsinkaan mikään joka olisi jonkun arvoista. Vaikka jos onnistuu, eiköhän se ole kevyesti sitten vaivan arvoista kun onnistuu saavuttamaan jotakin omin voimineen. Se merkitsee varmasti heti enemmän kuin mikään valmiina saatu, hmm?" hän huomautti. Ohimennen Reindalin suuntaan luotiin jälleen pieni vilkaisu silmäkulmasta, - <spyrreh>: ennen kuin kavoilla kävi jälleen jonkinlainen pintapuolinen hymy joka peitti hetkellisen mietteliäisyyden alleen. "Hmm, mutta kukaties tilanne on sitten vaatinut sitä? Asiat ja olosuhteet muuttuvat, kuten ajatuksetkin. Niin asiat vain menevät, ja niiden perusteella päätökset tehdään" pohdittiin vielä aavistuksen ympäripyöreästi, vaikka eittämättä asiassa - <spyrreh>: iti pieni aavistus siitä että asiat saattaisivat olla tälläkin taholla aavistuksen mutkikkaampia. "Tosin, kuinka tylsää kaikki olisikaan ilman pieniä odottamattomuuksia" Cathryn naurahti viimein aavistuksen kuivasti, ennen kuin kumosi tuoppinsa kurkkuunsa.
*****
<Sunbaron>: "Vaatinut hyvinkin. Nykyään matkalaista ei tunnu edes odottavan mitään muuta kuin vaaroja. Jos eivät pedot tai rosvot, niin sitten... pahemmat asiat", Reindal tokaisee vastaukseksi toisen avuliaaseen pohdiskeluun. Hän vilkaisee Cathrynia kohti tietäväisellä tavalla, siihen malliin että tämäkin varmasti tietää jo aivan tarpeeksi hyvin mistä puhutaan. - <Sunbaron>: "Tuskinpa minun tarvitsee edes liiaksi jaaritella tästä. Me olemme kumpikin matkalaisia. Mutta siltikin... tännekin pääseminen edellytti yhtä ja toista. Hullua, kun ottaa huomioon ettei minulla varsinaisesti ollut edes mitään syytä yrittää tänne. Mutta siltikin, olet kaiketi oikeassa. Me elämme kolkkoja aikoja, jolloin taistelutaidot ovat pelkkä edellytys", - <Sunbaron>: hän jatkaa, ennen kuin vaikenee taas mietteliään näköisenä. Ajatus ei selvästikään lämmitä erityisemmin. Hän vetää uudet henkoset piipustaan, maistelee hetken ja huokaisee taas. - <Sunbaron>: "No, ainakin meillä on tarinoita kerrottavanamme. Vaikka niiden hintana olisikin veri ja tuska", hän vielä tiivistää. <spyrreh>: Reindalin pohdinnat kuulostivat epäilemättä tutuilta, eikä kissaihmisenkään tainnut tarvita sanoa näihin paljoakaan. Cathryn tyytyikin päästämään uuden, mietteliään myhähdyksen ja nyökkäämään kevyesti ennen kuin laski tuopin käsistään pöydälle. He molemmat olivat epäilemättä nähneet yhtä ja toista tiensä päällä, ja suuri osa näistä asioista olikin - <spyrreh>: hyvinkin ikävää sorttia. "Mmh. Niinhän se taitaa olla. Ikävyydet odottavat kaikkialla, niitä vain näkee vielä enemmän mitä useammassa paikassa käy. Kaiketi meidän osaksemme jää joko katsoa niitä sivusta... tai sitten varmistaa etteivät nämä ikävyydetkään pääse kuin koira veräjästä, hmm?" nainen lisäsi, naurahtaen kuitenkin jälleen aavistuksen kuivasti. - <spyrreh>: "Ymmärrän toki että harva teko lopulta muuttaa paljoakaan ja vaatii enemmän kuin mitä antaa, mutta. Kukaties olen vain sentimentaalinen. Tosin, pidän kyllä tarinoistakin." Kissa kouhautti harteitaan petomaista kuonoa koristavan hymyn jäädessä aavistuksen pintapuoliseksi, kunnes hän vilkaisi vielä kohti miestä. - <spyrreh>: "Kaiketi voimme edes valita taistelumme, eh? Vaikka meillä molemmilla onkin varmasti suuri joukko ikävyyksiä takanamme. Tuskin tänne korpeen kukaan muuten eksyisikään kuin harhaileva kulkuri, joka... no. Kaiketi jokaisella on syynsä." Nainen vaikeni jälleen, vaikka vaikuttikin siltä että repliikki jätettiin aavistuksen keskeneräiseksi. - <spyrreh>: Tosin, tuskin tarvittiin paljoakaan hoksottimia tajuamaan että asiat pitivät sisällään jotakin, mitä luultavimmin ikävää, jota hänellä tuskin oli oikeutta muukalaiselta tivata. "Hmh. No. Näytät ainakin voivan nyt paremmin kuin aiemmin" tämä lisäsi hetken hiljaisuuden jälkeen silmäten piippuaan tupruttelevaa miestä. Toinen oli eittämättä pistänyt hänenkin - <spyrreh>: silmäänsä aiemmin jokseenkin tukalan näköisenä... <Sunbaron>: Toisen sanat saavat Reindalin selvästi mietteliääksi. Hän ei lähde saman tien vastaamaan, mutta hymähtää kuitenkin pohtivaan sävyyn. "Olet oikeassa. Monestakin asiasta", hän lopulta tyytyy toteamaan. Enempää hän ei tähän hätään tunnukaan olevan aikeissa sanoa... kunnes sitten toinen heittää nopean sanasen hänen voinnistaan. - <Sunbaron>: Mies katsahtaa toiseen melkeinpä hämillään, kuin tämä olisi äkkiä yllätetty ties mistä. Viattomaksi tarkoitettu toteamus tuntuu vetävän hänet suorastaan vakavaksi, ja hetkeksi hän mutristaakin suutaan ja laskee katseensa pöydän pintaan vaiti, vastaamatta mitään. Mies vetää uuden henkosen piipustaan kuin voimia hakien, ennen kuin huokaisee. - <Sunbaron>: "Jos... aiomme toimia yhdessä, on kaiketi reilua että en salaile tätä. Minulla on omat... ongelmani. Tänään jouduin tarttumaan odottamatta miekkaan, enkä ollut varautunut siihen ennalta. En todennäköisesti olisi voinut juuri tuon enempää", hän toteaa lopulta... ja vilkaisee sitten kiireesti ympärilleen, tajuten vasta nyt että tavernassa on muutakin väkeä. - <Sunbaron>: Kaikeksi onneksi kukaan ei tunnu enää kuuntelevan kaksikon puhetta. Hän vetää kuitenkin uuden, vahvistavan henkosen ennen kuin jatkaa. "Mutta jatkossa olen valmiina. Minulla on myös keinoni hallita tätä. Jos tarvetta on, voin vakuuttaa että minusta on myös toimimaan", hän jatkaa sitten, ja vilkaisee jämäkästi toiseen sanojensa painoksi. - <Sunbaron>: "Toivon, että sinulle riittää jos totean, että tämä kurja aika kaikkine vaaroineen voi haavoittaa monella tapaa", Reindal mutisee lopulta, ennen kuin vaikenee. <spyrreh>: mietteliään hymähdyksen ja vilkaisi itsekin vaivihkaa ympärilleen kuin aavistaen että asiassa oli jotakin. Vihreät silmät palasivat kuitenkin pian takaisin, ja hän jäi kuuntelemaan ohimennen leukaansa raaputtaen. Nainen ei keskeyttänyt punniten toisen kertomaa aikansa, kunnes hän viimein nyökkäsi. - <spyrreh>: "Hmmh. Minulla tuskin on oikeutta tivata mistä tarkalleen oli kyse... vaikka siihen tuskin lopulta on tarvettakaan. Teit kyllä osasi, ja arvostan suoruuttasi. Helpottaa asioita varmasti että tiedän jatkossakin kuinka paljon minun tulee pitää silmällä sinunkin selustaasi jos joudumme ikävyyksiin" hän totesi lopulta, heittäen pienen kuivan hymyntapaisen. - <spyrreh>: "...tai pitäisi kaiketi sanoa, että "kun" joudumme vaikeuksiin. Oli meneillään mitä olikaan, en jaksa uskoa että tämä rähinä oli tässä. Olen pahoillani, olin kaiketi vain... hetken huolestunut että kukaties aiemmin tapahtui jotakin vakavampaakin. En usko että lähtisin koko touhuun tämän kaiken keskellä jos joutuisin tähän vain Orren muine typeryksineen - <spyrreh>: selkäni takana." Nainen puuskahti mielenosoituksellisesti jättämättä salaisuudeksi vieläkin jokseenkin hapanta mielipidettään paikallisesta vartiostosta... vaikka tosin, ottaen huomioon miten mieskin heihin suhtautui, taisi mielipide ainakin katin mielestä olla varsin perusteltu. <Sunbaron>: Reindal selvästikin odottaa hyvin tarkkana toisen reaktioita kuulemaansa. Kun tämä lopulta tuntuu olevan valmis melkeinpä sivuuttamaan asian, nyökkää hän helpottuneena... olkoonkin, ettei kissamaisen naisen happamahko sävy loppuun varsinaisesti saa häntä lämpeämään. "No. Kuten sanottua, tulen olemaan valmis kun on tarvetta", hän vakuuttaa. - <Sunbaron>: "Mutta. Yhdessä sitten. Kohdataan nämä vaarat yhdessä. Niin kukaties selviämme jopa hengissä loppuun asti", hän hymähtää vielä. Ajatus tuntuu ainakin lämmittävän. Mies maistelee asiaa pienen hetken vielä itsekin, ennen kuin nyökkää. - <Sunbaron>: "... mutta ennen kuin kohotamma miekkamme vaaroja vastaan, haluaisin mieluusti tunnustella niitä itse. Tai siis. Koettelisin mieluusti taitojasi. Harjoitteluna, kaiketi. Olen huomannut, että se tarjoaa varsin hyvän kuvan jonkun taidoista... ja usein tästä muutenkin. Puhumattakaan oppitunnista", Reindal toteaa sitten. Hän kohottaa kevyesti käsiään, kuin - <Sunbaron>: osoittaakseen ettei suunnittele mitään kataluuksia. "Ei nyt, tietenkään. Mutta... kukaties aamulla? Kepein tietenkin, ei tällaista varten terästä pidä vetää esiin", hän vielä lisää. <spyrreh>: Cathrynkin kuittaa toisen vakuutuksen uudella tasaisella nyökkäyksellä, jossa oli kuitenkin havaittavissa aavistus helpottuneisuutta huolimatta siitä pienestä happamuudesta jonka Orrenin maininta oli tuonut pintaan. Tasainen tai ei, oli kissa selvästi vakavissaan, ja nyt kun tuntui siltä että aihe oli suunnilleen selvillä, ei hän ollut aikeissa noin vain - <spyrreh>: enää perääntyäkään. Ainakin Reindalin huomautus siitä kuinka he mahdollisesti yhdessä saattaisivat jopa selvitä hengissä koettelemuksesta toi ilmoille pienen naurahduksen. "Sitä sopii ainakin toivoa" hän lisäsi, kuitenkin kohottaen pian aavistuksen kulmiaan kun mies ehdotti mittelöä ennen oikeita vaaroja. Cathryn loi toiseen jokseenkin punnitsevan katseen - <spyrreh>: heti kiirehtimättä vastaamaan, mutta kohta petomaisille kasvoille ilmaantui aavistuksen leveämpi, teräviä hampaita väläyttävä virne. "Olet kaiketi oikeassa. Jos arvelet että olet valmis sellaiseen, niin kaikin mokomin. Kukaties se voisi olla kiinnostavaakin" nainen naurahti. Ehdotus ei tuntunut ainakaan säikäyttävän vaan valpastuttavan olentoa, vaikka - <spyrreh>: pieni toppuuttelu levensikin virnettä vielä aavistuksen. "Hah, toki. Otan kyllä itsekin mielelläni unet ensin kaiken jäljiltä, tälle päivälle huitomista on ollutkin jo tarpeeksi. Parempi muutenkaan olla herättämättä puolta kylää tähän aikaan" hän totesi iskien kevyesti silmää, ennen kuin venytteli aavistuksen tuolillaan ja alkoi sitten nousta. - <spyrreh>: "Kaiketi olisi parastakin yrittää saada hiljakseen lepoa, huomenna on epäilemättä jälleen paljon tehtävää. Jos juon enää enempää, alan saada päänsärkyä." Katti virnisti, kumartuen noukkimaan tavaroitaan lattialta. "Näemme sitten kaiketi aamulla. Älä livahda minnekään" kissa tokaisi ennen kuin kuittasi tämän naurahduksella ja kääntyi harppoakseen - <spyrreh>: kohti huonettaan. Lepo epäilemättä olisi jo ansaittua, varsinkin kun edessä saattoi odottaa vielä ties mitä... <Sunbaron>: Reindal tulee itsekin hymähtäneeksi toisen kepeille, melkeinpä vähätteleville sanoille. Hän ei kuitenkaan varsinaisesti vastaa niihin tai muutenkaan kommentoi asiaa, mutta nyökkää kuitenkin lopuksi. "Lepo olisi varmasti paikallaan. Aamuun, sitten", hän toteaa, vaikkei vielä itse nousekaan paikaltaan. Suurin osa väestä on muutenkin jo poistunut paikalta. - <Sunbaron>: Loppujen lopuksi taitaa olla hankala sanoa, aikooko mies itse noudattaa toisen esimerkkiä. Hän jää imeskelemään piippuaan mietteliäänä, ja tyytyy lopulta vain heilauttamaan kättään toisen suuntaan kun tämä katoaa levolle. Asiat ovat selvästikin antaneet aihetta ajatteluun. Kukapa tietääkään mitä tästä vielä seuraa...
|
|
|
Post by spyrre on Mar 12, 2017 23:34:59 GMT 3
<Sunbaron>: Yö menee rauhallisesti, ainakin päällisin puolin. Sankareillekaan ei ikävä kyllä ole tarjolla kovin kummoisia huoneita, mutta ainakin pään päällä on katto ja alla jonkinmoinen tyyny. Mitään erikoisempaa ei tapahdu, ja kylä uinuu ainakin yhden yön rauhallisessa hiljaisuudessa. Tai siltä ainakin tuntuu. Kunnes sitten lopulta, aikanaan, aamu alkaa saapua. - <Sunbaron>: Aurinko alkaa nousta hiljalleen ja ensimmäiset elämän äänet kantautua jostakin ikkunoiden ulkopuolelta. Vaikuttaa siltä, että pian on taas aika tarttua toimiin... tai ehkä aikaisemminkin, sillä aamuhämärissä Cathrynin oveen koputetaan. <spyrreh>: Tapahtumaköyhää yötä arvostetaan varmasti jokaisen kannalla, eikä edes vähemmän köyhä sisustus haitannut Cathrynia kun hänkin asettui viimein yöpuulle. Oli hän kukaties vielä varuillaan asioiden suhteen tai ei, ei hänen lepoaan kuitenkaan keskeytetty... tai no, ainakaan ennen kuin oveen koputettiin. - <spyrreh>: Katti säpsähti hereille pedistään, jääden hetkeksi siristelemäöän ja kuulostelemaan hämärään, ennen kuin vääntäytyi hieman irvistäen istualleen. Edellis-ilta oli tainnut sujua odotettua paremmin mutta siltikin jomottava pääkoppa muistutti itsestään, naisen kuitenkin pyyhkäistessä tämän harottavien hiuksiensa mukana tieltään. - <spyrreh>: "Kuka kirottu... Tähän aikaan..." olento jupisi itsekseen kiskaistessaan vaatetta niskaansa, ja suunnaten sitten ovelle, joutuen ohimennen potkaisemaan lattialle lämäytetyn repun tieltään. Joku oven takana kaiketi odotti, huolimatta siitä, ettei aurinkokaan ollut vielä kunnolla noussut. <Sunbaron>: Oven takana odottaa... Reindal. Reindal, joka ei kaikesta päätellen ole edes herännyt vasta juuri äskettäin. Hänellä on jo vaatetta yllään ja miehen olemus on varsin virkeän herännyt. Totta puhuen hän näyttää suorastaan tarmokkaalta... vaikka kalpea iho ja tummat silmänaluset eivät vaikutelmaa varsinaisesti tuekaan. - <Sunbaron>: "Hei! On aamu, ja aika valmistautua päivään. Meillä oli eilen puhetta aamuisesta harjoittelusta, joten päätin tulla jo katsomaan josko liittyisit mukaan. Siis harjoittelemaan. Juoksulenkki ja muuta sellaista", Reindal tokaisee. Totta puhuen hän tuntuu vasta nyt pistävän merkille, ettei jokainen selvästikään ole yhtä aamuvirkkua sorttia. Mutta toisaalta, - <Sunbaron>: mitäpä sitä enää perumaankaan kun kissa on jo nostettu pöydälle. Tai siis jaloilleen. <spyrreh>: Saattoi olla että illallista olutta (poikineen) oli mahdollista syyttää siitä ettei Cathryn tainnut olla samantien aivan perillä mikä oli homman nimi, vaikka lupaukset kaikenlaisesta oli tullutkin tehtyä. Ainakin kun suorastaan virkeän näköinen (tai kaiketi niin virkeän kuin toisen oli mahdollista) Reindal paljastui oven takaa, - <spyrreh>: jäivät vihreät silmät siristelemään tämän suuntaan, kunnes nainen tuntui pienellä viiveellä tajuavan mitä mies sanoi. "Mmh? Aamu on, kun aurinko on noussut." hän tokaisi, pyyhkäisten kuitenkin hieman irvistäen hiuksia silmiltään. Toinen näytti kuitenkin jo sen verran innokkaalta hänen ovensa takana ettei Cathryninkään auttanut kuin huokaista pienestä - <spyrreh>: vastahakoisuudestaan huolimatta. Hänellä ei tainnut olla aikomustakaan jäädä huonommaksi jo tällä kun suunnitelmissa oli jopa jonkinlainen mittelö. "Niin, kaiketi. Niin sitä taisi olla puhetta" hän myönsikin, päästäen kuitenkin leveän, suunnilleen koko petomaisen hammaskaluston paljastavan haukotuksen ennen kuin heilautti hieman kättään. - <spyrreh>: "Sinäpä olet jo pirteänä menossa... Liikaa energiaa jo ennen mittelöä, hmm? Eikö kupponen teetä kuulosta paremmalta? Varmasti sellaisessa tulee huidottua ihan tarpeeksi kun pääsemme asiaan." <spyrreh>: Alkoi uhkaavasti vaikuttaa siltä, että naisen vastahankaisuus kaikui kuuroille korville... tai ainakin varsin määrätietoisille, jo asiasta päättäneille sellaisille. Kissan silmät siristyivät aavistuksen entisestään Reindalin innokkuuden edessä ja häntä tämän takana heilahti jo pahaa-aavistavaan tyyliin, kuin olento olisi yrittänyt päätellä oliko mies nyt - <spyrreh>: aivan vakavissaan. Ikävä kyllä edes tarkempi tihrustelu ei tainnut löytää toisesta merkkejä moisesta huolimatta siitä kuinka toiveikkaasti etsi. Kasvoille oli vähällä häivähtää uusi, epämääräinen irvistys mutta tämä pyyhkäistiin nopeasti sivuun, kun mustaturkista irtosi lopulta jonkinlainen varsin epämääräinen äännähdys kun tämä loi ympärilleen vilkaisun - <spyrreh>: vielä varsin hämärässä varhaisessa aamussa. Ehkä olisi pitänyt harkita hieman tarkemmin mihin meni lupautumaan... mutta nyt moinen taisi olla jo myöhäistä. "Mmmh. No... eihän meillä mikään kammottava kiire ole. Maltahan nyt hieman" nainen puuskahti suoristatuen kuitenkin ovenpielestä johon nojaili, epäilemättä painiskellen vastahankaisuutensa sekä sen välillä <spyrreh>: kuinka toinen näytti jo enemmän kuin valmiilta ryntäämään ulos vaikka samantien... kuten tämä kaiketi aikoi jo tehdäkin. Ja se, ettei hän olisi varsinaisesti vielä halunnut tehdä muuta kuin nukkua muutaman tunnin lisää, ei tainnut näyttää tämän rinnalla kauhean hyvältä. "...mutta... äh. No hyvä. Selvä. Odotahan hetki sitten niin pukeudun. Mutta haluan teetä - <spyrreh>: sitten edes mukaani!" katti töksäytti, heilauttaen sitten käsivarsiaan jokseenkin dramaattisesti ennen kuin kolasi takaisin huoneeseensa. Hetken oven takaa kuuluvan kolinan ja vaiteliaan jupinan jälkeen tämä ilmaantuikin uudestaan näkyviin suunnilleen luontevammissa vaatteissa, mutta hädin tuskin vaivautuneena haromaan harjasmaista kuontaloaan kuriin. <spyrreh>: Kaiketi sitä oli sitten vain mentävä... vaikka edes purnaten. <Sunbaron>: Nähtävästi joitakuita on mahdotonta reipastuttaa edes parhaalla asenteella. Reindalinkin ilme hieman vajoaa kun ärhentelevä katti vetää rajan teen kohdalle. Hän kuitenkin odottaa kuuliaisesti oven takana, kun toinen kaikesta huolimattakin pistää itseään valmiiksi... kukaties pohtien millä toinen oikein aikoo kanniskella teepannua mukanaan kesken - <Sunbaron>: aamuvoimistelun. - <Sunbaron>: "... no, nähtävästi me olemme valmiita", Reindal kuitenkin tokaisee pirteään sävyyn, kun nainen vihdoin ilmaantuu uudelleen. Hän kääntyy jo ympäri käytävään, ennen kuin vilkaisee toista vielä olkansa yli. Sitten hän kuitenkin pistää jo jalkaa toisen eteen. "Jos välttämättä haluat teetä, on sinun kaiketi parasta juoda se kuitenkin täällä. Kukaties isännällä- <Sunbaron>: on tulisija kuumana. Varoitan kuitenkin, että tulet todennäköisesti katumaan sitä. Vaikka toisaalta, kukaties saat siitä hyvän verukkeen kun jäät toiseksi. Kun tee hölskyy liikaa vatsassa", Reindal tokaisee. Hän heittää puoliksi haastavan, puoliksi virnistävän katseen olkansa ylitse. Sanoissa taitaa tosin olla hieman perääkin. Tai niin hän ainakin tuntuu - <Sunbaron>: uskovan. - <Sunbaron>: "... ja toisaalta. Jos minä jään toiseksi, voinhan vedota siihen ettei minulla ole mitään ylimääräisiä piristeitä vatsassani", hän lisää vielä kuin suorastaan viattomasti. <spyrreh>: Hetken odottelu ei selvästikään ollut laimentanut miehen innokkuutta, kaiketi katin pieneksi pettymykseksi kun tämä ilmaantui takaisin ovensuuhun. Hänen oli kaiketi vain pakko mukautua moiseen luonnottomaan aamu-energisyyteen... tai ainakin seurata edes suunnilleen mukana. Hän venytteli valmistautuen jo seuraamaan Reindalia käytävää myöten kun tämä vielä - <spyrreh>: vilkaisikin olkansa ylitse. Repaleiset korvat liikahtivat ennen kuin olento hetken toisen suuntaan tihrustettuaan puuskahti, heilauttaen uudemman kerran rivakasti kättään kuin pyyhkäisten mokoman varoituksen sivuun. "Pah, älä sinä siitä huolehdi. Enköhän minä teeni löydä, kunhan saan kuumaa vettä. Ja kyllä minä pärjään, jos häviät sen vuoksi että kieltäydyit <spyrreh>: kupposesta, niin tiedämme kumpikin että se oli oma vikasi" nainen tokaisi heittäen kuitenkin toisen suuntaan virneentapaisen kuin vastauksena puolittaiseen haasteeseen, ennen kuin olento jo pyyhkäisi rivakammin askelin toisen ohitse. "Noh, se on selvä sitten, hmm? Tiedät mistä löydät minut kun olet valmis käymään itse asiaan. Odottelen salin puolella että - <spyrreh>: saat huitomisesi huidottua" tämä totesi, suunnaten sitten eteenpäin ilmeisesti aikeina lähteä etsimään tulisijaa jonka ääreen majoittua aamuverryttelynään. Olihan sekin kaiketi.... jotain? <Sunbaron>: Reindal hymähtää kevyesti. "Niinpä kai sitten. Kukaties tee ei tule ratkaisemaan tätä. Menehän sitten juomaan se, niin pääsemme tosiaankin itse asiaan. Mutta oikeastaan, tule sinä mieluummin etsimään minut. Pääsisin mieluusti jo liikkeelle, enkä viitsisi odotella ja patistella. Olen tuolla ulkona, todennäköisesti löydät minut helposti", hän toteaa sitten. - <Sunbaron>: vielä, ennen kuin astelee jo ovelle. Sitten hän vielä vilkaisee kuitenkin olkansa ylitse. - <Sunbaron>: "Äläkä ryystä sitä teetäsi liian kauaa sitten. Saattaa olla, että katson mokoman muuten luovutusvoitoksi", hän vielä tokaisee, todennäköisesti enemmänkin näön vuoksi kuin suoranaisesta näpäytyksentarpeesta. Ja sitten hän onkin jo ulkona, täynnä tarmoa ja intoa kohdata päivä. Tai siltä se ainakin näytti... <spyrreh>: Kummallakin taisi olla omat määrätietoiset toimintasuunnitelmansa, eikä Cathryn nyt hieman liikettä kinttuihinsa löydettyään näyttänyt hetkahtavan mokomia varoituksia. Nainen naurahti uudestaan ja heilautti kättään miehen perään. "Hah, toki, toki. Olehan itsekin sitten valmis kun saavun" tämä huikkasi, tömistellen sitten saliin teetään saalistamaan. - <spyrreh>: Jos toisella oli aavistuksensa mahdollisista luistamisen aikeista, ei tämä tainnut sentään osua kuin vain osittain oikeaan... tai ainakaan Cathryn ei lopulta käyttänyt loputtomasti aikaansa omiin... valmisteluihinsa. Kului kaiketi suunnilleen varttitunti ennen kuin katti astui ulos majatalosta, jossain määrin aiempaa tyytyväisempänä. Hän haukotteli ja - <spyrreh>: venytteli orastavassa valossa, ennen kuin alkoi etsiskellä katseellaan Reindalia. Ainakin mies oli luvannut ettei aikonut piiloutua haastettaan... <Sunbaron>: Piilotteluun Reindal ei tosiaan ole ainakaan alentunut. Lopulta ei tarvitse kuin vilkaista ympärilleen huomatakseen, miten tämä näyttää tosiaankin tekevän jonkinlaista aamulenkkiä - kirjaimellisesti. Mies juoksee kylää ympäri rytmikkään tarmokkaasti. Välillä tämä vilahtaa siellä täällä rakennusten välissä. Muutama kyläläinenkin katselee tätä jokseenkin - <Sunbaron>: hämillään. Toisenkin sankarin ilmaantuminen pistetään merkille. Katseista päätellen väki selvästikin arvailee, aikooko tämäkin liittyä mukaan mokomaan juoksenteluun, jossa ei totta puhuen näyttäisi olevan mitään mieltä. Pelkkää koikkelehtimista sinne tänne... eikä mies ole edes menossa mihinkään. Näyttää tosin sitäkin keskittyneemmältä. Katse on jossakin - <Sunbaron>: muualla ja määrätietoisen oloinnen. Kuin mokomassa toimituksessa olisi jotakin kovinkin tähdellistä...? <spyrreh>: Katinkin onnistuttua löytämään ainakin jonkin verran energiaa teekuppinsa pohjalta, oli Reindalkin selvästi jo työn touhussa. Miehen olinpaikkaa ei tarvinnutkaan alkaa arvailla kun tämän hahmo pisti nopeasti silmään vilahtelemassa rakennusten lomassa, saadenkin katin siristämään silmiään aavistuksen tämän perään. - <spyrreh>: Ilmeisesti toinen oli tarkoittanut aamulenkkiään varsin kirjaimellisesti... ainakin mies näytti varsin keskittyneeltä touhuunsa, joistakin saamistaan hämmentyneistä sivustakatsojista huolimatta. Cathrynilla puolestaan ei näyttänyt olevan kiire vieläkään minnekään. Nainen veti aamuista ilmaa syvään keuhkoihinsa ja venytteli uudestaan, ennen kuin - <spyrreh>: huikkasi miehen perään hetken aikaa hitaasti valoistuvaa taivaanrantaa tuijoteltuaan. "Joko olet kohta juoksennellut tarpeeksi?" Kissaihminenkin tuntui löytäneen jälleen aiempaa rentouttaan kaikesta huolimatta, heittäen virneen keskittyneen miekkosen suuntaan asettuen sitten nojailemaan rakennuksen seinustalle, ilmeisesti odottelemaan. Ainakaan tällä ei - <spyrreh>: tainnut olla kiire juosta perään... tosin minnepä mies enää haastettaan pääsisi pakenemaan? <Sunbaron>: Vaikka onkin ilmeisen keskittynyt juoksulenkkiinsä, havahtuu Reindal silti Cathrynin lähestyessä ja huomaavaisesti jopa pysähtyy niin että toinen pääsee lähemmäs. "Hoh, odotin että sinulla kestäisi huomattavasti pidempään", hän tokaisee ilmeisestikin rehellisen yllättyneenä, mutta myös tyytyväisenä. Ja sitten tämä pudistaaki päätään toisen kysymykselle. - <Sunbaron>: "Enpä usko. En ole juossut vielä edes melkein tarpeeksi. Puhumattakaan kaikesta muusta. Mutta kukaties olen kuitenkin lämmitellyt jo tarpeekseni, jos haluat hoitaa tämän saman tien", mies vastaa. Hän katsahtaa toiseen, melkein kuin tutkien tätä ja arvioiden tämän valmiutta. - <Sunbaron>: "... tai sitten voisit liittyä seuraan. Juostaan kunnes aurinko on päässyt kunnolla taivaalle ja katsotaan sitten kumpi meistä vie voiton?" hän ehdottaa vielä varovaisen toiveikkaana. <spyrreh>: "Mitä turhia, kuuma vesi ei lopulta ole kovin hankala saalis löytää" katti naurahti toisen yllätykselle, päästäen vielä ohimennen pienen leppoisan haukotuksen. Tämän pienen hetken aikana naisen olemus oli sentään löytänyt jälleen terävyyttä ja tiettyä odottavaisuutta, hänen kuitenkin päätyessä kallistamaan hieman päätään kun Reindal totesi ettei ollut vielä - <spyrreh>: valmis omassa touhussaan. "Huh, sinä taidat pyöriä jollakin jokseenkin väkevämmällä kuin pelkällä teellä, hmm? Paljonko olet jo säntäillyt täällä tänä aamuna?" Cathryn tokaisi hieman kummeksuen, päätyen vilkaisemaan uudemman kerran ympärilleen hieman vastahankaisesti kun ei voinut enää oikein piiloutua teekuppinsakaan taakse. - <spyrreh>: "...eiköhän olisi parasta hoitaa se pääasia alta kuin viivytellä, hmm? Kuten sanoit, onhan meillä tänään tekemistä varmasti enemmän kuin tarpeeksi. Miksi haluaisit juosta itsesi läkähdyksiin ennen kaikkea?" kissa huomautti, kohottaen kulmiaan jokseenkin huvittuneena moiselle innokkuudelle, vaikkakaan itse innostumatta päämäärättömästä ryntäilystä. Mokomakin.
*****
<Sunbaron>: Reindal tulee kohauttaneeksi olkapäitään siihen malliin, kuin ei olisi lopulta osannut (tai kukaties vain halunnut) sanoa mitään kovinkaan kummoista innostaan mokomaan huhkimiseen. "Se on hyvä tapa tuntea olevansa hengissä ja koetella itseään", hän toteaa. Sitten hän rykäisee. Toiseen mokoma ei selvästikään vetoa, joten lienee paras jättää asia sikseen. <Sunbaron>: "Mutta. Olet oikeassa, meillä on muutakin tekemistä tänään, ja sinä olet tässä muusta syystä. Olen kaiketi lämmitellyt tarpeekseni itsekin. Tulehan", Reindal tokaisee lopulta. Hän heilauttaa kättään merkiksi toiselle seurata, ja suuntaa sitten kohti kylän reunamia. Edes hieman syrjemmäksi uteliailta katseilta ja jonnekin, josta löytyy vähän enemmän tilaa. - <Sunbaron>: "Tämän luulisi kelpaavan", mies toteaa hetken kuluttua, pysähtyessään aukealle maalle metsän ja talojen välissä. Hän vilkaisee vielä toiseen, ennen kuin kurottaa vieressä kohoavan puun suuntaan ja napsauttaa katki oksan. Ja sitten toisen ja kolmannenkin. Jämäköitä keppejä, mutta tuskinpa kuitenkaan erityisen vaarallisia - ainakaan vahingossa. - <Sunbaron>: "Sinä taidat suosia kahta miekkaa. Siinä", Reindal jatkaa samalla kun ojentaa kahta kolmesta kepistä toisen suuntaan. Kolmannen hän ottaa itse, mutta jättää sen vasempaan käteensä, sivulleen ikään kuin miekan huotraan. - <Sunbaron>: "Otelkaamme reilusti ja koetelkaamme toistemme taitoja vailla pahaa tahtoa. Toivon, että näytät minulle kaiken mihin pystyt", mies tokaisee lopulta. Viimeisissä sanoissa on kukaties haastavaakin sävyä. Selvästikin tämä uskoo pystyvänsä selviämään toisen jokaisesta konstista... <spyrreh>: Kaiketi alkulämmittely ennen yhteenottoa oli ylellisyys johon harvoin oli tosipaikan koittaessa varaa, mutta Cathryn ei tuntunut siltikään suuremmin olettavan tarvitsevansa moista... tai sitten tämä tulkitsi jo ryystämänsä teen lämmittävän aivan tarpeeksi tähän hätään. Nainen naurahti siltikin kevyesti Reindalin innokkuudelle, päätyen itsekin kohauttamaan - <spyrreh>: harteitaan kun toinen totesikin että voitiin käydä asiaan. Nainen seurasikin mukana kun mies lähti johtamaan kulkua kauemmas kylän ulkopuolelle. Pieni aukea tila hieman sivummalla niin taloista kuin metsästäkin kaiketi kelpasi, tai ainakaan vastaväitteitä ei kuulunut kun Reindal pysähtyi tähän. Kissan katse kiersi aukion mittaillen niin tilaa kuin maastoakin <spyrreh>: enemmän uteliaasti kuin ainakaan näennäisesti hirvittävän punniten, kunnes hänkin nyökkäsi toisen sanoille. "Hmmh. Noh, tuskin tässä tämän kummempaa tarvitaan kunhan tilaa on tarpeeksi" hän totesi, jääden seuraamaan hieman päätään kallistaen kun toinen jäi taittamaan oksia puusta. Tarkoitus tähän taisi olla varsin selvä, ja vielä kerran venyteltyään katti - <spyrreh>: astahtikin lähemmäs ottamaan ojennetut oksat vastaan, punniten näitä hetken arvioivasti käsissään. Lopulta hän nyökkäsikin, ja pieni virne kiipi jälleen tiensä hänen kasvoilleen. "Siitä onkin tovi kun olen viimeksi otellut risuin. Tuskin sen jälkeen kun olimme vielä pahaisia nulikoita veljeni kanssa" Cathryn naurahti, kääntäen kuitenkin jossain määrin - <spyrreh>: vakavoituvan katseensa toiseen. Nainen ei tuntunut pitävän kiirettä vieläkään, mutta toisen valmistautuessa kattikin harppasi taaksepäin, nyökäten sitten haastaville sanoille virne edelleen kuonollaan kareillen. "Toki, toki. Muistahan sitten mitä sanoit kun saat kepistä kalloosi. Ellet onnistu nappaamaan minua ensin jollakin ilveellä" nainen napautti takaisin <spyrreh>: pyöräyttäen sitten olallaan lepuuttamansa kepin takaisin sivulleen naurahduksen keralla. Kukaties tämä ei näyttänyt suoranaisen vakavalta vieläkään, mutta olemukseen oli hiipinyt tiettyä terävyyttä kun katti mittaili toisen liikkeitä... ennen kuin äkkiä otti pienen askelen sivulle ja syöksähtikin sitten eteenpäin. Aseet olivat kaukana teristä tällä hetkellä - <spyrreh>: mutta nämä humahtivat silti nopeasti ilman halki, saalista tavoitellen... oikeastaan kaikkea muuta kuin erityisen hellävaraiseen tyyliin. Kaiketi mahdollisia mustelmia tai ties mitä ei ainakaan varsinaisesti arasteltu. <Sunbaron>: "Älä huoli. Tämä kallo on nähnyt monta keppiä", Reindal vastaa lopulta varsin tyyneen sävyyn. Totta puhuen mies vaikuttaa muutenkin ottavan tilanteen kovin tyynesti. Hän ei ota mitään todellista asentoa, eikä tunnu edes kunnolla jännittyvän. Hänen koko olemuksensa tuntuu enemmänkin muuttuvan häilyväksi. Hän seisoo paikoillaan kevyesti ja vapautuneesti, - <Sunbaron>: ottamatta vielä oikein mitään suuuntaa. Ei minkäänlaisia aikeita, mutta ei toisaalta aukkojakaan. Asento, jonka lähestyminen on juuri niin helppoa tai vaikeaa, kuin vastustaja päättää sen olevan. - <Sunbaron>: Cathrynin päätös puhuu selvästikin helppouden puolesta. Pikainen paikanhaku ja nopea, tiukka syöksähdys. Kaksi miekkaa ja niiden monet mahdollisuudet, ja aivan liian pieni hetki miettiä tai arvioida liiaksi. Hyvä tekniikka - tai ainakin tehtävänsä suorittava. Empivä tai hätiköivä vihollinen on kuollut vihollinen. Mutta Reindal ei emmi tai hätiköi. - <Sunbaron>: Reindalin vastaus ei ole läheskään yhtä nopea kuin naisen liike. Toki siinä on nopeutta jota taistelu edellyttää, mutta toisen rinnalla hän liikkuu suorastaan hitaasti. Samalla se on kuitenkin myös päättäväinen, yksioikoinen ja ehdottoman varma. Toisen kumpikin ase tavoittelee häntä, mutta hän astuu pois linjasta, sivulle ja etäälle tavalla joka estää - <Sunbaron>: miekkoja seuraamasta. Ei niinkään väistö, vaan siirtymä. Pelkkä yksinkertainen liike, mutta juuri oikeaan suuntaan, juuri oikealla hetkellä. Ruumis voi liikkua vain tietyin tavoin, kuten myös aseet joita se käyttää. Ja Reindal siirtyy sinne, mihin ne eivät liiku. Hieman vasemmalle, hieman taakse. Liikkeiden varjokohtaan. - <Sunbaron>: Mies ei tule edes vetäisseeksi miekan virkaa toimittavaa keppiään toisesta kädestään, ainoastaan kohottaa sitä esille. Oikea käsi tarttuu kyllä kahvan paikalle, mutta hän ei kuitenkaan paljasta olematonta teräänsä. Silti ase on kiistämättä olemassa - ja ehdottomasti tavalla, joka uhkaa toista tästä asemasta. Sen voisi vetää mihin suuntaan tahansa ja iskeä - <Sunbaron>: minne päin tahansa. Uhka, jonka paljastamattomuus tekee siitä vaarallisemman. Miehen koko olemus on häilyvä, kuin usvaa joka väistää kättä mutta on silti tukahduttavasti läsnä. Määrätietoisuutta ja valppautta, joka selvästikin kysyy suurta kokemusta... ja varmasti muutakin. Mikään miehen liikkeistä ei ole ollut refleksejä. Ainoastaan ymmärrystä... - <Sunbaron>: "Pelkäänpä, etten ole samanlainen hidas jätti kuin ne jotka kohtasimme. Nopeus voi kääntyä myös kuolemaksesi nyt", Reindal toteaa. Hän pysyttelee yhä hankalassa asemassaan miekkansa kanssa, kuin suorastaan odottaen toisen seuraavaa iskua. Iskua, jonka pystyy tekemään tyhjäksi ja altistamaan vuorostaan tämän vastavedolle... <spyrreh>: Oli kaiketi hankala sanoa tarkalleen mitä Cathryn odotti toiselta, mutta ainakaan tämä ei arastellut syöksähtää varoituksetta eteenpäin, kuin aikoen antaa karahkojensa hoitaa puhumisen samantien. Kuitenkin oli hyökkäys kuinka nopea hyvänsä, vaadittiin vain yllättävä, suorastaan kevyt liike ja äkkiä kohde ei enää ollutkaan niiden ulottuvilla. - <spyrreh>: Katista irtosi pieni yllättynyt sihahdus kun vastustaja ei käynytkään vastaiskuun tavalla kuin hän olisi odottanut, edes vielä vetämättä asettaan iskemään vaikka kissa hujahtikin ohitse jo hyvin täpärästi. Mutta ainakaan Cathrynilla ei ollut aikomustakaan jäädä harmittelemaan ensimmäistä hyökkäystään, kun miehellä oli aikaa jopa heittää varoittava <spyrreh>: kommenttinsa hänen ohi mennessään. Silmänräpäyksessä repaleiset korvat vetäytyivät taaksepäin ja etäämmäs ryntäämisen sijaan nainen pyörähti ympäri, uudestaan kohti vastustajaansa, jälleen valmiina kohtaamaan tämän. "Kas, oletkin vikkelämpi kuin odotin" katti sihahti, hakien jälleen asemiaan parilla pikaisella askelella, ennen kuin syöksähti jälleen terävästi <spyrreh>: kohti kuin aikomatta antaa miehelle aikaa perääntyä. Tällä kertaa hyökkäys sivalsikin matalammalle, kohti miehen vatsaa samalla kun mustaturkki pudottautui aavistuksen alemmas, tällä kertaa toinen keppinsä kuitenkin edessään suojaamassa toisen iskiessä. Jos hän ei ollutkaan pitänyt miestä kokemattomana taistelijana, oli toinen kyllä osoittanut hyvin nopeasti <spyrreh>: että tässä oli selvästikin jotakin enemmänkin, jonka suhteen kannatti pitää varansa... <Sunbaron>: Kissa tuntui ainakin oivaltavan nopeasti, ettei Reindalille ollut hyvä antaa tilaisuutta vetäytyä. Seuraava hyökkäys yrittää selvästikin sulkea hänen reittinsä sokeaan pisteeseen ja varmistaa samalla myös suojan vastaiskua vastaan. Varmastikin perusteltu taktiikka. Mutta jos toinen olikin toivonut voittavansa koko taistelun vastaamalla hänen tekniikkaansa, - <Sunbaron>: taitaa edessä olla pieni pettymys... - <Sunbaron>: Reindal ei edes lähde kilpailemaan mahdollisesta asemoinnistaan, vaan vaihtaa suuntaansa. Nyt hän ei vetäydykään toisen hyökkäyksen tieltä, vaan astuu eteenpäin ja vastaa siihen. Käsi vetäisee huotraa esittävästä toisesta kädestä. Tämäkin liike on selvästi syvemmälle mietitty, sillä tapa jolla se pyörähtää asemiin napauttaa samalla naisen hyökkäävän terän - <Sunbaron>: sivuun - ja antaa miehelle samalla hyökkäysaseman. Pyörähtävä keppi sivaltaa nopeasti, tavoitellen kepeää kosketusta toiseen, ennen kuin mies taas vetäytyy, luottaen joko siihen että torjuminen pakottaa toisen jäämään jälkeen, tai sitten siihen että tämän "surmaaminen" antaa joka tapauksessa hänelle vapaat kädet. Nopeita, tarkkoja vetoja. Tarkan harjoittelun- <Sunbaron>: tulosta... <spyrreh>: Vikkelyys oli selvästikin kohdannut vertaisensa... ainakin kärsivällisyydessä ja valppaudessa, jos ei suoranaisessa yksiselitteisessä nopeudessa. Cathrynin isku kohtaakin viimein vastustusta, jälleen vähäeleisesti mutta varsin tehokkaasti, ja sivuun kopautettua hyökkäystä seuraakin nopeasti vastaisku. Tämä tuskin tulee enää aivan samanlaisena yllätyksenä - <spyrreh>: mutta mies osoitti silti ällistyttävää taitoa ja harkintaa... jonka vuoksi katti sai kaiketi olla tyytyväinen siitä että oli jättäytynyt tällä kertaa enemmän varuilleen. Hän ähkäisi kun hänen rivakka iskunsa ohjattiin sivuun, joutuen äkkiä lähestulkoon refleksinomaisesti kiskaisemaan odottamaan jääneen aseensa eteensä kun toisen ainoa keppi jo iskikin. - <spyrreh>: Rehellisesti nainen ei tainnut olla tottunut ottelemaan aivan tällä tavalla jonkun kanssa joka tuntui käsittelevän hänen nopeuttaan liiankin näppärästi, ja pikainen torjunta aiheuttikin silmänräpäyksen hämminkiä, jonka turvin toinen jo vetäytyikin jälleen... tavalla, joka tosin sai pitkän hännän sivaltamaan terävästi puolelta toiselle. - <spyrreh>: Nainen sihahti puolittaisen, hiljaisen kirosanan luultavasti lähinnä itsekseen, vetäisten kuitenkin aseensa joutuisasti takaisin asemiinsa ja pyörähtäen jälleen takaisin jälleen etäisyyttä itselleen hankkineen miehen suuntaan. "Näppäriä temppuja. Mutta äläpä luule liikoja" katti tokaisi, - <spyrreh>: harpaten sitten jälleen kohti toista.... tällä kertaa kuitenkin ilmeisen aiempaa maltillisemmin. Askelet olivat sulavia ja epäröimättömiä ja olemus haki merkkejä uusista ovelista aikeista, kunnes olento haki agressiivisesti jälleen paikkaansa aivan lähituntumasta... tosin tällä kertaa viivyttäen iskuaan aavistuksen verran pidemmälle kuin olisi olettanut. - <spyrreh>: Kaiketi olento kaavaili odottavansa vastaiskua, ja tavoittelevansa tämän turvin osumaansa... <Sunbaron>: Reindal luottaa etäisyyteensä ja epämääräisyyteensä. Cathryn nopeuteensa ja ärhäkkään hyökkäykseen. Kieltämättä, jopa miehelle itselleen, tilanne alkaa nopeasti vaikuttaa kaikkea muuta kuin helpolta. Pelkkää ristiriitaa, joka voisi jatkua todennäköisesti ties miten pitkään. Mutta siltikään hän ei tunnu olevan aikeissa tehdä loppua mokomasta. - <Sunbaron>: Toisenkin taktiikka muuttuu taas hieman, ja mieskin valpastuu nyt kun tämä tunkeutuu hänen tilaansa hitaammin, tasaisemmin ja keskittymistä vaativammin. Ilmeisesti kissakin on aikeissa pelata samanlaista miekkojen peliä... tai ainakin omaa versiotaan siitä. Reindal pitää jalkansa tasaisessa liikkeessä, ja nyt kun hänen miekkansakin on esillä, käsittelee hän - <Sunbaron>: sitä kuin jonkinlaista työkalua, pidellen sitä totta puhuen hieman epämääräisessä asennossa, puoliksi edessään ja löyhästi tarjolla. Kuin jotakin puikkoa, jolla pyrkii erottelemaan asiat toisistaan. Tällä kertaa nuo asiat ovat hyökkäyksiä, torjuntoja ja harhautuksia. Hän pitelee häilyvää asettaan kaiken keskellä, ennen kuin löytää vihdoin oikean kohdan ja - <Sunbaron>: kohottaa sitä puolustukseen toisen hyökkäykseltä. Miehen odotettua vastahyökkäystä ei tule, mutta toisen maltillisempi, vähemmän pelkkään vauhtiin luottava tyyli tuntuu silti pakottavan hänetkin hieman työläämpään toimintaan. - <Sunbaron>: "Tämä on kaikki teräksen painostusta. En tunne sinusta varsinaista tahtoa. Sinut on kai koulutettu vain maallikon teräkseen?" mies äkkiä lohkaisee toisiaan vasten pyörivien keppien välistä. Hän antaa ranneliikkeelä aseelleen nopean pyörähdyksen, joka sekä puolustaa että uhkaa. Ja mittelö vain jatkuu... <spyrreh>: Huolimatta varsin äkillisestä aloituksestaan, oli Cathrynkin silti tarpeeksi nokkela hoksatakseen että jotakin oli meneillään... ja tämä johti johtopäätökseen yrittää viimeistellä homma nopeasti. Tai tähän nainen ainakin pyrki, toisen elkeitä valppaasti ja epäluuloisesti tarkastellen, samalla kuin odotti omaa tilaisuuttaan johon yritti viileähermoisen miehen- <spyrreh>: ajaa... mutta Reindal tuntui itsekin äkkäävän ansan hyvin nopeasti. Äkillisen iskun puute ei selvästikään ajanut toista hätiköimään kuten katti oli mahdollisesti toivonut vaan kaiken keskelle kohotettu ase oli valmiina kaikkeen, tavalla, jota oli nopeasti hyvin vaikea määritellä. Repaleiset korvat luimistuivat jälleen epäluuloisesti iskun kilpistyessä jälleen <spyrreh>: kaikesta huolimatta toisen valppaaseen puolustukseen yrityksestä huolimatta, suoden toiselle mahdollisuuden jopa heittää muutaman sanan hänen suuntaansa. Nainen räpäytti aavistuksen silmiään yllättyen huomautusta,epäröiden silmänräpäyksen verran kuin jokin hänen päässään olisi loksahtanut yhteen. "...ah. Arvelinkin että tässä on jotakin vilunkia. - <spyrreh>: Älä silti luule että pelkät temput riittävät!" katti tokaisi, harpaten sitten taas nopeasti kohti. Keppi sivalsi kohti toisen kasvoja kuin pakottaakseen väistämään tai puolustautumaan, juuri ennen kuin olento harppasikin uudestaan perään hieman miekkakäden toiselle puolelle kaartaen, matalammalla toisella iskulla tavoitellen. - <spyrreh>: Keppi tavoittelikin nyt reisiä ja jalkoja, kaiketi vähemmän yksiselitteisen murhaavasti, mutta rampauttavasti, joka olisi hänen mielestään epäilemättä riittänyt myös ratkaisemaan pelin aivan tarpeeksi hyvin. Ainakin ennen kuin toisen outo tekniikka löytäisi liikaa jalansijaa. <Sunbaron>: "Taistelussa ja teräksessä ei ole temppuja. On vain voittajia ja voitettuja, ja ero heidän välillään", Reindal hairahti vastaamaan. Mokoma pitkä sanailu oli melkein koitua hänen kohtalokseen, ainakin kuvainnollisesti, kun toinen kävi uuteen, ärhäkkään hyökkäykseen. Mutta ei kuitenkaan. Sama aisti, sama taito, sama syvempi ymmärrys niin hänestä itsestään kuin- <Sunbaron>: ympäröivän maailman luonteestakin antoi hänelle yhä tarpeeksi aikaa. Hän lipsahti kasvoja tavoittelevan terän alitse, niin läheltä että se melkein kutitteli hänen hipiäänsä. Naisella oli kuitenkin toinenkin miekkansa, ja se pakotti hänet liikkumaan yhä vain nopeammin. Hän pyöräytti miekkaansa uudestaan nopeissa, pienissä kaarissa, kietoi sen yhteen hyökkäävän <Sunbaron>: miekan kanssa. Ja sitten, jatkaen edes miettimättä asiaa, hän liikahti toisen miekan ympäri. Se ei ollut harppaus sivulle tai nopea sukellus selustaan, vaan outo, pysäyttämätön askellus kahden miekan ympärillä. Liike taistelun näkymättömiä linjoja myöten ja reitti siellä missä sellaista ei kuuluisi olla. - <Sunbaron>: Ja seuraavassa hetkessä Reindal laskeekin toisen kätensä kissan hyökänneen miekkakäden olkapäälle, käytännössä tämän takana. Miekat ovat yhdessä yhä tiukasti, ja hän pitää niitä sivulla. Mutta jotenkin, sen sijaan että olisi yhä edessä, hän on naisen takaviistossa. - <Sunbaron>: "Voin vakuuttaa, ettei tämän kaiken oppiminen tuntunut miltään oikotieltä tai temppujen keksimiseltä", mies toteaa tasaisesti. Mutta hänen äänessään on kuitenkin tiettyä jännitettä, joka peittää alleen hengästymistä. Hänen kuontalonsa alta luikertelee hikivana... <spyrreh>: Taisi olla jo aivan liian myöhäistä pysäyttää outo ja käsittämättömällä tavalla soljuva liike, jota hän oli ripeässä toiminnassaan toivonut. Reindal harhautui vastaamaan ja silmänräpäyksen murto-osan ajan hänen aseensa jo lähes viisti miestä ennen kuin tämä livahti tämän tieltä. Moinen tosin oli ollutkin osa hänen suunnitelmaansa jonka oli tarkoitus ajaa - <spyrreh>: vastustaja toisen iskun ulottuville... mutta äkkiä edes tämä kavalampi sivallus ei enää löytänyt kohdetta. Rehellisesti hetken verran typertyneellä Cathrynilla ei ollut aavistustakaan mitä edes tapahtui... ja sitten hän jo tunsikin kosketuksen olallaan. Äkkiä mies olikin hänen takanaan ja hänen aseensa vangittuna. Äkillinen oivallus kirvoitti tyrmistyneen, ja <spyrreh>: kaikkea muuta kuin ilahtuneen sihahduksen kissan kurkusta vastaukseksi jännittyneeseen, mutta yhtälailla siltikin tyyneen tokaisuun. "No jo on kirottu---!" nainen sähähti aiempi itsevarma aja viileä olemus turhautuneen epätietoisuuden tieltä säröillen. Silmänräpäyksessä hän jännittyi uudestaan, ja irrotti otteensa toisesta kepistään. - <spyrreh>: Tuskin enää harkitsemattakaan hän harppasi rivakasti taaksepäin ja iski kyynerpäällään taakseen, rivakasti ja ärhäkästi. Kaikesta päätellen ainakaan joku ei ollut aikeissa lopettaa kovin suosiolla, varsinkaan tällaisen vilungin edessä. <spyrreh>: ((On hyvä ja kypsä häviäjä. Hiljaa siellä! >=(( ))
|
|
|
Post by spyrre on Mar 19, 2017 0:40:47 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal on päässyt jo melkoisen voitokkaaseen asemaan, ja nopealla järkeilyllä koko ottelun luulisi olevan jo ohitse... tai niin hän itse ainakin tuntuu uskovan kun päätyy sanailemaan miekkailun sijaan. Voitossa on helppo olla sen verran varma, että kissamaisen naisen äkillinen kyynärpää tulee suoranaisena yllätyksenä. - <Sunbaron>: Reindal ehtii hätkähtää, mutta ähkäisee kuitenkin kipeästi kun äkillinen isku pamahtaa kasvoihin. Hän horjahtaa taaksepäin. Mutta samalla soturin harjoitus ja vaisto ottavat kuitenkin ohjat, ja hänen miekkakätensä sivaltaa kovaa, vailla harjoitteluun sopivaa kepeyttä tai estoja. - <Sunbaron>: Käsi heilahtaa ja miekka sivaltaa kohti iskenyttä raajaa voimalla ja varmuudella, joka varmasti riittäisi irroittamaan koko ketaran... jos kyseessä vain olisi teräs. Nytkin iskussa on tarpeeksi voimaa katkomaan keppi ja murjomaan luita myöten, mutta siltikin vähemmän kuin kuolettavasti... ainakin toivottavasti. <spyrreh>: Yhteenotto oli selvästikin päätynyt vähintäänkin äkkipikaisille urille, jossa itse kunkin itsehillintä unohtui hetkeksi. Cathrynkaan tuskin harkitsi yllättynyttä huitaisuaan sen pidemmälle, ja kun kyynerpää mäjähtikin ikävästi päin toisen kasvoja, tarjosi tämä ainakin jonkinlaisen tilaisuuden. Pikaisesti nainen yritti riistäytyä irti otteesta ja pyörähtää - <spyrreh>: ympäri... mutta siinä vaiheessa seurasikin jo vastaisku hänenkin suuntaansa. Hän ei aivan ehtinyt käyttää lyhyttä silmänräpäystään tarpeeksi tehokkaasti, kun karahka iski jo kipeästi, kirvoittaen katista yllättyneen rääkäisyn. Oli kaiketi oltava kiitollinen siitä ettei kyseessä tosiaan ollut oikea ase, mutta tämä epäilemättä sattui silti, ja olento kavahti - <spyrreh>: taaksepäin vetääkseen raajansa hyökkääjän ulottuvilta... tosin pudottaen viimeisenkin keppinsä siinä kiireessä. Ei kaiketi se kaikkein uljain lopetus millekään, mutta vaistot jotka eivät vielä olleet aivan ajan tasalla rääkyivät hankkiutumaan nopeasti kauemmas, ennen mahdollisesti kuolettavaa iskua. <Sunbaron>: Kaksi nopeaa, kipeää iskua, ja irtautuminen kummallakin puolella. Reindal löytää nopeasti valmiutensa ja asentonsa ja valmistautuu kohtaamaan vastustajansa uudelleen. Vasta siinä seisoessaan hän tuntuu kuitenkin edes tajuavan mitä edes äsken tapahtui... kuten myös sen, että puristaa enää katkennutta kepinpätkää. - <Sunbaron>: "Hitto, anteeksi! Hairahdin. Oletko kunnossa?" Reindal huudahtaa ja suoristautuu nopeasti asennostaan. Hän ei kuitenkaan astu lähemmäs toista. Vain typerys rynnistäisi saman tien kohti selvästikin puolustuskannalle vetäytynyttä soturia. Mutta huoli näyttää ainakin todelliselta. Äkillisessä säikähdyksessä se seikka, että miehen oma nenä tursuu nyt verta, on - <Sunbaron>: tainnut jäädä huomiotta...
<spyrreh>: Kaikki oli ohitse tuskin vain silmänräpäyksessä, ja epäilemättä kivuliaassa sellaisessa. Kului suunnilleen toinenkin mokoma siihen, että Cathrynkin ehti jälleen mukaan asioihin kun toinen huudahti hänen peräänsä. Kissa pyörähti ympäri silmät laajenneina ja häntä piiskaten, kunnes jännittyi havahtuessaan reaktiostaan hätäiseen huudahdukseen. - <spyrreh>: Hän tuijotti hetken eteensä runnottua kättään puristaen kunnes tajusi jälleen mitä tarkalleenottaen edes näki. Hetken häkellyksen jälkeen naisen kasvoille levisi nopeasti epämääräinen irvistys ennen kuin hänkin suoristautui kiireesti, töksäyttäen ilmoille manauksen jos toisenkin. - <spyrreh>: "Kirottua, minä... yllätyin, ja... En ole tehnyt tälläista ties kuinka pitkään aikaan!" nainen töksäytti, suoristautuen sitten itsekin, ilmeisen kiusallisesti. Nopeat reaktiot olivat tainneet viedä voiton järjestä, mutta nopeasti huomio ohjautui väkisinkin Reindalin verisistä kasvoista hänen jomottavaan käsivarteensa. - <spyrreh>: "....egh. Ehkä minun ei olisi pitänyt juoda sitä kirottua teetä" hän onnistui mutisemaan tarkasteltuaan hetken varovaisesti raajaansa pienen irvistyksen keralla. <Sunbaron>: Reindal tuntuu tajuavan itsekin vasta nyt verisen naamansa. Hän pyyhkäisee kasvojaan ja vilkaisee veristä kättään, ennen kuin puuskahtaa. "Kaikki hyvin, mikään ei varmaankaan hajonnut", hän toteaa lopulta, vaikka yrittääkin etsiä samalla jonkinlaista rättiä jolla pyyhkiä verta kasvoiltaan. - <Sunbaron>: "Kumpikin nähtävästi hairahti hieman. Pystytkö liikuttamaan sitä kättäsi? Haraako mikään vastaan? Haluatko että katson sitä?" hän vaihtaa kuitenkin nopeasti aihetta ja vilkaisee toiseen, selvästikin oikeasti huolissaan. Mokoma tuskin varsinaisesti hivelee mieltä tai ylpeyttä, mutta ainakin mies tuntuu vilpittömältä. - <Sunbaron>: "... en aivan odottanut kyynärpäätä nenään tuossa kohtaa", Reindal tulee kuitenkin mutisseeksi. Kukaties se on selittelyä, tai pieni piiru mutinaa. Jotakin joka tapauksessa. <spyrreh>: Kumpikin joutui epäilemättä kokoilemaan itseään hetken verran, tarkistaakseen että kaikki oli suunnilleen vielä kiinni siellä, missä pitikin. Cathryn liikutteli raajaa varovaisesti kuono hieman värähdellen kuin pidätellen irvistystä, mutta lopulta nyökäten itsekin. "...kaiketi. On se ainakin paikoillaan vielä" hän mutisi, puuskahtaen hieman. - <spyrreh>: "...en minäkään odottanut että olisit... siellä yhtäkkiä! Jollakin ilveellä." Kissa vaikeni vilkuillen toista varautuneesti, kunnes päästi uuden syvemmän ja melkoisesti dramaattisemman puuskahduksen. "...no. Siinä oli kaiketi tarpeeksi, eh? En sitten tainnut kuitenkaan olla tarpeeksi nopea" nainen tokaisi vastahakoisesti ja aavistuksen happamasti, kuitenkin - <spyrreh>: vilkaisten toisen verisiä kasvoja ennen kuin nyökäytti hieman päätään reppunsa suuntaan. "Siellä pitäisi olla vettä jos haluat... pestä tuon. Pahoittelut. Tulisin ojentamaan, mutta... ehkä parempi että odotan hetken tämän kanssa" todettiin kiusaantuneesti, naisen viitatessa ohimennen epäilemättä tällä hetkellä jokseenkin kipuilevaan käteensä. Ainakin mokoma - <spyrreh>: liike toi nopeasti ilmoille pienen irveen, ja olento istahti puuskahduksen keralla. Tilanteeseen ei tainnut lopulta olla paljoakaan vastaanväittämistä, oli moinen nöyryyttävää tai ei. "...saan kaiketi olla tyytyväinen että koko kapine on vielä edes kiinni paikallaan" hän mutisi ohimennen, kaiketi puoli-itsekseen. <Sunbaron>: Pahemmalta onnistuttiin nähtävästi edes välttymään. Reindalkin huokaisee hieman helpotuksesta kun toisen käsi tuntuu yhä toimivan, ja nyökkää sitten. "Ei se nopeudesta ollut. Olit nopeampi kuin minä. Aivan tarpeeksi nopea kenelle tahansa. Mutta se ei juuri auta jos vastustajasi tietää jo mitä aiot", hän toteaa. - <Sunbaron>: "... no. Ainakaan meillä ei ole enää aseita joilla jatkaa, ja sinulla on todennäköisesti paremmat aseet omasta takaa", Reindal sitten myöntää. Hän vilkaisee vielä kädessään lojuvaa kepinpätkää, ennen kuin nakkaa sen menemään. Jostakin taskusta näyttää löytyneen jokin liina, jolla hän nyt painelee pahimpia verenroiskeita kasvoiltaan. - <Sunbaron>: Siltikin hän katsahtaa toisen nakkaamaan reppuun, ennen kuin nyökkää ja kumartuu tonkimaan sieltä mainittua vettä. "Typerää. Herpaannuin, vaikka tiesin että tämä oli pelkkä harjoitus. Typerää", hän mutisee siinä sivussa. Mokoma hairahdus toisen käteen selvästi kiusaa miestä. - <Sunbaron>: "No, kuten sanottua. Olit nopea. Ja varma. Sinulla on selvästikin kokemusta ja taitoa. Enpä usko, että monikaan pelkkää terästä käyttävä vastustaja olisi veroisesi. Ja toisaalta..." Reindal aloittaa, ennen kuin mätkähtää istumaan varsin raskaan oloisesti. Totta puhuen hän hengittää nyt jo melkoisen raskaasti ja näyttää sairaalloisemmalta, kuin vielä ennen - <Sunbaron>: ottelua. - <Sunbaron>: "... ja toisaalta sinulla oli huomattavasti enemmän aikaa", hän mutisee niin hiljaa, että se tuskin edes kiirii korviin asti. <spyrreh>: Tovi hengenvetoa oli varmasti tervetullut itse kullekin, melkoisen ymmärrettävästi. Cathryn hypisteli käsivarttaan varovaisesti kun toinen pesi kasvojaan, vilkaisten tosin toista aavistuksen epämääräisesti miehen sanojen seurauksena. Moinen herätti selvästi entistä enemmän epätietoisuutta ja hetken katti pyörittelikin ajatuksia mielessään, kunnes havahtui - <spyrreh>: Reindalin kaikkea muuta kuin voitostaan innostuneeseen mutinaan. Katti räpäytti hieman silmiään, kunnes hetken hiljaisuuden jälkeen ilmoille kuitenkin pyrki pieni, kevyt naurahdus. "...no, oli kuinka oli, ei taida silti olla paljoakaan sanottavaa siihen kuinka tuossa kävi, ikävä kyllä. Vaikka taisin harhautua itse ensin" hän tokaisi, kohauttaen olkiaan. - <spyrreh>: "...ilmeisesti tosiaan osaat kaikenlaista. Olen vain... kuullut sinunkaltaisistasi. Mutta varo vain! Kunhan selvitän tuon... mikä se olikaan, olen paljon parempi seuraavalla kerralla!" katti ilmoitti, päätyen kuitenkin pian irvistämään jälleen aavistuksen. "...vaikka parempi pitää ainakin hieman väliä, hmm? - <spyrreh>: On kaiketi oltava tyytyväinen että olemme samalla puolella." Katti virnisti ohimennen, tosin rypistäen pian hieman kulmiaan, epäilemättä hoksaten että jotakin oli vialla. "Oletko kunnossa? Mojautinko sittenkin liian kovaa?" <Sunbaron>: Reindalilta menee hetki oivaltaa, miten ilmeinen hänen tilansa taitaakaan olla. Hän vilkaisee Cathryniin hämillään, ennen kuin pudistaa päätään ja tiristää sisältään jopa kevyen naurahduksen. "Enpä usko, että minua pelkällä kyynärpäällä kuitenkaan kaadetaan. Älä huoli, kunhan vedän henkeä", hän tokaisee ja tekaisee nopean hymynkin. Kukaties se on - <Sunbaron>: uskottavakin. Kukapa tietää. ' <Sunbaron>: "Mutta. Odotan sitten seuraavaa kertaa. Sinussa on selvästi ainesta. Selvisit tuosta paremmin kuin moni, joka saa huomata taistelevansa äkkiä eri säännöillä. Sinun taidoillasi todennäköisesti oppisit paljonkin muutamasta lisäkerrasta... mutta myöhemmin. Meillä taitaa ikävä kyllä olla muutakin tekemistä", Reindal jatkaa sitten. - <Sunbaron>: Aavistuksen vaivalloisesti mies lähtee vääntäytymään pystyyn, nyt kädessään löytämänsä vesipullo. Hän kastelee kevyesti puristamaansa rättiä ja pyyhkii sillä kasvojaan.- <Sunbaron>: "Jos haluat jonkin neuvon, niin sinun kannattaisi kukaties miettiä miten tuota nopeuttasi käytät. Se kyllä varmasti riittää hyvin monellekin vastustajalle. Mutta arvaamattomuus on etu", hän toteaa vielä. <spyrreh>: Siitä huolimatta että toinen vastasi nopeasti vähättelevällä hymyllä, katti jäi silti mittailemaan toista hetkeksi paikaltaan. Kyynerpään saaminen äkkiä kasvoihinsa tuskin tuntui mukavalta yhtään kenestäkään, mutta silti toinen ei rehellisesti silti näyttänyt siltä, että se joka miestä vaivasi olisi johtunut vain tästä. Cathryn epäröi hetken vaiti, hoksaten - <spyrreh>: lopulta pienellä viiveellä vastata miehen pohdintoihin pienellä muka-vaatimattomalla olkapäiden kohautuksella, vaikka moinen liike toikin pikaisesti ilmoille uuden irvistyksen. "...hmmh. No. Kaiketi. Taidat olla oikeassa. Ehkä tässä on nyt ainakin... huviteltu tarpeeksi" nainen kuittasi puuskahtaen, tajuten oikeastaan nyt luoda varautuneen vilkaisun ympärille <spyrreh>: kuin varmistaakseen ettei kukaan ainakaan istunut katsomassa. Hänkin alkoi kömpiä jaloilleen, varovaisesti mutta ainakin toista tasaisemmin, laskien viimein vielä sormiaan kokeilevasti liikuteltuaan käsivartensa hieman kiusallisesti takaisin sivulle, mutristaen hieman miehen sanoille. - <spyrreh>: "No, siitä sinä ainakin tiedät kaiken, eikö totta? Sinusta ei ota pirukaan selvää mistä ilmaannut seuraavaksi" hän tokaisi, naurahtaen kuitenkin lopuksi. "No, eiköhän nyt ole viimein aamiaisen paikka. Jätä jo se juoksentelusi niin voimme istua hetken ennen kuin lähdemme tekemään tärkeämpiä asioita. ...kaiketi minun kuuluu nyt toiseksi jääneenä tarjota." - <spyrreh>: Sanoja seurasi jokseenkin dramaattinen huokaisu ennen kuin katti harppasi poimimaan tavaransa maasta, toista vilkaisten. Kukaties katseessa oli vieläkin mukana aavistus mietteliäisyyttä.
|
|
|
Post by spyrre on Apr 2, 2017 21:50:03 GMT 3
<Sunbaron>: Pienestä harjoittelusta on nähtävästi selvitty hengissä. Reindal tulee hymähtäneeksi toisen sanoille, ennen kuin kuitenkin nyökkää. "Kukaties meidän on tosiaan parempi käydä toimeen. Sainpahan ainakin lämmiteltyä. Ja nähtävästi herätämme liiaksi huomiota muutenkin", hän tokaisee ja heittää siinä sivussa pienen vilkaisun ympärilleen. Siellä täällä näkyy - <Sunbaron>: Uteliaita, valppaitakin katseita. Yhtenä niiden joukossa on myös pieni Onnimanni, joka näyttää tosin enemmänkin vain paheksuvalta mokoman riehumisen suhteen. Siltikin, väki on selvästi huomannut kaksikon touhun, eikä tunnu aivan tietävän miten ne pitäisi ottaa. - <Sunbaron>: Reindal heilauttaa ohimennen kättään väen suuntaan kuin vakuuttaakseen kaiken olevan kunnossa. Se ei kukaties vakuuta, mutta ainakin moni kiinnostuu pikaisesti taas omista asioistaan... mukaanlukien epäluuloisen näköinen Orren, joka antaa tuijotuksensa viivytellä hieman pidempään ennen kuin lopulta kääntyy. - <Sunbaron>: "No. Meidän on paras tosiaan alkaa valmistautumaan. Edessämme on ties miten pahaenteinen metsä, hirviöitä ja kukaties pahempaakin. Enkä usko, että herpaantumisesta selvitään aivan yhtä vähällä", mies huokaisee sitten. Hän hieraisee paljonpuhuvasti verta nenänsä alta, ennen kuin nyökkää toiselle ja suuntaa tavernaa kohti. <spyrreh>: Cathrynin kasvoilla häivähti nopeasti pieni irve kun nainen hoksasi heidän saamansa yleisön, joka oli kerääntynyt vaivihkaa näköetäisyydelle. Nyt kun hänellä oli viimein aikaa katsoa ympärilleen näkyi uteliaita (vaikkakin muka vaivihkaisia) kasvoja useitakin.... ja näiden seassa jopa, kukapa muukaan, kuin Orren. Kissa ei vaikuttanut ainakaan suuremmin - <spyrreh>: ilahtuvan havainnostaan (kukaties äskeisen lopputuloksen vuoksikin) ja nainen suoristautui jääden hetkeksi puistelemaan vaatetustaan kädellään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. "Missä kirotussa välissä hekin ilmaantuivat" Hän mutisi, nyökäten kuitenkin toisen sanoille hieman huokaisten. "Hienoa. Mitä nopeammin pääsemme sinne ja asiaan, pääsemme poiskin." - <spyrreh>: olento kuittasi liikutellen kättään vielä aavistuksen varoen, kunnes käännähti itsekin kohti tavernaa. Kaiketi mittelö ei lopulta ollut kestänyt kuin nopean hetken, mutta tämän aikaansaannokset tuntuivat vieläkin, ja hetki itsensä kokoilua oli varmasti tervetullutta... <Sunbaron>: Reindalin askel on vakaa ja rivakka, mutta siitä huolimattakin hänen olemuksessaan on jotakin... aavistuksen pakotettua. Kuin hän olisi pidätellyt hengitystään ollakseen näyttämättä miten hengästynyt oikeastaan onkaan... kukaties kirjaimellisestikin. Mutta jos jotakin on tosiaan vialla, ei hän ainakaan suostu sitä näyttämään. Tarpoo vain tavernan suuntaan. - <Sunbaron>: Yksi asia on kuitenkin selvästikin varma: aikaisempi lennokkuus on kadonnut miehen askeleista. - <Sunbaron>: Tavernassa tilanne ei tunnu juurikaan muuttuneen kaksikon hetkellisen poissaolon aikana. Muutama kyläläinen lisää on ilmaantunut paikalle, kukaties lähinnä vain norkoamaan. Johonkin Reindalin huomio kuitenkin kiinnittyy nopeasti: yksi pöydistä on katettu. Vaatimattomat, mutta kaikin puolin riittoisat aamiaistarpeet on ladottu pöydälle valmiiksi aivan vain - <Sunbaron>: odottamaan, että joku istuisi niiden äärelle. Mokoma taitaa lopulta, ilman suoria merkkejäkin, olla varsin paljonpuhuvaa. - <Sunbaron>: "Näyttää siltä, ettei sinun tarvitsekaan tarjota", Reindal tokaisee ohimennen Cathrynille, ennen kuin istuutuu varovaisesti alas valmiiseen pöytään. Isäntä kauempana ei ainakaan älähdä asiasta, joten arvaus taitaa osua oikeaan. - <Sunbaron>: "... no, ovatko yöunet avartaneet näkemyksiä tilanteesta? Onko sinulla jokin mahtava suunnitelma jonka avulla hoidamme koko jutun vaivatta?" mies tulee heittäneeksi toisen suuntaan kepeästi samalla kun hieraisee leivänpalan päälle voinokareen. <spyrreh>: Jos katti laittoi merkille toisen vaivihkaisen väkinäistä olemusta, ei nainen ainakaan tuntunut aikovan sentään huomattaa tästä astellessaan itsekin vaiteliaana toisen tuntumassa kohti tavernaa. Ei sillä, etteikö hänellä itselläänkin olisi ollut juuri nyt hetken verran piiloteltavaa aristavan kätensä vuoksi. Väkisinkin hän joutui poimimaan tavaransa hieman - <spyrreh>: hankalasti toisella kädellään, mutta jatkaen kuitenkin rivakasti menoaan kaiketi toivoen itsekin ettei moista laitettaisi merkille, varsinkin kun sisällä tavernassakin tuntui norkoavan pieni parvi uteliaita. Tosin hyvin nopeasti huomio kääntyi näistä aivan muualle kun valmiiksi katettu pöytä ilmaantui näkyviin. Cathrynkin tuntui yllättyvän tästä aavistuksen, <spyrreh>: luoden pienen pikaisen vilkaisun ympärilleen kulmiaan kohottaen, mutta lopulta ei tainnut olla kovinkaan hankala arvata mistä oli kysymys. "Hmh. Kas vain. No, en tietenkään valita." kissamainen nainen hymähti toisen istuessa, ennen kuin seurasi itsekin esimerkkiä suoden ohimennen jonkinlaisen nyökkäyksentapaisen isännän suuntaan moisesta huomaavaisuudesta. - <spyrreh>: Hänkin kävi läpi pöydän vaatimatonta tarjontaa keräten ulottuvilleen oman annoksensa, kohottaen kuitenkin katsettaan ohimennen kaiken lomasta kun Reindal tiedusteli mahdollisesta suunnitelmasta. Katti liikautti hieman viiksiään, ennen kuin päästi jossainmäärin vaikeatulkintaisen äännähdyksen lautasensa äärestä. - <spyrreh>: "Hmm. Olisikin. Kerrasta kaiken ratkaiseva suunnitelma epäilemättä tekisi kaikesta melkoisesti hempompaa" hän hymähti, tosin vakavoituen pian. "En rehellisesti ole aivan varma onko tähän olemassa mitään välitöntä, erityisen helppoa ratkaisua, aivan vain sekin vuoksi ettemme vielä edes tiedä kunnolla mistä on edes kyse. Tai tunne maastoa. - <spyrreh>: Mutta kaiketi ainakin tiedämme, ettei meidän täydy pitää silmiämme auki vain valtavien jälkien varalta. Kenties meidän on vain katseltava ympäriinsä metsässä ja toivottava että löydämme jotakin hyödyllistä" hän joutui myöntämään, harkittuaan hetken aikaa. Nainen vaikutti itsekin aavistuksen pettyneeltä moiseen suunnitelmaan, huokaisten kevyesti. - <spyrreh>: "Ehdotuksia toki otetaan vastaan, jos keksit jotakin parempaa" lisättiin vielä, olennon heittäessä puolittaisen vilkaisun Reindalinkin suuntaan. <Sunbaron>: Reindal kuuntelee toisen mietteitä tilanteesta selvästikin tarkkaan ja miettii asiaa samalla itsekin. Eittämättä kysymys suunnitelmista ja aikomuksista on varsin tärkeä, olipa edellisenä iltana uhottu voitosta miten paljon tahansa. Samalla mies haukkaa uunituoretta leipää ja puhaltelee hieman puurokuppiinsa. - <Sunbaron>: Ilmeisesti itse kunkin on ikävä kyllä myös myönnettävä, ettei tarjolla ole kummoisiakaan suunnitelmia. Reindal joutuu itsekin nyökkäämään tälle. "Meillä ei ole minkäänlaista käsitystä tuosta metsästä, eikä siitä mikä meitä oikeastaan odottaa. Meidän on kaiketi lopulta vain pakko ainakin katsastaa miltä siellä näyttää. Olisi toki parempi jos meillä olisi opas- <Sunbaron>: mutta... no. Kukaties on paras, ettemme vedä väkeä tähän mukaan sen enempää kuin on tarpeen", hän toteaa. Se, ettei ainoa tähän asti metsästä ilmeisesti mitään tietävä selvästikään ollut aikeissa lähteä mukaan edes pyynnöstä, jää juuri nyt mainitsematta. - <Sunbaron>: "Jonnekin syvälle sinne me olemme ilmeisesti menossa. Kuten se Urpo sanoi. Jos meillä on tosiaan vastassamme valtaisia jättejä, niiden luulisi löytyvän helposti. Toisaalta, niin sitä olisi luullut eilenkin. Pidetään varamme. Tässä on aivan liiaksi kaikkea mitä emme tiedä", mies puuskahtaa lopulta, aavistuksen turhautuneena. <spyrreh>: Ikävä kyllä kumpikaan heistä ei tainnut voida väittää olevansa varsinaisesti yllättynyt toisen vastauksesta hankalaan kysymykseen. Cathryn kuunteli kuitenkin aavistuksen toiveikkaasti, kunnes joutui huokaamaan ja nyökkäämään kun mies joutui suunnilleen seuraamaan hänenkin pohdintojaan. "Kaiketi selviämme ilman opastakin, vaikka se saattaa hidastaakin asioita <spyrreh>: hieman" nainen myötäsi, työntäen ohimennen leivänpalan kitaansa. Taisi olla harvinaisen selvää tässä vaiheessa että heidän oli turha odottaa apua oikein miltään taholta edes vaikka tämä olisikin ollut oikeutettua tai järkevää, ja kissaihminenkin jäi hetkeksi pureskelemaan ateriaansa vaiteliaana. "Hmmh. Jotakin mätää tässä kyllä on. Mutta kaiketi meidän on - <spyrreh>: vain pakko katsoa mitä tapahtuu" hän puuskahti. "Ainakin tiedämme edes suunnilleen mihin suuntaan olemme menossa. Jos pidämme silmämme auki, niin kukaties löydämme merkkejä siitä mysteeri-erakostakin. Hän varmasti ainakin tietää asioista yhtä jos toistakin jos viettää aikaa niiden.... olentojen lähellä." Hän lisäsi mietteliäästi, vaikka ei osannutkaan - <spyrreh>: kuulostaa erityisen toiveikkaalta. Selviteltävää olisi epäilemättä paljon... <Sunbaron>: Reindal ei osaa sanoa mokomaan enää mitään erityisen järkevää, vaan tyytyy ensihätään vain nyökkäämään. Hän syö hetken aamiaista hiljaisen mietteliäänä, kukaties valmistautuen tuleviin koetuksiin jo henkisesti... olkoonkin, että mokoma on hankalaa kun ei varsinaisesti edes tiedä mitä odottaa. - <Sunbaron>: "Olemme kaiketi sekaantumassa asioihin, joihin vaivaisten kuolevaisten ei pitäisi sekaantua. Tai no, niinhän vanhat kirjat ainakin sanovat. Että siihen, mikä on Syvälle ja Kauas ajettu, ei ole kuolevaisten kajoaminen. Pelkäänpä vain, etteivät nuo poisajetut hirviöt anna meille oikein vaihtoehtoja juuri nyt. Jos ne nyt mitään todellisia hirviöitä ovatkaan. - <Sunbaron>: Syvyyksien pimeydestä on kyllä noussut pahempaakin", Reindal mutisee. Hän tuijottaa puurokuppiaan tiukasti, melkeinpä kivuliaan näköisenä. Jokin ajatuksessa ei selvästikään ainakaan kohenna hänen oloaan. - <Sunbaron>: "... ja pelkäänpä, että vanhojen kirjojen sanat eivät paina aivan hirvittävän paljoa muutenkaan enää. Jos ovat pitkään aikaan painaneet muutenkaan", hän tulee huokaisseeksi vielä perään. <spyrreh>: Kissakin keskittyi mietteliäänä ateriaansa, lusikoiden puuroaan vaiteliaana mutta ei erityisenkään vaatimattomasti. Kukaties ajatukset olivat jossakin aivan muualla mutta se ei estänyt puuroa katoamasta varsin rivakasti, vaikka toisen pohdinta saikin katin havahtumaan nopeasti. Toisen vaiteliaat sanat saivan naisen jopa hetkeksi hidastamaan ja tämä kohotti - <spyrreh>: aavistuksen katsettaan, repaleisten korvien liikahtaessa. "Hmmh. Niinno. Kaiketi yhtä jos toistakin petoa on milloin missäkin aina välillä. Eivät nämä välttämättä ole sen kummempia. Tai ainakin saimme jo kahdestaan kurmootettua niitä melko kiitettävästi" katti huomautti, tosin rypistäen itsekin kulmiaan. "...vaikka minua kieltämättä kiusaa se, etteivät ne - <spyrreh>: oikeastaan tuntuneet edes... taistelevan kunnolla. Tai laittoivathan ne hanttiin, mutta..." hän lisäsi vaieten kuitenkin uudestaan. Vihreä katse pyyhkäisi mietteliäästi huoneen yli ennen kuin palasi jossain määrin valppaampana takaisin Reindaliin. "....rehellisesti en ole suoranaisesti perehtynyt aivan näihin aiheiseen kovinkaan... syventävästi. - <spyrreh>: Sinä ilmeisesti olet lukenut tästä enemmän?" <Sunbaron>: Reindal miettii hetken, ennen kuin nyökkää. "Totta. Ainoastaan yhdellä niistä tuntui olevan mitään todellista tarkoitusta toimissaan... ja sekin tarkoitus oli ilmeisesti pakeneminen. Ne kaksi muuta olivat ainoastaan suuria. Ja vahvoja. Mikä sekin oli aivan tarpeeksi ikävää, mutta siltikin..." hän vastaa ja vaikenee sitten itsekin mietteliäänä. - <Sunbaron>: Mietteliäisyyden katkaisee toisen äkillinen kysymys. Hän katsahtaa Cathryniin hieman yllättyneenä, ennen kuin kuitenkin päästää suunnilleen oivaltavan äännähdyksen. "Eh, niin. Sinä et varmaankaan ole... perehtynyt näihin asioihin ihmeemmin. Sinä olet ilmeisestikin armahdettua väkeä? Sitä, jonka esi-isien katsottiin tekojensa ja alamaisuutensa vuoksi olevan - <Sunbaron>: kelvollista jäämään Valtakunnan valoon? Mmh, ymmärrän kyllä, ettet ole saanut kuulla näistä asioista liiaksi. Nykypäivänä harva edes muistaa turhan hyvin menneitä aikoja. Sotaherroilla ja rosvoilla on liian kiire taistella rapistuneista tähteistä miettiäkseen mitä varten oikeastaan edes taistelevat", mies huokaisee. Hän katsahtaa kissamaiseen naiseen ja- <Sunbaron>: silmäilee tätä hetken mietteliään tarkkaavaisena.- <Sunbaron>: "No. Sinäkin kaiketi tiedät, viimeistään näkemäsi perusteella, menneestä Valtakunnasta ja sen loitusta. Ovathan sen jäljet ja rauniot kuitenkin ympärillämme. Ja kuten vanhoissa kirjoissa sanotaan, rakensivat yhdistäjäkuninkaat Valtakunnan hulluuden ja mustan kadotuksen keskeltä kurilla ja rohkeudella ja ajoivat sen kaiken Syvälle ja Kauas. Niin ettei se enää- <Sunbaron>: koskaan ihmiskuntaa uhkaisi. Tai niin ainakin kirjat sanovat. Harva niitä kirjoituksia on lukenut. Mutta tarut ja uskomukset elävät edelleen... jollakin tapaa ainakin", Reindal selittää. Hän on hetken vaiti ja tuntuu itsekin miettivän sitä mistä puhuu. <spyrreh>: Pohdiskelu vaihtaa pian suuntaa kukaties hieman epämääräisempään, kun jossain määrin mystisemmät asiat otettiin esille. Reindal tuntui yllättyvän kysymystä ja Cathryn liikahti aavistuksen kiusallisesti, mutta jäi kuitenkin mahdollisimman vähäeleisesti kuuntelemaan puurokuppinsa ääreen. Suurempia selityksiä ei kuitenkaan selvästi tarvittu kun mies tuntui - <spyrreh>: oivaltavan asian laidan. Kaiketi tämä kysymys johti väkisinkin jokseenkin henkilökohtaisempaan suuntaan jota nainen ei välttämättä ollut miettinyt aivan loppuun... tai ainakin tämä kävi pian vaiteliaammaksi tämän hoksatessaan. Hän ei vastannut heti toisen puolittaiseen kysymykseen jääden pureskelemaan leipäänsä, kunnes päästi uuden jokseenkin summittaisen - <spyrreh>: äännähdyksen. "...hmmh. Niin kaiketi. Suunnilleen niin se ilmeisesti sanotaan" tämä vastasi viimein, aavistus happamuutta tasaisessa äänessä vaivihkaa häivähtäen. Katti kohautti olkapäitään (tai nakkasi niskojaan, elettä oli hieman vaikea lukea) kuin ohittaakseen moisen mahdollisimman nopeasti, kiinnittäen huomionsa sen sijaan jatkoon ja jääden kuuntelemaan - <spyrreh>: ohimennen lusikkaansa pitkäkyntisissä sormissaan pyöritellen. Tarina ei näyttänyt olevan aivan täysin vieras, mutta epäilemättä siltikin laatua johon hän ei ollut suoranaisesti perehtynyt erityisen yksityiskohtaisesti... kukaties syystäkin. Pitkä häntä heilahti aavistuksen mutta nainen ei kommentoinut kuunnellessaan. "....oli kuinka oli. Kaikesta päätellen - <spyrreh>: hyvin paljon tietynlaista väkeä tuli silloin karkoitetuksi. Hirviöitä, tai eivät" kissa totesi tasaisesti, mutta eittämättä mietteliäästi. Tämä herätti väkisinkin varsinkin tapahtumien valossa ajatuksia.
|
|
|
Post by spyrre on Apr 2, 2017 21:50:58 GMT 3
<Sunbaron>: Reindal päästää jokseenkin tutkimattoman äännähdyksen, joka tuntuu melkeinpä myönnytykseltä, ettei hänellä ole erityisen paljoa sanottavaa muinaisiin kirjoituksiin tai niiden kertomaan... tai ainakaan selvää mielipidettä. "No, lopulta tämäkin kaikki on, kuten kirjoitukset myös kertovat, vain pieni pala kaikesta. Ei ensimmäinen mahtava valtakunta, ja tuskin- <Sunbaron>: viimeinenkään. Kukapa osaa todella sanoa, mitä menneet kätkevät meiltä?" mies tokaisee. Hän katsahtaa Cathryniin jälleen, mutta lopulta aihe taitaa olla varsin hankala tartuttava näin aamiaispöydässä. Lopulta hän itse päätyy tutkimaan puurokuppiaan... tai niin hän nähtävästi ainakin aikoi tehdä. Toisen mietteet karkotetusta väestä saavat hänet kuitenkin- <Sunbaron>: kohottamaan katseensa uudemman kerran. Hänen ilmeensä on totta puhuen hieman hankala. - <Sunbaron>: "... voihan se olla. Siitä eivät vanhojen tietäjien kirjoitukset puhu. Mutta sen voin sanoa, että valtakunnan rajojen taakse ajettiin silti todellisia kauhuja. Se tehtiin todellisista syistä. Siellä vaanivat nyt hirviöt. Todelliset hirviöt. Sellaiset, joiden rinnalla näkemämme jätit kalpenevat", Reindal vastaa lopulta. Hän ei totta puhuen tunnu - <Sunbaron>: varsinaisesti pitävän asiasta puhumisesta, vaan värähtää tahtomattaankin. Ja sitten, melkeinpä synkeästi, hän äkkiä vaikenee aamiaisensa pariin. <spyrreh>: Hankala aihe veti epäilemättä molemmat keskustelijat varsin vakaviksi ja hiljaisiksi. Cathrynkin jäi mietteliäänä paikalleen antaen katseensa pyykiä tyhjänpanttina aamiaisensa ylitse, päästäen uuden epämääräisen myötäävän äännähdyksen Reindalin pohdinnalle. Pohdittavaa olisi epäilemättä ollut pidemmäksikin aikaa jossakin tällaisessa, mutta kylmä fakta taisi - <spyrreh>: olla ettei moinen tainnut olla ollut varsinaisesti relevanttia enää hyvin pitkään aikaan... vaikka ajatuksia ja mielipiteitä tämä taisi herättää väkisinkin. Kissa loi toiseen aavistuksen puolittaisen vilkaisun kuin miehen tunteman hankaluuden aistien, ennen kuin kohautti hieman olkapäitään. - <spyrreh>: "Mmmh. Niin kaiketi. Mutta sen perusteella mitä näimme... tai kuulimme, en ole varma olenko kuitenkaan vakuuttunut että nämä... otukset ovat näitä... hirviöitä. Luulin niin, mutta... saattaa olla että tässä on useampikin koira haudattuna. Pakko kaiketi toivoa että saamme edes jotakin selville, joka toisi asioihin jotakin tolkkua" hän mutisi, kumoten sitten - <spyrreh>: tuoppinsa lopun kurkkuunsa. Ainakin eilinen oli ikävä kyllä tainnut jättää heidän käsiinsä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia... oli vain pakko toivoa että tämä päivä ei päätyisi samaan tilanteeseen. <Sunbaron>: Reindal huokaisee kevyesti, ennen kuin laskee puurolusikkansa alas. Hänen elkeissään on vaivautuneisuutta, kuin ainakin miehellä joka joutuu myöntämään asioiden olevan todennäköisesti paljon ennakoitua hankalampia. "Ei, ne eivät olleet hirviöitä. Eivät ainakaan niitä hirviöitä. Voin vakuuttaa, että asiasta ei olisi epäilystäkään jos ne olisivat. Nämä ovat- <Sunbaron>: jotakin muuta. Jotakin... no. Jotakin lähempänä meitä, omalla tavallaan. En tiedä mitä ne ovat, tai mitä ne oikeastaan haluavat, mutta muinaisissa kirjoituksissa mainittu uhka ja musta hulluus ne eivät ainakaan ole. Minä... olen nähnyt sen. Nämä eivät ole sitä", hän lopulta vastaa hetken emmittyään. Nopeasti hän myös vilkaisee ympärilleen, kuin varmistuakseen <Sunbaron>: ettei kukaan vain kuuntele. Kaikeksi onneksi paikka on vielä hiljainen. - <Sunbaron>: "En pysty sanomaan mitä nämä ovat. Mutta tämänkaltaisiakin asioita näkyy toisinaan. Vaeltelevia otuksia. Tai olentoja, jotka tuntuvat olevan jotakin vailla mutta joista ei ota selvää. En tiedä mitä se tarkoittaa. Mutta siltikin. On ainakin selvää, ettei tällainen voi jatkua. Meidän pitää tehdä jotakin tälle, vaikka emme tietäisikään täysin minkä kanssa olemme <Sunbaron>: tekemisissä. Väki täällä on uhattuna", mies lopulta toteaa, varmana ainakin tästä jos ei mistään muusta juuri nyt osaakaan olla. <spyrreh>: Kaiken mutkistuminen kesken kaiken ei selvästikään innostanut Cathryniakaan, ja nainen jäi hetkeksi silmäilemään synkästi ulos ikkunasta ajatuksiaan kokoillen. Reindal oli selvästi hoksannut saman kuin hän ja kissa nyökäyttikin jälleen vähäeleisesti, kuitenkin valpastuen aavistuksenverran kun toinen jatkoi... todellisista hirviöistä, joita tämä oli nähnyt. - <spyrreh>: Vihreät silmät kääntyivät takaisin hieman räpäyttäen, naisenkin päätyessä vilkaisemaan pikaisesti ympärilleen hiljaisessa salissa. Aihe ei selvästikään ollut kevyt ja hän empikin aavistuksen kuin olematta aivan varma miten ottaa moinen paljastus. Ainakaan toinen ei osoittanut millään tavalla sepittelevänsä... ei sillä, että moista olisi ollut paljon tolkkua - <spyrreh>: epäilläkään. Hän rypisti kulmiaan ja silmäili toista tovin, kuitenkin katsoen parhaaksi nyökätä hieman epämääräisesti vielä ympärilleen silmättyään. Ele tosin toi hankalahkon irveen nopeasti hänenkin kasvoilleen. Hirviöitä tai ei, oli tämä silti kaikkea muuta kuin mutkatonta... - <spyrreh>: ".....no. Kukaties meidän ei tarvitse huolehtia ainakaan.... sellaisista nyt" hän totesi aavistuksen varovasti, pyyhkäisten kuitenkin hankalasti niskaansa. "Ihan tarpeeksi hankalaa tämä on varmasti muutenkin. Olet oikeassa ettei tällainen voi jatkua. Eikä tällainen asetelma välttämättä pääty kovinkaan kauniisti" nainen lisäsi synkästi, vaieten mietteliäänä. <Sunbaron>: Reindal nyökkää. "Kaikeksi onneksi tosiaan. Silloin meillä olisi pahempia huolia", hän myöntää. Mieskin tuntuu taas rentoutuvan hieman. Kaikesta huolimattakin itse kukin tuntuu tuntuu löytäneen yhteisen sävelen asioiden suhteen. Asioille on tehtävä jotakin, ja juuri nyt lähimaillakaan ei taida olla kuin he kaksi, jotka siihen edes pystyvät. - <Sunbaron>: "No. Ainakin tiedämme niiden pystyvän muuttamaan hahmoaan. Tai siltä se ainakin pahasti vaikuttaa. Jos ne liikkuvat pienessä koossa, saattaa jälkien löytäminen metsästä olla hyvin hankalaa. Lisäksi, koska ne tuntuvat ilmaantuneen äkkiä, niin ettei kukaan edes huomannut niitä ennalta, uskaltaisin myös väittää että ne pysyttelevät pienemmässä koossa mieluummin- <Sunbaron>: kuin suuressa. Tai ainakin ne osaavat käyttää sitä hyväkseen. Emme siis kaiketi etsi metsästä mitään jättejä... ja paha kyllä se tarkoittaa että ne saattavat hyvinkin nähdä meidät ennen kuin me näemme ne. Tämä on hankala tilanne", mies miettii. Hän raapii hetken leukaansa mietteliäänä. - <Sunbaron>: "Jos minun pitäisi sanoa, tohtisin väittää tämän olevan varsin huono tilanne meille. Niillä on tuolla metsässä kaikki edut ja me olemme vieläkin aivan liian pimennossa koko asiasta", hän lopulta puuskahtaa. <spyrreh>: Vaikka oltiinkin selvästi yhtä mieltä siitä että asioihin olisi puututtava, oli silti ikävä kyllä valtava kysymysmerkki että kuinka tämä olisi tehtävä... ja miten moinen onnistuisi. Cathryn hieroi tuskastuneesti leukaansa osaamatta heti vastata toisen pohdintoihin, vaikka äskeinen olikin epäilemättä paljastanut jotakin hieman odottamatonta. - <spyrreh>: Mutta moinen oli kaiketi viisainta jättää nyt konkreettisempien asioiden tieltä... "Sitä minäkin pelkään. Olisi ollut melkoisesti helpompaa hakea sellaisia jättiläisiä vieraasta umpikorvesta kuin.... jotakin noin melkoisesti pienempää" katti jupisi, päätyen lopulta vain puuskahtamaan. - <spyrreh>: "Kukaties missä tuollaiset otukset asuvatkaan. Jos ne ovat tosiaan oikeasti noin paljon pienempiä, kukaties ne piileskelevät jossakin sen sijaan että voisimme etsiä vain näkyviä asumuksia... tosin, jos useampikin on onnistunut näkemään niitä metsässä, niin ehkä se on mahdollista." Hän naputti kynnellään mietteliäästi pöydän pintaa, kuitenkin kohottaen - <spyrreh>: hieman katsettaan. "...ehkäpä se outo nainen olisi helpompaa löytää. Jos hän liittyy tähän kaikkeen jotenkin.... ja hänen ainakin luulisi jättävän inhimillisempiä jälkiä ympärilleen vaikka hän osaisikin asiansa. Pakko kai hänenkin on jossakin asua..." <Sunbaron>: Reindal miettii hetken, ennen kuin nyökkää. "Ainakin se Urpo sanoi nähneensä niitä siellä. Enkä usko että hän puhui mistään kääpiöistä. Kukaties ne ovat varomattomampia metsässä kun tietävät, ettei väki uskalla sinne... mihin on eittämättä syynsäkin", hän toteaa. - <Sunbaron>: "Siitä naisestakaan emme paha kyllä tiedä mitään. Mutta jos hänetkin on kerran siellä nähty niin... kukapa tietää? Hänen löytämisensä tuskin olisi mahdotonta. Vaikka kyseessä onkin varmasti taitava eränkävijä ja varovainen kulkija, jos tämä kerran majailee siellä. Silti. Enpä usko että mokoma on aivan pelkkää yhteensattumaakaan", Reindal lisää sitten. - <Sunbaron>: "... tarvitsisimme kyllä jotakin kättä pidempää ja napakampaa kuin miekat tai pelkät nuolet. Kukaties käväisen katsomassa, liikenisikö kyläläisiltä muutama keihäs meille. Sellaisen luulisi saavan aikaan edes jotakin, jos meidän nyt täytyy käydä vielä kahakkaan niiden olentojen kanssa. On parempi kaiketi valmistautua kuin katua", hän miettii. <spyrreh>: Heidän pohdintansa oli epäilemättä parhaimmillaankin lähinnä hakuammuntaa, mutta parempaakaan ei tähän hätään tainnut olla. Cathryn jäi jälleen kuuntelemaan mahdollisuuksia mielessään pyöritellen, joutuen lähinnä tyytymään uuteen olankohautukseen kaiken suhteen. "Saattaa olla. Jos näin on, niin se tietysti saattaa helpottaa meidän hommaamme melkoisesti. - <spyrreh>: Elleivät ne nyt osaa olla varuillaan saatuaan vastarintaa" hän arveli. "...no, en voi sanoa tietäväni tästä yhdestä Urposta yhtään mitään, mutta rehellisesti hän ei vaikuta siltä kaikkein... nokkelimmalta tai valppaimmalta tapaukselta. Jos hän on onnistunut näkemään niitä, niin kukaties ne tosiaan kulkevat näkyvämminkin ympäriinsä. Saamme kai pian nähdä... - <spyrreh>: sellaisesta ainakin pitäisi jäädä melkoisesti enemmän jälkiä joita seurata. Kunhan löydämme oikeaa suuntaa, voisi kaiketi olettaa että se mystinen nainenkin on jossakin siellä päin. Kumman nyt onnistummekaan löytämään ensiksi, luulisi auttavan jotakin. Tuskin mekään aivan kokemattomia korvessa olemme, hmm?" Ohimennen petomaisella kuonolla käväisi viimein - <spyrreh>: pieni kukaties omahyväinenkin virne, ennen kuin olento nyökkäsi myötäävästi miehen pohdinnoille varusteiden hankkimisesta. "Tuskin se ainakaan haittaa mitään. Ehkä köysikin voisi olla kätevää. Jos emme muuta keksi, niin voimme kaiketi ainakin yrittää virittää jonkinlaista... viritystä, ja katsoa mitä tapahtuu." Nainen venytteli aavistuksen mutta tuntui - <spyrreh>: valpastuvan jälleen kun päästiin viimein konkreettisempiin asioihin, ja alkoi itsekin vielä ohimennen palan juustoa kitaansa ahdettuaan nousta paikaltaan. "Hmmh. Ehkä minä yritän hankkia varmuuden varalta hieman elintarvikkeita siltä varalta että tuolla pöheikössä kuluu pidempäänkin. Kaiketi sekin nähdään pian, hmm?" <Sunbaron>: Reindal tulee yskäisseeksi aavistuksen kiusaantuneena, kun korpikokemus tulee puheeksi. Ele, jonka hän heittää, näyttää siltä kuin hän yrittäisi myötäillä, mutta samalla toisaalta myös epäröisi. "Niin no. Tuota. Olen minä... metsässä liikkunut. Toisinaan. Hieman", hän mutisee lopulta hämillään. Juuri nyt hän ei tosiaan kuulosta erityisen vakuuttuneelta. - <Sunbaron>: "... no. Sanottakoon, että minä en tosiaan ole mikään eränkävijä. Olen tottuneempi... helpompaan maastoon, ehm. Joten kaiketi... luotan sinun kokemukseesi?" mies lopulta toteaa, ja vilkaisee toiseen puoliksi toiveikkaasti, puoliksi pahoitellen. <spyrreh>: Cathryn tuli vilkaisseeksi toiseen aavistuksen kulmiaan kohottaen kun mies kävi ilmeisen kiusaantuneeksi. Tapaillut selitykset kertoivat kuitenkin nopeasti mistä kiikasti, katin räpäyttäessä hieman silmiään. "Ah. Oletin että sinäkin olet enemmän matkanneena joutunut koluamaan yhtä jos toistakin, mutta.... no. Kaiketi... sellaista on mahdollista välttääkin." <spyrreh>: Hän totesi viimein, kuitenkin naurahtaen nopeasti. "No. Meidän on vain katsottava mitä saamme aikaan, hm? Katson mitä voin tehdä, kun pääsemme sinne saakka. Aletaanpa toimia sitten!" katti tokaisi löytäen nopeasti annoksen aiempaa asennettaan. Ohimennen hän pyöräytti hieman runnottua kättään kokeilevaan sävyyn ennen kuin kumartui poimimaan tavaransa lattialta <spyrreh>: valmiina tarttumaan toimeen. Vielä taisi olla muutama asia hoidettavana ennen lähtöä, mutta ainakaan kissa ei olettanut tässä kuluvan kovinkaan montaa hetkeä. <Sunbaron>: Reindal huokaisee jälleen, tällä kertaa enemmänkin hämillään. "Pelkään pahoin, että minun matkantekoni on rajoittunut lähemmäs asuttuja tienoita. Voin tosin vakuuttaa, että siinäkin on aivan tarpeeksi vaaroja kohdattavaksi", hän töksäyttää lopulta, kukaties jopa aavistuksen puolustelevasti. Sitten hän kuitenkin nyökkää, enemmän tai vähemmän kiitollisena- <Sunbaron>: ettei toinen tunnu olevan aikeissa tehdä asiasta sen suurempaa ongelmaa. - <Sunbaron>: "Mutta. Vaikuttaa siltä että meillä on siinä määrin suunnitelmia kuin voi olla. Ehkä meidän pitäisi kumpaisenkin käydä tahoillemme katsomaan mitä pystymme valmistelemaan? Tapaammeko kylän reunalla vaikkapa... tunnin kuluttua? En usko että tässä pienessä kylässä pystymme juuri sen pidempään tonkimaankaan", Reindal toteaa sitten.- <Sunbaron>: Hän kauhaisee samaan tapaan loput puurot suuhunsa, ennen kuin näyttää itsekin alkavan tehdä jonkinlaista lähtöä. Ilmeisesti toimeen ollaan tosiaan tarttumassa. Tavernan isäntä, omalta taholtaan, vilkuilee ainakin uteliaan toiveikkaana kaksikkoa. <spyrreh>: Oli mitä mieltä olikaan, ainakaan katti ei tuntunut ottavan itseensä sitä, että taisi olla vastuussa heidän suunnistuksestaan. Hän naurahti uudemman kerran, ja pyörähti sitten itsekin ympäri. "Niin, niin varmasti. Tehdään kaiketi parhaamme täälläkin, hm?" nainen tokaisi heittäen uuden terävähampaisen virneen. "Kuulostaa hyvältä. Eiköhän siinä ole aikaa - <spyrreh>: enemmänkin kuin tarpeeksi. Näemme kaiketi sitten!" Niine hyvineen Cathryn vetäisi kärsineen repun takaisin olalleen ennen kuin harppoi lattian poikki omille valmisteluilleen. Pienessä kylässä tuskin lopulta oli ainakaan liikaa tongittavaa varsinkaan näin suoraviivaisiin askareisiin, ja suunnilleen määräajan kuluttua kattikin oli jo epäilemättä odottelemassa - <spyrreh>: kylän reunamilla.
|
|