|
Post by spyrre on Mar 24, 2016 20:54:40 GMT 3
Tunnelma tiivistyi melkoisesi kun viimeisetkin öykkärit säntäsivät viimein kohti kaksikkoa. Cathryn ei rehellisesti tuntenut oloaan alkuunkaan sellaiseksi että olisi halunnut ottaa osaa johonkin tällaiseen varsinkaan nyt, mutta vaikka hänen olisikin tehnyt mieli irvistää hetki hetkeltä enemmän tykyttävälle päänsärylleen, katti teki parhaansa ollakseen näyttämättä tätä ulospäin kun ei muutakaan voinut. Moinen ei selvästikään kiinnostanut niin äänekkäästi kohti harppovaa lyttynenäistä miestä kuin solakampaakaan tapausta jotka eivät selvästikään olleet hyvillään kahden maahan kumotun toverinsa kohtalosta ja kaikki mitä nainen saattoi tehdä oli valmistautua. Hän töksäytti uuden kirouksen hampaidensa lomasta, kuitenkin havahtuen äkkiä kuulemaan Ellien ärhäkän sananvaihdon. Kissaihminen käänsi nopeasti päätään peläten jo näkevänsä yhden miehistä käyvän tytön kimppuun, tosin ehtien saamaan silmiinsä vain kun tyttö humautti toisenkin hiipparin hämmentävän helposti tantereeseen. Moinen näky olisi epäilemättä voinut aiheuttaa paljon enemmänkin hämminkiä, mutta tähän ei kuitenkaan nyt ollut aikaa kun entistä vihaisempi meteli nousi hänen edessään.
"Te... te kirotut...! Kukaan - tarkoitan EI KUKAAN - tee tällaista meille!" hurjistunut honottava ärähdys kantautui kohti rynnistävästä miehestä kun tämä ryntäsi kohti, kiskaisten äkkiä jotakin uhkaavasti hosuvaan käteensä. Veitsen terä välähti yössä ja hetkeksi harhautunut kissaihminen valpastui välittömästi uudestaan töksäyttäen jo huomattavasti terävämmän kirouksen. "Oletko vakavissasi?! Veitsi pois typerys, ennen kuin--" hän ärähti kuitenkin jännittyen kohtaamaan raivosta napsahtaneen öykkärin olemuksessaan ärtymyksen sijasta jotakin huomattavasti terävämpää kuin aikaisemmin. Kuitenkin äkkiä kommentti keskeytyi yllättyneeseen hätkähdykseen ja kissamaiseen äännähdykseen kun katti tunsi käsien tarraavan jalkoihinsa. Vihreät silmät sinkosivat alsa löytäen takaansa hänen juuri maahan suistamansa miehen, joka oli kaiketi ehtinyt tokeentua ainakin tarpeeksi tajutakseen hänen olevan vielä lähellä. Ote oli haparoiva eikä tämä selvästikään ollut vielä kovinkaan hyvin tolkuissaan saati kykenevä vääntäytymään ylös, mutta odottamaton temppu oli silti tarpeeksi lyttynenäiselle miehelle saavuttaa hetkeksi yllättynyt nainen. Cathryn ärähti yrittäen hätäisesti potkia otetta kintuistaan, kuitenkin joutuen nostamaan entistä kiireemmin huomionsa kimppuunsa ryntäävään vahvasti viinalta lemahtavaan öykkäriin. Hän kiskaisi kätensä eteensä ehtien hädintuskin tarraamaan korston ranteisiin pysäyttäen täpärästi vatsaansa tavoittelevan terän. Terävät kynnet upposivat tämän käsiin puristuen tiukasti paikoilleen, silkan törmäyksen saadessa kuitenkin huomattavasti solakamman naisen huojahtamaan uhkaavasti. Niin päissään kuin olikin mies oli silti häntä pidempi ja raskasrakenteisempi mutta hänen jalkoihinsa tarrannut tapaus pakotti kissaihmisen kohtaamaan tämän ikävän suoraan. Hän ei ehtinyt katsoa niin tytön suuntaan kuin hevostakaan joka kiskoi taustalla itsensä irti pidättelijänsä otteesta, joutuen pinnistelemään pidätelläkseen suuntaansa painavaa veitsen terää. Olisihan se pitänyt arvata että ennemmin tai myöhemmin koko touhu menisi johonkin tällaiseen....
((Mukava että inspiraatiota löytyi sitten vielä. =) Kaipa tämä tässä, ei käsi vieläkään kunnolla toimi, mutta sentään parempaan suuntaan menossa onneksi. Kaipa tämä tästä. ))
|
|
|
Post by Frosty on Mar 24, 2016 23:52:23 GMT 3
Tämä meni jo liian pitkälle, että juopot alkoivat heilua puukkojen kanssa! Cathrynin kimpussa oleva lyttynenä ja Riuku kolmas näyttivät ottaneen tavoitteekseen runnoa katin hengiltä. Tappelunnujakassa musteen vuotaminen nenästä oli alkanut uudestaan, mutten jaksanut välittää siitä. Ketään, ei ketään tapettaisi tässä tappelussa, korkeintaan vammautettaisiin pysyvästi. "Tämä on jo liian paksua!" kirahdin raivokkaasti ja singahdin kissaolennon jalkoihin tarranneen ukkelin luokse. Tyyppi tuskin unohtaisi hetkeen sitä tunnetta, kun päähän osuu kiistatta kovin mojova potku. Karkeaa, mutta tehokasta. Pääsisipähän Cathryn perääntymään. Hypähdin kauemmas ja siirsin huomioni kuuntelun osalta hevoseeni ja sitä pitelevään miekkoseen.
"Pysy aloillasi typerä kaakki!" miehen ääni käski hiukan sammaltaen. Niin sitä pitää, Eagle, ajattelin. Juuri silloin Eagle pääsi irti ja ryhtyi ahdistelemaan ukkoa. Kavionisku, toinenkin, ja tyyppi tantereessa. Hienoa. "Hyvä poika", mutisin orin ravatessa vierelleni. "Mikä oikein luulet olevasi?" lyttynenä honotti osoittaen sanansa minulle. "Hyvä tappelija", sihisin hampaideni välistä. Muste tahri kasvojeni alaosan ja maistoin sen huulillani. Lyttynenän kasvot vääntyivät vielä äreämpään ilmeeseen, sitten niille valahti hämmennys. "Tuo...tuo...ei ole verta!" "Mikä viisas päätelmä." Pirullinen hymy kohosi kasvoilleni.
((Pikaista paranemista kädellesi! Kyllä tämä tästä.))
|
|
|
Post by spyrre on Mar 25, 2016 16:44:56 GMT 3
Oli selvästikin ollut täysin turha toivo että välikohtauksesta olisi selvitty pelkällä käsirysyllä. Kun vihainen öykkäri ryntäsi hänen suuntaansa veitsellä huitoen oli yhteenotto käynyt kertaheitolla huomattavasti vaarallisemmaksi ja Cathryn sai kokea itsensä onnekkaaksi ehtiessään pysäyttämään täpärästi sisuksiaan tavoittelevan terän... mutta tilanne oli silti kaikkea muuta kuin ratkaistu. Kissaihminen sihisi värikkäitä kirouksia kurkustaan painiskellessaan henkensä edestä tasapainostaan viinalta löyhkäävän ja raivoisasti murisevan lyttynenän kanssa kunnes Ellie äkkiä kiirehti lähemmäs. Kissa tuskin ehti seuraamaan mitä tytöllä oli mielessään mutta nopeasti hän tunsi otteen jaloissaan kirpoavan kun maassa retkottanut mies sinkosi kivuliaan huudahduksen keralla kauemmas kipeän potkun voimasta. Lyttynenäinen varsin yllättynyt öykkärikin tuntui harhautuvan tästä melkoisesti kuten myös hevosesta joka näkyi ilmaantuneen jälleen tytön vierelle, joka soi Cathrynillekin pienen hetken aikaa hengähtää. Mies painoi vieläkin päälle voimalla mutta nyt hän oli vapaampi liikkumaan... puhumattakaan siitä että korston huomio oli nyt muualla. Viinasten liottamat aivot tuskin olivat siinä kaikkein terävimmässä kunnossaan tai sitten öykkäri oli varma voitostaan moisessa kädenväännössä itseään lyhyemmän naisen suhteen kun tämä harhautui ärhäkkään sananvaihtoon tytön kanssa... joka eittämättä näytti myös onnistuneen pärjäämisestään huolimatta ottamaan osumaa. Kissa haparoi nopeasti hammastaan purren tukevampaa asentoa luoden pikaisen hämmentyneen vilkaisun Ellien suuntaan silmäkulmastaan kun korsto äkkiä älähti ettei tytön kasvoja tahrannut aine ollut verta. Tosin kissaihmisellä ei ollut nyt aikaa pohtia moista tämän enempää juuri nyt... puukkoa heiluttava mies oli harhautunut, ja tämä oli luultavasti paras tilaisuus jonka hän tulisi saamaan.
Miekkosen tuijottaessa järkyttyneenä niin pikkutyttöä (kuin kaiketi jo maahan murjottuja tovereitaankin) Cathryn päästi äkkiä hurjan ärähdyksen ja kiskaisi äkkiä vastaan painamisen sijasta miehen käsiä sivuun ohitseen, saaden harhautuneen korston horjahtamaan eteenpäin. Tämä ähkäisi yllättyneesti, äänen kuitenkin muuttuessa nopeasti huomattavasti kivuliaammaksi huudahdukseksi kun katti iskikin paremman puutteessa otsansa keskelle kohti horjahtaneen miehen naamaa... ja uudestaan jo valmiiksi murtuneeseen nenään. Ja tästä vasta äläkkä puhkesikin. Mies ärjyi tuskasta veri entistä muodottomammasta nenästään suihkuten ja äkkiä ilmassa kajahti terävä metallinen ääni. Jotakin metallisenkiiltävää ja veistä huomattavasti suurempaa välähti naisen viitan alta iskeytyen voimalla miehen päänsivuun, tavalla, joka viimein sinkosi korston jaloiltaan. Tämän pää napsahti rajusti sivulle ja mies kaatui taaksepäin, lysähtäen viimein raskaasti kadulle. Cathryn astahti aavistuksen huojahtaen taaksepäin puristaen kädessään esiin kiskaisemaansa leveäteräistä sapelia. Terävä katse punnitsi hetken maahan sortunutta miestä ennen kuin pyyhkäisi tämän yhtä liikkumattomien toverien ylitse. Miekan terää ei kuitenkaan tahrannut veri, vaan sen sijaan tämän kädensijan sivulla erottui tumma läiskä joka sentään kertoi ettei öykkäri ollut saanut osakseen sitä kaikkein kuolettavinta sivallusta... vaikka nainen rehellisesti vaikutti siltä ettei ollut kaukana harkita jotakin tällaistakin.
"....kirotut kovapäiset.... " tämä jupisi hampaidensa välistä vispaten terävästi häntäänsä puolelta toiselle, kunnes käänsi päänsä hieman varuillaan tyttöön jonka kasvot olivat tummuneet ikävästi sekä hevoseen vähän matkan päässä. "....no. Heistä tuskin on harmia toviin. Oletko kunn-- " hän aloitti henkeä vedettyään ja pyyhkäistyään irvistäen kädellään otsaansa, vaieten kuitenkin nopeasti kohottaen päätään. Kadunvarren taloihin oli ilmaantunut kajoa kun ikkunoiden takana häälyi tummia hahmoja ja sytytettyjä kynttilöitä vilkuillen pelokkaasti kadulle, mutta tämä ei ollut se, joka kiinnitti suurimman huomion. Kadun kulman takaa kantautui soihtujen valoa sekä lukuisia juoksuaskelia kohti jo asettunutta metakkaa, ja varsin nopeasti kissan kasvoille levisi jälleen leveä, tuskastunut irve. "Vartiosto... kirottua, tietenkin ne saapuvat vasta nyt, kun...." tämä jupisi, lykäten kuitenkin rivakalla tottuneella liikkeellä sapelin takaisin huotraansa ennen kuin katse kääntyi pikaisesti takaisin outoon tyttöön. "Paras häipyä ja nopeasti, ellet halua viettää yötäsi putkassa" katti tokaisi pyörähtäen sitten ympäri kuin jo valmiina säntäämään tiehensä kuin paraskin kunnon kansalainen ikään... tosin ehtien vielä kumartua pikaisesti poimimaan jaloissaan killuneen miekkosen houkuttelevasti kadulle kilahtaneen rahapussin mukaansa. No, kaiketi öykkärit eivät ainakaan joutuisi viettämään yötään kadulla ruhjoittuina maaten... vaikka nämä tuskin kykenisivät näkemään tätä kovinkaan suurena onnenpotkuna tokeentuessaan kaltereiden takana.
|
|
|
Post by Frosty on Apr 7, 2016 18:08:58 GMT 3
Cathryn pääsi irti Viinatynnyrin (nimesin tämänkin tyypin) otteesta ja mojautti miekkosta nenään, saaden aikaan kunnioitettavan runsaan nenäverenvuodon. Seuraavassa hetkessä hän jo kiskaisikin jonkin sortin sapelin esiin ja läväytti sen avulla viimeisenkin hepun katuun, jupisten sitten jotain itsekseen ja kysellen sitten olenko kunnossa. "Jotakuinkin", vastasin ja pyyhkäisin mekon hihalla mustetta pois kasvoista. Eipä se suuremmin auttanut, kun vuoto ei ollut loppunut ja mustetta tuli koko ajan lisää.
Äkkiä taloihin alkoi syttyä valoja ja kadulta kuulua ääniä. Soihtujen valo kajasti kauempaa. Vartiosto oli tulossa! Kissaihminen neuvoi häipymään, ellei tahtonut viettää yötä putkassa. "Kannatan ajatusta", sanoin, nappasin viittani maasta ja heitin sen ylleni. Sitten nousin jokseenkin ketterästi Eaglen satulaan ja kannustin hermostuneesti hypähtelevän hevosen edelle ehtineen (?) katin perään ja hänestä ohi (?). Jonkin matkan päässä pysäytin orin ja jäin odottamaan Cathryniä. En tuntenut kaupunkia lainkaan, parempi olla paikat tunteva heppu seurana.
|
|
|
Post by spyrre on Apr 11, 2016 15:18:43 GMT 3
Cathryn ei voinut olla kiroamatta tällä kertaa vaimeasti ääneenkin sännätessään liikkeelle katua myöten, juuri kun pahaenteinen valo sekä äänet lähestyivät... vielä kauempana, mutta siltikin selvästi kohti. Katsoi tilannetta miltä kantilta hyvänsä kaikki näytti varmastikin väkisinkin äärimmäisen raskauttavalta enemmän tai vähemmän verissään maassa makaavan miesjoukon vuoksi, eikä katilla selvästikään ollut aikomustakaan (varsin edustavana esimerkkinä lapsille) jäädä katsomaan millaiseen johtopäätökseen vartiosto moisesta päätyisi. Hän kuuli hevosen kavioiden kopseen takaansa juuri kun Ellie ratsuineen karautti ohitse tämän kuitenkin vielä pysähtyessä kuin suuntaa odottaen, eikä kissakaan jäänyt enää empimään. "Nopeasti! Sivukadulle!" hän sähähti matalasti loikaten ratsukon ohitse (ohimennessään suurta, äksyä eläintä hieman epäluuloisesti vilkaisten) ja kurvasi sitten sivuun talojen kulmalle, juuri kun vartioston melu saavutti kadun. Ilmassa kajahti yllättyneitä ääniä sekä huuto pysähtyä mutta nainen ei ottanut näitä kuuleviin korviinsakaan vaan ryntäsi sivuun kapeammalle, mutkittelevalle kadulle, toivoen etteivät vartijat olleet ehtineet saada pakenijoista kunnollista kuvaa... vaikka suuri hevonen olisi luultavasti ollut jokseenkin hankalaa olla huomaamatta. Ainakin äänistä päätellen osa vartijoista olikin suunnannut kiirellä heidän peräänsä vaikka muutama olikin jäänyt tarkastelemaan käsirysyn seurauksia, ja kissaihminen kirosi uudestaan hampaidensa lomasta.
"Meidän täytyy karistaa ne kannoilta ennen kuin yritämme kaupungin portille" Cathryn tokaisi nopeasti ilmeisesti jo jonkinlaista suunnitelmaa mielessään kehitellen, vilkaisten niin takaansa kajastavan soidunvalon suuntaan kuin tyttöön hevosineenkin, kaiketi enemmän tilannetta kartoittaen kuin mitään muuta. Tähän kaikkeen tunnuttiin suhtautuvan oikeastaan huolestuttavan pienellä järkytyksellä ja suorastaan tottuneesti kuin katti ei olisi ollut ensimmäistä kertaa virkavaltaa paossa... moinen ei tosin näyttänyt hetkauttavan olentoa. Nainen varmisti Ellien pysyneen mukana ennen kuin pyörähti jälleen uuden kadunkulman ympäri kirien askeliaan. Heidän olisi saatava etumatkaa perässä metelöiden juokseviin vartijoihin eksyttääkseen nämä... ikävä kyllä virkaintoinen joukko ei selvästikään aikonut ainakaan luovuttaa helpolla jahdatessaan nyt mielestään ties mitä ryöväreitä pitkin öisiä katuja.
|
|
|
Post by Frosty on May 6, 2016 4:07:31 GMT 3
"Käskystä", kirahdin hiukan hermostuneesti ja ohjasin Eaglen Cathrynin perään törkyiselle sivukadulle vartioston äänten kaikuessa taustalla. Kieltämättä olisin voinut luetella monta mukavampaakin tapaa viettää yö (olisin esimerkiksi voinut nukkua rauhassa eräällä toisella sivukujalla...), mutta ilmeisesti kohtalo päätti tuon tuostakin heittää haasteita tielleni.
Yllättyneet huudot ja ilmiselvä pysähtymiskäsky leikkasivat öistä ilmaa. Seuraavaksi kuului ilmiselvää takaa-ajon metakkaa. Oikein rauhaisa yö, ensiksi pieni kärhämä kadulla ja sen jälkeen leppoisa pakomatka. Hienoa.
Pyörittelin edelleen sarkastisia ajatuksia mielessäni ja pysyttelin hevosineni tiukasti pedonkasvoisen naisen perässä,joka tuntui muodostavan mielessään pakosuunnitelmaa. Mustetta valui edelleen tasaiseen tahtiin nenästäni, mutta vuoto oli loppumaan päin. Silmäluomia painoi väsymys, mutta nyt ei sopinut nukkua. Sen ehtisi tehdä myöhemminkin.
((Terve taas! Usko tai älä, mutta näin unta, että roolin Myrkkiin (miten nettiaddikti ihminen todellisuudessa on nähdessään unta roolipelifoorumista? :/) Anyway, täytyihän sitten valveillakin käydä täällä roolimassa ^^))
|
|
|
Post by spyrre on May 17, 2016 22:16:47 GMT 3
Siinä sitä sitten mentiin, täyttä vauhtia pitkin pimeitä katuja... Olisihan sitä kaiketi pitänyt arvata että johonkin tällaiseen sitä vielä illan päätteeksi pitäisi joutua. Cathryn manasi mielessään ja soi vielä kiireisen katseen taakseen juostessaan. Ellie hevosineen seurasi rivakasti perässä mutta niin ikävä kyllä tekivät vartijajoukkokin, huutaen heidän peräänsä sekä toisilleen. Äänet tuntuivat olevan käymässä aavistuksen vaimeammiksi kuin he olisivat kirimässä etumatkaa takaa-ajajiinsa mutta valoa kajasti siltikin talojen kulmien takaa useammastakin suunnasta, joka sai kissan irvistämään. "Loistavaa... luulen että siellä on toinenkin partio---" olento sihahti puolittain itsekseen, puolittain Ellielle, mutta tätä pidemmälle nainen ei oikeastaan ennättänyt. Äkkiä kesken kaiken sanat muuttuivat yllättyneeksi huudahdukseksi kun erään pimeän sivukujan suulle harppasi tumma hahmo. Tätä oli hankala erottaa pimeässä... kuten kaiketi oikeastaan kiireisiä saapujiakin, ainakin päätellen siitä kuinka muukalaisestakin irtosi vähintäänkin yhtä tyrmistynyt ähkäisy kun tämä tajusi mitä oli tapahtumassa.
Kukaties jos olisi ollut aavistuksen terävämpi olisi kissaihminenkin saattanut reagoida nopeammin, mutta juuri nyt aavistuksen verran vettä väkevämpää nauttineena ja liian keskittyneesti taakseen vilkuillessaan tämäkin hoksasi tilanteen silmänräpäystä liian myöhään. Kissaihminen kompuroi törmäten päistikkaa uuteen muukalaiseen, ja kumpikin rysähti epämääräisenä sekamelskana kadulle. Raajat huitoivat villisti melkoisen kirousryöpyn saattelemana kun molemmat yrittivät kiskoa itsensä vapaaksi ja takaisin jaloilleen, kuitenkin vähemmän hyvällä menestyksellä. "Mitä siellä oikein tapahtuu?" kantautui äkillinen epäluuloinen ääni varjoista jonkin verran kauempaa, ennen kuin kujalla erottui lisää vaivihkaista liikettä joka kertoi että läsnä taisi olla useampikin henkilö, luikkien pimeydessä varuillaan lähemmäs. "Joku... agh! Auttakaa! Nopeasti! Ne-- ne toivat vartioston!" hätäinen miehen ääni älähti vaimeasti vastaukseksi jostakin kadulla hosuvan sekamelskan lomasta, joka kirvoitti Cathrynistakin uuden, huomattavasti motivoituneemman kirousryöpyn. Olivatko he onnistuneet nyt törmäämään oikeisiin hämärähiippareihin yön pimeydessä, vartiosto vain muutaman kadunkulman verran perässään? Ainakaan asetelma ei vaikuttanut erityisen lupaavalta, ja tuskin sai ketään osapuolista kovinkaan ilahtuneeksi...
((Huh, tämäkin päässyt unohtumaan hetkeksi... pahoittelut siitä. Ainakin viskasin hieman lisää kaaosta aluilleen. =I ))
|
|
|
Post by Frosty on Jun 5, 2016 7:52:44 GMT 3
"Mitä - ?!" huudahdin refleksinomaisesti edellä juosseen Cathrynin törmätessä yhtäkkiä johonkuhun pimeässä huomaamatta jääneeseen heppuun. Kiskoin ohjia ja sain kuin sainkin Eaglen pysähtymään kiroilevan ja huitovan kadulle kaatuneen kaksikon vierelle. Hevonen otti muutaman askeleen taaksepäin ja pärskähti ärtyneenä.
Tilanne oli kieltämättä varsin huvittava siinä vaiheessa, ja jos vartiosto ei olisi ollut kannoillamme, olisin nauranut. "Nyt ei ole aikaa tällaiseen! Nouse ylös ja äkkiä!" ärähdin pedonkasvoiselle naiselle ja vilkuilin tulosuuntaamme. Vartioston äänet kantautuivat koko ajan lähempää. Jos tästä ei pian selvittäisi, olisimme pian sellissä.
Äkkiä joku kuului kysyvän, mitä oikein tapahtuu. Ääni kuului kujalta, josta tuo Cathryniin törmännyt hiipparikin oli tullut. Valpastuin ja käänsin katseeni kujalle. "Ei askeltakaan!" kirahdin. Soimasin itseäni siitä, etten ollut aiemmin tajunnut, että hiippareita oli lisää jossain kujan pimennoissa. Kissaihmisen kanssa kaatunut heppu huuteli toveriaan (tai tovereitaan) apuun. Sanamuodosta päätellen tovereita oli useampikin. Varjoista päätellen kolme heppua piilotteli varjoissa. "Rauhoitu! Emme me mitään vartiostoa tuoneet, meitä he jahtaavat!" sähähdin tyypille. Vartioston miehet kuuluivat olevan tulossa ihan lähistöllä. "Niinkö muka?" epäluuloinen ääni kysyi. En vastannut, vaan käännyin huitovan ja kiroilevan sekamelsan puoleen. "Pääsettekö te ylös vai ette?!"
|
|
|
Post by spyrre on Jun 14, 2016 19:54:27 GMT 3
Kaiketi siltä varalta että kaaosta ei vielä kaiken keskellä ollut tarpeeksi, oli toinen mokoma varsin nopeasti valmiina odottamassa kun yllättynyt kissaihminen äkkiä rysähti katuun ties mihin hämärähiippariin törmänneenä. Ellien ärtyneet huudahdukset hevosensa selästä tuskin saivat aikaan mitään muuta kuin uusia hätäisiä kirouksia kun petomainen nainen tyrkkäsi yhtälailla villisti huitovan hiipparin kauemmas itsestään, tuskin kuitenkaan ehtimättä itsekään tätä pidemmälle kun kadunkulman varjoista äkkiä astahti esille joukko uusia, tummia hahmoja. Näiden elkeet olivat kaikkea muuta kuin rohkaisevia vaikka näitä ei edes nähnyt kunnolla, mutta tapa jolla nämä harppoivat lähemmäs kaatunutta toveriaan sekä tämän kanssa nahistelevia muukalaisia taisi olla varsin paljon puhuva. Näitä ei selvästikään miellyttänyt tulla keskeytetyksi mitä nämä ikinä sitten täällä toimittivatkaan, varsinkaan tällä tavalla. "Työn alla" katti sähähti aavistuksen epäselvästi Ellien kivahdukseen vääntäytyen jokseenkin huterasti toisen polvensa varaan henkeään tasaten, vihreiden silmien kiiluvan katseen kuitenkin nauliutuessa tytön sijasta varjoihin. Nuori mies johon hän oli törmännyt kompuroi jo hätäisesti kohti tovereitaan epämääräisesti ähisten, mutta tämä ei lopulta ollut se joka Cathryniakaan huolestutti juuri nyt... siis melkoisen kolauksen kokeneen ylpeytensä lisäksi.
"Tyttö on oikeassa, törmäsimme teihin vain sattumalta. Me olemme vain--" nainen aloitti luoden pikaisen katseen olkansa yli suuntaan josta vartioston meteli ja valot parhaillaan lähestyivät, mutta hänen sanansa keskeytyivät kun varjoisan kujan suulta harppasi esille kolme sekalaista, varsin epämääräisen näköistä hahmoa. Jostakin taustalta kuului varsin uhkaava napsahtava ääni kuin joku olisi virittänyt varsijousen, joka toi nopeasti paljonpuhuvan irveen katin kuonokkaille kasvoille. "Kiskoitte joka tapauksessa vartioston suoraan niskaamme. Niitä on jo joka puolella!" joka sihahti taustalta, saaden aikaan uuden kirousryöpyn varjoista, ennen kuin näiden kaikkien huomio kääntyikin huono-onniseen kaksikkoon edessään. "Hiljaa ja ylös siitä! Ja sinä siellä, alas sen hevosen selästä! Vauhtia! Älkääkä yrittäkö mitään, en ammu ohitse tältä etäisyydeltä edes hämärässä!" Ärtyisä naisen ääni komensi, samalla kun muut hahmot astuivat lähemmäs kuin valmiina tarraamaan niin kissaihmiseen kuin suuren hevosen ohjiin ja tämän selässä istuvaan tyttöön, kiskoakseen nämä mukanaan ties minne. "Ei, hetkinen! Odottakaas nyt vähän--!" Cathryn protestoi kohottaen toista kättään estelevästi, vain tullakseen tylysti keskeytetyksi uudella ärähdyksellä sekä tiukasti itseensä tarraavilla käsillä. Nainen kiskaistiin rivakasti ylös kadulta vihaisen, varsin kissamaisen rääkäisyn saattelemana joka kertoi ettei tämä varmastikaan arvostanut moista käytöstä, samalla kun kaksi muuta hahmoa harppasi tavoittelemaan otetta hevosesta ja tytöstä. Pelkkä tappelu ja pako vartioston edestä olisikin ilmeisesti ollut aivan liian helppo loppu moiselle illalle, ainakin ailahtelevan onnettaren mielestä...
|
|
|
Post by Frosty on Aug 6, 2016 22:39:24 GMT 3
IRL-syiden johdosta joudun valitettavasti heittämään hyvästit Myrkmerelle,ainakin joksikin aikaa. Jos jonakin päivänä palaan, niin teen sen hyvillä mielin, sillä paikka ja pelikaverit ovat mahtavia. Kiitos sekä minun, Ellien että Eaglenkin puolesta ja mukavaa syksyn jatkoa!
♡: Frosty, Ellie & Eagle
|
|
|
Post by spyrre on Aug 12, 2016 19:30:03 GMT 3
((Ok, kaipa se on ymmärrettävää että joskus näinkin käy. Kiitos peliseurasta myöskin sinne, ja hyvää jatkoa. =) ))
|
|