|
Post by Frosty on Dec 30, 2015 1:15:09 GMT 3
Mustahuppuinen hahmo talutti suurta mustaa hevosta pitkin öisen kaupungin katua. Kengitetyt kaviot ja askeleet kopahtelivat mukulakiviin ja aiheuttivat joka kerralla näiden kulkijoiden korviin hälyttävän kovana kuuluvan äänen. Kukaan ei kuitenkaan herännyt ääniin, kukaan ei ilmestynyt vanhojen kivitalojen ikkunoihin ja käskenyt lopettamaan meluamista. Ja hyvä niin. Muurien suojassa hahmo arveli olevansa hevosineen viimein turvassa etsijöiltä, eikä tämän mielikuvan soisi ihan heti särkyvän. Pitkä takaa-ajo oli uuvuttanut kummankin tyystin. ''No niin, Eagle. Täällä voimme nukkua tämän yön'', hahmo lausahti pysähdyttyään erään sivukujan kohdalle. Musta hevonen nyökäytti päätään. Sitäkin väsytti. Kujalla oli pari vanhaa puutynnyriä ja kasa säkkejä, jotka olivat jostain syystä jääneet sinne, unohtuneet kai tarpeettomina. Niiden suojaan hevonen ja ihmishahmo nyt saattoivat käydä lepäämään. Ihmishahmo lysähti istumaan säkeille ja hevonen kävi makuulle säkkipinon viereen. Ihmishahmo kaivoi viitan taskusta pienen pullon, avasi sen ja valutti siitä jotain mustaa nestettä kämmenelleen. Hahmo siirsi kätensä hevosen pään päälle ja silitteli valkeaa viirua sen päässä. Musta neste värjäsi karvan, mutta parin sekunnin kuluttua se ikäänkuin imeytyi ihon sisään! Hahmo kasteli kätensä uudestaan mustalla nesteellä ja siveli sen omiin, osittain hupun varjostamiin kasvoihinsa. Neste katosi ihon sisään parin sekunnin päästä. Hahmo sulki pullon ja pani sen taskuunsa. ''Kauniita unia, Eagle.'' Hevonen hörähti hiljaa, laski päänsä hahmon syliin ja sulki silmänsä. Musta hahmo sulki myös silmänsä. Vaikka hänen kasvojensa yläosa oli nenästä alkaen hupun peitossa, silmien sulkeutumisen saattoi päätellä silmien kohdalta hehkuvan punaisen valon katoamisesta.
|
|
|
Post by Frosty on Dec 30, 2015 1:46:24 GMT 3
//ja kuka tahansa saapi liittyä peliin jos tahtoo ^^//
|
|
|
Post by spyrre on Dec 30, 2015 19:35:44 GMT 3
((No niin, tässä ollaan. =) ))
Pimeät, öiset kadut risteilivät pahaenteisinä ja autioina ympärillään kohoavien rakennusten lomassa kun väsynyt matkalainen ratsuineen asettui levolle piilossa mahdollisilta katseilta. Kuitenkaan kovinkaan kauaa tämän rauha ei kuitenkaan kestänyt, kun hiljaisuutta alkoivat häiritä vaimeat äänet jostakin pimeyden lomasta. Pääkadun mukulakivet kenkien alla pitivät yleensä varsin kiitettävästi ääntä, mutta askelet jotka nyt lähestyivät olivat jokseenkin hiljaiset jotta nämä pistivät korvaan vasta kun saapuja oli jo varsin lähellä kujan suuta... tosin se, josta tämän saattoi huomata melkoisesti paremmin olivat vaimeasti mutistut kiroukset ja jupinat. Muukalainen ei selvästikään odottanut törmäävänsä keneenkään ja olisi saattanutkin toivoa tämän vain suorivan ohitse pimeästä kujansuusta, mutta juuri kun askelet olisivat ohittaneet tämän nämä hidastivat ja seisahtuivat. Varsin tumma, solakka varjo piirtyi hetkeksi vasten vastapäisen rakennuksen seinustaa ja tuntui vilkuilevan ympärilleen ennen kuin hiippari pyörähtikin ympäri ja astui kujan varjoihin.
"Kirotty suurisuinen--! Mitä se typerys luulee olevansa, pelkkä uhoava---" matala, hiljainen naisen ääni lähes murisi itsekseen harppoessaan rivakasti peremmälle, kunnes tämä kuitenkin äkkiä tuntui viimein tajuavan jotakin ja pysähtyi aavistuksen hätkähtäen. Tummaan viittaan kääriytynyt hahmo kohotti päätään ja pari kiiluvanvihreitä silmiä kääntyi kohti kapeahkon kujan seinustaa, jossa kohosi varsin epäilyttävä suuri... mötikkä. Harva varmastikaan oletti törmäävänsä suurikokoiseen hevoseen kapealla sivukujalla ja muukalainen tuntuikin hämmentyvän äkillistä löytöään melkoisesti. "No johan" nainen mutisi viimein tarkastellessaan näkyä edessään. Pimeästä kantautui vaimeaa nuuhkimista kunnes hahmo kallisti aavistuksen päätään kuin äkkiä tajuten ettei eläin ollutkaan yksin. "Huh. Eikö tämä ole melkoisen surkea paikka nokosille?" muukalainen tokaisi, epäilemättä pimeästä huolimatta mittaillen katseellaan viittaansa kääriytynyttä tyttöä hevosen tuntumassa. "...varsinkin jonkin tuollaisen kanssa. Olen varma että tällaisissa paikoissa liikkuu yhtä jos toistakin ikävää sakkia, jotka varmasti tappaisivat silmää räpäyttämättä tuollaisesta elikosta" tämä jatkoi luontevasti kuin olisi puhunut säästä mutta aavistuksen ääntään madaltaen, vaihtaen kuin kovinkin mietteliäästi painoaan jalalta toiselle. Vaikutti uhkaavasti siltä että hiipparilla ei ollut kiire painella minnekään vaan tämä tuntui kiinnostuneen odottamattomasta löydöstään, kuitenkaan pyrkimättä sentään enää muutamaa metriä lähemmäs. Suuri arvaamaton eläin ahtaissa tiloissa oli epäilemättä huono yhtälö ja sai varuilleen, varmasti varsin oikeutetustikin.
|
|
|
Post by Frosty on Dec 30, 2015 20:25:31 GMT 3
Hiljaiset askeleet mukulakivillä. Nukkuva hahmo hevosineen heräsi, vaikkeivät askeleet vielä olleetkaan kuin ehkä korttelin päässä. Kumpikin kuulosteli hiljaa askelia, siihen oli hyvin aikaa. Kun kulkija oli lähes kohdalla, sekä hahmo että hevonen tekeytyivät nukkuviksi, toivoen, että tämä öinen kadunkulkija soisi väsyneille matkalaisille rauhan lepoon. Toisin kävi. Kulkija pysähtyi kujan suulle. Hahmo rypisti kulmiaan kuullessaan epäihmismäistä, jopa eläimellistä nuuhkintaa, uskaltamatta kuitenkaan silmiään avata. Hehku olisi kuitenkin paljastanut, ettei hän nukkunut. "Huh. Eikö tämä ole melkoisen surkea paikka nokosille?" tuo nuuhkija kuului lausahtavan. Hahmo kujalla pysyi hetken liikkumatta, mutta avasi sitten silmänsä ja kohottautui ryhdikkäämpään asentoon. Punaisten silmien katse osui tuohon häiriköijään ja tarkentui vihreisiin silmiin. "...varsinkin jonkin tuollaisen kanssa. Olen varma että tällaisissa paikoissa liikkuu yhtä jos toistakin ikävää sakkia, jotka varmasti tappaisivat silmää räpäyttämättä tuollaisesta elikosta", vihreäsilmäinen muukalainen jatkoi lausettaan. Punasilmäinen kulkija päästi kirahtavan naurahduksen ja nousi seisomaan, nojaten kyynärpäällään tynnyriin. Hevonen nousi myös ja veti korvansa päätä pitkin luimuun. ''Vai tappaisivat jotkut saadakseen hevoseni?'' Äänessä oli ivaa ja puhe oudon kirahtelevaa. ''Heidän sopii yrittää, jos kantti kestää.'' Punainen hehku välähti asteen kovempana.
|
|
|
Post by spyrre on Dec 30, 2015 21:36:42 GMT 3
Muukalaisen kutsumatonta huomiota ja sanoja ei selvästikään otettu vastaan suopeasti, josta lopulta tuskin saattoi syyttää... ei sillä, että tähänkään olisi varsinaisesti vastattu hyviä tapoja noudattaen. Kiiluvanvihreät silmät räpsähtivät kerran jos toisenkin kun niin hevonen kuin toinenkin hahmo nousivat paikaltaan kääntyen saapujaa vastaan uhmakkaasti ja suorastaan ivaavin sanoin. Moinen taisi olla jotain mitä muukalainen ei ollut aivan odottanut ja nainen kallisti päätään pimeässä, päästäen ilmoille uuden hieman epämääräisen hymähdyksen kuin tämä ei olisi ollut aivan varma mitä katsoi. Hahmo hevosen kupeessa oli näyttänyt aivan nuorehkolta tytöltä ja tämän noustua tämä kävi entistä ilmeisemmäksi, mutta ei ollut vaikea nähdä että tässä oli jotakin outoa... tosin, moinen ei selvästikään ollut tarpeeksi ajamaan kutsumatonta vierasta tiehensä samantien tiehensä.
"Noh, rauhoituhan! Turhaan sinä minulle uhoat, ei minua kaakkisi kiinnosta. Kunhan yritin olla avulias" olento puuskahti lopulta hieman huokaisten, kuin olisi vasta nyt edes hoksannut miltä hänen tokaisunsa oli luultavasti kuulostanut. "Harhaili täällä petoja tai ei, silti täälläkin voi varmasti törmätä yhteen jos toiseenkin ikävään. Oletko täällä yksin? Eiköhän lähistöllä olisi edes talli jonne voisit viedä tuon. Luulisi että se olisi parempi nukkumapaikkakin kuin katu" tämä jatkoi, kuitenkin silmäillen niin tyttöä kuin hevosta tarkkaavaisemmin. Niin tytön kirahteleva ääni kuin oudot hehkuvat silmät kielivät selvästikin jostakin muusta kuin tyypillisestä ihmistytöstä puhumattakaan tämän ärhäkästä asenteesta, mutta vaikka saikin muukalaisen epäileväksi ei tämä silti tainnut olla aivan varma suhtautumisestaan. Tosin sillä yllätyksellä kuinka hän oli ollut vähällä lähes kävellä kaksikkoa päin pimeässä, sekä sillä kuinka olennon suunnalta häivähti hienoinen halvan oluen tuoksahdus saattoivat liittyä myös asiaan. Kaiketi aiempi jupiseva ärtymys tuntui sentään kadonneen naisen äänestä yllätyksen johdosta, mutta nyt tämä oli korvautunut oudoksunnalla sekä pienellä epäluulolla. Mihinköhän outoon hän oli nyt onnistunut törmäämään heti hetkeksi harhautuessaan....
|
|
|
Post by Frosty on Dec 30, 2015 22:33:07 GMT 3
Hahmon kasvot vääntyivät kireään, tylyyn ilmeeseen, kun häiriköivä hiippari alkoi taas puhua. Kuulemma oli vain yrittänyt olla avulias, eikä häntä hevonen kiinnostanut. Mutta kun tuo muukalainen alkoi vaikuttaa siltä, että piti ilmeisen nuorta punasilmäistä jotenkin pelokkaana, ehdotti epäsuorasti mustan hevosen talliin viemistä, muuttui ilme tuon hahmon kasvoilla kiukkuiseksi. ''Näyttääkö hevoseni siltä, etteikö se kaduilla pärjäisi? Ja näyttänkö minä sellaiselta, joka tahtoisi ylipäätään viedä hevostaan johonkin tuntemattomaan talliin? Olemme ikämme kaduilla nukkuneet, ja tulemme aina nukkumaankin!'' Toisen lauseen kohdalla hahmo vetäisi viitan hupun päästään, jolloin tämän kiukkuinen ääni sai vahvistusta ulkonäöstä. Sellaisia ihmiskasvoja kuin tällä kaduilla nukkuvalla tytöllä ei usein nähnyt. Punaiset, kiukusta leimuavat silmät tuijottivat suoraan kiukun kohteena olevan kadunkulkijan vihreisiin. Piikkisuora musta tukka reunusti kapeita, valkoisia kasvoja. Näky saattoi olla tuosta toisesta kulkijasta huvittavakin; enintään kaksitoistavuotias tyttö purki kiukkuaan itseään vanhempaan naiseen. Eipä silti, ei tyttö sen vertaa käytöstapoja tuntunut hallitsevan että olisi käyttäytynyt ystävällisemmin itseään vanhempaa tyyppiä kohtaan, ehkä esitellyt itsensä ja hevosensa ja pyytänyt anteeksi ivallisuuttaan. Ei hevonenkaan sen kohteliaampi ollut, se naksutteli hampaitaan korvat luimussa ja pää matalalla emäntänsä vierellä. Hahmon kasvot vääntyivät kireään, tylyyn ilmeeseen, kun häiriköivä hiippari alkoi taas puhua. Kuulemma oli vain yrittänyt olla avulias, eikä häntä hevonen kiinnostanut. Mutta kun tuo muukalainen alkoi vaikuttaa siltä, että piti ilmeisen nuorta punasilmäistä jotenkin pelokkaana, ehdotti epäsuorasti mustan hevosen talliin viemistä, muuttui ilme tuon hahmon kasvoilla kiukkuiseksi. ''Näyttääkö hevoseni siltä, etteikö se kaduilla pärjäisi? Ja näyttänkö minä sellaiselta, joka tahtoisi ylipäätään viedä hevostaan johonkin tuntemattomaan talliin? Olemme ikämme kaduilla nukkuneet, ja tulemme aina nukkumaankin!'' Toisen lauseen kohdalla hahmo vetäisi viitan hupun päästään, jolloin tämän kiukkuinen ääni sai vahvistusta ulkonäöstä. Sellaisia ihmiskasvoja kuin tällä kaduilla nukkuvalla tytöllä ei usein nähnyt. Punaiset, kiukusta leimuavat silmät tuijottivat suoraan kiukun kohteena olevan kadunkulkijan vihreisiin. Piikkisuora musta tukka reunusti kapeita, valkoisia kasvoja. Näky saattoi olla tuosta toisesta kulkijasta huvittavakin; enintään kaksitoistavuotias tyttö purki kiukkuaan itseään vanhempaan naiseen. Eipä silti, ei tyttö sen vertaa käytöstapoja tuntunut hallitsevan että olisi käyttäytynyt ystävällisemmin itseään vanhempaa tyyppiä kohtaan, ehkä esitellyt itsensä ja hevosensa ja pyytänyt anteeksi ivallisuuttaan. Ei hevonenkaan sen kohteliaampi ollut, se naksutteli hampaitaan korvat luimussa ja pää matalalla emäntänsä vierellä.
((*nauraa mielikuvalle kohteliaasta hevosesta...X"D*))
|
|
|
Post by Frosty on Dec 30, 2015 22:34:58 GMT 3
((Oops...sori paljon! Miten toi rooli nyt kahdesti samaan postaukseen hyppäs..0.0))
|
|
|
Post by spyrre on Dec 30, 2015 23:48:08 GMT 3
Nainen kallisti jälleen päätään ja jäi silmäilemään tyttöä kun hänen kysymykseensä vastattiin ärhäkkyydellä ja suoranaisella kiukunpurkauksella. Suuri musta hevonenkaan toisen vierellä ei näyttänyt tippaakaan ystävälliseltä, mutta vaikka pitikin eläintä varuillaan silmällä muukalainen suuntasi silti nyt huomionsa melkoisesti itseään lyhyempään, raivostuneeseen tyttöseen. Tyttö taisi olla ties millainen outo ja ärhäkkä katulapsi, jollaiset ikävä kyllä eivät tainneet olla kovinkaan harvinainen näky, mutta siltikin tämä vaikutti varsin nuorelta jopa sellaiseksi... puhumattakaan hyvin kyseenalaisesta ulkonäöstä sekä hevosesta, jonka jopa nainen erotti pimeässäkin jokseenkin komeaksi ja varmasti kalliiksi eläimeksi. Karkulainen, kukaties? "Hmh. Melkoinen kiukkupussi. Mikä ikinä oletkaan. Ainakin haiset kirotun oudolta" olento mutisi, viimeisen lauseen luultavasti lähinnä itselleen matalasta äänestä päätellen, ja pyyhkäisi mietteliäästi leukaansa. Vihreät silmät kaventuivat aavistuksen naisen tuntumatta innostuvan moiseen uhoon tarttumisesta, edes kun tyttö kiskaisi huppunsa nyt entistä vihaisemmin leimuavien silmiensä edestä. Nainen kohotti aavistuksen kulmiaan pimeässä päästäen uuden epämääräisen myhähdyksen kurkustaan, ennen kuin tämä kuitenkin sihahti jokseenkin tuskastuneesti hampaidensa lomasta.
"No, hyvä. Omapahan on asiasi, jos pidät niin paljon kadulla nukkumisesta. Minulla ei ainakaan ole aikomustakaan nukkua ojassa, joten etsin sen kirotun tallin sitten itse..." muukalainen tokaisi lopulta happamasti hieraisten ohimennen ohimoitaan sormillaan kuin kirjaimellista päänsärkyä moisesta metelistä saaneena. Tämä päästi uuden puuskahduksen ja astahti takaisinpäin, aikeissa kaiketi vetäytyä takaisin pääkadun suuntaan. Ilta oli ollut jo aivan tarpeeksi huono ilman meuhkaavia nulikoitakin hän manasi itsekseen (mahdollisesti epähuomiossa jopa ääneenkin), mutta jokin sai silti muukalaisen vielä epäröimään. Nainen seisahtui, nostaen vielä kiiluvan katseensa tyttöön sekä hevoseen. Ärhäkkä ja huonotapainen tai ei, oli tämä silti lapsi joka ilmeisesti nukkui kadulla, eikä tällaiselta lopulta tainnut useinkaan olla odotettavissa paljoakaan luottamusta taikka edes käytöstapoja mikä taisi olla ymmärrettävääkin. Elämä kadulla oli kovaa... eikä moisesta varmasti selvinnyt ellei sopeutunut moiseen. "Jos muutat mielesi, niin taisin nähdä sellaisen muutamaa katua oikealle, muurin tuntumassa. Tee mitä haluat, mutta älä valita ettei sinua varoitettu." Mustanpuhuva nainen lisäsi vielä nyökäyttäen ohimennen päätään oikeaan suuntaan, ja vilkaisi vielä tyttöön olkansa ylitse. Sitten tämä nykäisi toisella olallaan kanniskelemaansa nuhjuista reppua sekä jousta parempaan asentoon ja kääntyi itsekseen jupisten itsekin sinne minne oli juuri viitannut, ilmeisesti osoittamatta pienintäkään aikomusta selventää kellekään kysymystä miksi edes oli itse aikeissa suunnata kohti tallia eikä etsiä käsiinsä vaikkapa majataloa. Ehm. Melkoisia mysteerejä...
((No problem, kaipa sellaista välillä sattuu, heh. Epäkohteliaisuutta ja mysteerejä kaikkialla. D= ))
|
|
|
Post by Frosty on Dec 31, 2015 1:00:37 GMT 3
''Jos et ole vielä huomannut, niin tämä on kuja, ei oja. Ja lähde ihmeessä etsimään sitä tallia. Mene, mene, ala kalppia! En kaipaa yhtään lisää häiriötä yöuniini.'' Tyttö näytti ilahtuvan silminnähden, kun toinen tuntui tekevän lähtöä kujalta ja jopa hoputtikin naista matkaan...noh, omalla tyylillään, ilkeillen ja hiukan ivatenkin. Kai väsymykselläkin siihen oma osansa oli, lapsi tuo tyttö kumminkin oli. Ja hyvin paljon nuorempi kuin sen kahdentoista ikäinen, jonka saattoi katulapsen iäksi ulkonäöstä päätellä. Katse viipyili vielä hetken verran naisen silmissä, ennen kuin tyttö kävi taas makuulle säkeille. ''Hyvää yötä, kuka sitten lienetkin.'' Sanat hukkuivat osittain kädellä peitettyyn haukotukseen. Tällä kertaa äänensävy ei ollut ivallinen tai ilkeä, sävystä, jolla lause sanottiin kuuli, että se oli pelkkä kohtelias toivotus. Kaipa tuolla tytöllä jotain käytöstapoja oli, kun toivotteli hyvät yöt ventovieraalle, jota kohtaan oli vielä äsken käyttäytynyt kuin takapuoleen ammuttu, talviuniltaan herätetty karhu. Hevonen pärskähti ja kävi makuulle pää tytön sylissä, kuten silloinkin, kun se emäntineen oli kujalle saapunut ja käynyt lepäämään. Tummat silmät sulkeutuvat ja korvat nousivat pois luimusta. Ori ei enää jaksanut pitää korviaan pystyssä, ne luupottivat vain puoliksi pystyssä. ''Öitä, Eagle.'' Hiljainen lause oli osoitettu pelkälle hevoselle. Äänensävy oli lämmin ja ystävällinen. Eagleksi kutsuttu hevonen tuntui olevan lähellä punasilmäisen tytön sydäntä. Tyttö kuunteli puolella korvalla naisen löpinät tallin sijainnista ja siitä, ettei hän myöhemmin saisko väittää, etteikö nainen olisi häntä kadulla Eaglen kaltaisen eläimen kanssa nukkumisesta olisi varoitellut. ''Älä huoli. Jos joku tahtoo varastaa Eaglen, saa ottaa minut kaupanpäällisenä. Ei minua niin vain nirhata'', hän naurahti väsyneesti. ''Ja muuten...'' Tuo nousi hiukan pystympään asentoon. ''Nimeni on Ellie. Lyhyemmin Elli. Ja hevoseni on Eagle, kuten varmaan jo tajusitkin.'' Ellieksi itsensä esitellyt tyttö ei jäänyt siihen asentoon naisen nimen kuulemista odottamaan, siis jos toinen edes kaiken jälkeen nimensä kertoisi. Hän kävi taas nukkumaan, aikomuksenaan kuulla kenties tuon naisen nimi ja sitten nukkua pitkään ja sikeästi.
((Tottahan toki! XD))
|
|
|
Post by spyrre on Dec 31, 2015 22:02:09 GMT 3
Tyttönen ei tuntunut käyvän ainakaan hyvätapaisemmaksi kun vieras nainen neuvojensa jälkeen tuntui päättävän jättää mokoman kiukkupussin omaan rauhaansa, suunnatakseen itse potemaan päänsärkyään kadulta jonnekin huomattavasti suojaisampaan soppeen. Tämä vilkaisi toista kun tämä töksäytti huomionsa kaduista ja ojista, suorastaan ilahtuen kun muukalainen ilmoitti häipyvänsä tiehensä. "Hmh. Viisastelija." Mustanpuhuva olento myhähti, ei varsinaisesti vihaisesti mutta ei erityisen ilahtuneenakaan moisesta käytöksestä ennen kuin pyörähtikin jo ympäri hieroen jälleen itsekseen päätään kädellään kuin olisi parhaillaan kokenut pahempaakin päänsärkyä kuin moinen kiukutteleva napero hevosineen. Tosin tyttö tuntui pääsevän yllättämään yöntoivotuksineen joka oli sävyltään jo huomattavasti ystävällisempi, joka eittämättä ei ollut jotakin mitä nainen oli enää odottanut. Kiiluvanvihreät silmät jäivät hetkeksi tuijottamaan oman huppunsa varjosta jälleen pitkälleen hevosen viereen käynyttä tyttöä kuin olisi epäillyt tämän piruilevan hänelle, vastaten tähän lopulta jonkinlaisella hieman epämääräisellä sanattomalla puuskahduksella. Outo lapsi, todentotta... mutta ei kaiketi lopulta hänen ongelmansa, näitä hänellä oli omiakin aivan tarpeeksi...
Naisen jo tehdessä lähtöä tytön puhuessa hevoselleen, seisahtui tämä vielä heittämään neuvon taakseen, johon nulikka ei lopulta tuntunut kuitenkaan suhtautuvan kovinkaan suurella kiinnostuksella. Olento ei voinut olla kaikesta huolimatta rypistämättä hieman kulmiaan kun toinen jo huomattavasti vähemmän ärhäkästi totesi ettei hevosta niin vain häneltä varastettaisi. Tämä oli jo vähällä vastata jotakin, mutta vaikeni yllättyneenä kun tyttö äkkiä esitteli itsensä sekä hevosensa. Tämä vilkuili hetken taakseen pitkäkseen asettunutta tapausta aavistuksen hämillään, ennen kuin päästi kurkustaan jo jokseenkin vakavamman murahduksen. "Taidatpa leikkiä hengelläsi, tyttö. Usko huviksesi, kaduille murhataan harva se päivä sinua huomattavasti vanhempia ja kokeneempiakin matkalaisia" tämä tokaisi olkansa ylitse kunnes pyörähti jälleen ympäri itsekseen tuhahtaen, ja pyyhkäisi ohimennen olemattomia pölyjä vaatteistaan. "Cathryn." Olento tokaisi vielä lyhyesti kuin olisi tovin harkinnut vaivautuisiko edes kertomaan omaa nimeään, astahtaen lopulta eteenpäin kujalta takaisin pääkadulle. "Pidähän varasi, Ellie. Suuret luulot voivat tuoda myös varsin lyhyen elämän" tämä viimeisteli selvästikään säästelemättä sanojaan lapsen suhteen. Sitten nainen harppoi näkyvistä kulman taakse hiljaiselle kadulle, mennessään vaimeasti jupisten.
Hetken verran vaikutti vahvasti että hiippari oli aikeissa painella niine hyvineen toteuttamaan omia hyviä neuvojaan, mutta ilmeisestikin tämä oli liikaa toivottu yhtään kenenkään kannalta. Nainen oli hädintuskin ehtinyt saapastella näkyvistä kun kadulta kantautui äkillinen yllättynyt huudahdus, jota seurasikin melkoinen metakka. "Täällä! Täällä se on!" karhea miehen ääni huusi, ja sitten kivillä kaikuikin jo useita juoksuaskeleita. Nurkan taakse harpponeen naisen ääni sähähti ilmoille jo huomattavasti äänekkäämmään ryöpyn kirouksia. "Kuka sinä oikein luulet olevasi, katti! Kuvittelitko voivasi vain luikkia pakoon tuollaisen tempauksen jälkeen?! Kukaan, varsinkaan sellainen kuin sinä ei nöyryytä minua ja tovereitani näin! Tai varasta minulta!" hurjistunut ääni julisti, muiden vihaisten äänien huudellessa kannatustaan taustalla. "Tekö taas? En minä minnekään ole luikkimassa. Mutta itse löysit näemmä muutaman ystävänkin lisää matkan varrelta minua seuratessasi. Eikö tämä jo riitä tältä illalta?" nainen tokaisi vastaan viileästi, ennen kuin päästi ilmoille suorastaan häpeämättömän pitkästyneen puuskahduksen. "Itse te itsenne nöyryytitte koko typerällä mellakallanne! Luulitko että en huomannut että huijasit koko pelin ajan? Minä otin vain omani. Miten nenäsi muuten voi? Se rusahdus kuulosti melko ilkeältä" olento jatkoi viattomasti kuin olisi tiedustellut säätä joltakulta aavistuksen epämiellyttävältä puolitutulta, vaikka äänessä oli ohimennen havaittavissa jo pientä turhautunutta terävyyttä. Tätä seurasi hetken tyrmistynyt hiljaisuus, mutta tämä taisi olla vain tyyntä myrskyn edellä. Varsin nopeasti kadulla puhkesikin entistä vihaisempi metakka, kun monta hurjistunutta ääntä huusi kilpaa loukkauksia ja uhkauksia toistensa ylitse. Kieltämättä vaikutti siltä, ettei tummanpuhuva nainen tainnut olla kummoinen noudattamaan itse omia hyviä neuvojaan... tai että mukavat unet aivan lähimain tuskin onnistuisivat kovinkaan helposti vielä toviin.
|
|
|
Post by Frosty on Jan 17, 2016 12:32:15 GMT 3
((Inspiraationi palasi lomaltaan Kanariansaarilta, joten vihdoin jatkan peliä. Vaihdan minäkertojaan, koska se on minulle luonnollisempi tapa kirjoittaa.))
Pälä pälä pälä. Suljin korvani hiipparin selostukselta siitä, että kaduille murhattiin minua paljon vanhempiakin. Ihan kuin en olisi sitä tiennyt! Vai oli toisen nimi Cathryn...sikäli kuin kuulin oikein hiipparoijan häipyessä kadun puolelle. Vihdoinkin heppu oli lähdössä! Tervetuloa yöuni! Ei pahus...vieläkinkö Cathryn jaksoi jauhaa varansa pitämisestä, ja lisäsi vielä suuret luulotkin samaan korttipakkaan! Hmh...aikuiset. ''Eikö se ole jo tullut selväksi että pärjään kaduilla ilman epämääräisten öisten hiippareiden neuvoja!'' kivahdin. Enempää en sanonut, vaan suljin silmäni ja annoin unen vihdoinkin tulla. Kuulin Cathryn-tyypin askeleiden loittonevan... ...ja hetkessä kadulla oli täysi rähinä päällä. Avasin silmäni ja nousin istumaan. Juoksuaskelia. Karskeja miesten ääniä, joihin sekoittui Cathrynin ääni. Puheista päätellen nämä miekkoset tai ainakin yksi heistä oli huijannut korttipelissä tai jotain. Sitä oli ilmeisesti seurannut jonkinasteinen mellakka, jonka jälkeen uusi tuttavuuteni olikin häipynyt niin hyvineen. Vedin hupun päähäni, kävin taas makuulle ja yritin nukkua, mutta meteli oli liian kova edes nukkumisen ajatteluun. Nousin ylös ja kävelin kujan suulle. ''Voisitteko riidellä hiukan hiljempaa? Täällä yritetään nukkua!'' Ei vaikutusta. ''RIIDELKÄÄ HILJEMPAA! TÄÄLLÄ YRITETÄÄN NUKKUA!'' Se tehosi. Ukkelit hiljenivät ja jäivät tuijottamaan minua. ''Jahas! Saimme seuraa'', eräs heppu sanoi sitten. Pari miestä erkani joukosta. Toinen otti kiinni Eaglen ohjaksista (typerä eläin oli tullut perässäni) ja toinen nosti minut ilmaan viitan niskasta. Yritin rimpuilla itseni vapaaksi ja siinä räpiköidessäni huppu valahti pois päästäni. ''Katsokaahan, millainen pikku tyttönen meitä yrittää komennella!'' ukkeli sanoi ääntään korottaen. ''Päästä...irti...mokoma...riuku!'' Sanat eivät tehonneet hoikkaan, mutta lihaksikkaaseen mieheen. En ylettänyt lyömään häntä, enkä olisi pystynyt puremaankaan. Potkutkaan eivät olisi osuneet maaliinsa. ''Jatkakaa'', murahdin alistuneena. Metelitaso kohosi jälleen.
|
|
|
Post by spyrre on Jan 25, 2016 18:35:56 GMT 3
Kuinka ollakaan, tuskin häirinnyt hiippari oli hiipparoinut tiehensä, kun kadulla puhkesi melkein kujan suulla vielä pahempi metakka. Hurjistunut, ja eittämättä jonkin verran illan mittaan vettä väkevämpää nauttinut miesjoukko (ainakin äänestä päätellen) oli selvästikin ollut vartavasten etsimässä juuri tätä kyseistä tapausta, eikä nainen itsekään oikeastaan kuulostanut enää erityisen yllättyneeltä näiden ilmaantumisesta. Kukaties tämä oli toivonut onnistuvansa luikkimaan kujaa myöten jonnekin ennen kuin hevonen oli tukkinut hänen tiensä, mutta huolimatta siitä että olisi mielummin välttänyt tämänkin välikohtauksen, ei Cathrynkaan kuulunut säästelevän sanojaan hurjistuneen joukon suhteen.... oli tämä fiksua tai ei. Ajoitus ei tainnut olla alkuunkaan se kaikkein paras ottaen huomioon kuinka nainen oli juuri ehtinyt saarnaamaan suurten luulojen tappavuudesta, mutta nyt kun raivostunut joukko kohotti äänensä entistä hurjempaan uhkausten ja kirousten tulvaan keskellä katua saadessaan vastaansa lisää röyhkeitä sanoja, kantautui näiden lomasta myös naisen varsin tuskastunut ja ärtynyt ääni joka nousi näiden mukana. Kukaan ei selvästikään piitannut tippaakaan kadunvarren rauhasta joka oli mennyttä kertaheitolla.
Ja siinä sitä sitten oltiin. Yksikään korva ei lotkahtanut kun kujalle asettunut tyttö protestoi metakkaa, eikä kukaan tuntunut edes huomaavan kun tämä viimein talsi vihaisesti kohti katua... ainakaan ennen kuin tämä kohotti ärhäkästi ääntään uudestaan, tällä kertaa lähestulkoon koko mellakan vieressä. Kadun suulle oli levittäytynyt kourallinen ties mitä paikallisia öykkäreitä joiden nuhjuiset ja vihamieliset olemukset oli helppo hahmottaa hämärässäkin... kuten myös lähestulkoon näiden keskellä seisovan solakan naisenkin. Tämä näkyi päätyneen rähjäämään lähes kasvokkain itseään jonkin verran pidemmän korston kanssa, joka oli tainnut hyvin pitkälti aloittaakin koko kilpahuudon. Se, että miehen ääni kuulosti syystä tai toisesta jokseenkin honottavalta ei tuntunut ainakaan vähentävän tämän hurjistuneisuutta tippaakaan (kukaties tämän jokseenkin epämääräiseen asentoon litistynyt, ja varsin kivuliaan näköinen nenä liittyi jotenkin asiaan) vaan hyvin pitkälti juuri päin vastoin. Kaksikko viskoi loukkauksia edestakaisin varsinkin miehen huitoessa nyrkkejään kiivaasti tovereidensa kannustaessa, eikä tämä touhu tuntunut olevan laantumassa vielä hetkeen... kunnes touhun taustalta kajahti tytön vihainen ääni, joka tuntui nappaavan koko joukon Cathrynia myöten melkoisella yllätyksellä. Ainakin kuusi epämääräisesti siristelevää silmäparia (naisen kiiluvanvihreät mukaanlukien) kääntyi hetken hämmingin hiljentämänä pientä tyttöä sekä tämän takana seisovaa hevosta ja jäi tuijottamaan näkyä kuin nämä olisivat juuri ilmestyneet tyhjästä, kunnes osa miesjoukosta alkoi toipua yllätyksestä. Nämä eivät selvästikään olleet tyytyväisiä moisesta röyhkeästä keskeytyksestä.
Cathrynkin oli tuntunut hetkeksi unohtavan koko kiukkupussin hevosineen mutta kieltämättä tämänkin silmät levisivät jokseenkin epäuskoisesti kun tyttö äkkiä seisoi huutamassa kujansuulla. Naisen huppu oli valahtanut viimein nujakassa niskaan paljastaen epäilyttävän kissamaiset, mustaturkkiset kasvonpiirteet petomaista kuonoa ja viiksiä myöten, mutta kellään ei tainnut olla paljoakaan aikaa murehtia tästä. Kissanaisen kurkusta karkasi ähkäisy kun pari miehistä astahti tytön eteen, toisen tarttuessa hevoseen samalla kun tämän toveri poimi vihaisesti räpiköivän naperon maasta ilmaan sätkimään. "Hei! Oletteko vakavissanne, typerykset? Sehän on pikkutyttö! Laske se alas, eihän se liity tähän mitenkään!" Cathryn ärähti miesten suuntaan, saaden kuitenkin ympäriltään kaikkea muuta kuin suopeita murahduksia. "Ei tämä kyllä ole meikäläisiä, en ole koskaan nähnyt tätä täällä. Huonotapainenkin. Joku irtolainen" yksi miehistä tokaisi viileästi vilkuiltuaan niin tyttöä kuin hevostakin. Nainen käänsi äreän katseensa tapaukseen, mutta ennen kuin tämä ehti vastata, puuttui lysynenäinen korsto äkkiä puheeseen varsin kärkkäästi. "Mikä hätänä, katti? Onko tämä joku pieni ystäväsi? Katsokaa tuota hevosta, ei varmasti kuulu tuollaiselle... mikä tuo sitten onkaan. Ei tuo kyllä mikään tavallinen lapsi ole, oudon näköinen sekin! Varmasti arvokas elukka... ja varastettu, jos samaan porukkaan kuulutte!" mies ärähti saaden Cathrynin pyörähtämään jälleen varsin tyrmistyneenä tätä kohti. "Mitä?! Älkää olko naurettavia! En tunne koko nulikkaa! Alatteko te nyt kiusata lapsiakin?! Jättäkää se nyt edes sivuun tästä!" hän sähähti pitkän, mustan hännän sivaltaen äkäisesti ilmaa (viitan liepeen alta näkyi pilkistävän tällainenkin), mutta vastalauseet toivat nopeasti varsin ikäviä virneitä öykkärijoukon kasvoille kuin nämä olisivat varsin vakuuttuneet osuneensa naulan kantaan epäilyissään. "Hah! Älä yritä, kuinka typerinä meitä pidät? Jäitte kiinni rysän päältä, ja tuollaisia varkaita ei näillä kaduilla katsota!" kivuliaasti honottava korsto julisti voitonriemuisesti huitoen sormellaan syyttävästi kohti kumpaakin narautetuista ja kirvoitti entistä vihaisemman kirousryöpyn naisen kurkusta, joka kuitenkin hukkui nopeasti joukosta irtoavaan pahaenteiseen hälinään. "Annetaan niille kunnon opetus! Oppivatpa sekaantumaan meidän asioihimme ja varastelemaan täällä!" tyttöä riiputtava tapaus murahti tätä ilmassa ikävästi ravistaen, saaden myötäävää nyökyttelyä ympäriltään ja koko joukko alkoi astella pahaenteisesti kohti. "Tuokaa se koni tänne sieltä! Se kyllä otetaan parempaan talteen... liian komea elukka joillekin tällaisille" lyttynenäinen tapaus komensi, päästäen ilmoille varsin ikävän röhötyksen. Tämä kuitenkin päättyi nopeasti kivuliaaseen ähkäisyyn kun tämä nosti irvistellen kätensä nenälleen, mutta tämä tuskin enää lohdutti enää ketään. Kaksi muuta miestä asteli jo kohti niin kissaa kuin tyttöä riiputtavaa toveriaankin, yhden alkaessa kiskoa hevosta ohjista kadulle ja kauemmas orastavasta entistä pahemmasta mylläkästä. Ainakin nämä rusauttelivat jo rystysiään pahaenteisesti ja virnistelivät ikävästi. Cathryn kirosi entistä äänekkäämmin, kuitenkin perääntyen askelen varuillaan ja loi kiireisen, mutta arvioivan katseen ilmassa sätkivään tyttöön sekä tätä pitelevään miekkoseen. Tämä taisi olla takaisku jota kissaihminenkään ei ollut odottanut, saati osannut varautua tällaiseen...
|
|
|
Post by Frosty on Feb 5, 2016 23:38:15 GMT 3
Kuuntelin ilmassa roikkuen riitelyä ja silmäilin porukkaa. Cathryn-häirikön ääni puolusteli minua, mutta se aiheutti vain epäluuloa. Samalla tulikin nähtyä naikkosen kasvot ja hämmästykseni oli melkoinen, kun näin mustat pedonkasvot ja viitan alta huiskivan hännän. Hämmästys ei kuitenkaan lieventänyt kiukkuani, ei etenkään kun kissaihminen kutsui minua pikkutytöksi. Kunnia se minullakin oli! Yritin räpiköidä irti minua pitelevän ukkelin otteesta, mutta turhaan. ''Etkö kuullut mitä katti sanoi? En liity tähän mitenkään, PÄÄSTÄ IRTI!!!'' ''Älä siinä huuda, tenava! Olet hiljaa tai muokkaan kalpeat kasvosi uuteen uskoon!'' Ukkeli kohotti vapaan kätensä uhkaavasti. Napsautin suuni kiinni, mutta kiukku ei sammunut. Kun sitten eräs tyyppi alkoi epäillä, etteikö Eagle kuuluisi minulle, ja päätteli samalla oikein nokkelasti, etten todellakaan mikään tavallinen ihminen ollut, kiukustuin uudestaan (jälleen...) ''Minä en ole varas! Ja hevonen on minun!'' Lausahdus kirvoitti naurunremakan miesten keskuudessa. ''Ja mistä tuollainen tenava noin komean kaakin olisi saanut? Ostanut?'' mies, jonka nenä oli kivuliaan näköisesti lytyssä, ivasi herättäen lauseellaan lisää yleistä hilpeyttä. Minuun se ei vaikuttanut. Minua pitelevä mies ehdotti tovereilleen, että antaisivat kissaihmiselle ja minulle kunnon opetuksen asioihinsa sekaantumisesta, ravistellen minua ikävästi puhuessaan. Ehdotusta kannatettiin. Äänet ja puhe alkoivat käydä pahaenteisiksi. Lyttynenäinen miekkonen käski joitakin kavereitaan ottamaan Eaglen parempaan talteen. Siinä vaiheessa itsehillintä petti lähes täysin. Minut oli leimattu varkaaksi ja ilmeisesti tuo Cathryn oli oikeastikin jotain pihistänyt. Lisäksi, menettäisin hevoseni, jos en pääsisi alas täältä heti, ja saisimme kissaihmisen kanssa kunnon vammat, jos jäisimme tänne. Potkaisin ukkelia reiteen niin kovaa, kuin vain sillä hetkellä pystyin. Se ilmeisesti sattui, ukkeli ulvahti kivusta ja painoi vapaan kätensä potkun osumakohtaan. Seuraavassa hetkessä hän tokeni ja läimäytti minua kasvoihin. Kipu lävisti poskeni ja tunsin jotain lämmintä valuvan ihoa pitkin. Mies oli jotenkin onnistunut lyönnillään aiheuttamaan nenäveren- ei, nenämusteenvuotoa. ''Haista huilu!'' kivahdin ja painoin viitanreunan nenän alle. ''Hei! Älä vie meiltä muilta iloa hakkaamalla tenavaa tohjoksi heti kättelyssä!'' joukon ilmeinen johtaja, honottava lyttynenäinen ukkeli huudahti. ''Tuo pikku villikissa ansaitsi sen'', kuului vastaus. Yritin saada vuodon loppumaan ja mulkoilin samalla äreästi koko muuta sakkia. Miehet olivat tiiviissä ringissä, joten jos aikoi paeta, piti tapella itsensä pois. Vilkaisin Eaglea, se hanasi vastaan, kun joku miehistä yritti kiskoa sitä pois paikalta. Katseeni kääntyi Cathryniin, ja kohtasin kissaihmisen vihreän katseen sen pienen hetken ajan, jolloin hän katsoi suuntaani, mutta ehdin siinä ajassa saada jonkinlaisen kuvan hänen petomaisista kasvonpiirteistään. Nenäni vuoto alkoi tyrehtyä yllättävän nopeasti ja uskalsin lopettaa sen painamisen kankaalla. Nyt tappelisin itseni vapaaksi vaikka henki menisi! Yritin uudestaan rimpuilla itseni vapaaksi. Sitten tajusin hyvin yksinkertaisen ratkaisun tukalaan tilanteeseen. Kohotin käden kaulalleni ja naksautin viitan soljen auki. Paine kurkulla hellitti ja putosin maahan. Ukkeli älähti yllättyneenä ja käytin hyväkseni yllätyksellä voittamani sekunnin. Nousin niin nopeasti kuin kykenin ja kumautin miestä leukaan niin kovaa kuin vain sain ladattua voimaa lyöntiin. Ukkeli pökertyi ja kaatui maahan. Yllättyneitä älähdyksiä kumpusi muusta sakista. Vilkaisin Cathryniä ja yritin viestiä nopealla vilkaisullani; nuo ukkelit pahki, poikki, katuun ja sitten nopeaa vauhtia pakoon. Sen jälkeen loin äkeän katseen uhkaavan lähellä olevaan joukkioon. Tulkaa päälle jos uskallatte! ((Frosty kuolee häpeästä ja pahoittelee epäaktiivisuutta. Eiköhän käynnistetä kunnon kahakka! > )
|
|
|
Post by spyrre on Feb 8, 2016 17:05:02 GMT 3
Vaikutti siltä ettei ikäväksi heittäytynyt miesjoukko ottanut niin tytön kuin katinkaan protesteja kuuleviin korviinsakaan, vaan moinen tuntui herättävän vain entistä enemmän voitonriemuista hilpeyttä kuin jokainen sana ja vastaväite vain vahvistaisi kuinka oikeassa nämä olivatkaan. Ei sillä, että Cathryn olisi voinut väittää olevansa yllättynyt tästä, mutta se ei silti estänyt häntä päästämästä ilmoille uutta sihisevää kirousryöppyä ja heittämästä käsiään turhautuneesti ilmaan. Millään mitä he sanoivat ei selvästikään ollut mitään väliä kun öykkärijoukko oli jo keskenään päättänyt miten asianlaita oli, ja että tämä olisi entistä passelimpi syy löylyttää molemmat... ja ilmeisesti raahata taustalla korskahteleva komea hevonen parempaan talteen.
"Todellako? Onpa todella urheaa, kuka tässä nyt on varas? Te ties mitkä kunnian jo oikeuden puolustajat, viette joukolla lapselta! Vajoatteko todella noin alas?!" nainen äyskähti mulkoillen joukkoa sekaisesti törröttävien, harjasmaisten hiustensa lomasta, mutta ikävä kyllä tällä oli yhtä vähän vaikutusta kuin millään muullakaan. Se kirvoitti joukosta muutaman huvittuneen röhähdyksen vaikka pari miehistä tuntuikin vaihtavan vaivihkaa epämukavat katseet keskenään. Elliekin kohotti ääntään mutta sai osakseen varsin tylyn hiljennyksen, joka sai kissaihmisenkin jälleen pyörähtämään vihaisesti häntäänsä vispaten tyttöä retuuttavaa miestä kohti. "Tuollainen typerys ansaitsisi kuonoonsa oikein kunnolla vielä enemmän!" hän ärähti miehelle vastaan kun tämä perusteli kovia otteitaan, mutta varsin nopeasti alkoi tilanne kiristyä entisestään. Kun kaksi miehistä alkoi lähestyä rystysiään räsäytellen jännittyi solakan naisen olemus nopeasti. Tämä loi tiukan katseen ympärilleen ryhdin painuessa hieman varuillaan, tämän kuitenkaan tavoittelemattakaan olallaan repun tuntumassa riippuvaa joustaan... ei sillä, että moisella mitään tekoa olisikaan näin lyhyellä matkalla ollutkaan. "Oletteko tosissanne? Tämä ei vielä riittänyt? No tulkaa sitten, mutta päästäkää nyt tyttö edes---!" Cathryn sihahti haastavasti, mutta sanat keskeytyivät äkkiä varsin odottamattomalla tavalla. Ellie oli hetki sitten riippunut yhden korston otteessa, mutta äkkiä tyttö napsautti viittansa irti pudoten jaloilleen... ja humautti sitten pienellä nyrkillään miestä niin että tämä putosi kerrasta katuun. Jopa kohti pahaenteisesti tarpovat öykkärit pysähtyivät typertyneinä ja yllättyneinä tuijottamaan hetkeksi kissankin vaietessa ilmeisen hölmistyneenä tytön ärhäkälle katseelle silmiään räpytellen, kuitenkin havahtuen hämmingistään nopeasti kun henkeään taustalla haukkonut lyttynenäinen mies huudahti honottavasti, mutta ilmeisen vihamielisesti. "Mitä kirottua---? Arvasin että tässä on jotain mätää...! Äkkiä, napatkaa ne ennen kuin... ennen kuin ne tekevät jotain muuta!" Tämä ärjähti vieläkin nenäänsä pidellen mutta hosuen toisella kädellään hätäisesti kohti kissaa ja tyttöä. Rehellisesti Cathryn tunsi olonsa vähintään yhtä kärryiltä pudonneeksi kuin kaksi heidän edessään pällistelevää miestä, mutta kun nämä astahtivat vieläkin empivästi kohti tyttöä ja tämän tyrmäämää toveriaan, ei jäänyt aikaa ihmetellä. Nainen sähähti kirouksen ja astahti sitten äkkiä liikkeelle suoraan lähimmän miehen tielle. Pitkäkyntiset kädet tarrasivat kiinni tämän hartioihin kuin petolinnunkourat, ja korsto päästi tukahtuneen epämääräisen pihahduksen kun rivakasti ja epätöimättä kohonnut polvi iskeytyi häijysti tämän vatsaan. Kun toinenkin öykkäreistä putosi henkeään haukkoen katuun irtosi jäljelle jääneistä tapauksista uusi kuoro vihaisia ja hämmentyneitä huutoja. Toinen miehistä hyökkäsi eteenpäin ja jopa lyttynenäisen harppoessa viimein hurjistuneena liikkeelle uhkauksia huutaen. Kolmaskin näytti siltä että oli vähällä seurata esimerkkiä mutta epäröi pitelemänsä hevosen vuoksi, eikä tämä lopulta näyttänyt vielä valmiilta vain laskemaan komeaa eläintä vapaaksikaan vaikka joutuikin kamppailemaan tämän kanssa... Tosin jo kahdessa vihaisesti huutavassa ja nyt viivyttelemättä päin ryntäävässä öykkärissä taisi olla jo tarpeeksi päänvaivaa niin tytölle kuin kissaihmisellekin. Cathryn astahti maahan suistuneen miehen ylitse ja pyörähti kohtaamaan seuraavan miehen häntänsä villisti ilmaa piiskaten ja mielessään värikkäästi kiroillen. Kuinka sitä oli taas päädytty johonkin tällaiseen...?
((Pahoittelut pienestä viivettelystä itsekin... meninpä sitten telomaan käteni, mutta taan parhaani kyllä vastaillakseni vaikka hidastelua saattaa välillä tulla.))
|
|
|
Post by Frosty on Mar 22, 2016 5:18:37 GMT 3
Jaahas...tähänkö tämä taas meni. Katutappelu keskellä yötä. Hienoa. Olin muutenkin väsynyt, ja jos kahakka venyisi jostain syystä yli kolme tuntia pitkäksi, tulisi hevoselleni ja minulle suhteellisen tukalat oltavat. Cathryn oli jo käynyt ukkelin kimppuun, minä mulkoilin äkeästi maassa loikoilevan Riu'un (ei nimi miestä pahenna) näköistä tyyppiä. "Mitä nyt? Menikö pupu pöksyyn?" irvailin. "Pidä suu soukemmalla", mies ärähti ja astui askeleen etemmäs. "Entä jos painuisit muualle? Tiedät, että kykenen tekemään sinulle saman kuin tuolle aidanseipäälle, samoin kuin saman jonka katti teki tuolle toiselle tyypille." Mies vilkuili ympärilleen. Hän näytti harkitsevan tuumaani. "Mitä sinä siinä vitkastelet, käy päälle!" lyttynenäinen kaveri ärjähti käskyn Riuku kakkoselle, joka näytti hetken siltä, kuin olisi juuri herännyt syvääkin syvemmästä unesta, mutta joka lähti vailla väsymyksen häivääkään tekemään selvää ärsyttävästä pikkutytöstä, siis minusta... ...maaten nyrkiniskun voimasta maassa Riuku ykkösen ja jonkin toisen heppulin mitä sivistyneimmässä seurassa. Käännyin Eaglen ja sitä pitelevän miehen suuntaan. Panin kaksi sormea suuhuni ja vislasin kutsuksi hevoselle, joka alkoi tapella vastaan monta kertaa pahemmin, jolloin sitä pitelevällä tyypillä oli monta kertaa enemmän työtä tempoilevan olennon pitelemisessä. Eagle kyllä hoitelisi ohjissaan roikkuvan tyypin, joten käännyin Cathrynin suuntaan ja juoksin muutamalla askeleella kissaolennon avuksi. Siis jos hän apua edes kaipasi. ((Anteeksi, anteeksi ja vielä kerran anteeksi! Olen ollut todella epäaktiivinen ja suunnittelin jopa lopettavani Myrkissä pelaamisen, mutta nyt sain raahauduttua paikalle, joten en ainakaan vielä ole lopettamassa pelaamista Mitenkäs kätesi jakselee tätä nykyä?))
|
|