cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 15, 2015 1:05:10 GMT 3
Veronican läsnäolo ei sentään kirvoittanut niin paljon sivullisia kommentteja kuin mitä tämä oli olettanut, näiden suurimmaksi osaksi ollessa turhan kiireisiä ohjaajien käskytyksen alla että voisivat kiinnittää paljoa huomiota epämääräiseen huppupäiseen harmaa-asuiseen naiseen. Tämä kiinnitti oppilaisiin varmaan paljon enemmän huomiota kuin nämä tähän, varsinkin kostonhimoinen nuorukainen pistettiin merkille. Mahdollisesti tuleva ongelma, nainen mietti, mikäli tämä ei noudattaisi ohjaajien käskyjä. No, tuskinpa tämä tiesi tarpeeksi siitä mitä oli meneillään että olisi voinut tehdä mitään konkreettista asian suhteen. Tai jos yrittäisi niin omapa oli henkensä. Tosin tällä hetkellä tuo oppilaskin tiesi varmaan enemmän siitä mitä oli tekeillään kuin mitä Veronica tiesi, mutta kohtapa asia varmaan korjaantuisi.
Huputettu seurasi miekkamestaria perähuoneeseen, katsoen ympärilleen arvioivasti hetken ennen kuin asettui taas nojailemaan seinää vasten toisen kehoittaessa kuuntelemaan keskeyttämättä. Kyllähän se sopi, eipä ollut ensimmäinen kerta kun tälle oli annettu tehtävänanto niin sanotusti. Nainen lähinnä nyökkäsi vastaukseksi Fiannan hieman ehkä tökerölle komennolle, keskittyen lähinnä kuuntelemaan ja pohtimaan kuulemaansa. Mitään tämä ei sanonut, vaikka pari kertaa päästikin jotain epämääräisen mietteliäitä äännähdyksiä. Selkeästikin kävi annettuja tietoja läpi päässään, analysoiden niitä tuolla terävällä mielellään. Hieman tuo pisti päätään kenoon kuullessaan jonkun lyöneen yhdellä iskulla käden irti, mutta eipä silti keskeyttänyt, miettipä vain asiaa. Semmoinen vaati aika runsaasti voimaa, Veronica mietti. Tai epätavallisen miekan. Varsinkin jos oli iskenyt luusta läpi, siihen varsinkin tarvitsisi jotain tavallisesta poikkeavaa. Mieleen tuli myös että kun nyt oli hetki aikaa joka tapauksessa, voisi kai itsekin hieman valmistautua... vaikka tämä päätyikin olemaan lähinnä se että nainen otti laukustaan pienen pussukan täynnä pieniä varsijousen vasamia ja kiinnitti sen vyölleen, peittäen sen sitten paidan helmalla. Toisaalta, naisen aseet taisivat kyllä olla melko lailla sellaisia joita tällä oli jo käyttövalmiina, vain näkymättömissä tällä hetkellä. Kun viimein toinen oli pukenut päälleen ja näytti olevan valmis kuulemaan naisen kommentit, Veronica lopetti taas seinään nojailun ja alkoi puhua. "Käsien varastelu on hyvin... tavallisesta poikkeavaa. Jonkunlainen kultti, arvelisin. Tai sitten joku haluaa tehdä jonkun rituaalin johon tarvitaan soturien käsiä tai jotain", nainen arveli vähän hieroen otsaansa. "Myös se että joku löi yhdellä siistillä iskulla käden irti viittaa johonkin epätavalliseen - joko maaginen tai epätavallisista materiaaleista valmistettu miekka, tai käyttäjä oli jollakin tapaa erikoinen. Raajoja on yllättävän vaikea irroittaa vaikka tietäisikin mitä tekisi, jos ei ole oikeat välineet tai runsaasti voimaa. Miekalla tämä on paljon vaikeampaa kuin kirveellä, esimerkiksi", nainen esitti päättelyitään, nyökäten vähän naisen tavanomaisemman miekan puoleen.
"Esimerkiksi minä en tuollaisella saisi kättä irti yhdellä iskulla, ellen olisi ottanut eräitä alkemiallisia tuotoksia. Keitä nämä sitten ovatkaan, niin joko voimaa tai erikoisia aseita näiltä löytyy", nainen arvioi, siirtyen sitten nopeasti jatkamaan aiheesta. "Ja epäilemättä nämä ovat tarkkailleet sinua ja oppilaitasi jo kauemmin, ehkäpä sopivia uhreja löytääkseen - mikä tahansa soturin käsi tuskin käy näille", Veronica jatkoi tyynen arvioivasti. Oikeastaan aihe hieman sai ikäviä asioita mieleen, ja hajamielisesti tämä raapi toista hansikkaan peittämää kättään puhuessaan - mutta eipä pientä epämukavuutta muuten näkynyt päälle päin. "He myös varmasti tietävät että heidän vakoojansa on jäänyt kiinni, tällaiset tapahtumat tuppaavat herättämään huomiota. En tiedä kuinka kauan he ovat sinua ja kouluasi tarkkailleet, mutta jos he ovat tehneet sitä tarpeeksi, heillä saattaa olla jonkunlainen ikävä yllätys juuri sinun varallesi - jotain mitä on suunniteltu ihan tosissaan. Vaikka saattaisivatkin olla hulluja kultisteja tai jotain, niin näyttävät nämä tietävän mitä tekevät. Jos he ovat huomanneet jotain mitä voisivat käyttää sinua vastaan, voit olla varma että jotain he ovat valmistelleet", nainen arvioi, katsoen toista hieman varoittavasti. "Ymmärrän että suorasukaisuus ja kova usko itseesi kuuluvat tyyliisi, mutta suositan varovaisuutta. Vastustajasi tietävät enemmän sinusta kuin sinä heistä - eivätkä he selvästikään ole typeriä", Veronica varoitti suoraan. Veronica ei voinut kuin toivoa että sanoja kuunneltaisiin, hänestä vähän tuntui siltä että tällaiset... varjoissa toimijat eivät varsinaisesti olleet jotain mihin toinen nainen oli kovin useasti törmännyt - olihan tämä puhunut kaikkea lohikäärmeistä, velhoista ynnä muista, mutta nämä kaikki tuntuivat aika suoraviivaisilta vastustajilta.
"...toisaalta, kokemuksesta voin sanoa että mikään ei pistä ansaa pirstaleiksi niin hyvin kuin se, että siihen pistetään mukaan elementti johon ei ole valmistauduttu, tai että ansaan astuja tietää ansasta", Veronica tosin sitten lisäsi hetken kuluttua pienen virnistyksen keralla. Oli varmaan aika selvää mitä hän piti arvaamattomana elementtinä.
|
|
|
Post by submarine on Nov 15, 2015 5:33:24 GMT 3
Jos ei muuta, taisi Fiannan kuvailema tilanne olla ainakin jotakin sellaista, johon hyvin harva (jos kukaan) pystyi sanomaan törmänneensä. Veronicakin selvästi mietti koko tilannetta melkoisesti, eikä tälläkään tainnut ensihätään olla tarjota mitään kovin ihmeellistä näkemystä asioihin. Fian kuunteli vaitonaisesti tämän arvioidessa käsien irroittamiseen vaadittavaa voimaa tai aseita, nyökäten lähinnä sen merkiksi, ettei ollut ainakaan eri mieltä. Jos pelkästään teko itsessään ei riittänyt todistamaan kyseessä olevan jotakin poikkeuksellista ja karmaisevaa, riitti tekotapa eittämättä viimeistään siihen. Miekkamestari tuli hieraisseeksi kupeellaan nyt roikkuvan miekan pontta kuin vanhaa ystäväänsä toisen elehtiessä sen suuntaan, päästäen varsin ympäripyöreän äännähdyksen. "Lopulta se kyllä onnistuu keneltä tahansa soturilta, jos pystyy painamaan raajan jotakin vasten ja lyömään kunnolla. Huonoinkin oppilaani - tai huono miekankäyttäjä noin yleisestikin - pystyisi siihen viimeistään kyynärpään voimalla, jos ei pelkän ranteen. Mutta ainakin osa näistä vietiin vauhdista, kylmiltään, yhdellä tarkalla iskulla. Siepattiin mukaan", Fianna lopulta totesi. Sanomattakin lieni selvää, ettei hän itse olisi pitänyt moista haastetta minään, mutta edes kovin pitkälti kaiken näin tavanomaisen käytännön pähkimisen yläpuolelle noussut mestari ei ollut niin vieraantunut, etteikö olisi ymmärtänyt kyseessä olevan silti jotakin epätavallista ja vaativaa. Se, että joku teki tällaista ja sivuutti samalla käytännönongelmat ilmeisestikin kovin vaivatta, oli selvä merkki vaarallisista asioista. "Eikä nyt tosiaan puhuta muutenkaan mistään samantekevistä aloittelijoista. Osa uhriksi jääneistä oli tosiaankin taitavia. Oppilaitani, tai ainakin sotureita joista tiedän tarpeeksi mennäkseni takuuseen. Sellaisia, joilla pitäisi olla edes jotakin sanottavaa väijytykseen tai taitavaan vastustajaankin. Mutta tapahtumapaikoilla ei ole ollut mitään jälkiä siitä, että kukaan muu olisi kärsinyt mitään hätää koko asiasta. Miekat, silloinkin kun niitä on ehditty vetää, ovat olleet puhtaita", hän lisäsi, sormeillen asettaan pakonomaisella tarmolla.
Veronican mietteet kääntyivät asian varsinaisesta teknisestä puolesta siihen, mitä moinen saattoi tarkoittaa itse kunkin ja tälle nyt selitetyn tehtävän kannalta. Sitäkin Fianna kuunteli vaiti, vaikka jokin puolipiilevä terä hänen olemuksessaan taisinkin kertoa melkein saman tien, että salamurhaaja olisi yhtä hyvin voinut puhella hänelle säästä - ainakin sen suhteen, mitä tuli tämän kaiken vaarallisuuteen. Miekkamestari tuskin oli miettinyt sellaista pitkään aikaan... eikähän soturi elänyt vaaroja vältellen muutenkaan. Ei etenkään soturien soturi, joku jolle käytännön murheet olivat pelkkiä teknisyyksiä. Siltikin hän kuunteli vaiti, mahdollisesti jonkinlaisesta kohteliaisuudesta. Vasta, kun toinen heitti loppuun hieman kevyemmin sen tosiasian, että odottamattomuus rikkoi parhaitakin suunnitelmia, hymähti miekkamestari ohimennen. "Väijytys on väijytys vain jos siitä ei tiedä. Tai jotakin sellaista. Eh, olen saanut kohdata niin monta kertaa jonkun, joka uskoi tosiaankin pystyneensä valmistautumaan minuun. Tietäisitpä, montako salamurhaajaa jokaisen menestyneen ja taitavan soturin tielle mahtuu. Tai kukaties tiedätkin. Lopulta se kaikki tuntuu aina vain kaatuvan, kun lopulta vain tarttuu miekkaansa. Kaikki ne tavat joilla vähäisemmät valmistautuvat ja valmistelevat asioita. Kukaties ne toimisivatkin, jos niillä yritettäisiin tappaa muita samanlaisia, samoilla säännöillä pelaavia", miekkamestari hymähti lopulta. Hänen äänessään oli huvittunut, mutta samalla jossakin määrin halju kaiku. Hän oli kovin väsynyt kaikkeen tällaiseen juuri nyt. Tähän surkeaan peliin, jota tällaiset tuntuivat aina pelaavan itsekseen, jättäen hänet vain odottamaan milloin joku viitsisi yrittää jotakin.
"... mutta tällä kertaa näissä peleissä kuolee muitakin, eikä minulla ole pienintäkään halua pitkittää tätä enää. Jos nämä syylliset nyt sitten tietävät vakoojansa paljastumisesta, tietävät ne todennäköisesti myös missä minä tulen olemaan tänään. Ja nämä tuntuvat tosiaankin aikovan, ennemmin tai myöhemmin, tehdä jotakin minunkin suhteeni. Joten jos se tätä yhtään nopeuttaa, astelen mieluusti mihin tahansa typerään väijytykseen. Kukaties joku näistä pystyisi tarjoamaan vaihteeksi jopa oikeaa haastetta. Siis sellaista haastetta, mikä ei vaadi minua tarkastamaan tilejä mattokaupoista tai käymään läpi enää yhtään kirjanpitoa kenenkään kanssa", Fianna lopulta puuskahti, naurahtaen kevyesti omille sanoilleen. Niin sairaalloista kuin se olikin, oli hänen pakko myöntää että tiettyä osaa hänestä tämä kaikki kutkutti. Hänen pakonomaisessa, itsekidutuksellisessa elämässään, joka nykyään pyöri aivan muiden asioiden ympärillä kuin mistä hän itse todella piittasi, oli tämä kaikki hieman lähempänä oikeaa suuntaa. Huolestuttavaa. "Niin kovin typerää, tämä kaikki. Sitä omistautuu ensin jollekin, huomatakseen vain miten vähän se todella pystyy tarjoamaan mitään käteenjäävää. Ei mainetta, ei kunniaa, ei arvostusta. Ei mitään välittömiä saavutuksiaan merkittävämpää. Jos välittää mistäkin sellaisesta, joutuu hylkäämään kaiken siihenastisen. Hullua, eikö?" miekkamestari äkkiä tokaisi, vilkaisten toiseen hajamielisesti. Ajatus, jota hän näinä päivinä joutui pyörittelemään niin usein, pullahti taas pintaan. Siinä se pysyikin hetken, naisen tuijottaessa epätarkasti johonkin kaukaisuuteen. Sitten hän kuitenkin karisti sen taas pois, kuten aina. Kevyt yskäisy.
"Mutta. Niin. Minulla ei ole pienintäkään kiinnostusta tai taitoa sotkeutua mihinkään juonitteluihin tai oveliin leikkeihin. Sinä tajuat sellaisesta selvästikin huomattavasti paremmin. Minä aion mennä torninaukiolle keskiyöllä ja lopettaa tämän tänään, mutta todennäköisesti sitä helpottaa huomattavasti joku terävämpi, joka pystyy vaivaamaan päätään näillä asioilla. Sinulta sen luulisi onnistuvan", Fianna tokaisi lopulta, palaten maanpinnalle ja tilanteen tasalle. Hän osasi uumoilla jo nyt, ettei toinen arvostanut moista suorasukaista suunnitelmaa, mutta hänellä ei tosiaankaan ollut kiinnostusta juuri sen monimutkaisempaan. Ja moisen oli parempi sopia toisellekin, ottaen huomioon että tälle maksettiin ajasta ja vaivasta...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 15, 2015 23:28:58 GMT 3
"Jotakin vasten iskeminen on tietenkin eri asia - tarkoitin taistelun tiimellyksessä", Veronica tarkensi väärinkäsityksiä välttääkseen toisen alkaessa taas puhua. Näitä tuskin tuli,, olihan se nyt molemmille luultavasti selvää että tässä tapauksessa puhuttiin juuri taistelun kesken tapahtuvista amputaatioista, mutta aina kannatti varmistaa. Hieman salamurhaajan kulmat kohosivat kun mainittiin että kertaakan ei ollut jäänyt mitään merkkejä siitä että hyökkääjiin olisi onnistuttu iskemään, mikä tuntui aika erikoiselta. "Tässä on nyt jotain mätää", Veronica puuskahti ääneen, osaamatta oikein sanoa muutakaan. "Jos joku on onnistunut iskemään näin taitavasti ja näin nopeasti, taustalla on jotain joka on vähintään parantanut näitten taitoja. Jopa parhaat soturit ja tappajat eivät ole erehtymättömiä, ja haavoja tulee yllättävän paljon - luulisi että meillä molemmilla on kokemusta siitä että aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan", nainen vielä tarkensi vähän, viitaten hieman poskessa oleviin arpiin. Hetken Veronican mieleen tuli se mistä arvet olivat tulleet, kun pöhöttyneeksi aateliseksi luultu kohde oli paljastunut jonkunlaiseksi muodonmuuttaja-hirviöksi, mutta muistot nopeasti ajettiin takaisin sinne sopukoihin mistä ne olivat tulleetkin.
Veronica kyllä huomasi toisen suhtautumisen olevan vähän ehkä liiankin varomaton - varsinkin tämän puhe säännöillä pelaamisesta sai Veronican hieman katsomaan tätä sillä epämääräisellä, vaikeasti tulkittavalla tavallaan. Vaikka Veronica olikin juuri äsken esittänyt melkoista varmuutta siihen että ansa saataisiin laukaistua ilman ongelmia, niin nyt alkoi vähän huolettaa että toinen suhtautui koko hommaan edelleen liian kevyesti. Tokihan Fianna varmaan päihittäisi rehellisessä taistelussa nämä salaperäiset käsienviejät, mutta miten Veronica näki sen oli että nämä tuskin vain yksinkertaisesti asettautuisivat miekan eteen iskettäväksi. Oli hieman hankalaa heittää väliin mitään toisen alkaessa puhumaan, joten Veronica antoi toisen puhua loppuun ennen kuin alkoi kommentoida mitään. Varsinkin kun puheissa siitä kuinka jollekkin täysin omistautuminen ei oikein jättänyt mitään käteen - siitä Veronica tiesi ja runsaasti. Kun hän oli päässyt viimein vapaaksi entisten herrojensa pauloista, niin oli käynyt pian selväksi että vapaudella ei oikein ollut mitään väliä, samoja asioita sitä oli pitänyt tehdä edelleen, nyt vain rahan eikä jonkun muun ideologian takia. "Sinä teet yhden vaarallisen oletuksen - arvelet heidän hyökkäävän kimppuun. Jos he oikeasti ovat tarkkailleet sinua pitempään, kuten epäilen, heidän luulisi tietävän ettet sinä ole joku jota vastaan kannattaa taistella. Jopa mahdollisten epämääräisten noitakeinojen tai vastaavien kanssa riski olisi liian suuri - mutta myrkkynuoli varjoista on jotain mitä vastaan ei oikein voi taistella", nainen varoitti. Tämä tuntui puhuvan asiantuntijan äänellä, vaikka enimmäkseen puheiden takana oli yritys saada toiden ymmärtämään että tässä tilanteessa oli riskinsä.
"Jos he uskoisivat päihittävänsä sinut rehellisessä taistelussa, olisivat he jo yrittäneet käydä kimppuusi - joten he tulevat käyttämään eri sääntöjä. Jos olet ennenkin kohdannut salamurhaajia jotka ovat käyneet kimppuusi, niin anteeksi vaan, mutta ne ovat olleet hommassaan aika alalaatuisia. Kunnon salamurhaaja ottaa selville yksilön heikkouden ja iskee siihen, ei vahvimpaan alueeseen", nainen puhui, yrittäen parhaansa mukaan saada toisen kuuntelemaan. Ja siinä puhuessaan Veronica äkisti ähkäisi ja läimäisi itseään otsaan, kiroten hetken tuntemattomalla kielellä. "...Perhana, tajusin juuri jotain - saattoi olla tarkoituskin että joku huomaisi tarkkailijan. Entä jos sinun oli tarkoitus huomata se tarkkailija? Tämä oli melkoisen amatöörimäinen, ja nämä käsienviejät eivät vaikuta amatööreiltä. Joten miksi he olisivat käyttäneet idioottia joka seisoskelee kadunnurkalla hyvin pitkiä aikoja? Sen sijaan että heillä olisi ollut pari tuntia aikaa valmistella jotain, he ovat saattaneet suunnitella jotain jo viikkoja", nainen kirosi ääneen ja iski seinään ärtyneenä ennen kuin katsoi palkkaajansa suuntaan. "Meidän täytyy mennä paikalle huomattavasti aikaisemmin - he olettavat sinun olevan siellä keskiyöllä, mutta jos he ovat valmistelleet tätä jo pidempään, on heitä paikalla valmistelemassa jo aikaisemmin. Meidän pitää päästä tarkkailemaan paikkaa mahdollisimman nopeasti - ei sinulla satu olemaan jotain hupullista takkia tai jotain, olisi hyvä yrittää peittää kuka sinä olet?", Veronica alkoi puhua nopeaan tahtiin, mittaillen toista päästä varpaisiin.
"Jos he ovat jo valmistautumassa, on tärkeää päästä jo nyt paikalle - mikään ei sekoita ansaa niin pahasti kuin se että kohde saapuu paikalle ennen kuin tämän pitäisi. Heillä tuskin on vielä kaikki tarvittava valmiina, mitä he sitten suunnittelevatkaan", Veronica jatkoi, taputellen puhuessaa näennäisesti satunnaisia kohtia ruumiistaan - aina silloin tällöin vaatteiden alta kuului kilahdus näiden taputtelujen seurauksena, joten selkeästi tarkistettiin että varustus oli kohdillaan. Näköjään tämä oli päätynyt analyysinsä loppuun, ja suositus oli melko selvä - painua paikalle etukäteen, ja yrittää hieman peittää Fiannan henkilöllisyyttä etteivät väijyjät tajuaisi tämän olevan jo paikalla. "Mutta silti - huppu, jotain, jostain, nyt, on myös tärkeää että me huomaamme heidät ennen kuin he huomaavat sinut", Veronica korosti, katsellen ympärilleenkin jotain sopivaa etsien.
|
|
|
Post by submarine on Nov 16, 2015 1:43:34 GMT 3
Niin varma kuin Fianna itse olikin koko tilanteesta ja siitä, miten se hoituisi pois päiväjärjestyksestä, ei Veronica selvästikään ollut aivan samaa mieltä koko asiasta. Ja vaikka hän itse tuskin näkikään asioita edes melkein salamurhaajan tavoin, ei hän myöskään osannut enää varsinaisesti yllättyä saadessaan taas vastaväitteitä - kunhan kohotti aavistuksen uteliaasti kulmaansa kuin kohteliaisuutena kuunnellessaan, mistä kenkä nyt puristi. Ja vaikka asiantuntijan sanoissa eittämättä olikin perää, ei se tuntunut järkyttävän miekkamestain uskoa omaan menestykseensä näissäkin asioissa millään tavalla. Hän hymähti uudemman kerran lohduttomasti, kuin kaikki tällainen käytännön asioista jahkailu olisi ollut yhtälailla pelkkää surkeaa peliä, johon hänen oli pakko ottaa osaa. "Se on kukaties vaarallinen oletus, mutta sen kääntöpuoli on osoittautunut aina paljon vaarallisemmaksi yrittäjille; kaikki nämä salamurhaajat ja varjomaakarit uskovat aina, että minä en pystyisi tekemään siitä taistelua. Ja silti. Ja silti he yrittävät aina käyttää keinoja, jotka vaativat paljon suunnittelua surmatakseen edes tavallisia ihmisiä. Myrkkyjä ja kätkettyjä teriä ja sensellaista. Kuin minä aikoisin kuolla johonkin sellaiseen", miekkamestari tuumasi, tuijottaen puolimietteliäästi toiseen, kuin yrittäen arvioida erosiko tämä salamurhaaja virkaveljistään. Niin järjetöntä kuin se olikin, tuntui hän tosiaankin suhtautuvan koko asiaan siihen malliin, kuin kuoleminen syystä tai toisesta olisi ollut jokin oma-aloitteinen päätös, jokin jota kukaan muu ei oikeastaan kyennyt edes pakottamaan. Kaikenlaista sairaalloista tällainen tavallisesta irtautuminen saikin aikaan.
Fiannalla olisi eittämättä ollut paljonkin sanottavaa epärehellisistä vihollisista ja niiden hoitelemisesta, mutta lopulta taisi olla pieni onnikin, että Veronica tuntui äkkiä keksivän jonkin uuden, entistä huolestuttavamman (ainakin itseään huolestuttavamman) seikan koko asiasta. Mokoma otsanläpsiminen sai miekkamestarinkin kohottamaan taas kulmiaan ja odottamaan kevyellä mielenkiinnolla, mitä toisella mahtoi olla sanottavanaan. Ja vaikka mokoma taisi olla taas vain yksi yksityiskohta lisää, ei hänkään selvästi ollut tullut miettineeksi moista paljoakaan - jos nyt mitään, jos nyt ollenkaan. Äkillinen ajatus siitä, miten koko vakooja saattoi ollakin pelkkä ansa, sai hänetkin hieraisemaan leukaansa melkein mietteliäänä, kuin arvioiden kuulostiko moinen uskottavalta. "Kävisi järkeen. Torniaukio on köyhäinkorttelien reunamilla. Sitä sanotaan torniaukioksi, koska siellä on torni. Nykyään sillä ei ole paljoakaan tekoa, mutta ennen se oli... jotakin. En rehellisesti muista, en minä näihin asioihin kiinnitä huomiota. Mutta siellä ei liiku hirveästi väkeä. Lähinnä norkoavia tyhjäntoimittajia. Siinä on rakennuksia ja kujia ympärillä. Ehdottoman hyvä paikka väijytykselle, jos nyt sellaista tekee", osasi miekkamestarikin kommentoida lyhyesti paikkaa ja sen mahdollisuuksia, nyt kun aihe oli ohjattu siihen. Jos kyseessä tosiaan oli yritys houkutella uhreja ansaan, oli tämä paikka ehdottomasti hyvä sellaiseen. "Öisin siellä ei liiku edes vartijoita. Eipä niin että köyhäillistössä muutenkaan", Fian lisäsi ohimennen. Huomio oli happama etenkin viimeaikaisten valossa, mutta se ei lopulta tainnut kuitenkaan onnistua peittämään sitä tosiasiaa, että hän näytti melkeinpä tyytyväiseltä toisen kannattaessa nopeaa toimintaa jo nyt saman tien.
"Vai että säkki päähän? Miksikäs ei, kaipa sellaisen kanssa pääsee ainakin lähemmäs. Siitähän tässä on kyse", Fianna tuumasi toisen kannanottoa hetken mietittyään, kuulostaen lopulta varsin yhdentekevältä koko asiasta. Toisin kuin kaiken tämän salakähmäisyyden, hienovaraisuuden ja juonimisen suhteen, taisi näin yksinkertainen suunnitelma pysyä hänenkin kärsivällisyytensä ja käsityskykynsä rajoissa. Eipä niin, että hän varsinaisesti olisi ylenkatsonut väijytyksiä tai taktisia asemia muutenkaan. Olihan niillä toki paikkansa - ei niinkään tilanteen lopputuloksen kannalta, hänen näkemyksensä mukaan, vaan sen varmistamisessa että tilanne todella edes syntyisi. Ja tässä kohtaa, jo kovin liukkaiksi itsensä todistaneiden kädenviejien kanssa, oli sen varmistaminen ensisijaista. Tuskin aivan se mitä toinen oli hakenut takaa, mutta tarpeeksi läheltä kuitenkin. "... Fredolf tuskin pahastuu jos lainaan hänen viittaansa. Niin paljon kuin hän valittaakin kylmästä", miekkamestari äkkiä tokaisi, viitaten kaiken järjen mukaan yhteen niistä ohjaajista, joiden nimiä ei vielä tähän asti oltu lausuttu julki. Kepeästi hän poimi eräästä vaatekasasta paksun, villavuorisen viitan. Vaatekappale oli varmasti rahan arvoinen, mutta siltikin hän kietaisi sen kovin kepeästi ylleen, murehtimatta juuri nyt liiaksi ohjaajansa mahdollista vilustumista syyskylmällä. Hyvään tarkoitukseen, tai jotakin sellaista. "Tämän alta tuskin tunnistaisi ketään", hän tuumasi lopulta, keräten kokeilullisesti viitan liepeitä päänsä yli. Suojavaate ei ollut mikään muotoon ommeltu kepeä herrasviitta, vaan paksu kangas, jossa ei edes ollut erillistä huppua. Siltikin sen alle pystyi helposti peittämään piirteensäkin... olkoonkin, ettei suurehko selkään vyötetty miekka tainnut kadota näkyvistä aivan yhtä hyvin. Se törrötti kangasta vasten hieman liiankin räikeästi, olkoonkin ettei miekkamestari itse ollut oikein asemassa nähdäkseen asiaa. Hyvällä tuurilla moinen tosin saattoi, ainakin kaukaa ja nopeammin vilkaisten, mennä jonkinlaisesta kyttyrästä, minkä luulisi vain tehostavan valepukua. Hän itse ei tosin liiaksi pohtinut moisia, miettien jo jotakin aivan muuta.
"Ainiin, ja me otamme Stefanin mukaan. Jonakin päivänä hän tulee olemaan seuraajani, viimeistään kun en enää kestä tätä paikkaa ja häivyn muualle. Ja vaikka hänellä onkin pää paikoillaan, hän tarvitsee enemmän käytännönkokemusta. Tässä sitä luulisi tulevan", Fianna hetken hiljaisuuden jälkeen äkkiä tokaisi. Äänessä oli tiettyä ykskantaisuutta, sävyä joka kertoi ettei asiasta varsinaisesti aiottu neuvotella. Kaiken tähänastisen asian miettimisen jälkeen moinen oli eittämättä varsin edesvastuutonta, mutta se ei tuntunut miekkamestaria huolestuttavan. Stefan kuului hänen seuraansa, eikä hän aikonut lähteä muuttamaan asiaa edes säästääkseen nuorta ja hyvähenkistä miestä suoranaiselta leijonanluolalta. Tai salamurhaajien pesältä kukaties. "Hänellä onneksi onkin oma viittansa mukanaan. Huolellinen mies. Hänestä tulee hyvä mestari aikanaan", Fian tokaisi ilmeisestikin Stefanin vaatekasaa tuijotellessaan, kuin mokoma olisi jotenkin tehnyt asiasta helpommin sulatettavan. Ajatus sai hänet hymyilemään kevyesti, samalla puolivillaisella tavalla kuin monellekin asialle.
|
|