Post by volt on Mar 14, 2015 21:16:45 GMT 3
( Vapaa ken tahtoo liittyä mukaan. Hahmo löytyy täältä myrkmeren.proboards.com/thread/2191/volt?page=1&scrollTo=38089 )
Oi mikä ihana aamu se olikaan taivaan ollessa kirkkaan sininen, ei pilveäkään näkyvissä ja aurinko tervehti jokaista kulkijaa liiankin kirkkaalla valollaan. Pienessä kylässä kivikadut olivat jo kovassa käytössä, työlaisten kustatessa kärryjäänsä ja myyjien huudellessa tarjouksiaan.
Ja sitten siellä oli hän. Niin kuka? Iso, tumma olento näytti makavaan kaksin kerroin aidan päällä, tuon aidan näyttäessä painautuvan olennon vatsaa jopa kivuliaasti. Mitä tekikään tämä olento, joka näytti ihmiseltä? Kun lähempää katsoi, näki heti, että kyseessä oli parrakas mies, joka ... kuorsasi. Eikä kuorsaus ollut edes mitään kaunista kuunneltavaa, vaan se oli äänekästä, kuin vanhaa moottoria yritettiin käynnistää. Kovinkaan kauaa tuota kuorstausta ei onneksi muut joutuneet kuuntelemaan, kun ohimenevien kärryjen pyörän osuessa maassa lojuviin nahkasaappaisiin sai vihdoinkin miehen liikkeelle. Se sai vaaleahiuksisen miehen hätkähtämään, pään noustessa hitusen ylös ja miehen mumistessa jotain, mistä ei saanut selvää. Pikkuhiljaa nuo hitusen turvonneet silmät alkoivat avautumaan, sinisen värin pilkistäessä niiden välistä.
Kuka olikaan tuo mies, jolla oli suurempaakin suuremmat isot mustat silmäpussit, parta, joka oli täysin sekaisin - ja liekö kantanut mukanaan myös leivänmuruja ja alkoholin jäämiä.
"Ughh. " Volt päästi huuliltaansa, samalla kun hänen isot kädet alkoivat etsimään mistä hän saisi kiinni. Kun kädet löysivät aidan, minkä päällä mies kaksinkerroin oli, alkoi hän nostamaan itseäänsä ylös, erilaisten zombieäänien kera. Se kesti oman aikansa ja jos joku sattui seuraamaan sivusta, näytti se siltä, että mies oli vähällä kaatua muutamaan otteeseen, kun jalat tahtoivat pettää alta. Onneksi Volt kuitenkin sai itsensä nostettua ylös ja käännettyä ympäri, että hän kykeni nojaamaan takaselkänsä aitaa vasten, kasvojen suuntautuessa ohikäveleviin ihmisiin.
Jos yhdellä sanalla kuvailtaisiin Voltin ulkonäköä ja olemusta sillä hetkellä, olisi sopiva sana; Juoppo. Mies haisi viinalle, hänen tummat vaatteensa olivat likaisia ja pölyisiä, sekä aiemmin mainittu parta sekä hiukset olivat sekaisin. Nuo taivaansiniset silmätkin pysyttelivät vain puoliksi auki siihen asti, kun Volt kohotti vihdoin vasemman peitetyn kätensä ja hieroi muutaman kerran kasvojaansa. Jälleen kuului muminaa, mistä ei saanut mitään selvää. Käden vihdoinkin laskiessa alas, Volt kohotti leukaansa, maiskutellen suupieliäänsä ja alkoi tiiviimmin seurata väkijoukkoa.
Se epäonnekas henkilö, joka joutuisi ensimmäisenä Voltin silmien kohteeksi, ei varmasti pääsisi tästä hepusta hetkessä eroon.