|
Post by submarine on Aug 29, 2014 18:43:06 GMT 3
Vaikka oltiinkin jo kesän lopussa, ja vaikka ensimmäiset aavistukset syksystä saattoikin jo havaita ilmassa, oli päivä silti varsin kaunis. Aurinko oli päättänyt palata vielä hetkeksi väen keskuuteen, ja usean kylmän ja sateisen päivän jäljiltä olikin nyt lämmintä ja valoisaa. Ja väki, joka tiesi kyseessä olevan kukaties yhden viimeisistä hyvistä päivistä ennen märkää ja harmaata syksyä ja hyistä talvea, pyrki hyödyntämään sen mahdollisimman hyvin. Pienessä joenvarren kylässäkin väki liikuskeli ulkosalla, käyttäen hyvän päivän joko johonkin sateen haittaamaan työhön syksyn varalta, tai sitten vain yksinkertaisesti nauttien olostaan. Vaikka huominen olisikin kukaties taas harmaa ja sateinen, lämmitti aurinko tänään hipiää ja mieltä, ja yleinen tunnelma oli kaikin puolin leppoisa. Monen talon ovet ja ikkuna-aukot oli avattu selälleen sään salliessa nyt pienen tuuletuksen, ja uskaliain väki näkyi ilkeävän jopa kastautua joessa, kun aurinko niin auliisti oli valmis kuivaamaan. Kaiken kaikkiaan olisi kukaties voinut sanoa, että tänään oli hyvä päivä olla hengissä... vaikka kaikki eivät selvästikään olleet samaa mieltä asiasta.
Auringonpaisteisen päivän lisäksi sai joenvarren pieni kylä tänä päivänä ihmetellä jotakin muutakin odottamatonta, joskin eittämättä paljon ikävämpää, sillä kun jotkut kylpivät joessa, seurattiin kylän toisella reunalla näytelmää, joka uhkasi nopeasti muuttua tragediaksi. Talojen vierustaman, vähän aikaa sitten niitetyn pellon reunassa seisoi kaksi muukalaista, joita osa paikallisesta väestä seurasi nyt kunnioittavan välimatkan päästä - samalla kun huomattavasti suurempi osa ei tahtonut olla edes niin lähellä. Varovaisuuteen oli eittämättä syytäkin, sillä kummankin muukalaisen kädessä välkehti teräs. Jo kaukaa pystyi erottamaan senkin, että sitä oltiin myös aikeissa käyttää - joskaan kaikeksi onneksi ei ketään sivullista vastaan. Nämä muukalaiset tuijottivat tiukasti toisiaan, vaiti kuin vaanivat pedot. Oli selvää että nämä olivat pian aikeissa käydä toistensa kimppuun, vaikka mitään ilmeistä syytä ei ympärillä voinutkaan nähdä. Jos joku tilannetta seuraavista sellaisen tiesi, ei tämä ainakaan mitään sanonut. Oli helppo nähdä, että kumpikin miekkaa kädessään puristavista oli jonkinlainen soturi. Toinen näistä oli mies ja toinen nainen, mutta yhtä kaikki kummankin varustus ja olemus kertoi, että tämä kaikki oli nähty aikaisemminkin, siitä huolimattakin että kumpikin oli nuorehko. Miehenpuoleisen ulkoasu ja olemus oli kaiketi jossain määrin karkeampi. Tämä oli sonnustautunut yksinkertaiseen matkalaisen asuun ja selvästikin paljon käyttöä nähneeseen paksuun nahkanuttuun, puristaen kädessään yhtälailla käyttöä nähnyttä, mutta hyvin pidettyä miekkaa, tavallisen mallista ja mieleenpainumattoman korutonta. Tämän keskittyneitä ja arpisia kasvoja reunusti muutaman päivän sänki, eikä mies muutenkaan näyttänyt erityisen raikkaalta tai puhtaalta. Matkalainen, eittämättä.
Myös toinen sotureista, nainen, oli eittämättä matkalainen, mutta silti hieman erikoisemman näköinen. Tämän piirteissä oli jotakin outoa, ja kun katsoi tarkkaan, saattoi huomata että tämän ihonväri oli oikeastaan määrittelemätön, mutta eittämättä epätavallinen. Sitä oli vaikea erottaa tarkalleen, mutta kukaties se oli punertava. Jostakin syystä sitä oli vaikea erottaa tarkkaan. Tämänkin vaatetus oli varsin selkeää ja konstailematonta, olkoonkin että se näytti parempilaatuiselta. Kankaissa oli jopa hieman varovaista väriä, siinä missä toisen halvat vaatteet olivat vaaleaa ja ruskeaa. Minkäänlaista edes nahkanutun veroista suojavarustusta ei tämän päällä näkynyt, mutta tämän sijaan nuori nainen oli vetänyt jalkaansa jokseenkin kylänväkeä kohahduttavasti housut - ymmärrettävää sinänsä, mekoissa harvemmin luonnistui mikään erityisen paljoa liikkuvuutta vaativa. Miekka, jota nainen kädessään puristi, oli selvästikin epätavallisempaa, ja hieman vähemmän kärsinyt. Se oli varsin käyrä ja yksiteräinen, hyvin solakka käden vierestä mutta laajentui paksuksi, pyöreäksi pääksi. Hieman kuin sapeli, mutta siltikin solakampi. Sivummalle laskettujen tavaroiden joukosta pilkotti kaksi muutakin lyhyempää teräasetta huotrissaan, mutta niitä ei ilmeisesti katsottu tarpeellisiksi juuri nyt. Loppujen lopuksi nainenkaan ei näyttänyt erityisen hehkeältä, mikä sekin kieli pidemmästä matkasta ja elämästä ilman ylellisyyksiä, mutta lyhyenpuoleiseksi kynityt hiukset tekivät yleisasusta hieman vähemmän sotkuisen. Tämäkin tarkkaili edessä häämöttävää vastustajansa tarkkaavaisen rauhallisesti, mutta jokin naisen yleisessä olemuksessa aiheutti silti epäilystä sivustakatsojissa. Tämä ei näyttänyt aivan... vakaalta. Kaukaa sitä oli vaikea erottaa, mutta tarkkasilmäinen saattoi silti huomata kevyen tärinän tämän käsissä, tai pienen huojahtelun. Totta puhuen edes tämän silmät eivät näyttäneet aivan selkeiltä, vaikka ne tiukasti eteen tuijottivatkin. Kaiken kaikkiaan tätä olisi voinut epäillä sairaaksi tai vaivaiseksi, mutta nainen itse ei selvästikään epäröinyt, tai ainakaan antanut sen näkyä. Kukapa tiesi...
Olipa toinen kahdesta soturista vähäisempi tai ei, näytti silti varsin selvältä että nämä kohtaisivat hyvin pian. Kumpikin tuntui vain odottavan jotakin oikeaa, määrittelemätöntä hetkeä auringon alla, piittaamatta sivustakatsojista jotka pällistelivät joko äimistyneinä, huolestuneina tai tarkkaavaisina. Soturit olivat aina arveluttava näky, ja nämä kaksi aikoivat selvästikin vuodattaa pian verta - olkoonkin sitten että vain toistensa. Se riitti eittämättä tekemään muuten niin kauniista päivästä vähemmän ihastuttavan...
|
|
|
Post by spyrre on Aug 29, 2014 22:19:43 GMT 3
Oli kaiketi myönnettävä että päivä oli alkanut suorastaan petollisen kauniina joenvarren asukkaiden keskuudessa, mutta pilvetön taivas sekä leppeä auringonpaiste eivät kuitenkaan kertoneet koko totuutta siitä, millaisen käänteen päivä saattaisi vielä edestään löytää. Ikävä kyllä niin ikävyydet tai tragediat eivät odottaneet kohteliaasti sateista, tai muuten tunnelmaan dramaattisemmin sopivaa säätä, vaan parhaillaankin pienen kylän laitamilla porottavan auringon alla oli jo kerääntynyt pellonreunaan pieni väkijoukko, kahta toisiaan valppaasti tuijottavaa resuista matkalaista silmällä pitäen. Kumpikaan paljastettua asettaan puristavista hahmoista ei selkeästikään kuulunut kylän asukkaisiin eikä kukaan paikallisista tuntunut haluavan osallistua millään tavalla vieraiden keskeiseen kiistaan tai siihen mikä ikinä olikaan näitä kahta ajamassa toisiaan vastaan, mutta tyhmempikin varmasti ymmärsi tässä vaiheessa kaksikon olevan vakavissaan ja edessä odottavaa yhteenottoa tuskin voisi kohta enää välttää. Ikävä kyllä kaksikko ei näyttänytkään osoittavan aikomustakaan puhua asiansa selviksi sivistyneesti, joka kieltämättä sai sivulliset ymmärrettävästi ja luultavasti myöskin viisaasti pysymään sivummassa kunnes tilanne ratkeaisi tavalla taikka toisella.
Kuinka ollakaan, väkijoukko kylänlaidalla onnistui myös kiinnittämään huomiota eivätkä koko skenaarion keskipisteessä kaarteleva kaksikko olleet ainoat ulkopuoliset joita pieni kylä oli vetänyt puoleensa. Hiljakseen auringonporottamien rakennuksien lomasta, jostakin joen suunnalta asteli katua pitkin kolmaskin melkoisesti maisemasta erottuva hahmo. Kadun jossainmäärin varjoisampaa laitaa saapui solakka, myöskin jokseenkin simppeleihin matkalaisen asusteisiin sonnustautunut nainen tummahko viitta olalleen viskattuna, mutta varsin pian saattoi tästä kauempaakin havaita ettei tämä ollut ihminen. Kenties jotain sinnepäin, mutta hyvin paljon enemmän kaksijalkaista kissaeläintä muistuttavaa, vaikka musta lyhyt turkki peittikin varsin ihmismäistä kehoa, sen verran kuin tätä vaatteiden alta lopulta näki olennon kuitenkaan vaivautumatta suuremmin edes yrittämään peitellä itseään. Myös kasvot olivat kuonokkaat ja kissapetomaiset, ja suureksi osaksi muutamaa etusuortuvaa lukuunottamatta lyhyeksi kynittyjen punaruskeiden harjasmaisten hiusten lomasta pilkisti pari kiiluvia vihreitä silmiä. Epäilemättä näky taisi olla varsin outo keskellä paikallisia ja petomainen nainen keräsikin kyseenalaisia katseita puoleensa eikä varmaan vähiten matkalaisen lanteilla riippuvan erikoisen sapeliparin vuoksi, vaikka kukaan ei lopulta puuttunut tämän menoihin. Tämä tuskin oli ensimmäinen outo muukalainen tässä kylässä... eikä tähän hätään edes se hankalin.
Vaikka pääasiassa omissa oloissaan viihtyvä olento ei näyttänyt huolehtivan ympäristöstään paljoakaan näyttäen suuntaavan enemmän pälyilyä ylös porottavalle taivaalle kuin kyläisten mielipiteille tai puuhille ympärillään, onnistui liikehdintä kauempana kuitenkin pian nappaamaan tämänkin mielenkiinnon. Vihreät silmät siristyivät kirkkaassa auringossa naisen seisahtuessa hetkeksi kadun varteen silmäilemään eteensä kerääntyneeseen pienimuotoiseen väkijoukkoon, ja tämän kautta näiden edessä seisovaan uhkaavaan kaksikkoon. Pellonlaidassa oli selvästi nyt tekeillä jotakin. Pitkä, kissamainen häntä heilahti puolelta toiselle ennen kuin olento hetken touhua silmäiltyään nykäisi toiselle olalleen epäilemättä kuuman sään vuoksi viskaamaansa viittaa ja suuntasi sitten itsekin kohti tapahtumapaikkaa. Varsin pian homman nimi hahmottuikin saapujalle likimain siihen suuntaan kuin miltä näyttikin, sillä erolla että kahden nahistelevan kylännuorukaisen sijasta aseitaan puristi kaksi matkalaista toisin kuin olento olisi ehkä olettanut, eikä kumpikaan selvästikään käsitellyt asettaan ensimmäistä kertaa. Kissa rypisti aavistuksen kuonoaan mittaillen rauhallista maalaismaisemaa häiritsevää vastakkainasettelua katseellaan väkijoukon ohitse, ennen kuin seisahtui itsekin välimatkan päähän pienen levottoman yleisön tuntumaan. Vaikka ei ollutkaan perillä siitä mistä oli kyse, ei ollut vaikea arvata niin molempien pistävistä katseista kuin eleistäkin että tässä oltiin vakavissaan pelkän tyhjän nahistelun sijasta. Katti silmäili hetken tilannetta vaiti arvioiden ensin toista ja sitten toista tuimailmeistä soturia, ennen kuin vilkaisi ohimennen lähintä kyläläistä jonka takavasemmalle oli jäänyt. "Hei. Mitähän täällä oikein tapahtuu?" olento tiedusteli huomaavaisesti hieman ääntään madaltaen, kuitenkaan päästämättä kaksikkoa silmistään kovinkaan pitkäksi aikaa. Kaksi muukalaista keskittyivät selvästi sentään vain toisiinsa joka sai kissan ainakin toistaiseksi pysymään sivummalla. Kumpikaan osallisista ei näyttänyt olevan tilanteessa varsinaisesti vastoin tahtoaankaan... tosin miekkaansa puristavassa naisessa oli havaittavissa hieman jotain... outoa? Huteruutta? Hermostusta? Kissaihminen rypisti hieman kulmiaan aavistukselle, silmäten tätä hieman tarkemmin, kuitenkaan liikkumatta vielä paikaltaan. Tämä ei vaikuttanut olevan kovin hyvä merkki naisen kannalta... tosin, tämä ei saanut tätä kuitenkaan epäröimäänkään vaan tämä näytti tuijottavan vastustajaansa aivan yhtä järkähtämättömästi kuin mieskin palautti hurjan katseen. Näytti kieltämättä siltä, että kaksikolla oli puhtaasti kana kynittävänä keskenään, ja nämä tuskin olisivat arvostaneetkaan jonkun puuttumista asiaan.
|
|
|
Post by submarine on Aug 30, 2014 0:27:40 GMT 3
Loppujen lopuksi ei tainnut olla erityisen yllättävää, että vierailijatkin kiinnostuivat kylän todistamasta välikohtauksesta. Eilen katselemaan tuppautuvaa kissamaista naista oli kukaties vielä vilkuiltu melkoisesti, mutta tällä hetkellä tälle ei ehditty suoda montakaan katsetta. Jokin huomattavasti välittömämpi vei nyt huomiota, eikä outojen ulkomaalaisten kyräilyyn nyt ollut aikaa tai mielenkiintoa. Tämä päästettiin ilman sen suurempia ongelmia lävitse, eikä edes vastausten tiedustelu saanut aikaan suurtakaan ihmettelyä tai paheksuntaa. Vanhemmanpuoleinen miekkonen, melkoisen ilmeinen kalastaja kaikesta päätellen, soi naiselle vilkaisun ennen kuin kohautti puolittain olkiaan, kaiketi melko selvänä merkkinä siitä että liian tyhjentäviä vastauksia taisi olla melko turha odottaa. "Tuo mies näkyy aina välillä täälläpäin. Karkea typerys, kovistelee välillä paikallisia pikkurahan toivossa. Se on varmaan hermostuttanut jonkun tai jotain. Tuosta toisesta ei tiedä", mies selitti matalalla äänellä, haluamatta selvästikään rienata aseistettua ja ilmeisen ikävää tapausta kuulomatkan päästä vaikka tällä muuta mietittävää olikin. Toisaalta tilanteen yleinen jännityskin taisi olla oma osasyynsä. Joka tapauksessa, enempää sanottavaa miehellä ei tainnut olla, sillä tämä jäi vain seuraamaan vaitonaisesti tilannetta, odottaen jonkinlaista aloitusta kuten kaiketi kaikki muutkin. Harva todennäköisesti tunsi olonsa erityisen mukavaksi, kun jokin tunnettu pukari uhkasi käydä ties minkä kyseenalaisen naisen kimppuun, mutta toisaalta tämä tuntui silti olevan juuri siellä missä halusikin, eikä myöskään epäillyt. Oli kaiketi parempi olla menemättä väliin...
Lopulta väen ei tarvinnut odottaa enää kauaa. Soturit odottivat selvästi jotakin vain näille selkeää hetkeä, eivätkä juuri piitanneet ympärille kerääntyneistä, mutta siitä huolimattakin se hetki näytti saapuvan piakkoin. Yhdessä hetkessä kumpikin vain seisoi toista tuijottaen paikoillaan, ja toisessa ilman mitään varoitusta mies sitten hyökkäsi, harpaten eteenpäin päästäen hädin tuskin edes kunnollisen huudahduksen. Mutta vaikka mitään merkkejä ei ennalta voinutkaan nähdä, ei se silti yllättänyt naispuoleista soturia. Tämän sivulla pysynyt miekka siirtyi silmänräpäyksessä eteen valmiusasentoon. Ja vaikka tämä aikaisemmin olikin vaikuttanut epävarmalta, oli se nyt enää hyvin etäinen muisto. Äkkiä tämä liikkui varmasti ja tarkasti, melkein kuin olisi ollut täysin eri henkilö. Kasvoilta ei näkynyt mitään pelkoon tai epäröintiin viittaavaa, vaan tämä oli selvästikin edelleen juuri siellä missä halusikin olla. Silmänräpäyksessä mies hyökkäsi, kirien etäisyyden umpeen ja survaisten murhaavalla nopeudella vatsaa kohti. Pistossa oli selvästi pahantahtoisuutta ja ainakin jonkinlaista taitoa takana, mutta siitä huolimattakin se kohtasi toisen käyrän miekan ja kääntyi sivuun. Ja kuin miekan kosketus toiseen olisi laukaissut ansan, sivalsi naispuoleinen soturi vastahyökkäyksen, napauttaen toisen miekan sivuun ja sivaltaen sisäänpäin yllättävän eläväisen huudon saattelemana. Se tavoitteli kasvoja, ja miehen onnistui vain hädin tuskin perääntyä pois sen tieltä. Tämä ei kuitenkaan voinut jäädä puolustuskannalle, vaan iski ähkäisten uudemman kerran, etsien nyt paikkaa väistämänsä iskun ohitse. Se jäi kuitenkin turhaksi toivoksi, sillä toisen väistöä hyödyksi käyttävä nainen oli jo liikkeellä, kiertämässä sivuun ja siinä samalla pois toisen iskun alta...
Kyläläiset saivat seurata sivusta, jotkut vaikuttuneina, jotkut kauhuissaan, kun kaksi soturia kierteli toisiaan, miekat teräksisen kuoleman kudosta välilleen piirtäen. Kukaan näistä tuskin oli soturi, ja näille koko kaksintaistelu näytti eittämättä lähinnä siltä, kuin kaksikko olisi loikkinut paikasta toiseen, huitoen järjettömällä vauhdilla ja raivolla joka suuntaan aseillaan kuin kaksi riehuvaa pikkulasta. Mutta sellaiselle, joka aseista ja niiden käytöstä ymmärsi, näky oli eittämättä huomattavasti järjestelmällisempi. Soturit hakivat paikkaansa ja tavoittelivat toisiaan, yrittäen samalla iskeä ja suojata itseään parhaansa mukaan. Kumpikaan näistä ei missään nimessä ollut huono, mutta lyhyen mittelön jälkeen oli silti mahdollista jo huomata, kumpi varsinaisesti määräsi tahtia. Miespuolinen soturi ja ilmeinen paikallinen ikävyys pysytteli kyllä perässä, mutta tämä joutui lopulta liikkumaan pitkälti miten toinen halusi, seuraamaan perässä tai väistämään haluttuun suuntaan ja uuden iskun tielle. Tämän ilmekin oli paljon eläväisempi ja tuskaantuneempi, kuin naispuolisen vastustajan, joka pysyi varsin ilmeettömänä. Tämän silmät olivat kyllä hyvin levällään, kuin yrittäen nähdä ja havaita mahdollisimman paljon, mutta nainen ei siltikään varsinaisesti ilmeillyt mihinkään suuntaan. Melkein kuin tämä olisi nähnyt kaiken hyvinkin selvänä ja yksinkertaisena kuviona, eikä vain isku kerrallaan hetki hetkeltä kuolemantanssina kuten vastustajansa. Tämän iskut olivat nopeampia, tarkempia ja vääjäämättömämpiä, vaikka tämä ei varmastikaan ollut mitenkään ratkaisevasti lihaksikkaampi tai muutenkaan vahvempi kuin vastustajansa. Epätasapaino ei ollut suoranaisen räikeä, ei mahdoton ylittää, mutta soturille se oli silti selkeästi näkyvillä melkeinpä alusta asti.
Kuolettava tanssi jatkui hetkisen, ennen kuin väkijoukko saikin sitten äkkiä uuden syyn henkäistä kuuluvasti, yllättyneenä ja kukaties säikähdyksissäänkin. Miespuolinen soturi väisti pois kuolettavan sapelin tieltä miekka suojaten välissä, mutta ei onnistunutkaan pääsemään suojaan. Yllättäen ja varoituksetta tämän kasvoihin iskikin äkkiä jokin odottamaton. Jollakin ilveellä, empimättä tai hosumatta, naissoturi oli onnistunut ujuttamaan toisen kätensä kaiken väliin, ja nyt tämän nyrkki iskeytyi vasten auki jääneitä, odottavia kasvoja rujosti. Ja vaikka se ei ollutkaan mikään valtava nyrkki, sen takana oli silti selvästi voimaa, sillä mies päästi tuskaisen ähkäisyn, horjahtaen taaksepäin ja kauemmas samalla, kun sohi iskun sokaisemana eteensä miekalla pitääkseen iskeneen vastustajansa kaukana. Eipä niin että naisella olisi tosin ollut nähtävästi aikomustakaan seurata; tämä jäi tarkkailemaan kauempaa, seisoen paikallaan melkeinpä rauhallisesti. Ensialkuun mies, jolle ilmeisestikin suotiin heti aikaa kerätä itseään, ei tuntunut edes varsinaisesti tajuavan mistä oli tarkalleen saanut osuman. Tämä huohotti säikähtäneenä tai ainakin kiihtyneenä, tuijottaen vastustajaansa tarkkaan ja puolivauhkosti. Lopulta tämän silmät osuivat kuitenkin edelleen nyrkkiin puristettuun käteen, ja jonkinlainen ymmärrys näytti täyttävän tämän kasvot. Eikä tämä pitänyt siitä ollenkaan. Äkkiä tämä ärähti niin että hampaat paljastuivat, heittäen toisen kätensä vyölleen kuin loukattuna tai pilkattuna. Väki kohahti pienesti uudestaan kun tämä veti esiin tikarin, aikoen nähtävästi käydä moisen tempun jälkeen ikäväksi. Miehen kasvoille oli nousemassa jo mojova ruhje, kun tämä lähti karjaisten uuteen hyökkäykseen, puristaen nyt terästä kummassakin kädessään.
Jos äkillisen lisäaseen vetämisen olisi pitänyt kauhistuttaa naista tai saada tämä epäröimään, taisi se olla turha toivo. Tämä kyllä kohotti taas miekkansa valmiuteen, mutta ei varsinaisesti paennut toisen tieltä vaikka tällä nyt kaksi asetta olikin. Hyökkäys alkoi taas nopealla miekkasurvaisulla vatsaan, selvästi vaaralliseksi huomatulla ja kukaties aikaisemmin paljon menestystäkin niittäneellä hyökkäyksellä, ja jälleen se kalahti vasten käyrää miekkaa. Tällä kertaa tällä kuitenkin oli toinen terä valmiina, ja selvästikin hyvin opetelluilla liikkeillä tämä pakotti itsensä lähemmäs survaisten sivulta tikarillaan kun miekat olivat sivummalla ja poissa tieltä. Se ei kuitenkaan saanut naista empimään tai päästämään mitään läpi, vaan kuin hyvinkin ennakoiden tämän nopeaksi todettu vasen käsi nappasi otteen tikaria puristavasta ranteesta, kääntäen sen sivuun. Moinen vikkelä taidonnäyte ei kuitenkaan saanut miestä hämilleen sen enempää, vaan luottaen etuunsa tämä painoi päälle, ärähtäen uudemman kerran vihaisesti. Taistelupari painautui toisiaan vasten. Oli vaikea nähdä missä tikari tai muutkaan aseet tarkalleen olivat, mutta tuskin kenellekään jäi epäselväksi, miten vaarallinen moinen tilanne oli. Lyhyt, terävä tikari kaksikon välissä saattaisi koitua kenen tahansa kohtaloksi, ja mies oli eittämättä rotevampi ja pidempi kuin vastustajansa - mitä tämä todennäköisesti miettikin tunkiessaan iholle. Nainen oli tosin saanut tämän pysäytettyä itseään vasten eikä jäänyt vain kohtalokkaasti alle, mutta huolestuttavaa siitä huolimattakin. Kaksintaistelusta oli nopeasti tulossa selvästikin hyvin suoran läheinen ja ikävä...
Kului silmänräpäys ja toinenkin, ennen kuin mitään varsinaisesti tapahtui. Ne tosin tuntuivat tässä tilanteessa melkeinpä loputtoman pitkiltä. Siitä huolimattakin, yhtäkkiä väkijoukon läpi kävi suoranainen kohahdus, kun taisteluparin joukosta kantautui korvia särkevä parkaisu. Se ei kuitenkaan tullut naispuoleisen soturin suusta kuten ehkä olisi voinut olettaa, vaan miehen. Tämä horjahti äkisi taaksepäin, ja punertava ryöppy säkenöi auringossa ennen kuin tahrasi maan. Aluksi näytti vain siltä, kuin nainen olisi jotekin jäänyt paikalleen seisomaan kädet äkkiä levällään, mutta kyllä tämä selvästikin oli tehnyt jotakin. Oli ollut mahdotonta nähdä mitä tarkalleen tapahtui näiden painaessa toisiaan vasten, ja tarkkailijoilla meni hetki lisää erottaa kunnolla edes sen seurauksia, mutta sitten joku huusi järkytyksestä. Huutoa seurasi pian monta yhtälailla tyrmistynyttä ääntä. Mies horjahteli taaksepäin, vuotaen ilmiselvästi nyt verta, mutta tämän jaloissa lojui jotakin. Ja niin rujoa kuin se olikin, oli kyseessä tämän yhä tikaria pitelevä, irti lyöty vasen käsi, olkapäästä saakka. Ja yhtälailla väki sai kohistavaa tajutessaan, että miekka jota tämän vielä vaivoin puristi toisessa kädessään oli katki melkeinpä kahvasta asti. Terä oli pudonnut ja uponnut multaiseen peltomaahan. Jollakin ilveellä, niin absurdilta kuin se tuntuikin, nainen oli silmänräpäyksessä, kenenkään mitään erottamatta, yhtäkkiä katkonut vastustajansa miekan ja käden. Nyt tämä seisoi tyynenrauhallisesti oudossa asennossa, kädet levitettyinä. Ei vaatinut kaiketi juuri minkäänlaista ymmärrystä taistelusta käsittää, että moinen temppu miekalla näin läheltä näin nopeasti vaikutti mahdottomalta...
Mahdotonta tai ei, ei se selvästikään juuri kiinnostanut miespuolista soturia, joka horjahteli taaksepäin, rojahtaen pitkin pituuttaan peltomaahan. Tämä ei oikeastaan edes yrittänyt pidellä katkaistun raajansa tynkää tai tehdä mitään asian eteen. Mies oli selvässä shokissa, ja totta puhuen mikään maallinen apu tuskin olisi paljoa voinut tämän eteen tehdäkään. Haava oli valtaisa ja ryöppysi verta hirmuisella voimalla. Kukaan sivustakatsojistakaan ei pyrkinyt tekemään oikeastaan yhtikäs mitään. Joko nämä olivat liian tyrmistyneitä, tai sitten etenkin äskeisen jäljiltä liian peloissaan. Joku oli juuri surmattu (ainakin hyvin pian, kaikesta päätellen) eteen kammottavan raa'asti. Kaiken keskellä ainoa, joka varsinaisesti ei tuntunut järkyttyvän, oli varsinainen syypää. Nainen tuntui hetken seuraavan tilannetta kädet levällään, kuin olisi tosiaankin odottanut kaksintaistelun vielä jatkuvan, mutta tämäkin totesi nopeasti sen olevan todennäköisesti turha toivo. Hitaasti ja rauhallisesti tämä laski kätensä alas ja huokaisi kertaalleen tutkimattomasti, melkeinpä kuin olankohautuksellisesti. Epätyytyväisesti? Joka tapauksessa, ainakaan tämä ei tuntunut suuremmin järkyttyneen. Hitaasti tämä vilkaisi ympärilleen miehen vielä pitäessä epämääräistä, epämiellyttävää ääntä, kuin olisi todennut tilannetta myös sivustakatsojien kohdalta. Hetkeksi tämän katse kiinnittyi yleisön joukossa seisovaan, siihen kuulumattomaan kissamaiseen tapaukseen, kuin tässä olisi ollut jotakin melkeinpä kiinnostavaa. Mutta sitten tämä laski katseensa hetkiseksi, ja pyyhkäisi vapaalla kädellään hiustensa läpi. Se jätti peräänsä syystä tai toisesta verisen juovan.
"Noniin. Ei mitään nähtävää enää. Minulla on etsintäkuulutus tästä miehestä, ja lupa tähän", naispuolinen soturi tokaisi kuuluvasti, suoristautuen, yrittäen äänestä päätellen kuulostaa mahdollisimman luontevalta. Teräväsilmäinen olisi voinut tosin huomata, että taistelun ajaksi jonnekin häipynyt hapuilevaisuus oli palaamassa takaisin. Miekanterä värisi hieman sitä pitelevän käden mukana, ja tämä horjahti melkein näkymättömän aavistuksen verran ennen kuin ehti korjata asentoaan. Väen katseet napsahtivat silti tätä kohti saman tien melkein kuin saaliseläimillä mölyävän pedon edessä. Sanat olivat toissijaiset, ja niiden tajuamisessa meni hyvä hetki. Mutta kukaties ne lopulta jopa jollakin tavalla tepsivät, sillä yleisen järkyttyneen kohun määrä väheni ainakin hieman. Nainen kuitenkin kuulosti moisen raakuudenkin jälkeen melko arkiselta kun suunsa avasi, ja tämän varsinainen asiakin taisi olla yhtälailla... noh, omassa raakuudessaan arkinen. Ilmeisesti kyseinen mies oli ollut ongelma muuallakin... tai jotakin. Varovaisesti, nyt kun ilmeisesti ei tosiaan ollut enää mitään nähtävää, ja kun vaihtoehtona olisi ollut jäädä kiinnittämään huomiota, alkoi väki hajaantua kuin hajaantuakin. Etsintäkuulutukset ja etsintäkuulutetut olivat ehdottomasti jonkun muun huoli.
Nainen jäi pellonreunaan seisomaan ja odottamaan, antaen miekkansa roikkua veltosti sivulla. Taistelun jäljiltä tämä ei vaikuttanut erityisen voitokkaalta tai miltään muultakaan, enemmänkin vain... tasaiselta. Maassa makaava mies vaikeni hiljalleen, mutta juuri nyt tähän ei juurikaan kiinnitetty huomiota. Sen sijaan nainen tuntui hetken ajan vain seisoskelevan paikoillaan. Kukaties tämä odotti jotakin. Tai sitten vain yleisesti.
|
|