Post by trisha on May 27, 2014 15:40:54 GMT 3
Nimi: silloin harvoin kun tajuaa esittäytyä, esittäytyy Jabberiksi. Onko se otuksen oikea nimi, harva tietää. Tuskin Jabber itsekään enää.
Laji: väittää kivenkovaa olevansa hiisi. Punainen, karvaton, erehdyttävästi helvetinkansaa muistuttava hiisi.
Sukupuoli: ilmeisesti "hirvas"
Ikä: älä kysy, älä vastaa
Kuvaus:
Rakenne
Rakenne ja väri
Pää
Jabber on suorassa seistessään hyvin pitkä, pidempi kuin useimmat hyvin pitkät ihmiset, mutta liikkuu usein kumarassa apinamaisesti loikkien. Raajat ovat pitkät ja sirot, vartalo jänteikkään lihaksikas, mutta kuiva. Sellainen, joka tulee kun elää luonnossa, syö vähän ja harvoin ja joutuu ponnistelenaan enemmän lähinnä nopeutta ja ketteryyttä kuin voimaa vaativien askareiden parissa. Iho on kuparinpunertava ja karvaton ja siinä risteilee monenlaisia ja kokoisia arpia. Suurin osa vaikuttaa hyvin vanhoilta ja vaaleilta.
Pää on siro, takaraivo suippo ja korostunut, silmät isot ja nenä olematon. Alati leveästi virnuilevien huulettomien suupielien alla on rivissä teräviä hain hampaita. Korvat ovat pitkät ja suipot, taaksepäin suuntautuneet ja vasemmanpuoleisen kärki on poikki. Ne elävät jonkin verran mielialan mukaan, mutta aivan täysin esteetöntä niiden liike ei kiinnityskohdasta johtuen ole. Keskellä päälakea kulkee pysty, karhea harjas ja pään sivuin käyrtyvät paksut, terävät pukinsarvet. Kapeista kasvoista killittävät valtavat, suipot kissansilmät ovat keltaiset eikä valkuaista usein näy.
Kynnet sekä jaloissa että käsissä ovat pitkät ja terävät sekä melko vankat. Sellaiset, joilla voi eittämättä sekä kaivaa että raapia ikäviä viiruja jos joku ryhtyy liian tuttavalliseksi. Mitenkään sapelimaisen terävät kynnet ne eivät ole eikä niistä ole haittaa kuin korkeintaan silmään survottuina.
Silmiinpistävintä, mikäli sitä kaiken tämän jälkeen enää voi sanoa, on häntä. Se on pitkä, melkein Jabberin itsensä mittainen, ruoskamainen ja viuhuu sinne tänne tasapainottamassa. Kenties juuri hännän takia Jabber on hyvä sekä kiipeilemään että tasapainoilemaan mahdottomiltakin tuntuvissa tilanteissa.
Tämä kaikki ylläoleva on helppo huomata ensivilkaisulta, koska pukeutuminen ei selvästikään ole Jabberin vahvinta alaa. Lannevaatetta lukuunottamatta muita vaatteita ei yksinkertasesti ole. Joskus kylmimpinä talven päivinä Jabberilla on vuohentalja niskassaan, mutta silloin on sitten jo oltava aivan tajuttoman kylmä.
Menneisyys ja tavoitteet:
Jabber on menneisyydestän melko vähäsanainen. Helpolla saa selville, että sitä on takana jonkin verran ja että sen aikana on koettu ikäviäkin asioita. Jos jaksaa sitkeästi kaivella, Jabber saattaa innostua kertomaan, missä kaikkialla onkaan käynyt. Huomattavaa on, että paikkoja on aivan valtavasti ja osa niistä on nykyään sammaloituneita raunioita.
Muuta olennaista:
Jabber on hyvä kiipeilemään ja hänellä on äärimmäisen hyvä tasapaino. Hän tuntuu pitävän tarinoimisesta, laulusta, tanssista ja viheltelystä. Huomiotaherättävän karusta ulkomuodostaan huolimatta Jabber on siis varsin viihdyttävää nuotioseuraa. Vaikka on selvästi kiinnostunut kylistä ja kaupungeista, Jabber ei halua mennä niihin ja viettääkin mieluummin aikaansa metsissä ja luonnonkedoilla. Kivikkoerämaat luolineen kelpaavat nekin. Jabber osaa puolustaa itseään ja on jo kokonsa puolesta uhkaava vastus. Väkivalta ei kuitenkaan ole millään lailla Jabberin mieleen ja hän kaihtaa tilanteita, joissa voi saada turpiinsa tai joutua puolustamaan itseään. Kipua enemmän häntä pelottaa itse konflikti, oli se sitten sanallinen tai aseellinen. Joku tökerömpi voisi kutsua sitä pelkuruudeksi, mutta Jabberin mielestä se on "harmoniaan pyrkivää itsesäilymisvaistoa". Kumpaa se nyt sitten onkaan, ikävien tilanteiden sattuessa Jabberin ensimmäinen vaihtoehto on juosta. Hän ei halua jättää tovereitaan pulaan, ja jos ihan pakko on, siinä voi yrittää vähän kepillä huitoa sitten sen aikaa, kun se kaverikin tajuaa saada jalkansa liikkeelle.
Jabber voi myös kannustaa, jos kaverin on pakko tapella. Kannustaa kiven takaa, kaukaa. Mutta tukea se on vähäinenkin tuki!
Laji: väittää kivenkovaa olevansa hiisi. Punainen, karvaton, erehdyttävästi helvetinkansaa muistuttava hiisi.
Sukupuoli: ilmeisesti "hirvas"
Ikä: älä kysy, älä vastaa
Kuvaus:
Rakenne
Rakenne ja väri
Pää
Jabber on suorassa seistessään hyvin pitkä, pidempi kuin useimmat hyvin pitkät ihmiset, mutta liikkuu usein kumarassa apinamaisesti loikkien. Raajat ovat pitkät ja sirot, vartalo jänteikkään lihaksikas, mutta kuiva. Sellainen, joka tulee kun elää luonnossa, syö vähän ja harvoin ja joutuu ponnistelenaan enemmän lähinnä nopeutta ja ketteryyttä kuin voimaa vaativien askareiden parissa. Iho on kuparinpunertava ja karvaton ja siinä risteilee monenlaisia ja kokoisia arpia. Suurin osa vaikuttaa hyvin vanhoilta ja vaaleilta.
Pää on siro, takaraivo suippo ja korostunut, silmät isot ja nenä olematon. Alati leveästi virnuilevien huulettomien suupielien alla on rivissä teräviä hain hampaita. Korvat ovat pitkät ja suipot, taaksepäin suuntautuneet ja vasemmanpuoleisen kärki on poikki. Ne elävät jonkin verran mielialan mukaan, mutta aivan täysin esteetöntä niiden liike ei kiinnityskohdasta johtuen ole. Keskellä päälakea kulkee pysty, karhea harjas ja pään sivuin käyrtyvät paksut, terävät pukinsarvet. Kapeista kasvoista killittävät valtavat, suipot kissansilmät ovat keltaiset eikä valkuaista usein näy.
Kynnet sekä jaloissa että käsissä ovat pitkät ja terävät sekä melko vankat. Sellaiset, joilla voi eittämättä sekä kaivaa että raapia ikäviä viiruja jos joku ryhtyy liian tuttavalliseksi. Mitenkään sapelimaisen terävät kynnet ne eivät ole eikä niistä ole haittaa kuin korkeintaan silmään survottuina.
Silmiinpistävintä, mikäli sitä kaiken tämän jälkeen enää voi sanoa, on häntä. Se on pitkä, melkein Jabberin itsensä mittainen, ruoskamainen ja viuhuu sinne tänne tasapainottamassa. Kenties juuri hännän takia Jabber on hyvä sekä kiipeilemään että tasapainoilemaan mahdottomiltakin tuntuvissa tilanteissa.
Tämä kaikki ylläoleva on helppo huomata ensivilkaisulta, koska pukeutuminen ei selvästikään ole Jabberin vahvinta alaa. Lannevaatetta lukuunottamatta muita vaatteita ei yksinkertasesti ole. Joskus kylmimpinä talven päivinä Jabberilla on vuohentalja niskassaan, mutta silloin on sitten jo oltava aivan tajuttoman kylmä.
Menneisyys ja tavoitteet:
Jabber on menneisyydestän melko vähäsanainen. Helpolla saa selville, että sitä on takana jonkin verran ja että sen aikana on koettu ikäviäkin asioita. Jos jaksaa sitkeästi kaivella, Jabber saattaa innostua kertomaan, missä kaikkialla onkaan käynyt. Huomattavaa on, että paikkoja on aivan valtavasti ja osa niistä on nykyään sammaloituneita raunioita.
Muuta olennaista:
Jabber on hyvä kiipeilemään ja hänellä on äärimmäisen hyvä tasapaino. Hän tuntuu pitävän tarinoimisesta, laulusta, tanssista ja viheltelystä. Huomiotaherättävän karusta ulkomuodostaan huolimatta Jabber on siis varsin viihdyttävää nuotioseuraa. Vaikka on selvästi kiinnostunut kylistä ja kaupungeista, Jabber ei halua mennä niihin ja viettääkin mieluummin aikaansa metsissä ja luonnonkedoilla. Kivikkoerämaat luolineen kelpaavat nekin. Jabber osaa puolustaa itseään ja on jo kokonsa puolesta uhkaava vastus. Väkivalta ei kuitenkaan ole millään lailla Jabberin mieleen ja hän kaihtaa tilanteita, joissa voi saada turpiinsa tai joutua puolustamaan itseään. Kipua enemmän häntä pelottaa itse konflikti, oli se sitten sanallinen tai aseellinen. Joku tökerömpi voisi kutsua sitä pelkuruudeksi, mutta Jabberin mielestä se on "harmoniaan pyrkivää itsesäilymisvaistoa". Kumpaa se nyt sitten onkaan, ikävien tilanteiden sattuessa Jabberin ensimmäinen vaihtoehto on juosta. Hän ei halua jättää tovereitaan pulaan, ja jos ihan pakko on, siinä voi yrittää vähän kepillä huitoa sitten sen aikaa, kun se kaverikin tajuaa saada jalkansa liikkeelle.
Jabber voi myös kannustaa, jos kaverin on pakko tapella. Kannustaa kiven takaa, kaukaa. Mutta tukea se on vähäinenkin tuki!