Post by yashar on Aug 19, 2013 17:52:35 GMT 3
Nimi: Sdamahje (mies)
Rotu: haltia
Ammatti parantaja
Ikä: 645 vuotta (ihmisiässä noin kolmikymppinen)
Pituus: 179 cm
Ulkonäkö / 1 (kasvonpiirteet)
Haltialla on kaidat, pitkänomaiset kasvot ja kyömynenä. Suipot korvat näkyvät selvästi.
Ulkonäkö / 2 (vaatetus)
Sdamahje käyttää toisinaan harmaata kaapua, toisinaan samanvärstä polvipituista tunikaa.
Tavallisesti Sdamahje pyrkii esiintymään vaatimattomassa asussa. Yksi hänelle tyypillisistä peitekäytöstavoista on väsyneenä sonnustautua erityisen huolitellusti peittääkseen siten huomionsa herpaantumisen.
Hänellä on kaksi merkkihuivia, joiden viestin omat heimolaiset ja läheiset ystävät ymmärtävät. Ruskea huivi tarkoittaa rauhallisia aikeita. Punaisen huivin tuleekin herättää huomiota ja valppautta. Erityisiä tilanteitta varten Sdamahjella on vielä perinteinen juhlatunika. Siinä on valkoisia symboleja tummalla pohjalla. Neuvottelutilanteessa vaalea villainen kauluri kertoo neutraalin tahdon osoittamisesta. Tutussa seurassa Sdamahje saattaa käyttää vaatteihin ripustettuja pikkueläinten luita koristeina.
Ulkonäkö/tavat (elekieli)
Ollessaan rentoutunut ja hyväntuulinen hänellä on kasvoillaan toispuoleinen hymy ja huvittunut pilke silmäkulmassa. Katseella hän ilmaisee suhtautumistaan; joko lempeällä tai ankaralla.
Levollisena hän nojautuu taaksepäin, innostuneena eteenpäin. Ikävystyneenä hän pitää käsiä ristissä rinnalla. Hermostuneena tai vihaisena hän pitääkin kädet selän takana. Jos Sdamahje on peloissaan, hän pitää kulmat päättäväisessä kurtussa. Vastenmielisyys saa hänet loihtimaan kasvoilleen välinpitämättömän ilmeen. Jos inhon kohde ei luovuta, hän ryhtyy tuijottamaan tätä tiukasti.
Menneisyys:
Sdamahjen vanhemmat asuivat muusta maailmasta eristyneessä haltiakylässä. Mutta he olivat luonteeltaan hyvin erilaisia: Äiti oli omistautunut paikallisten eläinten tutkimiselle, kun taas isä parantajana vaellellen pitkiä matkoja muille maille toteuttaen kutsumustaan magian alueella. Perhe kuitenkin tunnettiin kylässä hyvin. Sitten äidin huhuttiin paljastaneen kylän tärkeitä salaisuuksia ulkopuolelle. Osa kyläläisistä olisi muitta mutkitta karkoittanut Sdamahjen. Tämä kuitenkin päätettiin lähettää parantajamatkoiltaan palaavaa isäänsä vastaan.
Isän ja pojan reitit kulkivat vahingossa ristiin. Sdamahjen saattue joutui häviöön väijytyksessä, ja yksin harhailtuaan hän saapui lapsensa menettäneen ihmispariskunnan luo, joka adoptoi hänet. Sdamahje siis tuntee taustansa vuoksi hyvin sekä haltioiden että ihmisten kulttuuria. Aikuisena hän kohtasi jälleen äitinsä. Tämä eli kylästä karkotettuna suolla ja huolehti nevan eläinten hyvinvoinnista. Jonkin aikaa Sdamahje kuului erääseen seurueeseen, joka osoittautui hänelle riskiksi, koska joukolla oli kuningasvaltaa vastaan kapinallisia hankkeita. Kokenut parantajahaltia, Yhokakjo, poimi hänet tästä ympäristöstä ja koulutti ammattiinsa.
Luonne/tavat/suhde muihin
Uuteen ideaan Sdamahje vastaa lähes poikkeuksetta nyreällä vastustuksella. Hänellä on hämmentävä tapa vaikuttaa ensin lannistuneelta ja hehkua vähän heti perään tarmoa. Jos asiaa kysyy häneltä, hän muistelee, kuinka nuorena kotikylästä lähtiessään kylänvanhin vakuutti hänessä olevan ainesta. Se muisto antaa hänelle sisua.
Vaistomaisesti Sdamahje pyrkii sovittelemaan ja kätkemään todelliset tunnereaktionsa. Osittain se juontaa inhimillisten kasvatusvanhempien odotuksista ja pettymyksistä omaa lasta korvaavaa haltialasta kohtaan. Vähintään kahden kulttuurin ymmärtämisen kääntöpuoli Sdamahjella on se, että hän usein koettaa keinotekoisesti ymmärtää kaikkia osapuolia. Hän erittelee taitavasti omia tunteitaan, muttei uskalla ilmaista niitä voimakkaasti tai aina edes selkeästi.
Sdamahjen parantajan ammattia auttaa kyky tarkkailla taka-alalla. Hän viihtyy yksinään myös seurassa. Hän kuuntelee myötäeläen ja lämmöllä. Tosin hän myös sisällään murehtii kuulemaansa. Odotellessaan tapaamista tai päätöstä hän ajankulukseen pelaa noppaa, mikä on myös huomaamaton tapa olla läsnä. Sitä monikaan ei tiedä, että hän pelissään kuvittelee silmäluvuista tuloksia väittelyille ja ennustuksille itse kehittelemänsä järjestelmän mukaisesti.
Sdamahje tekee jokaisen viiden vuoden jaksossa (siis viiden vuoden aikana) vaivalloisen matkan rannikoiden kautta. Siten hän jatkaa isänsä elämäntapaa. Mukanaan hän kuljettaa kahden päivän muonavarastoa, muuna aikana kalastaa ja metsästää. Satunnaisen matkaseuran kanssa hän lyöttäytyy mielellään, vaikka toisaalta pelkää mieltymystensä Yhokakjon jättämien pohdiskelujen ruotimisen kyllästyttävän muita liiaksi. Aamu-unettomat hetket hän käyttää matkoillaan kuulemiensa vanhojen tarinoiden kertaamiseen ja uusien keksimiseen. Hän tietää parannus- ja kirjoitustaidon lisäksi arvokkaaksi kyvyn kertoa tarinoita. Toimettomuuden hän kokee kiusalliseksi. Tällaisina tyhjinä hetkinä hän silloin tällöin sortuu ylivalmistelemaan tulevaa tai yliarvostelemaan mennyttä.
Haltia on sekä kiinnostunut ryhmätyöstä että taitava siinä. Hän kuitenkin on kärsimätön sille, mitä itse pitää saamattomuutena tai lyhytnäköisyytenä. Samaan aikaan, kun käyttäytyy rauhallisesti, hän saattaa patoutua sanomattomista sanoistaan. Kun mitta täyttyy, hän ilmaisee itsensä epätyypillisen värikkäästi. Hänellä on nimittäin uskomus, jonka mukaan työasiat ovat oikeutus poiketa sovittelevasta tyylistä. Hänelle on jopa jäänyt nuoruuden jäänteenä taipumus paineen alaisena valehdella päästäkseen eroon hankalasta tilanteesta.
Rotu: haltia
Ammatti parantaja
Ikä: 645 vuotta (ihmisiässä noin kolmikymppinen)
Pituus: 179 cm
Ulkonäkö / 1 (kasvonpiirteet)
Haltialla on kaidat, pitkänomaiset kasvot ja kyömynenä. Suipot korvat näkyvät selvästi.
Ulkonäkö / 2 (vaatetus)
Sdamahje käyttää toisinaan harmaata kaapua, toisinaan samanvärstä polvipituista tunikaa.
Tavallisesti Sdamahje pyrkii esiintymään vaatimattomassa asussa. Yksi hänelle tyypillisistä peitekäytöstavoista on väsyneenä sonnustautua erityisen huolitellusti peittääkseen siten huomionsa herpaantumisen.
Hänellä on kaksi merkkihuivia, joiden viestin omat heimolaiset ja läheiset ystävät ymmärtävät. Ruskea huivi tarkoittaa rauhallisia aikeita. Punaisen huivin tuleekin herättää huomiota ja valppautta. Erityisiä tilanteitta varten Sdamahjella on vielä perinteinen juhlatunika. Siinä on valkoisia symboleja tummalla pohjalla. Neuvottelutilanteessa vaalea villainen kauluri kertoo neutraalin tahdon osoittamisesta. Tutussa seurassa Sdamahje saattaa käyttää vaatteihin ripustettuja pikkueläinten luita koristeina.
Ulkonäkö/tavat (elekieli)
Ollessaan rentoutunut ja hyväntuulinen hänellä on kasvoillaan toispuoleinen hymy ja huvittunut pilke silmäkulmassa. Katseella hän ilmaisee suhtautumistaan; joko lempeällä tai ankaralla.
Levollisena hän nojautuu taaksepäin, innostuneena eteenpäin. Ikävystyneenä hän pitää käsiä ristissä rinnalla. Hermostuneena tai vihaisena hän pitääkin kädet selän takana. Jos Sdamahje on peloissaan, hän pitää kulmat päättäväisessä kurtussa. Vastenmielisyys saa hänet loihtimaan kasvoilleen välinpitämättömän ilmeen. Jos inhon kohde ei luovuta, hän ryhtyy tuijottamaan tätä tiukasti.
Menneisyys:
Sdamahjen vanhemmat asuivat muusta maailmasta eristyneessä haltiakylässä. Mutta he olivat luonteeltaan hyvin erilaisia: Äiti oli omistautunut paikallisten eläinten tutkimiselle, kun taas isä parantajana vaellellen pitkiä matkoja muille maille toteuttaen kutsumustaan magian alueella. Perhe kuitenkin tunnettiin kylässä hyvin. Sitten äidin huhuttiin paljastaneen kylän tärkeitä salaisuuksia ulkopuolelle. Osa kyläläisistä olisi muitta mutkitta karkoittanut Sdamahjen. Tämä kuitenkin päätettiin lähettää parantajamatkoiltaan palaavaa isäänsä vastaan.
Isän ja pojan reitit kulkivat vahingossa ristiin. Sdamahjen saattue joutui häviöön väijytyksessä, ja yksin harhailtuaan hän saapui lapsensa menettäneen ihmispariskunnan luo, joka adoptoi hänet. Sdamahje siis tuntee taustansa vuoksi hyvin sekä haltioiden että ihmisten kulttuuria. Aikuisena hän kohtasi jälleen äitinsä. Tämä eli kylästä karkotettuna suolla ja huolehti nevan eläinten hyvinvoinnista. Jonkin aikaa Sdamahje kuului erääseen seurueeseen, joka osoittautui hänelle riskiksi, koska joukolla oli kuningasvaltaa vastaan kapinallisia hankkeita. Kokenut parantajahaltia, Yhokakjo, poimi hänet tästä ympäristöstä ja koulutti ammattiinsa.
Luonne/tavat/suhde muihin
Uuteen ideaan Sdamahje vastaa lähes poikkeuksetta nyreällä vastustuksella. Hänellä on hämmentävä tapa vaikuttaa ensin lannistuneelta ja hehkua vähän heti perään tarmoa. Jos asiaa kysyy häneltä, hän muistelee, kuinka nuorena kotikylästä lähtiessään kylänvanhin vakuutti hänessä olevan ainesta. Se muisto antaa hänelle sisua.
Vaistomaisesti Sdamahje pyrkii sovittelemaan ja kätkemään todelliset tunnereaktionsa. Osittain se juontaa inhimillisten kasvatusvanhempien odotuksista ja pettymyksistä omaa lasta korvaavaa haltialasta kohtaan. Vähintään kahden kulttuurin ymmärtämisen kääntöpuoli Sdamahjella on se, että hän usein koettaa keinotekoisesti ymmärtää kaikkia osapuolia. Hän erittelee taitavasti omia tunteitaan, muttei uskalla ilmaista niitä voimakkaasti tai aina edes selkeästi.
Sdamahjen parantajan ammattia auttaa kyky tarkkailla taka-alalla. Hän viihtyy yksinään myös seurassa. Hän kuuntelee myötäeläen ja lämmöllä. Tosin hän myös sisällään murehtii kuulemaansa. Odotellessaan tapaamista tai päätöstä hän ajankulukseen pelaa noppaa, mikä on myös huomaamaton tapa olla läsnä. Sitä monikaan ei tiedä, että hän pelissään kuvittelee silmäluvuista tuloksia väittelyille ja ennustuksille itse kehittelemänsä järjestelmän mukaisesti.
Sdamahje tekee jokaisen viiden vuoden jaksossa (siis viiden vuoden aikana) vaivalloisen matkan rannikoiden kautta. Siten hän jatkaa isänsä elämäntapaa. Mukanaan hän kuljettaa kahden päivän muonavarastoa, muuna aikana kalastaa ja metsästää. Satunnaisen matkaseuran kanssa hän lyöttäytyy mielellään, vaikka toisaalta pelkää mieltymystensä Yhokakjon jättämien pohdiskelujen ruotimisen kyllästyttävän muita liiaksi. Aamu-unettomat hetket hän käyttää matkoillaan kuulemiensa vanhojen tarinoiden kertaamiseen ja uusien keksimiseen. Hän tietää parannus- ja kirjoitustaidon lisäksi arvokkaaksi kyvyn kertoa tarinoita. Toimettomuuden hän kokee kiusalliseksi. Tällaisina tyhjinä hetkinä hän silloin tällöin sortuu ylivalmistelemaan tulevaa tai yliarvostelemaan mennyttä.
Haltia on sekä kiinnostunut ryhmätyöstä että taitava siinä. Hän kuitenkin on kärsimätön sille, mitä itse pitää saamattomuutena tai lyhytnäköisyytenä. Samaan aikaan, kun käyttäytyy rauhallisesti, hän saattaa patoutua sanomattomista sanoistaan. Kun mitta täyttyy, hän ilmaisee itsensä epätyypillisen värikkäästi. Hänellä on nimittäin uskomus, jonka mukaan työasiat ovat oikeutus poiketa sovittelevasta tyylistä. Hänelle on jopa jäänyt nuoruuden jäänteenä taipumus paineen alaisena valehdella päästäkseen eroon hankalasta tilanteesta.