|
Post by Jutta on Jul 4, 2013 11:10:36 GMT 3
((Tämä peli on vapaa kaikille kiinnostuneille. Pelaan uudella hahmollani Amylla )) Kello oli noin kaksitoista yöllä. Sitä ei saattanut uskoa tuosta kesäisestä auringonpaisteesta, joka loisti koko taivaan yllä iltaruskon sävyttämänä. Valkoisia pilvenhattaroita ei näkynyt mailla halmeilla. Vain aurinko ja sen rinnalla häilyvä kuu koristivat kaunista taivaanrantaa ja loivat keskiyön tunnelmaa Marlowin metsäaukealle. Samanlainen sää oli jatkunut koko illan. Lämmin ja ehkä hieman tukahduttava ilma oli viilentynyt illan alkutuntien aikana, jonka ansiosta ilma oli raikas ja sitä oli helppo hengittää. Ilman tuoksu ympäristössä oli harmooninen. Se tuoksui metsäpoluille, metsän läpi virtaaville puroille, kivisille vuoristoille ja kukkivalle luonnolle - se tuoksui kaikelle sille, mistä Marlowin alue oli tullut tunnetuksi maailmalla ja jonka vuoksi monet jalankulkijat saattoivat taivaltaa pitkiäkin matkoja nähdäkseen tuon luonnonrikkauden silmmissään. Kesä näytti olevan kauneimillaan tuona kyseisenä yönä. Viimepäiväiset helteet olivat herättäneet viimeisimmätkin luontokappaleet talvihorroksistaan ja saaneet lehtipuiden valkoiset kukat puhkeamaan kukkaansa. Perhoset liihottelivat kukkaniittyjen yllä heinäsirkkojen sirkkuttaessa taustalla. Linnutkin lauloivat vielä viimeisiä laulujaan ennen yöpuulle vetäytymistään. Yö näytti lähes täydelliseltä Marlowin metsässä ja sen ympärisössä.. Mutta jokin saattoi olla muutumassa.. Metsän keskellä, puiden ympäröivällä alueella nuori nainen makasi maassa lähes tajuttomana. Verivana hänen perässään ei valehdellut hänen terveyden tilastaan - nainen oli haavoittunut ja tarvitsisi kiperästi apua selviytyäkseen hengissä. Haavat hänen kyljessään eivät näyttäneet tyrehtyvän naisen kädenpuristuksesta huolimatta. Kuin suuren petoeläimen aiheuttamat haavat olivat repineet naisen vaatekappaleita riekaleiksi ja sotkeneet naisen vaatteet kuin muutakin ympäristöä verenpunaisiin tahroihin. "..Mi-minä.. en taida selviytyä tästä.. Mutta ehkä näin.. onkin parempi.." Nainen kuiskasi värisevällä äänellään viimeiset sanansa ennen kuin menetti lopullisesti tajuntansa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 6, 2013 15:47:54 GMT 3
((Doh, pistänpäs nyt tänne sitten. Eka puolikas vuorosta käytännössä vain introa omaan hahmooni näköjään :I )) Vaikka yö olikin valoisa tuohon vuodenaikaan tuossa maanosasa, niin se oli eittämättä totta että silti useimmat eläjät nukkuivat tuohon aikaan, vain harvojen ollessa liikkeellä. Kaikki jotka liikkuivat tuohon aikaan ulkosalla tekivät sen syystä, jos ei muusta niin sitten siitä että olipahan ainakin nyt viileämpää kuin päivällä, kaikki kun eivät nyt pitäneet hirveästi kovin kuumasta. Trex olisi halunnut liikkua päivällä ja nauttia lämmöstä, mutta tiesi tasan tarkkaan ulkonäkönsä herättävän turhan paljon huomiota useimmissa piireissä, minkä takia hän usein lähti liikkeelle vasta hieman illemmalla ja nukkui päivät silloin kun hän matkasi maastossa, kuten nytkin. Trex oli suurkoboldi, liskomainen lohikäärmeelle etäistä sukua oleva kahdella jalalla kävelevä olento - useimmat suurkoboldit olivat serkkujensa tavallisten koboldien kanssa melko lyhyitä vaikka suurkoboldit olivatkin jonkun verran isompia, mutta Trex kuului suurkoboldien siihen varianttiin mistä nämä olivatkin saaneet 'suur' etuliitteen; Trex oli lähes kaksi metriä pitkä punainen lisko jonka käsiä, hartioita ja selkää 'koristivat' erinäiset törröttävät luupiikit, käsissä olevien kasvaessa siihen tyyliin että niistä luulisi olevan käyttöä ihan aseinakin. Koon lisäksi todella huomionarvoista olennossa oli erikoinen purppurahtava heltta joka reunusti tämän pitkää kaulaa ja päätä onnistuen aikaan saamaan suhteellisen vaikuttavan vaikutelman. Trexiä harmitti lievästi ettei hänellä ollut lajilleen tyypillisiä lohikäärmemäisiä sarvia, vain pään päällä oleva luuharja, mutta harvinainen heltta kyllä korvasi sen enimmäkseen - ja boonuksena ihmiset pystyivät paremmin tajuamaan hänen tunteensa siitä kuin keskiverto lajitoverinsa kohdalla, heltta kun liikkui vähän Trexin tunteiden mukaan. Kaksijalkainen lisko oli pukeutunut varta vasten räätälöityyn enimmäkseen mustaan vaatekappaleeseen vaikka siinä olikin etumuksessa koristellumpi sinipunainen osa. Vaatteet piti yleensä käytännössä räätälöidä yksilöllisesti jokaiselle suurkoboldille elleivät nämä halunneet käyttää kaapuja, mokomien luupiikit ja vastaavat kun olivat sen verta satunnaisia että jokainen tarvitsi melko yksilölliset vaatteet. Olivatpahan räätälit arvossaan noiden keskuudessa. Suurkoboldi harppoi metsänhalki suhteellisen rapeaa tahtia, aina silloin tällöin korjaten matkalaukkunsa asentoa kun se tuntui olevan hieman huonossa paikassa, tai pysähtyen kiroten vieraalla kielellä kun hännän huolimaton heilautus sattui osumaan puuhun mikä tietenkin tuntui vähän ikävältä joka kerta kun se sattui. Metsät olivat tyhmiä, oli tulivuoren sisässä kasvaneen olennon virallinen mielipide mokomiin puiden ja muun kasvuston peittämiin paikkoihin. Olento lipoi satunnaisesti ilmaa kielellään, tämän käytännössä korvatessa tämän hajuaistin - tulivuoressa asuvat liskot eivät juuri haistaneet mitään minkä takia näiden makuaisti oli sitten vastineeksi tarkempi, sillä kun pystyi maistelemaan ilmaa tarpeen vaatiessa eikä tarvinnut välittää niin suuresti höyryistä ja savuista mitä näiden elinympäristössä oli sangen runsaasti. Äkkiä hän pysähtyi: ilmassa maistui verta. Vahvasta ja pistävästä mausta oli hankala erehtyä ja Trex pysähtyi, alkaen etsiä katseellaan mahdollista lähdettä. Muutaman ilmanlipaisun jälkeen hän paikallisti suurinpiirteisen suunnan ja lähti sinne päin, havaiten pian maassa olevan verivanan - ja ilmassa alkoi tuntua jonkun makuakin. Ihmisen kai? Trex ei asiasta ihan varma ollut kiitos sen että ilmassa oli muutenkin paljon kaikenlaista ja veren maku oli ehkä vahvin kaikesta, mutta ihmisen läsnäolo vahvistui kun olento lopulta löysi verivanan pään missä ihmisnainen makasi tajuttomana. "<Hitto>", olento sihahti omalla kielellään huomaten tilanteen olevan melko paha vaikkei nyt tietenkään kovin hyvin ymmärtänyt ihmisten ruumiita - veren määrä ja haavojen ikävyys kuitenkin kertoivat punaiselle liskolle ihan tarpeeksi. Olento ei hukannut aikaa - hän nopeasti veti siteitä esiin laukustaan ja nosti naisen istuma-asentoon lähintä puuta vasten, alkaen sitten pikaisesti yrittää tyrehdyttää verenvuotoa sitomalla naisen haavat. Siitä huolimatta että olennolla oli sangen terävät ja isot kynnet oli tämä yllättävän huolellinen hommassa, varoen koskematta naisen ihoa kynsillään tietäen että ihmisillä tuntui olevan melko herkkä nahka. Jonkun verran tuo joutui repimään naisen vaatetta saadakseen siteet paremmin paikoilleen, mutta sille ei oikein voinut mitään. Kunhan nainen ei heräisi ja alkaisi panikoida näkiessään jonkin mikä oli käytännössä iso lisko yrittämässä sitoa tämän haavoja... ((Trexistä kuvaJoka kerta kun Trex ei puhu yleiskielellä niin pistän <> merkit siihen))
|
|
|
Post by Jutta on Jul 7, 2013 15:47:38 GMT 3
((Jee.. Kiva päästä taas pelailemaan )) Vakavasti loukkaantunut nainen näytti hieman kalpealta auttajansa käsivarsilla. Hänen hengityksensä kuullosti raskaalta, mutta ainakin hän hengitti ja näytti selviävänsä tästä tilanteesta, kunhan saisi levättyä tarpeeksi ja kerättyä voimia heräämistä varten. Haavat naisen kyljessä alkoivat tyrehtyä auttajansa laittamien siteiden myötä. Verenpunainen hehku saattoi kuitenkin hieman sotkea siteitä päällisin puolin, mutta suurempaa verenvuotoa ei ollut enään havaittavissa. Äkkiä naisen kasvoilta saattoi havaita heräämisen elkeitä. Silmänsä avannut neitokainen ei selvästikkään ollut vielä voimissaan eikä hän jaksanut liikuttaa päätään nojaamastaan puusta. Hänen katseensa näytti tyhjältä, mutta silti se kohdistui auttajaansa kohden hyvin arvioivasti. Nainen ei selvästikkään tunnistanut edessään ollutta outoa hahmoa, mutta silti hän ei tehnyt elettäkään paetakseen. "..Kiitos.." Haavoittunut nainen lausui tuolle näkemälleen hahmolle. Naisen olotilasta päätellen hän ei näyttänyt olevan vielä tolkuissaan ja näin olle hän ei saattanut ymmärtää olevansa unensijasta hereillä. Hetkeä myöhemmin nainen menettikin jälleen tajuntansa ja näytti yhtä avuttomalta kuin hetki sitten ennen herättyään. Nainen tulisi tarvitsemaan vielä lepoa.. Mutta onneksi hänen tilansa olisi jo paranemaan päin.. ((Laitan Amyn heräämään kunnolla seuraavalla pelivuorollani.. Silloin hänen reaktionsa hahmoasi kohtaan voikin olla hieman toisenlainen Voidaan olla joko paikoillaan ja odotella ajan kulumista tai sitten voit siirtää hahmoani tuosta metsän tiheästä pöheköistä toisaalle. kaikki käyvän minulle.. ))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 7, 2013 20:39:34 GMT 3
((Trexillä ei ole hajuakaan mihin Amya kannattaisi siirtää joten varmaan menee odotteluksi))
Ei kestänyt kauaakaan siitä kun naisen haavat oli sidottu, ja onneksi nainen ei herännyt kesken operaation. Suurkoboldi oli asiaan ihan tyytyväinen ja alkoi jo miettiä miten edetä kun äkkiä huomasi että nainen alkoi vähän heräillä. Trex vetäytyikin askeleen taaemmas seuratakseen toisen reaktioita pienen välimatkan päästä, myös vähän helpottaakseen toisen ensireaktiota - jos iso lisko ei ollut aivan ensimmäinen näky mikä osui silmään niin ehkä ei tulisi pienoista paniikkia. Naisesta näki selvästi että tämä ei ollut vielä oikein kunnossa, katse näytti vähän sumealta eikä Trex uskonut että tämä oikein edes tajusi mitä näki vaikka suurinpiirtein tuijottikin ison liskon suuntaan. "Lepää", Trex kehoitti vähän oudolla liskonäänellään ja nainen näyttikin pian taas sulkevan silmänsä ja palaten joko uneen tai tajuttomuuteen, lisko ei ollut siitä varma. Trex ei ollut ihan varma miten tuosta olisi kannattanut edetä, mutta mieleen tuli että olisi varmaan ihan hyvä varmistaa että nainen pysyi lämpimänä? Lisko kokeili varovaisesti naisen otsaa kämmenselällään ja totesi että kokeilu taisi olla vähän hyödytön, hän kun ei tiennyt ollenkaan kuinka lämmin toisen olisi pitänyt olla. "<Ei lisälämmöstä kai haittaakaan voi olla>", lisko kuitenkin mutisi ja alkoi etsiskellä palavaa materiaalia aukealta, keräten naisen lähelle pienen nuotion.
Vähän aikaa tuo joutui iskemään tuluksillaan ennen kuin sai mokoman irronneista oksista ja hieman parista puusta raavitusta kaarnasta kasatun pienen nuotion syttymään, mutta kaippa se oli vaivan arvoinen. Saatuaan urakan hoidettua Trex istahti maahan jalat ristissä nuotion toiselle puolelle, vastapäätä loukkaantunutta naista. Olento kuulosteli hetken kuuluiko jostakin mitään satunnaisten petojen ääniä tai vastaavaa, mutta ei kuullut muuta kuin jossakin kaukaisuudessa ulvovan susilauman. Ei mitään välitöntä vaaraa. Olento päätyikin pieneen meditaatioon siinä sitten odotellessa että nainen heräisi kun lisko oli melko lailla päässyt ilmiselvien apukeinojen loppuun. Olento tunnusteli varovaisesti käsissään olevia kultaisia renkaita, varsinkin niihin uurrettuja lähes huomaamattomia kuvioita mutta ei saanut vastausta herraltaan, kuten epäilikin. Tämä nukkui eikä muinaisen olennon viisaus olisi nyt apuna. Piti vain odotella että nainen heräisi, lisko tuumi ja lipaisi ilmaa, maistellen yön hajuja.
|
|
|
Post by Jutta on Jul 9, 2013 10:54:58 GMT 3
Iltahämärä alkoi laskeutua metsän ylle. Oli kulunut jo muutamia tunteja siitä, kun Amy - tuo tajuttomana istuva neitokainen oli viimeksi avannut silmänsä ja menettänyt jälleen tajuntansa voimiensa huventuessa. Päälisinpuolin Amyn terveydentilassa ei näyttänyt tapahtuneen minkäänlaista muutosta. Neitokainen näytti lopen uupuneelta istuessaan kipinöivän nuotion äärellä siteiden hieman punertaessa hänen kyljessään.. Mutta kuten toivoa saattoi, oli Amyn terveydentila parempi kuin miltä se saattoi päälisinpuolin näyttää.. Aikaa saattoi kulua vielä muutamia minuutteja, ennen kuin nuotion äärellä vallitseva hiljaisuus olisi rikkoutumassa. Aurinko, joka oli jo hiipumaisillaan metsän yltä oli vielä havaittavissa taivaanrannalta, mutta pian se katoaisi vuoristojen taakse ja pimeys laskeutuisi Marlowin metsän ylle. Pimeys ei kestäisi kauankaan tällaisena vuodenaikana, mutta se hetki saattoi houkutella metsässä asustavia yöeläimiä lähtemään liikkeelle ja se saattoi tuoda omanlaiset ongelmansa metsässä harhaileville ulkopuolisille.. Mutta onneksi tuo hetki ei ollut vielä ajankohtainen.. Ja kukaties minkäänlaista vaaraa ei olisi havaittavissa tänä yönä metsän siimeksessä.. Mutta äkkiä Amyn kasvoilta saattoi jälleen huomata heräämisen elkeitä. Silmänsä avannut neitokainen näytti jo selvästi paremmin voivalta katsellessaan hämmentyneen oloisena ympärilleen ja silmäiltyään kyljessä olleita siteitään merkityksellisesti. Hän ei selvästikkään muistanut illan tapahtumista paljoakaan.. Miksi hän oli tässä metsässä? Miksi hänellä oli nämä haavat kehossaan? Ja kuka oli tyrehdyttänyt ne hänen puolestaan? Kysymyksiä kysymyksien jälkeen, mutta vastauksia ei vielä minkäänlaisia.. Oliko hän vain unohtanut kaiken haavoittumisensa yhteydessä vai oliko hänen tilanteeseen jokin muu selitys? Kaikenkaikkiaan tilanne tuntui hieman sekavalta ja kivut hänen kyljessään eivät antaneet rauhaa hänen ajatuksillensa.. Epätietoisuus tuntui pelottavan häntä enemmän kuin se, mitä hänellä saattaisi olla vielä vastassa nuotion läheisyydessä ja sen ympäristössä.. Mutta pianhan tuo selviäisi, jos hän nousisi paikaltaan tutkimaan paikkoja.. Ja niin hän tekisikin, jotta saisi ajatuksillensa vastauksia.. Varovasti Amy päätti nousta istumansa puunjuurelta seisomaan. Käsiensä turvin neitokainen piti viereisestä puusta tukea pystyäkseen paikoillaan ja katsellakseen ympärilleen ilman kaatumisen mahdollisuutta. Hänen ensimmäinen huomionsa nousemisen yhteydessä oli nuotio ja siitä kohdistuva lämpö - Kuka olisi voinut virittää tämän nuotion metsän keskelle ja miksi hän itse oli tämän nuotion äärellä? Amy ei voinut aavistaa vielä, että hänen etsimänsä vastaus olisi lähempänä kuin hän saattoi arvata.. Mutta pian tuo nuotion läheisyydessä oleva olentokin tajuaisi sen, että Amyn harhaileva katse oli kohdistanut hänet ja kuinka neitokainen reagoisi tämän läsnäolosta. "..AARRG.. M-mikä sinä.. k-kuka sinä oikein olet?.. O-oletko tämän metsän asukkaita..? Amy huudahti kauhusta ja oli menettää otteensa pitelemästään puusta. Tuo outo, kookas hahmo näytti selvästi pelottavan neitokaista ja hänen silmänsä kiiluivat kauhusta kankeina olentoa katsellessa. Hän ei ymmärtänyt, miksi olento oli hänen seurassaan.. Eikä hän saattanut ymmärtää, että juuri tuo olento oli pelastanut hänet hädän hetkellä.. Mutta ehkä tilanne rauhoittuisi, jos neitokainen saisi kuulla olennon tarinan tapahtuneista ja siitä, mikä mahtoi olla hänen läsnäolonsa syy Amyn seurassa. "..M-mitä sinä oikein tahdot minusta?.. O-oletko tullut ryöstämään minut? Rahaa minulla ei ole, sillä olen köyhä kuin kirkonrotta.. M-mutta jos koruni vain kelpaavat sinulle, niin ota ne.. M-muutakaan minulla ei ole.." Amy ehti huudahtaa vielä ennen kuin saisi mahdollisia vastauksia ollennolta ja äkkiä hän alkoi irroittamaan korvissaan roikkuvia korvakorujaan, jotta voisi ojentaa ne tuolle näkemälleen hahmolle. Amy tiesi korvakorujensa olevan aitoa kultaa ja ehkä kiinnostavan toista, jos hänen aikeinaan olisi ollut ryöstää loukkaantunut neitokainen. Myös Amyn vasemmassa nimettömässä oleva sormus näytti olevan kullasta valettua, mutta sitä neitokainen ei ollut selvästikkään tarjoamassa näkemälleen olenolle, vaikka tiesikin tuon olevan arvokkaampi kuin miltä se näytti.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 9, 2013 13:59:02 GMT 3
Nainen ei tuntunut ottavan herätäkseen Trex huomasi hieman huolissaan, tietämättä olisiko sittenkin pitänyt yrittää kantaa naista sivistyksen pariin tai jotain - tosin silloin ihmiset olisivat varmaan olettaneet hänen tehneen haavat, eikä suurkoboldia hirveästi innostanut olla jahdin kohteena vaikka se tarkoittaisikin sitä että nainen pääsisi parempaan hoitoon. Lisko vain joutui tyytymään odotteluun - ja sitä näköjään sitten olikin. Ensimmäisen tunnin jälkeen Trex kävi hakemassa hieman vettä ja keitti sen, tehden hieman lihamuhennosta itselleen, kai ehkä toivoen että ruuan tuoksu herättäisi naisen. Eihän siinä nyt niin tietenkään käynyt, mutta sehän olisikin ollut liian helppoa. Trex kyllä enimmäkseen pysytteli vain vahtimassa ja valmiina, mutta paikallaan oleminen yöllä johti lopulta vain yhteen lopputulokseen: lopulta iso lisko torkahti nuokuttuaan vähän aikaa. Sentään tuo oli melko vasta lisännyt puita nuotioon niin se pysyi vielä aika kauankin lämpimänä, mutta oli tuo jo vähän aikaa ollut nukahtaneena kun nainen alkoi lopulta heräillä.
Onnellisesti nukkuva lisko heräsi yllättyneen rääkäisyn kera kun nainen huusi kauhuissaan nähdessään Trexin, tämän heltta rävähti niin auki kuin pystyi ja itse liskokin pomppasi pystyyn istuma-asennosta johon tuo oli nukahtanut. "Zaah", lisko äännähti epämääräisesti tajutessaan kuinka peloissaan nainen tuntui olevan. Trexin heltta laskostui hieman pienempään tilaan ja tämä teki parhaansa mukaan torjuvia eleitä käsillään kun nainen yritti tarjota korujaan vastineeksi vapaudesta tai jotain (vähän torkahtamisesta vielä pöpperöisenä Trex ei ihan täysin ymmärtänyt mistä oli kyse). "Minä vain näin sinut loukkaantuneena. Sidoin haavasi ja jäin paikalle kun en parempaakaan keksinyt", lisko sanoi rauhoittelevalla äänensävyllä ja yritti parhaansa mukaan näyttämään mahdollisimman luotettavalta, varoen visusti näyttelemättä hampaitaan ja yrittäen pitää heltankin mahdollisimman matalana. Tuo lipaisi ilmaa kielellään vaistomaisesti pienen hermostuneisuuden johdosta ja hoksasi sitten että ehkä olisi parempi pitää sekin sisällä, antaa mahdollisimma 'normaali' vaikutelma. "Matkasin tämän metsän läpi kun huomasin verivanan - seurasin sitä ja löysin sinut sen päästä. Onko sinulla mitään muistikuvaa mitä tapahtui?", lisko kysyi, yrittäen saada naisen ajatuksen hieman turvallisemmille raiteille. "Voit kutsua minua Trexiksi - se ei ole koko nimeni, mutta epäilen ettet osaisi edes ääntää koko nimeäni", lisko esittäytyi ja teki pienen kumarruksen.
|
|
|
Post by Jutta on Jul 15, 2013 21:19:39 GMT 3
Amyn sydän löi tuhatta ja sataa. Tuo outo olento hänen edessään ei näyttänyt aivan tavalliselta jalankulkijalta ja sen saattoi huomata jo kauempaakin.. Olennon kasvot olivat kuin matelijalla, Hänen kielensä luikerteli kuin sammakolla - ja hänen helttansa liikkui yhtä ailahtelevasti kuin hänen tunteensa.. Kaiken kaikkiaan tuo olento näytti hieman uhkaavalta luupiikkien – ja kynsiensä ansiosta, mutta silti tuo ei tehnyt elettäkään hyökätäkseen Amyn kimppuun. Sen sijaan olento puhui hänelle.. Kertoi oman tarinansa tapahtuneista ja yritti parhaansa mukaan rauhoitella neitokaista. ”..S-sinäkö sidoit haavani.. ja jäit odottamaan, että elpyisin? ”Amy kysyi tuolta näkemältään olennolta hämmentyneen oloisena. Hänellä ei selvästikään ollut muistikuvaa tuosta olennon kertomasta tapahtumasta ja se sai neitokaisen näyttämään hieman alakuloiselta.. Puhuisiko olento hänelle totta? Miksi tuo olento oli halunnut auttaa häntä? Kuka tai mikä oli saanut hänen haavoittumaan näin pahasti? Jos se ei ollut tuo olento, niin kuka sitten? Varovasti Amy päätti istuutua takaisin nuotion äärelle miettiäkseen tämänpäiväisiä tapahtumia tarkemmin. Ajatuksien myötä hän alkoikin muistamaan miksi oli saapunut tähän metsään aikaisin aamulla ja kuinka hän oli saanut aikansa kulumaan päivän aikana.. Mutta siihen hänen muistikuvansa tuntuivat jäävänkin jättäen pois suurempia aukkoja illan tapahtumista ennen haavoittumista ja sen aikana.. Mutta jostain kumman syystä kuitenkin tuo olento Amyn edessä alkoi muistua hänen mieleensä.. Aivan kuin hän olisi nähnyt tuon olennon joskus aikaisemminkin, mutta minkäänlaista selvää muistikuvaa ei tuntunut ilmenevän hänen mieleensä. Ehkä olento olikin puhunut totta ja auttanut häntä elpymään haavoittumisen jälkeen.. Niin kai hänen olisi uskottava ja otettava vastaan tuo kohtelu, jonka oli syystä tai toisesta saanut vastaan tuolta tapaamaltaan muukalaiselta.. Olennon kysyessä Amylta, muistaisiko hän tämän illan tapahtumista mitään, näytti tämä jo hieman huojentuneemmalta laittaessaan kultaisia korvakorujaan takaisin korviinsa. Olennon vielä esittäytyessä hänelle pienen kumarruksensa kera alkoi neitokainenkin jo rohkaistua uuden tuttavuutensa seurassa eikä hänessä ollut havaittavissa enää pelon elkeitä. ”.. Nimeni on Amy.. Saavuin tänne metsään jo aikaisin tänä aamuna ja olen viettänyt päivän piirustuslehtiöni parissa. Olen taiteilija – Piirrän ja maalaan tauluja ja myyn niitä eteenpäin ansaitakseni elantoni.. Silloin tällöin inspiraationi katoaa ja minun on matkustettava pois kotiseuduiltani löytääkseni sen uudelleen..” Amy aloitti, mutta jatkoi pian pidettyään ensin pienen hengähdystauon. ”.. Minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa tämän illan tapahtumasta.. Muistan vain kuulleeni jotain ääntä selkäni takaa ja joutuvani hyökkäyksen kohteeksi.. En tiedä oliko kyseessä metsän eläin tai jokin muu elävä olento, jonka terävistä kynsistä sain nämä verta vuotavat haavat kylkeeni, mutta selvästikään tuo ei pitänyt läsnäolostani.. Ehkä olin vain väärässä paikassa väärään aikaan.. Tai sitten minä olin tuolle olennolle jollaintapaan häiriöksi..” Hetkeksi Amy jäi vain katselemaan tuota edessään loimuavaa nuotiota. Hänen katseestaan näki, kuinka hän pohdiskeli monia ajatuksia mielessään, mutta syystä tai toisesta hän ei joko kehdannut taikka saanut sanottua niitä ääneen. ”.. Trex.. M-minä taidan olla sinulle anteeksi pyynnön velkaa.. Taisin hieman ylireagoida nähdessäni sinut äsken. Sinä vain.. et näytä täkäläiseltä jalankulkijalta ja sait minun henkeni hieman salpaantumaan.. Mutta kiitos siitä, että huolehdit minusta etkä jättänyt minua heitteille.. Ilman sinua, minua ei ehkä enää olisi..” Amy sai viimein sanottua ajatuksiensa lävitse ja hymyili hieman toiselle kiitoksensa osoituksena. ”..Onko jotain, millä voisin korvata vaivannäkösi? Rahaa minulla ei ole, mutta piirustuslehtiöitä ja hiilikyniä minulla on senkin edestä.. Tarvitsisitko kartan tästä metsästä tai kuvan jostain näkemästäsi asiasta? Minulla on merkityksellisen hyvä kuvamuisti, joka takaisi lähestulkoon täydellisen lopputuloksen..” Amy kysyi yllättäen tuolta seurassaan olleelta olennolta samalla kun vilkuili ympäriinsä. Selvästi neitokainen oli etsinyt silmillään jotain, mutta vaikutti pian löytäneenkin etsimänsä lopettaessaan vilkuilemisen ja keskittyessään taas Trexiin. Amyn reppu, jossa neitokainen kantoi matkatavaroitaan, näytti lojuneen hieman syrjemmällä nuotiosta verivanan läheisyydessä. Selvästikin Amy oli tiputtanut tuon haavoittumisen yhteydessä ja oli säikähtänyt hukanneensa sen, mutta huojentui huomatessaan omaituunsensa ollessa tallessa. (( Minulla ei ole minkäänlaista "tarkkaa" haavoittumisen syytä keksittynä Amylle. Jos sinulla on joitain ajatuksia mielessäsi ja jotka haluat jollain tapaan myös liittää Amyn kohtalokkaaseen haavoittumiseen, niin ideat ovat tervetulleita. Muussa tapauksessa voimme jättää Amyn haavoittumisen sivummalle ja kuvitella jonkun karhun tms. eläimen hyökänneen hänen kimppuunsa, jolla ei olisi sitten minkäänlaista osaa tai arpaa tässä pelissä ))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 16, 2013 18:10:47 GMT 3
((eipä ole itselläkään ideaa, mutta Trex heittää arvauksia))
Trex nyökkäsi vastaukseksi naisen kysymykselle ja istahti jälleen maahan, kai tausta-ajatuksena se että istuallaan tuo näyttäisi pienemmältä ja täten vähemmän uhkaavalta, ihmistä suurempi lisko kun oli harvoin mitään sellaista mihin ihmiset suhtautuivat rentoutuneesti. Trex odotteli kaikessa rauhassa että nainen toipuisi ensi järkytyksestään ennen kuin esittäytyi kunnolla, nyökäten sitten kun kuuli naisenkin nimen. "Mukava tavata, Amy", olento totesi naisen vetäessä hetken henkeä. Trex ei tosiaankaan ollut minkäänsortin taiteilija tai niistä paljoa muutenkaan ymmärtävä, ei ainakaan ihmistaiteesta, joten kaikki mitä nainen kertoi siitä mitä teki oli ehkä vähän hepreaa tuolle. Yritti tuo silti kohteliaana kuunnella sanomatta suoraan ettei ehkä nyt ihan ymmärtänyt kaikkea mistä puhuttiin, tuo vain nyökkäili hieman merkkinä siitä että kuunteli. Siihen tuolla nyt sentään oli vähän enemmän kiinnostusta kun nainen vastasi kysymykseen kuinka paljon oikein muisti tapahtumista, vaikka valitettavasti se olikin loppujen lopuksi ilmeisesti melko vähän. "Ne haavat kyllä näyttivät sellaisilta kuin jokin villipeto olisi aiheuttanut ne", Trex arveli, mutta epäröi sitten hetken. "Tosin, jos jokin villipeto olisi käynyt kimppuusi... se tuskin olisi jättänyt sitä siihen. Mutten kyllä oikein tiedä minkälainen asekaan olisi aiheuttanut nuo vammat", lisko mietti ääneen, vilkuillen hieman ympärilleen metsässä ikäänkuin olisi mahdollista että jostakin yhtäkkiä hyppäisi esiin mystinen hyökkääjä. "Tai sitten se oli vielä lähellä kun saavuin paikalle ja pelästyi - useimmat villi eläimet kohdatessaan tuntemattoman, mitä minä olisin niille, pakenevat", Trex lopulta totesi kohauttaen olkiaan, näytti kuitenkin aika selvältä että oli syyllinen ollut mikä tahansa, niin se oli jo kaukana poissa. Suurkoboldi oli loppujen lopuksi aika tarkkasilmäinen ja -korvainen ja uskoi että olisi huomannut jos joku tai jotain olisi oleskellut lähistöllä sillä aikaa kun Amy oli ollut vielä toipumassa. Luultavasti.
"Ei sinun tarvitse nyt anteeksipyydellä - täkäläiset ihmiset tuppaavat muutenkin hermostumaan nähdessään minut, tiedän kyllä tasan tarkkaan miksi", iso lisko totesi ja kommenttiaan vähän korostaakseen irvisti vähän näyttääkseen terävää purukalustoaan. "Jotkut joihin olen törmännyt ovat luulleet minua vain älykkääksi pedoksi tai vastaavaksi", tuo vielä totesi mutta ei vaikuttanut kuitenkaan nyt ihan niin surkealta asian vuoksi, tuo tuntui suhtautuvan koko asiaan suhteellisen rennosti. Eipä asialle oikein mitään voinut joten paras mitä tuo pystyi tekemään oli vain todistaa luulot vääriksi. "En kyllä tarvitse oikein mitään", Trex totesi, seuraten katseellaan kun nainen haki laukkuaan uudemman kerran, ennen kuin äkkiä tuntui äkkäävän jotain. "Tosin... minun olisi helpompaa käydä asutummilla seuduilla jos joku ihminen tai vastaava on mukana, ja lähellä on yksi kaupunki jossa minun pitäisi käydä. Ja siteesi pitäisi varmaan vaihtaa", lisko kuitenkin löysi jotakin vastapalvelusta mitä nainen voisi tehdä, kiinnittäen kuitenkin pian huomionsa siihen tosiasiaan että naisen siteet olivat aika punaiset vaikka verenvuoto olikin tyrehtynyt jo aikaa sitten. "Ei ole terveellistä pitää märkiä siteitä liian kauaa", tuo totesi ja otti laukustaan esiin siteitä, vilkaisten sitten naisen suuntaan. "Haluatko tehdä itse vai autanko...?", lisko kysyi, katsoen naista kysyvästi samalla kun piteli siteitä.
|
|