vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on Jul 3, 2013 20:17:55 GMT 3
Myöhäistalvi
Aikaisin aamulla, auringon kivutessa ylös taivaalle hitaanlaisesti kiirettä pitämättä, Rautaturkki-klaanin mahdollinen tuleva johtajatar oli suunnannut ratsunsa kanssa Lureindosin porttien läpi kaupungin maiden metsikköön. Siellä hän sai olla rauhassa, keskittyä siihen missä oli hyvä ja metsästää mitä ikinä halusikaan, kokeilla rajojaan niin pitkälle kuin halusi. Hän oli jättänyt Wararrowin suojaisaan paikkaan odottelemaan, kun hän itse oli lähtenyt jäljittämään ilmeisestikin jäljistä päätellen suursarveikasta. Tummaihoinen nainen oli pukeutunut, kuten yleensäkin, valkoisesta Silosin turkista tehtyyn pukuunsa, mikä antoi hänen maastoutua hyvin lumiseen maastoon ettei häntä löytänyt jos hän ei halunnut. Lisäksi se oli hyvin lämmin, pitäen hänet kuivilla ja poissa kylmyydestä, kun hän veti pipomaisen huppunsa päähänsä sen peittäen hänet kasvonsa ja tulenpunaiset hiuksensa. Käsissään hänellä oli löysästi jännitetty puinenjousi ja nuoli valmiina, astellen lumessa lumikenkien avulla varovaisen vaanivasti.
Kuusien välistä nainen näki jäljittämänsä suursarveikkaan pienellä aukiolla. Se oli järsimässä puunkuorta, kuopien samalla maata ja terävöittäen sarviaan. Suursarveikkaan olivat hieman kuin peuroja, mutta niiden sarvet olivat pidemmät ja vahvemmat, sekä niiden valkoisella, karhealla turkilla oli harmaita täpliä. Asettuen paremmin Alexa kohotti aseensa, vetäen nuolta jousella korvaansa asti. Tummanruskeat silmät tiiviisti kohteessa. Tästä tulisi varma ja puhdas osuma. Nyt, rauhallisesti...
|
|
|
Post by fangy on Jul 3, 2013 20:45:41 GMT 3
Sama auringon valo, joka oli kenties herättänyt mahdolliset innokkaat metsästäjät aikaisin metsiin samoilemaan, valaisi jo aikaisemmin lähtenyttä kulkijaa.
Mies, ei ollenkaan lumisilta seuduilta, asteli eteenpäin tiellä. Tietä ei ole käytetty pariin päivään joten hänen piti mennä hieman tuntumalla eteenpäin kohti kauniita seutuja. Tämähän on kuin tarinoista, tuo yli kolmekymmentä kesää nähnyt mies mietti, samalla kun painoi uskollista ja maailmaa nähnyttä peikonnahka-takkiaan itseään vasten. Toki hänellä oli myös erityisten kettujen nahoista tehty viitta yllään, sekä vihreä puoliviittakin alla, mutta pitkän takin alla olevien karkeiden kangashousujen ja raskaiden saappaiden alla piilottelevat matkaajan jalat kihelmöivät. Vaikka hän on totutennut itseään kylmyyteen jo kuukauden erilaisissa kylissä, hän ei saannut ikuista kylmyyttä pois jaloistaan.
Karskit kädet nostivat repun sivutaskusta pienen leilin ja hän otti siitä siemauksen sänkisillä kasvoillaan oleville huulilleen. Tuo hunajaviini jota oli jatkettu kotipolttoisella toi hieman lämpöä lisää miehen kehoon. Hassua että tuo monien pitämä syntinen juoma piti tätä yhtä oman elämänsä puoli-syntistä elossa.
Saatuaan leilin takaisin reppuunsa, hän jatkoi kävelyään, leputtaen toista kättään vyöllään. Vyöllä lepäili lyhyt rautainen miekka kulunneen kahvan kanssa sekä kaunis, tosin hieman viitan alla piilottelevan tikarin, kuin hopeata. Korutkin helisivät tuon miehen kaulalla, samalla kun oudon siniruskeat silmät, kuin villin ja voimakkaan katseen omaavat tuijottajat tähyilivät ympärille.
Lumi narskuen, hän eteni eteenpäin, hänen katsellen taukoamatta ympärilleen. Hän oli ollut valppaana siitä asti kun jotakin outoa ja samalla tutun oloista oli tapahtunut viimeisimmässä kylässä. Saipahan sekava tukkainen mies pari erikosta kynttä laukkuunsa, huhmareen ja muiden ainesten pariiin. Samassa hän astui ison oksan päälle. Vaikka lumi hädin tuskin peitti tuota oksaa, komea ja kaikuva rusahdus poukkoli ympäriinsä. Mies säikähti sitä ja valpastui. Huokaisten ja naurahtaen itselleen, hän jatkoi matkaansa eteenpäin. Hän oli varma että oli näkevinään jotakin vuoren juurella, kuin rakennuksia aamuauringossa? Tekikö silmät tepposensa tässä kauniissa maailmassa, mutta kylmässä ja yksinäisessä sellaisessa?
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on Jul 3, 2013 21:09:47 GMT 3
Jossakin oksan napsahdus valpastutti niin Alexan kuin suursarveikkaan, molempien vilkaisten äänen suuntaan. Mutta kun heti ei kuulunut mitään enempää, tai tapahtunut, kaksikko päätteli että he voisivat palata takai- Syvä naurahdus oli se viimeinen tikki, mikä pelästytti peuraeläimen pakoon, Alexan kiroten ja laskien jousensa alas. Se olisi ollut niin helppo kohde! Perk- Hemmetti vieköön, kuka siellä mölysi!? Kaikki tiesivät että metsikössä piti olla hiljaa koska muutkin metsästivät täällä!
Yhä sättien Alexa nousi paikaltaan, laitti nuolen viinikoteloonsa ja jouset selkäänsä, ottaen oman mustan miekkansa valkoisesta nahasta tehdystä tupestaan. Hän useinmiten saattoi menettää malttinsa kahdesta asiasta; Kun hänen syntyperää epäiltiin tai metsästystä häirittiin. "Oi!" naikkonen ärähti tehden tietä äänen suuntaan miekka valmiina. "Mikä ihme sinua riivaa että pitää pelästyttää jokahemmetiniki-- nen...." Tämä ihminen ei ollut Pohjolaisia, Alexan tuijottaen toista hyvinkin yllättyneenä hetken vihastus täysin muualla. "Kuka sinä olet?" hän kysyi yhä epäuskoisena nähdessään toisen.
|
|
|
Post by fangy on Jul 3, 2013 21:23:27 GMT 3
Mies värähti kun erehtyi seisomaan toviksi paikoilleen, vaikka hän oli näkevinään vilauksen jostakin kauniista otuksesta. Hän ei ollut varma tämän maailman kolkan otuksista. Hänellä ei ollut huppua päässään, sillä hän tahtoi ihastella liikkuessaan maisemia ja kuullostella, vaikka päätä paleli aivan kamalasti.
Mikäs se oli? Mies katsoi sivuun ja huomasi että joku lähestyi uhkaavasti. Kuka oli tuo äkäiseltä vaikuttava henkilö, sitä mies ei tiennyt mutta tuo huppupää ei tahtoisi antaa kehuja tuolla mustanpuhuvalla terällään. " Anteeksi ", mies sanoi ja nosti kätensä eteen, paljastaen että kädet olivat tyhjät ja hän oli vaaraton vielä. Hän yritti katsella toista huppuun mutta siitä ei tullut mitään. " Olen Timli, Lännestä ", hän sanoi värähtäen, sekä kylmästä ja pelosta, " Olen matkalla Lo.... ", hän yritti muistella nimeä, " Lorada? Lolololda? Eikun, ääh... Lo... Lo....Lore..... Loreido? Joo, se se oli, Loreidoon. Mutta jotenkin aavistan että tämä ei ole oikea suunta ", hän sanoi vilkaisten terää ja henkilöä.
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on Jul 3, 2013 21:37:06 GMT 3
Todellakin, se hän oli heti huomannut että Pohjoisen ihmisiä toinen ei ollut. Varustuskin oli aivan muuta kuin mitä täällä käytettiin, sekä murrekin sen kertoi kuten ulkonäkö. Pohjoisen ihmiset olivat kalpeita, vahvoja ja sietivät hyvin kylmää. Sekä miehet usein kasvattivat pitkät rastat että parran pitääkseen kasvonsa lämpiminä. Lisäksi tämän miehen asenne ei ollut yhtään kukkoileva tai valmis haasteeseen, minkä jonkun muun paikallisen mielestä Alexa suorastaan heitti päin naamaa astelemalla esiin miekka esillä ja kärkäästi kieltään käyttäen. Eikä toinen osannut lausua Alexan kotikaupungin nimeä oikein, naisen nauraessa olkapäät täristen kohti taivasta yhtään estelemättä itseään. Miekka löysi tiensä takaisin tuppeen, ja naikkonen riisui viimeinkin hupun kasvoiltaan, paljastaen soikeat kasvonsa. Lyhyet, olkapäihin ylettyvät punaiset hiukset liukuivat paikalleen kuin myös niiden seassa olevat pitkät, alaselkään ylettyvät hiuspalmikot.
Hymyillen yhä huvittuneena, sekä hyväntahtoisena, nainen totesi toiselle: "Se on Lureindos, soturienmekka. Ja olet väärässä, olet juuri oikeassa suunnassa." Ja tästä mukavan yllättävästä käänteestä mielensä nostaneena naikkonen käänsi toiselle selkänsä, heilauttaen kädellään toista seuraamaan. "Olen Alexa, Bragoltûrin tytär. Tule, vien sinut kaupunkiin. Mitä muuten aiot tehdä siellä, jos saan kysyä?" nainen puhui ystävälliseen sävyyn tehdessään tietä korkeassa lumihangessa lumikengillään läpi tiheiden kuusien.
|
|
|
Post by fangy on Jul 3, 2013 21:53:47 GMT 3
Mies huolestui ettei vain sanonnut jotakin rumaa sanaa, sillä täällä päin oli omituisia murteita ja sanastoa. Hän miettikin pakoa, kunnes Timlin leuka putosi. Henkilö olikin nainen ja mies ei voinnut muuta kuin katsella toista silmiin, sitten kun tilanne rauhouttui ja nainen sai naurettua ja kerrottua asian, mies uskalsi vilkaista naista kuin... noh, kuin mies.
" Alexa... ", Timli kuiskasi ja nyökkäsi, tarpoen eteenpäin saappaat nitisten, vaikka kinokset olivat välillä korkeat. Hänellä oli pitkät jalat, onneksi, kuin suokävelijöillä, kuten se vanha sanonta sanoi. Nainen esitti melko suoran kysymyksen, mutta ei osannut vältellä eikä kierellä. " Noh, kenties töitä ", mies sanoi ja raapi päätään, " Onnenonkija kuten se yksi täkäläinen murre-sana kuullui käännettynä. Osaan hieman takoa ja muutakin, lisäksi- ", sitten hän mietti. Ei, hän ei sanoisi toista ammattiaan, vaikka mikä olisi, se voisi tietää ongelmia, " Noh, kaipa osaan häätää rottia pois nurkista. Ellen laula niitä pois. "
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on Jul 3, 2013 22:18:02 GMT 3
Alexa nyökkäsi mietteissään, kyykistyen ja väistäen päänsä korkuudella olevaa oksaa, kulkien sen ali. "Meillä kyllä sepät ovat haluttuja. Aina tarvitaan uusia välineitä tai on jotain korjattavaa. Rottia nyt ei paljon ole kylmyyden takia. Mutta etköhän löydä jotakin sopivaa, jos kerran näin kauas tulit." Punapää virnisti toiselle olkansa yli, tehden varovasti tietään alaspäin jyrkkää mäkeä. "Osaat varmaan myös metsästää? Täälläpäin taistelu- ja metsästyskyvyt ovat arvostettuja, joten jos ura ei urkene alasia hakatessa niin eiköhän metsästäessä. Tosin..." Vilkaisu mieheen. "Sinua täytyy ilmeisesti opettaa täkälaisille tavoille. Noissa vaatteissa saaliin on turhan helppo nähdä sinut, ja ne eivät ehkä ole kovinkaan lämpimät?"
Viimeinkin he saapuivat yhden hengen leirille, missä pieni tuli kyti lumeen kaivetussa kuopassa, reppu täynnä patikointitavaraa. Vapaasti leirin ympärillä tallusteleva suuri hevonen nosti päänsä vilkaistaakseen tulijoita, hörähtäen hengitys höyrystyen ennen kuin jatkoi maan kuopimista. "Hän on Wararrow, minun tytöni. Wararrow, Timli." Tamma hörähti uudelleen, nostamatta tosin tällä kertaa päätään. Tamma oli, kuten muutkin Lureindosin hevoset, normaaliin hevoseen verrattuna korkea ja iso. Se oli selkeästi lihaksikas ja kestävä, jopa Timlinkin, joka varmaan oli jo täysikasvuinen mies, pään juuri ja juuri hipoen ratsun selkää. Tamma oli valkea, pörheä turkkinen, mutta siinä oli erotettavissa läheltä juuri ja juuri harmaita karvoja ilmestyneenä sen lähestyvää vanhuutta. Lisäksi tammalla ei ollut ohjaksia, ainoastaan loimi ja satula, jotka olivat myös valkeaan taittuvia sulautuen maastoon.
Alexa keräsi nopeasti tavaransa, sammuttaen nuotion potkaisemalla siihen lunta, ja lähestyi Wararrowia. Naksauttaen kieltään tamma polvistui etujaloilleen, Alexan nousten tottunein elkein sen selkään, katsahtaen sitten mieheen. "Haluatko tulla kyytiin vai kävellä? Kaupunkiin on vielä matkaa, länkkäri." Punapää virnisti leikkisästi terävillä hampaillaan.
|
|
|
Post by fangy on Jul 3, 2013 22:35:23 GMT 3
Timli oli myös mietteliäs ja miltein kolautti päänsä oksaan, ellei olisi kyykistynyt. Hänen piti olla varovaisempi tai hän saisi toivottoman maineen. " En sano että olisin paras seppä, sillä en ole ", hän sanoi ja käveli eteenpäin, seurasten Alexaa, " Joskun taoin puukkoja ja hukarin teriä lännessä. Ja mitä tulee metsästykseen, pidin joskus nuorempana loukkuja ja pyydystelin pienempiä otuksia. Toki osaan varsijousta käyttää ", mies selitti. Samalla hän veti turkis viittaansa hieman tavaroidensa, erityisesti kahden erityisen miekan suojaksi. Rautainen miekka oli hänen itse takoma, karu, kova ja koristelematon. Ja toinen oli arvokkaampi, se tikari kuin hänen koko omaisuus yhteensä. " Kaipa tahdon houkuttaa kaikki pitäjä rosvot kimppuuni, ollen syöttinä, " hän yritti vitsailla.
Pian he saapuivat Alexan leiriin, miehen todeten että nainen oli selvästi metsästäjä ja soturi. Leiri oli pieni ja nopeasti tehty mutta mielenkiintoisin oli tuo hevonen. Se oli kuin lähestymässä vanhuutta. Ja hassua, kuin mies ymmärsi sen. " Hei Wararrow ", Timli sanoi ihailevasti, "Kuin soturiprinsessa muinaisissa tarinoissa, vahva ja kokenut ", hän ihasteli ratsua tovin.
" Ja kenties otan ratsu-tarjouksen vastaan ", hän katseli ympärilleen, " Kevät ehtii tulla jos minä kävelen ", ja hän ihmetteli toisen suuta. Hampaita, teräviä? Noh, mies hymähti ja nainen kenties huomasi epätavalliset kulmahampaat, hieman pidemmät kuin tavallisilla miehillä. Timli asetteli reppunsa paremmin ja asettui istumana Alexan taakse, " Pahastutko jos vahingossa kahmaisen sinusta kiinni, oi sankarini? "
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on Jul 3, 2013 23:03:43 GMT 3
Alexa kohotti kulmiaan uteliaana miehellä ollen terävät kulmahampaat. Ehkei toinen ollut ihan vain ihminen? Tämähän meinasi mennä koko ajan vain mielenkiintoisemmaksi... Mitä tuli toisen kysymykseen, naikkonen näytti leikkisästi kielenpäätään hampaittensa takaa toiselle. "En yhtään oi sulokas prinsessa", neito totesi nauraen Wararrowin noustessa koko komeuteensa neljälle jalalleen. Alexa veti huppunsa kasvoilleen ja piti kiinni tamman harjaksesta, sillä ohjaksia hevosella ei ollut, silti se lähti heti oikeaan suuntaan täyttä laukkaa puskien lumisten kuusien läpi. Maisemat kiisivät heidän ohitseen eikä aikaakaan, kun he saapuivat hyvin laajalle ja suurelle aukealle. Kaukana näkyivät vuoret, mistä yksi erityisesti nousi esiin muista sysimustalla värillään. Tamma jatkoi väsymättä matkaansa, Alexan osoittaen korkeita mustia muureja ja niiden takana kohoavia savuja, jotka tulivat talojen piipuista. "Tuo on Lureindos!" Hänen kotinsa.
**
Wararrow hidasti laukkansa hitaaseen raviin kun kolmikko lähestyi muureja ja niiden raskaita, suuria portteja. Ne olivat taottu raudasta että rakennettu puusta, nousten jämäkäst ja uhkaavasti kohti korkeuksia kuin vuori minkä pintaan kaupunki oli rakennettu. Porteille johti leveä maakaistale, mutta sen molemminpuoli kulki koko muurien pituuksilta päästä päähän syvät vallihaudat, joiden vesi oli niin kirkasta että saattoi nähdä pohjan. Sekä korkealta, tasaisin välein asetetuista rei'istä muureilla, putosi ohuita putouksia vallihautaan. Alexa veti hupun päästään, katsellen korkeuksiin portin molemminpuolin olevin vartiotorneihin, ulvaisten sitten kohti taivaita lyhyen ja komentavan ulvauksen. Jokin liikahteli vartiotorneissa, kuuluen sitten muutamia ulvauksia, eikä aikaakaan kun portit avautuivat hitaasti, kunnes siihen syntyi hevoselle ja sen ratsuille mentävä rako.
Koska Lureindos oli rakennettu mustaan vuoreen, lähes kaikki siellä oli tehty mustasta kivestä. Rakennukset, tiet, lähteet... Kaikki. Rakennusten päällä tosin oli punaiset kattotiilet, sekä siellä täällä mustaa taustaa vasten värit tulivat esille paremmin. Alexa liukui alas Wararrowin selästä, porttien mennessä heidän takanaan kiinni. Naikkonen viittasi myös miestä laskeutumaan, ja samalla paikalle riensi pieni vihreä örkki turkkeihin pukeutuneena. Vielä oli aikainen aamu, joten moni vielä nukkui tai oli vasta heräilemässä kotonaan. "Lady Alexa. Tulitte jo?" örkki kysyi vilkaisten uteliaana ihmistä. Alexa hymähti, riisuen hupun päästään ja viitaten peittelemättä mieheen totesi: "Saalis sai odottaa kun tapasin lännestä tulleen. Onko setä jo hereillä?" "On. Sekä veljenne. Vienkö hevosen talliin?" "Kyllä kiitos. Ja varmista että se saa kunnon harjauksen." punapää huudahti kun toinen lähti edeltä ja tamma seurasi. Huokaisten Alexa pyyhkäisi otsahiukset pois kasvoiltaan, kääntyen hymyilleen mieheen päin. "No, taidamme mennä suoraan johtajan pakeille kun hän on kerran herännyt, mentiin." Ja niin Alexa lähti näyttämään tietä. Ihmeellistä kyllä, vaikka oli vielä talvi sekä pohjoisessa aina kylmä, koko kaupunki ei ollut ollenkaan lumen peitossa. Itse asiassa, kun he astelivat katuja ja portaita ylöspäin yhä sisemmälle kaupunkiin, jalat saattoivat aistia... Lämpöä? "Koska kaikki on rakennettu mustasta kivestä, täällä harvoin on kovin kylmä. Mustakivi imee itseensä kaiken auringonlämmön ja siten lämmittää kodit, kadut... Kaiken." Nainen selitti osoitellen esimerkkejä kohti. "Kääpiöt olivat taitavia aikoinaan tehdessään tämän. Vuorilta tulee jatkuvasti raikasta ja kylmää vettä, ja jotenkin se on saatu kulkemaan koko kaupungin läpi, että kaikkialla saadaan tuoretta vettä tarvittaessa. Ja kuten näit muureilla, se kiertää hautavalleista takaisin jonnekin. Siistiä eikö?"
|
|
|
Post by fangy on Jul 4, 2013 11:19:20 GMT 3
" Olisinpa minä ruma prinsessa sitten ", hän tuumasi vielä. Nopeasti hän heilautti hupun päänsä suojaksi ja kietoi varovasti naisen vatsan ympäri kädet. Tilanne oli todellakin naurettava, mies tuumasi, hänen olisi pitänyt olla edessä. Noh, maassa maan tavalla, hän päätteli mutta ajatus katkesi kun vauhdin takia hieman lunta sateli ympäriinsä kuin hitaita tanssivia valkoisia pisaroita. Oksiakin osui joskus miehen olkapäähän, mutta ne olivat kuin kevyitä pyyhkäisyjä. Eikä mennyt kauan aikaa, kun he olivat lähestymässä tuota upeaa kaupunkia.
Timli ei voinnut olla ihastelematta kaupungin kauneutta ja uljautta, se oli todellakin mykistävää. Ja hänen leukansa putosi alas kun mies pääsi katselemaan kaupunkia sisältä: kaikki nuo rakennukset, kaikki yksityiskohdat ja lähteet. Ei edes Lännen tarinoissa saatu liioittelemallakaan paikkaa upeammaksi, se oli kuin sadusta.
Laskeuduttuaan ja valutettuaan hupun alas, hän huomasi pienen otuksen. Kas, örkki ja se oli pieni! Lännessä ne olivat isoja ja rumia, varmaan se oli joku heimokohtainen ero. Mutta täällä oli lämmintä? Se ihmetytti Timliä, samalla kun hän asteli eteenpäin, seuraten Alexaa. Pitkään mies olikin mykkänä, kunnes sanoi: " Tämä on niin uskomaton paikka. Paikan taso lyö minun olemassa oloni maanrakoon, uskallanko sanoa edes että olen seppä? ", häntä nolotti entistä enemmän pitää itseään seppänä, käsityöläisenä. " Mutta johtaja? Salliiko hän että olen täällä? ", hän huolestui asiasta.
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on Jul 4, 2013 12:24:30 GMT 3
Alexa naurahti, tuntien enemmän ylpeyden ja ihailun tunnetta kun mies hämmästytteli hänen kotikaupunkiaan. Totta, Lureindos oli ihmeellinen kaupunki, yhtä hyvää ellei kenties parempaakin tasoa kuin haltijoidenkaupungit. Mitä tuli miehen huolestuneisiin puheisiin, Tuliturkki naurahti ja kääntyi kävelemään selkä edellä, katse Timlinissä. "Älä sinä huolehdi moisesta. Osa väestä asuu täällä kyllä pysyvästi, mutta jotkut ovat täällä vain tiettyinä vuodenaikoina tai vuosina ja palaavat takaisin oikeisiin elämiinsä. Jotkut taas käyttävät asuntoaa aniharvoin, koska ovat niin paljon seikkailemassa vuorilla tai muuta... Täällä on jatkuvasti muutosta väestössä, mutta tunnistamme kyllä- Hei!"
Alexa oli törmännyt yllättäen kulman takaa ilmestyneeseen henkilöön, joka oli yhtä lailla yllättynyt yhteistörmäyksestä mutta pitämättä siitä juuri ääntä, asettaen kätensä puuskaan odottaen punapään kääntyvän häneenä päin. Sekä Alexa samantien tunnisti veljensä, joka oli pukeutunut maanväreihin mutta viittanaan lumikissan turkki sen tassut yhdistyen hänen rintakehänsä päälle. "Kas, Alexa, eikö sinun pitäisi olla vielä metsästämässä?" Naikkonen tuhahti, virnuillen veljelleen. "Mikä siinä on että kaikki kysyvät samaa? Enkö voisi ehkä yhden päivän olla menemästä metsälle?" Pitkät, rastoille vedetyt, vaaleat tukat ja valkean ihon omaava mies naurahti kuin ei olisi ikinä kuullut mitään hauskempaa, osoittaen huomaamattomasti sormellaan siskoaan; "Sinä? Sisko hyvä, vaikka olisit kuolemankielissä, mikään ei saa sinua olla menemästä metsään. Pentunakin menit sinne ties mitä kautta, kuin mikäkin pikku vuoriapina." "Kai tiedät että voin hyvinkin puraista sormesi irti?"
Miehen ehjän silmässä, joka ei ollut tumman silmälapun peitossa, tuikki leikkisyys kunnes tämä suuntasi katseensa sisarensa seurassa olevaan mieheen. "Ja hän on?" Alexa hymyili leveästi, vetäen kädestä Timlinin enemmän esille. "Timli, kotoisin lännestä. Törmäsin häneen tänä aamuna kun hän keskeytti metsästyksen." "Ja selvisi siitä hengissä? Miten ihmeessä onnistuit siinä?" mies kysyi aidosti hämmästyneenä, hieroen siistittyä partaansa.
|
|
|
Post by fangy on Jul 4, 2013 14:19:47 GMT 3
Tietenkin, mies mietti, täällähän saattoi olla muitakin pakolaisia kuin Timli itse. Salaa hän ei voinnut olla miettimättä että miksi joillakin oli sitten asunnot täällä jos he asuivat käytännössä korvessa? Mahtoikinan nainenkin asua pääasiassa puun alla kun hän tuntui viihtyvän- ja kukas se tämä oli?
Toinen mies, paikallisia? Taatusti oli, sillä Alexa jutteli hänen kanssaan, kuin he olisivat sukulaisia. Mies ei kuitenkaan uskaltanut häiritä heitä vaan vilkuili ympäriinsä. Onneksi hän sai silmiinsä pienen kulmakapakan, hänellä oli nälkäkin jo! Timli ei kauan ehtinyt ihastella paikkoja tai ajatella kun nainen veti häntä jo lähemmäksi ja esitteli, miehen pölhösti vilkuttaen toisella kädellään.
Öööö... olipas suora kysymys. Siniruskeat silmät mittailivat sekä kysyjää ja että Alexaa. Hän raapi korvansa takaa. " Tuota noin ", hän empi hetken aikaa, " Varmaan se johtui... miehisestä vetovoimasta? " Ja hän otti erittäin pakotetun ja tyydyttelevän virneen. Oli selvää että mies ei itsekkään tiennyt että miten hän teki sen tai sitä, että kuuluiko hän edes tänne. Ainakin hän tiesi että ei kannata Alexaa suututtaa useasti tai häiritä metsällä. Noh, mies ja nainen varmaan tekevät omat päätöksensä.
|
|
vahti
Member
"If I would have a dream of my own, evertyhing would be made of chocolate."
Posts: 54
|
Post by vahti on Jul 4, 2013 20:55:36 GMT 3
Sisarukset naurahtivat, jatkaen kuitenkin samalla matkaa ylöspäin Alexan todeten hyväätahtoen: "Armollisuuteni se kyllä pelasti sinut." "Varmaan kohta lumetkin sulavat, sillä se on outouksien päivä kun Alexa on armollinen tyranni-!" Dinroth repesi nauramaan, saaden siskoltaan kumauksen olkapäälleen, sekä kielen. "En ole tyranni, vaan valistunut itsevaltias." "Miten vaan. Käy sääliksi Timliä jos hän joutuu viettämään aikaa kanssasi enemmän kuin päivän." "Hei!" Sisarusten hyväntuulinen kinastelu jatkui lopun matkaa, näiden välillä vetäen Timlin mukaan kinasteluaan ja vitsaillen välillä tämän kustannuksella, kunnes he saapuivat Lureindosien kotiin, muurien portit avonaisina.
Rautaturkki-klaanin koti oli rakennettu, kuten muutkin rakennukset Lureindosissa, mustan vuoren kalliosta. Se seisoi korkealla, jykevänä ja ylväänä hieman erillään muista rakennuksista. Sen ympärillä kulki myös muuri, muttei yhtä korkea tai majesteettinen, kunhan se soi suojaa linnalle jos ikinä tulisi se aika. Tuskin ikinä tulisikaan... Muurien sisällä linnan piha oli suuri, siellä ollen tallit, varastot, korkeimman arvostetun sepän paja tekemässä klaanille kaivattuja tavaroita, kaivo keskellä pihaa sekä portaat itse linnaan. Portaiden yläpäässä seisoi jo Alexalle tuttu henkilö, jonka luokse naikkonen juoksi puoliksi hyppien kuin innokas lapsi ikään. Dinroth naurahti, jääden Timlinin vierelle kädet puuskassa katselemaan. Alexa kiersi kätensä ison miehen ympärille, jonka vatsa oli kuin tynnyri, olkapäät ja kädet kuin luolakarhulla. Tämä oli kalpea ihoinen, omasi muhkean harmaan parran kuin myös pitkät rastat takanaan. Yllään miehen olkapäillä lepäsi Silosin valkeasta turkista tehty kaapu.
Mies nauroi naikkosen halatessa häntä, kietoen toisen kätensä punapään ympärille. "Takaisin niin pian tyttöseni? Ja käyttäydyt kuin emme olisi nähneet vuosiin." "Sinua on aina mukava halata setä", Alexa mutisi virnuillen, vastaten miehen hymyyn. Viimein miehen tummat silmät siirtyivät Dinorhiin ja vieraaseen naamaan portaittensa juurella, alkaen tehdä tietä alaspäin nainen kintereillään. "Ja kuka te olette?" Kalheiror kysyi tarkkaavaisena, nyökäten tervehdyksen veljenpojalleen joka teki samoin sedälleen, tosin kumartaen kunnioittavasti. "Timli, lännestä päin ja hän haluaisi asua täällä", Alexa vastasi vierestä, tarkkaillen mitä tuleman piti. "Vai niin... Olen Kalheiror, Lureindosin ja Rautaturkki-klaanin johtaja", mies esittäytyi nyökäten päätään pienesti sekä ojentaen kätensä miehelle.
|
|
|
Post by fangy on Jul 4, 2013 21:52:44 GMT 3
Timli naurahtaen kuunteli ja seurasi puhelevaa kaksikkoa, vaivaantuen siitä että hänet vedettiin mukaan keskusteluun. Vasta hetken hän oli ollut täällä ja nyt häntä pidetään kuin perheen jäsenenä? Se oli kaunista, idealtaan. Kuten tämä paikkakin, mies mietti ja asteli eteenpäin, kaikki oli hienoa. Ja mies haistoi jopa pajan tuoksun, ilmassa leijailli jotakin taianomaista tuntua.
Pian hän näki uuden henkilön. Hän päätteli että tuo henkilö oli alueen johtaja, joten hänen piti olla asiallisesti vaikka häntä hermostutti. Pian häntäkin esiteltiin, ja mies teki syvän kumarruksen, kenties liian syvän. " Timli Lo'Kus, todellakin lännestä ", mies tarjosi omaa kättään puristukseen, " Ja en tahdo olla vaivaksi, jos täällä ei ole tilaa vaatimattomalle puukko-sepälle. "
|
|