|
Post by yashar on Sept 4, 2013 20:52:36 GMT 3
Erlachin asialla oli huoneessa sähköistävä vaikutus. Serik ei jatkanut puhetulvaansa, vaan jäi sanattomana tuijottamaan. Cora kääntyi ympäri nurkkakaapin uumenista leuka loksahtaneena. Hän sulki suunsa ennen kuin puhui: "Rouva Mana. Olen nähnyt jotain samanlaista hänen huoneessaan, tosin kiedottuna rääsyihin, mutta ikään kuin valoa imien. Arvasin, että hän oli tehnyt jotain isännälleen sellaisen löylytyksen jälkeen."
Serik havahtui omasta järkytyksestään. "Balden pikkuserkku? Viikko sitten hän etsi taitavaa takojaa ja kilpailutti väkeä vain käyttäytyäkseen pari päivää myöhemmin nolona kuin mitään työtä ei koskaan olisi ollut tarjolla. Sepät muistavat sitä kitkerästi ja ovat viime ajat suhtautuneet haluttomasti taontatilauksiin uuden jymäytyksen pelossa." Serik huoahti ja kyräili sitten Erlachia. "Minä odotin mahdollisesti saapuvaa sotajoukkoa tai epidemiaa tai vastaavaa. Mutta että tuollaisia pimeitä lohikäärmeitä, taivaan talikynttilät! Minä luulin, että jos moisia olentoja on olemassa, ne ovat jo kauan sitten kuolleet ja painuneet unohduksiin. Hirvittävä asia, jos hirviö voi herätä henkiin. Ja semmoinen suomupanssarihan olisi kammottavan vaarallinen. Olisi se kai muutoin voittamaton, mutta eihän siitä olisi kuolleena iloa kumminkaan."
"Jos Manan isäntä on saanut käsiinsä suomun, ja orja itse ties mistä syystä varastanut sen isännältään...", Cora sanoi yrittäen saada tolkkua jutusta. "Mutta Balden pikkuserkku tuskin on se, joka olisi suomun kaupunkiin tuonut. Enkä ymmärrä, miksi Mana olisi sen ottanut vielä hirveän selkäsaunan kustannuksella. Enkä ymmärrä, miksei se kerskuri yksinkertaisesti tappanut Manaa. Kaikki on aivan sekavaa. Mana on viidettä päivää piilotettuna yhteen majatalon huoneista ja käyttäytynytkin ihan oudosti. Olen pitänyt sitä hitaana toipumisena. Hän ei huomannut minun nähneen vaatemytyn sisältöä. Luulin nähneeni omiani. Ja ehkä minä näinkin." Cora seisoi kaapin edessä ryhti lysähtäneenä.
((toivottavasti tämä ei mennyt miniautohittaamieksi))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 6, 2013 14:09:07 GMT 3
((ei nyt sentään, kunhan nyt et rupea tarkemmin määrittään kuka on se henkilö jota Erlach nimenomaan jahtaa. Suomujen käsittely paljain käsin aiheuttaa sitten enimmäkseen painajaisia ja ehkä satunnaisesti epäinhimmillistä vieraalla kielellä lausuttua kuiskuttelua korvissa jota ei jummarra))
"Hmm", Erlach vain mutisi, kuunnelleen mietteliäänä kun Cora ja Serik kertoivat mahdollisia johtolankoja. Kuulosti siltä kuin tällä Manalla olisi ehkä yksi varjolohikäärmeen suomuista... mutta ei kuulostanut siltä kuin kyseessä olisi enempää. Mies katsahti seppää vähän kulmiaan kohottaen tämän päivitellessä 'pimeää' lohikäärmettä. "Varjolohikäärmeitä syntyy aina silloin tällöin lohikäärmeiden keskuuteen, mutta aika harvoin - ja luulenpa että suurin osa joko tapetaan nuorina tai sitten nämä pakenevat varjoisiin ja pimeisiin paikkoihin, asuen siellä suhteellisen harmittomina. Eivät ne sinänsä ole vaarallisempia kuin tavallisetkaan lohikäärmeet, vain kammottavampia - tosin tämä tapaus oli eläessään poikkeus ja on sitä vieläkin..." mies tarkensi epäilyttävän tarkkaan, hiljentyen sitten jälleen kuuntelemaan kaksikon puhumiset loppuun. Erlach ei varsinaisesti pitänyt kuulemastaan vaikka hoksasikin siitä että suomujen määrä oli vähäinen että hänen saaliinsa ei ollut sama henkilö kuin Balden pikkuserkku - luultavammin tämä oli vain ollut sopivin kontakti kaupungin sisällä. Mutta ilmiselvästi välit olivat tulehtuneet kun tämä ei ollut saanutkaan käsiinsä loppusuomuja, ehkäpä sen takia että tämä Mana varasti näytekappaleet...
"En usko että Balden pikkuserkku on etsimäni henkilö - mutta hän luultavasti tietää missä se paskiainen on", aatelinen arvioi ja vilkaisi lannistunutta naista. "Niiden suomujen koskettelu paljain käsin ei ole kovin viisasta, luultavasti tämä Mana kärsii niiden sivuvaikutuksista. Kunhan ne saa pois häneltä niin hänen pitäisi alkaa tointumaan", mies kertoi jopa pikkuisen myötätuntoisena ennen kuin vilkaisi molempia sangen terävästi. "Minä luulen että minun täytyy tavata molemmat, niin tämä Balden pikkuserkku kuin Manakin - Mana sen takia että voin ottaa turvaan tällä mahdollisesti olevan suomun, Balden pikkuserkku sen takia että jos asia varmistuu niin pitää saada tietää mistä hän sai sen", Erlach totesi määrätietoisesti. "Onneksi sepät ovat nyt vähän varovaisempina, jahtaamani typerys joutuu odottamaan että tilanne normalisoituu ennen kuin voi lähteä tekemään uutta yritystä jonkun luottamansa tyypin välityksellä - tai vaikka ihan suoraan menemällä jonkun sepän puheille, jos hän luottamuksellisesti antoi tälle Balden pikkuserkulle suomun tai pari näytekappaleiksi ja tämä sitten menetti ne niin en usko että hän suuremmin haluaa riskeerata useampia", Arman arveli.
|
|
|
Post by yashar on Sept 10, 2013 20:34:08 GMT 3
((ärhäkän flunssan jälkeen koetan päästä takaisun rytmiin))
Huoneessa oli ensin hiljaista. Serik nojautui taaksepäin tuolissaan. Hän sanoi: "Sitten meidän täytyy tehdä niin. Cora, minne sinä olet tämän varastelevan orjattaren laittanut?"
Cora nipisti huulensa viivaksi ja mulkaisi Serikiä kiukkuisesti. "Käytävän toiseen päähän, kauimmas portaista. Mennään katsomaan. Mana tarvitsee apua, sitä että hänen löytönsä arvoitus selviää hänen omalta osaltaan."
Cora avasi seurueen huoneen oven ja astui käytävään. Serik harppoi perässä. "Kai sinä tajuat, Cora, että sellainen tuo onnettomuutta Kerrashille.", hän sanoi. "Jos sinun väkesi pöllii hirviöitä ympäri seutua, siitä kärsivät kaikki."
"Pidä suusi, Serik", oli Coran vastaus. "Sinä et tiedä mitään theerioiden elämästä. Tämä on täysin poikkeuksellista eikä edes Manankaan tapaista."
Cora pysähtyi oven takana käytävän päässä. Hän koputti ja avasi oven. Oven takaa avautuva huone oli tunkkainen, ja kangastilkkuja ja rääsyjä oli sikin sokin huonekaluilla ja lattialla. Sängyllä makaavan naiset vierellä oli narulla sidottu vaatenyytti. Naisen iho oli pingoittunut ja päästä näki kallon muodon. Huopa peitti vartalon. Suu supatti äänettömästi sanoja. Cora kumartui Manan puoleen ja kuunteli. "Hölmö", hän sanoi. "Sen sotilaanko takia sinä tuon varastit. Et totisesti tiennyt, mitä teit. Sinä et tuolla tavalla selviä tästä." Cora katsoi Erlachia kysyvästi.
Oveen koputettiin. "Mitä hittoa", sanoi Serik. Cora oli kuin paikoilleen jähmettynyt vahanukke.
"Kas kas", Balde sanoi avattuaan oven. Hän seisoi oviaukossa toinen mies takanaan. "Täällä on kiintoisa kokous. On, juuh. Olemmekin tainneet kaikki tavata, joten ei ole tarvetta turhiin esittelyihin."
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 11, 2013 12:45:28 GMT 3
Erlach antoi kaksikon päivitellä tilannetta ihan kahdestaan ja lähti sitten seuraamaan näitä kun nämä lähtivät kohti Manaa. "Se olisi viisainta tähän hätään", aatelinen kommentoi ja jätti kaksikon kinan omaan arvoonsa. Hän oli kyllä toisaalta samaa mieltä että ehkei ollut ihan fiksua näpistellä mitä sattuu, mutta toisaalta, jos Mana ei olisi tehnyt mitä teki niin Erlach olisi saattanut saapua Kerrashin raunioille ehjän kaupungin sijaan. No, olkoot. Parempi olla sekaantumatta kiistaan.
"Mana on saattanut kokea ylimaallista houkutusta niihin. Jotkut eivät vain ole kovin vastustuskykyisiä sille", Erlach heitti väliin ehdotuksen mahdolliseksi syyksi miksi nainen oli päättänyt anastaa suomut. Ehkäpä huomautus auttaisi kaksikkoa sopimaan riitansa, vaikkei se nyt ehkä täysin tarkka ollutkaan - aatelinen tiesi että itsenään suomut eivät tehneet vielä mitään, reaktioita alkoi tapahtua vasta sitten kun niihin koski paljain käsin.
Erlachia ei suuremmin yllättänyt nähdä miltä Mana näytti, melko lailla samanlaista näkymää tuo oli nähnyt aina kun joku varomaton palvelija oli alkanut joutua suomujen vaikutuksen alaiseksi. Epäonnista theeriota tärkeämmäksi tuo koki sidotun nyytin jonka oletti sisältävän suomut. "Kuhan nämä saadaan pois hänen läheltään niin hänen pitäisi alkaa tervehtyä", aatelinen sanoi ja alkoi availla nyyttiä, ehtien juuri avata sen kun äkkiä kuuli koputuksen ovelta.
Aatelinen oli kääntynyt salamannopeasti kuultuaan äänen ja olikin jo katsomassa kun Balde ja joku tämän kumppani oli saapunut paikalle, tosin jääden vielä oven ulkopuolelle. Aatelinen hymähti ja alkoi kohouttamaan olkiaan - ja äkkiä viskasi hihasta vaivihkaa vedetyn veitsen Balden hatun läpi, naulaten hatun Balden ja tämän kumppanin takana olevaan seinään. Käyttäen hyväkseen järkytystä jota tämä teko epäilemättä aiheutti Erlach vetäisi miekkansa ja osoitti sillä Baldea. Miekan erikoinen terä oli tehty luusta, mutta siitä huolimatta että aseen kahva näytti jo vanhalta niin terä ei näyttänyt mitään merkkejä kulumisesta valmistusmateriaalistaan huolimatta. Aseen terää myös koristeli useat vihreät riimut jotka eivät nyt sentään hohtaneet.
"Tämä asia ei sinulle kuulu. Sinä olet pieni mies joka suunnittelee pieniä juoniaan ja kuolet pienenä miehenä. Älä ole typerä niin saat jatkaakin pientä elämääsi - sen sijaan että kuolet sekaantuessasi itseäsi suurempiin asioihin", Erlach sanoi hyytävästi ja tuijotti Baldea harmailla silmillään, hieman pitäen sivusilmällä toistakin tulijaa silmällä. Miehen katse kertoi uhan olevan tosi, Erlach ei ollut sellainen joka heittelisi tyhjiä uhkauksia. "Minun pitäisi tavata pikkuserkkusi itse asiassa. Haetutappa se tänne ja painu sitten helvettiin", Erlach ehdotti äänellä joka vihjasi että tottelematta jättäminen tuskin olisi kovin terveellistä.
|
|