cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 1, 2013 23:06:57 GMT 3
((bloob, ihan vapaa kaikille vaikkakin mieluusti kaksinpeliksi persoonallisena preferenssinä. Voin antaa Erlachista paremmankin hahmoselostuksen mitä tässä käy ilmi tai sitten vain antaa tämän luonteen ja salaisuudet paljastua pikkuhiljaa pelin edetessä. Sen nyt ainakin sanon että vaikka on ehkä kusipää niin Erlach ei ole pahishahmo))
Yksinäinen ratsastaja lähestyi hitaasti Kerrashin kaupunkia, antaen hevosensa astella vähän rauhallisempaan tahtiin kuin mitä tämä oli laukannut aikaisemmin, ratsumies tiesi kiitos karttojensa lähestyvän määränpäätään. Hän ei varsinaisesti pitänyt siitä kylmyydestä mikä vallitsi tuolla pohjoisella alueella talvella, mutta hän oli tottunut siihen jo aikoja sitten omassa kotimaassaan joka myös sijaitsi pohjoisessa, joskin lännemmässä päin, lähempänä merta. Hän ei olisi halunnut lähteä tälle matkalle, mutta riski oli liian suuri että esine jota hän jäljitti katoaisi taas hyppysistä jos hän olisi odottanut että kevät olisi ehtinyt saapua. Mitä hän oli seurannut esineen entisten omistajien ja nykyisen omistajan jälkiä, niin kaikki osoitti siihen että sen nykyinen omistaja aikoi viedä sen Kerrashiin tehdäkseen siitä asetta, panssaria tai ehkäpä kilpeä. Ei kovin fiksua oli miehen mielipide, mutta mitäpä asioista tietämättömät tiesivät sellaisista? Mies joka raahasi esinettä mukanaan tuskin tajusi sitä vaaraa mitä hänen kallisarvoinen aarteensa edusti, ja ratsastaja oli määrätietoinen siitä että takavarikoisi sen ennen kuin pysyvää vahinkoa saataisiin aikaan.
Vaikka ratsastaja oli nyt varustautunut niin kuin pitkälle matkalle kuuluikin, niin kaikki tämän varusteet näyttivät olevan erityisen hyvälaatuisia; hevonen oli suuri musta ori, hyvin koulutettu ja kykeneväinen kulkemaan pitkiä matkoja säässä kuin säässä, huputettu tummansininen viitta oli kudottu kankaasta joka oli sekä kestävää että kaunista ja harmaat housut ja sinimusta takki olivat samanlaista tekoa, miehen hihassa näköjään ollessa jonkunlainen vaakunakin vaikka viitta peittikin sen parhaillaan näkyvistä. Mutta vaikka vaakunan reuna jäisikin tarkkailijalta huomaamatta, olisi hyvin selkeää että kyseessä olisi aatelinen tai vähintään korkea-arvoinen palvelija, niin ylpeänä ja itsevarmuutta uhkuvana tuo eteni. Hän ei väistäisi katsettaan kenenkään edessä, tuli vastaan kuka tulisi. Hevosen selässä olevaan satulaan oli kiinnitetty huotrassaan oleva pitkämiekka, tai ehkä jopa paskiaismiekka - aseen ja sen kahvan pituus näyttivät siltä että sitä olisi voinut käyttää niin yksi kuin kaksikätisenäkin. Kahva oli simppelin elegantti, ja jotenkin vanhanoloinen. Terästä ei näkynyt kuin pikkuriikkisen kahvan ja huotran välistä, mutta mitä näkyi oli ehkä vähän yllättävää, se ei kiilellyt ollenkaan niin kuin olisi olettanut metallin tekevän - se oli valmistettu jostain muusta. Kahvassa oli myös merkkejä useista korjauksista aikojen kuluessa, selkeästi sitä oli käytetty paljon, vaikka tuskin sen nykyinen omistaja oli sitä omistanut niin kauaa, ratsastaja ei näyttänyt kovin vanhalta vaikkei kasvoista nyt tietenkään näkynyt niin paljoa. Mitä näkyi, ne kuitenkin olivat terävät ja voimakkaat. Yllättävästi arvettomat kontrastina selvästi useasti käytetylle vanhalle miekalle.
Erlach Arman oli hieman väsynyt. Hän oli ratsastanut viisi päivää näkemättä muuta kuin satunnaisia matkalaisia matkansa varrella eikä edes joka päivä. Vaikka hän pärjäsi erinomaisen hyvin yksinkin, hänen pitkäaikainen... tilansa oli kuitenkin saanut hänet alkamaan arvostamaan sosialisointia jonkun verran. Ihmisillä ei ollut varaa olla turhan yksinäisiä, he tarvitsivat liittolaisia ja ystäviä joihin pystyi turvautumaan useammin kuin satunnaisesti pitkien väliaikojen kuluttua. Ja, Erlach ajatteli tympääntyneenä, hän tulisi tarvitsemaan liittolaisia kaupungin sisällä mikäli hän halusi saavuttaa saaliinsa. Joku joka tietäisi kuka olisi luultava seppä yrittämään tehdä jotain niin harvinaisella materiaalilla. Ja epäilemättä se tulisi vaatimaan pitkiä neuvotteluita sitten kun oikea henkilö löytyisi, joten luultavasti Erlach ei ollut myöhässä. Ja, no, se että hän näki etäisyydessä kaupungin savut kertoi ettei hän ollut ainakaan vielä myöhässä. Jos joku idiootti olisi alkanut takomaan niitä... Erlach värähti hieman. Tuurilla hän olisi saaliinsa edellä jolloin tämä reissu olisi helppo, vaikka joutuisikin viihdyttämään itseään täälläpäin jollakin tavalla pari päivää. Kaupunki taisi olla kuuluisa sotureistaan, hän mietti huvittuneena. Ehkä löytyisi jopa pari jotka pärjäisivät hänelle kaksintaistelussa vähän aikaa.
Jonkun ajan kuluttua hän havaitsi liikettä kauempana, muttei ollut varma oliko kyseessä ihminen vai eläin vai mitä. Erlach kirosi hieman omaa näköaistiaan, kipeän kaipauksen muistuttaessa mitä oli menetetty jos ei iäksi niin nyt ainakin niin pitkäksi ajaksi että se tuntui ikuisuudelta. Hän päätti joka tapauksessa ottaa riskin ja huutaa - jos kyseessä oli joku villi eläin niin se lähtisi pakoon, ja jos kyseessä olisi ihminen niin se luultavasti vastaisi. Ellei olisi jurottaja joka ei pitänyt sosialisoinnista, Erlach myönsi itselleen. Oli niihinkin törmätty. Jotkut hänen sukunsakin jäsenistään olivat vaipuneet mokomaan, ja vielä valitettavasti vanhemmalta puolelta mies ajatteli katkerasti. Totta, hän oli salaa melko runsaasti sukunsa tavoitteita vastaan, mutta enimmäkseen se oli nuorempia kohtaan jotka ahneuksissaan ja typeryyksissään tekivät julmuuksia joita ei voinut puolustella edes menetetyn palauttamisyrityksinä, vanhemmat suvun jäsenet olivat kuitenkin hänen mielestään jos ei nyt miellyttäviä niin ainakin siedettäviä enimmäkseen. Ei yhtä psykopaattisia kuin hänen serkkunsa joka toimi kreivinä ainakaan... Mielipuoli joka palvoi Patriarkkaa, Erlach mietti synkkänä ja sylkäisi.
"Hoi! Onko Kerrash vielä kaukana?", mies huusi näkemänsä liikkeen suuntaan ja odotti reaktiota.
((Juonta voi vapaasti sitten kehittää suuntaan tahi toiseen, Erlachin jahdin kohde voi olla pääskenaario tai sivujuoni, minulle ihan sama - tarpeen vaatiessa sen voi pistää taustalle tai helposti ratkaistavaksi, tai sitten voi pistää shit hits the fan-moodin päälle siinä))
|
|
|
Post by yashar on Aug 14, 2013 21:51:12 GMT 3
Ikään kuin käskettynä olento jähmettyi paikoilleen. Eläin se ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut. Lähempänä se - tai hän - osoittautui karhuntaljaan kääriytyneeksi ihmiseksi, ihmiseksi ilman ratsua.
- Kerrash? Kerrash!
Ääni oli alkuun kuin hajamielinen, mutta terävöityi pian. Naisen ääni. - Sinäkö olet niitä kaupungin kuuluja sotureita? No, jos luulet...
Nuolen jouselle asettanut käsi oli salamannopea. Kaikesta kuitenkin näki, että nainen ei ollut ampumassa, olipahan vain asettunut vaistomaiseen puolustusasentoon. Ele paljasti taljan alta polvipituisen tunikan ja riutuneen ruumiin, jota ei todellakaan voinut sanoa muodokkaaksi. Tummat hiukset oli sidottu taakse poninhännälle.
- Etpä taida olla nainen vastasi omaan soturi-kysymykseensä.
Nainen vilkaisi tietyllä lämmöllä hevosta.
- Cora. Siis siten minua saa kutsua. Hyvä harjavainen sinulla siinä.
Sana "harjavainen kuulosti oudolta, mutta nainen selvästikin tarkoitti sillä hevosta.
Kirottua, Cora ajatteli. Hän oli varomattomasti antanut yllättää itsensä. Näillä mailla siihen ei totisesti ollut varaa. Mutta hän oli viime yön taistelun jäljiltä edelleen pahoinvoiva ja pyörryksissä. Hän ei pitänyt kerrashilaisista. Ainoastaan sen hullun sepän kanssa saattaisi tulla toimeen. Saattaisi.
Coraksi itsensä esitellyt nainen oli melko pitkä, lähemmäs 180 senttiä. Mutta ennen kohtaamista hän oli kulkenut köyryssä. Ilman uurteita kasvoja olisi voinut luonnehtia solakoiksi korkeine poskipäineen. Vasemmalla kädellään hän hypisteli vyönsä puukkotuppea.
Cora oli kahden vaiheilla, luottaako vastaantulijaan vähän vaiko ei ollenkaan. Hän myös pelkäsi kätkemänsä ratsun ja muonavaraston paljastumista siitä huolimatta, että ne olivat kaukana. Tällä oudolla seuduilla ei vain ollut paljoa, mistä saada kiinnekohtaa. Kokemukset Kerrashista, mutta mies oli kysynyt sen etäisyydestä ja vaikutti vilpittömältä.
- Näetkö nuo savut, Cora kysyi. Siellähän se, Kerrash.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 15, 2013 13:38:03 GMT 3
Erlach kohotti hieman kulmiaan kun kuuli naisen vastauksen, käytös hieman oudoksutti. "En ole-", mies aloitti hieman ärtyneenä naisen ilmeisesti luullessa tämän olevan yksi Kerrashin asukeista, mutta ei onnistunut lopettamaan lausettaan ennen kuin vieras asettui puolustusasentoon. Se onnistui hieman saamaan pasmat sekaisin ja aatelinen katsoi toista hieman pää kallellaan epäuskoisen näköisenä. "Et voi olla tosissasi...", mies mutisi hiljaa ennen kuin ryhdistyi hieman. "En tosiaankaan ole täältäpäin, miksi minä muuten kyselisin?", mies kysyi kuuluvammin, aksentinkin ollessa huomattavasti selkeämpi - vähän ylväinen ja hienostunut sekä muuten vain vieras, aatelinen ja vieläpä vierasmaalainen sellainen. Sekä ilmiselvästi vähän ärtynyt naista kohtaan johtuen tämän käytöksestä, ylväs ja ylpeä mies ei oikein arvostanut äkkinäistä ja ehkä vähän töykeääkin tapaa millä nainen puhui. "No, Cora, olen Erlach", mies sanoi, päättäen että ehkä oli parempi pitää suvun nimi poissa esittelystä ainakin tällä erää, vaikka tällainen lyhyempi esittely olikin psykologisesti vähän hankalaa tehdä. Sitä vain oli tottunut esittelemään itsensä niin mahtipontisesti kuin mahdollista... Mies oletettavasti tajusi mitä tarkoitettiin harjavaisella mutta ei vain yksinkertaisesti halunnut kommentoida sen enempää. Aatelinen piti naista barbaarina eikä hirveästi arvostanut tätä.
"Minä tiesin sen jo", Erlach sanoi ehkä hieman ärtyneenä. Tämän suuri hevonen hirnahti hieman, kai aistien pikku hiljaa että tämän ratsastaja oli pahalla tuulella. "Oletko ollut siellä vasta? Satutko tietämään onko joku kysellyt siellä hyvistä sepistä, tai tiedätkö josta kusta sepästä joka on valmis tekemään haarniskoita ja aseita ihan mistä tahansa?", Arman kysyi, päättäen että voisi nyt edes yrittää saada jotain hyötyä irti tästä kohtaamisesta.
|
|
|
Post by yashar on Aug 17, 2013 13:30:53 GMT 3
Cora rentoutui hieman lisää. Erlach-herra oli puheenparresta päätellen kaukaa, niin kuin todellisuudessa hän itsekin. Hän piti miehen muodollisesta, pidättyvästä tavasta ilmaista ylemmyytensä, muistuttaa sopivuuden rajoista. Siinä ei ollut nopean sosiaalisen asenan nousun herättämää öykkärimäisyyttä. Selllaisia lordit olivat olleet kotipuolessakin. Cora veti sisäänsä värisevän haikean henkäyksen.
Coran kasvoilla vilahteli monta tunnetilaa peräkkäin: ensin helpotus, sitten uusi epäluulo. Saattoihan olla, että täkäläisillä oli komentajinaan kaukaakin tulleita palkkasotilaita. Cora ei ollut pokerinaama. Hän ei osannut kätkeä tunteitaan naamion taakse, vaan mielialoja saattoi lukea hänen kasvoiltaan ihmistuntemuksen avulla.
Coran suupieliä alkoi nykiä. Hän yritti pysytellä vakavana, sillä ymmärsi, että virnistelevät naiset tuskin kuuluivat Erlach-herran uskottavuuslistan kärkeen. Lopulta hän antoi periksi. Virnistys ulottui niin sanotusti korvasta korvaan. Liian avoimesti paljastavat ilmeet ja suorasukaisuus olivat Coran onneton yhdistelmä.
- Aseita ja haarniskoja mistä tahansa... Kuulostaa juuri ja nimenomaan Serikiltä.
Coran ilme vaihtui apeaksi. Silmissä läikähti.
- Se ei kyllä ole ollut suositus, se ei "mistä vain". Kaupunkilaiset sanovat, miten se meneekään: "ei kaupallisesti kannattavaa".
Ilme tuimeni, ja silmien peilistä heijastui henkilökohtaisten muistojen tarkastelu.
- Ei sillä että Serik piittaisi. Hän sanoo ihmisten suurimmaksi osaksi kadottaneen kosketuksen materiaan. Että he näkevät vain aineeseen väkisin liitetyn vallan, mikä on sille kuulemma vierasta. No, ainakin olen huomannut, että Serik itse ei tasan ole ostettavissa, tarkoitan lahjottavissa.
Cora kohdisti samaan aikaan sekä vetoavan että uhmakkaan katseensa Erlachiin.
- En tarkoita teitä, herra. Kaupunkilaisia. Minä olen joka tapauksessa vastapalveluksen Serikillle. Ja nyt taidan olla velkaa teillekin, herra. Kiitos, että sääästitte minut. Jos haluatte, opastan teidät yhteyksiin keskenänne.
Cora siirsi hieman jännittyneenä painoa toiselle jalalle.
- Ongelma on siinä, että en mielelläni liiku Kerrashissa päiväsaikaan julkisesti. Meitä theerioita on tuotettu tänne paljon, eikä minulla olisi varaa joutua kiinni. Se...
Cora puraisi alahuultaan.
- Varmasti Erlach-herralle olisi liian nöyryyttävää mennä kaupunkiin salateitä.
Cora oli peloissaan. Toisaalta hän oli puhunut aivan liikaa, toisaalta mies oli sääästänyt hänet, ja kunnia velvoitti, jos ei luottamukseen niin ainakin kunnioitukseen. Miehen muodollisuus houkutti samastamaan tämän kotimaan ylimyksiin. Cora oli kyllästynyt siihen, että täkäläiset hallitsivat miekalla, ja opettajatkin tuntuivat olevan enemmänkin ulkoalausujia. Cora oli väsynyt taktikointiin. Hän päätti ottaa riskin. Tuntui hyvältä vaihteeksi tehdä se, mikä oli oman luonteen mukaista. Jos mies haluaisi jäädä omaan rauhaansa, hän itse vapautuisi kunniavelastaan. Muusaakin tapauksessa jatko olisi Serikin ja muukalaisherran välinen asia.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 18, 2013 23:12:39 GMT 3
Ei kovin yllättäen Erlach ei tuntunut arvostavan sitten pätkääkään naisen huvittuneisuutta ja katsoi toista aika kärsimättömän näköisenä. Sentään tuo kuunteli loppuun asti ennen kuin alkoi heittämään mitään kommenttejaan, mitä nyt vähän voihkaisi kun kuuli että seppä ilmeisesti oli valmis tekemään ihan mitä vaan ihan mistä vaan. Kirottu idiootti saattaisi tuomita kaikki kaupungin asukkaat kuolemaan jos vain ryhtyisi heti takomaan kun tälle annettaisiin materiaali. Tosin, sentään se että kauempana näkyi vielä kaupungin savut tarkoitti sitä että ainakaan vielä sitä ei ollut tapahtunut. Sekin myös oli hyvä merkki ettei ollut luonnottoman pimeää. Lopultakin nainen hiljeni hetkeksi vaihdellessaan painoaan jalalta toiselle, ja Erlach oli valmiina tarttumaan mahdollisuuteen alkaa puhua ihan tosissaan.
"Jos tämä Serik on ryhtynyt tekemään haarniskaa tai kilpeä eräästä materiaalista kyselemättä siitä sen tarkemmin, koko Kerrash saa kärsiä siitä", mies sanoi synkkänä, vilkuillen kauempana näkyviä savuja. "On tärkeää että ehdin paikalle ennen kuin mies jota etsin tuo tämän... materiaalin taottavaksi. Serik kuulostaa kyllä sellaiselta joka varmaan tarttuisi tilaisuuteen takoa tätä materiaalia, siihen kun liittyisi kyllä arvostustakin kun mikä tahansa siitä tehty olisi arvokasta", Arman jatkoi yhä erittäin synkkänä, hiljentyen itse taasen ja ajautuen omiin synkkiin mietteisiinsä. Miksi ne kirotut olivat tunkeutuneet paikkoihin joihin ei pitänyt ja vieneet jotain minkä olisi pitänyt pysyä piilotettuna...? Ihmiset tekivät välillä uskomattomia typeryyksiä rahasta, Erlach mietti katkerana. Ja äkkiä mies tajusi toisen sanoneen jotain kiitollista 'säästämisestä'? Mitä pirua? Kuvitteliko toinen että hän oli aikonut käydä tämän kimppuun kuin jokin pahainen maantierosvo. Aatelinen tunsi olonsa erittäin loukkaantuneeksi tajuttuaan tämän pienen asian viiveellä, päättäen myös että kuuntelisi vähän tarkemmin mitä nainen horisi sen sijaan että antaisi osan tämän puheista mennä vain yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka aatelista ei suuremmin kiinnostanutkaan naisen mielipiteet.
"Mikä piru on theerio?", Erlach heitti väliin ärtyneenä ymmärtämättä viittausta. Mies tuhahti sangen kuuluvasti naisen kysyessä salateistä, tuijottaen tätä synkästi. "Minulla ei ole aikaa pelleilyihin. Minun pitää päästä kaupunkiin nopeasti ja ennen kuin joku idiootti alkaa takoa tätä materiaalia, ja minä aion estää sen joko sinun avullasi tai ilman. Minä en ala rämpimään typerissä salakäytävissä sinun ongelmiesi takia", Arman sanoi kursailematta tuijottaen naista yhtä jäätävästi kuin puhuikin. "Sinä voit toki näyttää tien kaupunkiin ja minä käsken jokaista eteen tulevaa idioottia tukkimaan turpansa. Täälläpäin ei ehkä tunneta sukuani, mutta piru vie!", mies sanoi happamana tuijotellen Kerrashiin päin, ennen kuin äkisti huokaisi ja näytti erittäin, erittäin väsyneeltä. Jokin tuon katseessa sai tuon näyttämään erittäin vanhalta kun tuo vilkaisi naista, ja ehkä ilme oli vähän katuva. Jostakin syysät mies vain vaikutti paljon vanhemmalta kuin olikaan hetken ajan, vaikka tuo oli selvästi ehkä joku vähän yli kolmekymppinen.
"Kuule, olen pahoillani suorasanaisuudestani mutta minulla ei ole aikaa tällaiseen", tuo sanoi huokaisten.
|
|
|
Post by yashar on Aug 21, 2013 18:00:50 GMT 3
"Ymmärrän Erlach-herra", Cora sanoi. " Olkoon liekkinne oikea. En koske taakkaanne."
Cora kumarsi nopeasti ja asettui sitten muitta mutkitta kyykkyasentoon. Hän piirsi näppärin vedoin hiekkaan kartan. Kuvion ääriviivalla, kaupungin muurissa, oli merkitty tornit ja portit. Piirin sisäpuolelle piirretyt suorakulmiot ilmiselvästi esittivät kortteleita. Yhteen niistä Cora veti rastin, jota osoittaen tokaisi: "Serik." Kuvion ulkopuolelle hän tökkäsi pienen kuopan. "Etelä", hän sanoi. Hän tarkasteli hetken aikaansaannostaan ja suoristautui sitten seisomaan.
Cora veti taljansa kätköistä nuolen ja osoitti siihen kiinnitettyjen valkeiden sulkien joukossa erottuvaa kahta korpinsulkaa. "Tämä merkitsee vapaana liikkuvaa theeriota. Olin itse jonkin aikaa vangittuna ja nypännyt toisen mustan sulan merkkinuolestani. Niin me teemme. Kaksi korpinsulkaa merkitsee vapaana liikkuvaa, yksi vangittua. Tämän nuolen alkuperäinen omistaja on kuollut, ja nyt se on minulla, koska kuljen toistaiseksi vapaana. Theeriot ovat rosvojoukkojen idästä kaappaamia orjia. Tietysti sellaisen ostaminen ja pitäminen on Kerrashissa laitonta, mutta joillakin harvoilla kaupunkilaisilla on salaisuuksia, jotka eivät kestä päivänvaloa. Voidakseen auttaa vangittuna myös vapaana liikkuvat theeriot joutuvat toimimaan yöllä."
Cora vilkaisi piirrostaan ja kumartui raapaisemaan ympyrän muutaman korttelin väliin. "Toriaukio", hän totesi.
"Kaupungissa on myös ainakin toinen seppä", Cora sanoi suoristauduttuaan. Silmien tuima välähdys oli eräänlainen mielipiteen lisäys mainittuun asiaan.
Cora tähysti kaupungista poispäin varjostaen kädellä silmiään. Hän pudisti mietteissään päätään, niin että poninhäntä heilahteli puolelta toiselle. Nainen virnisti Erlachille ärsyttävään tapaansa. Se vastasi hänellä hymyä, ja hän näytti olevan täysin tietämätön siitä, että ilme saattaisi välittää röyhkeyden vaikutelmaa.q
"Aikeemme eivät varmasti ole ristiriidassa keskenään, herra. Minä en tunne sepäntyötä. Enkä tunne mainitsemaanne uhkaa, mutta se kuulostaa vakavalta. Olkoon liekkinne oikea. Minä palaan kaupunkiin yöllä." Cora huokaisi. "Hyvä harjavainen teillä siinä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 22, 2013 11:15:48 GMT 3
Erlach seurasi hiljaa hevosensa selästä kun nainen tekaisi karttansa, tyytyväisenä siihen että ainakin tämä alkoi käyttäytyä hieman paremmin. Tosin, hieman hämmensi miksei voitu antaa ohjeita vain sanallisesti, mutta kait toinen vai osasi paremmin näyttää kuin selittää. Kaikkien mielet eivät toimineet samalla tavalla ja joillekin se vain oli helpompaa, aatelinen kyllä tiesi tämän joten turhapa siitä oli ajatella toisesta yhtään sen vähemmin.
"Ahaa. Kiinnostavaa", Erlach totesi Coran selitellessä 'theerio' termiä, äänensävyn paljastaessa harvinaisen selkeästi että mitä sanottiin ja tarkoitettiin oli aivan päinvastaista. No, saipahan ainakin tietää mistä oli kyse joten jos törmäisi termiin uudestaan niin tietäisi mitä tehdä. "En ole ikinä pitänyt orjuuttajista", aatelinen murahti itsekseen, käden käydessä hajamielisesti miekan kahvalla. Erlach tuijotti kun nainen viimeisteli karttansa ja nyökkäsi sitten kun toinen kertoi kaupungin toisestakin työhön ilmeisesti sopivasta sepästä, nyökäten hieman noteerauksen merkiksi. Tämä 'Cora' ei näköjään suuremmin piitannut toisesta sepästä, mies mietti. Olisikohan yksi näistä jotka suhtautuivat hieman kyseenalaisemmin theerioihin, Erlach arveli.
Mies puri huultaan ja onnistui olemaan heittämättä loukkaava kommenttia naisen taas virnistellessä jostakin kumman syystä, nyökäten sitten kun toinen näytti olevan hyvästelemässä. "No, kiitos tiedoistasi Cora. Mikäli saalini ei ole vielä saapunut Kerrashiin, olen luultavasti maisemissa. Jos tällä Serikillä tai kenelläkään muulla ei ole vielä sitä materiaalia hallussaan, olisi hyvä olla joku apuna joka tuntisi sepät paremmin ja voisi auttaa selittämään minkä takia heidän ei pitäisi tarttua tähän... materiaaliin", aatelinen sanoi, muistaen Coran nimenkin peräti. Mustatukkainen mies nyökkäsi vielä kerran tervehdykseksi ja lähti ohjastamaan suurta hevostaan kohti Kerrashia, vilkaisten kerran taakseen ennen kuin katosi mutkan taakse. Vaikkei ehkä nyt suuremmin arvostanutkaan mielestään vähän barbaarista uutta tuttavuutta, niin toisaalta tämä tunsi kaupungin paremmin kuin hän, ja oli ilmeisesti tämän Serikin hyvä tuttava.
Erlach ratsasti kaupunkiin ja pääsi melko nopeasti porttien läpi sisään, vaikka jotkut portinvartijoista eivät arvostaneetkaan miehen hieman kopeaa käytöstä. Arman kävi jättämässä hevosensa talleille ja varmistettuaan että hoitajat tiesivät mitä tekivät lähti kaupungille, käyden läpi kaikki sepät mitkä löysi, mukaanlukien Serikin. Se oli enimmäkseen hienovaraista tiedustelua, mutta kukaan ei vaikuttanut siltä että olisi vielä tekemässä mitään sen kummempaa, kukaan ei tuntunut niin innostuneelta että olisi ollut saanut ehdotusta. Kukaan arvonsa tunnistava seppä ei olisi voinut olla innostumatta sellaisen materiaalin kanssa työskentelystä, parempaa materiaalia haarniskaan olisi hankalaa löytää. Toisaalta monet sepät jättäisivät tekemättä mitään sen kanssa koska tietäisivät sen tulleen joskus eläneeltä olennolta... Ja jos joku sen sukulainen tai miksei vain lajitoveri saisi tietää mitä oli tapahtunut niin se olisi entinen seppä se. Ja tietenkin tällä kyseisellä materiaalilla oli omat uniikit riskinsä.
Erlach joutui joka tapauksessa jäämään odottelemaan, mikä oli sekä helpotus että ongelma - vasta saapuneena hänellä ei ollut kaupungissa kontakteja eikä hän täten tiennyt mistä löytyisi joku jolle voisi maksaa seppien tarkkailusta, tai joku joka tietäisi miten paikallisia seppiä pitäisi käsitellä jotta nämä tulisivat ilmoittamaan hänelle jos heille tarjottaisiin erikoista työtä. Vähän turhautuneena Arman joutui myöntämään että piti varmaan odotella iltaan ja toivoa että törmäisi uudestaan siihen aikaisemmin tavattuun 'theerioon', muuten voisi tulla hieman ongelmallista. Erlach päätyi viettämään aikaa vierailijoiden suosimassa majatalossa, istuskellen siellä vielä silloinkin kun ilta saapui, enimmäkseen omissa oloissaan vaikka silloin tällöin viihdyttikin itseään juttelemalla muille matkailijoille.
|
|
|
Post by yashar on Aug 23, 2013 18:26:47 GMT 3
Ulkona oli hämärää, kun Cora laskeutui majatalon portaita alakertaan. Hänellä oli hiukset nutturalla sekä käsissä moppi ja sanko. Ruskea esiliina hulmahteli hänen hävitessä joksikin aikaa sivuovesta komeroon. Hänen oli täytynyt tulla taloon ikkunan tai takaoven kautta, sillä häntä ei ollut näkynyt alakerrassa aikaisemmin. Hän tuli komerosta ulos ilman siivousvälineitä ja suuntasi kohti Erlachia. Eräälle tuoppia kallistelevalle sotilaalle hän pysähtyi vaihtamaan muutaman sanan:
"Isäntä kertoi Serik-raution kengittäneen hyvin. Hän tuntee luutnantin, ja kuriirin ori kuulemma astelee taas kelvollisesti." Sotilas nyökkäsi.
Ulkoa kuului metakkaa. Ikkunan läpi saattoi nähdä, kuinka kaksi asetakkista miestä tanssahteli virnistellen Serikin ympärillä. Sepällä oli muhkea parta, pälvikalju ja juuttikankainen kaapu. Coralla oli kireä ilme kasvoillaan. Hän tuli Erlachin luo ja kysyi: "Onko kaikki hyvin, herra? Tarvitsisitteko jotakin?"
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 24, 2013 20:27:01 GMT 3
Erlach oli vajonnut hieman hajamielisyyteen kun Cora saapui paikalle, tuo parhaillaan tuijotteli ulospäin istumapaikaltaan ikkunan lähellä. Ilmeisesti Serik oli saanut jonkun mieluisan homman, mutta aatelinen tiesi että se oli vain joku 'tavanomainen' työ, jonkun aatelisen hevosen kengittäminen tai vastaavaa päätellen asepukuihin sonnistautuneista miehistä tämän lähellä. Aivan liian avointa puuhaa että kyseessä olisi voinut olla iloa Armanin saaliin toimeksiannosta. "Vähän viiniä ehkä", Erlach sanoi hajamielisesti edes katsomatta Coran suuntaan, keskittäen lähes koko huomionsa sepän suuntaan. Äkkiä tuo rypisti kulmiaan ja vilkaisi tarjoilijaa tarkemmin tajuttuaan äänen olevan tuttu, päästäen pienen 'ahaa'-äännähdyksen huomatessaan kenestä olikaan kyse, nyökäten sitten vähän tervehdykseksi.
"Töissä vai huomaamattomana?", aatelinen kysyi hiljaa alkaessaan taas katsella ulos, tai ainakin näyttäen siltä. Tuo kiinnitti nyt kuitenkin aiempaa enemmän huomiota naiseen, kuitenkin pitäen edelleen yllä kopean vieraan aatelisen vaikutelmaa. Mitä tuli salaisuuksien pitelyyn niin siinä Erlach oli taitava ja kokenut, eipä ollut juuri mitään mitä hän olisi osannut sitä paremmin. "Seppä saanut varmaan joltakin aateliselta töitä", mies sanoi keskustelusävyyn, ja sen verta huolettomaan tapaan että yritti vihjata että ei tainnut olla kyseessä sitä mitä mies odotti, onneksi.
"Olisi hyvä päästä puhumaan arvon sepälle rauhallisemmassa ja yksityisemmässä paikassa", puhetta jatkettiin keskustelusävyyn vaikka siihen sisältyikin aika selvä pyyntö. Ei kuitenkaan tarpeeksi selvä ettäkö joku satunnainen ohikulkija olisi arvellut mitään muuta kuin että aatelinen vain oli päättänyt ottaa hyödyn irti majatalon työntekijästä.
|
|
|
Post by yashar on Aug 26, 2013 21:47:57 GMT 3
((vinkkaa, jos tökkii levoton kakkosjuoni ja runsaat sivuhenkilöt))
"Satunnaisia töitä, satunnaisia tekijöitä", Cora lausahti samalla, kun kuurasi hieman jo valmiiksi puhdasta pöytää. Hän mulkaisi lähellä istuvaa puhuttelemaansa sotilasta, kun tämä äkkiä kirosi tuijotellen kuparikolikkoa pöydällä edessään. "Aika pakenee", Cora sanoi tämän pöytää kohti. "Eiköhän teidänkin ole hyvä mennä välillä parakkiinne lepäämään." Sotilas nousikin ja lähti ovea kohti.
Erlachille Cora totesi Serikin tekevän enimmäkseen hevosten kengityksiä, koska siinä tämän taidot tunnustettiin. "Lähettien ratsut tarvitsevat sitä ehkä useimmiten. Jos nyt ihan yksityisesti tapaatte Serikin, niin huone kahdeksan on tyhjillään. Käyn sanomassa Serikille..." Cora jännittyi nähdessään vaunujen pysähtyvän majatalon eteen, mutta rentoutui heti perään. Kaksi ihmistä kapusi ulos vaunuista kuistille. Ulko-ovesta astui mies ja nainen. Miehellä oli takki ja pussihousut sekä viitta harteilla. Naisella oli mekko ja huivi harteillaan. "Olemme läpikulkumatkalla ja tarvitsemme huoneen", mies aloitti selostuksensa. Hän sopi Coran kanssa majoituksesta ja ateriasta samalla valitellen nykypäivän levottomuutta taipaleella. Cora suuntasi katseensa uudestaan Erlachiin, mutta kiirehti portaisiin katsahdettuaan ulkona kopistelevaa seuraavaa vierasta. Ruokaileva pariskunta katsoi hieman häkeltyneenä jotuisan poistumisen perään. Oviaukossa seisoi mies sonnustautuneena takkiin, housukaatioihin ja huopahattuun. "Jahah", hän sanoi. "Outoa väkeä." Hän saapasteli Erlachin pöydän luo. "Kaupunkimme on rauhallinen paikka, olette varmaan huomannut, herra."
Jonkin ajan kuluttua Serik suunnisti ulkona kohti majataloa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 27, 2013 21:44:16 GMT 3
((eipä haittaa, tosin Erlachia haittaa jokainen sen tekemisiä vaikeuttava henkilö ja asia :I ))
"Sopii", mies kommentoi nyökäten naisen ehdotukseen, vilkaisten sitten hieman kulmat kurtussa tätä ja saliin tulleita vieraita jotka tulivat nyt valitettavasti väliin ennen kuin Cora ehti lähteä esittämään sepälle kutsua. Erlach vilkaisi naista hieman ärtyneenä kun havaitsi tämän jännittyvän, aavistellen jo valmiiksi ongelmia. Mikä piru tuota nyt taas haittasi, aatelinen mietti happamana ja vilkuili ikkunasta tulijoita, katsoen näitä tarkemmin kun nämä tulivat sisään siihen asti että nämä alkoivat keskustella yhdentekeviä naisen kanssa, missä vaiheessa Arman alkoi taas tuijottelemaan seppää. Se että Cora säntäsi jonnekin kun taas yksi vieras oli tulossa sisään onnistui yllättämään Armanin pieneksi hetkeksi, ennen kuin tämä sitten huokaisi. Hän tarvitsi kyllä liittolaista kaupungissa, mutta tämä Cora oli sitten arvaamaton... Olikohan tulija sitten joku jonka kanssa naisella oli kränää tai jotain, mies mietti katsahtaen vähän tarkemmin tulijaa.
Ei siinä ollut mitään mikä olisi erityisemmin kiinnittänyt Erlachin huomiota joten tuo jatkoi sepän tarkkailua ikkunasta, kääntyen vasta sitten katsomaan kun tulija sai jostakin syystä päähänsä tulla puhumaan hänelle. Mikäli joku olisi tullut toteamaan tällaista Erlachille silloin kun tämä ei ollut jokseenkin kiireinen, ja mikäli se olisi tapahtunut jossakin missä miehellä olisi ollut jotain motiivia olla kohteliaskin, niin hän olisi varmaan vain nyökännyt eikä kommentoinut asiaa muuten. Mutta juuri nyt hän oli muutenkin vähän kärttyinen ja tuo oli alkanut pikkuhiljaa olla sitä mieltä että koko kaupunki oli sangen turha paikka, joten kohteliaisuus ei juuri nyt ehkä ollut ensimmäisenä mielessä. Varsinkin kun joku tuli pyytämättä pöydän ääreen puhumaan tuommoisia. "Ja te olette?", aatelinen kysyi jäätävään sävyyn ja katsoi tulijaa suoraan silmiin. Erlachin harmaiden silmien katse oli ihan yhtä tyly sävyltään kuin tämän puhekin, ellei jopa enemmän. Harvat hänen perheestäänkään pystyivät tuijottamaan häntä kovin pitkään silmiin silloin kun hän oli sillä päällä.
"Minulla olisi asioitakin täällä", Erlach jatkoi viileään sävyyn hetken tuijottelun kuluttua ja käänsi katseensa takaisin ulos, huomaten sepän olevan tulossa sisään. Mutta Cora oli kipaissut yläkertaan sen sijaan että olisi kipaissut sepän luo... Mies huokaisi hieman ärtyneenä asialle.
|
|
|
Post by yashar on Aug 29, 2013 22:44:59 GMT 3
"Erinomaisen hyvä paikka tämä Kerrash, jaah", mies sanoi kuin ei olisi kuullut Erlachin viileyttä. Hän hymyili pingottuneesti. "Talli on hyvä. Majatalo on. Juuh, on hyvä. Suurkilta pitää huolta, se on vissi. Kyllä tässä ehditään tutustua. Balde on nimi minulla. Raatihuoneella istun, muutoin olen aika liikkuvainen." Mies kumartui lähemmäs Erlachin pöytää muka hiljentääkseen ääntään. "Jotkut eivät paljon muuta tee kuin sitä samaa kapeaa reittiänsä kulkevat. Onhan tietysti erinomaisen hyvä, että he keskittyvät perhe-elämään. Minä puolestani liikun mielelläni, pysyn ajan tasalla. Juuh, mutta viihtykääpä."
Balde saapasteli ruokailevan parin luo edelleen tiputtelemaan sanojaan venytellen. Hän keinahteli päkiöidensö ja kantapäiden varassa. Pöydässä istuva pari näytti jälleen häkeltyneeltä.
Serik työntyi ovesta sisään. Hän katsoi Erlachia ja sanoi: "Päivää, herra." Hän rupesi kapuamaan portaita.
Balde käännähti portaiden puoleen ja rypisteli otsaansa. "Serik, mitä sinä täällä teet?", hän kysyi. "Työasioita", Serik murahti. "Sen takia sepällä on paja, että hänet tavoittaa sieltä." Serik pysähtyi portailla ja katsoi taakseen. "Minä maksan veroni, eikä minulla ole enää mitään, mitä ilman en pärjäisi." "Jaah, pärjäile sinä. Viihtyisää iltaa sitten", sanoi Balde sepän loittonevalle selälle.
Balde saapasteli ulos majatalon ovesta. Serik palasi Coran kanssa alas. Ruokailevan parin ilmeet ennakoivat sitä, että majapaikka saattoi olla virheellinen valinta.
"Päivää, herra", sanoi Serik Erlachille. "Voisimmeko kaiketi puhua hieman yläkerrassa. Täällä salissa on väliin rauhatonta."
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 31, 2013 12:01:31 GMT 3
Erlach jatkoi viileää suhtautumistaan tulijaan vielä senkin jälkeen kun tämä esittäytyi Baldeksi, mustatukkaista aatelista ei voinut vähempää kiinnostaa tulijan jaarittelut. "Erlach", Arman kuitenkin esittäytyi vaikka jättikin sukunsa nimen pois, tämän ollessa melko lailla ainoa myönnytys kohteliaisuudelle minkä Erlach teki. Päättäen ihan fiksusti että olisi turhaa yrittää saada toista häipymään puhumalla, aatelinen vain oli hiljaa eikä kommentoinut mitään sen kummemmin, mitä nyt katsoi nenäänsä pitkin toista kun tämä kumartui lähemmäs puhumaan muka yksityisesti.
"Vihdoinkin", Arman mutisi kun vieras viimein häipyi, rentoutuen hieman. Kun seppä sitten astui sisään ja tervehti Erlachia, tämä nyökkäsi myös tervehdykseksi vaikkei sanonutkaan mitään. Päätös olla sanomatta mitään paljastui oikeaksi kun sama vieras alkoi taas höpöttää jotain, tällä kertaa sepän kanssa. Sanoista ja suhtautumisesta Erlach päätteli että tämä Balde oli jonkun verran tunnettu kaupungissa, ja että ilmeisesti hän ei ollut ainoa joka suhtautui tähän vähän viileästi. Erlach joka tapauksessa jäi odottelemaan vielä hetkeksi, ollen ihan tyytyväinen kun seppä sitten tuli takaisin alas ja ehdotti keskustelua vähän yksityisemmässä paikassa. "Olen aivan samaa mieltä", mies sanoi ehkä hieman turhautuneeseen sävyyn ja nousi ylös, vilkaisten happamasti ikkunasta loittonevan Balden perään.
"Huone kahdeksan oli vissiin tyhjä? Keskustellaan siellä tarkemmin", Erlach totesi ja lähti seuraamaan seppää, antaen paikallisen mennä edeltä kun tiesi kuitenkin tarkemmin missä paikka oli. "Kuka piru tämä Balde muuten oikein on?", Arman kysyi hetken kuluttua, vieläkin jonkun verran happamana siitä tavasta millä tämä oli pyytämättä tunkenut itsensä pöydän ääreen ja alkanut jaaritella tuttavallisesti. "Aivan liian tungetteleva persoona", Erlach sanoi viileänä.
|
|
|
Post by yashar on Sept 1, 2013 22:18:31 GMT 3
Serik puhui kävellessään: "Balde on nousukas vallantavoittelija. Hänen kauppiasperheellään on johtava asema Suurkillassa, mikä on muassaan tuonut hänelle myös paikan kaupungin raadissa. Kiristämällä ja urkkijaverkostonsa avulla hän koettaa päästä osille kaupungin elinkeinonharjoittajien verotuksesta. Hän pelkää vastarintaa keinotteluaan kohtaan. Lisäksi hänellä on sormensa pimeässä orjakaupassa, johon Cora on sotkeutunut kaulaansa myöten." Yläkerran tasanteella Serik kääntyi Coran puoleen. "Sinua ei tunne tuossa esiliinassa eikä nuttura päässä. Em ymmärrä, mikset karista Kerrashin pölyjä jaloistasi." "Toisia theerioita ei voi jättää oman onnensa nojaan", Cora sanoi äänensävyllä, joka ei kaivannut pitempää aiheem puimista. Serik pudisti päätään. "Sinä olet liian läpinäkyvä tuohon puuhaasi."
"Balde esittää uusille vieraille mielellään vähän yksinkertaista", Serik kertoi Erlachille "Se on kai samalla jonkinlaisen pöyhkeä vitsi. Edesmennyt vaimoni menehtyi hänen keinottelunsa tähden välskärin laiminlyönteihin. Sen jälkeen minulla ei ole ollut tämän kaupungin asukkaana mitään menetettävää."
Pieni seurue oli saapunut rauhalliseen paikkaan puhumaan. "Käsitän asianne niin, että haluatte tavata kerrashilaisen sepän", Serik sanoi. "Meillä on täälläpäin metsää ja vuoria runsaasti. Sepän ammatilla on keskeinen asema elinkeinossamme. Minä tunnistan rehellisen sepän oppiajoilta periytyvistä paloarvista. En tiedä, mistä päin tulette, herra, mutta asunne väreistä päätellen kotiloista saatava väriaine ei kenties ole teille vieras. Yhtä kaikki tulette varmasti kaukaa, tuskin kevyen asian tähden. Miekkanne näyttää vanhalta ja arvokkaalta." Serik huoahti. "Jos kaukaiset uutiset kertovat huonoa ennettä, niin sehän on otettava maltilla vastaan."
Cora meni huoneen nurkkakaapille koluamaan sen sisuksia.
"Jotkut ihmiset, kuten Balde, ovat valmiita myymään vaikka äitimuorinsa viholliselle rahasta", Serik jatkoi. "Raha tulee tietysti kaupungin ulkopuolelta, eikä siihen luotettu niin kuin nykyisin. En panisi kaupungin puolustustakaan aseväen varaan. Kapteeni on mätä. Luutnantin minä tunnen ja häneen luotan." Serik nojautui taaksepäin tuolilla, jolle oli istuutunut.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 2, 2013 18:56:27 GMT 3
Erlach lähinnä kuunteli ja nyökkäili Serikin selostusta, tuhahdellen silloin tällöin. Tämä ei selvästikään suuremmin vaikuttunut tästä Baldesta, ja huono ja töykeä ensivaikutelma vaikutti asiaan muutenkin. Oli kai tuo myös vähän myötätuntoinen kun mainittiin että ryökäle oli ilmeisesti pistänyt näppinsä orjakauppaan - aatelinen osasi olla myötätuntoinen mitä tuli tämmöisiin asioihin. Vaikka olikin usein melko välinpitämätön eri asioista, niin vapauden riisto oli harvoja poikkeuksia joista tuo välitti omien tavoitteidensa lisäksi. "Kuulostaapa persoonalta", Erlach tuhahti ja hypisteli vähän miekkansa kahvaa, nyökäten sitten sepälle tämän mainitessa vaimonsa kuolesta. "Otan osaa", aatelinen sanoi kohteliaasti. Ei tuo nyt ehkä kovin runsaasti asiasta välittänyt, mutta olipahan kuitenkin kohtelias. "Ilmeisesti liian vaikutusvaltainen että oikein kukaan voisi tehdä tälle mitään sen kummempaa?", mies heitti väliin kysymyksen vaikka jo oikeastaan tiesikin vastauksen. Hyvähän se nyt oli kuitenkin varmistaa.
"Kyllä, tavallaan-", Arman aloitti vastauksena sepän kysymykseen, mutta hiljeni kulmiaan kohottaen kun seppä vain jatkoi paasaustaan. Eikös sitä yleensä ollut kohteliasta odottaa vastausta...? Erlach näytti hieman ärtyneen kärsimättömältä mutta odotti nyt kuitenkin loppuun kun seppä puhui mitä puhui. Enimmäkseen yhdentekeviä juttuja näköjään. "En minä tiedä miten vaatteeni värjätään, en minä sitä tee", aatelinen sanoi hieman viileästi, ehkä vähän turhautuneena siitä kuinka puheliaaksi seppä olikaan äitynyt. Kyllä tuo silti odotti kärsivällisesti loppuun vaikka näyttikin asiasta johtuen jokseenkin pahantuuliselta, tämän mielestä ei kannattanut hukata aikaa turhaan jaaritteluun - ja tuo aikaa voittaakseen alkoi sepän lopetellessa kaivaa esiin taskustaan jonkunlaista pussia. Miehen hihassa oleva vaakunakin oli hetkeksi näkyvillä viitan alta, symbolissa oli kuvattuna sinimusta lohikäärme. "Pääsit loppuun?", Erlach varmisti, ja kovin paljoa vastausta odottelematta siirtyi suoraan asiaan.
"Niin, onko kukaan tullut tarjoamaan sinulle jotain erikoista urakkaa? Tai jolle kulle muulle tuntemallesi sepälle?", Erlach tivasi haudanvakavana, pisti vapaaseen käteensä hanskan odottaessaan sepän vastausta ja pisti sen sitten tämän ottamaan kangaspussiin. "Tarkemmin sanoen... onko kukaan yrittänyt saada sinua tekemään panssaria tällaisista?", mies sanoi ja pisti kätensä pussiin, vetäen esiin yhden ainokaisen esineen: suuren mustan suomun. Siinä oli jotain pahaenteistä, ikäänkuin se olisi imenyt itseensä valoa... "Kuten varmaan arvaat, tämä on lohikäärmeen suomu. Mutta jos kyseessä olisi joka päiväinen lohikäärme niin en minä sellaisista välittäisi - jos joku idiootti tahtoo välttämättä saada niskaansa maalitaulun takomalla tai pitämällä lohikäärmeensuomupanssaria niin ihan vapaasti, mutta nämä eivät tule normaalilta lohikäärmeeltä...", Erlach sanoi synkkänä ja pisti hetken kuluttua suomun takaisin pussiin. "Hirviö jolta nämä tulivat kuoli kauan sitten... tavallaan. Jos joku idiootti menisi takomaan näitä, niin hyvin pian se kiinnittäisi hirviön hengen huomion - ja eikä tarvi arvata kahta kertaa miten se asiaan suhtautuisi. Sain kiinni kaksi kolmesta idiootista jotka olivat toivoneet saavansa panssaria tästä, ja nämä kertoivat kolmannen olevan tulossa tänne. Mikäli joku seppä alkaa takomaan näitä niin se on Kerrashin taru sitten siinä", mies sanoi ja katsoi sitten odottavasti seppää ja vähän Coraakin.
"Ymmärrätte varmaan minkä takia on tärkeää ettei kukaan perhanan typerys ala yrittämään takoa näitä?"
|
|