|
Post by Rusalka on Apr 4, 2013 22:27:47 GMT 3
// Mukaan saa tulla ketä kiinnostaa, teki mieli kokeilla yhtä tuoreempaa hahmoani tässä. //
Majatalo oli varsin täynnä illan viettoon tulleita ihmisiä ja muita kaksijalkaisia puhuvia olentoja. Kuului sekalaisia laulunpätkiä ja tarinan kerrontaa kun kylän asukkaat ja vieraat viihdyttivät itseään oluen ja ruuan äärellä. Melkein kaikki olivat jos jonkinlaisessa seurassa, matkalaiset ja paikalliset olivat aika lailla sekaisin.
Eräässä nurkassa kuitenkin joi vodkaa yksinäinen nainen huppu päässä ja miekka nojaamassa hänen tuoliaan vasten. Hän näytti masentuneelta, aluksi muutama ihmis ja haltiamies oli lähestynyt häntä mielessään varmaankin kutsua nainen ystäviensä seuraan mutta vetäytynyt kauemmaksi nähtyään naisen kasvojen oikean puolen, sillä paloarvet peittivät sitä. Mikä liekki tai happo tuon jäljen oli polttanutkin se ei ollut turmellut hänen pähkinänruskeita silmiään ja tummanruskeita kulmakarvojaan mutta jälki oli silti kaikkea muuta kuin pieni ja huomaamaton.
Vaikka kyseinen nainen ei sinänsä ollut kiinnostunut miehistä, näiden reagtiot saivat hänessä aikaan katkeruuden kuohaduksen. Hän oli huomannut erään sievän tarjoilijatytön joka kantoi tarjottimella olutta joukolle miehiä ja näytti flirttailevan näille samalla. Sanja Radic niminen nainen katseli tuota olentoa syrjäsilmällä alakuloisesti. Osa hänestä kadehti tytön sileitä poskia jotka tuntuivat hehkuvan, toisaalta häntä turhautti tieto siitä että hänellä tuskin olisi mitään mahdollisuutta saada hellyyttä moiselta olennolta, tuskin vaikka maksaisi. Hän kosketti kädellään arpeaan ja painoi sitten päänsä alas, hän ei halunnut että kukaan näkisi hänen kyyneleitään.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 6, 2013 20:23:21 GMT 3
Vaikka majatalot yleensä ottaen olivat paikkoja joissa kukaan ei tuntenut oloaan uhatuksi tai mitään, niin uusin sisääntulija, itsensä kuluneeseen harmaaseen silkkimäiseen kaapuun verhouttanut tulija tunsi silti tarpeelliseksi peittää päänsä huppuun ja katsella hieman varovaisesti ympäri salia ennen kuin astui sisään sen kummemin. Huppuun tehdyistä rei-istä sojotti hyvin haltiamaiset pitkät korvat mikä laihahkon ruumiinrakenteen kanssa toki viittasi haltiamaisuuteen, mutta ihan siitä ei ollut kyse - joskin se ettei muuta kuin kasvojen alaosa näkynyt varmisti kuitenkin sen että satunnaiselle katselijalle tuo kyllä vaikuttaisi siltä. Daelan Zerrych oli kyllä jotain muuta vaikka teknisesti ottaen hänen kansansa kai oli sukua haltioille, olivathan he joskus olleet haltioita - mutta siitä oli jo aika kauan, eikä hänen kansansa jäsenet yleensä liikkuneet täälläpäin. Mutta joskus sitä vain piti mennä vähän vieraammille seuduille. Tuota huoletti varsinkin salissa olevat 'oikeat' haltiat, ne pari kertaa mitä hänen kansansa oli törmännyt varsinaisiin haltioihin (mikä oli harvoin kiitos sen että Daelanin kansa asui käytännössä yhdessä syrjäisessä viidakossa) eivät olleet päätyneet hyvin, tai no, ainakaan maanpäällä asuvat haltiat eivät tupanneet pitämään heistä. Jonkinlaista kauppaa hänen kansansa harrasti melko lailla suoraan heidän elinseutujensa alla sijaitsevan pimeähaltia-kaupungin kanssa, mutta se että sitä kauppaa käytiin taisi johtua molemminpuolisesti siitä että tavalliset haltiat eivät pitäneet kummistakaan. Daelan nykäisi huppuaan vähän hermostuneena, varmistaen että hänen päänsä oli kunnolla peitettynä ennen kuin käveli salin poikki tiskille, katsoen mielestään rauhallisen paikan arpikasvoisen naisen vierestä. Mitä hän yhtään ymmärsi paikallisten kauneuskäsityksestä niin hän epäili että kukaan tuskin tulisi häiritsemään häntä siihen. Vaikka hänen pitäisi ennemmin tai myöhemmin alkaa sosialisoimaan paikallisten kanssa, niin hän ainakin haluaisi hieman totutella paikalliseen ilmapiiriin ennen kuin alkaisi tehdä jotain sellaista kuten huppunsa vetämistä päästä, mikä nyt vähintään paljastaisi ettei hän ollut haltia varsinaisesti, ei ainakaan mikään 'normaali' haltia. Ensimmäisen kerran kun hän oli tehnyt sen laivalla ollessaan matkalla pois kotiseuduiltaan oli läheltä pitänyt ettei häntä ollut viskattu laidan yli, mutta onneksi hän oli lopulta onnistunut vakuuttamaan miehistön vaarattomuudestaan, ja oli voinut pukeutua hieman vapaammin loppumatkan. Paikan valinta tosin kadutti melko pian kun Daelan tajusi arpeutuneen vieruskaverin ilmeisesti kyynelehtivän päätellen ilmassa leijuvasta suolaisesta mausta - asia jonka tuo havaitsi kiitos, no, sen ettei tuo tosiaankaan ollut haltia... Tuo yritti parhaansa mukaan olla välittämättä siitä, haluten olla kiinnittämättä enempiä huomioita itseensä, mutta tilattuaan majatalonpitäjältä leivän ja juomaa ei tuo voinut mitään itselleen vaan yritti vaivihkaa kurkistaa naisen suuntaan, varmistaakseen oliko kyseessä tosiaan itkua. Ruumiinkieli ainakin viittasi siihen. Daelan yritti hetkeksi keskittyä ihan vain leipänsä syöntiin ja kuppinsa juontiin, mutta ei tuo lopulta sitten voinut itselleen mitään vaan rykäisi hieman kiinnittääkseen itseen huomiota. "Onko täällä aina tällaista?", vieraalla korostuksella puhuva, ässiä vähän painottava hienostunut ääni kysyi vieruskaveriltaan, viitaten kädellään saliin. Käsi oli esillä vain hetken ennen kuin se palasi ylisuurten hihojen suojiin, mutta sen selkämys oli hieman erikoinen, se näytti siltä kuin siihen olisi tatuoitu käärmemäistä värikästä kuviointia. Kynnet olivat myös erilaiset kuin mitä olisi olettanut haltioilta, ihmisiltä ja vastaavilta, niiden ollessa pikemminkin hieman koukkumaiset yllättäen. Todella tarkka silmä saattoi havaita että 'ihon' tekstuuri oli hieman väärä, ikäänkuin se olisi ihon sijaan ollut pienen pienten suomujen peitossa myös normaalin värisiltä alueilta... Sama ilmiö oli itse asiassa tuon hupun peitossa olevien kasvojen kohdalla. ((do dii, pistinpä sitten kuten puhuin eilen illal. Hahmo on sitten vähän erikoinen, mutta niinhän ne mun hahmot aina. En kykene pelaamaan perushaltioilla, ihmisillä, kääpiöillä yms nykyään... Paras tapa kuvata tuota olis varmaan 'käärmehaltia', mutta eiköhän lisää selvene pelin edetessä. tuli myös vähän pitkä ))
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 7, 2013 23:46:21 GMT 3
/liityn seuraan kun kerta kuulemma sopii/
Majatalo oli sangen täynnä väkeä mikä harmitti Kharyaa joka toivoi saavansa olla rauhassa omassa piilonurkassaan. Olihan kyllä majatalon pitäjä tietoinen tästä eriskummalisesta otuksesta joka asusti tällä hetkellä isossa saavissa johon kerättiin sadevettä. Kharya kyllä toimi erinomaisena rottien, myyrien, hiirien ja lepakoiden torjujana ja koska ne olivat haitaksi ja Kharya ei sai vesilohikäärme olla mielensä mukaan saavissa. Useinmiten jahti toimi öisin kun kaikki olivat poissa tai nukkumassa ihmiset olivat. Silloin Kharya sai rauhassa vipeltää pitkin majataloa ja myös tutkia erilaisia tavaroita. Osittain hyötykin oli siinä, että Kharya oppi päivä päivältä enemmän sanoja ja niiden tarkoituksia.
Kun majatalo oli täysi viihtyi Kharia piilossa saavissaan mutta tänään oli harvinaisen paljonkin mekkalaa ja Kharya oli jo jonkin aikaa kuikuilut saavin reunan ylietukäpälät reunalla katsellen majatalon menoa. Onneksi majatalon pitäjällä oli sen verran ollut älyä, että tungi saavin pimeimpään nurkkaan piiloon. Sen lähellä kyllä oli tosin pöytä joka jäi jonkin verran varjoon ja siinä istui selin häneen joku nainen. Kharya kuitenkin vaistosi tämän surumielisyyden mikä sai Kharyan ihmettelemään asiaa. Kiintoisaksi asia meni kun pöytään istahti hyvin eriskummallinen henkilö. Kharya ollut koskaan sellaista henkilöä nähnyt mutta oli varma, ettei hän ihminen ollut.
Kharya hivuttautui ylös ja venytti sitten itsensä pitkälle alas näyttäen siltä kuin saavista valuisi turkoosinväristä vettä. Nopeasti Kharya kuitenkin luikahti seinän vierustaa pitkin pöydän luokse ja kapusi varovasti kynnet hitusen puuta raapien naisen vieressä olevalle tuolille. Kharya puski varovasti kuonollaan naisen kyynärvartta. -"Hei mikä hätänä?" Kharya kysyi hieman kujertaen katsellen naista.
Toki oli Kharya huomannut vilkaista pöydän toisella puolella istuvaa henkilöä mutta häneen Kharya ei vielä kiinnittänyt huomiota.
|
|
|
Post by Rusalka on Apr 8, 2013 0:28:08 GMT 3
Sanja kuuli äkkiä hänelle osoitettua puhetta ja pyyhkäisi nopeasti kasvojaan. Hän kirosi mielessään sitä että joku oli saattanut nähdä hänen osoittavan heikkoutta. Hän nosti päätään ja katsoi kysyjää, tämän aksentti ei ollut niinkään herättänyt hänessä huomiota, puhuihan hän itsekkin täkäläisille erikoisella aksentilla mutta puhuja oli varsin erikoisen näköinen. Ennen kuin hän ehti vastata hän tunsi jonkun koskettavan häntä ja kuuli toisenkin puhuttelevan häntä, hän ei meinannut aluksi tajuta että juuri tuo pienehkö olento hänen vieressään oli juuri se joka häntä oli puhutellut, se ei näyttänyt sellaiselta kuin suurin osa puhuvista olennoista. "En tiedä, en ole ennen ollut täällä." Sanja vastasi ensimmäiselle kysyjälle. Hänen ilmeensä tai äänensä ei olisi paljastanut sitä että hän oli hetki sitten ollut tunnepurkauksen vallassa. "Tottakai, kuinka niin?" Hän sitten sanoi pienelle lohikäärmeen näköiselle otukselle, josta ei ollut varma oliko se todella lohikäärme kun kerran oli niin pieni, ellei se ollut poikanen.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 8, 2013 16:36:35 GMT 3
Daelan nyökkäsi ikään kuin naisen vastaus olisi kertonut paljonkin, nyökytellen muka viisaasti. "Jaa, jaa", haltiantapainen sanoi epävarmasti, tietämättä mitä muutakaan sitä olisi voinut sanoa. Tilanne oli vähän epämukava kaiken kaikkiaan, olisi varmaan vaan pitänyt valita joku toinen paikka istua kun tässä tuli vastaan tällaisia sosiaalisia onglemia... Ja sitten vastaan tuli vielä hämmennystäkin kun yhdelle pöydän tuoleista ilmestyi jokin ihmeellinen pikku otus joka muistutti jossain määrin kalan ja liskon risteymää. Mitä sitä nyt tuostakin olisi pitänyt ajatella. No, ainakaan pöydässä istujista yksi ei sitten luultavasti välittäisi hirveästi siitä mitä Daelan huppunsa alla piilotteli (tai no, myös kaapunsa alla olihan hänen 'ihonsa' erikoinen myös enimmäkseen - ihon ollessa kuitenkin loppujen lopuksi väärä sana, nahkakin menetteli vain juuri ja juuri mokoman salaa suomupeitteisen kanssa).
Tuo hämmentyi vain entisestään naisen epämääräisestä (ja vähän oudosta) vastauksesta liskomaiselle otukselle, katsoen ensin yhteen ja sitten toiseen istumatoveriinsa. Ei tuo tosin oikein kehdannut suoraan kysyäkään mistä oikein oli kyse, Daelan oikeastaan arveli että hänen hämmennyksensä syynä oli se ettei hän yksinkertaisesti puhunut yleiskieltä äidinkielenään. Ihan looginen syy sinänsä. "Mikähän tuokin on...", Daelan mumisi itsekseen ja vilkuili hieman hermostuneena ympäri salia, varsinkin haltioiden suuntaan. Vaikkei hänellä ollutkaan henkilökohtaista kokemusta tapaamisista haltioiden kanssa, niin hän kyllä tiesi miten tapaamiset tavallisten haltioiden ja hänen kansansa välillä olivat päättyneet. Hirveästi tuota ei huvittanut tulla kutsutuksi friikiksi, hirviöksi, luonnonoikuksi tai joksikin muuksi yhtä mukavaksi kuten haltiat olivat hänen kansansa jäseniä kutsuneet ensitapaamisen aikoihin. Daelan oli ehkä hieman ennakkoluuloinen haltioita kohtaan, mutta se oli enimmäkseen syystä.
|
|
|
Post by Lucar on Apr 9, 2013 20:14:10 GMT 3
/niin että passaakos tähän liittyä? en nyt pelaa hahmolla jolla olisi lomake, kehitän ajan myötä/
Flint McMagashin oli kärsivällinen haltiamies. Ja nyt hänen kärsivällisyytensä tasapainoili hyvin, hyvin huteralla pohjalla. Syynä oli kahvilan muut haltiat. Hän oli varma, että nurkassa istuva haltianainen seurueineen oli nähnyt miesten naureskelevan heille useaan otteeseen. Flint itse paloi halusta hankkia illaksi hieman naisseuraa, mutta ei kehdannut mennä nurkkaan johtuen lajitoveriensa röyhkeästä käytöksestä. Hän oli tietenkin vain matkalainen, mutta hänelle nämä asiat olivat periaatekysymyksiä.
Flint oli jo kerran melkein astellut pöytään, mutta pysähtynyt kesken käännöksen ja alkanut epäonnekseen miettimään, mitä seuraisi, jos häntä ei arvostettaisi seurueessa. Kaiken lisäksi muut haltiat varmasti nauraisivat hänet pihalle tai heittäisivät kirjaimellisesti ulos.
Flint keräsi kaiken rohkeutensa, otti viinilasinsa (mikäli sitä halpaa litkua voi viiniksi kutsua) ja käveli hieman arkaillen pöydän luo. "Sopiiko liittyä seuraan?" hän kysyi. Pöytäseurueella tuntui olevan jo ennestään hiukan ongelmia, eikä puun takaa tuleva haltiamiehen ilmestyminen auttanut näemmä asiaa. "Onko tässä tilaa?" Flint toisti kysymyksensä, toivoen myöntävää vastausta. Pöydän väki tuijotti häntä, eikä oikein uskonut hänen olevan ystävällisellä asialla. "Vakuutan, en tullut nauramaan teille", hän sanoi varmistaakseen ystävällisen suhtautumisen. 'Ystävällinen suhtautuminen' ei ehkä kuvasta parhaiten reaktiota, joka lausetta seurasi - kuolonkylmä hiljaisuus. Pöydän ilmaa olisi voinut leikata leipäveitsellä.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 9, 2013 21:09:03 GMT 3
Kharya katseli naista hieman kysyvästikin, hän oli kysynyt mikä hätänä, eikä onko kaikki hyvin.Kharya oli toki nuori ja vielä oppimaton jossain asioissa mutta omasi silti yhtä kaikki lohikäärmeille ominaisen taidon, viisauden. Safiirin siniset silmät katselivat tyynesti ja viisaasti naista. Vaikka nainen piilotteli hupun takana oli tarkkasilmäinen Kharya jo nähnyt arvet kasvoissa. Olihan hänellä itselläänkin arvet, hänen siivessä. Se oli arpinen ja riekaleinen, syy miksi monet lohikäärmeet pitäisivät häntä täysin epänormaalina.
Kharya nosti päänsä ja katseli sitten tätä toista, miestä. Hänkin piilotteli ja Kharya mietti minkä tähden? Eikö he tajunneet, että lohikäärme näki tuhansia kertoja paremmin kuin ihminen, haltia, kissa tai haukka.
-"Mhmm, sovitaan etten kuullut mitä mutisit. Tiedoissanne on kyllä iso aukko. Olen merilohikäärme, enkä kala tai sammako tai niiden välimuoto." Kharya kertoi ja heilautti häntäänsä pöydän tasolle. Osoittaen sanansa tälle miehelle jota ei niinkään sanoisi haltiaksikaan. -"Älkääkä luulko, että olen pahainen natiainen. Jos haluaisin voisin iskeä kehosi pirstaleiksi ennen kuin edes tajuaisit sitä." Kharya sanoi pientä äkäistynesyyttä äänessä sillä hänestä tuntui, että tämä mies piti häntä täysin epämuodostuneena hihhuli kalana.
Kharyan sanottua sanansa paikalle ilmestyi kolmaskin persoona kysyen istuma paikkaa. Kharya vispautti häntäänsä ja katseli muita.
-"Minun puolesta ainakin saa, lähden jatkamaan seurusteluani itseni kanssa, eipähän tarvi ainakaan olla häiriöksi." Kharya keikautti itsensä nopeasti ympäri ja kiipesi ketterästi tuolin selkänojalle ja hyppäsi siitä suoraan saaviinsaa niin, että vettä loiskusi. Hetken aikaa reunan laidan yli näkyi turkoosia häntää, ennen kuin se katosi saavin sisään. Jos noilla olisi lisää kysymyksiä saisivat kyllä tarjota paistin pöytään.
//kaivan sen esiin jos niikseen tarvii, tää peli ei ehkä ihan sovellu hahmolleni //
|
|
|
Post by Rusalka on Apr 14, 2013 20:17:45 GMT 3
Sanja oli hieman hämmentnyt vaikka ei näyttänytkään sitä, vaikka sen että oli sekoillut sanoissaan ei saattoi antaa sen ilmi. Yhtäkkiä hänen seurassaan oli sekä outo kaksijalkainen että nelijalkainen.
Ja nyt uusi muukalainen pyrki seuraan. Koko illan hän oli ollut yksikseen ja nyt lyhyessä ajassa tuntui puoli majataloa tuntui tulevan pöytään. Vaikka pieni lohikäärmeen näköinen otus tuntuikin poistuvan paikalta. "Kylläpä tämä pöytä on äkkiä suosittu." Sanja sanoi viileästi, hän ei oikeastaan tarkoittanut enempää kuin sanoi mutta hänen tapansa ilmaista itseään saattoi antaa käsityksen sarkasmista.
// Okka Kharya, eipä mitään. Muista että voit rohkeesti ilmotella jos ite alotat pelejä ja haet niihin seuraa. //
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 14, 2013 21:39:47 GMT 3
"No ei sitten", Daelan totesi olkiaan kohauttaen oudon lisko-olennon vipeltäessä pois paikalta, oikeastaan tajuamatta suuremmin minkä takia toinen nyt oli niin suuresti loukaantunut, vaikka pieni otus olikin väittänyt olevansa merilohikäärme. Ei kaukaa tullut kyllä ollut nähnyt lohikäärmeitä läheltä, mutta mitä oli kuullut niistä puhuttavan niin ne olivat yleensä isompia. No, samapa tuo, otus joka tapauksessa häippäsi ja suurempia huolenaiheita ilmaantui, kuten perhanan haltia. Daelan nykäisi huppuaan yhä syvemmin päähänsä varmistaakseen että pää oli tosiaan kunnolla peitossa, mulkoillen sitten hupun alta tulijaa. Daelan ei oikein pitänyt haltioista...
Tosin, siitä huolimatta että tuon mielipide haltioista oli aika negatiivinen ei tuo oikein rohjennut suoraan ryhtyä kieltämäänkään, tavernassa oli kuitenkin useampia haltioita, osa humalassakin, ja se että joku kieltäisi haltialta pääsyn pöytään voisi kiinnittää tähän huomiota - varsinkin kun kauempaa katsottuna huppupää kuitenkin näytti haltialta kiitos tämän korvien ja yleisen ruumiinrakenteen. "Kai ssiiinä on tyhjiä paikkoja", Daelan sanoi innottomalla äänellä, juuri ja juuri estäen itseään suorastaan sihisemästä vaikka ässä nyt meni niin kuin meni. Daelan yritti parhaansa mukaan olla välittämättä haltian läsnäolosta, keskittyen enemmän juomaansa. Ei kai se nyt niin mahdoton ajatus ollut että haltia ei välttämättä olisi samaa mieltä kuin useimmat hänen kansaansa törmänneet haltiat... Aika epätodennäköistä kuitenkin, mutta silti. Ei sitä nyt kannattanut olla niin ennakkoluuloinen kuin haltiat olivat, ei hän halunnut alentua haltioiden tasolle. Ja sitä paitsi, jos sitä vain murjotti hiljaa niin ehkä mokoma häipyisi? Kuulosti ihan hyvältä suunnitelmalta Daelanin mielestä.
((Lucar muuten, ei kannata tuolla lailla olettaa toisten hahmojen reagoivan tietyllä tavalla, sitä kuitenkaan ikinä tiedä miten muut pelaa hahmojaan))
|
|
|
Post by Rusalka on Apr 23, 2013 17:26:28 GMT 3
Sanja tuijotteli juomaansa mutta avasi sitten suunsa. "No kun tässä kerran ollaan niin voi kai yhtä hyvin jonkinlaisen esittäytymisen pitää." Hän piti pienen tauon ja jatkoi. "Minun nimeni on Sanja, olen palkkasoturi, palkkamurhaajaksikin jotkut ovat sanoneet ja totta kyllä etten ole juuri piitannut työnantajastani kunhan on maksanut tarpeeksi."
Sanja salaa ajatteli että paljastaessaan ammatinsa ja vihjatessaan jotain maineestaan hän saattaisi säikyttää turhan seuran muualle. Ja toisaalta mikäli tämä keino ei tehonnut saattaisivat uudet seuralaiset ollakkin mielenkiintoisia.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Apr 23, 2013 23:25:20 GMT 3
Haltia tuntui ainakin hiljentyneen joten Daelan pystyi keskittymään taas kaikessa rauhassa ilman häiriötä juomaansa ja leipäänsä, ollen tilanteeseen jossakin määrin tyytyväinen. Mikäli kukaan ei olisi sanonut mitään niin tuo olisi varmaan lähinnä istunut tyytyväisenä pöydän ääressä, hiljaa ja häiritsemättä ketään, korkeintaan sanoen kiitokset siitä että oli saanut istua pöydässä sitten kun tuo lähtisi lopulta. Mutta sittenpä arvekas nainen päätti ilmeisesti yrittää pelotella hänet pois pöydästä epämääräisellä ammatinkuvauksellaan. Daelan katsoi toista pää kenossa (yllätävänkin kenossa itse asiassa, vähän enemmän kuin olisi olettanut olevan mahdollista - vaikka sitä nyt ei oikein hupun alta nähnytkään niin Daelanin kaula oli pitempi ja taipuvaisempi kuin haltialta tai ihmiseltä olisi olettanut) ennen kuin päätti vähän kommentoida asiaa. "Hieno homma sinulle. Minulla ei ole mitään tarvetta palkkasoturille tai palkkamurhaajalle, mutta onnea vaan", Daelan totesi olkiaan kohauttaen selvästikään suuremmin välittämättä toisen sanoista. Hän silti tajusi että takana oli yritys pelotella, joten tuo päätti tehdä pienen vastaiskun katsellen vähän laiskasti ympäri salia varmistaakseen ettei lähistöllä ollut liian monta katselijaa. Varmistettuaan ettei katselijoita ollut osittain haltiaa muistuttava olento antoi ensimmäisen kunnon merkin siitä ettei tosiaankaan ollut haltia, tuo lipaisi kielellään ilmaa ja kieli oli melko yllättäen tummansinipunainen kaksihaarainen käärmeenkieli. Daelan katsoi mielenkiinnolla toista odotellen reaktiota.
|
|