kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 7, 2013 10:51:26 GMT 3
Maiskuttelevat äänet kuuluivat selvästija jotain muutakin epämääräisiä äänähdyksiä. Nyt nämä haisevat olennot tulivat esiin puskien ja puiden takaa maiskutellen ja kurluttaen. Kharya ei ollut koskaan nähnyt moisia otuksia vaikka oli toki sammakoita nähnytkin. Nämä kävelivät kuitenkin jossain määrin kahdella jalalla ja näyttivät limaisilta. Kharya katsoi kaurista ja sitten Damienia joka vähän urahteli niille mutta ne eivät tuntuneet piittaavan siitä.
Oliot olivat piirittäneet heidät melko tehokkaasti sateen yhä ripsottaessa kahisuttaen lehtiä. Kharya ei ehtinyt ihastelemaan säätä tai edes syömään vaan katseli näiden olioiden kitoja jossa välhäti teräviä hampaita. Kharya päästi matalaa urinaa avaten suunsa täysin auki paljastaen omat komeat valkoisina hohtavat terävät hampaansa. Lähimpänä Kharyaa oleva otus pysähtyi katsellen hiukan epävarmana paljastuneita julmia raateluhampaita.
Kharyan ääni voimistui sähinäksi ja Kharya siristi safiirinsiniset silmänsä niin, että näkyi vain siniset viirut niistä. Kharya imi hiukan ilmaa sisäänsä saaden rintakehänsä levenemään sitten Kharya levitti siipensä auki ja avasi kitansa ammolleen puhaltaen ulos valkean kirkkaan ohuen yhtenäisen jäisen henkäyksen joka osui olioon tappavan tehokkaasti. Jääkidet tunkeutuivat olion ruumiiseen kuin olisi satoja nuolia ammuttu siihen. Olio ei edes tajunnut kun oli jo kuollut.
Kharya ei jäisi odottamaan ja lähti hampaat paljaana syöksemään kohti seuraava sammakko oliota.
|
|
|
Post by Rusalka on Apr 8, 2013 22:11:51 GMT 3
Oliot lähestyivät, Damien olisi paennut jos siihen olisi ollut tilaisuus mutta saartorenga oli liian tiheä, eikä Damien halunnut ottaa riskiä että joku olioista tarraisi häneen pakoyrityksen aikana. Pienempi peto todisti taas yllättävää vaarallisuuttaan, sen suusta tuli jotain outoa joka tappoi yhden lähestyvistä olioista, toiset eivät näyttäneet säikähtävän toverinsa kohtaloa vaan alkoivat löntystää kohti pitäen uhkaavaa kovaäänistä kurlutusta, pari pysähtyi kuolleen toverinsa luokse ja alkoi nyhtää siitä limaista karvaa jota ne sitten laitttoivat suuhunsa, nämä kaksi jäivätkin puuhaansa. Mutta muut tulivat yhä kita ammollaan kohti. Damien hyppässi nopealla loikalla yhden päällä ja kaatoi sen maahan, potkien ja purren sitä mutta loikkasi pois osin koska kaatuneen toverit lähestyivät ja osittain koska otuksen lima maistui pahalle.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 12, 2013 10:07:33 GMT 3
Kharya hyppäsi seuraavan päälle ja kynsien sekä purren nousi ylemmäs kunnes tavoitti olion kasvot. Jos Kharya jotain oli nuorena oppinut niin sen, että yksikään olio sietänyt kun sen kasvoihin käytiin kiinni. Kharya ei epäröinnyt kynsiä sammakko otukselta toisen silmän puhki josta vuoti inhottavaa hailukasti vihertävää limaa. Aivan kuin otukset eivät jo muutenkin haisisi kuin raato tungio. Kharya puri toisen nenä kohdan murskaksi ja kynsi lisää olion kasvoja. Olio kurlautteli ja kurnuti kuin olisi kuolemassa pidellen kasvojaan ja hoiperellen poispäin.
Kharya hyppäsi pois olion päältä levittäen siipensä ja tömähti maahan sujuvasti. Vielä oli otuksia jäljellä kolme ja yhden niistä oli ilmeisesti toinen jo kaatanut sillä se sätki kuin mikäkin mutta muut olivat lähestymässä toista. Kharya päästi lujan murahduksen sähinän kera ja lähti tulemaan kohti yhtä oliota joka lähestyi Damienia. Ainakaan se ei pysähtynyt mutta Kharya keräsi voimansa ja sylkäisi jääkide suihkaisun kohti oliota. Se ei enää lähestynyt mutta vuoti pahasti pidellen vatsanseudusta kiinni. Vesilohikäärme ei jäännyt odottamaan vaan lähti puremaan vielä pystyssä olevaa nilkkaan.
|
|
|
Post by Rusalka on Apr 14, 2013 20:07:15 GMT 3
Olioita tuli yhä lisää kunnes ne tuntuivat muodostavan uuden pohjan metsään niiden haju ja ääntelystä johtuva melu alkoi käydä sietämättömäksi. Damien puri ja kynsi minkä ehti mutta olioita tuli koko ajan lisää. Molemmat pedot olivat täysin saarretut ja vaikutti jo siltä että peli olisi menetetty kun oliot äkkiä jähmettyivät paikoilleen, ne eivät edes reagoineet siihen kun Damien vielä hyökkäsi yhden kimppuun ja puri tältä kurkun auki. Jokin kynsiä ja hampaita suurempi voima oli saanut ne pysähtymään. Aivan yllättäen oliot hajosivat vihreäksi sotkuiseksi kasaksi maahan josta kohosi pistävän hajuista vihreää savua. Ainoastaan Damienin ja kumppanin surmaavat olivat vielä kokonaisia.
"Pahus! En saa niitä vieläkään kestämään!" Kuului jostain metsän keskeltä ääni.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 14, 2013 23:32:56 GMT 3
No jo oli juuri kun Kharya oli pääsemässä puremaan hajosi koko inha otus iljettäväksi kasaksi jotain savuako vaiko mönjää vai mitä lienee kasaksi. Kharya perääntyi pois ja jäi kuulostelemaan. Otuksien inhottava maku oli yhä suussa ja hän oli vähän niiden limojen peitossakin. Lisäksi taistelu oli vähän uuvuttanutkin. Jostain läheltä kuului ääntä joka taisi olla otuksien lähdekin ainakin niin Kharya päätteli.
Ei Kharya malttanut olla hiljaa odottamassa kuka sielä oikein puheli vaan lähti meuhkaamaan takaisin.
-"Sinä senkin mikä lie! Näytän kyllä mille tahansa limanuljaskalle! Minä puren!" Kharya ärisi suivaantuneesti kun nämä otukset olivat kadonneet mut jos niitä tuli lisää niin olipahan hän ainakin vastannut.
Kauris makasi siinä mihin oli kaatunutkin ja sitten oli näitä pari kuollutta sammako oliota jotka Kharya oli vähän suolistanut. Ne lähtivät hiljalleen hajoamaan myöskin joksikin inhaksi. Kharya vilkaisi Damienia siinä sivussa, ainakin sekin oli tapellut vastaan ja näytti onneksi olevan kunnossakin. Se oli ainakin hyvä asia sillä kuka ikinä sielä metsässä oli puhellut ääneen ei ainakaan tulisi olemaan mukava tuttavuus ja Kharya oli tällä kerta valmis juoksemaan karkuun tai kiipeämään puuhun.
Oli kyllä vesilohikäärme uteliaskin sillä kuka oikein tulija mahtoi olla joka sielä jossain oli? Kharya jäi paikoilleen odottamaan mitä tapahtuisi seuraavaksi mutta toivoi, että ainakaan niitä mönjä otuksia enää näkyisi.
|
|
|
Post by Rusalka on Apr 14, 2013 23:59:43 GMT 3
Damien jäi katsomaan äänen suuntaan, toinen otus puhui myös, se tuntui olevan valmis jatkamaan taistelua.
Puiden lomasta esiin tuli sitten olento joka ilmeisesti oli äänen haltia. Lyhyehkö otus muistutti ihmistä mutta sen mittasuhteet olivat hieman oudot, sen jalat ja olivat lyhyemmät kuin kädet ja sen isohko pää oli pitkulaisempi kuin ihmisellä, vaikka kasvot olivat varsin ihmismäiset. Sillä oli sininen iho jossa oli mustia laikkuja ja sillä oli runsaasti pieniä pulloja ja rasioita jotka roikkuivat eri vöistä ja hihnoista sen keholla.
"Te tappelitte varsin hyvin, en arvannut että olisitte puhekykyisiä." Olento hymyili paljastaen hampaat jotka olivat kovin samanlaiset kuin aiemmilla olennoilla, pienet, runsaat ja terävät.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 15, 2013 16:46:42 GMT 3
Pianhan se Kharyalle selvisi kuka sielä äänteli ja esiin tuli mitä omituisin näköisin otus ikinä vaikka kovasti muistutti niitä pahan hajuisia, limaisia ja pahan makuisia mikälienee sammako otuksia. Kharya katseli hyvin tiivisti tätä uutta tulijaa joka sitten puhui. Damien vaikka ei Kharya toisen nimeä tiennyt näytti olevan myöskin katse tähän uuteen tulijaa. Iho tosin tällä otuksella näytti vähän samalta kuin yhdellä mustekalalla meren pohjassa tosin sillä erolla, että ei ollut sininen vaan ruskea ja mustia laikkuja.
Kharya tiesi kuitenkin, että ihminen tämä ei ollut ja muistuttikin enemmän vedessä eläväiä otuksia mutta ei hän koskaan ainakaan meressä ollut törmännyt sellaiseen kuin tulija. Kharya kallisti hiukan päätänsä sivulle vispauttaen häntäänsä välistä puolelta toiselle. Vesilohikäärme seisoi sillä hetkellä takakäpäliensä varassa pitäen etukäpälänsä lähellä itseään. Lähinnä Kharya yritti antaa itsestään vaikutelman, että olisi isompi ja pidempi kuin mitä todellisuudessa oli.
-"Tottakai lohikäärmeet osaavat puhua." Kharya vastasi vähän närkästyneesti. Mistä näitä olentoja pulppusi oikein jotka eivät tienneet tuotakaan simpeliä asiaa. (Kirjoittaja vastaisi tähän, että saunalahdelta varmaan). -"Vaikka olenkin vesilohikäärme." Kharya jatkoi katsellen tätä oliota joka hymyili kaiketi.
-"Kuka sinä olet?" Kharya uteli vaikka olikin yhä valpas mutta kiinnosti kovasti tietää kuka tai mikä ihme tämä otus oli ja sillä oli paljon pulloja mukana jossain paksussa narussa vai lienikö se vyö? Vyö, siksi sitä ihmiset kutsui nyt kun Kharya muisteli sanaa.
|
|
|
Post by Rusalka on Apr 23, 2013 17:17:26 GMT 3
"Nimeni on Urgarl." Sanoi outo otus. "Palveluksessanne." Tämän se sanoi hieman sarkastiseen sävyyn, aivan kuin pienen lohikäärmeen äänensävy olisi huvittanut sitä. "Mikä tuo moiset olennot tähän metsään?" Se jatkoi. "Ette kumpikaan ole seudun luontaista faunaa."
Damien katseli kummaa otusta pää kallelleen ja oli tyytyväinen että toinen osasi puhua tälle otukselle, mikä se olikaan. Vaikka se ei vienyt vaistomaista hermostumisen tunnetta minkä tuo uusi tulokas aiheutti.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 25, 2013 12:49:33 GMT 3
Sammako otus esitteli itsensä ja kertoi nimensäkin. Kharya tutkaili sammakkoa tarkkaavaisesti samalla kun käveli Damienin luo. Kharya halusi olla siinä Damienin luonna varmuuden vuoksi. Sillä vaikka, mitä Kharya päätteli, Damien ei osannut puhua mutta ilmeisesti ymmärsi kuitenkin puhetta. Oliko tämä jonkun ikäänkuin lemmikki? Kharya ei ehtinyt pohtia asiaa pidempään kun tämä sammako otus jo kyseli mitä he tekivät täällä.
Fauna sanaa ei Kharya ollut eläessään vielä kuullut ja katseli tätä Urgarliksi kutsuttua sammakkoa hiukan pää kallellaan.
-"Luontaista faunaa? Eh jaa ei minä tulen mereltä hyvin kaukaa ja olen no vähän eksynyt tähän metsään mutta ei se haittaa. Tästä kaveristani.." Kharya osoitti hännänkärjellä Damienia. -"..hänestä en tiedä me vasta tavattiin tässä kun jahdattiin kaurista. Me tässä vaan söimme kun öh..nuo mikälie oliot kävivät päälle. Mutta mikä sinä olet? Ei sammakot asu metsässä vaan jossain, jossa on vettä." Kharya puheli elävästi ihmetellen kuitenkin ääneen, että mitä kummaa sammakko metsässä sillä hänelle ei ollut valjennut kylläkään yhtään mitään tästä Urgarlista. Toisaalta oli parempi antaa otuksen luulla häntä ja Damienia vähän kuin kaveruksiksi eikä Urgarlin tarvinnut sen enempää tietää.
Kharya saattoi olla rento ja eloisasti puheleva mutta tyhmä hän ei ollut ja piteli visusti osia asioita omassa tiedossaan. Hän ei Urgarliin luottanut, jos kerran tämän tekosia olivat nuo hyökkäävät lima oliot. Oli parasta olla varuillaan kuin menettää häntänsä.
|
|