|
Post by Rusalka on Mar 10, 2013 11:30:51 GMT 3
/ Tässä olisi seikkailua villissä luonnossa, saa liittyä miten mieli tekee. Suosittelisin jonkinlaista eläimellistä hahmoa mukaan mutta vapaa valinta jos uskoo että olisi muu hahmo joka sopisi mukaan. =) /
Kuuma päivä syvällä metsässä, puiden lehdet kahisivat tuulessa ja se vaikuttikin olevan linnunlaulun ohella ainoa ääni. Mutta tämä saattaisi muuttua hetkessä. Joukko isokauriita kulki aterioimassa, se oli poikamies lauma jossa oli vain uroksia. Se kuljeksi ympäriinsä ja välillä selviteltiin arvojärjestystä.
Jonkin matkan päässä nälkäiset silmät tarkkailivat laumaa. Piilossa puiden suojassa seisoi lohikäärmelintu, tämä laji oli noin kolmen metrin pituinen ja tummanruskeiden musta kuvioisten höyhemnten peitossa. Sen valkoinen mustaraitainen pää oli paljas, jotta höyhenet eivät sotkeutuisi vereen eläimen syödessä. Se seisoi kahdella jalalla ja sillä oli kummassakin koivessa ylös taittunut varvas jossa oli iso sirppimäinen kynsi, valmiina iskemään saaliiseen. Se vaani isokauriita kärsivällisesti odottaen sopivaa tilaisuutta syöksyä esiin ja iskeä.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 1, 2013 20:25:01 GMT 3
Kharya oli melko kaukana mistään tutusta, oikeastaan se oli eksynyt metsään ja nyt se ei löytänyt pois. Kharya ei sitä surrut sillä metsässä oli paljon tutkittavaa ja nähtävää, tosin puita se ei enää söisi ne maistuivat, no puulta. Yllättävää kyllä jotkin kasvit olivat syötäviä ja marjoihinkin otus oli tutustunut mutta ei se täyttäisi nälkäisen pienen lohikäärmen mahaa. Kharya päästi kujertavan äänen ja haisteli ilmaa sieraimet värähdellen. Jossakin lähellä tuoksui kauriita ja niiden mölinänkin Kharya kuuli aika selvästi.
Kharya lähti kulkemaan nopeasti pensaikkojen väliä kohti kauriita kun onnistui astumaan pehmeään sammalpeitteiseen koloon ja kierähti nurin. Siinä se sätki kaikilla neljällä raajallaan päästäkseen ylös ja sähisi äkäisesti. Hetken huidottuaan Kharya kierähti taas kyljelleen ja siitä ylös lähtien taas jatkamaan matkaa kohti kauriita. Kharya jäi pensaan taakse piiloon nähden siinä isoja kauriita, se tassutteli hetken paikoillaan ja syöksähti sitten nopeasti yhden kauriin kimppuun pureutuen sen koipeen kiinni. Isokauris päästi rääkäsyn ja lähti hyppimään ja pomppimaan saadakseen jalastaan irti Kharyan joka piti hampailla ja kynsillään kauriin kintusta kiinni.
Yhden hyppiessä ja potkiessa muut isokauriit lähtivät säntäämään kuka ties minne välistä törmäillen toisiinsa kuin vauhkoontuneet villihevoset jotka eivät käsittäneet yhtään mikä niiden päälle kävi. Isokauris jonka kintussa Kharya roikkui väsyisi piankin moiseen riehumiseen vaikka Kharya olikin vain siinä puolet kauriin koosta.
|
|
|
Post by Rusalka on Apr 1, 2013 20:44:09 GMT 3
Damieniksi nimetty peto odotti edelleen sopivaa hetkeä, vaikka se oli usein kulkenut puhuvien olentojen matkassa ja oli opetettu jättämään kotieläimet ja lemmikit rauhaan, se oli kaikkea muuta kuin kesy. Sirppikyntisen olennon mieli oli keskittynyt nyt täysin saaliin saamiseen, se ei odottanut että joku ruokkisi sen, eikä olettanut että saaliin saatuaankaan olisi sen pitäminen varmaa. Se oli hyvin saattanut haistaa muiden petojen hajuja metsässä. Muttä niitä se murehtisi sitten kun saalis oli kaadettu.
Damien otti pari hiljaista askelta pensaikosta mutta sen epäonneksi tuuli kääntyi nyt niin että sen haju tuli suoraan isokauriiden sieraimiin. Kaikeksi onneksi Damienin kaltaisia olentoja liikkui täällä niin harvoin että kauriit eivtä ymmärtäneet miten reagoida ja jatkoivat hetken nuuskimisen päästä muita puuhiaan.
Damien oli juuri pinkaisemassa esiin ja syöksymässä valitemansa yksilön kimppuun kun äkkiä join toinen oleento syöksyi kuin tyhjästä kauriiden kimppuun. Eräällä kauriilla roikkui jotain koivessa, se oli yllättävän pieni. Damien oli niin hämmentynyt että ei huomannut ajoissa hyökätä aivan läheltä vilahtavan kauriin kimppuun. Damien käätyi tätä kohti kun se oli jo liian kaukana ja päästi sitten turhautuneen urahduksen.
Nyt se jäi seuraamaan toisen pedon saalistusta, ehkä se saattaisi vielä saada ruokaa varastamalla saaliin pienemmältä pedolta. Mutta Damien oli kuitenkin varuillaan, toinen vaikutti koostaan huolimatta varsin ärhkäkältä.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 1, 2013 21:02:57 GMT 3
Kharya puri ja kynsi isokaurista joka alkoi väsymään riehumiseen. Kharya oli onnistunut pureksimaan toista koipea pahasti eikä kauris enää voinut hyppiä ja pomppia enää niin hullusti. Se antoi Kharyalle tilaisuuden nousta isokauriin selkään ja kynsiä sen mahanalusta. Kharya sähisi ja veti keuhkoihinsa ilmaa ja puhalsi sitten ulos jäätävän iskun joka teki kauriille rumaa jälkeä ja se kaatui maahan huohotellen ja hiukan sätkien. Vasen takakinttu oli lähes järsitty poikki ja mahassa oli ammottava haava. Isokauris lakkasi pian viuhtomasta raajoillaan jääden aloilleen makaamaan kuollen pian verenhukkaan.
Kharya ravisteli hiukan siipiään ja päästi pienen vinghatuksen. Se piteli yhä kauriista kiinni kiiveten jatkamaan kauriin kintun järsimistä. Isokauriin kehossa oli muuallakin merilohikäärmeen tekemiä viiltohaavoja ja puremakohtia. Ainakin Kharyalla oli nälkä sillä se söi lähes hotkien kauriin lihaa huomaamatta ympäristöään tai sitä, että häntä tarkkailtiin muualta.
|
|
|
Post by Rusalka on Apr 1, 2013 21:09:59 GMT 3
Damien katsoi kuinka toinen sai kauriin kaadettua ja alkoi syömään sitä. Damien mittaili hetken toista petoa ja alkoi sitten lähestyä. Veren haju sai veden kihoamaan Damienin kielelle ja nälkä tuntui nyt kunnolla. Kun se oli päässyt muutaman askeleen päähän saalistaan mussuttavasta pikkupedosta se päästi räksähtävän äänen ja katsoi suoraan kilpailijaansa muttei tehnyt vielä varsinaisesti uhkaavia eleitä.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 2, 2013 13:38:52 GMT 3
Kharya nielaisi ison palan lihaa alas kuono sotkussa kun kuuli varsin lähellä räksähtävän äänen. Kharya valpastui ja nosti päänsä ylös katsellen isoa höyhenpukuista petolintua kirkkailla safiirinsinisillä silmillään. Kharya kallisti päätänsä hieman ja kujersi vähän kuin kysyvästi katsellen uteliaana tätä isoa otusta.
Kharya huomasi kyllä ison nokan ja sirppikynnet ja sen, että toinen oli häntä reippaasti isompi, hän itse täyttäisi korkeintaan ketun mitat. Vesilohikäärme asteli kauriin kehon päällä kiiveten ylemmäs ja ojensi kaulaansa haistellakseen tätä toista otusta. Ainakaan se ei tuoksunut vesikäärmeeltä mutta mikähän se oli? -"Sinä kuka?" Kharya kysyi ihan selvällä kielellä kujertaen vähän ja tasapainoili kauriin takaumuksen päällä yrittäen nousta kahdelle käpälälle seisomaan jotta voisi tutkia paremmin tätä höyhen otusta. Toki oli Kharya valppaana jos toinen yrittäisi nokkaista sitä mutta tällä hetkellä uteliaisuus vei voiton.
|
|
|
Post by Rusalka on Apr 2, 2013 22:27:22 GMT 3
// Damienil ei iha nokkaa oo, hampaat kuonossa vaikka äkki kattomisel saattas ajatellakki et on ku höyhenet. :3 //
Damien odotti miten toinen otus reagoisi, odottaen mahdollisesti agressiivista reagtiota. Vaikka Damien oli vahva ja vaarallinen peto, oli sen rakenne yllättävän siro ja kun se oli nähnyt miten tuo äksy olento oli surmannut paljon itseään suuremman saaliin ei Damien aikonut ottaa turhia riskejä.
Mutta sitten tapahtui jotain mikä yllätti Damienin täysin. Katseltuaan Damienia hetken, sen sijaan että olisi käynyt kimppuun tai murissut tuo pikku otus puhuikin. Damien ei tiennyt miten suhtautua ja kallisti päätään urahtaen kummissaan. Damien ei ehkä ollut varsinaisesti kesy mutta eräs velhotar oli opettanut sen olemaan käymättä puhuvien olentojen kimppuun paitsi itsepuollustukseksi.
Damien jäi seisomaan paikalleen tietämättä miten toimia, se halusi edelleen ainakin osan saaliista mutta nyt se ei voisi tuosta vain ryöstää sitä mikäli se johtaisi tappeluun puhuvan olennon kanssa. Niimpä Damien istahti alas ja jäi katsomaan toista petoa ja silmäili samalla kauris vainajaa.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 3, 2013 18:24:49 GMT 3
//oho kuono sitte en tieny kumpi sil oli hehe //
Kharya tutki vielä uteliaasti tätä toista eikä oikein tiennyt miten nyt suhtautua mutta ilmeisesti toinen ei puhunut mutta oliko se yhtä kummissaan asiasta? Ainakin se urahti ja Kharya vastasi kujertaen ja peruutti varovasti alas kauriin kintun päältä maahan. Eihän tietenkään yksin jaksaisi syödä koko kaurista joku roti nyt Kharyallakin oli ja mieluumin hän söisi kaneja tai sellaisia mutta täällä metsässä oli vaikea löytää tai saada kaneja kiinni ja kaloista ollut tietoakaan. Oli hän yhden lähteen löytänyt josta joi mutta nyt ei kyllä ollut tietoa lähteestä tai purosta.
Kharya kiersi kauriin takaa lähemmäs tätä höyhenotusta joka oli yhä aloillaan ja istahti sitten maahan. Kharya hiipi lähemmäs ojennellen kaulaansa ja nuuskien Damienia (vaikkei sen nimeä tiennyt). Tämä näytti katselevan kaurista. Oliko silläkin nälkä? Kharya päästi pienen kehräystä muistuttavan äänen ja katseli toista vähän kysyvästi. Ehkä sen pitäisi kiskoa saalis lähemmäksi? Mietitty tehty. Kharya tassutteli takaisin kauriin takakoipien luo jotka olivat lähempänä ja maha kohti toista. Kharya kiskoi kauriin ruhoa lähemmäs toista ja jätti sen sitten lähelle toista ja kiersi itse takaisin järsimäänsä koiven luo.
Kharya katseli hetken vielä toista mutta kun tämä näyttänyt ainakaan mitään uhkaavaa tekeevän jatkoi Kharya koiven järsimistä kiskaisten terävillä hampailaan paloja irti melko näppärästikin.
|
|
|
Post by Rusalka on Apr 3, 2013 19:38:25 GMT 3
Damien katseli toisen olennon puuhia, se ei vaikuttanut että olisi pelänny tai osoittanut agressiota. Se jopa tuli varsin lähelle ja uskaltautui nuuskimaan, Damien liikahti hieman taaksepäin muttei varsinaisesti väistänyt toisen nuuskimista. Erittäin hämmentävä tilanne. Mikä oli vielä hämmentävämpää oli se että seuraavaksi otus tuntui tarjoavan saalistaan sille. Damien nousi ylös ja nuuski kaurista mutta kaikki tuntui olevan kunnossa ja kun toinenkin oli vain asettunut uudelleen syömään alkoi Damienkin riipiä lihaa sahalaitaisilla hampaillaan.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 3, 2013 20:18:54 GMT 3
Kharya keskittyi lähinnä omaan syömiseensä onnisttuen järsimään kintun melko puhtaaksi kuono sotkussa. Vielä se jaksaisi toisen takakoiven mutta sitten alkaisi olemaan jo täynnä. Kharya nosti päänsä ylös ojennellen sirosti kaulaansa kuikuillen ympärillensä. Toinen näytti myös syövän ja Kharya katseli puiden latvustoja jossa tuuli kahisutti välistä lehtiä. Kharya pystyi tarkalla näöllään näkemään hyvinkin jonkun yksittäisen lehden liikkeet jos oikein tarkkaili.
Kuuma oli yhä vaikka tuulenvire välistä käväisikin. Kharya napsi vielä lihaa vaikka nosti välistä päätänsä ylös tarkkaavaisena. Hänellä oli olo, että sää muuttuisi vielä eikä hän pitäisi siitä. Naurettavaa kyllä mutta se pelkäsi myrskyä koska se voisi tuoda vesikäärmeitä ja niitä hän vihasi sydämensä pohjasta. Tuulessa ei tosin ollut vielä mitään häiritsevää hajua ja Kharya rauhottui jatkaen syömisiään.
Sää tosiaan oli muuttumassa, vaikka oli vielä kuumaa oli lännestä työntymässä pilviä kohti metsää joka kahisi ja sahisi tuulessa kevyesti.
|
|
|
Post by Rusalka on Apr 3, 2013 20:35:23 GMT 3
Damien repi ja nieleksi lihaa nopeasti ja katseli välillä ympärilleen. Pieneen petoon se suhtautui nyt samaan tapaan kuin tuttuun ihmiseen eikä paljoa sitä vilkuillutkaan. Mutta saaliin äärellä oli aina hyvä olla varuillaan.
Tuulen taas kääntyessä Damien nosti päänsä ylös ja jähmettyi paikoilleen, omituinen haju. Jokin tuntematon olento tai useampikin oli jossain lähellä.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 3, 2013 21:15:19 GMT 3
Kharya sai syötyksi toistakin takakoipea ihan kiitettävästi ja nielaisi viimeisen palansa alas. Vaikka se olikin ketun mittainen otus ei se jaksanut sentään koko kaurista syödä vaikka hotkikin isokokoisia paloja alas. Nyt se raapi etukäpällillään vähän kuonoansa katsellen ympärilleen. Kharya lähti tutkimaan lähikasvillisuutta eli lähinnä yhtä pensasta joka siinä oli. Välistä se katseli Damienia mutta ei sen tarkemmin kiinnittänyt tähän huomiota.
Kharya tassutteli kevyesti eteenpäin häntä heiluen hieman. Tuuli kääntyi ja se toi mukanansa tuoksua. Kharya tutkiskeli hajua sieraimet väristen katsoen Damienia, se oli jähmettynyt ja ilmeisesti siis haistoi samaa. Kharya alkoi vaivaamaan epävarmuus ja se näkyi tämän käytöksestä. Se oli varuillaan käänellen päätänsä suuntaan ja toiseen lihakset jännittyneinä päästäen pari vingahdusta ilmaisten sillä epävarmuudensa. Kharya uskalsi kuitenkin tulla vielä tämän ison kaverin luo katsellen sitä odottavasti. Kharya ojenteli siipiään hieman ja päästi pienen kujertavan äännen ja tuli vähän lähemmäksi. Tuntematon pelotti Kharyaa ja se oli hermostunut eikä tiennyt mistä hakeaa turvaa paitsi tietysti kiipeämällä puuhun.
Tuuli käväisi jo välistä voimakkaammin ja ensimmäiset harmaat pilvenhaituvet olivat jo lipuneet metsän ylle. Sadetta olisi ainakin viimeistään illalla tiedossa.
|
|
|
Post by Rusalka on Apr 4, 2013 22:05:41 GMT 3
Damien oli näkevinään jonkun hahmon vilahtavan puiden lomassa. Toinenkin peto oli valpastunut. Minuutit kuluivta eikä Damien rohjennut alkaa uudestaan syömään, sillä vaikka mitään ei enää näkynyt eikä kuulunutkaan, oli ilmassa edelleen tuo outu haju, se tuntui pikemminkin voimistuvan kuin katoavan. Kuin pilaantuneita vihanneksia, siltä se haisi.
Pikkuhiljaa alkoi vettä tihkuttaa metsään, sade oli vain vähäistä mutta se tuntui voimistavan hajua entisestään. Damien kuuli äkkiä äänen, kummallista maiskutusta, ensin yhdestä suunnasta sitten toisesta. Se tuntui kovenevan hetki hetkeltä. Mitä ihmettä tuolla oli?
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 5, 2013 11:26:35 GMT 3
Kharya viipyi Damienin lähellä epävarmana iitä mitä tuolla metsässä oli ja mitä oli tekeillä. Sitä myös ärsytti oma pelon tunne, vesilohikäärme jota pelotti? Ennen kuulumatonta! Kharya heilutteli pitkää häntäänsä edes takaisin ja sotki käpälillään maata allansa.
Kharya terästäytyi ja tuli hieman poispäin Damienista ja nosti kaulansa ylös tarkkaillen safiirinsinisillä silmillään ympäristöä. Kharya kuullosteli ympäristöä. Todellakkin täällä oli joku tai joitakin ja ne haisivat kyllä rajusti pahalle sillä haju otti Kharyaa niin pahasti nenään, että tämä supisti sieraimiaan jotta hajua ei tulisi niin paljon nenään.
Lehdet kahisivat ja vaikka oli yhä lämmintä oli taivas jo harmaita pilviä täynnä. Alkoi satamaan hiljaa ja sateen ropina täytti metsän. Kharyasta sade oli tervetullutta sillä se kostuttaisi häntä mukavasti ja saisi vettä juodakseen. Sade myös toi esille paremmin karmean lemun ja ääniä, maiskutuksia? Kharya siristi silmiänsä ja ne kapenivat vain sinisiksi viiruiksi. Mikä ikinä tuolla liikuskeli hän kävisi sen päälle ja raatelisi sen.
Kharya ojensi käpäliensä kynnet esiin ja paljasti terävät hammasrivistönsä avaamalla hiukan kuononsa suuta. Oli hän valmis syöksemään jäätäkin jos niikseen tuli mutta hän ei osannut vielä täysin käyttää sitä voimaa. Onneksi puita oli tarpeeksi lähellä jotta voisi kiivetä niihin.
Kharya vilkaisi Damienia joka näytti tämäkin olevan valpastunut. Kharya kyllä mietti, että kuka kävisi niin ison otuksen päälle? Kharya päästi kaikuvan karjaisun varoituksena ja sähähti vielä päälle.
|
|
|
Post by Rusalka on Apr 6, 2013 18:10:06 GMT 3
Pikkuinen peto päästi ilmaan karjaisun, Damien vilkaisi sitä ja katseli sitten ympärilleen. Karjaisu sai vastauksen, maiskutus yltyi ja alkoi kuulua myös kummallista kurlausta, puiden keskeltä ilmestyi outo olento, sitten toinen ja niin edelleen kunnes Damien huomasi että heidät oli piiritetty. Olennot seisoivat kahdella jalalla hieman kumarassa, ne olivat vihreän limaisen karvan peitossa ja niillä oli naama joka muistutti jotain ihmisen ja sammakon välistä ja niiden isoissa kidoissa oli rivi pieniä teräviä hampaita. Ne olivat hieman lyhyempiä kuin ihmiset mutta erittäin uhkaavia. Ja ne lähestyivät. Damien käänteli päätään päästellen pieniä haukahduksia olioita kohti mutta ne eivät tuntuneet välittävän.
|
|