Post by spyrre on Mar 3, 2013 17:35:43 GMT 3
((Sub tännepäin! o/ ))
Raskaat harmaat sadepilvet ajelehtivat laiskasti horisontista taivaan poikki, hitaasti mutta vääjäämättömästi sadetta lupaillen. Yksi jos toinenkin kulkija nostikin katseensa tähyämään näiden suuntaan arvioiden, mutta laski lopulta huomionsa muihin, oleellisempiin asioihin todettuaan että kuuron alkamiseen kuluisi vielä tovi jos toinenkin. Kaikilla oli kuitenkin omat askarensa toimitettavanaan, ja lähestyvän sateen uhasta huolimatta kaupungin kaduilla kävi melkoinen liikenne kuten normaalistikin. Kaupunki, ei mikään kyläpahanen mutta parhaimmillaankin jonkin verran keskivertoa suurempi, kutsui suojiinsa monenlaista tallaajaa, asukkaidensa lisäksi kulkurit, vaeltajat ja mitkä lie erikoisemmatkin hiipparit eivät lopulta olleet kovinkaan harvinainen näky katukiviä tallaamassa tämän sijaitessa lopulta varsin kutsuvalla paikalla jonka läpi kulki reitti jos toinenkin. Tämän asukkaat olivatkin tottuneet jo näkemään jos jonkinlaista porukkaa päivittäin, eikä monikaan lopulta edes suuremmin hidastanut askeleitaan vilkaisua lukuunottamatta kun jälleen yksi matkalainen, monessa muussa ympäristössä varmasti jokseenkin silmiinpistävän näköinen, asteli ohitse. Vaikka ei varsinaisen innoissaan ollutkaan suurempien kaupunkien tungoksesta ja metelistä niin yksi asia solakan, matkustustamineisiin sonnustautuneen naisen oli myönnettävä näiden hyväksi: toisin kuin syrjäisissä pikkukylissä keskellä ei-mitään ja joissa jokainen niiden muutamasta kymmenestä asukkaasta tunsi toisensa, täällä paljon enemmän nähneessä ympäristössä hän sai kulkea suhteellisen rauhassa saamatta osakseen edes sen suurempaa kyräilyä. Tämä ei toki tarkoittanut että kaupungin kadut olisivat olleet mikään harmonian ja rauhan turvallinen tyyssija, mutta ainakaan pelkkä hieman erikoinen ulkonäkö ei riittänyt täällä vielä ajamaan kylänmiehiä epäluulon partaalle, vaan mitä luultavimmin hän ei edes ollut lähellekään oudointa mitä kaupungin muurien sisällä asusteli.
Nainen hymähti itsekseen huppunsa alta pieni hymy kasvoilleen leviten, haravoiden tienvarren rakennuksia päähineen varjoista kiiluvilla vihreillä silmillään. Oli lopulta varsin helppoa nähdä varsinkin läheltä ettei solakka matkalainen ollut ihminen, hupun riittämättä lopulta peittämään altaan pilkistäviä mustan turkin peittämiä petomaisia kasvoja sekä tylppää kuonoa, jotka toivat kaikkein eniten mieleen suuren, mustan kahdelle jalalle nousseen kissapedon. Muuten varsin ihmismäiseltä vaikuttava nainen ei ollut erityisen pitkä tai uhkaavan näköinen mutta tämän askeleissa oli varmuuden ja itseluottamuksen tuomaa joustavaa keveyttä, lisäksi leppoisasti olalla riippuvan jousen kaarella lepäävät pitkäkyntiset sormet, sekä viitan alta pilkistävät kaarevan sapeliparin kahvat kertoivat myös osansa olennon olemuksesta. Seikkailija, kulkija, soturi. Ei epäilystäkään etteikö kissaihminen olisi tullut kaukaa, ja luultavasti suuntaisi vielä kauemmas, minne tämä sitten ikinä olikaan suuntaamassa... mutta ainakin tänään hän tallasi vielä juuri tämän kaupungin katuja.
Olento ei pitänyt kiirettä vaikka silmäsikin monen muun tapaan itsekin ohimennen horisontista purjehtiviin tummiin pilviin. Sade ei vielä tuoksunut ilmassa, eikä vielä ollut kiire hakeutua suojaan. Hänellä oli kuitenkin vielä asioita toimitettavana ennen kuin hän palailisi majatalolleen viettämään iltaa, kuuntelemaan pisaroiden rummutusta kattoon ja olemaan varsin tyytyväinen siihen että hänellä tänä yönä oli tämänkaltainen suoja puolellaan. Mutta ei vielä. Etsivä katse haravoi kadunvartta, sitä reunustavia ikkunoita sekä ovien yllä tuulessa natisevia puisia kylttejä kuitenkaan ilmeisesti löytämättä etsimäänsä kunnes jokin lopulta onnistui kiinnittämään hänen huomionsa. Kissaihminen hidasti kulkuaan, siristi hiukan silmiään varmistaakseen näkemänsä kunnes viimein virnisti itsekseen ja suuntasi askelensa hiukan kapeammalle sivukadulle, kohti lupaavasti kauempana häämöttävää kaupan kylttiä joka lupasi lähinnä matkalaisen elämää eläville asiakkailleen yhtä jos toistakin hyödyllistä. Juuri se, mitä hän oli etsinytkin... Nainen hidasti tahtiaan vain vilkaistakseen ohimennen ikkunasta sisälle ennen kuin kolautti suurempia arkailematta putiikin oven auki ja astui sisälle pieneen, varsin herttaisen sekavaa tavaraa notkuvien hyllyjen reunustamaan, hieman hämärähköön huoneeseen. Vaikka hän ei ollutkaan koskaan aiemmin vieraillut tässä kaupungissa näky oli jollakin omituisella tavalla suorastaan kotoisa, joka toi hetkellisesti pienen hymyn kissapedon kasvoille. Lähes jokaikinen sekatavarakauppa joita matkalaiset suosivat näyttivät syystä tai toisesta aina lähes tarkalleen tältä, oli kyseessä sitten outo sattuma taikka kauppiaiden yhteinen sopimus. ...lukuunottamatta sitä yhtä paikkaa Merricastlen laitamilla jossa hän oli vieraillut, mutta se paikka nyt oli ollut omituinen, eikä mistään kotoisin... Näin asioiden kuului olla, eikä yrittää harhauttaa asiakkaita luonnottoman järjestelmällisesti aakkostetuilla hyllyillä, liiallista puhtauttaan hohtavalla lattialla tai sillä epämääräisellä pillipiiparilla joka oli syystä tai toisesta istunut vinguttamassa soitintaan yhdessä nurkassa. Katti värähti epämääräiselle muistikuvalle, työntäen sitten varsin halukkaasti muiston mielestään ja siirtyi tutkiskelemaan paljon luontevampien hyllyjen tarjontaa. Katsotaanpa... mitä kaikkea hän oli tarvinnutkaan...
Raskaat harmaat sadepilvet ajelehtivat laiskasti horisontista taivaan poikki, hitaasti mutta vääjäämättömästi sadetta lupaillen. Yksi jos toinenkin kulkija nostikin katseensa tähyämään näiden suuntaan arvioiden, mutta laski lopulta huomionsa muihin, oleellisempiin asioihin todettuaan että kuuron alkamiseen kuluisi vielä tovi jos toinenkin. Kaikilla oli kuitenkin omat askarensa toimitettavanaan, ja lähestyvän sateen uhasta huolimatta kaupungin kaduilla kävi melkoinen liikenne kuten normaalistikin. Kaupunki, ei mikään kyläpahanen mutta parhaimmillaankin jonkin verran keskivertoa suurempi, kutsui suojiinsa monenlaista tallaajaa, asukkaidensa lisäksi kulkurit, vaeltajat ja mitkä lie erikoisemmatkin hiipparit eivät lopulta olleet kovinkaan harvinainen näky katukiviä tallaamassa tämän sijaitessa lopulta varsin kutsuvalla paikalla jonka läpi kulki reitti jos toinenkin. Tämän asukkaat olivatkin tottuneet jo näkemään jos jonkinlaista porukkaa päivittäin, eikä monikaan lopulta edes suuremmin hidastanut askeleitaan vilkaisua lukuunottamatta kun jälleen yksi matkalainen, monessa muussa ympäristössä varmasti jokseenkin silmiinpistävän näköinen, asteli ohitse. Vaikka ei varsinaisen innoissaan ollutkaan suurempien kaupunkien tungoksesta ja metelistä niin yksi asia solakan, matkustustamineisiin sonnustautuneen naisen oli myönnettävä näiden hyväksi: toisin kuin syrjäisissä pikkukylissä keskellä ei-mitään ja joissa jokainen niiden muutamasta kymmenestä asukkaasta tunsi toisensa, täällä paljon enemmän nähneessä ympäristössä hän sai kulkea suhteellisen rauhassa saamatta osakseen edes sen suurempaa kyräilyä. Tämä ei toki tarkoittanut että kaupungin kadut olisivat olleet mikään harmonian ja rauhan turvallinen tyyssija, mutta ainakaan pelkkä hieman erikoinen ulkonäkö ei riittänyt täällä vielä ajamaan kylänmiehiä epäluulon partaalle, vaan mitä luultavimmin hän ei edes ollut lähellekään oudointa mitä kaupungin muurien sisällä asusteli.
Nainen hymähti itsekseen huppunsa alta pieni hymy kasvoilleen leviten, haravoiden tienvarren rakennuksia päähineen varjoista kiiluvilla vihreillä silmillään. Oli lopulta varsin helppoa nähdä varsinkin läheltä ettei solakka matkalainen ollut ihminen, hupun riittämättä lopulta peittämään altaan pilkistäviä mustan turkin peittämiä petomaisia kasvoja sekä tylppää kuonoa, jotka toivat kaikkein eniten mieleen suuren, mustan kahdelle jalalle nousseen kissapedon. Muuten varsin ihmismäiseltä vaikuttava nainen ei ollut erityisen pitkä tai uhkaavan näköinen mutta tämän askeleissa oli varmuuden ja itseluottamuksen tuomaa joustavaa keveyttä, lisäksi leppoisasti olalla riippuvan jousen kaarella lepäävät pitkäkyntiset sormet, sekä viitan alta pilkistävät kaarevan sapeliparin kahvat kertoivat myös osansa olennon olemuksesta. Seikkailija, kulkija, soturi. Ei epäilystäkään etteikö kissaihminen olisi tullut kaukaa, ja luultavasti suuntaisi vielä kauemmas, minne tämä sitten ikinä olikaan suuntaamassa... mutta ainakin tänään hän tallasi vielä juuri tämän kaupungin katuja.
Olento ei pitänyt kiirettä vaikka silmäsikin monen muun tapaan itsekin ohimennen horisontista purjehtiviin tummiin pilviin. Sade ei vielä tuoksunut ilmassa, eikä vielä ollut kiire hakeutua suojaan. Hänellä oli kuitenkin vielä asioita toimitettavana ennen kuin hän palailisi majatalolleen viettämään iltaa, kuuntelemaan pisaroiden rummutusta kattoon ja olemaan varsin tyytyväinen siihen että hänellä tänä yönä oli tämänkaltainen suoja puolellaan. Mutta ei vielä. Etsivä katse haravoi kadunvartta, sitä reunustavia ikkunoita sekä ovien yllä tuulessa natisevia puisia kylttejä kuitenkaan ilmeisesti löytämättä etsimäänsä kunnes jokin lopulta onnistui kiinnittämään hänen huomionsa. Kissaihminen hidasti kulkuaan, siristi hiukan silmiään varmistaakseen näkemänsä kunnes viimein virnisti itsekseen ja suuntasi askelensa hiukan kapeammalle sivukadulle, kohti lupaavasti kauempana häämöttävää kaupan kylttiä joka lupasi lähinnä matkalaisen elämää eläville asiakkailleen yhtä jos toistakin hyödyllistä. Juuri se, mitä hän oli etsinytkin... Nainen hidasti tahtiaan vain vilkaistakseen ohimennen ikkunasta sisälle ennen kuin kolautti suurempia arkailematta putiikin oven auki ja astui sisälle pieneen, varsin herttaisen sekavaa tavaraa notkuvien hyllyjen reunustamaan, hieman hämärähköön huoneeseen. Vaikka hän ei ollutkaan koskaan aiemmin vieraillut tässä kaupungissa näky oli jollakin omituisella tavalla suorastaan kotoisa, joka toi hetkellisesti pienen hymyn kissapedon kasvoille. Lähes jokaikinen sekatavarakauppa joita matkalaiset suosivat näyttivät syystä tai toisesta aina lähes tarkalleen tältä, oli kyseessä sitten outo sattuma taikka kauppiaiden yhteinen sopimus. ...lukuunottamatta sitä yhtä paikkaa Merricastlen laitamilla jossa hän oli vieraillut, mutta se paikka nyt oli ollut omituinen, eikä mistään kotoisin... Näin asioiden kuului olla, eikä yrittää harhauttaa asiakkaita luonnottoman järjestelmällisesti aakkostetuilla hyllyillä, liiallista puhtauttaan hohtavalla lattialla tai sillä epämääräisellä pillipiiparilla joka oli syystä tai toisesta istunut vinguttamassa soitintaan yhdessä nurkassa. Katti värähti epämääräiselle muistikuvalle, työntäen sitten varsin halukkaasti muiston mielestään ja siirtyi tutkiskelemaan paljon luontevampien hyllyjen tarjontaa. Katsotaanpa... mitä kaikkea hän oli tarvinnutkaan...