cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 21, 2013 17:45:37 GMT 3
((subille))
Ensimmäiset merkit keväästä olivat jo sulattaneet vesiä peittäviä jäitä tarpeeksi että useimmat laivat pystyivät jo liikkumaan merillä ja tämän näki siitä kuinka Reinholmin satamakaupunkiin oli saapunut parin viime viikon aikana kevään ensimmäiset meriteitse saapuneet vieraat. Tulijat tulivat hyvin erilaisista ympäristöistä, mutta suurinta osaa näistä kuvasi tietty tarkoituksenmukaisuus - vaikka vesillä pystyi jo kulkemaan, vaati se kuitenkin suhteellisen taitavan kapteenin eikä laivamatka voinut olla turhan halpa keskimäärin. Vaikka kevät oli jo tulossa, talvi oli vielä vallalla. Silti, riskit olivat suurimmalle osalle kannattavia, useimpien matkaajien ollessa yhden jos toisen sortin kauppamiehiä, joko myyjiä tai ostajia muutamasta eri valtiosta. Ihan kaikilla ei tosin ollut mielessä ehkä kaikkein laillisimpien asioiden ostaminen ja myynti, vaikka nämä saattoivatkin esittää olevansa saapuneet ihan normaalien asioiden myynti- ja ostomerkeissä. Kuten erään pohjoisemmilta seuduilta, Sedestiasta tarkemmin sanottuna, saapuneen laivan pääasialliset matkalaiset.
Vaikka laivalla oli kyydissä muutamia tavallisia kauppamiehiä, niin Reinholmiin laiva oli lähtenyt erään Karlov Reinhartin käskystä, useimpien laivan matkaajien ja miehistön jäsenten ollessa kyseisen herran alaisia, toisin sanoen Sedestian nykyisen varkaiden killan jäseniä. Kyseinen järjestö oli siinä mielessä melkoisen erikoinen verrattuna 'perinteisiin' varkaiden kiltoihin että suurin osa sen jäsenistä killan johtajaa lukuunottamatta ei ollut ihmisiä - Reinhart oli aikoinaan potkittu pois vanhasta varkaiden killasta sen takia että hän oli yhden murtokeikan yhteydessä käyttänyt apunaan koboldeja, mikä jokseenkin suivaannutti tämän. Vanha kilta kun oli ollut varattu puhtaasti ihmisille, sillä kun oli Sedestian vanhan kuninkaan vallan alla ollut tavallaan suojeltu asema, sitä ei suuremmin kuritettaisi kunhan se pitäisi jäsenensä ihmisinä. Nämä eivät sitten arvostaneet sitä että yksi heidän jäsenistään kaveerasi ei-ihmisten kanssa ja potkivat Reinhartin pellolle - mikä sitten johti lopulta siihen että Reinhart perusti omansa jonka politiikka oli periaatteen vuoksi täysin päinvastainen, eikä periaatteesta luovuttu ennen kuin sisällissodan aikoihin Reinhart järjestöineen tuhosi kilpailijansa. Niinpä ei ollut mikään kovin iso ihme että suurin osa tuon laivan matkustajista oli sekalainen joukko koboldeja, haltioita, kääpiöitä ja muutama muu erikoisempien lajien edustaja, pari ogreakin oli mukana. Siitä huolimatta että joukkio oli sekalainen ja ehkä epäilyttäväkin enimmäkseen ihmisten asuttamassa Reinholmissa, oli joukon johtaja onnistunut neuvottelemaan sopimukset erinäisten asioiden salakuljetuksesta paikallisen alamaailman ja korruptoituneen satamamestarin kanssa, ja tästä johtuen iso osa Sedestian killan edustajista juhlisti onnistunutta matkaa inhimmillisempien jäsenien kohdalla sataman kapakoissa ja vähemmän inhimmillisten kohdalla ihan vain laivalla hankaluuksien välttämiseksi. Joukon johtaja, Reinhartin oikea käsi, pystyi juhlimaan ihan missä halusi, mutta oli jo palailemassa illan päätteeksi laivalle päin, kävellen soihduin valaistuja katuja suhteellisen tyytyväisen oloisena.
Kulkija näytti ihmiseltä, joskin sellaiselta jolla oli varmaan jokin ihotauti ihon näyttäessä hieman oudolta hyvässä valaistuksessa, useimpien tarkkailijoiden tosin ollessa epävarmoja siitä mistä tasan tarkkaan oli kyse, ihon tekstuuri ei vain näyttänyt ihan normaalilta. Punaruskeat silmät olivat hieman epätavallisen sävyiset, mutta ei mitään mikä ihmetyttäisi suuremmin. Mies oli pukeutunut hyvälaatuisiin talvivaatteisiin, joskin tuolla oli myös ruskeiden hiustensa osittaisena peittona huivi syystä tai toisesta, kai tuo vain piti siitä vaikka se ei ehkä ollut kaikkein tyylikkäin ratkaisu, joko paljaan pään tai jonkun muun sorttisen päähineen ollessa parempia vaihtoehtoja. Lähes koko pitkähkön kaulan peittävä korkea kaulus oli myös outo ratkaisu, mutta makuasioista ei voi kiistellä. Mies oli pitkähkö ja melko laiha, ja enimmäkseen yleisvaikutelma miehestä viittasi kunnon kansalaiseen, vaikka tällä olikin otsassaan ikävän näköinen arpi. Se oli jopa tullut laillisissa olosuhteissa, mies kun oli osallistunut Sedestian sisällissotaan uuden kuninkaan puolella, kuten koko muukin nykyinen varkaiden kilta. Miehen roolista rikollisen elämän edustajana ei oikein vihjannut mikään, joskin vyöllä roikkuva puukko sentään vähän vihjasi siihen suuntaan että jotain piilotettua särmää miehessä oli läsnä kaikesta huolimatta.
Mies myös järsiskeli jonkinlaista juurta, tosin tuo sitten lopulta sylkäisi sen ulos suustaan pysähtyessään hetkeksi erään aukion reunalle. Mies näytti hetken ihan vain nautiskelevan suht raikkaasta meri-ilmasta, tunkien hetken kuluttua kätensä takin sisään ottaakseen pienen putelin jonka sivuun oli kiinnitetty pieni lappunen - vaikkei satunnainen tarkkailija sitä tiennytkään, niin kyseessä oli ohjeita annostuksen kanssa. Kriminaali oli jo ottamassa kulausta kunnes äkkiä pysähteli ja näytti ikään kuin maiskuttelevan ilmaa hetken. Mies ei suinkaan ollut yksi niistä harvoista uudemmista Sedestian killan jäsenistä joihin vanha jäsenvaatimus ei aina koskenut, vaan oli ollut Reinhartin kakkosmies jo useamman vuoden ajan... "Hmm... verta. Tuolla päin. Mitähän...", mies mutisi ääneen ja kääntyi satamasta poispäin ja katsoi sinnepäin. Hän oli näkevinään jossakin kauempana useampia pieniä valonlähteitä, lyhtyjä tai soihtuja - myös savun makua leijaili ilmassa näistä johtuen hieman tavallista enemmän, joskaan se ei ollut miehelle niin voimakas tuntemus kuin veri oli. Joukko kaupunginvartijoita ja veren makua ilmassa? Mies huokaisi ja pisti putelin takaisin ja otti taskustaan uuden juuren tuntemattomasta puusta ja alkoi järsiä sitä, kitkerän maun taas peittäessä alleen kaiken muun mitä mitä mies maistoi, onneksi. Kheropuun juuri oli maultaan äärimmäisen voimakasta ja onnistui peittämään kaikki muut maut miehen epätavalliselta makuaistilta. Sille oli syynsä minkä takia jotkut kutsuivat häntä 'Kyyksi' - mutta harvemmin päin naamaa, ellei mies nimenomaan kehoittanut itseään puhuteltavan sillä nimellä. Killassa liikkui välillä melkoisen villejä huhuja siitä mikä miehen tarina oikein olikaan, mutta melko lailla ainoa mikä meni oikeaan oli se, että siihen liittyi noidan asettama kuolonkirous ja käärmeteema. Muuten huhut olivat mitä olivat.
Mies asteli kohti kauempana näkyviä soihdunvaloja, ja tarpeeksi lähelle päästyään hänen aiempi arvauksensa osoittautui oikeaksi, muutama kaupunginvartion jäsen ja satunnaisia illankulkijoita oli kokoontuneena jonkin maassa olevan ympärille eräällä sivukujalla. "Taas yksi" "Milloin se pirulainen saadaan kiinni?!" "Eihän täällä enää uskalla liikkua iltaisin" Ihmiset puhelivat mitä sattui, ja mies tunki itseään niin lähelle kuin kaupunginvartijat päästivät, pureskellen hieman hermostuneena kherojuurtaan. Epäilykset vahvistuivat pian kun tuo lopulta näki mitä sitä ihmiset olivat pällistelemässä: ruumista. Kaupungin satamamestarin puolalastonta ruumista tarkemmin ottaen, tämän takki ja paita oli kadoksissa, housujen ollessa ainoa mitä murhaaja oli jättänyt jälkeensä. Kuolinsyy oli nopeasti selvä, miehen rintakehään oli isketty kaksi puukkoa, ja murhaaja oli taiteillut jonkin kuvion uhrin rintaan haavoista valuneella verellä. Verta ei varsinaisesti ollut niin paljoa paikan päällä kuin olisi voinut olettaa, verilammikkoa ei oikeastaan ollut. Kuolleen puuttuvaa vaatetustakaan ei ollut missään lähistöllä. "Hitto", veren maun paikalle ohjaama mies mutisi. Reinhart ei varmasti pitäisi siitä että kalliilla hinnalla lahjottu satamamestari oli kuollut - varsinkaan jos lahjusta ei saataisi takaisin. Toisaalta, hänellä oli aikaa muutama päivä ennen kuin laiva lähtisi paluumatkalle, ehkäpä sitä voisi löytää tämän syyllisen... Ja jos lahjusta ei löytyisi, niin, no, Reinhart todennäköisesti tyytyisi myös syypään päähän. Tosin muiden pällistelijöiden hölinästä päätellen, uhri ei ollut ensimmäinen samalla tavalla murhattu. No, milloinkas elämä olisi ollut helppoa...
((blargh, enpä ollutkaan pitkään aikaan kirjoittanut aloitusvuoroa ja tuli sitten melkoisen pitkä :I))
|
|
|
Post by submarine on Feb 22, 2013 17:55:49 GMT 3
Suvaki tunsi kuoleman ja veren, mutta tänään se ei ollut hänen kädestään. Tänään, kuten monina muina päivinä, oli surmansa saanut joku muu, jonkun muun toimesta. Ei soturin kuolemaa, eikä sotilaan, vaan jotakin katalampaa ja alhaisempaa. Nyt kuollut ja jo kylmennyt mies oli saanut julman kuoleman, jolla ei selvästikään ollut mitään tekemistä minkään kunniakkaan kanssa. Hänen ei tarvinnut nähdä ruumista läheltä tietääkseen sen - eikä edes kuulla väen puheita. Kuolleen ruumis oli häpäisty ja ryöstetty, silvottu ja tämän omaa vuodatettua verta käytetty piirtämään merkki. Teko oli eittämättä kaikkea muuta kuin oikeutettu. Suvaki Talatsu seurasi tilannetta väkijoukon reunalta, kasvot tyyninä mutta synkeinä. Hän erosi tavallisesta väestä kuin yö päivästä, ja ikävä kyllä hän taisi käydä varsin hyvin silmään väkijoukon reunamiltakin. Mies ei selvästikään ollut täältäpäin, siitä kertoivat jo hänen piirteensä, puhumattakaan vaatetuksesta ja varustuksesta. Hänen vaatteensa, matkalaisen paksut ja suojaavat tamineet, oli kuvioitu ja koristeltu tavalla jota täälläpäin harvemmin nähtiin, ja säältä suojaavan, leveän hatun alta katsoivat surkeaa näkyä silmät, jotka kuulsivat melkeinpä kuun lailla hopeisina. Joku olisi kukaties voinut osata kertoa hänen kaltaistensa tulevan jostakin kaukaa lännestä, mutta tuskinpa se moniakaan kiinnosti juuri nyt veriteon äärellä. Ei häntä itseäänkään. Juuri nyt hän oli vain yksi sivustakatsoja muiden joukossa, riippumatta oudoista piirteistään tai matkalaisen vaatteista, kantamuksista tai selkään asetetusta jousestaan nuolineen. Nuorukaisen toinen käsi lepäsi tottuneesti, rauhallisesti viittansa alta pilkistävällä miekankahvalla hänen todistaessaan murhenäytelmää. Hän ei kukaties ollut kovinkaan vanha, lähempänä kahtakymmenettä- kuin kolmeakymmenettä elinvuottaan, mutta tarkkaavainen sivustakatsoja olisi varmastikin huomannut, ettei hän todistanut tällä hetkellä mitään uutta, vain jotakin valitettavaa.
Vaitonaisesti Suvaki kuunteli väkijoukon keskenään pelokkain tai vihaisin, jopa tyrmistynein sävyin vaihtamia sanoja, mutta se osoittautui pian varsin turhanaikaiseksi. Kuka kirosi tekijää, kuka kaupunginvartiostoa huolimattomuudesta ja velttoudesta. Jotkut päivittelivät vaarallisia aikoja. Ei mitään uutta. Ja loppujen lopuksi, hän tiesi, ihmiset palaisivat koteihinsa ja pyrkisivät unohtamaan tämänkin tapauksen. Niin aina. Lyhyeksi hetkeksi nuoren matkalaisen ilme tiukkeni ja käsi puristi tiukemmin miekan kahvaa, kuin turhautumuksesta, mutta sitä kesti vain hetkisen. Pian hän taas todisti tätä kaikkea tyynin kasvoin. Vaan oli yksi, joka ei vaikuttanut vain puolikiinnostuneelta sivustakatsojalta. Suvakin tarkat silmät pistivät merkille yhtälailla vähemmän tavanomaisen miehen, joka ilmaantui paikalle jonkin ajan kuluttua. Ei, tällä oli selvää ja suoraa kiinnostusta, ja mies tunkeutui väkijoukon läpi lähemmäs rivakasti ja määrätietoisesti. Soihdunvalossa Suvaki tarkkaili tämän reaktiota, yllättäen suorastaan harmistunutta, ja hopeiset silmät kapenivat aavistuksen. Kukaties tämä tiesi jotakin - tai mahdollisesti piittasi tapahtuneesta jostain muusta syystä. Kukaties. Siltikin, juuri nyt hän tyytyi vain tarkkailemaan tätä ja tilannetta, käden levätessä yhä miekankahvalla...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 23, 2013 11:28:18 GMT 3
Sedestialainen antoi katseensa kiertää hetken ajan muissa väkijoukon jäsenissä, josko vaikka kävisi tuuri ja joku pällistelijöistä olisi murhaaja joka on tullut myöhemmin tarkkailemaan reaktioita tekosiinsa. Ei siltä näyttänyt, kukaan väkijoukon jäsenistä ei vaikuttanut erityisen epäilyttävältä, vaikka yksi erikoisempi vieras siellä seisoskeli. Niinpä tuo kiinnitti huomionsa vartijoihin joiden päällikkö yritti parhaillaan vakuutella jotakin muista sivustakatsojista siitä että murhaaja saataisiin oikeuden eteen. Se ei kuulostanut hirveän lupaavalta, ulkomaalainen kyllä osasi tunnistaa taitavan vartijan, eikä tämä - tai kukaan tämän alaisista - vaikuttanut mitenkään hirveän pätevältä. Kai se vain johtui siitä että ne mitä vaatimuksia vartiostolta vaadittiin vaihteli alueittain niin suuresti, ja täällä virkaan ei kai sitten tarvittu paljon muuta kuin halukkuus ja jonkun verran taitoa aseiden kanssa. Vartijat olivat oikeastaan tarkemmin katsottuna sekalainen joukko, eikä varkaiden killan jäsen voinut tuntea muuta kuin sääliä epäpäteviä virkavallan edustajia kohtaan - ei mikään suuri ihme että satamamestari oli ollut niin korruptoitunut kun olikin kun ei tarvinnut huolehtia siitä että joku oikeasti huomaisi mitä satamassa tapahtui.
No, kai näiltä epäpäteviltä tolloilta voisi kuitenkin saada hieman informaatiota, mies tuumi ja koputti lähimmän vartijan olkapäälle, jonkun melko nuoren klopin jonka kypärä oli tälle liian iso. "Hei, kuulinko oikein? Sanoiko joku että tämä tapahtui 'taas'?", mies kysyi esittäen huolestunutta kansalaista ja katsoi nuoren vartijan silmiin melko läpitunkevalla tavalla. "Ah, tuota, joo, täs viime kuukauden aikana ollu pari tämmöistä murhaa", vartija selitti hieman epäröiden, vilkaisten hermostuneena ruumista kun halusi siirtää huomionsa muualle miehen silmistä ennen kuin yllättäen näytti ryhdistäytyvän. "Mutta ei huolta! Homma hoidossa! Ei varmasti enää kauaa ku se jää kiinni, se varmasti tehny jonkin virheen nyt!", vartija vakuutteli, onnistuen aiheuttamaan melko lailla päinvastaisen reaktion kyselijässä. Kriminaali oli täysin varma ettei tämä tomppelilauma tulisi saamaan murhaajaa kiinni nyt tai myöhemmin. "Ahaa... No, toivottavasti onnistutte", kriminaali totesi ja vartija kääntyi takaisin ruumiin puoleen äimistelemään sitä toimettomana, arvellen onnistuneesti vakuuttaneensa huolestuneen kansalaisen siitä että tilanne oli hallinnassa eikä suinkaan täysin päin helvettiä.
Vartiajoukon johtaja oli näköjään saanut tarpeekseen ruumiin katsomisesta ja katselijoista kun tämä äkkiä käski koko joukkiota hajaantumaan. "No niin, eiköhän anneta kuolleelle rauha, menkää koteihinna, me hoidetaan tämä tästä. Jos joku sattuisi tietämään missä arvon satamamestari nähtiin viimeksi ennen kuin se löytyi täältä, niin vartiosto arvostaisi tietoa. Palkkiotakin luvassa jos vihjeet johtavat häikäilemättömän murhamiehen kiinniottoon", hieman yrmyn näköinen vanhempi vartija sanoi ja tämän alaiset alkoivat pian hätistellä katselijoita muualle. Sedestialaisen mielestä tämäkin operaatio suoritettiin ihan liian myöhään, aika moni oli nähnyt ruumiin ja sen kunnon eikä varmaan kestäisi kauaa ennen kuin sitä alkaisi kiertämään ties minkä laisia vääristyneitä huhuja siitä miten murhaaja oli silponut sen kappaleiksi tai ties mitä. "Anteeksi, mutta mistähän pääsisi nopeiten Punaiseen Rakuunaan, minulla on huone siellä", salakuljetuksia tehtaillut kysäisi eräältä vartijalta muistettuaan että kyseinen taverna sijaitsi lähellä satamamestarin taloa missä kuollut ja ulkomaalainen olivat aiemmin tehneet sopimuksen salakuljetuksen salailusta. Ehkäpä sieltä löytyisi tuurilla lahjukset, tai ainakin jotain vihjeitä jos murhaaja olisi sattunut nappaamaan uhrinsa kodistaan. Vaikkei Sedestialainen uskonutkaan että vartiosto hoksaisi lähteä sinne tutkiskelemaan ainakaan ennen huomista, niin oli parempi kuitenkin olla ihan suoraan kysymättä. "Tota, meet tota katua vähän matkaa ja sitten semmosen merimiestä esittävän patsaan kohalla käännyt vasemmalle ja meet suoraan korttelin niin se on siinä", vartija ohjeisti. "Kiitos", muukalainen sanoi lyhyesti ja lähti osoitettuun suuntaan, sylkäisten ohimennen kherojuuren lopun suustaan ennen kuin pääsi liian kauas ruumiista, jos vaikka ilmassa leijuisi jokin epäilyttävä maku. Ja olihan sitä jotain, mutta kheropuun jälkimaku ja veren maku olivat liian voimakkaita että siitä olisi saanut mitään selvää. Mutta kannatti pistää muistiin.
Päästyään nurkan taakse mies pysähtyi hetkeksi ja kaivoi takkinsa loimista sen aiemman putelin, aikoen nyt siemaista siitä kun oli hieman aikaakin. Tuo maisteli ilmaa vielä viimeisen kerran ennen kuin suunnitteli juovansa, neste kuitenkin aina vei hänen makuaistinsa vähäksi aikaa ja loppujen lopuksi mies piti meri-ilman mausta, mikä katoaisi varmaan ainakin matkan ajaksi, ehkä kauemmaksikin.
|
|
|
Post by submarine on Feb 24, 2013 13:12:00 GMT 3
Oman aikansa väkeä viihdytettyään kävi ruumis lopulta varsin yksitoikkoiseksi tuijottaa. Loppujen lopuksi se antoi kuitenkin väelle vain hyvin niukasti puheenaiheita (lähinnä verorahojen väärinkäytön ja ihmiskunnan rappion), eikä edes tehnyt mitään mielenkiintoista kuten vaikkapa liikkunut. Se oli pitkälti vain hyvin mieltä alentava ja ruma näky, ja muistutti ihmisiä lähinnä kaikenlaisesta ikävästä. Harvempi siis vastustelikaan turhan hanakasti kun tilannetta valvovilta vartijoilta lopulta kuului käsky hajaantua. Ja vaikka toinen näistä olikin äsken kovaan ääneen vakuutellut asioiden olevan jo hoidossa, ei Suvaki voinut varsinaisesti myöntää olevansa turhan toiveikas moisen suhteen. Hän ei toki halunnut vähätellä lainvartijoiden pyrkimyksiä, mutta kerta toisensa perään ja useassa eri paikassa oli käynyt selville jo ainakin se, että nämäkin olivat vain ihmisiä - ihmisiä, joilla oli niin paljon muuta ja varmasti helpommin ratkeavaakin mietittävää. Nuori matkalainen vaihtoi painoaan jalalta toiselle seuratessaan paikaltaan sivummalta väen hajaantumista. Hetkiseksi hän oli kadottanut aikaisemmin huomaamansa, vasta hieman aikaisemmin paikalle saapuneen miehen, joka oli oikeastaan alkanut kysellä vartiostolta tietoja varsin kiinnostuneesti, mutta äkkäsi tämän nyt taas - tai tarkemmin sanoen tämän loittonevan selän. Kiire jonnekin, nähtävästi. Kyllä, tämä mies tiesi ehdottomasti enemmän kuin vain satunnainen sivustakatsoja. Tuskinpa tämä itse oli syypää mihinkään, mutta tapauksen käytös antoi ymmärtää tämän kyllä liittyvän jotenkin tilanteeseen. Tällä oli eittämättä selvä suunta ja varma askel. Ja jos koko tästä sotkusta mieli saada jotakin selville, taisi tässä olla oikea kohta aloittaa... Suvaki antoi seuraamansa miehen ottaa vielä muutaman askeleen, ennen kuin lähti itsekin liikkeelle. Hän kohensi kantamuksiaan ja veti matkaviittansa tiukemmin ympärilleen, astuen sitten toisen perään. Ruumiin kohdalla nuorukainen kuitenkin pysähtyi vielä, ja vilkaisi tätä. Kasvot olivat yhä aivan yhtä tyynet kuin aikaisemminkin, mutta silmistä heijastui aavistus sääliä. Turha, julma ja kohtuuton kuolema. Nopeasti hän tarjosi tälle lyhyen rukouksen kädet yhteen painaen, ennen kuin jatkoi matkaansa. Hänen jumalansa olivat kaukana, mutta kukaties se silti auttaisi kuolleen rauhalliseen lepoon, kaikesta huolimattakin.
Mies oli kiertänyt jo nurkan taakse hyvän hetken aikaisemmin, ennen kuin Suvaki seurasi perässä. Hetken ajan hän ehti pelätä kadottaneensa seuraamansa pimeille kaduille ja kujille, mutta saikin huomata jokseenkin yllätyksekseen tämän seisovan melkeinpä edessään. Miehellä oli kädessään jokin pullo, mutta hän ei varsinaisesti miettinyt sitä sen enempää. Alkoholismi oli valitettava, mutta yleinen vaiva. Ei sillä sen suuremmin väliä juuri nyt. Ei, nyt oli tärkeämpääkin mietittävää. "Pahoittelen tunkeiluani", Suvaki aloitti kuuluvalla, tasaisella äänellä saadakseen toisen huomion vaikuttamatta varsinaisesti ahdistelevalta. Hän jätti muutaman askeleen välimatkaa, tarkkaillen toisen reaktioita. "Mutta uskoakseni tiedät jotakin tuosta valitettavasta välikohtauksesta. Jos mahdollista, olisin halukas auttamaan sen ratkaisemisessa." Toisin kuin olisi saattanut luulla, ei Suvakia voinut sanoa varsinaisesti tyhmäksi tai edes naiiviksi, niin suoraan ja puhtaasti kuin hän asiansa ilmaisikin. Ei, hän kyllä tiesi olevansa suorastaan liiallisen suora, mutta niin oli tarkoituskin. Jos hän ei jostakin pitänyt, se oli kaikki se salailu, vääntely ja kääntely jota maailma tuntui olevan suorastaan pullollaan. Pois sellainen. Hän oli mieluummin liian suora, kuin liian salakähmäinen saadakseen sanotuksi edes sitä mitä halusi. Silti, oli kaiketi mahdollista että toinen ei moiselle lämpenisi...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 24, 2013 22:12:19 GMT 3
Eipä ollut muukalainen ehtinyt juuri muuta tehdä kuin pistää pullon huulilleen kun yhtäkkiä nurkan takaa paikalle pelmahti aiemmin väkijoukossa näkynyt soturi jonka sedestialainen oli melkein jo unohtanut. Mies näytti yllättyneeltä, mutta otti kuitenkin kulauksen pullostaan ennen kuin rupesi tekemään mitään muuta, alkoi olla jo korkea aika ottaa annos eikä sitä kannattanut lykätä paljon kauemmaksi. Vaikka aine oli vain puolet siitä yhdistelmästä mikä piti kirousta loitolla, niin jos sitä ei kuitenkaan käyttäisi niin, no, toisestakaan keinosta ei olisi apua. Kun noita asetti kirouksen kuolinhetkellään, niin se oli aikamoisen voimakas kirous, sitä ei niin vain pidetty kurissa. "Eägh, mitä haluat?", kysyttiin hieman irvistäen ennen kuin puteli pistettiin takaisin piiloon, nesteen maun ollessa aivan yhtä ikävä kuin ennenkin, puhumattakaan siitä koko ruumiin läpäisevästä tunteesta mikä siitä tuli joka kerta. Makuaistikin oli hetken vähän hyödytön, millä oli omat hyvät ja huonot puolensa. Eipähän ainakaan tarvinnut jyrsiä kherojuurta kuitenkaan.
Tulijan puhuessa tätä mittailtiin punaruskeilla silmillä, miehen ilmiselvästi arvioideissa minkälaisesta tuttavuudesta tässä nuorukaisessa oikein oli kyse. Katseessa oli mukana hieman tervettä epäluuloakin, mies ei ollut päässyt asemaansa olemalla turhan luottavainen. Ja oli hän oppinut karvaan kokemuksen siitä kuinka luottamus voitiin pettää, eikä hän halunnut toistaa sitä erhettä. Tulija vaikutti kuitenkin suhteellisen suorasukaiselta tapaukselta, eikä nyt varsinaisesti näyttänyt turhan epäilyttävältä. Todennäköisesti tuon sanaan pystyi luottamaan tässä tapauksessa, salakuljettaja mietti, ja nyökkäsi sitten hetken hiljaisuuden kuluttua vastaukseksi toisen puheille - toinen näytti palkkasoturilta, ja palkkamiekka voisi olla ihan hyödyllinen. Varsinkin kun tämän koko salakuljetusoperaation oli pitänyt olla melko helppo keikka, eikä varkaiden kilta ollut pistänyt mukaan oikeastaan juuri ollenkaan sellaista porukkaa jota voisi kutsua apuun kun tarvittaisiin väkivaltaa. Pari ogrea kyllä, mutta ne olivat melko lailla lähinnä hätätapauksia varten, jos vaikka vartiosto yrittäisi tunkea laivalle tai jotain vastaavaa. "En nyt väittäisi että tietäisin paljoa siitä minkä takia satamamestari tapettiin, mutta minulla on tietty... kiinnostus asiaan. Hänen tappajansa löytäminen olisi tärkeää, varsinkin jos tämä on varastanut erään asian jonka annoin kuolleelle. Työnantajani ei suuremmin arvosta sitä että murhamiehet pilaavat hyvät bisnekset", mies tarkensi hieman kantaansa kun oli saanut mielestään tarpeeksi hyvän kuvan tästä vieraasta. Tämä mies ei selvästikään ollut ihan niin avoin kuin soturi, mutta toisaalta eipä tämä valehdellutkaan, jätti vain joitain asioita kertomatta. "Sinusta kyllä voisi olla hyötyä... palkkasoturiko olet?", todettiin vielä, sedestialaisen yrittäessä samalla ottaa selvää oliko arvannut oikein. Kysymykseen ehkä sisältyi myös toinen sanomaton kysymys: paljonko hinta? Ehkä vieras halusi vain olla avulias kansalainen, mutta eipä ollut vaikea kysyä. Ja ei toisen palkka voisi olla niin suuri kuin menetetty tuotto ja satamamestarin palkkio sekä mahdollinen palkkio murhaajan löytymisestä.
"Kaksi päätä voisi kyllä selvittää tätä murhaa vähän paremmin kuin yksi", mies sanoi kohta, varmistaen viimeistään nyt että oli hyväksynyt toisen ehdotuksen. "Olen muuten Heinrich", mies lopulta esittäytyi lyhyesti, ojentaen sitten kätensä kättelyä varten. Miehen iho saattoi tuntua hieman oudolta jos toisen kädet olivat tarpeeksi herkät, ihossa ei ehkä näkynyt mitään kovin selviä silmällä havaittavia merkkejä outoudesta mutta tunnustelu osoittaisi että jotain epätavallista tämän ihossa oli.
|
|
|
Post by submarine on Feb 27, 2013 16:57:52 GMT 3
Hetkisen verran Suvaki odotti toisen käskevän häntä väin pitämään huolta omista asioistaan ja häipymään. Sitäkin tapahtui ikävän usein, kun uskalsi olla vähänkään suorempi. Ohimennen hän tuli panneeksi merkille, että mies vaikutti näennäisestä viinanhimostaan huolimatta ihmeen selkeältä, eikä edes varsinaisesti lemahtanut vanhalta viinalta. Mutta pulloa kallistettiin silti. Kukaties tämä ei ryypiskellytkään alkoholia? Vaikea sanoa mitä muuta se olisi voinut olla, mutta tuskinpa asia paljoa merkitsikään - tai kuului hänelle, jos totta puhuttiin. Hetken perästtä Suvaki sai kuitenkin huomata olleensa väärässä, ja kerrankin omaksi hyväkseen, sillä hänen asiaansa kuunneltuaan ja arvioivasti aikansa tuijoteltuaan toinen näyttikin äkkiä varsin myöntyväiseltä. Tätä sattui harvemmin tässä maailmassa, jossa jokainen tuntui odottavan jonkun muun juonivan jotain koska tahansa, mutta ei voinut ainakaan valittaa. Varsin tyytyväisenä hän nyökkäsikin toisen sanoille ja otti aavistuksen rennomman asennon, sormi naputellen miekankahvaa mietteliäästi. "Varas ja murhamies. Ja mahdollisesti muutakin. Korkea aika pitää huoli, ettei moinen enää toistu", nuorukainen vastasi ääni tiukkana ja synkeänsävyisesti. Tyhmempikin olisi nähnyt jo vähemmästäkin, ettei hän ollut tässä aivan välinpitämättömänä.
"Miekkani ja jouseni ovat elättäneet minut silloin tällöin, mutta ne eivät toimi rahasta", Suvaki vastasi, kun toinen kysyi hänen mahdollisesta palkkasoturiudestaan - ja samalla kaiketi laajemmin motiiveista noin nyt muutenkin asian suhteen. "Ei. En yksinkertaisesti halua nähdä tämän jatkuvan. Vartijat tekevät varmasti parhaansa, mutta pelkäänpä sen olevan liian vähän. Jos voin tässä avustaa, hyvä niin." Ohimennen, melkein niin nopeasti ettei sitä voinut huomata, kiristyi miehen miekalla lepäävä käsi kuin hänen puhtaiden sanojensa jännittämänä. Samalla hänen toinen suupielensäkin nykäisi, melkein kuin äkillisestä pistosta, mutta se oli ohi melkeinpä nopeammin kuin oli ollutkaan. Pelkkä silmänräpäyksen mittainen särö tyynessä ilmeessä, kuin jokin olisi yrittänyt läpi. Mutta se palasi takaisin sinne mistä oli tullutkin, eikä mikään hänen käytöksessään vihjannut miehen itse edes huomanneen - tai ainakaan millään tavoin aikovan kiinnittää siihen huomiota. "Suvaki. Suvaki Talatsu", matkalainen vastasi toisen esitellessä itsensä, ojentaen oman kätensä puristamaan toisen omaa. Ote hapuili hieman, tapa oli hänelle yhä varsin uusi, mutta löysi silti sopivan napakkuuden. Hänen sormensa olivat kukaties pitkät ja ohuet, mutta niissä oli voimaa kuten soturilta saattoi olettaakin. Ja jos hän pisti merkille toisen omia outouksia, eivät hopeansävyiset silmät ainakaan paljastaneet mitään. Kaikillahan oli salaisuutensa...
Käteltyään ja esiteltyään itsensä Suvaki vilkaisi aavistuksen mietteliään oloisena taakseen, kohti paikkaa josta ruumis oli äsken löytynyt. "En usko että hänet surmattiin tuolla paikalla. Täällä ei kukaties liiku paljoakaan väkeä yöaikaan, mutta murhaaja on silti ottanut selvästi aikansa. Väittäisin, että riski olisi liian suuri tehdä se tuolla. Eikä missään näkynyt verta - paitsi siis siinä kuviossa. Kaksi veistä rintaan pitäisi kyllä vuodattaa sitä. Paljon", hän pohdiskeli ääneen. Kukaties päätelmät olivat ilmiselviä, mutta siitä huolimatta hän teki ne huolella. Kukaties toisella olisi oma mielipiteensä tai lisättävää havaintoihin ja johtopäätöksiin.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Feb 27, 2013 18:58:06 GMT 3
Alkoi pikkuhiljaa vaikuttaa siltä että toinen ihan vain halusi saada murhamiehen kiinni, välittämättä suuremmin mistään muusta. Ei siinä että se olisi varsinaisesti haitannut, mutta se kertoi siitä että toinen pisti jokseenkin korkean arvon oikeudelle. Se voisi jossakin vaiheessa tulla ongelmaksi jos kävisi ilmi mitä kirottu mies itse asiassa teki ammatikseen, mutta se oli tulevaisuuden murheita. "Enemmän murhamies kuin varas, kunnon varas ei tapa uhrejaan - se ei ainoastaan tee kiinnijäämisestä vaarallisempaa ja rangaistuksesta kovempaa, vaan se myös tarkoittaa ettei ole mahdollista varastaa rikkaalta uhrilta uudestaan", mies tuumi inhon hiipiessä äänensävyyn. Vaikka miestä ei voisi tosiaankaan väittää miksikään puhtaaksi pulmuseksi, niin tämän kaltainen järjettömältä vaikuttava tappaminen oli hänen mielestään liikaa. Olihan hän itsekin tappanut, varsinkin sodan aikana, mutta sodan ulkopuolella kyseessä oli ollut enimmäkseen vanhan varkaiden killan jäseniä, eikä niitäkään loppujen lopuksi kovin montaa - vaikka Sedestiassa toki liikkui huhuja siitä kuinka hän oli pelottava murhaaja, mutta osittain hän levitti niitä itsekin, niistä oli kuitenkin hyötyä. Niin ja se noita tietenkin, mutta se oli ollut osittain itsepuolustusta, ja miten sitten olikaan käynyt... "Avustasi pitäisi olla hyötyä", mies sanoi kohta, ennen kuin sitten kaksikko päätyi esittäytymään toisilleen. Sedestialainen oli melko tyytyväinen siitä että ainakaan soturille ei tarvitsisi maksaa palkkaa, tosin jos murhaaja löytyisi niin hänestä todennäköisesti maksettaisiin palkkio mikä pitäisi jakaa kaksikon kesken, mutta eipä asia varsinaisesti haitannut miestä. Hänestä huhuttiin monia asioita, joista yksi oli että hän oli kunniaton ja julma mies, mutta molemmat olivat täysiä valheita, sen sorttinen henkilö ei voisi kovin kauaa pysyä vakaassa asemassa Sedestian varkaiden killan kokoisessa organizaatiossa.
Heinrich nyökkäsi uuden tuttavuuden mietinnöille, samansuuntaisiin johtopäätöksiin tuo oli itsekin päätynyt. "Luultavasti. Eikä se voi olla tapahtunut kovin kauaa sitten - tapasin edesmenneen satamamestarin ehkä... kolme tuntia sitten häne asunnollaan - mikä sattumoisin sijaitsee lähes Punaisen Rakuunan vieressä", sedestialainen kertoi, virnistäen sitten hieman paljastaessaan minkä takia oli kysynyt matkaohjeita. Ilme kuitenkin nopeasti vakavoitui, ja tämä vilkaisi aiemmin vartian ohjaamaan suuntaan. "Pitäisi kuitenkin varmaan kiirehtiä paikalle, ei luultavasti kestä kauaa ennen kuin sana satamamestarin kuolemasta välittyy niille paikallisille jotka ovat valmiita ryöstämään kuolleita, ja vartijatkin varmaan ennen pitkää erehtyvät paikalle. Olisi hyvä tutkailla paikkaa ennen kuin korppikotkat laskeutuvat", Heinrich sanoi sitten hieman vakavampana, ilmiselvästi haluten jättää nyt puhumisen kuitenkin väliaikaiseksi sikseen ja lähteä jo liikkeelle. Hän ei tiennyt tarkalleen millälailla paikalliset toimivat tunnettujen rikkaiden yksineläjien kuollessa, mutta oli aika todennäköistä että ennemmin tai myöhemmin joku yrittäisi murtautua sinne ja hoitaa arvoesineet parempaan talteen, mikäli ehtisivät. "Minnekäs sitä pitikään mennä... tuolla näkyy tuo patsas, eli siitä sitten vasemmalle muistaakseni", mies kääntyi tuijottamaan aiemmin vartijan ohjaamaan suuntaan, hakien katseellaan mainittuja maamerkkejä, huomatenkin jonkun matkan päässä aukion johon aukio päättyi. Mieleen tuli myös että olisi ehkä fiksua liikkua katujen läpi melko nopeasti, tähän aikaan illasta kuitenkin saattaisi olla jo liikkeellä sitä kansanosaa johon hän itsekin teknisesti ottaen kuului, tosin katurosvot harvoin kuuluivat minkäänlaisiin kiltoihin. Se kun olisi tarkoittanut saaliin jakamista, ja ahneus kuului aika olennaisesti tällaisten herrasmiesten persoonallisuuteen. "Voitko kädellä edellä muuten? Tähän aikaan saattaa liikkua ties minkälaista porukkaa - kuten satamamestarikin varmaan sai huomata epäonnekseen", Heinrich kysyi, väistyen sitten hieman sivuun symbolisena eleenä, vaikka kujalla kyllä oli ihan tarpeeksi tilaa kävellä vaikka useammankin miehen rinta rinnan.
|
|
|
Post by submarine on Mar 9, 2013 14:10:53 GMT 3
((Eh, pahoittelut tämän kestosta. On ollut melkoisesti huitomaa, flunssaa ja muuta sellaista tässä.))
Suvaki nyökkäsi pikaisesti toisen selitykselle siitä, mihin tässä oikeastaan oltiinkaan menossa ja miksi. "Valitsin selvästi oikein kysyessäni sinulta apua", hän totesi, napauttaen jälleen sormellaan miekankahvaansa mietteliään puoleisesti. Joskus asiat järjestyivät suorastaan ihanteellisesti, etenkin kun niiltä osasi odottaa kaikkein vähiten. Eipä tosin niin, että olisi ollut mitään syytä uskoa kaiken muunkin järjestyvän nyt ongelmitta. Tässä kaikessa oli jotakin pahasti vialla ja väärin, ja mies pelkäsi pahasti, että ennen kuin yö olisi ohi ja selvitelty, olisi jouduttu käymään läpi monta mutkaa. Hetkisen verran Suvaki katsoi matkatoveriaan toinen kulma aavistuksen koholla, kun tämä yllättäen pyysikin häntä kävelemään edellä - ja vieläpä melko epämääräisin syin. Siltikin hän kuitenkin nyökkäsi, ottaen johdon. Oli totta että aikaa ei ollut tuhlattavaksi asti, ja oli parempi pitää kiirettä ennen kuin joku vahingossa (tai mikä pahempaa, tarkoituksella) tuhoaisi korvaamattoman johtolangan.
Nuorokainen suuntasi askeleensa toisen osoittamaan suuntaan, ainakin odottaen kuulevan tämänkin askeleet perässään. Hän pyrki sovittamaan vauhtinsa toisen kulkuun, vaikka pysyikin mahdollisimman ripeänä. Sivumennen hopeiset, valppaat silmät pyyhkivät hämyisiä katuja ja kuvia. Taisi pitää paikkansa että pimeydessä saattoi vaania kaikenlaista; monta loukkoa ja kulmaa joiden takaa tai kätkäistä iskeä. Muurit joita kaupunkilaiset tuskalla ja työllä rakensivat ympärilleen loivat lopulta yhtä monta uhkaa kuin torjuivat. Eikä elämä koskaan lakannut olemasta vaarallista. "Uskotko, että murhaaja valitsi satamamestarin varta vasten? Kukaties tekijä pyrkii tekemään kaikesta huomattavasti katalamman näköistä kuin se todella on? Moinen synkkä rituaalisurma harhauttaisi kyllä jonkin vähäpätöisemmän syyn jäljiltä. Tai kukaties hän valitsi vain taistelutaidottoman ja puolustuskyvyttömän miehen, jos niikseen?" Suvakin luonnehti ajatuksiaan ääneen liittolaiselleen takanaan luotsatessaan halki katujen. Hän kävi läpi mahdollisuuksia ja todennäköisyyksiä, eikä halunnut jättää mitään pohtimatta. Kukapa tiesi, mutta ainakin se oli varmaa että tällaisten tapauksien totuudet eivät koskaan olleet mieltäylentäviä - eivätkä selväpäisiä...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 9, 2013 20:02:05 GMT 3
((eipä siinä mitään, välillä vaan ei vuorojen kirjoittelu luonnistu eri syistä))
Heinrich käveli toisen perässä vakaaseen tahtiin, kävellen mutta suhteellisen ripeästi. Mies piti osittain silmällä kaikkia sivukujia ja vastaavia ollen hieman varuillaan siltä varalta että merkkejä joistakin öisiä katuja piinaavista ryöväreistä näkyisi, mutta ei tuo ainakaan heti nähnyt mitään muuta kuin pari pimeää kujaa jotka olisivat ideaalisia piilopaikkoja moisille. Ei tuo mielestään nähnyt niillä mitään, mutta varma hän ei voinut asiasta olla, makuaistin ollessa edelleen turtana eikä siihenkään voinut sitten luottaa. Ei tuo silti kovin huolissaan ollut mahdollisista ryöväreistä, hänen kumppaninsa näytti hyvältä soturilta eikä hän itsekään avuton ollut, ja katurosvot yleensä luottivat enemmän ylivoimaan kuin taitoon ja aseistukseen.
Sedestialainen oli hetken hiljaa miettiessään vastausta toisen kysymykseen, miettien asiaa suhteellisen tarkkaan. "En osaa sanoa oliko kyseessä oikeasti rituaalimurha vai jotain, vartijat ja pällistelijät puhuivat jotain useammista, joten jos tämä oli jatkoa niille niin saattoipa olla jotain sellaista takana. Mutta siitä olen varma että tämä ei ollut satunnainen uhri", Heinrich sanoi mietteliäänä, mutta silti melko itsevarmaan tyyliin. "Muutama vuosi sitten kotimaassani oli vähän ongelmaa jonkin kultin kanssa joka teki rituaalimurhia, ja he valitsivat uhreikseen enimmäkseen kodittomia ja vastaavia, satunnaisia uhreja. Oli pari murhaa jotka eivät kuuluneet sarjaan, ja niitten avulla syypäät itse asiassa jäljitettiin ja toimitettiin hirsipuuhun, kultistit kun olivat surmanneet vihamiehiään uhreina ja heidät pystyi jäljittämään näiden avulla", mies kertoi muistellen vähän ennen Sedestian sisällissotaa tapahtuneita murhia. Pari uhria oli itse asiassa kuulunut Reinhartin johtamaan järjestöön, varsinkin monet koboldivarkaat olivat siihen aikaan yhteiskunnan näkökulmasta pohjasakkaa ja täten täydellisiä uhreja joita kukaan tärkeä ei kaipaisi. "Syypäät - ja uskon ettei tässä ole taustalla vain yksi syyllinen, ellei tämä ole vain harhautus oikean syyn peittämiseksi käyttäen hyväksi samankaltaisia murhia - varmasti valitsivat satamamestarin jostain syystä, hän on kuitenkin kaupungin eliittiä niin sanotusti, ei kohde jonka murhaamisesta pääsee niin helposti pälkähästä. Kaupunginvartiosto tulee yrittämään kaikkensa että he saisivat syylliset kiinni, ja olkoot he kuinka epäpäteviä hyvänsä, niin kiinnijäämisen riski on isompi", Heinrich esitti tämänhetkisen arvionsa asiasta, pysähtyen hetkeksi katsomaan tarkemmin patsasta joka toimi maamerkkinä heidän matkallaan kohti edesmenneen asuntoa kaksikon oletettavasti päästyä tahdillaan jo sen kohdalle. Merimiestä esittävä patsas oli huolella tehty ja iästään huolimatta näytti siltä että sitä pidettiin hyvässä kunnossa. Ehkäpä kaupunginperustaja tai joku muu merkkihenkilö kaupungin historiasta, mikäli sedestialainen mitään patsaista ymmärsi.
"Ei pitäisi olla enää pitkä matka, kortteli tuohon suuntaan", tuo sanoi kohta, osoittaen vartijan aiemmin neuvomaan suuntaan. "Pitäisi varmaan näkyä kohta, satamamestari asui sellaisessa isossa tummanharmaassa kivitalossa, muut talot lähellä oli rakennettu enimmäkseen puusta", mies sanoi ja havaitsi tyytyväisyydekseen että hänen makuaistinsa alkoi palata pikkuhiljaa - ja samalla tuo huomasi että jossakin lähettyvillä taisi olla joku muukin kuin vain kaksikko. Mies vilkaisi hieman epäluuloisena heidän tulosuuntaansa, mutta ei nähnyt mitään muuta kuin varjoja. Mutta hän tiesi että hänen aistinsa eivät valehdelleet. "Joku ehkä seuraa meitä", Heinrich varoitti hiljaa käännyttyään takaisin menosuuntaan, haluamatta nostaa ääntään liikaa siltä varalta että heitä tosiaan väijyttäisiin.
|
|