Post by spyrre on Jan 26, 2013 23:45:33 GMT 3
Sub:
Päivä, suurimmilta osin, oli varsin rauhallinen ja sääkin ainakin melkeinpä siedettävä. Toisin kuin käytännössä aina tuntui olevan, ei tänään ollut toripäivä, ja niinpä väki liikkuikin kadulla vain tavallisissa asioissaan, paikasta toiseen milloin mistäkin syystä. Moisen tylsyyden edessä seikkailijat, sankarit ja muutkin oudot tapaukset pysyivät suurimmilta osin poissa ja muualla, tekemässä mitä nyt sellaiset tapaukset tekivätkin, kun eivät voineet haahuilla kaikenlaisten kansantapahtumien keskipisteessä. Tavallisella väellä ei eittämättä ollut mitään moista vastaan... ja kaikki olisi ollut varmasti vielä paremmin, mikäli eräskin tapaus olisi ottanut yleistilanteesta vihiä ja kadonnut muualle pyörimään keskeltä katua. Mutta aina oli joku joka ei osannut, ja tämä nimenomainen tapaus kieltämättä näyttikin jossain määrin hieman vähemmän välkyltä - ainakin pyöriessään hölmösti sinne tänne huudellen ties mitä.
"Gruut!" kaikui taas kerran jo jossain määrin hätäisesti kaupungin kadulla, ansaiten muutaman ärsyyntyneen ja turhautuneen vilkaisun ohikulkijoilta. Älämölön ja häiriön lähteenä oli nuorehko, noin nyt nopealla silmäyksellä miehentapaisesta käyvä ilmestys jossain määrin resuisissa vaatteissa, ilman kenkiä ja sekaisessa hiuspehkossa. Kyseessä oli selvästi matkalainen ja luonnossa tarpomiseen tottunut (kuten muutama risunpätkä tämän kuontalossakin kertoi), mutta siitä huolimatta ilmestys vaikutti aavistuksen hintelältä. Kuin tämän raajat olisivat olleet hieman liian pitkät - mistä ei ainakaan ollut yhtään apua kun tämä kompuroi ja hämmensi tietään läpi väkijoukon.
"Gruut! Tule nyt!" nuorukainen huusi taas, vilkuilleen ympärilleen väkijoukossa. Kyseessä ei tainnut nähtävästi olla sentään jonkinlainen eksoottinen solvaus tai kirosana, vaan kiertolainen ilmeisestikin etsiskeli jotakin. Ohimennen tämä tuli vaivautuneesti pyyhkäisseeksi tuhkanharmaata kuontaloaan edes jonkinlaiseen ruotuun, ennen kuin jonkin ohikulkijan kauhuksi tarrasi tätä äkkiä puolipakonomaisesti kiinni hihasta, tiukaten epäselvästi jotakin. Moinen hampuusi sohittiin äkkiä huomattavasti selvempien kirosanojen ja solvauksien saattelemana erilleen jonkun muun ongelmaksi. Muutama sivummalta tarkkaileva kujanulikka nauraa räkätti koko surkuhupaisalle näytökselle.
Samaa kuviota jatkui aikansa, ennen kuin sekaisesti, mutkitellen ja pyörien kohta koko pääkadun mitan edennyt, lisääntyvissä määrin hätääntynyt tapaus lopulta näytti antavan periksi. Tämä päästi tuskastuneen huokaisun, ennen kuin kompuroi pois ihmismassasta, rojahtaen istumaan jollekin vanhalle sivuun potkitulle tynnyrille majatalon vieressä.
"Gruut..." tapaus huokaisi vielä tuskaisesti, jääden vähintäänkin tuskaisana ja lannistuneena niille sijoilleen. Ja väki tarpoi ohitse...
Spyrre:
Kieltämättä pieni kaaos kaupungin tylsän normaalissa häärinässä oli omiaan tuomaan edes vähän jännitystä elämään, vaikka monet ohikulkijat eivät välttämättä tätä arvostaneetkaan kun hätäilevä nuori mies hyöri hätäisen äänekkäästi keskellä katua. Monikaan ei selvästikään halunnut olla missään tekemisissä tämän kanssa vaan teki hyvin nopeasti tilaa siirtymällä toiselle puolen katua taikka kiirehtimällä kahtakauheammalla kiireellä ohitse moisen kylähullun pyrkiessä lähemmäs huutaen ties mitä vieraskielisiä loukkauksia tai sitten tekivät parhaansa teeskennelläkseen ettei koko tapausta ollut olemassakaan. Lukuunottamatta niitä muutamaa touhua kauempaa seuraavaa tylsistynyttä kadunmiestä tai nulikkaa jotka naureskelivat moiselle sirkukselle turvallisen välimatkan päästä... vaikka aivan kaikissa moinen meininki ei herättänyt samanlaista huvittuneisuutta taikka edes kauhua. Miekkosen viimein haahuillessa nujertuneena kadulta saamatta varsinaisesti mitään fiksua vastakaikua hätäisiin tivauksiinsa, tuntui tämä sentään kiinnittäneen jonkun uteliaisuuden puoleensa.
"Mitä sä oikein teet? Hukkasitko jotain?" Kuului hetken kuluttua jokseenkin oudoksuva mutta sentään jopa kiinnostunut kysymys tapauksen sivustalta. Jostain, mahdollisesti viereiseltä sivukujalta taikka ihmisjoukosta, oli mystisesti ilmaantunut nuhjuiseen viittaan kääriytynyt, lyhyemmän puoleinen laiha pojannulikka (kenties yksi kujien asukeista?) jääden silmäilemään epätoivoista muukalaista pään uteliaasti kallellaan huppunsa varjoista... tosin luoden syystä tai toisesta ajoittain pienen, hiukan levottoman vilkaisun kadun suuntaan jonkun kulkiessa ohitse. Nulikka tuskin oli kovin vaikuttavan näköinen tapaus, omaisuutensa varsin todennäköisesti koostuen nuhruisesta vaateparresta päällään, hiukan näitäkin nuhruisemmasta viitasta sekä karkeasta puusta kömpelösti veistetystä sauvantapaisesta... tosin tämän jaloissa näkyi vielä napittavan jokseenkin yleisnärkästyneen näköinen likaisenvalkea kissa. Kaksikko silmäili miekkosta odottavasti, pojan mittaillessa ohimennen muukalaista katseellaan, kai yrittäen päätellä mistä tässä edes oli kysymys. Kenties tämä oli kuin olikin etsimässä jotakin... tai sitten tosiaan jonkinlainen epämääräinen kylähullu. Kaipa sellaisiakin aina välillä näkyi pitkin katuja tai pusikoita, haisemassa epämääräisiltä rehuilta ja puhelemassa siileille. Poika tunsi mielestään varsin oikeutettua skeptisyyttä moisia kohtaan, mutta ainakin tämä tuntui tällä hetkellä enemmän nujertuneelta kuin sekavalta, mikä epäilemättä olikin syy minkä vuoksi tämä oli alunperin pysähtynytkin.
Sub:
Issakilla oli varsin paljon syitä olla pitämättä kaupungeista, ja nyt oli kaiketi lisätä niiden joukkoon yksi lisää. Gruut oli häipynyt ties mihin heti kun silmä oli välttänyt, ja nyt se sitten seikkaili ties missä näiden kaikkien loputtomien kujien ja katujen ja rakennusten ja ties minkä lomassa. Eikä hän halunnut edes miettiä mitä kaikkea se vielä saisi aikaan. Eikä kukaan suostunut edes auttamaan. Joten tässä sitä sitten paremman puutteessa nökötettiin, jonkin tynnyrin päällä sen jälkeen kun puolelta ihmiskunnalta tuntunut määrä ärsyyntyneitä ihmisiä oli potkinut pois tieltään. Kukaan ei halunnut edes kuunnella, saati sitten pysähtyä. Eh, yksikään eläin ei ainakaan ollut yhtä itsepintaisen ja itsepäisen kapeakatseinen. Ja nyt pitäisi sitten ilmeisesti lähteä tonkimaan Gruutia ties mistä, ennen kuin sattuisi jotakin... ikävää.
Äkillinen, suorastaan hämmentävän paljon suorastaan Issakille osoitetulta kuulostava kysymys sai hänet havahtumaan äkkiä tuskaisista mietteistään ja vilkaisemaan hämillään ympärilleen. Ensin hän ei varsinaisesti huomannut mitään, mutta tajusi sitten lähistöllä nököttävän, kohti tuijottavan keskenkasvuisen... ihmispojan? Kai se oli sellainen, ainakin suurimmilta osin. Vaikka sillä olikin outo tukka. Ja jos totta puhuttiin, sekään ei näyttänyt aivan tavallisimmalta kaupunkilaiselta - mikä saattoi selittää, miksei se parhaillaan irvistellyt ja juossut toiseen suuntaan kuin vihainen orava.
"Eeh... juu", Issak sai hetken perästä vastattua yhä jossain määrin hämillään, tuijottaen vieläkin poikaa edessään - tai jos totta puhuttiin, nyt hän tuijotti kissaa. Otus tuijotti takaisin, ja vaikkei se suoranaisen suopealta tai hyväntuuliselta näyttänytkään, oli se silti jotain aavistuksen normaalimpaa tämän kaiken keskellä. Ainakin hieman rauhoittavampaa. Toisaalta siihen ei paljoa vaadittu, melkein mikä tahansa oli rauhoittavampaa kuin kaupunki, mutta olipa sentään edes jotain.
"Juu, juu. Se on sellainen... iso. Sellainen iso ja karvainen... eläin. Sillä on isot hampaat ja... sellaista", Issak havahtui lopulta jopa selittämään hieman enemmän koko tilanteesta, elehtien käsillään tavalla, josta ei ollut aivan selvillä itsekään. Niin ihmiset aina tekivät, ehkä se nyt vain oli jokin sellainen... juttu. Käsillä elehtiminen.
"Se on Gruut. Tai siis kateissa. Tai siis se on Gruut. Kateissa. Se ei ole hyvä", hän näki parhaaksi lisätä.
Äidyttyään hetkeksi suorastaan monisanaiseksi jäi Issak raapimaan vähintäänkin vaivautuneesti takaraivoaan, tietämättä oikein mitä varsinaisesti tehdä nyt. Jostain syystä ihmispenikka oli jäänyt tuijottelemaan, ja tuntui haluavan jotain. Eikä hän ollut varma mitä sillekään olisi pitänyt tehdä.
"Eh, minulla... ei ole karkkia. Tai sokeria. Tai mitään", hän näki parhaaksi ilmoittaa.
Spyrre:
Kuin maansa myyneeltä näyttävä miekkonen tuntui havahtuvan pian kun hoksasi että tälle puhuttiin, mutta näytti syystä tai toisesta hämmentyvän melkoisesti saadessaan huomiota osakseen. Tämä jäi hetkeksi tuijottelemaan kummeksuvaa nulikkaa ja sitten kohta kissaakin kuin ei olisi tiennyt mitä sanoa saaden nuhruisen pojan kohottamaan hiukan kulmiaan kunnes tämä viimein havahtui hämmästyksestään puhekykyiseksi... vaikkakin hiukan vaikeaselkoiseksi. Epämääräinen elehtiminen ja jokseenkin hämmentävä (sekä kenties hiukan pahaenteinen?) kuvailu etsinnän kohteesta sai aikaan silmienräpäytyksen jos toisenkin pojan jäädessä hetkeksi setvimään kerrottua mielessään, puolestaan itsekin melko ymmällään.
"...ehh? Mikä se on? Siis... joku eläin?" Tämä varmisti kyhnyttäen ohimennen takaraivoaan kädellään silmäten miestä kysyvästi. Mitä, tämä oli hukannut jonkun... ison, isohampaisen elukan tänne, ison koiran ehkä? Tyyppi kyllä näytti olevan oikeasti hädissään, vaikkakin tällä hetkellä jotenkin hukassaolevan näköinen... niin että tämä taisi itsekin jopa tietää sen joka kieli että tämä oli kuitenkin ainakin järjissään. Jostain syystä tämä tuntui olevan myös kiinnostunut kissasta... ja luovan epämääräisen vilkaisun hänen hiustensa suuntaan? Nulikka yskähti ja nykäisi ohimennen huppuaan hiukan alemmas niin muina miehinä kuin vain yleisesti hiukan hermostuneelta tuntuvassa olotilassaan osasi, mutta ei lopulta perääntynyt paikaltaan vaikka liikahtikin vaivautuneesti. Mutta oli miten oli... jos kaduille oli karannut jonkinlainen iso hurtta, tämähän saattoi olla vaarallinen? Ehkä mies siksi oli niin levoton, tai pelkäsi vain otuksen eksyvän. Nulikan pohdiskelut keskeytti kuitenkin äkkiä varsin hämmentävä kommentti karkeista joka hätkäytti tämän ajatuksistaan. Hetken se tuijotti silmiään räpytellen kuin ei olisi oikein hoksannut mistä oli kyse, kunnes ilmeisesti pääsi mukaan kärryille ja puuskahti hiukan.
"Mit-- no en mä luullukaan. En mä nyt kerjäämään tullut" se huomautti aavistuksen nyreästi, kunnes vilkaistuaan ensin vaivautuneena kenkiinsä moisen sokerinhimoiseksi opportunistiksi syyttelyn edessä nosti huomionsa takaisin lemmikkinsä hukanneeseen. Eiköhän tämä nyt kuitenkin ollut se oleellisempi asia.
"Missä sä näit sen viimeksi? Ei kai se nyt kauhean kaukana voi olla varsinkin jos se on aika iso. Ehh, vaikka... täällä on kyllä aika pirusti katuja ja kujia..." Lause viimeisteltiin hiukan epävarmasti tummien silmien silmätessä ympärilleen kadunvarressa josta jo nyt lyhyellä silmäyksellä näkyi erottuvan sivukatu sekä kuja poikineen. Hitto, hän oli oleskellut täällä tovin verran, mutta tuskin itsekään käynyt läpi lähellekään noita kaikkia... Kaipa isokin koira voisi luikkia täällä ties missä... vaikka ehkä tämä ei ollut ainakaan tässä aivan lähellä, olihan hän kuitenkin seurannut miehen yrittävän ilmeisesti tiedustella tätä ohikulkijoilta eikä kukaan tuntunut tietävän mitään. Tai siis, jos olisivat tienneet, tuskin olisivat olleet noin haluttomia kertomaan missä moinen otus sijaitsi.
"...ihmiset olis varmaan kyllä huomannu jos se olis jossain täällä. Ehkä se on menny jonnekin missä on vähemmän porukkaa?" Se ehdotti lopulta hetken mietittyään.
Sub:
Vastaukset saivat aikaan lisää kysymyksiä, Issakin suureksi kiusaksi. Hän jatkoi niskansa raapimista enemmän tai vähemmän hämillään, tietämättä mitä penikalle tarkalleen olisi pitänyt tehdä. Siinä se nyt kyseli jostain syystä. Ehkä sillä oli tylsää.
"Niin no... eläin. Niin. Sellainen... iso", hän sai mutistua, vaikka eläin-sana selvästikin tuotti pieniä ongelmia. Hän ei varsinaisesti pitänyt siitä yhtään - lähinnä koska ihmiset tuntuivat yleensä käyttävän sitä vähintäänkin huonosti. Eläin tarkoitti jotain tyhmää ja syötävää, hänen nähdäkseen. Ei yhtään hyvä. Ei yhtään. Ilmeisesti keskenkasvuinen tosin ei ollut ainakaan sokerin perässä. Tai niin tämä ainakin varsin nopeasti ilmoitti heti kun asia otettiin esille. Ehkä sillä sitten vain oli tylsää. Ei Issak oikein muutakaan keksinyt.
"No... jossain täällä. Kaikki näyttää samalta. Jossain tuolla noin", hän vastasi ohimennen ja tuskaisesti kun penikka alkoi kysellä tarkemminkin Gruutista, ja missä se oli näynyt viimeksi. Kädenliike oli, jos tarkkoja oltiin, enemmän tai vähemmän heilautus joka suuntaan. Eh, Issakilla ei varsinaisesti ollut hajuakaan koko asiasta. Viimeistään pyöriessä pitkin ja poikin muiden potkittavana hän oli onnistunut unohtavamaan varsin hyvin mistä oli edes tullut - tai mihin oli ollut menossa.
"Kun... katsoin jotain juttua ja sitten se häipyi. Johonkin. Ja nyt se ei löydy", hän muotoili aavistuksen surkeana ja huokaisi sormiaan voimattomasti pyöritellen. Epätoivo ja lannistus alkoivat pikkuhiljaa hiipiä sisään varsin vahvoina. Tässä sitä oltiin täysin tuntemattomassa ja oudossa ja ikävässä paikassa eikä kukaan edes auttanut ja kohta tapahtuisi jotain kauheaa...
"Ehkä... ehkä se meni", myönnettiin ohimennen toisen ehdotukseen Gruutin mahdollisista mielenliikkeistä. Hän ei tosin ollut aivan varma, oliko samaa mieltä penikan kanssa aivan samoista syistä - eli siis siitä, että jos se kaavaili pureskelevansa jotakuta, se onnistuisi paljon helpommin syrjemmässä jossa olisi vähemmän häiriötekijöitä. Jokin tosin kertoi miehelle, että sitä ei välttämättä kannattaisi mainita syystä tai toisesta avuksi parhaansa mukaan nyt tuppautuvalle.
"Se... ei varmaan pidä tästä kaikesta. Liikaa melua. Se on varmaan mennyt... johonkin missä ei ole ketään. Ainakaan paljoa siis. Mutta ei pois, koska... no, jostain syystä", Issak muotoili, haroen taas sekaista tukkaansa sormillaan, yrittäen turhaan selkiyttää ajatuksiaan. Jos totta puhuttiin, hänkään ei pitänyt hiukkaakaan tästä kaikesta hälystä ja metelistä ja muusta sellaisesta. Oikeastaan hänellä ei ollut enää edes aavistustakaan miksi hän oli edes tullut tähän paikkaan. Kai se oli tuntunut hyvältä idealta tai... jotakin. Oliko hänellä ollut parempikin syy? Ainakaan hän ei tähän hätään kaiken keskellä muistanut.
"Ehkä jos... sitä etsisi?" mies päätyi lopulta suorastaan ällistyttävään ehdotukseen, vilkaisten melkeinpä puolitoiveikkaasti vieläkin paikoillaan seisovaan penikkaan edessään. Jos tällä kerran oli tarpeeksi tylsää tai jotakin että tämä vain tuli kyselemään, niin ehkä se suostuisi auttamaan.
"Jos... jos haen vaikka karkkia sitten? Jostain? Sokeria?" yritettiin toiveikkaasti antaa hieman lisämotivaatiota. Ihmispenikathan pitivät sokerista? Tai ainakin hän piti vieläkin siitä. Ehkä hän siksi olikin kaupungissa? Sokerin takia? Ehkä se selviäisi vielä...
Spyrre:
Muukalainen ei ollut mennossa ainakaan selkeämpään suuntaan vaikka poika onnistuikin onkimaan tästä irti muutaman sanan lisää kysymyksillään. Ehkä tämä tuppasi olemaan harva-sanainen... vaikka toisaalta ei kyllä ollut vaikea nähdä että tämä oli parhaillaan varsin ahdistunut kaikesta, syystä tai toisesta. Ehkä juuri hukkaan menneen eläimen vuoksi. Tämä ei ollut vieläkään varsinaisesti ilmaissut mikä otus edes oli hukassa, mutta loppujen lopuksi "karvainen", "iso" ja "hampaikas" toivat kyllä automaattisesti nulikan mieleen todennäköisimpänä vaihtoehtona koiran, eikä tämä varsinaisesti ehtinyt kyseenalaistaa tätä ehkä hiukan turhankin äkkipikaista johtopäätöstään kun varsin paljon oleellisempi kysymys oli se, missä eläin jolkotteli nyt ominpäin. Miehestä ei ainakaan varsinaisesti ollut apua tähän hätään, tämä tuntui olevan vielä enemmän eksyksissä kuin hän, vaikkei poikakaan kuulunut kaupungin vakio-asukkaisiin. Oli sillä lopulta tylsää tai ei, ainakaan se ei tuntunut olevan menossa minnekkään vaikka toinen ei tainnut olla varsinaisesti kovinkaan halukasta juttuseuraa. Poika sormeili empivästi pitelemäänsä kepakkoa ja kallisti päätään hiukan huolissaan miehen murtuneelle huokaisulle kuin ei olisi itsekään ollut aivan varma mitä tehdä. Oli asia hänen ongelmansa tai ei, ei pois kävely nyt kun hän kerran oli pysähtynyt oikein ollut enää vaihtoehto, varsinkaan kun muukalainen näytti noin surkealta.
"...ehh, no. Jos se kerran on täällä niin kyllä se löytyy" se huomautti kohta varovaisesti paremman puutteessa vaikka päätyikin jälleen räpyttelemään hiukan silmiään toisen epämääräiselle pohdiskelulle josta ei oikein onnistunut ottamaan selvää... paitsi että toinen ilmeisesti uskoi eläimen olevan vielä jossakin kaupungin kaduilla, jossain jossa saisi olla rauhassa. Hmm. Vieressä tuijotteleva kissa päästi vaativan maukaisun kai näreänä jäädessään lähes huomiotta nuhtuisen nulikan vilkaistessa tätä ohimennen hiukan vaivautuneesti, ennen kuin kohautti olkapäitään.
"Juu, varmaan. Tästä pääkadulta sitä varmaan on aika turha ainakaan hakea. Ja ei ehkä keskustan suunnaltakaan sitten." Nulikka myötäili miekkosen epävarmaa argumenttia kunnes tämä lopulta päätyi ehdottamaan otuksen etsimistä... ja ilmeisesti pyytäen apua? Lupaamalla herkkuja palkkioksi? Silmät räpyttelivät jälleen hiukan epämääräisesti hupun varjoista pojan vilkaistessa muukalaista aavistuksen arvioivasti, mutta tällä kertaa tämä ei lopulta epäröinyt kovin pitkään. Ehkä hän ei tuntenut miestä ja tämä oli hiukan vaikeaselkoinen, mutta ilmiselvästi tämä kyllä oli juuri nyt avun tarpeessa ja nulikan logiikan mukaan tässä oli perustetta aivan riittävästi.
"No, tuota. Se kyllä varmaan löytyy paremmin kahdestaan. Varsinkin jos sä et ole ollu täällä ennen. En mäkään kovin kauaa, mutta... vähän." Se totesi härkkien jälleen hiukan huppuaan kuin ei olisi oikein osannut pitää käsiään paikoillaan ja miettimään samaan aikaan... kaipa se oli jälleen hiukan vaivautunut, mutta vaikka toinen ilmeisesti oletti edelleen että hän oli vieläkin kärkkymässä jotain... eh, ehkä... ei kai se lopulta olisi niin väärin jos saisi hiukan jotain syötävää siitä hyvästä jos etsiskelisi yhden koiran jostain? Ei se hänen perimmäinen motiivinsa kuitenkaan ollut, mutta... turhaan sitä kai kieltäytyäkään? Kuinkahan kauan siitä oli kun hän oli viimeksi syönyt jotain makeaa? Eh, se oli tainnut olla se pulla jonka hän oli nap-- eh, löytänyt silloin viime toripäivänä... Pojan ajatukset olivat hetken uhkaavasti lähdössä sivuraiteille mutta pian se kuitenkin havahtui takaisin nykyhetkeen ja hoksasi nyökätä saamalleen toiveikkaalle katseelle.
"....no juu. Ei kai mulla parempaakaan ole. Tuota, tulitteko äsken? Silloin varmaan tulitte tuolta suunnasta..." Nulikka vilkaisi olkansa ylitse alas pääkatua rypistäen hiukan mietteliäästi kulmiaan ja silmäsi sitten arvioivasti ympärilleen uudestaan, tällä kertaa hiukan tarkemmin. Jos mies ei kerran tiennyt yhtään missä mentiin, niin ehkä hänen täytyisi sitten yrittää keksiä mistä aloitettaisiin. Näytti siltä kuin poika olisi ohimennen vaivihkaa haistanut ilmaakin, ennen kuin suoristautui ja viittasi kohti läheistä risteävää katua hiukan takaisinpäin päätien varrella.
"No, jos katsottais vaikka tuonne. Siellä ei ainakaan ole niin paljoa ihmisiä ja se menee vähän rauhallisemmalle alueelle muutenkin, se on saattanu livahtaa sinne huomaamatta matkan varrelta. Eh, sieltä tais päästä ainakin lähemmäs reunamia..." Nulikka ottikin jo ehdotuksensa jälkeen muutaman askelen malttamattomasti tämän suuntaan kunnes se seisahtui katse kuin hiukan jälkiajatusena kääntyen jälleen jokseenkin odottavasti muukalaisen suuntaan, kai odotellen tämän suostumusta tai mielipidettä asiaan.
Päivä, suurimmilta osin, oli varsin rauhallinen ja sääkin ainakin melkeinpä siedettävä. Toisin kuin käytännössä aina tuntui olevan, ei tänään ollut toripäivä, ja niinpä väki liikkuikin kadulla vain tavallisissa asioissaan, paikasta toiseen milloin mistäkin syystä. Moisen tylsyyden edessä seikkailijat, sankarit ja muutkin oudot tapaukset pysyivät suurimmilta osin poissa ja muualla, tekemässä mitä nyt sellaiset tapaukset tekivätkin, kun eivät voineet haahuilla kaikenlaisten kansantapahtumien keskipisteessä. Tavallisella väellä ei eittämättä ollut mitään moista vastaan... ja kaikki olisi ollut varmasti vielä paremmin, mikäli eräskin tapaus olisi ottanut yleistilanteesta vihiä ja kadonnut muualle pyörimään keskeltä katua. Mutta aina oli joku joka ei osannut, ja tämä nimenomainen tapaus kieltämättä näyttikin jossain määrin hieman vähemmän välkyltä - ainakin pyöriessään hölmösti sinne tänne huudellen ties mitä.
"Gruut!" kaikui taas kerran jo jossain määrin hätäisesti kaupungin kadulla, ansaiten muutaman ärsyyntyneen ja turhautuneen vilkaisun ohikulkijoilta. Älämölön ja häiriön lähteenä oli nuorehko, noin nyt nopealla silmäyksellä miehentapaisesta käyvä ilmestys jossain määrin resuisissa vaatteissa, ilman kenkiä ja sekaisessa hiuspehkossa. Kyseessä oli selvästi matkalainen ja luonnossa tarpomiseen tottunut (kuten muutama risunpätkä tämän kuontalossakin kertoi), mutta siitä huolimatta ilmestys vaikutti aavistuksen hintelältä. Kuin tämän raajat olisivat olleet hieman liian pitkät - mistä ei ainakaan ollut yhtään apua kun tämä kompuroi ja hämmensi tietään läpi väkijoukon.
"Gruut! Tule nyt!" nuorukainen huusi taas, vilkuilleen ympärilleen väkijoukossa. Kyseessä ei tainnut nähtävästi olla sentään jonkinlainen eksoottinen solvaus tai kirosana, vaan kiertolainen ilmeisestikin etsiskeli jotakin. Ohimennen tämä tuli vaivautuneesti pyyhkäisseeksi tuhkanharmaata kuontaloaan edes jonkinlaiseen ruotuun, ennen kuin jonkin ohikulkijan kauhuksi tarrasi tätä äkkiä puolipakonomaisesti kiinni hihasta, tiukaten epäselvästi jotakin. Moinen hampuusi sohittiin äkkiä huomattavasti selvempien kirosanojen ja solvauksien saattelemana erilleen jonkun muun ongelmaksi. Muutama sivummalta tarkkaileva kujanulikka nauraa räkätti koko surkuhupaisalle näytökselle.
Samaa kuviota jatkui aikansa, ennen kuin sekaisesti, mutkitellen ja pyörien kohta koko pääkadun mitan edennyt, lisääntyvissä määrin hätääntynyt tapaus lopulta näytti antavan periksi. Tämä päästi tuskastuneen huokaisun, ennen kuin kompuroi pois ihmismassasta, rojahtaen istumaan jollekin vanhalle sivuun potkitulle tynnyrille majatalon vieressä.
"Gruut..." tapaus huokaisi vielä tuskaisesti, jääden vähintäänkin tuskaisana ja lannistuneena niille sijoilleen. Ja väki tarpoi ohitse...
Spyrre:
Kieltämättä pieni kaaos kaupungin tylsän normaalissa häärinässä oli omiaan tuomaan edes vähän jännitystä elämään, vaikka monet ohikulkijat eivät välttämättä tätä arvostaneetkaan kun hätäilevä nuori mies hyöri hätäisen äänekkäästi keskellä katua. Monikaan ei selvästikään halunnut olla missään tekemisissä tämän kanssa vaan teki hyvin nopeasti tilaa siirtymällä toiselle puolen katua taikka kiirehtimällä kahtakauheammalla kiireellä ohitse moisen kylähullun pyrkiessä lähemmäs huutaen ties mitä vieraskielisiä loukkauksia tai sitten tekivät parhaansa teeskennelläkseen ettei koko tapausta ollut olemassakaan. Lukuunottamatta niitä muutamaa touhua kauempaa seuraavaa tylsistynyttä kadunmiestä tai nulikkaa jotka naureskelivat moiselle sirkukselle turvallisen välimatkan päästä... vaikka aivan kaikissa moinen meininki ei herättänyt samanlaista huvittuneisuutta taikka edes kauhua. Miekkosen viimein haahuillessa nujertuneena kadulta saamatta varsinaisesti mitään fiksua vastakaikua hätäisiin tivauksiinsa, tuntui tämä sentään kiinnittäneen jonkun uteliaisuuden puoleensa.
"Mitä sä oikein teet? Hukkasitko jotain?" Kuului hetken kuluttua jokseenkin oudoksuva mutta sentään jopa kiinnostunut kysymys tapauksen sivustalta. Jostain, mahdollisesti viereiseltä sivukujalta taikka ihmisjoukosta, oli mystisesti ilmaantunut nuhjuiseen viittaan kääriytynyt, lyhyemmän puoleinen laiha pojannulikka (kenties yksi kujien asukeista?) jääden silmäilemään epätoivoista muukalaista pään uteliaasti kallellaan huppunsa varjoista... tosin luoden syystä tai toisesta ajoittain pienen, hiukan levottoman vilkaisun kadun suuntaan jonkun kulkiessa ohitse. Nulikka tuskin oli kovin vaikuttavan näköinen tapaus, omaisuutensa varsin todennäköisesti koostuen nuhruisesta vaateparresta päällään, hiukan näitäkin nuhruisemmasta viitasta sekä karkeasta puusta kömpelösti veistetystä sauvantapaisesta... tosin tämän jaloissa näkyi vielä napittavan jokseenkin yleisnärkästyneen näköinen likaisenvalkea kissa. Kaksikko silmäili miekkosta odottavasti, pojan mittaillessa ohimennen muukalaista katseellaan, kai yrittäen päätellä mistä tässä edes oli kysymys. Kenties tämä oli kuin olikin etsimässä jotakin... tai sitten tosiaan jonkinlainen epämääräinen kylähullu. Kaipa sellaisiakin aina välillä näkyi pitkin katuja tai pusikoita, haisemassa epämääräisiltä rehuilta ja puhelemassa siileille. Poika tunsi mielestään varsin oikeutettua skeptisyyttä moisia kohtaan, mutta ainakin tämä tuntui tällä hetkellä enemmän nujertuneelta kuin sekavalta, mikä epäilemättä olikin syy minkä vuoksi tämä oli alunperin pysähtynytkin.
Sub:
Issakilla oli varsin paljon syitä olla pitämättä kaupungeista, ja nyt oli kaiketi lisätä niiden joukkoon yksi lisää. Gruut oli häipynyt ties mihin heti kun silmä oli välttänyt, ja nyt se sitten seikkaili ties missä näiden kaikkien loputtomien kujien ja katujen ja rakennusten ja ties minkä lomassa. Eikä hän halunnut edes miettiä mitä kaikkea se vielä saisi aikaan. Eikä kukaan suostunut edes auttamaan. Joten tässä sitä sitten paremman puutteessa nökötettiin, jonkin tynnyrin päällä sen jälkeen kun puolelta ihmiskunnalta tuntunut määrä ärsyyntyneitä ihmisiä oli potkinut pois tieltään. Kukaan ei halunnut edes kuunnella, saati sitten pysähtyä. Eh, yksikään eläin ei ainakaan ollut yhtä itsepintaisen ja itsepäisen kapeakatseinen. Ja nyt pitäisi sitten ilmeisesti lähteä tonkimaan Gruutia ties mistä, ennen kuin sattuisi jotakin... ikävää.
Äkillinen, suorastaan hämmentävän paljon suorastaan Issakille osoitetulta kuulostava kysymys sai hänet havahtumaan äkkiä tuskaisista mietteistään ja vilkaisemaan hämillään ympärilleen. Ensin hän ei varsinaisesti huomannut mitään, mutta tajusi sitten lähistöllä nököttävän, kohti tuijottavan keskenkasvuisen... ihmispojan? Kai se oli sellainen, ainakin suurimmilta osin. Vaikka sillä olikin outo tukka. Ja jos totta puhuttiin, sekään ei näyttänyt aivan tavallisimmalta kaupunkilaiselta - mikä saattoi selittää, miksei se parhaillaan irvistellyt ja juossut toiseen suuntaan kuin vihainen orava.
"Eeh... juu", Issak sai hetken perästä vastattua yhä jossain määrin hämillään, tuijottaen vieläkin poikaa edessään - tai jos totta puhuttiin, nyt hän tuijotti kissaa. Otus tuijotti takaisin, ja vaikkei se suoranaisen suopealta tai hyväntuuliselta näyttänytkään, oli se silti jotain aavistuksen normaalimpaa tämän kaiken keskellä. Ainakin hieman rauhoittavampaa. Toisaalta siihen ei paljoa vaadittu, melkein mikä tahansa oli rauhoittavampaa kuin kaupunki, mutta olipa sentään edes jotain.
"Juu, juu. Se on sellainen... iso. Sellainen iso ja karvainen... eläin. Sillä on isot hampaat ja... sellaista", Issak havahtui lopulta jopa selittämään hieman enemmän koko tilanteesta, elehtien käsillään tavalla, josta ei ollut aivan selvillä itsekään. Niin ihmiset aina tekivät, ehkä se nyt vain oli jokin sellainen... juttu. Käsillä elehtiminen.
"Se on Gruut. Tai siis kateissa. Tai siis se on Gruut. Kateissa. Se ei ole hyvä", hän näki parhaaksi lisätä.
Äidyttyään hetkeksi suorastaan monisanaiseksi jäi Issak raapimaan vähintäänkin vaivautuneesti takaraivoaan, tietämättä oikein mitä varsinaisesti tehdä nyt. Jostain syystä ihmispenikka oli jäänyt tuijottelemaan, ja tuntui haluavan jotain. Eikä hän ollut varma mitä sillekään olisi pitänyt tehdä.
"Eh, minulla... ei ole karkkia. Tai sokeria. Tai mitään", hän näki parhaaksi ilmoittaa.
Spyrre:
Kuin maansa myyneeltä näyttävä miekkonen tuntui havahtuvan pian kun hoksasi että tälle puhuttiin, mutta näytti syystä tai toisesta hämmentyvän melkoisesti saadessaan huomiota osakseen. Tämä jäi hetkeksi tuijottelemaan kummeksuvaa nulikkaa ja sitten kohta kissaakin kuin ei olisi tiennyt mitä sanoa saaden nuhruisen pojan kohottamaan hiukan kulmiaan kunnes tämä viimein havahtui hämmästyksestään puhekykyiseksi... vaikkakin hiukan vaikeaselkoiseksi. Epämääräinen elehtiminen ja jokseenkin hämmentävä (sekä kenties hiukan pahaenteinen?) kuvailu etsinnän kohteesta sai aikaan silmienräpäytyksen jos toisenkin pojan jäädessä hetkeksi setvimään kerrottua mielessään, puolestaan itsekin melko ymmällään.
"...ehh? Mikä se on? Siis... joku eläin?" Tämä varmisti kyhnyttäen ohimennen takaraivoaan kädellään silmäten miestä kysyvästi. Mitä, tämä oli hukannut jonkun... ison, isohampaisen elukan tänne, ison koiran ehkä? Tyyppi kyllä näytti olevan oikeasti hädissään, vaikkakin tällä hetkellä jotenkin hukassaolevan näköinen... niin että tämä taisi itsekin jopa tietää sen joka kieli että tämä oli kuitenkin ainakin järjissään. Jostain syystä tämä tuntui olevan myös kiinnostunut kissasta... ja luovan epämääräisen vilkaisun hänen hiustensa suuntaan? Nulikka yskähti ja nykäisi ohimennen huppuaan hiukan alemmas niin muina miehinä kuin vain yleisesti hiukan hermostuneelta tuntuvassa olotilassaan osasi, mutta ei lopulta perääntynyt paikaltaan vaikka liikahtikin vaivautuneesti. Mutta oli miten oli... jos kaduille oli karannut jonkinlainen iso hurtta, tämähän saattoi olla vaarallinen? Ehkä mies siksi oli niin levoton, tai pelkäsi vain otuksen eksyvän. Nulikan pohdiskelut keskeytti kuitenkin äkkiä varsin hämmentävä kommentti karkeista joka hätkäytti tämän ajatuksistaan. Hetken se tuijotti silmiään räpytellen kuin ei olisi oikein hoksannut mistä oli kyse, kunnes ilmeisesti pääsi mukaan kärryille ja puuskahti hiukan.
"Mit-- no en mä luullukaan. En mä nyt kerjäämään tullut" se huomautti aavistuksen nyreästi, kunnes vilkaistuaan ensin vaivautuneena kenkiinsä moisen sokerinhimoiseksi opportunistiksi syyttelyn edessä nosti huomionsa takaisin lemmikkinsä hukanneeseen. Eiköhän tämä nyt kuitenkin ollut se oleellisempi asia.
"Missä sä näit sen viimeksi? Ei kai se nyt kauhean kaukana voi olla varsinkin jos se on aika iso. Ehh, vaikka... täällä on kyllä aika pirusti katuja ja kujia..." Lause viimeisteltiin hiukan epävarmasti tummien silmien silmätessä ympärilleen kadunvarressa josta jo nyt lyhyellä silmäyksellä näkyi erottuvan sivukatu sekä kuja poikineen. Hitto, hän oli oleskellut täällä tovin verran, mutta tuskin itsekään käynyt läpi lähellekään noita kaikkia... Kaipa isokin koira voisi luikkia täällä ties missä... vaikka ehkä tämä ei ollut ainakaan tässä aivan lähellä, olihan hän kuitenkin seurannut miehen yrittävän ilmeisesti tiedustella tätä ohikulkijoilta eikä kukaan tuntunut tietävän mitään. Tai siis, jos olisivat tienneet, tuskin olisivat olleet noin haluttomia kertomaan missä moinen otus sijaitsi.
"...ihmiset olis varmaan kyllä huomannu jos se olis jossain täällä. Ehkä se on menny jonnekin missä on vähemmän porukkaa?" Se ehdotti lopulta hetken mietittyään.
Sub:
Vastaukset saivat aikaan lisää kysymyksiä, Issakin suureksi kiusaksi. Hän jatkoi niskansa raapimista enemmän tai vähemmän hämillään, tietämättä mitä penikalle tarkalleen olisi pitänyt tehdä. Siinä se nyt kyseli jostain syystä. Ehkä sillä oli tylsää.
"Niin no... eläin. Niin. Sellainen... iso", hän sai mutistua, vaikka eläin-sana selvästikin tuotti pieniä ongelmia. Hän ei varsinaisesti pitänyt siitä yhtään - lähinnä koska ihmiset tuntuivat yleensä käyttävän sitä vähintäänkin huonosti. Eläin tarkoitti jotain tyhmää ja syötävää, hänen nähdäkseen. Ei yhtään hyvä. Ei yhtään. Ilmeisesti keskenkasvuinen tosin ei ollut ainakaan sokerin perässä. Tai niin tämä ainakin varsin nopeasti ilmoitti heti kun asia otettiin esille. Ehkä sillä sitten vain oli tylsää. Ei Issak oikein muutakaan keksinyt.
"No... jossain täällä. Kaikki näyttää samalta. Jossain tuolla noin", hän vastasi ohimennen ja tuskaisesti kun penikka alkoi kysellä tarkemminkin Gruutista, ja missä se oli näynyt viimeksi. Kädenliike oli, jos tarkkoja oltiin, enemmän tai vähemmän heilautus joka suuntaan. Eh, Issakilla ei varsinaisesti ollut hajuakaan koko asiasta. Viimeistään pyöriessä pitkin ja poikin muiden potkittavana hän oli onnistunut unohtavamaan varsin hyvin mistä oli edes tullut - tai mihin oli ollut menossa.
"Kun... katsoin jotain juttua ja sitten se häipyi. Johonkin. Ja nyt se ei löydy", hän muotoili aavistuksen surkeana ja huokaisi sormiaan voimattomasti pyöritellen. Epätoivo ja lannistus alkoivat pikkuhiljaa hiipiä sisään varsin vahvoina. Tässä sitä oltiin täysin tuntemattomassa ja oudossa ja ikävässä paikassa eikä kukaan edes auttanut ja kohta tapahtuisi jotain kauheaa...
"Ehkä... ehkä se meni", myönnettiin ohimennen toisen ehdotukseen Gruutin mahdollisista mielenliikkeistä. Hän ei tosin ollut aivan varma, oliko samaa mieltä penikan kanssa aivan samoista syistä - eli siis siitä, että jos se kaavaili pureskelevansa jotakuta, se onnistuisi paljon helpommin syrjemmässä jossa olisi vähemmän häiriötekijöitä. Jokin tosin kertoi miehelle, että sitä ei välttämättä kannattaisi mainita syystä tai toisesta avuksi parhaansa mukaan nyt tuppautuvalle.
"Se... ei varmaan pidä tästä kaikesta. Liikaa melua. Se on varmaan mennyt... johonkin missä ei ole ketään. Ainakaan paljoa siis. Mutta ei pois, koska... no, jostain syystä", Issak muotoili, haroen taas sekaista tukkaansa sormillaan, yrittäen turhaan selkiyttää ajatuksiaan. Jos totta puhuttiin, hänkään ei pitänyt hiukkaakaan tästä kaikesta hälystä ja metelistä ja muusta sellaisesta. Oikeastaan hänellä ei ollut enää edes aavistustakaan miksi hän oli edes tullut tähän paikkaan. Kai se oli tuntunut hyvältä idealta tai... jotakin. Oliko hänellä ollut parempikin syy? Ainakaan hän ei tähän hätään kaiken keskellä muistanut.
"Ehkä jos... sitä etsisi?" mies päätyi lopulta suorastaan ällistyttävään ehdotukseen, vilkaisten melkeinpä puolitoiveikkaasti vieläkin paikoillaan seisovaan penikkaan edessään. Jos tällä kerran oli tarpeeksi tylsää tai jotakin että tämä vain tuli kyselemään, niin ehkä se suostuisi auttamaan.
"Jos... jos haen vaikka karkkia sitten? Jostain? Sokeria?" yritettiin toiveikkaasti antaa hieman lisämotivaatiota. Ihmispenikathan pitivät sokerista? Tai ainakin hän piti vieläkin siitä. Ehkä hän siksi olikin kaupungissa? Sokerin takia? Ehkä se selviäisi vielä...
Spyrre:
Muukalainen ei ollut mennossa ainakaan selkeämpään suuntaan vaikka poika onnistuikin onkimaan tästä irti muutaman sanan lisää kysymyksillään. Ehkä tämä tuppasi olemaan harva-sanainen... vaikka toisaalta ei kyllä ollut vaikea nähdä että tämä oli parhaillaan varsin ahdistunut kaikesta, syystä tai toisesta. Ehkä juuri hukkaan menneen eläimen vuoksi. Tämä ei ollut vieläkään varsinaisesti ilmaissut mikä otus edes oli hukassa, mutta loppujen lopuksi "karvainen", "iso" ja "hampaikas" toivat kyllä automaattisesti nulikan mieleen todennäköisimpänä vaihtoehtona koiran, eikä tämä varsinaisesti ehtinyt kyseenalaistaa tätä ehkä hiukan turhankin äkkipikaista johtopäätöstään kun varsin paljon oleellisempi kysymys oli se, missä eläin jolkotteli nyt ominpäin. Miehestä ei ainakaan varsinaisesti ollut apua tähän hätään, tämä tuntui olevan vielä enemmän eksyksissä kuin hän, vaikkei poikakaan kuulunut kaupungin vakio-asukkaisiin. Oli sillä lopulta tylsää tai ei, ainakaan se ei tuntunut olevan menossa minnekkään vaikka toinen ei tainnut olla varsinaisesti kovinkaan halukasta juttuseuraa. Poika sormeili empivästi pitelemäänsä kepakkoa ja kallisti päätään hiukan huolissaan miehen murtuneelle huokaisulle kuin ei olisi itsekään ollut aivan varma mitä tehdä. Oli asia hänen ongelmansa tai ei, ei pois kävely nyt kun hän kerran oli pysähtynyt oikein ollut enää vaihtoehto, varsinkaan kun muukalainen näytti noin surkealta.
"...ehh, no. Jos se kerran on täällä niin kyllä se löytyy" se huomautti kohta varovaisesti paremman puutteessa vaikka päätyikin jälleen räpyttelemään hiukan silmiään toisen epämääräiselle pohdiskelulle josta ei oikein onnistunut ottamaan selvää... paitsi että toinen ilmeisesti uskoi eläimen olevan vielä jossakin kaupungin kaduilla, jossain jossa saisi olla rauhassa. Hmm. Vieressä tuijotteleva kissa päästi vaativan maukaisun kai näreänä jäädessään lähes huomiotta nuhtuisen nulikan vilkaistessa tätä ohimennen hiukan vaivautuneesti, ennen kuin kohautti olkapäitään.
"Juu, varmaan. Tästä pääkadulta sitä varmaan on aika turha ainakaan hakea. Ja ei ehkä keskustan suunnaltakaan sitten." Nulikka myötäili miekkosen epävarmaa argumenttia kunnes tämä lopulta päätyi ehdottamaan otuksen etsimistä... ja ilmeisesti pyytäen apua? Lupaamalla herkkuja palkkioksi? Silmät räpyttelivät jälleen hiukan epämääräisesti hupun varjoista pojan vilkaistessa muukalaista aavistuksen arvioivasti, mutta tällä kertaa tämä ei lopulta epäröinyt kovin pitkään. Ehkä hän ei tuntenut miestä ja tämä oli hiukan vaikeaselkoinen, mutta ilmiselvästi tämä kyllä oli juuri nyt avun tarpeessa ja nulikan logiikan mukaan tässä oli perustetta aivan riittävästi.
"No, tuota. Se kyllä varmaan löytyy paremmin kahdestaan. Varsinkin jos sä et ole ollu täällä ennen. En mäkään kovin kauaa, mutta... vähän." Se totesi härkkien jälleen hiukan huppuaan kuin ei olisi oikein osannut pitää käsiään paikoillaan ja miettimään samaan aikaan... kaipa se oli jälleen hiukan vaivautunut, mutta vaikka toinen ilmeisesti oletti edelleen että hän oli vieläkin kärkkymässä jotain... eh, ehkä... ei kai se lopulta olisi niin väärin jos saisi hiukan jotain syötävää siitä hyvästä jos etsiskelisi yhden koiran jostain? Ei se hänen perimmäinen motiivinsa kuitenkaan ollut, mutta... turhaan sitä kai kieltäytyäkään? Kuinkahan kauan siitä oli kun hän oli viimeksi syönyt jotain makeaa? Eh, se oli tainnut olla se pulla jonka hän oli nap-- eh, löytänyt silloin viime toripäivänä... Pojan ajatukset olivat hetken uhkaavasti lähdössä sivuraiteille mutta pian se kuitenkin havahtui takaisin nykyhetkeen ja hoksasi nyökätä saamalleen toiveikkaalle katseelle.
"....no juu. Ei kai mulla parempaakaan ole. Tuota, tulitteko äsken? Silloin varmaan tulitte tuolta suunnasta..." Nulikka vilkaisi olkansa ylitse alas pääkatua rypistäen hiukan mietteliäästi kulmiaan ja silmäsi sitten arvioivasti ympärilleen uudestaan, tällä kertaa hiukan tarkemmin. Jos mies ei kerran tiennyt yhtään missä mentiin, niin ehkä hänen täytyisi sitten yrittää keksiä mistä aloitettaisiin. Näytti siltä kuin poika olisi ohimennen vaivihkaa haistanut ilmaakin, ennen kuin suoristautui ja viittasi kohti läheistä risteävää katua hiukan takaisinpäin päätien varrella.
"No, jos katsottais vaikka tuonne. Siellä ei ainakaan ole niin paljoa ihmisiä ja se menee vähän rauhallisemmalle alueelle muutenkin, se on saattanu livahtaa sinne huomaamatta matkan varrelta. Eh, sieltä tais päästä ainakin lähemmäs reunamia..." Nulikka ottikin jo ehdotuksensa jälkeen muutaman askelen malttamattomasti tämän suuntaan kunnes se seisahtui katse kuin hiukan jälkiajatusena kääntyen jälleen jokseenkin odottavasti muukalaisen suuntaan, kai odotellen tämän suostumusta tai mielipidettä asiaan.