Post by Lucar on Jan 25, 2013 20:20:24 GMT 3
Tämä on siis vapaasti liityttävä tarina. Hahmolomake-osiosta löytyy lisätietoa hänestä. Hahmot voivat olla ryöväreitä, mutta pakko ei ole :)
---------------------------------------------------------------------------------------
Vernon käveli synkähkön oloista katua. Hän oli saapunut Myrkokseen. Paikka ei ollut mitenkään mukava hänen mittapuillaan; oikeastaan edes 2000-luvun huippukylpylä ei olisi hänestä ollut kauhean mukava. Mieluiten hän asuisi pahvilaatikossa. Mutta koska hänen aikanaan ei oltu pahvilaatikoita tai luksuskylpylöitä keksitty eikä sää sallisi puunkolossa loikoilun, oli hänen kierreltävä maailmaa vähän puolin ja toisin. Nyt hän oli päätynyt tähän kylään; Myrkokseksi kyltissä kutsuttu, märältä rotalta miellettäväksi.
Joka tapauksessa oli Vernon Celedur Adaninpoika saapunut Myrkokseen ja etsi nyt jonkinnäköistä majapaikkaa. Majapaikaksi olisi sopinut vaikka kasa kiviä; mutta kylä oli epämiellyttävästä myöhäissyksyisestä synkkyydestään huolimatta melko hyvin kunnossapidetty. Aivan liian hyvin. Vernonille olisi riittänyt että jossakin olisi ollut sortunut puutalo, mutta kaikki tuntuivat olevan omistuksessa ja kunnossa. Rikkomaankaan hän ei mieluusti olisi ryhtynyt, eikä taloon murtautuminen ja siellä muutaman päivän verran asuminen oikein tuntunut ryöväykseltä. Se ei sopinut hänen imagolleen, suoraan sanottuna siis.
Oli hänen kuitenkin pakko johonkin tuppautua. Niinpä Vernon tuli siihen tulokseen, että jos hän ei löytäisi majapaikkaa, löytäisi majapaikka hänet. Hän jatkoi vaappumistaan kunnes saapui laitakylille. Siellä oli juuri sellaista, mistä hän oli kotoisin; kaksi sortunutta taloa, yksi vanhahko mökki jossa oli seinässä palamisen jälkiä ja sen vieressä kasa tuhkaisia perustuksia sekä kartanoa muistuttava isompi talo.
---------------------------------------------------------------------------------------
Vernon käveli synkähkön oloista katua. Hän oli saapunut Myrkokseen. Paikka ei ollut mitenkään mukava hänen mittapuillaan; oikeastaan edes 2000-luvun huippukylpylä ei olisi hänestä ollut kauhean mukava. Mieluiten hän asuisi pahvilaatikossa. Mutta koska hänen aikanaan ei oltu pahvilaatikoita tai luksuskylpylöitä keksitty eikä sää sallisi puunkolossa loikoilun, oli hänen kierreltävä maailmaa vähän puolin ja toisin. Nyt hän oli päätynyt tähän kylään; Myrkokseksi kyltissä kutsuttu, märältä rotalta miellettäväksi.
Joka tapauksessa oli Vernon Celedur Adaninpoika saapunut Myrkokseen ja etsi nyt jonkinnäköistä majapaikkaa. Majapaikaksi olisi sopinut vaikka kasa kiviä; mutta kylä oli epämiellyttävästä myöhäissyksyisestä synkkyydestään huolimatta melko hyvin kunnossapidetty. Aivan liian hyvin. Vernonille olisi riittänyt että jossakin olisi ollut sortunut puutalo, mutta kaikki tuntuivat olevan omistuksessa ja kunnossa. Rikkomaankaan hän ei mieluusti olisi ryhtynyt, eikä taloon murtautuminen ja siellä muutaman päivän verran asuminen oikein tuntunut ryöväykseltä. Se ei sopinut hänen imagolleen, suoraan sanottuna siis.
Oli hänen kuitenkin pakko johonkin tuppautua. Niinpä Vernon tuli siihen tulokseen, että jos hän ei löytäisi majapaikkaa, löytäisi majapaikka hänet. Hän jatkoi vaappumistaan kunnes saapui laitakylille. Siellä oli juuri sellaista, mistä hän oli kotoisin; kaksi sortunutta taloa, yksi vanhahko mökki jossa oli seinässä palamisen jälkiä ja sen vieressä kasa tuhkaisia perustuksia sekä kartanoa muistuttava isompi talo.