|
Post by naakdu on Jan 14, 2013 22:09:51 GMT 3
// Kutsupeli! Asta.. astarae.. astarael?? no hän kuitenkin tänne saapukoon ^^ //
Kevin Walker
Oli keväinen iltapäivä Calamarin kaupungissa. Taivas enteili sadetta, mutta toistaiseksi kadut vilisivät väkeä: ei kaupunki turhaan ollut yksi lähiseudun tärkeimmistä kauppapaikoista. Viime vuosikymmenenä hallitsematon väestönkasvu oli aiheuttanut sen, että kaupunki oli levähtänyt käsiin: vauraiden asuinalueiden ympärille ja satamaan oli ilmestynyt pieniä hökkelikyliä vieri viereen kuin sieniä sateella.
Kevin Walkerille Calamari oli ollut täysin tuntematon paikka, kun hän kuukausi sitten oli saapunut sinne. Nyt hän tunsi kaupungin tärkeimmät kadut, mutta Calamari tuntui yllättävän koko ajan: aina jostain löytyi kuja, kauppa tai kapakka, jota Kevin ei muistanut koskaan nähneensä. Joinain aamuina keskellä vilkasta kauppapaikkaa saattoi yhtäkkiä olla uusi hökkeliryhmittymä.
Kevin oli mieheksi lyhyenläntä, vaivaiset 166 senttiä. Mutta minkä hän pituudessa menetti, korvasi hän temperamentillaan: siinä oli nuorimies, joka ei antanut helposti periksi. Hänen kasvonsa olivat hyvin tavanomaiset, hän ei ollut komea mutta ei millään muotoa rumakaan. Iho hänellä oli vaalea ja hieman pisamainen, niin kuin punapäillä yleensä: mikään porkkanalatva hän ei kuitenkaan ollut, vaan ennemminkin hänen kuontaloaan olisi voinut luonnehtia punaruskeaksi. Kevin oli pukeutunut yksinkertaiseen vihreään pusakkaan, likaisenruskeisiin sarkahousuihin ja monta vuotta nähneisiin nahkasaapikkaisiin. Kaulaansa hän oli kietonut kulahtaneen kaulahuivin, jollainen tähän aikaan vuodesta oli joka toisella vastaantulijalla. Kaikenkaikkiaan hän näytti hyvin tavanomaiselta satamatyöläiseltä: mikään hänen ulkonäössään ei paljastanut ohikulkijoille, että todellisuudessa kaupungin katuja talloi maagi.
Tällaisessa kaupungissa ei tosiaankaan kannattanut juosta ympäriinsä kailottamassa kaikille, mikä sitä oikein oli miehiään: maagit olivat harvassa näillä main. Ne tolvanat, jotka taidoistaan kerskailivat revittiin parantajiksi. Kyllähän parantajana tienasi, mutta omaa rauhaa oli turha edes toivoa. Ja jos parantamisesta kieltäytyi, joutui väkisinkin lainvalvojien silmätikuksi, jopa hirteen jos oli tarpeeksi epäilyttävä. Kevinillä oli parempaakin tekemistä kuin vältellä sairaita ja vartijoita.
Tänään maagi käyskenteli kadunkulmassa lähellä keskustoria. Hän katseli tarkkaavaisena ympärilleen, etsien katseellaan miestä, jota oli seurannut viimeiset kolme viikkoa. Hän tiesi, että näihin aikoihin mies kävelisi torille, pysähtyisi ehkä ostamaan leivoksen suosikkikojultaan, ja jatkaisi matkaa kaupungin toiselle puolelle satamaa kohti. Kirkkaassa päivänvalossa kukaan ei huomaisi tavallisen näköistä seuraajaa ennen kuin olisi liian myöhäistä.
// Mun ei pitänyt selittää mut mä sorrun siihen aina... //
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jan 14, 2013 23:13:18 GMT 3
// Ei se nyt noin vaikea ole :'D //
Shariel oli ollut Calamarin kaupungissa jo pidemmän aikaa. Hän ei muistanut kuinka kauan: päivät menivät helposti sekaisin. Vaikka kaupunki sijaitsikin etelässä, siellä oli liian kylmä hänen makuunsa. Kuin talvi olisi tullut ennen aikojaan. Shariel vihasi talvea. Silloin oli kylmä. Heti huomenna hän lähtisi kohti eteläisimmässä kärjessä sijaitsevaa Meio Dian kaupunkia. Siellä olisi ehkä riittävän lämmin. Shariel oli tosin sanonut tämän itselleen viimeisten seitsemän päivän ajan joka ainut aamu. Aina jotain oli sattunut ja aina hän oli lykännyt lähtöään yhä myöhemmäs.
Jälleen kerran Shariel löysi itsensä keskustorilta läheltä nurkkaa, jossa hänellä oli ollut tapana esiintyä. Siinä oli joku. Shariel pysähtyi ja katsoi lyhyttä miestä, joka vain seisoi tekemättä mitään. Välillä otti muutaman askeleen, mutta palasi aina suunnilleen samaan paikkaan. Hänen nurkkaansa. Kuinka mies kehtasi? Shariel hillitsi itsensä ja laittoi kädet nyrkkiin. Hän ei ollut syönyt mitään sitten edellisen illan, kun hän oli löytänyt rotan. Nyt hän kuitenkin kaipasi jotain muuta syötävää kuin raakaa lihaa. Shariel katseli hetken miehen touhuja ja päätti ottaa vallan omiin käsiinsä. Hän käveli omalle nurkalleen ja heitti pussukkansa maahan, että ihmiset voisivat heittää kolikkonsa siihen.
|
|
|
Post by naakdu on Jan 20, 2013 0:14:30 GMT 3
// Voi kuule, tietäisitpä :^D //
Kevin alkoi käydä levottomaksi. Hän vaihtoi asentoa ja katseli taivaalle: aurinkoa ei kunnolla näkynyt, mutta pilvien läpi kajastava valo kertoi, että oltiin jo pitkällä iltapäivässä. Kaiken järjen mukaan miehen olisi pitänyt jo ilmaantua. Kevinin pää alkoi täyttyä ikävistä skenaarioista. Mitä jos hän oli lähtenyt Calamarista? Mitä jos hän olikin saanut jotenkin vihiä Kevinistä? Mitä jos joku muu oli ehtinyt ensin ja mies oli jo kuollut? Mitä jos --
Kevin ei ollut pannut merkille naista, ennen kuin yhtäkkiä hänen varpaidensa viereen lensi tyhjä kolehtipussukka, joka keskeytti hänen villiintyneet ajatuksensa. Nuori mies väkisinkin hätkähti ja hänen silmänsä osuivat naiseen, joka pussukan oli heittänyt. Kaikesta päätellen nainen oli jonkin sortin katutanssija. Kevin tuhahti: että sen pitikin juuri nyt tunkea juuri tähän kadunkulmaan! Hän ei tosiaankaan näkisi tanssijan takaa yhtään mitään. Siispä hän siirtyi hiljaa tanssijaa kyräillen tämän eteen. Ei lyhyt mies paljoa peittänyt, mutta tarpeeksi, ettei tanssija näkyisi yhtä houkuttelevana kauas.
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Jan 20, 2013 11:46:40 GMT 3
// Sinulle tiedoksi, Sharielin tuli on illuusio. Tai kaikki taikuus mitä hän tekee kissaksi muuttumisen lisäksi. //
Shariel katsoi äimistyneenä, kuinka mies siirtyi hänen eteensä seisomaan ja odottamaan. Kuinka se kehtasi! Tämä oli hänen kulmansa. Hänen. Ei miehen. Sharielin silmät kaventuivat. Miten mies suhtautuisi, jos jotain erityisen ikävää kävisi hänen kuluneille nahkasaappailleen? Hän selvästikään ei olut kovin rikas ja olisi vallan ikävää jos saappaat näyttäisivät tuhoutuvan... Shariel hymyili. Pieni tulenliekki tanssi hänen sormillaan. Hän voisi lähettää sen kiusaamaan miehen jalkoja. Kyllä. Silloin mies ainakin oppisi, ettei hänen paikkaansa noin vain viety ja tultu näköesteeksi.
Shariel viritti mielensä musiikin kuuluvaksi ja nosti kädet päänsä yläpuolelle. Tulen liekki hyppäsi sormista miehen jalkoihin ja aloitti tanssinsa. Tällä kertaa Shariel katsoisi, kuinka joku muu tanssisi tulen tahdissa. Kyllä sittenkin kannatti poistua kissan hahmosta ja lähteä etsimään ruokaa. Hän oli aamulla epäillyt oliko se ollut hyvä idea ollenkaan.
|
|
|
Post by naakdu on Feb 26, 2013 0:40:03 GMT 3
Kevin ei siinä levottomuuksissaan tullut ollenkaan katsoneeksi jalkoihinsa - ei ennen kuin yhtäkkiä hän tajusi saapikkaidensa olevan ilmiliekeissä. "Aaah!" mies huudahti ja vaistomaisesti alkoi hypähdellä ja tampata liekkejä jaloillaan. Hän äkkäsi lähellä vastapäisen talon seinää sadevesiämpärin, ja sen kummempia miettimättä heitti siihen ensimmäisen loitsun joka sattui sillä hetkellä hänen mieleensä. Vesiämpäri räjähti paukahtaen ja vettä roiskui joka puolelle: ihmiset lähettyvillä hypähtivät hekin säikähdyksestä. Kevin ei kiinnittänyt sillä hetkellä mitään huomiota sivullisiin, vaan pinkoi kadun toiselle puolelle minkä kintuistaan pääsi saadakseen osansa ympäriinsä roiskuneesta vedestä.
Vasta silloin hän huomasi, ettei tuli ollutkaan aitoa: liekit olivat näyttäneet, haisseet ja tuntuneet oikeilta, mutta todellisuudessa hänen saapikkailleen ei ollut käynyt mitään. Miten typerä pila! Kevin vilkuili ympärilleen: kukaan sivullisista ei näyttänyt siltä, että osaisi yhdistää tynnyrin räjähdyksen häneen, joten mies saattoi keskittyä etsimään illuusiotulen luojaa. Hän äkkäsi tanssijattaren, joka näytti juuri tarpeeksi syylliseltä voidakseen tehdä jotakin sellaista, ja meni jututtamaan häntä naama huonosti tukahdetutetusta raivosta punottaen. "Sinäkö se olit?!"
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Feb 26, 2013 20:56:09 GMT 3
”Puhutko sinä minulle?” Shariel kysyi. Hän oli saanut tanssinsa juuri aloitettua, kun toinen meni ja räjäytti sadevesiämpärin. Ja keskellä kuivaa kautta! Hän oli varma, että se oli ollut mies. Ämpäri oli ollut vielä eilen täysin normaali, eikä ollut osoittanut minkäänlaisia merkkejä räjähdysvaarasta. Ja kaiken lisäksi vettä oli roiskunut myös hänen päälleen. Hänen! Sharielin! Miehen tanssi tosin oli ollut erityisen huvittavaa seurata, siihen asti...
”En ymmärrä mistä puhut. Itsehän menit räjäyttämään tuon tynnyrin. Ja vielä minun pääleni! Katso nyt. Pussukkakin on aivan märkä!” Shariel inhosi vettä, etenkin merivettä. Miehen onneksi ämpäri oli kuitenkin ollut täynnä sadetta, eikä sitä pirunmoista merivettä.
|
|
|
Post by naakdu on Mar 5, 2013 11:30:17 GMT 3
"Kyllä, puhun sinulle, ja ei, minua ei kiinnosta kastuiko kallisarvoinen pussukkasi. Sinun on turha esittää mitään. Ymmärrät täysin mistä puhun. Ne.. ne liekit, ne olivat sinun temppujasi!" Kevin ei kyennyt hillitsemään suuttumustaan. Hän oli huomaamattaan puristanut toisen kätensä nyrkkiin, toisella osoitteli naista syyttävästi.
"Yritätkö olla hauskakin katukoomikko, mitä? Minäpä kerron sinulle nainen, että tuollainen viattomien ihmisten säikyttely on kaikkea muuta kuin hauskaa! Ja jos luulet, että minä täällä räjäyttelen tynnyreitä huvikseni, olet erehtynyt!"
|
|
Astarael
Member
I'll see you where the roads meet.
Posts: 541
|
Post by Astarael on Mar 6, 2013 13:53:45 GMT 3
”Ha! Sinä siis myönnät räjäyttäneesi tynnyrin!” Shariel huudahti voitonriemuisena. ”Katukoomikko? Sanoitko katukoomikko? Anteeksi nyt vain! Minä, en ole katukoomikko. Olen tanssija, tulitanssija. Kyllä, ne liekit olivat aikaansaannostani, mutta vain siksi, että sinä. Sinä tynnyrien räjäyttäjä, viattomien ihmisten kastelija olit väärässä paikassa! Taidat olla aivan ummikko, kun et sellaista tiennyt. Pieni lapsonen eksyksissä äidistään. Kipitähän takaisin sinne helmojen suojaan, en kaipaa riesakseni tuollaisia!” Shariel oli tulistunut. Häntä syytettiin aivan turhaan! Kaikki oli tämän miehen vika. Hän vain puolusti itseään tätä vastaan. Ihmiset pysähtyivät hetkeksi katselemaan, mutta riidat kaduilla olivat yleisiä, tosin ei-haluttuja. Joku kutsuisi konstaapelit pien paikalle ja Sharielin pitäisi siihen mennessä olla kadonnut. Hän ei halunnut viettää jälleen yötä putkassa.
|
|
|
Post by naakdu on Apr 14, 2013 15:39:23 GMT 3
"Minä en myönnä mitään!" Kevin punehtui lisää ja sylkäisi maahan. "Miten niin väärässä paikassa? Kuule, tämä on vapaa kaupunki ja minä saan seisoa ihan missä lystään! Ellet sitten satu omistamaan tätä kadunkulmaa, mitä epäilen suuresti. Sinunlaisillasi yleensä ei ole varaa edes kattoon päänsä ylle, saati sitten omaan katuun!" Kevinin mestari oli useasti käskenyt hillitsemään vihan, oli jopa pistänyt nuorukaisen harjoittelemaan kaikenlaisia mantroja, mutta tositilanteessa niistä ei ollut mitään hyötyä: päinvastoin, heti kun Kevin tiedosti olevansa vihainen, hän suuttui lisää siitä, ettei pystynyt hallitsemaan itseään. Naisen provosointi vain pahensi asiaa. "Minä - en - ole - lapsi! Olen aikuinen, ja oletan, että minua myös sellaisena kohdellaan! Pyydä heti nöyrästi anteeksi tai en vastaa seurauksista! Varoitan sinua, en tosiaankaan anna erityiskohtelua naisille!"
Kevin ei huomannut, että siinä heidän riidellessään mies, jota hän oli varjostanut oli ilmaantunut torille ostamaan vakioleivostaan. Nuorukainen oli unohtanut tehtävänsä tyystin.
|
|
AstaEiJaksaKirjautua
Guest
|
Post by AstaEiJaksaKirjautua on Apr 15, 2013 13:02:32 GMT 3
”Minunlaisillani. Minunlaisillani? Mistä sinä tiedät mitään, mitä minunlaiseni tekevät? Et tiedä minusta mitään! Mistä sinä tiedät, etten minä ole ruhtinatar? Aivan, et mistään! Tämä kadunkulma on minun.” Shariel sanoi. Hänen oli lopetettava riita lyhyeen. Koska tahansa hän näkisi kirkkaan sinisen viitan vilahtavan hohtavine solkineen ja siinä sitä sitten oltaisiin. Shariel nauroi täydestä sydämestään miehen seuraavalle lauseelle. ”Hyvin sinä sellaista kuitenkin esität! Varoitat minua mistä? Siitä että räjäytät toisenkin vesitynnyrin? Hui, miten mahtava ovatkaan voimasi oi suuri ja mahtava tynnyrinräjäyttelijä! Miten hirveästi minä sinua pelkäänkään!”
Jossain kauempana väkijoukon seassa vilahti jotain sinistä. Shariel käänsi katseensa toisaalle. Taas sinisen vilahdus. Nainen sähähti. Oliko tämä sen arvoista? Hänellä kuitenkin oli lupa harjoittaa ammattiaan tässä kadunkulmassa. Kirjalinen lupa, mutta missäköhän se tällä hetkellä oli…
[[Virkavallalla saa pelata ]]
|
|