cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Dec 13, 2012 15:58:47 GMT 3
((subille))
Yleensä ottaen ihmiset ovat kai suhteellisen ystävällisiä hieman oudompiakin olentoja kohtaan, ehkä siltikin vaikka ne eivät näyttäisi ihmisiltä. Tosin, jostain kumman syystä se kun jokin ei-inhimmillinen naamioituu ihmiseksi niin jos se paljastuu tavalla tai toisella niin olettamuksena on usein että kyseessä on demoni tai jokin muu hirviö sillä mistä muusta syystä jokin tekisi niin? Tästä johtuen erään kylän lähistöllä olevan järven rannalla käytiin lyhyt näytelmä jossa joukko paikallisia kyläläisiä heitti köysillä sidotun oudon vihertukan järveen jonkin välikohtauksen jälkeen, luottaen siihen vanhaan noituus testiin - jos mies ilmestyisi takaisin pinnalle, hän olisi ilmiselvästi noita, tai tässä tapauksessa demoni, ja hänet poltettaisiin. Ja tietenkin jos hän hukkui niin, no, hän oli joko puhdas tai sitten hänen syntinsä annettiin anteeksi. Ottaen huomioon että tähän aikaan vuodesta vesi oli aika kylmää ja osin jäässäkin niin näytti aika vahvasti siltä että tänään järveen nakattava raukka olisi viaton.
Miesjoukko nakkasi kovasti kiroilevan vankinsa järveen ja jäivät sitten katselemaan veteen vähäksi aikaa kunnes totesivat että oli omituinen hyypiö ollut mitä ollut, niin ilmeisesti sen sielu oli puhdas. Veden alla näkyvä tumma epäselvä hahmo oli sätkinyt hetken ja oli sitten alkanut lipua jonnekin alaviistoon, jonkun mielestä siinä oli ollut jotain outoa mutta yleinen mielipide oli että tämähän meni melko normaalisti. Joku lausui rukouksen (lyhyen) ja sitten joukkio poistui, olihan tuolla nyt melko kylmää, talvi oli jo saapunut. Ei pakkasta ollut varmaan kuin muutama aste, mutta ei miesjoukkoa silti huvittanut hengailla alueella yhtään pitempään kuin oli tarpeellista. Mistä sitä tiesi jos sitä nyt vaikka tulisi kylmä. Pimeäkin saattaisi tulla jos liian kauan tuolla pyörittäisiin, vaikka auringonlaskuun oli vielä tunti tai pari. Kyllähän se hyypiö pysyisi vedessä, sen voisi sitten myöhemmin onkia ylös ja haudata oli kollektiivinen päätös mihin nuo päätyivät. Reilua porukkaa, eittämättä. Mitä poistuva joukkio ei huomannut oli se, että tumma hahmo heti näkyvistä päästyään näytti, no, laihtuvan runsaasti ja pitenevän, liikkuen selvästi ihan tahdonalaisesti virtausten sijaan kohti vastakkaista rantaa. Kun veden alla näkyvä hahmo pääsi lähelle toista rantaa niin epämääräisen käärmemäinen olemus lyheni ja paksuni, ja kohta vedestä nousi sama vihertukkainen ja käärmeennahkaiseen takkiin pukeutunut epämääräisen ikäinen mies, nuorehkon oloinen mutta jokin yleisolemuksessa viittasi siihen ettei kyseessä tosiaankaan ollut mikään ihmisten mittapuulla nuori. Ei oikein paljon minkään muunkaan itse asiassa. Kyseinen hiippari pärski parhaillaan vettä aika runsaasti ja hytisi aika runsaasti. Tuo myös jupisi jotain itsekseen epäilemättä kiroten ennakkoluuloisia syrjäseutujen asukkaita. Välillä jupina tuntui taantuva suorastaan sähinäksi, mutta enimmäkseen se oli melko normaalin yleistä kiroilua. Tuo teki vielä yhden hävyttömän eleen jo jonkun aikaa sitten poistuneen miesjoukon suuntaan ja yritti saada märkiä hiuksiaan pois naaman edestä ennen kuin ne jäätyisivät silmien eteen. Tänään ei ilmiselvästikään ollut mikään miellyttävä päivä tälle vähän oudolle muukalaiselle.
|
|
|
Post by submarine on Dec 13, 2012 18:32:04 GMT 3
Vaikka epäonnisen kiihkoilun uhriksi joutuneen tilanteessa ei mitään turhan huvittavaa ollutkaan, oli jonkin ilmesestikin varsin pakko suoda koko tapaukselle naurahdus hiljalleen tuloaan tekevässä illassa. Se ei ollut tosin vahingoniloinen tai pilkallinen, enemmänkin vain huvittunut koko tilanteen ja touhun yksinkertaisesta hölmöydestä - tai sitten jostakin, jota muiden kuin asianomaisen itsensä oli mahdotonta edes uumoilla. "Paras varoa. Paikalline kirkonmies on hionut saarnoihinsa kunnon tulta ja tulikiveä viime aikoina. Vähemmästäkin poikien päät sekoavat", lausahti kaikesta päätellen pidempäänkin tilannetta seuraillut, joka lähestyi kaikessa rauhassa vedestä pelastautunutta. Kyseessä ei ainakaan ollut samaisen kylän väkeä, se taisi käydä selväksi varsin nopeasti; tapaus oli mies, eikä enää niin nuori. Kukaties kolmenkymmenen ja neljänkymmenen ikävuoden tasaisessa välimaastossa. Selvästikin yhä hyväkuntoisen ja pitkän vartensa tämä oli verhonnut varsin siistiin mutta käytännölliseen vaateparteen, sellaiseen jota olisi voinut pitää hyvin toimeentuleva matkalainen, joka kaikesta huolimatta halusi antaa ainakin jonkinlaisen vaikutelman itsestään. Tämän lyhyen sängen kehystämiä, teräväleukaisia kasvoja olisi kukaties voinut luonnehtia tasaisen rehelliseksi, vaikka arpi poskessa saattoikin olla toista mieltä. Siitä huolimattakin, kuten myös kahdesta teräaseen kahvasta jotka pilkistivät vyöltä viitan alta, tämä hymyili juuri nyt melkoisen sopuisasti, enemmänkin hyväntuulisen uteliaana kuin mitään muuta.
"Väittäisin että vuodenaika on hieman kylmä uintimatkalle, eh?" tulokas heitti ilmoille, seisahtuen sopivalle puhe-etäisyydelle, mutta siitä huolimatta yleisesti kunnioitetun henkilökohtaisen tilan ulkopuolelle. Tapauksen asenteessa oli huolettomuutta jota moni olisi eittämättä väittänyt tekemällä tehdyksi, mutta tämä tuntui onnistuvan siinä vaivatta. "Ja märkä nahka tuskin lämmittää turhan paljoa, hmmh?" mies lisäsi, silittäen suorastaan vertaillen oman, huomattavasti paksumman makstaviittansa vuorta kuin hyvin palvellutta lemmikkiä. Mutta ilmeisestä kiintymyksestäkin huolimatta tämä äkkiä ilman sen suurempia mietiskeluita irroittikin sen harteiltaan ja nakkasi rannan tienoolla vettä pärskivän ja kiroavan jalkoihin. "Varsin sääli, jos onnistuisit paleltumaan hengiltä noinkin lupaavan paon jälkeen. Uskonpa että tuon pitäisi auttaa ainakin alkuun", tämä hymähti, osoittamatta itse erityisempiä merkkejä kylmyydestä vaikka olikin juuri tullut heittäneeksi viittansa pois. Tokihan siihen saattoi olla syynä sekin, ettei sen altakaan paljastuva varustus mitenkään erityisen vilpoisalta vaikuttanut. Kulkija oli ainakin sonnustautunut olosuhteita silmälläpitäen. Kaipa ikä toi ainakin kokemusta, jos ei muuta.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Dec 13, 2012 21:21:30 GMT 3
Vihertukka hätkähti yllätyksestä tajutessaan ettei ollutkaan yksin ja katsahti näytelmän katsojaa, päättäen nopeasti ettei kyseessä ollut yksi kyläläisistä. Hetken tuo käytti tutkailemalla miestä, arvioiden minkälainen henkilö oikein oli kyseessä luokitellen tuon lopulta "luultavasti vaarattomaksi" - ainoa syy miksi luokitus ei ollut täysin vaaraton olivat aseet. Aseistetut miehet olivat kuitenkin aina jotain minkä suhteen pitäisi noudattaa pientä varovaisuutta jos on itse vähän huonossa jamassa. "Ssh, a-aina sama juttu kun joku l-luulee saaneensa jumalaltaan 'pyhän tehtävän', kräh", vihertukka sähähti hetken päästä, kääntyen hetkeksi sylkäisemään kylän suuntaan. Vastakohtana tulijalle käärmetakkisen naamassa ei ollut karvan karvaa, mutta muutama paranemassa oleva arpi kylläkin. Ne eivät olleet tumman punaisia niin kuin olisi olettanut olevan esimerkiksi ihmisillä, vaan tummempia, lähes mustia. Tosin ottaen huomioon miehen terävät korvat, luonnostaan vihreän tukan ja silmät jotka välillä menivät iiriksiltään viiruiksi niin oli aika ilmiselvää ettei kyseessä ollut ihminen. Plus tietenkin se että kiihkoilevat paikalliset olivat nakanneet tuon sidottuna järveen koska epäilivät tätä demoniksi.
Vihertukka ei vaivautunut vastaamaan ensimmäiseen kysymykseen muuta kuin tuhahduksella, aivastaen kerran kylmyyden alkaessa pikkuhiljaa tuntua harvinaisen ikävältä. Vedessä kylmyys ei ollut tuntunut aivan niin pahalta, mutta hän oli kuitenkin ollut silloin liikkeessä. "Ei kyllä l-lämmitä hirveästi", tuo myöntyi ja katsoi vähän kateellisena matkalaisen varustusta, pärskäisten taas pari kertaa - ja yllättyen positiivisesti kun tälle nakattiin viitta. Hirveästi tuo ei vaivautunut aikaa tuhlaamaan sen päälle pistämisessä, hytinän vähän hillitessä kun tuo sai viitan peittämään itseään niin hyvin kuin sen sai. "Kiitos", vihertukka sanoi nyökäten kiitollisen oloisena. Olisihan tuolla ollut keinoja selvitä ilmankin, mutta kyllä tämä oli se mukavin mahdollinen tapa. Tosin sitä jäisi kiitollisuudenvelkaan toiselle mutta eh. Gistillä ei ollut tapana harmitella semmoisia asioita, häntä ei autannut toisten avustaminen erilaisissa asioissa, kuhan kyseessä ei ollut mikään suuren luokan pahanteko tai jotain. "Minua kutsutaan muuten Gistiksi", vihertukka sanoi ja nousi kunnolla seisomaan, katsellen ympäristöä tarkkaan. "Onko sinulla leiriä tai jotain lähellä vai...? Pakko myöntää että olisi melkoisen mukava päästä nuotion ääreen", viittaan kääriytynt totesi, yskäisten pari kertaa ja katsoen sitten toista silmiin. "Oletan että olit jossakin lähistöllä kun, krhm, valitettavan väärinymmärryksen johdosta päädyin uimaan ja huomasit sen jotenkin?", mies kysyi kohteliaasti, nyökäten vastarannan suuntaan. Mieleen tuli samalla että ehkäpä toinen oli nähnyt hieman siitä että miten tarkalleenottaen veden alla oli menty, mutta eh, samapa tuo. Jos oli nähnyt niin ainakaan tähän mennessä mitään negatiivisen reaktion tapaista ei ollut nähtävissä joten oli aivan sama miten asia oli todellisuudessa. Ja jos ei ollut nähnyt, niin, no, ei sekään haitannut.
|
|
|
Post by submarine on Dec 13, 2012 23:43:13 GMT 3
Tähän asti pitkälti sivustakatsojaksi jäänyt tulokas tyytyi rooliinsa vieläkin, seuratessaan kaikessa rauhassa vierestä kuinka toinen sonnustautui lainaviittaansa ja näytti saavan ainakin hieman lisää armonaikaa äkilliseltä hengiltä jäätymiseltä. Se olisi varsin todennäköisesti tehnyt kaikenlaisesta kanssakäymisen jatkamisesta varsin hankalaa. Ohimennen mies nosti päästään leveähkön hattunsa, pyyhkäisten muutaman pitkän, eksyneen suortuvan kasvoiltaan taka-alalle. Vaikka kyseessä olikin eittämättä matkalainen, tässä oli silti muutama aavistus jotakin, joka erotti tämän tavallisesta kulkurista. Kukaties kyseessä olivat tämän piirteet, kukaties vain olemus. Siitä huolimatta mies olisi ollut kukaties paremmin kotonaan hieman vähemmän arkisessa ympäristössä. Mahdollisesti siemailemassa viiniä tyhjäntoimittajien seurassa. Olipa miten oli, mies tiedosti toisen esittelyt nopealla nyökkäyksellä, ennen kuin veti hattunsa takaisin päähänsä. Sitä seurasi naurahdus, hieman kuin toisen kysymyksissä olisi ollut jotain kovinkin hauskaa. "Pelkäänpä pahoin, että ei. Ei lähellä, ei kaukana eikä missään muuallakaan. Olin ajatellut viettää yöni kylässä, mutta saattaa olla parempi harkita kuitenkin leiriä. Uneni tuskin olisi sen levollisempaa majatalossakaan, kun joukko tulisieluja potkii oveni matalaksi ja vie uintilenkille", mies puheli, ennen kuin tekaisi taas kasvoilleen vinon, tyytyväisen hymyn. Tilanteen huomioonottaen se näytti varsin vieraalta, mutta miehen itsensä kasvoille tuskin olisi sopivampaa ilmettä voinut kuvitellakaan.
Hetken hymyilemisen jälkeen tapaus tuntui taas alentuvan miettimään käsillä olevaa tilannettakin, huokaisten syvään ja vaivautuneesti. "No sitten, Gist. Kutsun sinut leiriini, joka tosin pitänee vielä pystyttää. En voi lupailla olevani loistava eränkävijä mutta... noh, siellä on viiniä", tämä hymähti, kohottaen olaltaan roikkuvaa matkapakkaustaan. Se ei ollut turhan valtava, eikä siellä varmasti ollut ainakaan sellaista hyödyllistä asiaa kuin teltta. Mutta viiniä ainakin, ilmeisestikin. Sekin toki lämmittäisi, vaikkei kukaties tavalla jota toivottiin. Tuli lieni tässä kohtaa parempi vaihtoehto. "Mutta minun pitänee kaiketi varoittaa sinua. En voi olla aivan varma etteikö minua seuraa parhaillaan aivan yhtälainen tulisielu, jolla on tosin huomattavasti enemmän valmiuksia huomattavasti suorempaan väkivaltaan. Ja tämän muutama toveri. Olen... mahdollisesti hieman epäsuosiossa juuri nyt", tämä äkkiä totesi, olkoonkin ettei miehen itsensä olemus ainakaan kertonut minkäänlaisesta huolestuneisuudesta - kuten ei mikään muukaan tähän asti. Tämä hymyili yhä, kuin olisi puhunut joukosta sotaa leikkiviä pojankoltiaisia. Miehen toinen käsi tosin käväisi ilmeisen alitajuisesti aseen kahvalla, kun asia nyt tuli puheeksi. Nyt, ilman viittaa saattoi nähdä, että tällä oli vyöllään niin pitkä- kuin lyhytkin miekka, ja vieläpä varsin jämäkkä tikarikin. Ja jollain ilveellä tämä jopa kantoi niitä kuin olisi tiennyt jotakin aseiden käyttelystä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Dec 14, 2012 17:29:41 GMT 3
"No perhana", oli ainoa mitä käärmetakkisesta sai irti toisen ilmaistessa leirinpuutteensa. Ilmeisesti tulija oli tosiaan vain sattumalta nähnyt järven rannalla tapahtuneen näytelmän kulkiessaan ohi. No, lahjahevosta ei ollut suuhun katsominen silti, oli tilanne nyt kuitenkin jo huomattavasti parempi kuin se olisi ollut ilman muukalaista, sen Gist joutui myöntämään. Vähän tuo myös mietti että todennäköisesti tulija olisi paremmin jätetty rauhaan kuin vihertukka, toinen kun oli kuitenkin melko selkeästi ihminen kun taas Gist ei ehkä kovin normaalilta näyttänyt. Tulijan tutkailu alkoi myös antaa aika kokeneelle vihertukalle jonkunlaista kuvaa siitä minkälainen mies hänen auttajansa oli, hyvälaatuiset vaatteet, puhetapa ja ylipäätänsäkin miehen koko olemus viittasivat melko varmasti siihen että tulija kuului johonkin ylempään yhteiskuntaluokkaan, hyvin todennäköisesti jonkin sortin aatelistoa. Mistä tosin sitten seurasi se mielenkiintoinen johtopäätelmä että aika harvoin aateliset liikuskelivat yksin jossakin takapajulassa, jopa epäsuosiossa olevat ylimykset usein liikkuivat muutaman palvelijan kanssa. Mielenkiintoista...
Käärmetakin saamaa mielikuvaa vain vahvisti toisen toteamus viinistä - Gistin kokemuksen mukaan oli aika harvinaista että tavallinen väki lähtisi matkalle viinin kanssa. Merkille pistettiin myös se ettei mies esittäytynyt itse, ehkä ihan vain unohtaen, tai sitten sen takia ettei halunnut esittäytyä. "Tulesta enemmän hyötyä kuin viinistä", Gist kommentoi tuhahtaen huvittuneena. Oli kyseenalaista saisiko viini aikaan edes illuusiota lämmöstä vihertukassa, myrkyillä (jota alkoholi oli myöskin) ei oikein ollut mitään vaikutusta tuohon. Kovin yllättynyt ei vihertukka ollut kun toinen myönsi että tällä oli jahtaajia ja että tämä oli jonkin sortin epäsuosiossa. Myös käsien liike noteerattiin, muttei kommentoitu. Tulija olisi täysin typerä jos ei osoittaisi edes jonkin asteista hermostuneisuutta jahtaajiaan kohtaan, aika usein liika rohkeus johti suoraan typeryyteen vihertukan kokemuksen mukaan. "Hah. Aika ilmiselvää tuo oli. Et vaikuta tosiaankaan miltään tavalliselta kaduntallaajalta - henkilökohtaisesti veikkaisin että olet jonkun aatelissuvun edustajia - ja silti liikut yksiksesi jossakin syrjäseudulla? Olisin oikeasti yllättynyt jos olisit todennut olevasi täällä huviretkellä tai jotain", Gist totesi naurahtaen hieman, siirtäen sitten katseensa muukalaisesta metsään päin etsien sopivan suojaisaa paikkaa nuotiolle. "Katsopa tuonne kaatuneen puun suuntaan - antaa näkösuojaa kylää ja tietä kohti, sekä kohtuullista tuulensuojaa. Luulisi olevan hyvä paikka tehdä nuotio", vihertukka totesi kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ei ollut mikään ensimmäinen kerta kun piti tehdä huomaamaton leiripaikka metsään vähemmän optimaalisissa olosuhteissa. "Parempi siirtyä sinnepäin, huonolla tuurilla joku aiemmista tuttavistani tulee paikalle tarkistamaan olisinko jo pulpahtanut pintaan kylpyni jäljiltä, enkä hirveästi haluaisi toistaa kokemustani. Tai tappaa kylvettäjiäni, he ovat vain pelokkaita hölmöjä loppujen lopuksi", viittaan kääriytynyt totesi ja alkoi jo astella osoittamaansa paikkaa kohti.
"Sinulla kävi muuten onni kun törmäsit minuun. Olen... lahjakas mitä tulee jahtaajilta pakenemiseen. Vaikka välillä huijaankin", vihertukka totesi virnistäen, paljastaen aivan liian kirkkaanvalkoiset hampaat. Niissä oli jotain hieman outoa, mutta "hieman outo" oli aika hyvä tapa kuvata Gistiä ylipäätänsä.
|
|
|
Post by submarine on Dec 14, 2012 20:26:49 GMT 3
Jos tapaus olikin hymyillyt reilusti aikaisemmin, niin... noh, ainakin tämä hymyili hieman leveämmin toisen osoittaessa, ettei ollut ainakaan täysin sokea tai yksinkertainen. Sitten tämä huokaisi, korjaten hieman hattuaan päässään kuin olisi jäänyt kiinni jostain varsinaisestakin. "Tarkka silmä. Hyvä, hyvä, sillä selviää pidemmälle. Ja kukaties olet oikeassakin. Kukaties, kukaties", tämä vastasi, vilkaisten hetkiseksi jalkoihinsa kuin kovinkin mietteliäästi. Sitten kuitenkin vedestä pelastunut sai tämän jopa havahtumaan, ja vilkaisemaan kohti osoitettua paikka. "Ah. Taidatpa olla oikeassa. Näytähän tietä, niin saamme sinut ehkä vielä kuivaksikin", mies tokaisi, ennen kuin toisen sanat saivat tämän kukaties jopa... vakavoitumaan hieman. Tai ainakin tämä hymyili huomattavasti haikeammin. "Joukossa tyhmyys tiivistyy. Ja nuoressa päässä vahvistuu", tämä lausui kuin suurikin mietiskelijä, huokaisten melkeinpä lannistuneesti. Ei tainnut tosin olla varmaa, kuuloko toinen edes sitä. Oikeastaan mies itsekin havahtui tämän lähteneen jo liikkeelle ja kiirehti perään, pistäen kapeakärkistä saapasta toisen eteen. Ja koskapa tällä ei ollut enää viittaa jonka liehua tuulessa, toimitti sen virkaa kaiketi nyt tämän pitkänpuoleinen tukka.
Yllättävä haikeus ei tainnut kestää turhan pitkään, sillä varsin nopeasti vanhempi (ainakin näennäisen) kaksikosta sai taas uuden syyn naurahtaa astellessaan eteenpäin lumessa. Olipa sille sitten oikeaa syytä tai ei. Kukaties toinen vaikutti vain hieman liian itsevarmalta - tai toisaalta, kukaties ei. "Ha, eittämättä. Olen nähnyt harvemman pakenevan suljetusta säkistä jäävedessä ilman apua. Olisin voinut vaikka vannoa, että se vaatisi juuri sellaista mistä sinne alun perin viskataankin", tämä hymähti, katsoen toiseen aavistuksen toispuoleisesti virnistäen. "Mutta meillä kaikilla on salaisuutemme, eh? Varjele jos itse paljastamaan kaikki omani", tämä lisäsi melkein mietiskelevästi, ilmeisestikin jonkinlaisena lupauksentapaisena siitä, ettei ollut varsinaisissa aikeissa tungetella.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Dec 15, 2012 15:58:18 GMT 3
"Pidemmälle kuin arvaatkaan", Gist tuhahti, aivastaen heti perään. Pian tuo sitten alkoi osoitella sopivaa leiripaikkaa kohti ja lähtikin sinnepäin, jättäen samalla toisen kommentit enimmäkseen omaan arvoonsa, mitä nyt irvisti hieman toisen puheille nuoruuden typeryydestä. Käärmetakki kyllä tiesi mitä nuoruuden typeryydet saattoivat saada aikaan - tosin vihertukan nuoruuden typeryydet olivat melko erilaisia kuin esimerkiksi ihmisillä yleensä, ja joku saattaisi yrittää väittää ettei tuolla teknisesti ottaen ollut mitään nuoruutta, mutta eh. Joka tapauksessa tuo eteni kohti osoittamaansa suojaa ja heitti oman pienen välikommenttinsa joka ilmeisesti onnistui saamaan vakavoituneen muukalaisen vähän piristyneemmäksi. Tosin, se aihe mihin toinen heti tarttui sai käärmetakin irvistämään pieneksi hetkeksi ja tuo kääntyi hieman katsomaan toista. "Demoni olisi tappanut nuo onnettomat. Heikkokin demoni olisi yrittänyt sitä", vihertukka vastasi hieman kärttyisän oloisena. Ei ollut ensimmäinen eikä todennäköisesti viimeinenkään kerta kun tuota oli syytetty demoniksi ja se onnistui aina saamaan tuon pahalle tuulelle. Kyllä Gist tajusi ettei toinen loukata tarkoittanut, mutta aihe vain oli sellainen että tuo ei voinut sille mitään että ärtyi siitä jonkin verran. Vaikutti kuitenkin siltä ettei toinen aikonut udella enempiä joten Gist leppyi nopeasti ja jatkoi matkaa kohti osoittamaansa suojapaikkaa pysähtyen sitten kun oli päästy tarpeeksi lähelle. Käärmetakki katseli sitä vähän aikaa arvioiden nyt läheltä että kuinka hyvä paikka oikeastaan olikaan. "Eh, voisi olla parempikin, mutta parempi kuin ei mitään. Tuskin täällä mitään luolaa tai jotain vastaava ole", mies totesi olkiaan kohauttaen, yskäisten sitten pari kertaa. Kuivia polttopuita tuskin löytyisi helpolla, mutta osa kaatuneen puun oksista oli huomattavasti vähemmän lumisia kuin keskiverto puutavara talvisessa metsässä. "Kai sinulla on tulukset, tai jotain vastaavaa? Omani ovat hieman, hmm, märät", vihertukka tiedusteli potkiskellen pientä plänttiä maasta suhteellisen lumivapaaksi. "Näistä pitäisi saada kohtuullisen nuotion aikaan-" Gist aloitti, nyökäten muutamiin kaatuneen puun oksiin "mutta tietenkin siihen tarvitaan alkuliekki myös", käärmetakki lopetti, köhäisten taas pari kertaa. Kylmyys alkoi taas tuntua pikkuhiljaa, kuivaksi pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti.
|
|
|
Post by submarine on Dec 18, 2012 3:37:26 GMT 3
Toinen menikin yllättävän ärtyneeksi nopeasta huomautuksesta tämän paon suhteen. Se sai vanhemmassa miehessä aikaan jälleen uuden naurahduksen, mutta tällä kertaa sen sävy oli huomattavasti varovaisempi. Ei härnäävä tai huvittunut, enemmänkin sovitteleva. Kukaties nauraminen oli vain helpoin tapa vastata asioihin. "Eittämättä", tämä myönsi puolittaisen hymyn kera, huokaisten siinä sivussa. Toinen käsi pyyhkäisi ohimennen sänkistä leukaa Kaikeksi onneksi pieni piikki ei johtanut mihinkään sen vakavampaan, ja jännittyneisyys katosi varsin nopeasti. Siltikin, jos toinen oli ollut tarkka, hyvin tarkka, oli tämä saattanut huomata pienen pienen värähdyksen. Refleksin. Toisen käännähtäessä hermostuneena kohti oli niin harmittoman näköisen keikarin käsi liikahtanut aivan hieman. Sormen auenneet vain piirun murto-osan, käsi kohonnut aavistuksen kuin kohti miekkaa. Mutta liikkeen mitättömyydestä huolimatta se oli täynnä harmittoman olemuksen alle tukahdutettua aikomusta. Kukaties tälläkin ruusulla oli piikkinsä... Siltikin, jännitys kahden väliltä oli kadonnut yhtä nopeasti kuin oli ilmaantunutkin, ja kumpikin kiinnostui nopeasti enemmän mahdollisesta leiripaikasta. Se ja sen mitättömyys näyttivät huvittavan miestä aivan yhtä paljon kuin kaikki muukin. "Tuskinpa. Ja epäilen, että vaikka sellaisen löytäisimmekin, sillä on tähän aikaan vuodesta jo asukkaansa. En mielisi jakaa petiäni karhun kanssa", tämä naurahti, ennen kuin huokaisi ja näytti kohauttavan henkisesti olkiaan. "Tuskinpa voin valittaa muutenkaan. Tämä paikka lienee huomattavasti parempi kuin tietyt, joissa olen joutunut nukkumaan", tapaus lisäsi, hymähtäen itsekseen. Tämän väite kuulosti eittämättä vähintäänkin naurettavalta, kun otti huomioon miehen keikarimaisen, melkeinpä pakomatkalla olevan aatelisen asun. Ainakaan rahanpuute tuskin oli syynä miehen mahdollisiin vähemmän mukaviin öihin.
Ohimennen mies tuli viskanneeksi toiselle tuluksetkin. Toisin kuin olisi voinut olettaa, ne eivät olleet uudenkarheat ja käyttämättömät, vaan naarmuiset ja kuluneet. Joku niitä oli ainakin selvästi käyttänyt, vaikka ei välttämättä tämä mies kuitenkaan. Siinä sivussa tämä kaivoi esiin jotakin muutakin kantamuksistaan, jotakin tämän pitkiin sormiin paljon paremmin soveltuvaa. Viininassakka, jonka kaulaan oli sidottu suorastaan pilkallisen pikkukauniisti punertava silkkinauha. Ja siinä sivussa löytyi myös huilu. Ilmeisestikin toinen saisi korvata viitan lainauksen nyt pistämällä pystyyn leirintapaisen, siinä samalla kun keikari särpisi viiniä ja soittelisi ties mitä pikkusievää. "Ja sitten taas. Aina asiat voisivat olla huonomminkin, eh? Viini voisi olla loppu", tämä hymähti, kiskaistessaan nassakan auki. Se kohotettiin huulille, ennen kuin mies äkkiä jatkoi kohottelua kulmakarvoillaan. Aavistuksen yllättyneenä tämä kallisti nassakkaansa, saamatta sieltä ulos kuitenkaan kuin muutaman vaivaisen pisaran. "Ah. Myönnettäköön, olisin toivonut saavani kylästä muutakin kuin yösijan", tapaus totesi aavistuksen vähemmän riemastuneesti.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Dec 21, 2012 0:57:37 GMT 3
Oli varmaan molempien onni ettei kylmästä kärsivä vihertukka ollut kaikkein tarkkaavaisimmillaan mistä johtuen tuo ei huomannut pientä nytkähdystä, Gistiltä kun olisi melkoisella todennäköisyydellä tullut jonkun sorttinen vastareaktio. No, onneksi näin ei käynyt vaan jännitteet katosivat yhtä nopeasti kuin ne tulivatkin ja mahdolliselle tulevalle nuotiopaikalle päästiin ongelmitta. Vihertukkakin vähän naurahti huomautukselle karhuista, köhien kuitenkin sitten vähäsen kylmyyden taas huomautaessa olemassaolostaan. "Hah, karhu ei vielä olisi ongelma. Se olisi kuitenkin talviunessa jossakin perällä", vihertukka arveli tökkiessään kokeilevaan oloon puun oksia yrittäessään löytää sopivan kuivaa puutavaraa jonkun sorttisen nuotion tekoon. Gist katsoi hieman yllättyneenä uutta tuttavuuttaan toisen puhuessa nähneensä huonompiakin lepopaikkoja, se ei oikein sopinut yhteen sen kanssa mitä käärmetakki oli tähän mennessä päätellyt. No, kai sitä asiat eivät aina olleet sitä miltä näyttivät, sen Gist kyllä tiesi sangen hyvin.
"Kiitos", Gist kiitteli lyhyesti tuluksista ja alkoi kehittelemään jonkin sorttista nuotiota, potkien sopivan kolon maahan lumesta vapaaksi ja asetteli siihen niin kuivia puita kuin sai irti. Vaikka seuraavien hetkien aikana tuon huomio oli enimmäkseen kiinnittynytkin sytytysoperaatioon, niin huomasi tuo sen verran että epäonninen viiniepisodi osui silmään. "Hah", tuo naurahti virnistäen hieman, äännähtäen tyytyväisenä saadessaan jonkunlaista liekkiä syttymään eikä hukannut hirveästi aikaa pistäessään käsiään mahdollisimman lähelle lämpenemään. Käärmetakki päästi jonkinlaisen tyytyväisen kuuloisen sihahduksen ja tuo näytti alkavan rentoutua hyvin nopeasti vaikkei lämpö kuitenkaan vielä ollut mikään kovin kummoinen. Kai jo se lupaus paremmasta lämmöstä oli tarpeeksi saadakseen tuon tuntemaan olonsa paremmaksi. "Ikinä ei kannata olettaa liikoja", Gist sanoi hetken kuluttua. "Minä olen oppinut että epämukavia yllätyksiä tulee suhteessa yllättävän usein. Mutta eh, ei niihin ikinä voi täysin varautua, ovathan ne yllätyksiä", käärmetakki filosofoi hymyillen kyykystä nuotionrääpäleen vierestä, nakaten sitten tulukset takaisin toiselle varmistettuaan että nuotio oli syttynyt kunnolla eikä ollut sammumassa.
"Muuten, vaikket olekaan vielä esittäytynyt, niin joksikin sinua kai pitäisi kutsua?", Gist kysäisi melko suoraan, katsoen toista melko lailla suoraan silmiin noilla hieman omituisilla vihreillä silmillään. Käärmetakkia ei oikeastaan kiinnostanut kuka toinen oli tarkkaanottaen, mutta kyllä tuo halusi saada jonkunlaisen nimentapaisen ihan vain käytännönsyistä. Ja pystyipä tuossa samalla ilmoittamaan rivien välistä että aiheen välttely oli huomattu, mutta että siitä ei hirvittävästi välitetty. Kaikilla oli omat salaisuutensa ja olisi vaatinut turhan paljon vaivaa selvitellä niitä kaikkia. Jos tämä (ehkä) aatelinen haluaisi paljastaa koko nimensä niin paljastakoon, mutta ei Gist valittaisia vaikka toinen antaisi jonkun lempinimen tai ilmiselvän valenimen.
|
|
|
Post by submarine on Dec 27, 2012 19:28:16 GMT 3
Vaikka viinin loppuminen olikin selvästi ikävä yllätys, ei se onnistunut pitämään keikarimaista mies turhan kauaa maissa. Varsin pian tämä jo naurahti koko tapaukselle, ennen kuin sitoi leilinsä takaisin vyölleen, vastaten toisen virnistykseen samalla mitalla. Sitä seurasi huokaisu ja nopea hiusten pyyhkäisy pois kasvoilta - jälleen kerran. Tapauksen olisi kukaties kannattanut harkita kuontalonsa leikkaamista, tai ainakin sitomista, mutta moinen olisi eittämättä ollut vastoin tämän kepeäkenkäistä asennetta. "Todellakin. Uskonpa että viimeaikaisen onneni huomioonottaen yksi takaisku lisää ei enää ole yllätys", mies hymähti vastaukseksi toisen sanomalle, naksauttaen kieltään puolihuolimattomasti. "Ah, mutta. Ne ovat epämukavia vain, jos niiden sallii olla sellaisia. Kyllä se siitä vielä, ennemmin tai myöhemmin. Uskonpa että huomenna siemailen taas jo viiniä." Uusi virnistys, varsin leveästi. Se paljasti rivin suorastaan ivallisen valkoisia ja suoria hampaita, joita olisi aivan varmasti ollut turha etsiskellä joltakulta satunnaiselta matkalaiselta. Mies nappasi tuluksensa takaisin varsin näppärästi kädenheilautuksella, varsinaisesti edes kiinnittämättä asiaan huomiota. Sitten tämä etsiskeli itselleen noin nyt suunnilleen siedettävän istumapaikan, vaikka tulikin pyyhkineeksi varsin hanakaksi ensin lunta siitä, kuin se olisi merkinnyt jotakin. Vyöllä lepäävät teräaseet siirrettiin tottunein elkein pois haittaamasta istumista.
"Ha, uskonpa, että oikea nimeni jää tällä kertaa hämärän peittoon, ystävä hyvä. Liian paljon kiinnostuneita, etenkin kun mielin levähtää hetken siitä hulinasta. Vaikka kukapa tietää... pelkään pahoin että vaikeudet aikovat seurata..." vanhempi mies vastasi toisen kysymykseen, näyttäen hetken siltä kuin olisi ollut aikeissa vaipua mietteisiinsä. Sitten tämä kuitenkin havahtui ja huokaisi jälleen, vetäen leveälierisen hattunsa päästään. Se jäi pyörimään käsiin. "Mutta. Kukaties voit kutsua minua Kurjenmiekaksi?" tämä ehdotti, ennen kuin naurahti sitten syvään ja kunnolla omille sanoilleen, kuin parhaallekin vitsille. "Niin... kukaties voisit. Ei täysin sopimatonta, väittäisin. Olen kuullut sopimattomampiakin", tämä mietiskeli, jääden maistelemaan kutsumanimeään kuin olisi arvioinut sitä toden teolla. "Kyllä, se sopii. Kurjenmiekka. Kaunis kukka, jos ei muuta."
Hetken verran oli jopa melkeinpä hiljaista, kuin itsensä Kurjenmiekaksi nimennyt olisi jopa pohdiskellut aikansa jotakin. Sitä ei kuitenkaan kestänyt erityisen kauaa, vaan pikapuoliin tämä kohotti katseensa toiseen, ja virnisti jälleen. "Mutta kerrohan. Mistä mahdat olla tulossa? Väittäisin, että sinulla on melkoisesti tarinaa kerrottavanasi. Kuten meillä kaikilla eittämättä, mutta siinä sitä ollaan. Vaikutat tapaukselta, jonka ei aivan heti luulisi joutuvan muutaman hiiltyneen kylänmiehen kynsiin, eh?" Mies kallisti aavistuksen verran päätään, ja tämän katse kapeni aivan piirun verran. Ei niinkään pistävästi tai epäluuloisesti, vaan miettiväisesti. "Oikeastaan, väittäisin sinun olevan enemmän kuin silmä näyttää. Tai ainakin enemmän kuin minun silmäni pystyy lukemaan. Ja se on varsin harvinainen kirja se, heh."
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Dec 29, 2012 17:26:53 GMT 3
Käärmetakki kohautti olkiaan toisen kevyelle suhtautumiselle mahdollisiin vastoinkäymisiin. Omatpahan oli hautajaisensa jos aateliselle kävisi jotain moisen huolettoman asenteen vuoksi. Tosin, Gist oli päätellyt jo että hänen uusi tuttavansa ei ollut ihan niin huoleton ja varomaton kuin antoi ymmärtää käytöksellään, tai ei ainakaan niin typerä että olisi luullut voivansa vain heittää kaikki huolet hiiteen. "Ehkäpä pääset jo huomenna viinin ääreen", vihertukka kuitenkin myönteli antaen sitten tulukset takaisin liekkien sytyttyä kunnolla, keskittyen hetkeksi ihan vain lämmittelemään itseään liekkien avulla. Siinä tuo sitten vähäksi aikaa keskittyä lämmittelemään, päästellen vähän ei ehkä ihan hirveän inhimmillisiä sihahduksia, joskin tyytyväisiä sellaisia. Lämpö ilmiselvästi alkoi palauttaa hieman enemmän eloa käärmetakkiin. Todistusaineiston valossa 'takki' osan kai voisi poistaa, mutta tähän mennessä kumpikaan ei ollut ottanut esille kovin suuresti 'pieniä' omituisuuksia mitä Gistillä aika selvästi oli. Tai tarkempaa selostusta siitä mitenkäs pako oikein oli onnistunut.
"Kaippa Kurjenmiekka on ihan hyvä kutsumanimi. Samaan aikaan kuvaa jotain vaaratonta, mutta sisältää piikin", Gist totesi hymähtäen, hieroen käsiään yhteen liekkien lähellä. Muuta tuo ei sitten kommentoinutkaan, nauttien vain nuotion lämmöstä vähän aikaa, sulkien jopa silmänsä hetkeksi voidakseen ihan vain keskittyä kunnolla ottamaan kaikki irti liekeistä. Olihan tuo nyt kuitenkin nakattu jääkylmään veteen ja vaikka käärmetakki olikin aika epätavallinen niin kylmyys oli kyllä jotain joka aiheutti tuollekin hallaa aika runsaasti. Kyllä tuo kuitenkin sitten taas avasi silmänsä ja kohdisti katseensa Kurjenmiekaksi ristittyyn toisen yrittäessä jonkinlaista keskustelunavausta. "Riittääkö että sanon kaukaa?", Gist vastasi naurahtaen, yskäisten pari kertaa naurun takia, kylmyyden sivuvaikutukset kun tekivät nauramisesta vähän riskialtista. "Etelämmästä ja lämpimämmästä joka tapauksessa", tuo vielä vähän lisäsi, mutta ei aikonut selvitellä sen enempää alkuperäänsä. Tarkemmat tiedot jääkööt tuon omiksi salaisuuksiksi. Sen sijaan tuo tarttui ehkä hieman hanakasti toiseen aiheeseen minkä tämä uusi tuttavuus toi esiin, nimittäin sen pienen tosiasian ettei Gist ehkä ollut niitä kaikkein tavanomaisimpia tuttavuuksia mihin saattoi törmätä.
Gist katsahti Kurjenmiekkaan jokseenkin huvittuneen oloisena, nyökäten jonkun verran. "No, henkilökohtaisesti en itse ole ikinä tavannut ihmisiä joilla on luonnostaan vihreä tukka, joten kyllä, sanoisin että olet oikeassa", tuo sanoi naurahtaen, nojaten vähän taaksepäin. "Jos pystyisit suoraan lukemaan minua niin minä huolestuisin vähän, en kovin montaa olentoa tunne joka siihen pystyisi kovin helposti", Gist sanoi virnistäen hieman. Oikeastaan käärmetakkia rentoutti jonkun verran se tosiasia ettei tämä 'Kurjenmiekka' tuntunut hirveän paljon stressaavan siitä että oli jonkin melkoisen vieraan olennon seurassa, tietämättä oikeastaan yhtään mitään siitä mikä oli kyseessä. "Niin, ja olisinhan minä voinut välttää ongelmia jos olisin tiennyt paikallisten tunteiden olevan hieman, hmm, katossa", vihertukka totesi pohdiskelevaan sävyyn tajuttuaan ettei ollut varsinaisesti vastannut yhteen aiempaan kommenttiin. "Olisin voinut vaikka tehdä esimerkiksi näin", Gist totesi, pyyhkäisi kädellään hiuksiaan - ja ne muuttuivat ruskeiksi, huomattavasti normaalimman näköiseksi. Korvat nyt olivat ne epäilyttävät terävähköt edelleen, mutta normaalinväriset hiukset saivat tuon näyttämään huomattavasti vähemmän oudolta. Vihreä väri palasi nopeasti tuon hiuksiin käärmetakin katsellessa toisen reaktiota.
|
|