Post by spyrre on Sept 23, 2012 14:34:25 GMT 3
((Ja Kilpparia odotellen. Pahoittelut pienestä kestosta aloituksen kanssa, toivottavasti tästä saadaan jotain irti. =)
Peli on jatkoa täältä: myrkmeren.proboards.com/index.cgi?board=myrkos&action=display&thread=2054&page=1 ))
Kylän lämpimät valot olivat hyvin tervetullut näky alkaessaan hahmottua hämärtyvän maiseman horisontista matkalaisten silmiin. Tie oli kiemurrellut läpi metsien ja louhikoiden jotka olivat pakottaneet kaksi lähestyvää kulkijaa pitämään tarkasti silmällä ympäristöään niin maaston kuin mahdollisten uhkien varalta, mutta nyt erämaan korvannut, asutusta ympäröivä tasainen peltomaasto antoi hyvän näkyvyyden ympärille ja soi viimein tilaisuuden rentoutua hiukan vaikka pari päivää kestänyt jalkapatikka olikin sujunut suhteellisen leppoisissa merkeissä muutamaa ikävämpää sadekuuroa lukuunottamatta. Huojuva keltainen vilja oli kuitenkin jo leikattu talteen ja pelto oli täynnä lyhyeksi niitettyä sänkeä jonka sekaan ei mahtunut piilottelemaan edes jänistä, mistä edellä tarpova Cathryn oli aavistuksen pettynyt. Kissamainen olento olisi varsin mielellään täydentänyt ruokavarojaan tilaisuuden saadessaan, olihan ilmainen liha kuitenkin aina ilmaista lihaa vaikka edessä olikin jälleen vaihteeksi asutusta, jossa pussin pohjalla kilisevästä valuutastakin olisi jälleen hyötyä.
"En malta odottaa illallista sisätiloissa kaiken tämän sateen jälkeen... Onneksi ehdimme perille ennen pimeää niin lämmintä ruokaakin saattaa olla vielä saatavilla." Olento huomautti olkansa ylitse lähellään astelevalle naiselle, viimeistellen lauseen laiskalla haukotuksella ja pienellä käsivarsien venytyksellä. Useimmiten saamastaan viileästä vastaanotosta ihmisasutuksen keskellä huolimatta katti ei tuntunut arkailevan saapastella joka tapauksessa keskelle kyliä tarpeen sattuessa, vaikka loogisesti pinnan alla tämä oli jokseenkin varuillaan ihmisjoukon ympäröimänä vaikka ei tätä suuremmin tuonutkaan esille. Siinäpäs kyräilivät, minkäänlaista matelua näiden oli turha odottaa... vaikka myönnettäköön, tämänlaatuinen yleinen suhtautuminen teki ajoittaisen suopeamman seuran entistä mukavamman tuntuiseksi.
Tumman hupun alta kiiluvat vihreät silmät mittailivat tapansa mukaan puolilaiskasti ympäristöä näiden kuitenkin todellisuudessa laittaessa merkille enemmän kuin miltä vaikutti, toisen käden lepäillessä rennosti olalla riippuvan jousen kaarella, mahdollisesti kuitenkin enemmän tavan vuoksi kuin varsinaisesti varuillaan tyynessä ympäristössä.
"Toivottavasti täältä saa edes juomakelpoista olutta... seuraavan kerran voimme haaveilla tuopillisesta tai kuivasta yösijasta vasta ohitettuamme kukkulat ja sen pahuksen ryteikön... Siinä meni tovi viimeksikin vaikka silloin en tiennytkään tarkalleen missä seuraava asutus sijaitsisi. Rämpimistä kuitenkin tulee olemaan edessä joka tapauksessa ellemme halua käyttää tälläkertaa kiertotietä. Mutta nopeampi se kuitenkin on kunhan pidämme varamme." Katti päätti pohdiskelunsa pienellä olkapäiden kohautuksella, äänensävyn kuitenkin antaessa osviittaa mitä mieltä tämä itse oli. Kohtuuttoman pitkä ylimääräinen mutka matkassa, vain muutaman nyppylän ja metsän vuoksi... olihan maasto toki jokseenkin hankalaa ja kiire ei periaatteessa ollut, mutta kevyin varustein, ketterin jaloin ja valppain mielin moisesta kyllä selvittäisiin ilman moista ajanhukkaa. Tai ainakin niin kauan kun kukaan ei onnistuisi tipahtamaan kalliolta ja taittamaan koipeaan tai törmäämään ties mihin erämaassa rymyävään otukseen, mutta... eh, ne olivat sen ajan murheita. Ei siinä ollut viimeksikään niin käynyt. Siis, ellei laskenut niitä paria hiittä ja sitä jokseenkin äkäistä karhua tai... no, turhaan sitä menneitä liikaa kärvistelemään, hyvinhän niistäkin oli selvitty. Hiidet olivat loppujen lopuksi varsin pelkurimaisia otuksia kun joutuivat tajuamaan että ryöstöyrityksestä olisi edessä jopa varteenotettavaa vastarintaakin.
Kylä lähestyi joutuisasti askel askeleelta. Oli tämä loppujen lopuksi turha vaiva tai ei, Cathryn nykäisi ohimennen tavan vuoksi huppuaan hiukan syvemmälle päähänsä saadakseen petomaisia piirteitään edes aavistuksen verran vähemmän silmiinpistävältä, tosin vastapainona onnistuen luultavasti näyttämään vain salamyhkäisemmältä, mikä toisaalta kelpasi kissalle mainiosti. Jos ei pystynyt sulautumaan joukkoon oli parasta vain näyttää tarpeeksi epäilyttävältä että vastaantulijat pitäisivät mielummin etäisyytensä kuin uskaltaisivat alkaa ikäviksi. Mutta ainahan sitä saattoi toivoa että moisen lyhyen välipysäkin kohdalla selvittäisiin suuremmitta ongelmitta sen hetken kun kyläpahasen alueilla viivyttiin. Siitä oli kyllä aikaa kun hän viimeksi oli piipahtanut näillä alueilla, eikä silloinkaan hänen muistaakseen ollut tapahtunut mitään erityisen dramaattista...
Peli on jatkoa täältä: myrkmeren.proboards.com/index.cgi?board=myrkos&action=display&thread=2054&page=1 ))
Kylän lämpimät valot olivat hyvin tervetullut näky alkaessaan hahmottua hämärtyvän maiseman horisontista matkalaisten silmiin. Tie oli kiemurrellut läpi metsien ja louhikoiden jotka olivat pakottaneet kaksi lähestyvää kulkijaa pitämään tarkasti silmällä ympäristöään niin maaston kuin mahdollisten uhkien varalta, mutta nyt erämaan korvannut, asutusta ympäröivä tasainen peltomaasto antoi hyvän näkyvyyden ympärille ja soi viimein tilaisuuden rentoutua hiukan vaikka pari päivää kestänyt jalkapatikka olikin sujunut suhteellisen leppoisissa merkeissä muutamaa ikävämpää sadekuuroa lukuunottamatta. Huojuva keltainen vilja oli kuitenkin jo leikattu talteen ja pelto oli täynnä lyhyeksi niitettyä sänkeä jonka sekaan ei mahtunut piilottelemaan edes jänistä, mistä edellä tarpova Cathryn oli aavistuksen pettynyt. Kissamainen olento olisi varsin mielellään täydentänyt ruokavarojaan tilaisuuden saadessaan, olihan ilmainen liha kuitenkin aina ilmaista lihaa vaikka edessä olikin jälleen vaihteeksi asutusta, jossa pussin pohjalla kilisevästä valuutastakin olisi jälleen hyötyä.
"En malta odottaa illallista sisätiloissa kaiken tämän sateen jälkeen... Onneksi ehdimme perille ennen pimeää niin lämmintä ruokaakin saattaa olla vielä saatavilla." Olento huomautti olkansa ylitse lähellään astelevalle naiselle, viimeistellen lauseen laiskalla haukotuksella ja pienellä käsivarsien venytyksellä. Useimmiten saamastaan viileästä vastaanotosta ihmisasutuksen keskellä huolimatta katti ei tuntunut arkailevan saapastella joka tapauksessa keskelle kyliä tarpeen sattuessa, vaikka loogisesti pinnan alla tämä oli jokseenkin varuillaan ihmisjoukon ympäröimänä vaikka ei tätä suuremmin tuonutkaan esille. Siinäpäs kyräilivät, minkäänlaista matelua näiden oli turha odottaa... vaikka myönnettäköön, tämänlaatuinen yleinen suhtautuminen teki ajoittaisen suopeamman seuran entistä mukavamman tuntuiseksi.
Tumman hupun alta kiiluvat vihreät silmät mittailivat tapansa mukaan puolilaiskasti ympäristöä näiden kuitenkin todellisuudessa laittaessa merkille enemmän kuin miltä vaikutti, toisen käden lepäillessä rennosti olalla riippuvan jousen kaarella, mahdollisesti kuitenkin enemmän tavan vuoksi kuin varsinaisesti varuillaan tyynessä ympäristössä.
"Toivottavasti täältä saa edes juomakelpoista olutta... seuraavan kerran voimme haaveilla tuopillisesta tai kuivasta yösijasta vasta ohitettuamme kukkulat ja sen pahuksen ryteikön... Siinä meni tovi viimeksikin vaikka silloin en tiennytkään tarkalleen missä seuraava asutus sijaitsisi. Rämpimistä kuitenkin tulee olemaan edessä joka tapauksessa ellemme halua käyttää tälläkertaa kiertotietä. Mutta nopeampi se kuitenkin on kunhan pidämme varamme." Katti päätti pohdiskelunsa pienellä olkapäiden kohautuksella, äänensävyn kuitenkin antaessa osviittaa mitä mieltä tämä itse oli. Kohtuuttoman pitkä ylimääräinen mutka matkassa, vain muutaman nyppylän ja metsän vuoksi... olihan maasto toki jokseenkin hankalaa ja kiire ei periaatteessa ollut, mutta kevyin varustein, ketterin jaloin ja valppain mielin moisesta kyllä selvittäisiin ilman moista ajanhukkaa. Tai ainakin niin kauan kun kukaan ei onnistuisi tipahtamaan kalliolta ja taittamaan koipeaan tai törmäämään ties mihin erämaassa rymyävään otukseen, mutta... eh, ne olivat sen ajan murheita. Ei siinä ollut viimeksikään niin käynyt. Siis, ellei laskenut niitä paria hiittä ja sitä jokseenkin äkäistä karhua tai... no, turhaan sitä menneitä liikaa kärvistelemään, hyvinhän niistäkin oli selvitty. Hiidet olivat loppujen lopuksi varsin pelkurimaisia otuksia kun joutuivat tajuamaan että ryöstöyrityksestä olisi edessä jopa varteenotettavaa vastarintaakin.
Kylä lähestyi joutuisasti askel askeleelta. Oli tämä loppujen lopuksi turha vaiva tai ei, Cathryn nykäisi ohimennen tavan vuoksi huppuaan hiukan syvemmälle päähänsä saadakseen petomaisia piirteitään edes aavistuksen verran vähemmän silmiinpistävältä, tosin vastapainona onnistuen luultavasti näyttämään vain salamyhkäisemmältä, mikä toisaalta kelpasi kissalle mainiosti. Jos ei pystynyt sulautumaan joukkoon oli parasta vain näyttää tarpeeksi epäilyttävältä että vastaantulijat pitäisivät mielummin etäisyytensä kuin uskaltaisivat alkaa ikäviksi. Mutta ainahan sitä saattoi toivoa että moisen lyhyen välipysäkin kohdalla selvittäisiin suuremmitta ongelmitta sen hetken kun kyläpahasen alueilla viivyttiin. Siitä oli kyllä aikaa kun hän viimeksi oli piipahtanut näillä alueilla, eikä silloinkaan hänen muistaakseen ollut tapahtunut mitään erityisen dramaattista...