Post by kilpparin on Sept 8, 2012 17:20:47 GMT 3
Nimi: Tyrell Jarrominpoika
Kutsumanimet: Tyrell, Ty, Kurki
Sukupuoli: mies
Laji: ihminen
Ikä: 27v / 7.9.
Ammatti: vuohipaimen, mutta nykyään ennemminkin vaeltaja?
Ulkonäkö:
183cm
Pitkänhuiskea Tyrell on maatilan poikia, ja sen huomaa hänen vartalostaan: vuosikausien ruumiillinen työ eläinten parissa sekä pelloilla on muokannut hänen vartalostaan tiiviin ja lihaksikkaan, joka hänen harmistuksekseen herättää naisten mielenkiinnon turhankin helposti. Nuorukainen liikkuu kevyen vaivattoman näköisesti, pitkin askelin ja hänen tasapainonsa on hyvä maastossa kuin maastossa. Ihossa on päivettynyt sävy ja etenkin silmäkulmissa voi nähdä joitain ryppyjä, jotka ovat syntyneet silmien siristelystä auringonvalossa. Vartalosta löytyy useampikin arpi, mutta ehkä ainut, suurempi näkyvä arpi löytyy hänen vasemmasta kyynärvarrestaan. Se on muisto siitä, kun hän putosi n. seitsemän vuoden ikäisenä puusta ja mursi vasemman käsivartensa. Kylän parantaja onnistui asettamaan luut hyvin paikoilleen, ja käsivarsi parantuikin melkein täydellisesti; se ei vain taivu yhtä suoraksi kuin oikea parinsa.
Tyrellin kasvot ovat melko siropiirteiset mieheksi; moni perheystävä sanookin hänen perineensä ulkonäkönsä suureksi osalta äidiltään, isältään hän on saanut vain pituutensa ja silmiensä värin. Murrosikäisenä Tyrell pelkäsi pitkään, ettei hänelle kasva parran- tai viiksenhaiventakaan, mutta lopulta, kun hän oli miltei menettänyt toivonsa asian suhteen, pelko osoittautui turhaksi. Nykyään hänen leukaansa ja ylähuultaan peittääkin lyhyt parransänki, joka tuo hitusen verran miehekkyyttä kasvoihin. Nenänkaari on suora, silmät väriltään haaleanruskeat. Tummanruskean tukkansa Tyrell pitää lyhyenä - harvemmin se tosin näkee harjaa, joten yleensä hiukset sojottavat sinne sun tänne muodostaen sekalaisen pehkon.
Nuori mies pukeutuu yksinkertaiseen ja maanläheiseen tyyliin. Yleisesti ottaen vaatetus koostuu nahkaisista saapikkaista, tummista housuista, pitkähihaisesta ja hihattomasta liivistä. Viileämpään vuodenaikaan päälle on puettu joko takki tai kevyt viitta, kumpi nyt on tarpeellisempi. Tyrellin ei tule kylmä kovin herkästi, joten ei ole yhtään outoa, jos hän tuntuu pukeutuneen muiden mielestä turhan kevyesti vallitsevaan säätilaan nähden.
Luonne ja tavat:
Tyrellin persoonaa on leimannut jo pienestä pitäen tietylainen huolettomuus ja leppoisuus. Hän ei pahemmin stressaa tulevaa tai vaikuta huolestuvan huonoistakaan ennusteista. Maatilan poikana hän on oppinut jo pienenä tulkitsemaan pieniä muutoksia säätiloissa, mutta siinä missä hänen isänsä ja isoveljensä kirosivat kesäisin taivaalle kertyviä synkkiä sadepilviä, Tyrell kohautti harteitaan ja totesi sään olevan mitä olevan. Sato olisi hyvä, jos säät sattuisivat kohdalleen. Ihminen ei voinut kelille mitään, sitä oli turha siis kirotakaan. Huolettomuudella on toki kääntöpuolensa; hän osaa olla auttamattoman hajamielinen, unohtaen monesti muutaman päivän päähän sovitun tapaamisen tai lupaamansa palveluksen, jos se ei ole heti tehtävissä. Varsin usein nuorukaista saakin muistuttaa useamman kuin kerran jostain asiasta hänen harhauduttuaan taas omiin ajatuksiinsa.
Nuorukaisen uteliaisuus ja siihen yhdistyvä pelottomuus on ollut rasite hänen äidilleen jo pienestä pitäen. Se on vienyt Tyrellin useampaan hankaluuteen kuin tuo haluaa edes muistella, mutta yllättäen poika on selvinnyt tähän mennessä ilman suurempia haavereita. Ainoastaan kerran hän on murtanut käsivartensa kiivettyään kylän korkeimpaan puuhun - ihan vain todistaakseen, että uskalsi kiivetä siihen jo kymmenkesäisenä. Alastulo sen sijaan oli hieman haastavampi... Tyrellin vanhetessa pahin uhkarohkeus ja esittämisen halu on onneksi karissut.
Omapäisyys ja itsevarmuus ovat myös luonteva osa Tyrelliä. Hän ei kovin helposti taivu muiden tahtoon ja näiden seuraajiksi ilman hyviä perusteita. Se olisi voinut viedä hänet useampaankin tappeluun, mutta onnekseen hän on ollut nuoruudessaan hyvä puhumaan itsensä ulos kaikenlaisista hankaluuksista. Jos puhe ei ole auttanut, nopeat jalat ovat olleet pelastus, jos tappelun voittaminen on tuntunut epävarmalta. Lähdettyään ulkomaailmaan hänen puheliaisuuteensa on tosin tullut särö; harmistuksekseen Tyrell on huomannut, että hän on jotensakin ujo naisten seurassa. Ehkä se johtuu huomiosta, jonka hänen ulkonäkönsä varsin usein näissä herättää... niin kauan aikaa kuin keskustelu pysyy yleisellä tasolla, hän taipuu helpostikin jutusteluun, mutta puheen siirtyessä henkilökohtaisuuksiin hänen kielensä alkaa takellella ja hänet saa punastumaan varsin herkästi. Lähellä on, ettei hän ala änkyttää.
Tyrell on varsin leppoisaa seuraa, ystäviään kohti lojaali ja näitä herkästi puolustava. Hänet on yleisesti ottaen hyvin vaikea suututtaa, mutta sen kääntöpuolena on, että häntä on myös hyvin vaikea saada leppymään... Vihapäissään hänellä tahtoo olla myös taipumusta äkkipikaisuuteen, jos itsehillintä on muutoinkin jo vähäinen.
Lapsuus vuohipaimenena on vaikuttanut häneen myös siten, ettei Tyrell viihdy sisätiloissa pitkiä aikoja varsinkaan kesäiseen vuodenaikaan.
Menneisyys:
Tyrell syntyi syksyisenä aamuyönä pienen kylän tilalliselle. Hän oli perheen viides lapsi, ja ikäero muihin sisaruksiin oli vaihteleva: Kylan oli kaksi vuotta vanhempi, Trevon kymmenen ja Keenan kaksitoista sekä katraan silloiseen ainoaan siskoon ikäeroa oli viisi vuotta. Pojan ollessa neljän vanha hän sai pikkusiskon, Sabrienin, joka jäikin perheen kuopukseksi. Tyrellin lapsuus oli varsin vapaa ja ongelmatonta. Hänellä ei ollut niin paljon velvollisuuksia pienestä pitäen kuin ehkä perheen ensimmäisillä lapsilla, Keenanilla ja Trevonilla, joten päivät kuluivat varsin usein kylän muiden lasten seurassa, leikkien ja remuten. Kekseliäänä ja puheliaana tapauksena Tyrellillä olisi ollut mahdollisuus toimia lasten johtajana, mutta jostain syystä hän ei ikinä kohonnut siihen asemaan; kenties häntä pystyisi nimittämään kakkosmieheksi, vaikkei hän ollut mitenkään sitoutunut seuraamaan vuotta vanhempaa, sen pomon aseman ottanutta Angrimia. Jos omat mielijohteet veivät Tyrellin toisaalle kuin muut lapset, hän kulki omia teitään.
Ty oli kenties kymmenen vanha, tai vähän nuorempi, kun poikalaumaan tuli uusi jäsen; kylän sepän tyttö, Tarli. Tuo oli omituinen tapaus jo pienenä, mutta tämä kuitenkin hyväksyttiin joukkoon mukaan, Tyrellin suostuttelemana. Varsin pian hän huomasi oudon tytön olevan kelvollista seuraa, eikä ollut vierasta, että hän katosi tämän kanssa toisaalle muusta porukasta, joko kaksin tai sitten Kylan-veli kolmantena mukana. Veljekset tutustuttivat Tarlin huomaamatta maatilan elämään.
Vuoden, parin kuluttua Tyrellin vapaa elämä alkoi vähentyä. Vanhemmat alkoivat vaatia häntä osallistumaan tilan töihin, vaikka suurimmaksi osaksi Keenan ja Trevon huolehtivatkin asioista yhdessä nuorikkojensa kanssa, vanhempien apuna. Elanora oli astumassa avioliiton satamaan ja lähdössä pois kotoa - kenties juuri se saikin äidin ja isän huomion kiinnittymään nuorimmaisiin poikiin. Tyrell ja Kyran passitettiin eläinten paimeniksi päiväsajaksi. Lähinnä tehtävä käsitti kodin kahdeksan vuohen vahtimista, mutta mukana kulki myös vanha Ruskea, ikinuori lehmämuori, ja tämän tytär, Nuori (vanha sekin jo oli tuolloin, oikeasti). Varsin pian Tyrell havaitsi, että lehmät kyllä pärjäsivät kaksistaankin vailla suurempaa seurailemista, mutta vuohista oli paljon enemmän työtä. Uteliaina tapauksina ne lähtivät hyvin herkästi omille teilleen tutkailemaan maailmaa. Lopulta veljeksistä kuitenkin tuli ihan kelpo paimenia, kun he ajan myötä harjaantuivat tehtäväänsä. Toki he näkivät Tarlia ja muita ystäviään yhä, mutta vähemmän kuin aiemmin.
Niin aika kului, ja kului, ja kului. Kylan alkoi seurustella Tayleen kanssa, ja vuohet sekä lehmät jäivät entistä enemmän Tyrellin vastuulle. Hän oppi isänisänsä ohjauksessa valmistamaan puuhuiluja ja sitten myös soittelemaan sellaista. Sen pidemmälle hänen kädentaitonsa eivät puutöissä vieneet. Isoisän lahjakkuuden on perinyt parhaiten hänen pikkusiskonsa, Sabrien. Murrosikäisenä Tyrell sai lempinimen ”Kurki”, sillä muutaman vuoden ajan hän näytti koostuvan pelkistä pitkistä käsistä ja jaloista, kun alkoi venyä aikuiseen mittaansa. Äiti oli menettää jo toivonsa hänen vaatettamisensa kanssa, mutta lopulta pituuskasvu tyrehtyi.
Nuorukainen oli ehkä muutaman vuoden yli parinkymmenen, kun hänen elämässään tapahtui suurempi muutos; eräänä päivänä Tarli oli kadonnut kylästä, mitään varoittamatta, jättäen sairaan isän muiden hoidettavaksi. Se pahoitti Tyrellin mielen, sillä hän oli oikeasti luullut heidän olevan ystäviä - yksi niistä harvoista, joita Tarli saattoi kenties ystäväkseen nimittää -, mutta eihän tuollainen katoaminen kuulunut ystävyyteen... nuorukainen ei kuitenkaan voinut asialle sen kummemmin muuta kuin ihmetellä ja paheksua sitä yksinään ajatuksissaan. Vanhemmat pitivät hänet kotikylässä. Ehkä sen seurauksena hän erakoitui hivenen kylän muista nuorukaisista (sisaruksiaan lukuun ottamatta), ja viihtyi enemmän luonnossa vuohilauman kanssa. Tuona aikana hänen ajatuksiaan vei toisaalle myös emänsä menettänyt kili, jonka elossa pysyminen jäi Tyrellin vastuulle. Eläin selvisi, leimaantui hyvin vahvasti paimeneensa ja sai nimekseen Vaino.
Niin vierähti taas muutama vuosi aika lailla muuttumattomana, kunnes kylään tuli epätoivottu vieras. Se saapui kulkijan seuralaisena, ja jäi asustamaan kylän taloihin tuon poistuttuakin. Kuumetautiin sairastui yksi jos toinenkin asukas, mukaan lukien Tyrellin vanhemmat ja Trevon-veli. Jälkimmäinen selvisi, vanhemmat eivät. Tila siirtyi Keenanille ja yhtäkkiä Tyrell tajusi, ettei mikään varsinaisesti enää sitonut häntä kotipaikkaan. Kuunneltuaan sisarustensa neuvot ja ohjeistukset sekä kylänvanhimman varoitukset, nuorukainen pakkasi reppunsa ja suuntasi askeleensa ensimmäisen kerran vieraille maille. Vaino-vuohi lähti mukaan, sillä se ei suostunut eroamaan nuorukaisesta. Tyrellillä oli lähtiessään selvä päämäärä, Tarlin etsiminen, mutta ajan kuluessa hän alkoi menettää toivoaan naisen löytämisessä. Monessa kylässä, jossa hän käväisi, nainen oli kyllä nähty, mutta tämä oli jatkanut matkaansa aikaa sitten.. hänelle on kyllä hieman epäselvää, mitä hän tekisi, jos lopulta Tarlin löytäisi. Yrittäisikö hän puhua naista palaamaan kotiin?
Perhe:
isä Jarrom (kuollut kuumetautiin)
äiti Magilie (kuollut kuumetautiin)
isoveli Keenan (12v vanhempi)
isoveli Trevon (10v vanhempi)
isosisko Elanora (5v vanhempi)
isoveli Kylan (2v vanhempi)
pikkusisko Sabrien (4v nuorempi)
Muuta:
Tyrellin mukana kulkee siis Vaino-niminen vuohi. Sillä ja nuorukaisella on varsin tiivis suhde, sillä kutun emä kuoli vaikeaan synnytykseen ja Tyrell otti Vainon hoitamisen vastuulleen. Yhteisestä menneisyydestä juontuu vuohen nimikin; se on seurannut lähes herkeämättä nuorukaisen liikkeitä pienestä pitäen. Se on saanut yhden kilin reilun vuoden ikäisenä, joten sitä voi rehellisestikin nimittää kutuksi.
4-vuotias Vaino on keskikokoinen vuohi, säkäkorkeutta sillä on kutakuinkin 55cm. Karkeahko turkki on lyhyehkö ja väriltään mustankirjava.. Sen korvat ovat pienet ja osittain riippuvat, sarvet lyhyehköt (n. 15cm) piikit.
Luonteeltaan Vaino on utelias, jääräpäinen ja säyseä. Se on yleensä helposti lahjottavissa ruualla.
Tyrell kantaa mukanaan jousta ja puukkoa.
Hän osaa soittaa puuhuilua, jonka on itse asiassa itse tehnytkin. Soitin on muutoin varsin koristeeton, mutta sen yläosaan, lähelle suukappaletta hän on kaivertanut muutamalla hennolla viivalla tyylitellyn juoksevan ketun.
Kutsumanimet: Tyrell, Ty, Kurki
Sukupuoli: mies
Laji: ihminen
Ikä: 27v / 7.9.
Ammatti: vuohipaimen, mutta nykyään ennemminkin vaeltaja?
Ulkonäkö:
183cm
Pitkänhuiskea Tyrell on maatilan poikia, ja sen huomaa hänen vartalostaan: vuosikausien ruumiillinen työ eläinten parissa sekä pelloilla on muokannut hänen vartalostaan tiiviin ja lihaksikkaan, joka hänen harmistuksekseen herättää naisten mielenkiinnon turhankin helposti. Nuorukainen liikkuu kevyen vaivattoman näköisesti, pitkin askelin ja hänen tasapainonsa on hyvä maastossa kuin maastossa. Ihossa on päivettynyt sävy ja etenkin silmäkulmissa voi nähdä joitain ryppyjä, jotka ovat syntyneet silmien siristelystä auringonvalossa. Vartalosta löytyy useampikin arpi, mutta ehkä ainut, suurempi näkyvä arpi löytyy hänen vasemmasta kyynärvarrestaan. Se on muisto siitä, kun hän putosi n. seitsemän vuoden ikäisenä puusta ja mursi vasemman käsivartensa. Kylän parantaja onnistui asettamaan luut hyvin paikoilleen, ja käsivarsi parantuikin melkein täydellisesti; se ei vain taivu yhtä suoraksi kuin oikea parinsa.
Tyrellin kasvot ovat melko siropiirteiset mieheksi; moni perheystävä sanookin hänen perineensä ulkonäkönsä suureksi osalta äidiltään, isältään hän on saanut vain pituutensa ja silmiensä värin. Murrosikäisenä Tyrell pelkäsi pitkään, ettei hänelle kasva parran- tai viiksenhaiventakaan, mutta lopulta, kun hän oli miltei menettänyt toivonsa asian suhteen, pelko osoittautui turhaksi. Nykyään hänen leukaansa ja ylähuultaan peittääkin lyhyt parransänki, joka tuo hitusen verran miehekkyyttä kasvoihin. Nenänkaari on suora, silmät väriltään haaleanruskeat. Tummanruskean tukkansa Tyrell pitää lyhyenä - harvemmin se tosin näkee harjaa, joten yleensä hiukset sojottavat sinne sun tänne muodostaen sekalaisen pehkon.
Nuori mies pukeutuu yksinkertaiseen ja maanläheiseen tyyliin. Yleisesti ottaen vaatetus koostuu nahkaisista saapikkaista, tummista housuista, pitkähihaisesta ja hihattomasta liivistä. Viileämpään vuodenaikaan päälle on puettu joko takki tai kevyt viitta, kumpi nyt on tarpeellisempi. Tyrellin ei tule kylmä kovin herkästi, joten ei ole yhtään outoa, jos hän tuntuu pukeutuneen muiden mielestä turhan kevyesti vallitsevaan säätilaan nähden.
Luonne ja tavat:
Tyrellin persoonaa on leimannut jo pienestä pitäen tietylainen huolettomuus ja leppoisuus. Hän ei pahemmin stressaa tulevaa tai vaikuta huolestuvan huonoistakaan ennusteista. Maatilan poikana hän on oppinut jo pienenä tulkitsemaan pieniä muutoksia säätiloissa, mutta siinä missä hänen isänsä ja isoveljensä kirosivat kesäisin taivaalle kertyviä synkkiä sadepilviä, Tyrell kohautti harteitaan ja totesi sään olevan mitä olevan. Sato olisi hyvä, jos säät sattuisivat kohdalleen. Ihminen ei voinut kelille mitään, sitä oli turha siis kirotakaan. Huolettomuudella on toki kääntöpuolensa; hän osaa olla auttamattoman hajamielinen, unohtaen monesti muutaman päivän päähän sovitun tapaamisen tai lupaamansa palveluksen, jos se ei ole heti tehtävissä. Varsin usein nuorukaista saakin muistuttaa useamman kuin kerran jostain asiasta hänen harhauduttuaan taas omiin ajatuksiinsa.
Nuorukaisen uteliaisuus ja siihen yhdistyvä pelottomuus on ollut rasite hänen äidilleen jo pienestä pitäen. Se on vienyt Tyrellin useampaan hankaluuteen kuin tuo haluaa edes muistella, mutta yllättäen poika on selvinnyt tähän mennessä ilman suurempia haavereita. Ainoastaan kerran hän on murtanut käsivartensa kiivettyään kylän korkeimpaan puuhun - ihan vain todistaakseen, että uskalsi kiivetä siihen jo kymmenkesäisenä. Alastulo sen sijaan oli hieman haastavampi... Tyrellin vanhetessa pahin uhkarohkeus ja esittämisen halu on onneksi karissut.
Omapäisyys ja itsevarmuus ovat myös luonteva osa Tyrelliä. Hän ei kovin helposti taivu muiden tahtoon ja näiden seuraajiksi ilman hyviä perusteita. Se olisi voinut viedä hänet useampaankin tappeluun, mutta onnekseen hän on ollut nuoruudessaan hyvä puhumaan itsensä ulos kaikenlaisista hankaluuksista. Jos puhe ei ole auttanut, nopeat jalat ovat olleet pelastus, jos tappelun voittaminen on tuntunut epävarmalta. Lähdettyään ulkomaailmaan hänen puheliaisuuteensa on tosin tullut särö; harmistuksekseen Tyrell on huomannut, että hän on jotensakin ujo naisten seurassa. Ehkä se johtuu huomiosta, jonka hänen ulkonäkönsä varsin usein näissä herättää... niin kauan aikaa kuin keskustelu pysyy yleisellä tasolla, hän taipuu helpostikin jutusteluun, mutta puheen siirtyessä henkilökohtaisuuksiin hänen kielensä alkaa takellella ja hänet saa punastumaan varsin herkästi. Lähellä on, ettei hän ala änkyttää.
Tyrell on varsin leppoisaa seuraa, ystäviään kohti lojaali ja näitä herkästi puolustava. Hänet on yleisesti ottaen hyvin vaikea suututtaa, mutta sen kääntöpuolena on, että häntä on myös hyvin vaikea saada leppymään... Vihapäissään hänellä tahtoo olla myös taipumusta äkkipikaisuuteen, jos itsehillintä on muutoinkin jo vähäinen.
Lapsuus vuohipaimenena on vaikuttanut häneen myös siten, ettei Tyrell viihdy sisätiloissa pitkiä aikoja varsinkaan kesäiseen vuodenaikaan.
Menneisyys:
Tyrell syntyi syksyisenä aamuyönä pienen kylän tilalliselle. Hän oli perheen viides lapsi, ja ikäero muihin sisaruksiin oli vaihteleva: Kylan oli kaksi vuotta vanhempi, Trevon kymmenen ja Keenan kaksitoista sekä katraan silloiseen ainoaan siskoon ikäeroa oli viisi vuotta. Pojan ollessa neljän vanha hän sai pikkusiskon, Sabrienin, joka jäikin perheen kuopukseksi. Tyrellin lapsuus oli varsin vapaa ja ongelmatonta. Hänellä ei ollut niin paljon velvollisuuksia pienestä pitäen kuin ehkä perheen ensimmäisillä lapsilla, Keenanilla ja Trevonilla, joten päivät kuluivat varsin usein kylän muiden lasten seurassa, leikkien ja remuten. Kekseliäänä ja puheliaana tapauksena Tyrellillä olisi ollut mahdollisuus toimia lasten johtajana, mutta jostain syystä hän ei ikinä kohonnut siihen asemaan; kenties häntä pystyisi nimittämään kakkosmieheksi, vaikkei hän ollut mitenkään sitoutunut seuraamaan vuotta vanhempaa, sen pomon aseman ottanutta Angrimia. Jos omat mielijohteet veivät Tyrellin toisaalle kuin muut lapset, hän kulki omia teitään.
Ty oli kenties kymmenen vanha, tai vähän nuorempi, kun poikalaumaan tuli uusi jäsen; kylän sepän tyttö, Tarli. Tuo oli omituinen tapaus jo pienenä, mutta tämä kuitenkin hyväksyttiin joukkoon mukaan, Tyrellin suostuttelemana. Varsin pian hän huomasi oudon tytön olevan kelvollista seuraa, eikä ollut vierasta, että hän katosi tämän kanssa toisaalle muusta porukasta, joko kaksin tai sitten Kylan-veli kolmantena mukana. Veljekset tutustuttivat Tarlin huomaamatta maatilan elämään.
Vuoden, parin kuluttua Tyrellin vapaa elämä alkoi vähentyä. Vanhemmat alkoivat vaatia häntä osallistumaan tilan töihin, vaikka suurimmaksi osaksi Keenan ja Trevon huolehtivatkin asioista yhdessä nuorikkojensa kanssa, vanhempien apuna. Elanora oli astumassa avioliiton satamaan ja lähdössä pois kotoa - kenties juuri se saikin äidin ja isän huomion kiinnittymään nuorimmaisiin poikiin. Tyrell ja Kyran passitettiin eläinten paimeniksi päiväsajaksi. Lähinnä tehtävä käsitti kodin kahdeksan vuohen vahtimista, mutta mukana kulki myös vanha Ruskea, ikinuori lehmämuori, ja tämän tytär, Nuori (vanha sekin jo oli tuolloin, oikeasti). Varsin pian Tyrell havaitsi, että lehmät kyllä pärjäsivät kaksistaankin vailla suurempaa seurailemista, mutta vuohista oli paljon enemmän työtä. Uteliaina tapauksina ne lähtivät hyvin herkästi omille teilleen tutkailemaan maailmaa. Lopulta veljeksistä kuitenkin tuli ihan kelpo paimenia, kun he ajan myötä harjaantuivat tehtäväänsä. Toki he näkivät Tarlia ja muita ystäviään yhä, mutta vähemmän kuin aiemmin.
Niin aika kului, ja kului, ja kului. Kylan alkoi seurustella Tayleen kanssa, ja vuohet sekä lehmät jäivät entistä enemmän Tyrellin vastuulle. Hän oppi isänisänsä ohjauksessa valmistamaan puuhuiluja ja sitten myös soittelemaan sellaista. Sen pidemmälle hänen kädentaitonsa eivät puutöissä vieneet. Isoisän lahjakkuuden on perinyt parhaiten hänen pikkusiskonsa, Sabrien. Murrosikäisenä Tyrell sai lempinimen ”Kurki”, sillä muutaman vuoden ajan hän näytti koostuvan pelkistä pitkistä käsistä ja jaloista, kun alkoi venyä aikuiseen mittaansa. Äiti oli menettää jo toivonsa hänen vaatettamisensa kanssa, mutta lopulta pituuskasvu tyrehtyi.
Nuorukainen oli ehkä muutaman vuoden yli parinkymmenen, kun hänen elämässään tapahtui suurempi muutos; eräänä päivänä Tarli oli kadonnut kylästä, mitään varoittamatta, jättäen sairaan isän muiden hoidettavaksi. Se pahoitti Tyrellin mielen, sillä hän oli oikeasti luullut heidän olevan ystäviä - yksi niistä harvoista, joita Tarli saattoi kenties ystäväkseen nimittää -, mutta eihän tuollainen katoaminen kuulunut ystävyyteen... nuorukainen ei kuitenkaan voinut asialle sen kummemmin muuta kuin ihmetellä ja paheksua sitä yksinään ajatuksissaan. Vanhemmat pitivät hänet kotikylässä. Ehkä sen seurauksena hän erakoitui hivenen kylän muista nuorukaisista (sisaruksiaan lukuun ottamatta), ja viihtyi enemmän luonnossa vuohilauman kanssa. Tuona aikana hänen ajatuksiaan vei toisaalle myös emänsä menettänyt kili, jonka elossa pysyminen jäi Tyrellin vastuulle. Eläin selvisi, leimaantui hyvin vahvasti paimeneensa ja sai nimekseen Vaino.
Niin vierähti taas muutama vuosi aika lailla muuttumattomana, kunnes kylään tuli epätoivottu vieras. Se saapui kulkijan seuralaisena, ja jäi asustamaan kylän taloihin tuon poistuttuakin. Kuumetautiin sairastui yksi jos toinenkin asukas, mukaan lukien Tyrellin vanhemmat ja Trevon-veli. Jälkimmäinen selvisi, vanhemmat eivät. Tila siirtyi Keenanille ja yhtäkkiä Tyrell tajusi, ettei mikään varsinaisesti enää sitonut häntä kotipaikkaan. Kuunneltuaan sisarustensa neuvot ja ohjeistukset sekä kylänvanhimman varoitukset, nuorukainen pakkasi reppunsa ja suuntasi askeleensa ensimmäisen kerran vieraille maille. Vaino-vuohi lähti mukaan, sillä se ei suostunut eroamaan nuorukaisesta. Tyrellillä oli lähtiessään selvä päämäärä, Tarlin etsiminen, mutta ajan kuluessa hän alkoi menettää toivoaan naisen löytämisessä. Monessa kylässä, jossa hän käväisi, nainen oli kyllä nähty, mutta tämä oli jatkanut matkaansa aikaa sitten.. hänelle on kyllä hieman epäselvää, mitä hän tekisi, jos lopulta Tarlin löytäisi. Yrittäisikö hän puhua naista palaamaan kotiin?
Perhe:
isä Jarrom (kuollut kuumetautiin)
äiti Magilie (kuollut kuumetautiin)
isoveli Keenan (12v vanhempi)
isoveli Trevon (10v vanhempi)
isosisko Elanora (5v vanhempi)
isoveli Kylan (2v vanhempi)
pikkusisko Sabrien (4v nuorempi)
Muuta:
Tyrellin mukana kulkee siis Vaino-niminen vuohi. Sillä ja nuorukaisella on varsin tiivis suhde, sillä kutun emä kuoli vaikeaan synnytykseen ja Tyrell otti Vainon hoitamisen vastuulleen. Yhteisestä menneisyydestä juontuu vuohen nimikin; se on seurannut lähes herkeämättä nuorukaisen liikkeitä pienestä pitäen. Se on saanut yhden kilin reilun vuoden ikäisenä, joten sitä voi rehellisestikin nimittää kutuksi.
4-vuotias Vaino on keskikokoinen vuohi, säkäkorkeutta sillä on kutakuinkin 55cm. Karkeahko turkki on lyhyehkö ja väriltään mustankirjava.. Sen korvat ovat pienet ja osittain riippuvat, sarvet lyhyehköt (n. 15cm) piikit.
Luonteeltaan Vaino on utelias, jääräpäinen ja säyseä. Se on yleensä helposti lahjottavissa ruualla.
Tyrell kantaa mukanaan jousta ja puukkoa.
Hän osaa soittaa puuhuilua, jonka on itse asiassa itse tehnytkin. Soitin on muutoin varsin koristeeton, mutta sen yläosaan, lähelle suukappaletta hän on kaivertanut muutamalla hennolla viivalla tyylitellyn juoksevan ketun.